Olen kuullut huhuja, että valtakunnansyyttäjä Toiviaisen tytär olisi lepakko. Ei sitten sinänsä ihme, että Toiviainen niin kovasti triggeröityneen vimman kiimassa ajaa sata-nolla ajojahtia vaientaa Räsäsätä ja hänen tavoin ajatteleviaan.
#vihapuhe
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
Huhun levittäminen on rumaa.
Solidsnake
Respected Leader
Koronatestiin sitten vaan, jos lepakoita pyörii ympärillä
. Muutenkin koko keissi vaikuttaa sellaisten touhuilta, joilla on lepakoita tapulissa
Ruotsissa oli sotien aikana samaa tarkoittavia julisteita.Muistakaa
https://www.beredskapsmuseet.com/en-svensk-tiger
Olen kuullut saman huhun...
ILoveEU
Kenraali
Pistetään nyt tähän.
Jumala teki viharikoksen.
www.foxnews.com
Jumala teki viharikoksen.
George Floyd mural crumbles after witnesses say lightning hit it
A mural in remembrance of George Floyd in Toledo was reduced to rubble after a reported lightning strike.
Se vuonna 2013 telkkarissa homoille kuolemantuomiota toivonut tai vaatinut shiia imaami ei sitten aiheuttanut mitaan reaktiota, ehka silla on suojauskonto....
Toki onhan se, etta joku kertoo sun elavan synnissa pahempi rikos kuin kalliolta alas heittaminen....
Viimeksi muokattu:
YliKoo
Greatest Leader
Hapokasta oli hesarille käsitellä Räsäsen tapausta, kaikki vaikuttaa trumppilaisten salaliitolta
TILAAJILLE
Tommi Nieminen HS
2:00 | Päivitetty 9:35
ON hyvin epätodennäköistä – lähes mahdotonta – että suomalaisen pienpuolueen rivikansanedustajan oikeustapaus herättäisi laajaa huomiota maailmalla.
Silti niin on tänä keväänä ja kesänä käynyt.
Riihimäkeläisen kristillisdemokraatin, 61-vuotiaan Päivi Räsäsen ympärille on kerääntynyt monikansallinen puolustusmuuri, tukijoiden huutosakki. Se koostuu aatteellisesti sekalaisesta seurakunnasta, jota yhdistää etusijassa arvokonservatismi.
Tapaus Räsäsestä on tullut suomalainen sivupolku – tai oikeastaan taistelutanner – koko läntistä maailmaa riepovissa kulttuurisodissa, joiden yksi linja kiertyy uskonnollisen arvokonservatismin ja maallistuneemman arvoliberalismin törmäyslinjoille.
Räsäsen tukijoiksi on ryhtynyt esimerkiksi Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisia kristittyjä saarnaajia, yliopistojen trumpilaisia professoreja, eurooppalaisia vanhoilliskristittyjä sekä ydinperhearvojen ajajia ja lopulta jopa EU-parlamentin etelä- ja itäeurooppalaisia äärioikeistolaisia.
Suomalaisittain kansainvälinen huomio on ollut poikkeuksellista.
Valtion kannalta asiassa kiusallista on se, että samalla kun eri huutosakit tsemppaavat Räsästä, he leimaavat Suomen valtion ihmisoikeusrikkojaksi. Samaan lokeroon Myanmarin, Valko-Venäjän ja Kiinan kaltaisten autoritaaristen maiden kanssa.
Miten tässä näin pääsi käymään?
KUVA: WIKIMEDIA COMMONS, ZUMA, REUTERS, ADF, GETTY IMAGES, COLOURBOX, KUVITUS VICTOR BÄCK / HS
PALATAAN huhtikuuhun 2021.
Tuolloin valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen teki osin yllättävän päätöksen ja nosti Räsästä vastaan kolme eri syytettä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Poliisi oli aiemmin esitutkinnoissaan todennut, ettei teoissa ole syytä epäillä rikosta. Toiviainen ohitti komisarioiden päätökset.
Yksi syytteistä koskee kirjoitusta, jonka Räsänen kirjoitti ja Lähetyshiippakunnan dekaani Juhana Pohjola julkaisi jo vuonna 2004. Myös Pohjola sai tapauksesta syytteet. Toinen syyte on Räsäsen kesäkuussa 2019 julkaisemasta twiitistä, jossa hän arvosteli kirkkoa yhteistyöstä Pride-tapahtuman kanssa. Kolmas on seurausta Räsäsen puheista Yle Puheella joulukuussa 2019.
Syytteiden mukaan Räsänen väittää homoseksuaalisuuden olevan psykoseksuaalisen kehityksen häiriö, geneettinen rappeuma ja synti. Tai kuten Räsänen itse perusteli Ruben Stillerin radio-ohjelmassa: ”Jumala ei alun perin luonut ihmistä homoseksuaaliksi.”
Valtakunnansyyttäjä Toiviainen korostaa, ettei syytteissä ole kyse Raamatun siteeraamisesta – kuten Räsäsen puolustajat väittävät – vaan siitä, että Räsänen tulkitsee Raamattua niin, että se Toiviaisen mukaan halventaa seksuaalivähemmistöjen ihmisarvoa.
TAPAUS Räsäsestä on tulossa merkittävä oikeudenkäynti Suomessa. Sen lopputulos toiminee ennakkotapauksena, sillä siinä puntaroidaan uskonnonvapauden, sananvapauden ja viharikosten välisiä painotuksia.
On olemassa perusteltuja argumentteja sekä Räsäsen tuomitsemisen että vapauttamisen puolesta. Kyse on pitkälti siitä, painotetaanko arvioinnissa sananvapautta vai yksilönsuojaa sananvapauden käyttäjiltä.
Jo puolentoista vuoden ajan – eli paljon ennen kuin valtakunnansyyttäjä nosti syytteet – Räsäsen oikeustiimissä on ollut mukana yhdysvaltalaislähtöinen vanhoilliskristillinen oikeusapujärjestö ADF International. Se on jyrkän konservatiivinen järjestö, joka vastustaa aborttioikeutta ja pohjaa avioliittokäsityksensä ja seksuaalietiikkansa Raamattuun.
Kyse on merkittävästä, vauraasta ja etenkin Yhdysvalloissa vallanpitäjiin verkottuneesta järjestöstä, joka väittää juristiverkostossaan olevan maailmanlaajuisesti yli 3 700 oikeusoppinutta. Esimerkiksi Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen lokakuussa 2020 nimitetty tuomari Amy Coney Barrett on aikoinaan toiminut ADF:n juristikursseilla kouluttajana.
Vuodesta 2016 lähtien ADF on Yhdysvalloissa poliittisesti ankkuroitunut tukevasti trumpilaiseen leiriin.
ADF INTERNATIONALIA johtaa brittijuristi Paul Coleman, joka on maaliskuusta 2020 lähtien poseerannut julkisesti Räsäsen kanssa.
ADF aloitti jo tuolloin tapaus Räsäsestä sananvapauskampanjan, jota se on rummuttanut pian puolitoista vuotta.
Otetaanpa yhteyttä Colemaniin.
Tapahtuu yllättävä asia. Jo ennen kuin ehdin lähettää Colemanille viestiä, hän alkaa seurata pääsääntöisesti suomenkielistä tiliäni Twitterissä. Koska emme tunne lainkaan toisiamme, se viittaa siihen, että joku jo aiemmin haastattelemistani henkilöistä on vihjannut Colemanille Helsingin Sanomien tekevän juttua aiheesta.
Coleman suostuu vastaamaan muutamiin kysymyksiin Räsäs-tapauksesta.
Sanojaan hän ei säästele. Ei oikein tulkintojaankaan.
”Pastori Pohjolan ja lääkäri Räsäsen rikossyytteet edustavat epäilyksettä suurinta hyökkäystä ilmaisunvapautta kohtaan, mitä olemme nähneet läntisessä Euroopassa vuosikymmeneen”, Coleman kirjoittaa sähköpostivastauksessaan.
Se on raju lausunto, vaikka Coleman viitannee vain valtioiden tekemiin sananvapaushyökkäyksiin. ADF:n näkemys on jyrkässä ristiriidassa vaikkapa yhdysvaltalaisen Freedom House -järjestön yksilönvapauksia mittaavan indeksin kanssa. Viime vuonna Suomi, Ruotsi ja Norja olivat ainoat täydet 100 pistettä saaneet valtiot.
Coleman väittää, että samaa mieltä hänen kanssaan on ”kasvava joukko kansainvälisiä ääniä”, joihin kuuluu ”maailman johtavia lakiasiantuntijoita Harvardista, Princetonista ja Yalesta”.
Sillä hän viittaa suomalaisittain hyvin poikkeukselliseen vetoomuskirjeeseen, jonka yksitoista yhdysvaltalaista professoria ja lakiasiantuntijaa teki Räsäsen puolesta toukokuussa 2021.
Palataan siihen pian.
ADF ON kiistanalainen järjestö. Ihmisoikeus- ja oikeusapujärjestö Southern Poverty Law Center (SPLC) on luokitellut sen äärioikeistolaiseksi, seksuaalivähemmistöjä vastustavaksi viharyhmäksi.
Myös minnesotalainen demokraattisenaattori Al Franken luonnehti vuonna 2017 senaatin kuulemisessa ADF:ää äärioikeistolaiseksi viharyhmäksi, joka ajaa ”äärimmäistä visiota yhteiskunnasta”.
ADF kiistää SPLC:n ja Franken näkemykset, jotka perustuvat vanhoihin oikeustapauksiin. Kyse on joka tapauksessa järjestöstä joka itse linjaa, että avioliittoa ja seksuaalisuutta käsittelevien lakien on kunnioitettava ”Jumalan luomisjärjestystä”.
Järjestö on silti kelvannut asiantuntijatahona esimerkiksi Suomen eduskunnalle. Tulevaisuusvaliokunta kutsui ADF:n edustajan kesäkuussa 2016 kuultavakseen.
Vaikka tapaus Räsäsessä on ainakin ensialkuun kyse riippumattomasta valtakunnansyyttäjästä sekä Helsingin käräjäoikeuden yhdestä tuomarista, Coleman syyttää tilanteesta Suomen valtiota.
”Me aiomme todistaa, kuinka syyttämällä pastori Pohjolaa ja lääkäri Räsästä Suomi rikkoo kansainvälisen lain ihmisoikeusvelvoitteitaan, kuten Suomen sitoutumista uskonnonvapauteen ja sananvapauteen”, Coleman toteaa.
SUOMALAISPOLIITIKKOJEN ja ADF:n tiet ovat kohdanneet ennenkin, kun hätä on ollut suuri.
Toukokuussa 2018 silloinen ulkoministeri Timo Soini oli virallisella työmatkalla Kanadassa.
Illalla Soini, harras katolinen, osallistui silloisen perussuomalaisen valtiosihteerin Samuli Virtasen kanssa paikallisten katolisten kynttilävigiliaan, jossa rukoiltiin abortoitujen sikiöiden puolesta.
Virtanenkin oli tohkeissaan. Hän otti tunnekylläisessä tilaisuudessa selfien itsestään ja Soinista, ja jakoi sen Soinin luvalla Twitterissä.
Kansainvälisen oikeuden asiantuntijat totesivat, ettei ulkoministeri voi poiketa virkamatkallaan Suomen ulkopoliittisesta linjasta. Suomi kun hyväksyy abortit laissa määritellyin ehdoin. Niinpä oikeuskansleri Tuomas Pöysti vaati Soinilta selvitystä asiasta.
Pian Soinin sähköpostiin saapui viesti.
ADF tarjosi ulkoministerille apua. Soini korostaa, että aloite tuli järjestön puolesta. Soini on maininnut tapauksesta lyhyesti blogimerkinnässään.
”Mietin hetken ja päätin, että soitan takaisin”, Soini sanoo.
