Tästähän nyt juuri haetaan ennakkopäätöstä. Onko esillä pitäminen teko? Itse asiassa uskoakseni tämän takia syyttäjä lähti koko asiaa viemään eteenpäin.
Hän haluaa kokeilla onko esilläpitäminen rikos. Ja jos se on, niin sitten kirjaroviot palavat.
Tämä tulee menemään korkeimpaan oikeuteen. Niin tai näin, lopputulos on huono. Parhaimmillaan case-law ajattelu lisääntyy. Pahimmillaan päädytään kirjarovioille. Tätä jotkut haluavat.
Mä en pysty näkemään asiaa niin, että valtakunnansyyllistäjä koettaisi koeponnistaa sitä, että mitä esilläpitorikos tarkoittaa ihan sen vuoksi, etten suostu uskomaan että kyseinen henkilö on älyllisesti niin tyhmä ja lisäksi niin ammattitaidoton. Politiikkaan tai persoonallisuustyyppiin liittyvät motiivit jäävät jäljelle ja tuntuvat uskottavammalta.
Valtakunnansyyttäjäksi asti noussut ei voi olla niin tyhmä tai ammattitaidoton, ettei osaisi erottaa jonkin kokonaisuuden osia toisistaan ja sitä, kuka tai mikä on minkäkin osan keskeinen toimija.
Jos Tonttu kirjoittaa, Inscout Press julkaisee nettisivuillaan ja kuukausittaisessa läpyskässään, Työläiskaupungin kirjasto asettaa lehden telineeseen ja yksittäinen kirjastonhoitaja palauttaa julkaisun varastosta hyllyyn lakimuutoksen jälkeen, niin meillä on selvä toimijoiden jatkumo. Jokaiselle toiminnolle tai teolle löytyy aika ja tekijä.
Kirjoittaja kirjoitti ja on siis vastuussa kirjoittamisesta. Teko rajautuu ajallisesti kirjoittamiseen.
Inscout Press julkaisi ja on siis vastuussa julkaisemisesta. Lähinnä vastuuta kantaa päätoimittaja. Teko rajautuu ajallisesti julkaisemiseen.
Työläiskaupungin kirjasto asetti telineeseen ja on siis vastuussa siitä. Teko rajautuu ajallisesti esille asettamiseen. Sen jälkeen esillä oleminen on olemista vailla aktiivista tekijää tai tekoa, joten rajautuminen on perusteltu.
Yksittäinen työntekijä palautti varastosta Teko rajautuu ajallisesti palauttamiseen tai sen toistamiseen.
Lain sanamuoto on "pitää esillä". Se viittaa aktiiviseen tekoon tai toimintaan. Sellainen pitää olla yksilöitävissä. Jos lain säätäjä olisi halunnut että passiivinen poistamattomuus on rangaistava asia, niin silloin laissa pitäisi mainita "jättää poistamatta” tai "kieltäytyy poistamasta" nykyisen "pitää" -sanamuodon sijaan.
Räsäskeississä tilanne on se, että Räsänen on kirjoittanut asian joka ei kirjoittamishetkellä ollut laiton. Tämä on kiistatonta. Jos on teko, niin se on Räsäsen osalta tämä.
En ole nähnyt missään tietoa siitä, onko Räsänen aktiivisesti toimittanut tekstin julkaistavaksi vai onko se poimittu jostain ja julkaistu kun hän ei ole julkaisemista kieltänyt. Jos Räsänen on toimittanut tekstin julkaistavaksi, niin se on myös hänen tekonsa. Eikä se ole ollut silloin laiton. Jos teksti on otettu jostain ja julkaistu kun Räsänen ei ole kieltänyt julkaisemista, niin Räsäsellä ei ole tässä tekoa.
Julkaisevan median päätoimittaja on vastuussa julkaisemisesta. Näin ollen julkaisemista koskevien juridisten operaatioiden suunta on siellä. Ajankohta rajautuu julkaisemiseen ja aktiiviseen esillä pitämiseen. Se, että esillä ja saatavilla oleminen jatkuu ei ole aktiivista esillä pitämistä vaan esillä olemista.
Jos media päättää uudelleenjulkaista, nostaa julkaisun näkyvyyttä tms. niin sitten voidaa katsoa että kyse on esillä pitämisestä.
Analogia: Vien lehden erämajaan. Jätän sen sinne. En ole sen jälkeen asiassa aktiivinen.
15 vuoden päästä lehti on yhä siellä. Tällöin en ole pitänyt sitä siellä. Se on pysynyt sen sijaan että minä pitäisin sitä. Jos taas kävisin vuosittain tarkistamassa että onko se siellä ja laittaisin sen aina uudelleen näkyvällä paikalle (vaikkapa sen päädyttyä sytykekoriin) niin silloin olisi kyse siitä, että pitäisin sitä esillä.
En voi uskoa että vihapuheaktivistina esiintyvä korkea lainvalvonnan viranomainen olisi älyllisesti tai tiedollisesti kyvytön erottamaan noin yksinkertaisen prosessin eri vaiheita ja eri toimijoita.
Sen sijaan kykenen uskomaan, että henkilö ideologista tai moraalisiin puutteisiin liittyvistä syistä sivuuttaisi tahallaan itsellään olevan tiedon ja ymmärryksen siitä, että kuka on missäkin vaiheessa toimija ja mikä on toimintaa ja mikä ei.
Myöhempi lisäys:
Se, että Reichssyyllistäjä koeponnistaisi Räsästä tutkimalla ja syyttämällä täysin toisen toimijan eli julkaisijan toimintaa olisi mahdollista vain jos Reichssyyllistäjä olisi kyvytön ymmärtämään yksinkertaisia ja kaikille tuttuja julkaisuvastuisiin liittyviä asioita. Jos hän olisi niin kyvytön, niin hän ei olisi niissä tehtävissä. SIksi en usko tähän mahdollisuuteen.
Sen sijaan on helppo uskoa siihen, että jokin muu agenda ajaa ammatillisten, moraalisten ja faktisten pidäkkeiden ohi ja saa Reichssyyllistäjän reichssyyllistämään ihmistä teosta joka ei ole tekoaikaan ollut edes laiton.
Jos kyse olisi koeponnistamisesta, niin kohde olisi päätoimittaja tai muu julkaisupäätöksistä vastaava taho. Mutta silloin poliittinen reaktio samoin kuin median suhde asiaan uutisena olisi erilainen. Ja oletan, että Reichssyyllistäjä ei ole halunnut käynnistää sitä myllyä vaan on koittanut valita helpomman kohteen jonka suuntaan saattaa olla jotain muutakin kostettavaa.