Ei ole aivan ongelmaton asia, että Suomen ulkoministeri ottaa vastaan oikeudellista apua kiistanalaiselta yhdysvaltalaiselta oikeusapujärjestöltä. Soini kertoo, että ”ADF:n Alice” lupasi katsoa Soinin tapausta kansainvälisten ihmisoikeus- ja sanavapaussopimusten osalta.
”Sanoin, että katso vaan”, Soini kertoo.
Selviää, että ”ADF:n Alice” on Helsingin yliopistossa opiskellut ranskalais-puolalainen lakiasiantuntija Alice Neffe, joka tätä nykyä työskentelee Puolan tasa-arvovaltuutetun toimistossa.
Soini kertoo, että ADF:n oikeudellisesta avusta oli hänelle merkittävää hyötyä, sillä hän suhtautui oikeuskanslerin selvityspyyntöön vakavasti. Neffe auttoi Soinia sorvaamaan pitkän ja kansainvälisoikeudellisesti yksityiskohtaisen vastauksen.
”Se oli siinä mielessä vakava paikka, että jos oikeuskansleri ottaa kantaa, siitä ei voi enää valittaa mihinkään. Siksi sen vastineen piti olla hyvä”, Soini sanoo.
Oikeuskansleri Pöysti nuhteli Soinia, mutta totesi, että vaikka ulkoministeri oli toiminut ajattelemattomasti, hän ei ollut rikkonut lakia.
Soini näyttää selvinneen oikeusavusta taloudellisesti huokealla. ADF ei veloita asiakkaitaan, vaan kerää varansa lahjoituksina. Neffe kertoo, että kun hän myöhemmin tapasi Soinin henkilökohtaisesti, Soini toi Suomesta tuliaisina Fazerin Sinistä.
TOUKOKUUSSA 2021 Yhdysvalloissa julkaistiin kiinnostava avoin kirje, joka oli osoitettu USCIRF:lle eli Yhdysvaltain uskonnonvapauskomissiolle.
Kirjeen allekirjoittajia oli yksitoista. Heidän joukossaan oli pääasiassa oikeustieteen professoreja ja tutkijoita Harvardin, Stanfordin ja Yalen kaltaisista laatuyliopistoista.
USCIRF, jolle vetoomuskirje oli osoitettu, on valtiollinen komissio, jonka kuusi jäsentä valitsee Yhdysvaltain presidentti sekä puolueiden johto kongressissa. Nykykomissio on valittu Donald Trumpin presidenttikaudella. Ryhmällä on paljon vaikutusvaltaa, sillä se toimii presidentin, ulkoministerin ja kongressin neuvonantajana.
Oikeusprofessorien vetoomuskirjeessä puolustetaan Päivi Räsästä ja Juhana Pohjolaa, ja väitetään, että valtakunnansyyttäjä Toiviainen on syytteet nostaessaan rikkonut YK:n ihmisoikeussopimuksen 18 artiklaa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklaa sekä EU:n perusoikeuksien 10 artiklaa.
Yllättävin oli vetoomuksen rankaisupyyntö: allekirjoittajat vetosivat ulkoministeri Anthony Blinkeniin, jotta Toiviaiselle ja tämän perheenjäsenille asetettaisiin viisumikielto Yhdysvaltoihin. Valtiovarainministeri Janet Yelleniin he taas vetosivat, että Toiviaiselle ja muille oikeudenkäyntiin mahdollisesti osallistuville syyttäjille asetettaisiin talouspakotteita niin kutsutun Magnitski-lain perusteella.
Venäläinen asianajaja Sergei Magnitski kuoli vuonna 2009 epäselvissä oloissa. Hänen mukaansa nimetty laki säädettiin Yhdysvalloissa vuonna 2012. Sen nojalla voidaan estää vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneiden ihmisten maahantulo Yhdysvaltoihin ja esimerkiksi maan pankkijärjestelmän käyttö.
Yhdysvalloilla on pitkä perinne, että sille hankalia diktaattoreja ja näiden lähipiiriä rangaistaan pakotteilla. Suomesta katsottuna – on itse tapaus Räsäsestä mitä mieltä tahansa – valtakunnansyyttäjä Toiviaiseen kohdistettu pakotevaatimus tuntuu hämmästyttävältä.
Eikä ole edes poissuljettua, että Yhdysvaltain uskonnonvapauskomissio todella antaisi suosituksia Toiviaista vastaan. USCIRF:n johtoon kuuluva Tony Perkins kertoi kesäkuussa, että komissio on ottanut tapaus Räsäsen käsittelyyn ja pyytää Suomen viranomaisilta lisätietoja asiasta.
Jyrkän linjan republikaanijohtajan Mitch McConnellin nimittämän Perkinsin innokkuutta saattaa selittää se, että internetistä löytyvien julkisten esiintymisten perusteella hän on vakaumuksellinen evankelikaalinen trumpilainen.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen viestittää kesälomaltaan, ettei valtakunnansyyttäjänvirasto ole saanut USCIRF:ltä minkäänlaista selvityspyyntöä. Jos sellainen tulisikin, Toiviainen korostaa, sillä ei olisi merkitystä hänen työhönsä.
KUVA: ZUMA, GETTY IMAGES, VIRON PARLAMENTTI, REUTERS, ADF, COLOURBOX, KUVITUS VICTOR BÄCK / HS
KEITÄ nämä yksitoista professoria sitten ovat?
Ainakin noin puolta heistä näyttää yhdistävän side Donald Trumpiin.
Stanfordin yliopiston entinen oikeustieteen apulaisprofessori Peter Berkowicz toimi Trumpin kaudella ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkönä.
Harvardin emeritaprofessori ja entinen Yhdysvaltain Vatikaanin-suurlähettiläs Mary Ann Glendon taas johti Trumpin asettamaa ihmisoikeuskomissiota.
Princetonin matematiikan professori Sergiu Klainerman tuki Trumpia julkisesti vuoden 2020 vaaleissa. Harvardin oikeustieteen professori Adrian Vermeule tuki Trumpin esittämiä salaliittoteorioita vaalivilpistä presidentinvaalien jälkeen.
Yksi vetoomuskirjeen allekirjoittajista, Princetonin oikeustieteen professori Robert P. George, vastaa HS:n kysymyksiin Räsäsen tukemisesta. George näyttää linkittyvän Räsäselle oikeusapua antavaan ADF-järjestöön sen koulutusohjelman Blackstone Legal Fellowshipin neuvottelukunnan jäsenenä.
George saa Suomen kuulostamaan synkältä paikalta.
Hän toteaa, etteivät moniäänisyys, uskonnonvapaus ja sananvapaus ole uhattuna ”vain Pohjois-Korean, Kiinan, Iranin, Myanmarin, Saudi-Arabian ja Somalian kaltaisissa maissa”, vaan myös läntisissä demokratioissa.
”Mielestäni on tärkeää puolustaa näitä arvoja aina, kun ne ovat uhattuna”, George kirjoittaa.
Hän tekee selväksi, että komissio aikoo pitää asiassa painetta Yhdysvaltain johtoon.
”Toivomme, että Bidenin hallinto tulee toimimaan asiassa. Jos se ei toimi, me jatkamme painetta. Ja jos nykyinen hallinto epäonnistuu velvollisuutensa hoidossa, me jatkamme painetta seuraavan hallinnon suuntaan.”
On kiinnostavaa, millaisin argumentein nämä Harvardin, Stanfordin ja Princetonin professorit tapaus Räsästä perkaavat. Vetoomuskirjeessään he toteavat: Suomen valtionsyyttäjän aloittama oikeusprosessi tulee pakottamaan Suomen papiston ja uskonnolliset maallikot valitsemaan vankilan ja uskonnollisten oppien hylkäämisen välillä.
Oli itse Räsäsen oikeustapauksesta mitä mieltä tahansa, kyseinen professoriryhmän väite on ilmeisen nopeasti hutaistu ylilyönti.
Katsotaanpa viime vuosien oikeuskäytäntöä: samalla rikosnimikkeellä on tuomittu 25–50 päiväsakkoon esimerkiksi perussuomalaisten silloinen kansanedustaja James Hirvisaari vuonna 2011, silloinen perussuomalaisten rivikansanedustaja Jussi Halla-aho vuonna 2012, saman puolueen kansanedustaja Sebastian Tynkkynen vuosina 2017 ja 2020 sekä entinen perussuomalaisten nuorten varapuheenjohtaja Toni Jalonen vuonna 2020.
Poliitikkojen ei ole tarvinnut pelätä vankeustuomiota kiihottamisesta kansanryhmää vastaan – ja vielä vähemmän Raamatun siteeraamisesta.
Päinvastoin vihapuheesta selviää helpolla: Kansanedustajan tuloilla 50 päiväsakosta on syntynyt muutamien tonnien potti.
On syytä pysähtyä hetkeksi tähän. On selvää, että Räsäsellä on paljon aitoja tukijoita. Mutta on ilmeistä, ettei osassa kansainvälistä huomiota ole varsinaisesti kyse Räsäsestä tai Suomen laista ja oikeuslaitoksesta.
Kyse voi olla siitä, että eri puolilla maailmaa on erilaisia arvokonservatiivisia, kristillisiä, trumpilaisia, nationalistisia ja jopa äärioikeistolaisia agendoja ajavia ryhmiä, jotka ovat nähneet tapaus Räsäsessä tilaisuuden ajaa asiaansa suuressa länsimaalaisessa kulttuurisodassa.
ENNUSTETTAVAMPAA on sen sijaan se, että tapaus Räsänen on saanut huomiota myös Yhdysvaltojen kaakkoisten ja eteläisten osavaltioiden niin kutsutulla raamattuvyöhykkeellä.
Tunnettu evankelikaalinen saarnaaja Franklin Graham on vaikutusvaltaisimpia hahmoja, jotka ovat asettuneet julkisesti Räsäsen ja Pohjolan puolelle.
Kesäkuun alussa Graham kirjoitti tulikivenkatkuisia tekstejä Facebookiin, Instagramiin ja Twitteriin. Hän tiivisti niissä Räsäsen ja Pohjolan syytteet ja päätti tekstinsä synkissä tunnelmissa: Kuinka surullista, että näemme Saatanan vaientamassa sananvapauden ja tukahduttamassa uskonnonvapauden.
Katsotaanpa. Myös Graham kuuluu Donald Trumpin lähipiiriin. Trumpin virkaanastujaisissa tammikuussa 2017 hän nousi estradille ja luki pätkän Raamatun 1. Timoteuskirjeestä.
Lähetän haastattelupyynnön Grahamille. Hänen esikuntansa pahoittelee ja kertoo, että lahkojohtaja on vammautuneiden sotaveteraanien asialla Alaskan perukoilla, ja siksi kiireinen.
Toinen vanhoillinen saarnaaja, virginialaisen Trinity Lutheran -kirkon pastori Dennis Di Mauro taas on ilmoittanut järjestävänsä heinäkuun lopulla kristillisen mielenosoituksen Suomen suurlähetystön edustalla Washingtonissa.
Tukijoiksi ovat ilmoittautuneet myös International Christian Concern, International Institute for Religious Freedom sekä FRC eli Family Research Council, joka on viime vuodet poliittisesti ankkuroitunut vankasti Trumpin leiriin.
Katsotaanpa, kuka FRC:tä johtaa.
Se sattuu olemaan sama Tony Perkins, joka toimii Yhdysvaltain uskonnonvapauskomissiossa republikaanien mandaatilla ja ilmoitti komission pyytävän Suomelta lisätietoja tapaus Räsäsestä.
Hän on siis samanaikaisesti Räsäsen tukija ja Räsäsen tapausta selvittävän valtiollisen komission jäsen.
PÄIVI RÄSÄNEN vastaa puhelimeen kesämökillään ja kertoo, että suomalainen dokumenttielokuvaryhmä kuvaa parhaillaan hänen arkeaan.
Maailmalta on tullut palautetta ja paljon, Räsänen vahvistaa. Eniten Itä-Euroopasta ja Yhdysvalloista, mutta myös läntisestä Euroopasta, Etelä-Amerikasta, Afrikasta ja Australiasta.
”Välillä meinaa sähköposti olla tukossa. Myös valtakunnansyyttäjän toimistoon on kuulemma tullut paljon postia.”
Räsänen sanoo, että yhdysvaltalaisprofessorien vetoomuskirje rohkaisi ja vahvisti. Sitä on turha epäillä. Harva suomalainen saa vetoapua Harvardin ja Stanfordin professoreilta.
Kiusallista monissa vetoomuksissa on se, etteivät faktat Suomen ihmisoikeustilanteesta ja Räsästä mahdollisesti uhkaavasta tuomiosta ole kohdillaan.
Räsänen myöntää, että faktavirheitä ulkomailla on ollut, kuten laajalle levinnyt uutisointi, että häntä uhkaisi kuuden vuoden vankeus.
”Olen kyllä kertonut, että jos tuomio tulee, se on todennäköisemmin jokin määrä päiväsakkoja.”
Tapaustaan hän pitää äärimmäisen vakavana sanan- ja uskonnonvapauskysymyksenä. Hän sanoo, että se viedään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen asti, jos Suomessa tulee tuomio vielä korkeimmassa oikeudessakin.
”Paljon vakavampaa kuin mahdollinen vankeus tai sakko olisi julkaisuja koskeva kielto. Se johtaisi paljon laajempiin uskonnon- ja sananvapauden rajoituksiin.”
Mahtaako Räsänen kannattaa yhdysvaltalaisprofessorien vaatimusta siitä, että Toiviainen lähipiireineen joutuisi Yhdysvaltain pakotteiden kohteeksi?
”Ei minun tarvitse ottaa siihen kantaa. Mutta ainakin se luo painetta tilanteeseen. Sehän on Yhdysvaltain uskonnonvapauskomitean tapa toimia. He ovat näissä tilanteissa näin toimineet, vaikkapa kun muslimiuiguureja on vainottu Kiinassa.”
On pakko hieraista korvia, kun Räsänen rinnastaa uiguurien vainon ja itseensä kohdistuvat syytteet.
Räsäsen kohtalontoveri, myös syytteessä oleva 49-vuotias Juhana Pohjola, on hiljattain valittu Lähetyshiippakunnan piispaksi. Lähetyshiippakunta on luterilaisen valtakirkon ulkopuolisen Luther-säätiön ja 38 muun pienen seurakunnan hieman yli 2 000 jäsenen kirkko.
Luther-säätiö nousi aikoinaan otsikoihin jyrkästä naispappeuden vastustamisesta.
”Äänenpainot, joilla tapaustamme katsotaan ulkomailla, ovat aika kovia. Puhutaan sortotoimenpiteistä ja vainosta. Suomessa keskustelu on siihen nähden aika laimeaa”, Pohjola sanoo.
Pohjola sanoo osanneensa odottaa reaktioita ulkomaita myöten. Silti yhdysvaltalaisyliopistojen yhdentoista professorin ja oikeusoppineen vetoomuskirje yllätti hänet.
”Ilahduin positiivisesti. Surullista tietenkin Suomen kannalta, että jouduimme valokeilaan tällaisesta.”
Pohjola on Räsästä pidättyväisempi yhdysvaltalaisprofessorien ehdotuksesta asettaa Toiviaiselle ja tämän perheelle pakotteita Yhdysvalloissa.
”Meidän tapamme ei ole yleensä toimia näin. En haluaisi olla kenenkään liikkumista rajoittamassa. Se ei kuulu suomalaisten perinteeseen”, hän sanoo diplomaattisesti.
MIKSI tapaus Räsänen sitten kuohuttaa maailmalla?
Siihen tiivistyy oleellisia piirteitä joistakin aikakauden identiteettipoliittisista kamppailuista.
Vastakkain ovat konservatiivis-kristilliset perhe- ja seksuaalisuusnormit ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet. Vanhoilliset Raamatun tulkinnat törmäävät tieteen kanssa. On pienten yhteisöjen kollektiiviset normit ja urbaanit liberaalit arvot. Vakaumukset ja laki.
Ja tietenkin: sananvapaus vastaan vihapuhe.
Osa viime vuosien identiteettipoliittisista riidoista on kiteytynyt juuri sananvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien väliseen kitkaan. Kuinka vähemmistöistä voi puhua? Missä kulkee asiallisen argumentin ja vihapuheen raja? Kuka saa puhua – ja kenen nimissä?
Räsäsen tapauksesta on roihahtanut arvokonservatiivien leirinuotio, jonka ympärille kerääntyy kirjavaa porukkaa.
Esimerkiksi toukokuussa Tallinnassa järjestettiin tukimielenosoitus, jonka järjestäjänä oli Perheen ja traditioiden suojelusäätiö. Barrikadeilla olivat myös Ekren eli Viron konservatiivisen kansanpuolueen kansanedustajat Anti Poolamets ja Monika Helme.
Vetoomuskirjeitä Räsäsen puolesta ovat tehneet esimerkiksi Australian katolisten naisten liitto, Ukrainan ja Liettuan helluntailaiset kirkot, slovakialaiset luterilaispiispat sekä Euroopan evankelinen liitto.
”Itäeurooppalaiset muistavat vielä, millaista oli kun uskonnon- ja sananvapautta tukahdutettiin rautaesiripun takana”, Räsänen sanoo.
Hän jättää tosin mainitsematta, että esimerkiksi Unkarissa – jossa hänellä on paljon tukijoita – maan johto on ajanut sananvapauden lähes maanrakoon.
TOUKOKUUN LOPULLA perussuomalainen europarlamentaarikko Laura Huhtasaari teki EU-komissiolle kirjallisen kysymyksen, jossa tivattiin, puolustaako komissio Räsäsen sanan- ja uskonnonvapautta.
Kysymys oli sisällöltään hyvin ennustettava ja kärkäs, huhtasaarelainen.
Kiinnostavaa on se, että osa parlamentin äkkijyrkintä laitaoikeistoa heräsi. Huhtasaaren Räsäs-kysymyksen allekirjoitti esimerkiksi Ioannis Lagos, joka on kreikkalaisen äärioikeistopuolueen Kultaisen aamunkoiton edustaja ja tuomittu 13 vuodeksi vankeuteen osallisuudesta murhaan. Pian Huhtasaaren kysymyksen allekirjoitettuaan Lagos luovutettiin Kreikkaan istumaan tuomiota.
Räsästä tuki myös toinen avoimesti uusnatsistisen puolueen edustaja, slovakki Milan Uhrik.
Tehdään nyt selväksi: Heidän tukensa ei tee Päivi Räsäsestä äärioikeistolaista, vaan se kertoo siitä, että jopa eurooppalaisessa poliittisessa äärioikeistossa on halua nostaa omaa agendaansa Räsäsen oikeustapauksen varjolla.
Tapaus Räsäsen arvokonservatiivisella leirinuotiolla on vielä yksi hahmo, aivan oma lukunsa, italialainen kristillinen poliitikko Luca Volonté. Hän kirjoitti maaliskuussa 2020 verkkoon pitkän Räsäsen uskonnon- ja sananvapautta puolustavan tekstin.
Hänelle on käynyt sittemmin heikosti.
Volonté on Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen jäsen. Hänet tuomittiin tammikuussa 2021 neljän vuoden vankeuteen. Hän oli tuomion mukaan vastaanottanut Azerbaidžhanin valtiolta kaksi miljoonaa euroa, jotta hän auttaisi torppaamaan Euroopan neuvoston huomiota Azerbaidžanin kurjaan ihmisoikeustilanteeseen.
Eli vieras diktatuuri oli ostanut hänet puolelleen, kritiikin vaientajaksi.
On aika turvallista sanoa, ettei Volonté ole sananvapauden asialla. Hänkin on vain nähnyt tapaus Räsäsessä kulttuurisodan kahakan, johon juuri nyt on kannattanut osallistua.
Kulttuurisodan taistelutanner
Päivi Räsänen sai syytteet homopuheista. Pian suuri joukko Euroopan konservatiiveja ja Yhdysvaltojen trumpilaisia tuli hänen tuekseen. Oikeustaistelussa Räsäsen puolustusta vahvistaa kansainvälinen kristittyjen juristien verkosto.TILAAJILLE
Tommi Nieminen HS
2:00 | Päivitetty 9:35
ON hyvin epätodennäköistä – lähes mahdotonta – että suomalaisen pienpuolueen rivikansanedustajan oikeustapaus herättäisi laajaa huomiota maailmalla.
Silti niin on tänä keväänä ja kesänä käynyt.
Riihimäkeläisen kristillisdemokraatin, 61-vuotiaan Päivi Räsäsen ympärille on kerääntynyt monikansallinen puolustusmuuri, tukijoiden huutosakki. Se koostuu aatteellisesti sekalaisesta seurakunnasta, jota yhdistää etusijassa arvokonservatismi.
Tapaus Räsäsestä on tullut suomalainen sivupolku – tai oikeastaan taistelutanner – koko läntistä maailmaa riepovissa kulttuurisodissa, joiden yksi linja kiertyy uskonnollisen arvokonservatismin ja maallistuneemman arvoliberalismin törmäyslinjoille.
Räsäsen tukijoiksi on ryhtynyt esimerkiksi Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisia kristittyjä saarnaajia, yliopistojen trumpilaisia professoreja, eurooppalaisia vanhoilliskristittyjä sekä ydinperhearvojen ajajia ja lopulta jopa EU-parlamentin etelä- ja itäeurooppalaisia äärioikeistolaisia.
Suomalaisittain kansainvälinen huomio on ollut poikkeuksellista.
Valtion kannalta asiassa kiusallista on se, että samalla kun eri huutosakit tsemppaavat Räsästä, he leimaavat Suomen valtion ihmisoikeusrikkojaksi. Samaan lokeroon Myanmarin, Valko-Venäjän ja Kiinan kaltaisten autoritaaristen maiden kanssa.
Miten tässä näin pääsi käymään?
KUVA: WIKIMEDIA COMMONS, ZUMA, REUTERS, ADF, GETTY IMAGES, COLOURBOX, KUVITUS VICTOR BÄCK / HS
PALATAAN huhtikuuhun 2021.
Tuolloin valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen teki osin yllättävän päätöksen ja nosti Räsästä vastaan kolme eri syytettä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Poliisi oli aiemmin esitutkinnoissaan todennut, ettei teoissa ole syytä epäillä rikosta. Toiviainen ohitti komisarioiden päätökset.
Yksi syytteistä koskee kirjoitusta, jonka Räsänen kirjoitti ja Lähetyshiippakunnan dekaani Juhana Pohjola julkaisi jo vuonna 2004. Myös Pohjola sai tapauksesta syytteet. Toinen syyte on Räsäsen kesäkuussa 2019 julkaisemasta twiitistä, jossa hän arvosteli kirkkoa yhteistyöstä Pride-tapahtuman kanssa. Kolmas on seurausta Räsäsen puheista Yle Puheella joulukuussa 2019.
Syytteiden mukaan Räsänen väittää homoseksuaalisuuden olevan psykoseksuaalisen kehityksen häiriö, geneettinen rappeuma ja synti. Tai kuten Räsänen itse perusteli Ruben Stillerin radio-ohjelmassa: ”Jumala ei alun perin luonut ihmistä homoseksuaaliksi.”
Valtakunnansyyttäjä Toiviainen korostaa, ettei syytteissä ole kyse Raamatun siteeraamisesta – kuten Räsäsen puolustajat väittävät – vaan siitä, että Räsänen tulkitsee Raamattua niin, että se Toiviaisen mukaan halventaa seksuaalivähemmistöjen ihmisarvoa.
TAPAUS Räsäsestä on tulossa merkittävä oikeudenkäynti Suomessa. Sen lopputulos toiminee ennakkotapauksena, sillä siinä puntaroidaan uskonnonvapauden, sananvapauden ja viharikosten välisiä painotuksia.
On olemassa perusteltuja argumentteja sekä Räsäsen tuomitsemisen että vapauttamisen puolesta. Kyse on pitkälti siitä, painotetaanko arvioinnissa sananvapautta vai yksilönsuojaa sananvapauden käyttäjiltä.
Jo puolentoista vuoden ajan – eli paljon ennen kuin valtakunnansyyttäjä nosti syytteet – Räsäsen oikeustiimissä on ollut mukana yhdysvaltalaislähtöinen vanhoilliskristillinen oikeusapujärjestö ADF International. Se on jyrkän konservatiivinen järjestö, joka vastustaa aborttioikeutta ja pohjaa avioliittokäsityksensä ja seksuaalietiikkansa Raamattuun.
Kyse on merkittävästä, vauraasta ja etenkin Yhdysvalloissa vallanpitäjiin verkottuneesta järjestöstä, joka väittää juristiverkostossaan olevan maailmanlaajuisesti yli 3 700 oikeusoppinutta. Esimerkiksi Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen lokakuussa 2020 nimitetty tuomari Amy Coney Barrett on aikoinaan toiminut ADF:n juristikursseilla kouluttajana.
Vuodesta 2016 lähtien ADF on Yhdysvalloissa poliittisesti ankkuroitunut tukevasti trumpilaiseen leiriin.
ADF INTERNATIONALIA johtaa brittijuristi Paul Coleman, joka on maaliskuusta 2020 lähtien poseerannut julkisesti Räsäsen kanssa.
ADF aloitti jo tuolloin tapaus Räsäsestä sananvapauskampanjan, jota se on rummuttanut pian puolitoista vuotta.
Otetaanpa yhteyttä Colemaniin.
Tapahtuu yllättävä asia. Jo ennen kuin ehdin lähettää Colemanille viestiä, hän alkaa seurata pääsääntöisesti suomenkielistä tiliäni Twitterissä. Koska emme tunne lainkaan toisiamme, se viittaa siihen, että joku jo aiemmin haastattelemistani henkilöistä on vihjannut Colemanille Helsingin Sanomien tekevän juttua aiheesta.
Coleman suostuu vastaamaan muutamiin kysymyksiin Räsäs-tapauksesta.
Sanojaan hän ei säästele. Ei oikein tulkintojaankaan.
”Pastori Pohjolan ja lääkäri Räsäsen rikossyytteet edustavat epäilyksettä suurinta hyökkäystä ilmaisunvapautta kohtaan, mitä olemme nähneet läntisessä Euroopassa vuosikymmeneen”, Coleman kirjoittaa sähköpostivastauksessaan.
Se on raju lausunto, vaikka Coleman viitannee vain valtioiden tekemiin sananvapaushyökkäyksiin. ADF:n näkemys on jyrkässä ristiriidassa vaikkapa yhdysvaltalaisen Freedom House -järjestön yksilönvapauksia mittaavan indeksin kanssa. Viime vuonna Suomi, Ruotsi ja Norja olivat ainoat täydet 100 pistettä saaneet valtiot.
Coleman väittää, että samaa mieltä hänen kanssaan on ”kasvava joukko kansainvälisiä ääniä”, joihin kuuluu ”maailman johtavia lakiasiantuntijoita Harvardista, Princetonista ja Yalesta”.
Sillä hän viittaa suomalaisittain hyvin poikkeukselliseen vetoomuskirjeeseen, jonka yksitoista yhdysvaltalaista professoria ja lakiasiantuntijaa teki Räsäsen puolesta toukokuussa 2021.
Palataan siihen pian.
ADF ON kiistanalainen järjestö. Ihmisoikeus- ja oikeusapujärjestö Southern Poverty Law Center (SPLC) on luokitellut sen äärioikeistolaiseksi, seksuaalivähemmistöjä vastustavaksi viharyhmäksi.
Myös minnesotalainen demokraattisenaattori Al Franken luonnehti vuonna 2017 senaatin kuulemisessa ADF:ää äärioikeistolaiseksi viharyhmäksi, joka ajaa ”äärimmäistä visiota yhteiskunnasta”.
ADF kiistää SPLC:n ja Franken näkemykset, jotka perustuvat vanhoihin oikeustapauksiin. Kyse on joka tapauksessa järjestöstä joka itse linjaa, että avioliittoa ja seksuaalisuutta käsittelevien lakien on kunnioitettava ”Jumalan luomisjärjestystä”.
Järjestö on silti kelvannut asiantuntijatahona esimerkiksi Suomen eduskunnalle. Tulevaisuusvaliokunta kutsui ADF:n edustajan kesäkuussa 2016 kuultavakseen.
Vaikka tapaus Räsäsessä on ainakin ensialkuun kyse riippumattomasta valtakunnansyyttäjästä sekä Helsingin käräjäoikeuden yhdestä tuomarista, Coleman syyttää tilanteesta Suomen valtiota.
”Me aiomme todistaa, kuinka syyttämällä pastori Pohjolaa ja lääkäri Räsästä Suomi rikkoo kansainvälisen lain ihmisoikeusvelvoitteitaan, kuten Suomen sitoutumista uskonnonvapauteen ja sananvapauteen”, Coleman toteaa.
SUOMALAISPOLIITIKKOJEN ja ADF:n tiet ovat kohdanneet ennenkin, kun hätä on ollut suuri.
Toukokuussa 2018 silloinen ulkoministeri Timo Soini oli virallisella työmatkalla Kanadassa.
Illalla Soini, harras katolinen, osallistui silloisen perussuomalaisen valtiosihteerin Samuli Virtasen kanssa paikallisten katolisten kynttilävigiliaan, jossa rukoiltiin abortoitujen sikiöiden puolesta.
Virtanenkin oli tohkeissaan. Hän otti tunnekylläisessä tilaisuudessa selfien itsestään ja Soinista, ja jakoi sen Soinin luvalla Twitterissä.
Kansainvälisen oikeuden asiantuntijat totesivat, ettei ulkoministeri voi poiketa virkamatkallaan Suomen ulkopoliittisesta linjasta. Suomi kun hyväksyy abortit laissa määritellyin ehdoin. Niinpä oikeuskansleri Tuomas Pöysti vaati Soinilta selvitystä asiasta.
Pian Soinin sähköpostiin saapui viesti.
ADF tarjosi ulkoministerille apua. Soini korostaa, että aloite tuli järjestön puolesta. Soini on maininnut tapauksesta lyhyesti blogimerkinnässään.
”Mietin hetken ja päätin, että soitan takaisin”, Soini sanoo.
Ei ole aivan ongelmaton asia, että Suomen ulkoministeri ottaa vastaan oikeudellista apua kiistanalaiselta yhdysvaltalaiselta oikeusapujärjestöltä. Soini kertoo, että ”ADF:n Alice” lupasi katsoa Soinin tapausta kansainvälisten ihmisoikeus- ja sanavapaussopimusten osalta.
”Sanoin, että katso vaan”, Soini kertoo.
Selviää, että ”ADF:n Alice” on Helsingin yliopistossa opiskellut ranskalais-puolalainen lakiasiantuntija Alice Neffe, joka tätä nykyä työskentelee Puolan tasa-arvovaltuutetun toimistossa.
Soini kertoo, että ADF:n oikeudellisesta avusta oli hänelle merkittävää hyötyä, sillä hän suhtautui oikeuskanslerin selvityspyyntöön vakavasti. Neffe auttoi Soinia sorvaamaan pitkän ja kansainvälisoikeudellisesti yksityiskohtaisen vastauksen.
”Se oli siinä mielessä vakava paikka, että jos oikeuskansleri ottaa kantaa, siitä ei voi enää valittaa mihinkään. Siksi sen vastineen piti olla hyvä”, Soini sanoo.
Oikeuskansleri Pöysti nuhteli Soinia, mutta totesi, että vaikka ulkoministeri oli toiminut ajattelemattomasti, hän ei ollut rikkonut lakia.
Soini näyttää selvinneen oikeusavusta taloudellisesti huokealla. ADF ei veloita asiakkaitaan, vaan kerää varansa lahjoituksina. Neffe kertoo, että kun hän myöhemmin tapasi Soinin henkilökohtaisesti, Soini toi Suomesta tuliaisina Fazerin Sinistä.
TOUKOKUUSSA 2021 Yhdysvalloissa julkaistiin kiinnostava avoin kirje, joka oli osoitettu USCIRF:lle eli Yhdysvaltain uskonnonvapauskomissiolle.
Kirjeen allekirjoittajia oli yksitoista. Heidän joukossaan oli pääasiassa oikeustieteen professoreja ja tutkijoita Harvardin, Stanfordin ja Yalen kaltaisista laatuyliopistoista.
USCIRF, jolle vetoomuskirje oli osoitettu, on valtiollinen komissio, jonka kuusi jäsentä valitsee Yhdysvaltain presidentti sekä puolueiden johto kongressissa. Nykykomissio on valittu Donald Trumpin presidenttikaudella. Ryhmällä on paljon vaikutusvaltaa, sillä se toimii presidentin, ulkoministerin ja kongressin neuvonantajana.
Oikeusprofessorien vetoomuskirjeessä puolustetaan Päivi Räsästä ja Juhana Pohjolaa, ja väitetään, että valtakunnansyyttäjä Toiviainen on syytteet nostaessaan rikkonut YK:n ihmisoikeussopimuksen 18 artiklaa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklaa sekä EU:n perusoikeuksien 10 artiklaa.
Yllättävin oli vetoomuksen rankaisupyyntö: allekirjoittajat vetosivat ulkoministeri Anthony Blinkeniin, jotta Toiviaiselle ja tämän perheenjäsenille asetettaisiin viisumikielto Yhdysvaltoihin. Valtiovarainministeri Janet Yelleniin he taas vetosivat, että Toiviaiselle ja muille oikeudenkäyntiin mahdollisesti osallistuville syyttäjille asetettaisiin talouspakotteita niin kutsutun Magnitski-lain perusteella.
Venäläinen asianajaja Sergei Magnitski kuoli vuonna 2009 epäselvissä oloissa. Hänen mukaansa nimetty laki säädettiin Yhdysvalloissa vuonna 2012. Sen nojalla voidaan estää vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneiden ihmisten maahantulo Yhdysvaltoihin ja esimerkiksi maan pankkijärjestelmän käyttö.
Yhdysvalloilla on pitkä perinne, että sille hankalia diktaattoreja ja näiden lähipiiriä rangaistaan pakotteilla. Suomesta katsottuna – on itse tapaus Räsäsestä mitä mieltä tahansa – valtakunnansyyttäjä Toiviaiseen kohdistettu pakotevaatimus tuntuu hämmästyttävältä.
Eikä ole edes poissuljettua, että Yhdysvaltain uskonnonvapauskomissio todella antaisi suosituksia Toiviaista vastaan. USCIRF:n johtoon kuuluva Tony Perkins kertoi kesäkuussa, että komissio on ottanut tapaus Räsäsen käsittelyyn ja pyytää Suomen viranomaisilta lisätietoja asiasta.
Jyrkän linjan republikaanijohtajan Mitch McConnellin nimittämän Perkinsin innokkuutta saattaa selittää se, että internetistä löytyvien julkisten esiintymisten perusteella hän on vakaumuksellinen evankelikaalinen trumpilainen.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen viestittää kesälomaltaan, ettei valtakunnansyyttäjänvirasto ole saanut USCIRF:ltä minkäänlaista selvityspyyntöä. Jos sellainen tulisikin, Toiviainen korostaa, sillä ei olisi merkitystä hänen työhönsä.
KUVA: ZUMA, GETTY IMAGES, VIRON PARLAMENTTI, REUTERS, ADF, COLOURBOX, KUVITUS VICTOR BÄCK / HS
KEITÄ nämä yksitoista professoria sitten ovat?
Ainakin noin puolta heistä näyttää yhdistävän side Donald Trumpiin.
Stanfordin yliopiston entinen oikeustieteen apulaisprofessori Peter Berkowicz toimi Trumpin kaudella ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkönä.
Harvardin emeritaprofessori ja entinen Yhdysvaltain Vatikaanin-suurlähettiläs Mary Ann Glendon taas johti Trumpin asettamaa ihmisoikeuskomissiota.
Princetonin matematiikan professori Sergiu Klainerman tuki Trumpia julkisesti vuoden 2020 vaaleissa. Harvardin oikeustieteen professori Adrian Vermeule tuki Trumpin esittämiä salaliittoteorioita vaalivilpistä presidentinvaalien jälkeen.
Yksi vetoomuskirjeen allekirjoittajista, Princetonin oikeustieteen professori Robert P. George, vastaa HS:n kysymyksiin Räsäsen tukemisesta. George näyttää linkittyvän Räsäselle oikeusapua antavaan ADF-järjestöön sen koulutusohjelman Blackstone Legal Fellowshipin neuvottelukunnan jäsenenä.
George saa Suomen kuulostamaan synkältä paikalta.
Hän toteaa, etteivät moniäänisyys, uskonnonvapaus ja sananvapaus ole uhattuna ”vain Pohjois-Korean, Kiinan, Iranin, Myanmarin, Saudi-Arabian ja Somalian kaltaisissa maissa”, vaan myös läntisissä demokratioissa.
”Mielestäni on tärkeää puolustaa näitä arvoja aina, kun ne ovat uhattuna”, George kirjoittaa.
Hän tekee selväksi, että komissio aikoo pitää asiassa painetta Yhdysvaltain johtoon.
”Toivomme, että Bidenin hallinto tulee toimimaan asiassa. Jos se ei toimi, me jatkamme painetta. Ja jos nykyinen hallinto epäonnistuu velvollisuutensa hoidossa, me jatkamme painetta seuraavan hallinnon suuntaan.”
On kiinnostavaa, millaisin argumentein nämä Harvardin, Stanfordin ja Princetonin professorit tapaus Räsästä perkaavat. Vetoomuskirjeessään he toteavat: Suomen valtionsyyttäjän aloittama oikeusprosessi tulee pakottamaan Suomen papiston ja uskonnolliset maallikot valitsemaan vankilan ja uskonnollisten oppien hylkäämisen välillä.
Oli itse Räsäsen oikeustapauksesta mitä mieltä tahansa, kyseinen professoriryhmän väite on ilmeisen nopeasti hutaistu ylilyönti.
Katsotaanpa viime vuosien oikeuskäytäntöä: samalla rikosnimikkeellä on tuomittu 25–50 päiväsakkoon esimerkiksi perussuomalaisten silloinen kansanedustaja James Hirvisaari vuonna 2011, silloinen perussuomalaisten rivikansanedustaja Jussi Halla-aho vuonna 2012, saman puolueen kansanedustaja Sebastian Tynkkynen vuosina 2017 ja 2020 sekä entinen perussuomalaisten nuorten varapuheenjohtaja Toni Jalonen vuonna 2020.
Poliitikkojen ei ole tarvinnut pelätä vankeustuomiota kiihottamisesta kansanryhmää vastaan – ja vielä vähemmän Raamatun siteeraamisesta.
Päinvastoin vihapuheesta selviää helpolla: Kansanedustajan tuloilla 50 päiväsakosta on syntynyt muutamien tonnien potti.
On syytä pysähtyä hetkeksi tähän. On selvää, että Räsäsellä on paljon aitoja tukijoita. Mutta on ilmeistä, ettei osassa kansainvälistä huomiota ole varsinaisesti kyse Räsäsestä tai Suomen laista ja oikeuslaitoksesta.
Kyse voi olla siitä, että eri puolilla maailmaa on erilaisia arvokonservatiivisia, kristillisiä, trumpilaisia, nationalistisia ja jopa äärioikeistolaisia agendoja ajavia ryhmiä, jotka ovat nähneet tapaus Räsäsessä tilaisuuden ajaa asiaansa suuressa länsimaalaisessa kulttuurisodassa.
ENNUSTETTAVAMPAA on sen sijaan se, että tapaus Räsänen on saanut huomiota myös Yhdysvaltojen kaakkoisten ja eteläisten osavaltioiden niin kutsutulla raamattuvyöhykkeellä.
Tunnettu evankelikaalinen saarnaaja Franklin Graham on vaikutusvaltaisimpia hahmoja, jotka ovat asettuneet julkisesti Räsäsen ja Pohjolan puolelle.
Kesäkuun alussa Graham kirjoitti tulikivenkatkuisia tekstejä Facebookiin, Instagramiin ja Twitteriin. Hän tiivisti niissä Räsäsen ja Pohjolan syytteet ja päätti tekstinsä synkissä tunnelmissa: Kuinka surullista, että näemme Saatanan vaientamassa sananvapauden ja tukahduttamassa uskonnonvapauden.
Katsotaanpa. Myös Graham kuuluu Donald Trumpin lähipiiriin. Trumpin virkaanastujaisissa tammikuussa 2017 hän nousi estradille ja luki pätkän Raamatun 1. Timoteuskirjeestä.
Lähetän haastattelupyynnön Grahamille. Hänen esikuntansa pahoittelee ja kertoo, että lahkojohtaja on vammautuneiden sotaveteraanien asialla Alaskan perukoilla, ja siksi kiireinen.
Toinen vanhoillinen saarnaaja, virginialaisen Trinity Lutheran -kirkon pastori Dennis Di Mauro taas on ilmoittanut järjestävänsä heinäkuun lopulla kristillisen mielenosoituksen Suomen suurlähetystön edustalla Washingtonissa.
Tukijoiksi ovat ilmoittautuneet myös International Christian Concern, International Institute for Religious Freedom sekä FRC eli Family Research Council, joka on viime vuodet poliittisesti ankkuroitunut vankasti Trumpin leiriin.
Katsotaanpa, kuka FRC:tä johtaa.
Se sattuu olemaan sama Tony Perkins, joka toimii Yhdysvaltain uskonnonvapauskomissiossa republikaanien mandaatilla ja ilmoitti komission pyytävän Suomelta lisätietoja tapaus Räsäsestä.
Hän on siis samanaikaisesti Räsäsen tukija ja Räsäsen tapausta selvittävän valtiollisen komission jäsen.
PÄIVI RÄSÄNEN vastaa puhelimeen kesämökillään ja kertoo, että suomalainen dokumenttielokuvaryhmä kuvaa parhaillaan hänen arkeaan.
Maailmalta on tullut palautetta ja paljon, Räsänen vahvistaa. Eniten Itä-Euroopasta ja Yhdysvalloista, mutta myös läntisestä Euroopasta, Etelä-Amerikasta, Afrikasta ja Australiasta.
”Välillä meinaa sähköposti olla tukossa. Myös valtakunnansyyttäjän toimistoon on kuulemma tullut paljon postia.”
Räsänen sanoo, että yhdysvaltalaisprofessorien vetoomuskirje rohkaisi ja vahvisti. Sitä on turha epäillä. Harva suomalainen saa vetoapua Harvardin ja Stanfordin professoreilta.
Kiusallista monissa vetoomuksissa on se, etteivät faktat Suomen ihmisoikeustilanteesta ja Räsästä mahdollisesti uhkaavasta tuomiosta ole kohdillaan.
Räsänen myöntää, että faktavirheitä ulkomailla on ollut, kuten laajalle levinnyt uutisointi, että häntä uhkaisi kuuden vuoden vankeus.
”Olen kyllä kertonut, että jos tuomio tulee, se on todennäköisemmin jokin määrä päiväsakkoja.”
Tapaustaan hän pitää äärimmäisen vakavana sanan- ja uskonnonvapauskysymyksenä. Hän sanoo, että se viedään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen asti, jos Suomessa tulee tuomio vielä korkeimmassa oikeudessakin.
”Paljon vakavampaa kuin mahdollinen vankeus tai sakko olisi julkaisuja koskeva kielto. Se johtaisi paljon laajempiin uskonnon- ja sananvapauden rajoituksiin.”
Mahtaako Räsänen kannattaa yhdysvaltalaisprofessorien vaatimusta siitä, että Toiviainen lähipiireineen joutuisi Yhdysvaltain pakotteiden kohteeksi?
”Ei minun tarvitse ottaa siihen kantaa. Mutta ainakin se luo painetta tilanteeseen. Sehän on Yhdysvaltain uskonnonvapauskomitean tapa toimia. He ovat näissä tilanteissa näin toimineet, vaikkapa kun muslimiuiguureja on vainottu Kiinassa.”
On pakko hieraista korvia, kun Räsänen rinnastaa uiguurien vainon ja itseensä kohdistuvat syytteet.
Räsäsen kohtalontoveri, myös syytteessä oleva 49-vuotias Juhana Pohjola, on hiljattain valittu Lähetyshiippakunnan piispaksi. Lähetyshiippakunta on luterilaisen valtakirkon ulkopuolisen Luther-säätiön ja 38 muun pienen seurakunnan hieman yli 2 000 jäsenen kirkko.
Luther-säätiö nousi aikoinaan otsikoihin jyrkästä naispappeuden vastustamisesta.
”Äänenpainot, joilla tapaustamme katsotaan ulkomailla, ovat aika kovia. Puhutaan sortotoimenpiteistä ja vainosta. Suomessa keskustelu on siihen nähden aika laimeaa”, Pohjola sanoo.
Pohjola sanoo osanneensa odottaa reaktioita ulkomaita myöten. Silti yhdysvaltalaisyliopistojen yhdentoista professorin ja oikeusoppineen vetoomuskirje yllätti hänet.
”Ilahduin positiivisesti. Surullista tietenkin Suomen kannalta, että jouduimme valokeilaan tällaisesta.”
Pohjola on Räsästä pidättyväisempi yhdysvaltalaisprofessorien ehdotuksesta asettaa Toiviaiselle ja tämän perheelle pakotteita Yhdysvalloissa.
”Meidän tapamme ei ole yleensä toimia näin. En haluaisi olla kenenkään liikkumista rajoittamassa. Se ei kuulu suomalaisten perinteeseen”, hän sanoo diplomaattisesti.
MIKSI tapaus Räsänen sitten kuohuttaa maailmalla?
Siihen tiivistyy oleellisia piirteitä joistakin aikakauden identiteettipoliittisista kamppailuista.
Vastakkain ovat konservatiivis-kristilliset perhe- ja seksuaalisuusnormit ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet. Vanhoilliset Raamatun tulkinnat törmäävät tieteen kanssa. On pienten yhteisöjen kollektiiviset normit ja urbaanit liberaalit arvot. Vakaumukset ja laki.
Ja tietenkin: sananvapaus vastaan vihapuhe.
Osa viime vuosien identiteettipoliittisista riidoista on kiteytynyt juuri sananvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien väliseen kitkaan. Kuinka vähemmistöistä voi puhua? Missä kulkee asiallisen argumentin ja vihapuheen raja? Kuka saa puhua – ja kenen nimissä?
Räsäsen tapauksesta on roihahtanut arvokonservatiivien leirinuotio, jonka ympärille kerääntyy kirjavaa porukkaa.
Esimerkiksi toukokuussa Tallinnassa järjestettiin tukimielenosoitus, jonka järjestäjänä oli Perheen ja traditioiden suojelusäätiö. Barrikadeilla olivat myös Ekren eli Viron konservatiivisen kansanpuolueen kansanedustajat Anti Poolamets ja Monika Helme.
Vetoomuskirjeitä Räsäsen puolesta ovat tehneet esimerkiksi Australian katolisten naisten liitto, Ukrainan ja Liettuan helluntailaiset kirkot, slovakialaiset luterilaispiispat sekä Euroopan evankelinen liitto.
”Itäeurooppalaiset muistavat vielä, millaista oli kun uskonnon- ja sananvapautta tukahdutettiin rautaesiripun takana”, Räsänen sanoo.
Hän jättää tosin mainitsematta, että esimerkiksi Unkarissa – jossa hänellä on paljon tukijoita – maan johto on ajanut sananvapauden lähes maanrakoon.
TOUKOKUUN LOPULLA perussuomalainen europarlamentaarikko Laura Huhtasaari teki EU-komissiolle kirjallisen kysymyksen, jossa tivattiin, puolustaako komissio Räsäsen sanan- ja uskonnonvapautta.
Kysymys oli sisällöltään hyvin ennustettava ja kärkäs, huhtasaarelainen.
Kiinnostavaa on se, että osa parlamentin äkkijyrkintä laitaoikeistoa heräsi. Huhtasaaren Räsäs-kysymyksen allekirjoitti esimerkiksi Ioannis Lagos, joka on kreikkalaisen äärioikeistopuolueen Kultaisen aamunkoiton edustaja ja tuomittu 13 vuodeksi vankeuteen osallisuudesta murhaan. Pian Huhtasaaren kysymyksen allekirjoitettuaan Lagos luovutettiin Kreikkaan istumaan tuomiota.
Räsästä tuki myös toinen avoimesti uusnatsistisen puolueen edustaja, slovakki Milan Uhrik.
Tehdään nyt selväksi: Heidän tukensa ei tee Päivi Räsäsestä äärioikeistolaista, vaan se kertoo siitä, että jopa eurooppalaisessa poliittisessa äärioikeistossa on halua nostaa omaa agendaansa Räsäsen oikeustapauksen varjolla.
Tapaus Räsäsen arvokonservatiivisella leirinuotiolla on vielä yksi hahmo, aivan oma lukunsa, italialainen kristillinen poliitikko Luca Volonté. Hän kirjoitti maaliskuussa 2020 verkkoon pitkän Räsäsen uskonnon- ja sananvapautta puolustavan tekstin.
Hänelle on käynyt sittemmin heikosti.
Volonté on Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen jäsen. Hänet tuomittiin tammikuussa 2021 neljän vuoden vankeuteen. Hän oli tuomion mukaan vastaanottanut Azerbaidžhanin valtiolta kaksi miljoonaa euroa, jotta hän auttaisi torppaamaan Euroopan neuvoston huomiota Azerbaidžanin kurjaan ihmisoikeustilanteeseen.
Eli vieras diktatuuri oli ostanut hänet puolelleen, kritiikin vaientajaksi.
On aika turvallista sanoa, ettei Volonté ole sananvapauden asialla. Hänkin on vain nähnyt tapaus Räsäsessä kulttuurisodan kahakan, johon juuri nyt on kannattanut osallistua.
Minusta olisi mukavampaa, jos samasta teosta saisi saman tuomion, eli tämä yksi imaami joka vähän avasi homokäsityksiään olisi kanssa tuomiolla...
Vieläkin mukavampaa olisi, jos annettaisiin erilaisten uskontojen pitää käsityksensä vaikka ei niitä itse pitäisikään.
Vähän huteralla pohjalla tuo argumentti lievästä rangaistuksesta. Olleellistahan ei ole se rangaistuksen kovuus, vaan se, onko se yleensäkään rangaistavaa.
aj77
Greatest Leader
Hapokasta oli hesarille käsitellä Räsäsen tapausta, kaikki vaikuttaa trumppilaisten salaliitolta
Kulttuurisodan taistelutanner
Päivi Räsänen sai syytteet homopuheista. Pian suuri joukko Euroopan konservatiiveja ja Yhdysvaltojen trumpilaisia tuli hänen tuekseen. Oikeustaistelussa Räsäsen puolustusta vahvistaa kansainvälinen kristittyjen juristien verkosto.
TILAAJILLE
Tommi Nieminen HS
2:00 | Päivitetty 9:35
ON hyvin epätodennäköistä – lähes mahdotonta – että suomalaisen pienpuolueen rivikansanedustajan oikeustapaus herättäisi laajaa huomiota maailmalla.
Silti niin on tänä keväänä ja kesänä käynyt.
Riihimäkeläisen kristillisdemokraatin, 61-vuotiaan Päivi Räsäsen ympärille on kerääntynyt monikansallinen puolustusmuuri, tukijoiden huutosakki. Se koostuu aatteellisesti sekalaisesta seurakunnasta, jota yhdistää etusijassa arvokonservatismi.
Tapaus Räsäsestä on tullut suomalainen sivupolku – tai oikeastaan taistelutanner – koko läntistä maailmaa riepovissa kulttuurisodissa, joiden yksi linja kiertyy uskonnollisen arvokonservatismin ja maallistuneemman arvoliberalismin törmäyslinjoille.
Räsäsen tukijoiksi on ryhtynyt esimerkiksi Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisia kristittyjä saarnaajia, yliopistojen trumpilaisia professoreja, eurooppalaisia vanhoilliskristittyjä sekä ydinperhearvojen ajajia ja lopulta jopa EU-parlamentin etelä- ja itäeurooppalaisia äärioikeistolaisia.
Suomalaisittain kansainvälinen huomio on ollut poikkeuksellista.
Valtion kannalta asiassa kiusallista on se, että samalla kun eri huutosakit tsemppaavat Räsästä, he leimaavat Suomen valtion ihmisoikeusrikkojaksi. Samaan lokeroon Myanmarin, Valko-Venäjän ja Kiinan kaltaisten autoritaaristen maiden kanssa.
Miten tässä näin pääsi käymään?
KUVA: WIKIMEDIA COMMONS, ZUMA, REUTERS, ADF, GETTY IMAGES, COLOURBOX, KUVITUS VICTOR BÄCK / HS
PALATAAN huhtikuuhun 2021.
Tuolloin valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen teki osin yllättävän päätöksen ja nosti Räsästä vastaan kolme eri syytettä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Poliisi oli aiemmin esitutkinnoissaan todennut, ettei teoissa ole syytä epäillä rikosta. Toiviainen ohitti komisarioiden päätökset.
Yksi syytteistä koskee kirjoitusta, jonka Räsänen kirjoitti ja Lähetyshiippakunnan dekaani Juhana Pohjola julkaisi jo vuonna 2004. Myös Pohjola sai tapauksesta syytteet. Toinen syyte on Räsäsen kesäkuussa 2019 julkaisemasta twiitistä, jossa hän arvosteli kirkkoa yhteistyöstä Pride-tapahtuman kanssa. Kolmas on seurausta Räsäsen puheista Yle Puheella joulukuussa 2019.
Syytteiden mukaan Räsänen väittää homoseksuaalisuuden olevan psykoseksuaalisen kehityksen häiriö, geneettinen rappeuma ja synti. Tai kuten Räsänen itse perusteli Ruben Stillerin radio-ohjelmassa: ”Jumala ei alun perin luonut ihmistä homoseksuaaliksi.”
Valtakunnansyyttäjä Toiviainen korostaa, ettei syytteissä ole kyse Raamatun siteeraamisesta – kuten Räsäsen puolustajat väittävät – vaan siitä, että Räsänen tulkitsee Raamattua niin, että se Toiviaisen mukaan halventaa seksuaalivähemmistöjen ihmisarvoa.
TAPAUS Räsäsestä on tulossa merkittävä oikeudenkäynti Suomessa. Sen lopputulos toiminee ennakkotapauksena, sillä siinä puntaroidaan uskonnonvapauden, sananvapauden ja viharikosten välisiä painotuksia.
On olemassa perusteltuja argumentteja sekä Räsäsen tuomitsemisen että vapauttamisen puolesta. Kyse on pitkälti siitä, painotetaanko arvioinnissa sananvapautta vai yksilönsuojaa sananvapauden käyttäjiltä.
Jo puolentoista vuoden ajan – eli paljon ennen kuin valtakunnansyyttäjä nosti syytteet – Räsäsen oikeustiimissä on ollut mukana yhdysvaltalaislähtöinen vanhoilliskristillinen oikeusapujärjestö ADF International. Se on jyrkän konservatiivinen järjestö, joka vastustaa aborttioikeutta ja pohjaa avioliittokäsityksensä ja seksuaalietiikkansa Raamattuun.
Kyse on merkittävästä, vauraasta ja etenkin Yhdysvalloissa vallanpitäjiin verkottuneesta järjestöstä, joka väittää juristiverkostossaan olevan maailmanlaajuisesti yli 3 700 oikeusoppinutta. Esimerkiksi Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen lokakuussa 2020 nimitetty tuomari Amy Coney Barrett on aikoinaan toiminut ADF:n juristikursseilla kouluttajana.
Vuodesta 2016 lähtien ADF on Yhdysvalloissa poliittisesti ankkuroitunut tukevasti trumpilaiseen leiriin.
ADF INTERNATIONALIA johtaa brittijuristi Paul Coleman, joka on maaliskuusta 2020 lähtien poseerannut julkisesti Räsäsen kanssa.
ADF aloitti jo tuolloin tapaus Räsäsestä sananvapauskampanjan, jota se on rummuttanut pian puolitoista vuotta.
Otetaanpa yhteyttä Colemaniin.
Tapahtuu yllättävä asia. Jo ennen kuin ehdin lähettää Colemanille viestiä, hän alkaa seurata pääsääntöisesti suomenkielistä tiliäni Twitterissä. Koska emme tunne lainkaan toisiamme, se viittaa siihen, että joku jo aiemmin haastattelemistani henkilöistä on vihjannut Colemanille Helsingin Sanomien tekevän juttua aiheesta.
Coleman suostuu vastaamaan muutamiin kysymyksiin Räsäs-tapauksesta.
Sanojaan hän ei säästele. Ei oikein tulkintojaankaan.
”Pastori Pohjolan ja lääkäri Räsäsen rikossyytteet edustavat epäilyksettä suurinta hyökkäystä ilmaisunvapautta kohtaan, mitä olemme nähneet läntisessä Euroopassa vuosikymmeneen”, Coleman kirjoittaa sähköpostivastauksessaan.
Se on raju lausunto, vaikka Coleman viitannee vain valtioiden tekemiin sananvapaushyökkäyksiin. ADF:n näkemys on jyrkässä ristiriidassa vaikkapa yhdysvaltalaisen Freedom House -järjestön yksilönvapauksia mittaavan indeksin kanssa. Viime vuonna Suomi, Ruotsi ja Norja olivat ainoat täydet 100 pistettä saaneet valtiot.
Coleman väittää, että samaa mieltä hänen kanssaan on ”kasvava joukko kansainvälisiä ääniä”, joihin kuuluu ”maailman johtavia lakiasiantuntijoita Harvardista, Princetonista ja Yalesta”.
Sillä hän viittaa suomalaisittain hyvin poikkeukselliseen vetoomuskirjeeseen, jonka yksitoista yhdysvaltalaista professoria ja lakiasiantuntijaa teki Räsäsen puolesta toukokuussa 2021.
Palataan siihen pian.
ADF ON kiistanalainen järjestö. Ihmisoikeus- ja oikeusapujärjestö Southern Poverty Law Center (SPLC) on luokitellut sen äärioikeistolaiseksi, seksuaalivähemmistöjä vastustavaksi viharyhmäksi.
Myös minnesotalainen demokraattisenaattori Al Franken luonnehti vuonna 2017 senaatin kuulemisessa ADF:ää äärioikeistolaiseksi viharyhmäksi, joka ajaa ”äärimmäistä visiota yhteiskunnasta”.
ADF kiistää SPLC:n ja Franken näkemykset, jotka perustuvat vanhoihin oikeustapauksiin. Kyse on joka tapauksessa järjestöstä joka itse linjaa, että avioliittoa ja seksuaalisuutta käsittelevien lakien on kunnioitettava ”Jumalan luomisjärjestystä”.
Järjestö on silti kelvannut asiantuntijatahona esimerkiksi Suomen eduskunnalle. Tulevaisuusvaliokunta kutsui ADF:n edustajan kesäkuussa 2016 kuultavakseen.
Vaikka tapaus Räsäsessä on ainakin ensialkuun kyse riippumattomasta valtakunnansyyttäjästä sekä Helsingin käräjäoikeuden yhdestä tuomarista, Coleman syyttää tilanteesta Suomen valtiota.
”Me aiomme todistaa, kuinka syyttämällä pastori Pohjolaa ja lääkäri Räsästä Suomi rikkoo kansainvälisen lain ihmisoikeusvelvoitteitaan, kuten Suomen sitoutumista uskonnonvapauteen ja sananvapauteen”, Coleman toteaa.
SUOMALAISPOLIITIKKOJEN ja ADF:n tiet ovat kohdanneet ennenkin, kun hätä on ollut suuri.
Toukokuussa 2018 silloinen ulkoministeri Timo Soini oli virallisella työmatkalla Kanadassa.
Illalla Soini, harras katolinen, osallistui silloisen perussuomalaisen valtiosihteerin Samuli Virtasen kanssa paikallisten katolisten kynttilävigiliaan, jossa rukoiltiin abortoitujen sikiöiden puolesta.
Virtanenkin oli tohkeissaan. Hän otti tunnekylläisessä tilaisuudessa selfien itsestään ja Soinista, ja jakoi sen Soinin luvalla Twitterissä.
Kansainvälisen oikeuden asiantuntijat totesivat, ettei ulkoministeri voi poiketa virkamatkallaan Suomen ulkopoliittisesta linjasta. Suomi kun hyväksyy abortit laissa määritellyin ehdoin. Niinpä oikeuskansleri Tuomas Pöysti vaati Soinilta selvitystä asiasta.
Pian Soinin sähköpostiin saapui viesti.
ADF tarjosi ulkoministerille apua. Soini korostaa, että aloite tuli järjestön puolesta. Soini on maininnut tapauksesta lyhyesti blogimerkinnässään.
”Mietin hetken ja päätin, että soitan takaisin”, Soini sanoo.
Ei ole aivan ongelmaton asia, että Suomen ulkoministeri ottaa vastaan oikeudellista apua kiistanalaiselta yhdysvaltalaiselta oikeusapujärjestöltä. Soini kertoo, että ”ADF:n Alice” lupasi katsoa Soinin tapausta kansainvälisten ihmisoikeus- ja sanavapaussopimusten osalta.
”Sanoin, että katso vaan”, Soini kertoo.
Selviää, että ”ADF:n Alice” on Helsingin yliopistossa opiskellut ranskalais-puolalainen lakiasiantuntija Alice Neffe, joka tätä nykyä työskentelee Puolan tasa-arvovaltuutetun toimistossa.
Soini kertoo, että ADF:n oikeudellisesta avusta oli hänelle merkittävää hyötyä, sillä hän suhtautui oikeuskanslerin selvityspyyntöön vakavasti. Neffe auttoi Soinia sorvaamaan pitkän ja kansainvälisoikeudellisesti yksityiskohtaisen vastauksen.
”Se oli siinä mielessä vakava paikka, että jos oikeuskansleri ottaa kantaa, siitä ei voi enää valittaa mihinkään. Siksi sen vastineen piti olla hyvä”, Soini sanoo.
Oikeuskansleri Pöysti nuhteli Soinia, mutta totesi, että vaikka ulkoministeri oli toiminut ajattelemattomasti, hän ei ollut rikkonut lakia.
Soini näyttää selvinneen oikeusavusta taloudellisesti huokealla. ADF ei veloita asiakkaitaan, vaan kerää varansa lahjoituksina. Neffe kertoo, että kun hän myöhemmin tapasi Soinin henkilökohtaisesti, Soini toi Suomesta tuliaisina Fazerin Sinistä.
TOUKOKUUSSA 2021 Yhdysvalloissa julkaistiin kiinnostava avoin kirje, joka oli osoitettu USCIRF:lle eli Yhdysvaltain uskonnonvapauskomissiolle.
Kirjeen allekirjoittajia oli yksitoista. Heidän joukossaan oli pääasiassa oikeustieteen professoreja ja tutkijoita Harvardin, Stanfordin ja Yalen kaltaisista laatuyliopistoista.
USCIRF, jolle vetoomuskirje oli osoitettu, on valtiollinen komissio, jonka kuusi jäsentä valitsee Yhdysvaltain presidentti sekä puolueiden johto kongressissa. Nykykomissio on valittu Donald Trumpin presidenttikaudella. Ryhmällä on paljon vaikutusvaltaa, sillä se toimii presidentin, ulkoministerin ja kongressin neuvonantajana.
Oikeusprofessorien vetoomuskirjeessä puolustetaan Päivi Räsästä ja Juhana Pohjolaa, ja väitetään, että valtakunnansyyttäjä Toiviainen on syytteet nostaessaan rikkonut YK:n ihmisoikeussopimuksen 18 artiklaa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklaa sekä EU:n perusoikeuksien 10 artiklaa.
Yllättävin oli vetoomuksen rankaisupyyntö: allekirjoittajat vetosivat ulkoministeri Anthony Blinkeniin, jotta Toiviaiselle ja tämän perheenjäsenille asetettaisiin viisumikielto Yhdysvaltoihin. Valtiovarainministeri Janet Yelleniin he taas vetosivat, että Toiviaiselle ja muille oikeudenkäyntiin mahdollisesti osallistuville syyttäjille asetettaisiin talouspakotteita niin kutsutun Magnitski-lain perusteella.
Venäläinen asianajaja Sergei Magnitski kuoli vuonna 2009 epäselvissä oloissa. Hänen mukaansa nimetty laki säädettiin Yhdysvalloissa vuonna 2012. Sen nojalla voidaan estää vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneiden ihmisten maahantulo Yhdysvaltoihin ja esimerkiksi maan pankkijärjestelmän käyttö.
Yhdysvalloilla on pitkä perinne, että sille hankalia diktaattoreja ja näiden lähipiiriä rangaistaan pakotteilla. Suomesta katsottuna – on itse tapaus Räsäsestä mitä mieltä tahansa – valtakunnansyyttäjä Toiviaiseen kohdistettu pakotevaatimus tuntuu hämmästyttävältä.
Eikä ole edes poissuljettua, että Yhdysvaltain uskonnonvapauskomissio todella antaisi suosituksia Toiviaista vastaan. USCIRF:n johtoon kuuluva Tony Perkins kertoi kesäkuussa, että komissio on ottanut tapaus Räsäsen käsittelyyn ja pyytää Suomen viranomaisilta lisätietoja asiasta.
Jyrkän linjan republikaanijohtajan Mitch McConnellin nimittämän Perkinsin innokkuutta saattaa selittää se, että internetistä löytyvien julkisten esiintymisten perusteella hän on vakaumuksellinen evankelikaalinen trumpilainen.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen viestittää kesälomaltaan, ettei valtakunnansyyttäjänvirasto ole saanut USCIRF:ltä minkäänlaista selvityspyyntöä. Jos sellainen tulisikin, Toiviainen korostaa, sillä ei olisi merkitystä hänen työhönsä.
KUVA: ZUMA, GETTY IMAGES, VIRON PARLAMENTTI, REUTERS, ADF, COLOURBOX, KUVITUS VICTOR BÄCK / HS
KEITÄ nämä yksitoista professoria sitten ovat?
Ainakin noin puolta heistä näyttää yhdistävän side Donald Trumpiin.
Stanfordin yliopiston entinen oikeustieteen apulaisprofessori Peter Berkowicz toimi Trumpin kaudella ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkönä.
Harvardin emeritaprofessori ja entinen Yhdysvaltain Vatikaanin-suurlähettiläs Mary Ann Glendon taas johti Trumpin asettamaa ihmisoikeuskomissiota.
Princetonin matematiikan professori Sergiu Klainerman tuki Trumpia julkisesti vuoden 2020 vaaleissa. Harvardin oikeustieteen professori Adrian Vermeule tuki Trumpin esittämiä salaliittoteorioita vaalivilpistä presidentinvaalien jälkeen.
Yksi vetoomuskirjeen allekirjoittajista, Princetonin oikeustieteen professori Robert P. George, vastaa HS:n kysymyksiin Räsäsen tukemisesta. George näyttää linkittyvän Räsäselle oikeusapua antavaan ADF-järjestöön sen koulutusohjelman Blackstone Legal Fellowshipin neuvottelukunnan jäsenenä.
George saa Suomen kuulostamaan synkältä paikalta.
Hän toteaa, etteivät moniäänisyys, uskonnonvapaus ja sananvapaus ole uhattuna ”vain Pohjois-Korean, Kiinan, Iranin, Myanmarin, Saudi-Arabian ja Somalian kaltaisissa maissa”, vaan myös läntisissä demokratioissa.
”Mielestäni on tärkeää puolustaa näitä arvoja aina, kun ne ovat uhattuna”, George kirjoittaa.
Hän tekee selväksi, että komissio aikoo pitää asiassa painetta Yhdysvaltain johtoon.
”Toivomme, että Bidenin hallinto tulee toimimaan asiassa. Jos se ei toimi, me jatkamme painetta. Ja jos nykyinen hallinto epäonnistuu velvollisuutensa hoidossa, me jatkamme painetta seuraavan hallinnon suuntaan.”
On kiinnostavaa, millaisin argumentein nämä Harvardin, Stanfordin ja Princetonin professorit tapaus Räsästä perkaavat. Vetoomuskirjeessään he toteavat: Suomen valtionsyyttäjän aloittama oikeusprosessi tulee pakottamaan Suomen papiston ja uskonnolliset maallikot valitsemaan vankilan ja uskonnollisten oppien hylkäämisen välillä.
Oli itse Räsäsen oikeustapauksesta mitä mieltä tahansa, kyseinen professoriryhmän väite on ilmeisen nopeasti hutaistu ylilyönti.
Katsotaanpa viime vuosien oikeuskäytäntöä: samalla rikosnimikkeellä on tuomittu 25–50 päiväsakkoon esimerkiksi perussuomalaisten silloinen kansanedustaja James Hirvisaari vuonna 2011, silloinen perussuomalaisten rivikansanedustaja Jussi Halla-aho vuonna 2012, saman puolueen kansanedustaja Sebastian Tynkkynen vuosina 2017 ja 2020 sekä entinen perussuomalaisten nuorten varapuheenjohtaja Toni Jalonen vuonna 2020.
Poliitikkojen ei ole tarvinnut pelätä vankeustuomiota kiihottamisesta kansanryhmää vastaan – ja vielä vähemmän Raamatun siteeraamisesta.
Päinvastoin vihapuheesta selviää helpolla: Kansanedustajan tuloilla 50 päiväsakosta on syntynyt muutamien tonnien potti.
On syytä pysähtyä hetkeksi tähän. On selvää, että Räsäsellä on paljon aitoja tukijoita. Mutta on ilmeistä, ettei osassa kansainvälistä huomiota ole varsinaisesti kyse Räsäsestä tai Suomen laista ja oikeuslaitoksesta.
Kyse voi olla siitä, että eri puolilla maailmaa on erilaisia arvokonservatiivisia, kristillisiä, trumpilaisia, nationalistisia ja jopa äärioikeistolaisia agendoja ajavia ryhmiä, jotka ovat nähneet tapaus Räsäsessä tilaisuuden ajaa asiaansa suuressa länsimaalaisessa kulttuurisodassa.
ENNUSTETTAVAMPAA on sen sijaan se, että tapaus Räsänen on saanut huomiota myös Yhdysvaltojen kaakkoisten ja eteläisten osavaltioiden niin kutsutulla raamattuvyöhykkeellä.
Tunnettu evankelikaalinen saarnaaja Franklin Graham on vaikutusvaltaisimpia hahmoja, jotka ovat asettuneet julkisesti Räsäsen ja Pohjolan puolelle.
Kesäkuun alussa Graham kirjoitti tulikivenkatkuisia tekstejä Facebookiin, Instagramiin ja Twitteriin. Hän tiivisti niissä Räsäsen ja Pohjolan syytteet ja päätti tekstinsä synkissä tunnelmissa: Kuinka surullista, että näemme Saatanan vaientamassa sananvapauden ja tukahduttamassa uskonnonvapauden.
Katsotaanpa. Myös Graham kuuluu Donald Trumpin lähipiiriin. Trumpin virkaanastujaisissa tammikuussa 2017 hän nousi estradille ja luki pätkän Raamatun 1. Timoteuskirjeestä.
Lähetän haastattelupyynnön Grahamille. Hänen esikuntansa pahoittelee ja kertoo, että lahkojohtaja on vammautuneiden sotaveteraanien asialla Alaskan perukoilla, ja siksi kiireinen.
Toinen vanhoillinen saarnaaja, virginialaisen Trinity Lutheran -kirkon pastori Dennis Di Mauro taas on ilmoittanut järjestävänsä heinäkuun lopulla kristillisen mielenosoituksen Suomen suurlähetystön edustalla Washingtonissa.
Tukijoiksi ovat ilmoittautuneet myös International Christian Concern, International Institute for Religious Freedom sekä FRC eli Family Research Council, joka on viime vuodet poliittisesti ankkuroitunut vankasti Trumpin leiriin.
Katsotaanpa, kuka FRC:tä johtaa.
Se sattuu olemaan sama Tony Perkins, joka toimii Yhdysvaltain uskonnonvapauskomissiossa republikaanien mandaatilla ja ilmoitti komission pyytävän Suomelta lisätietoja tapaus Räsäsestä.
Hän on siis samanaikaisesti Räsäsen tukija ja Räsäsen tapausta selvittävän valtiollisen komission jäsen.
PÄIVI RÄSÄNEN vastaa puhelimeen kesämökillään ja kertoo, että suomalainen dokumenttielokuvaryhmä kuvaa parhaillaan hänen arkeaan.
Maailmalta on tullut palautetta ja paljon, Räsänen vahvistaa. Eniten Itä-Euroopasta ja Yhdysvalloista, mutta myös läntisestä Euroopasta, Etelä-Amerikasta, Afrikasta ja Australiasta.
”Välillä meinaa sähköposti olla tukossa. Myös valtakunnansyyttäjän toimistoon on kuulemma tullut paljon postia.”
Räsänen sanoo, että yhdysvaltalaisprofessorien vetoomuskirje rohkaisi ja vahvisti. Sitä on turha epäillä. Harva suomalainen saa vetoapua Harvardin ja Stanfordin professoreilta.
Kiusallista monissa vetoomuksissa on se, etteivät faktat Suomen ihmisoikeustilanteesta ja Räsästä mahdollisesti uhkaavasta tuomiosta ole kohdillaan.
Räsänen myöntää, että faktavirheitä ulkomailla on ollut, kuten laajalle levinnyt uutisointi, että häntä uhkaisi kuuden vuoden vankeus.
”Olen kyllä kertonut, että jos tuomio tulee, se on todennäköisemmin jokin määrä päiväsakkoja.”
Tapaustaan hän pitää äärimmäisen vakavana sanan- ja uskonnonvapauskysymyksenä. Hän sanoo, että se viedään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen asti, jos Suomessa tulee tuomio vielä korkeimmassa oikeudessakin.
”Paljon vakavampaa kuin mahdollinen vankeus tai sakko olisi julkaisuja koskeva kielto. Se johtaisi paljon laajempiin uskonnon- ja sananvapauden rajoituksiin.”
Mahtaako Räsänen kannattaa yhdysvaltalaisprofessorien vaatimusta siitä, että Toiviainen lähipiireineen joutuisi Yhdysvaltain pakotteiden kohteeksi?
”Ei minun tarvitse ottaa siihen kantaa. Mutta ainakin se luo painetta tilanteeseen. Sehän on Yhdysvaltain uskonnonvapauskomitean tapa toimia. He ovat näissä tilanteissa näin toimineet, vaikkapa kun muslimiuiguureja on vainottu Kiinassa.”
On pakko hieraista korvia, kun Räsänen rinnastaa uiguurien vainon ja itseensä kohdistuvat syytteet.
Räsäsen kohtalontoveri, myös syytteessä oleva 49-vuotias Juhana Pohjola, on hiljattain valittu Lähetyshiippakunnan piispaksi. Lähetyshiippakunta on luterilaisen valtakirkon ulkopuolisen Luther-säätiön ja 38 muun pienen seurakunnan hieman yli 2 000 jäsenen kirkko.
Luther-säätiö nousi aikoinaan otsikoihin jyrkästä naispappeuden vastustamisesta.
”Äänenpainot, joilla tapaustamme katsotaan ulkomailla, ovat aika kovia. Puhutaan sortotoimenpiteistä ja vainosta. Suomessa keskustelu on siihen nähden aika laimeaa”, Pohjola sanoo.
Pohjola sanoo osanneensa odottaa reaktioita ulkomaita myöten. Silti yhdysvaltalaisyliopistojen yhdentoista professorin ja oikeusoppineen vetoomuskirje yllätti hänet.
”Ilahduin positiivisesti. Surullista tietenkin Suomen kannalta, että jouduimme valokeilaan tällaisesta.”
Pohjola on Räsästä pidättyväisempi yhdysvaltalaisprofessorien ehdotuksesta asettaa Toiviaiselle ja tämän perheelle pakotteita Yhdysvalloissa.
”Meidän tapamme ei ole yleensä toimia näin. En haluaisi olla kenenkään liikkumista rajoittamassa. Se ei kuulu suomalaisten perinteeseen”, hän sanoo diplomaattisesti.
MIKSI tapaus Räsänen sitten kuohuttaa maailmalla?
Siihen tiivistyy oleellisia piirteitä joistakin aikakauden identiteettipoliittisista kamppailuista.
Vastakkain ovat konservatiivis-kristilliset perhe- ja seksuaalisuusnormit ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet. Vanhoilliset Raamatun tulkinnat törmäävät tieteen kanssa. On pienten yhteisöjen kollektiiviset normit ja urbaanit liberaalit arvot. Vakaumukset ja laki.
Ja tietenkin: sananvapaus vastaan vihapuhe.
Osa viime vuosien identiteettipoliittisista riidoista on kiteytynyt juuri sananvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien väliseen kitkaan. Kuinka vähemmistöistä voi puhua? Missä kulkee asiallisen argumentin ja vihapuheen raja? Kuka saa puhua – ja kenen nimissä?
Räsäsen tapauksesta on roihahtanut arvokonservatiivien leirinuotio, jonka ympärille kerääntyy kirjavaa porukkaa.
Esimerkiksi toukokuussa Tallinnassa järjestettiin tukimielenosoitus, jonka järjestäjänä oli Perheen ja traditioiden suojelusäätiö. Barrikadeilla olivat myös Ekren eli Viron konservatiivisen kansanpuolueen kansanedustajat Anti Poolamets ja Monika Helme.
Vetoomuskirjeitä Räsäsen puolesta ovat tehneet esimerkiksi Australian katolisten naisten liitto, Ukrainan ja Liettuan helluntailaiset kirkot, slovakialaiset luterilaispiispat sekä Euroopan evankelinen liitto.
”Itäeurooppalaiset muistavat vielä, millaista oli kun uskonnon- ja sananvapautta tukahdutettiin rautaesiripun takana”, Räsänen sanoo.
Hän jättää tosin mainitsematta, että esimerkiksi Unkarissa – jossa hänellä on paljon tukijoita – maan johto on ajanut sananvapauden lähes maanrakoon.
TOUKOKUUN LOPULLA perussuomalainen europarlamentaarikko Laura Huhtasaari teki EU-komissiolle kirjallisen kysymyksen, jossa tivattiin, puolustaako komissio Räsäsen sanan- ja uskonnonvapautta.
Kysymys oli sisällöltään hyvin ennustettava ja kärkäs, huhtasaarelainen.
Kiinnostavaa on se, että osa parlamentin äkkijyrkintä laitaoikeistoa heräsi. Huhtasaaren Räsäs-kysymyksen allekirjoitti esimerkiksi Ioannis Lagos, joka on kreikkalaisen äärioikeistopuolueen Kultaisen aamunkoiton edustaja ja tuomittu 13 vuodeksi vankeuteen osallisuudesta murhaan. Pian Huhtasaaren kysymyksen allekirjoitettuaan Lagos luovutettiin Kreikkaan istumaan tuomiota.
Räsästä tuki myös toinen avoimesti uusnatsistisen puolueen edustaja, slovakki Milan Uhrik.
Tehdään nyt selväksi: Heidän tukensa ei tee Päivi Räsäsestä äärioikeistolaista, vaan se kertoo siitä, että jopa eurooppalaisessa poliittisessa äärioikeistossa on halua nostaa omaa agendaansa Räsäsen oikeustapauksen varjolla.
Tapaus Räsäsen arvokonservatiivisella leirinuotiolla on vielä yksi hahmo, aivan oma lukunsa, italialainen kristillinen poliitikko Luca Volonté. Hän kirjoitti maaliskuussa 2020 verkkoon pitkän Räsäsen uskonnon- ja sananvapautta puolustavan tekstin.
Hänelle on käynyt sittemmin heikosti.
Volonté on Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen jäsen. Hänet tuomittiin tammikuussa 2021 neljän vuoden vankeuteen. Hän oli tuomion mukaan vastaanottanut Azerbaidžhanin valtiolta kaksi miljoonaa euroa, jotta hän auttaisi torppaamaan Euroopan neuvoston huomiota Azerbaidžanin kurjaan ihmisoikeustilanteeseen.
Eli vieras diktatuuri oli ostanut hänet puolelleen, kritiikin vaientajaksi.
On aika turvallista sanoa, ettei Volonté ole sananvapauden asialla. Hänkin on vain nähnyt tapaus Räsäsessä kulttuurisodan kahakan, johon juuri nyt on kannattanut osallistua.
Onko Hesari alias Töölön trollitehdas paniikissa?
Helsingin Sanomat paniikissa Räsäsen takia
Helsingin sanomat on lähtenyt kesäkuumalla ruotimaan kansanedustaja Päivi Räsäsen syytteiden saamaa kansainvälistä huomiota. Toimittaja Tommi Nieminen on saanut viiden sivun verran tilaa aiheen mon…
timoeskola.wordpress.com
Fisu
Kenraali
En koskaan lukenut tätä artikkelia kokonaan. Kun se tuli Hesarissa vastaan, niin lopetin aika nopeasti lukemisen, kun alustus oli täynnä mielipiteiden tuputtamista lukijalle siitä, millainen taho on kyseessä. Sen perusteella lukijalle ei todellakaan jätetä mahdollisuutta tehdä omia johtopäätöksiä. Yleensä näin liikkeelle lähtevät kirjoitukset eivät olekaan kovinkaan laadukasta luettavaa, joten säästin aikaani.Hapokasta oli hesarille käsitellä Räsäsen tapausta, kaikki vaikuttaa trumppilaisten salaliitolta
Kulttuurisodan taistelutanner
Päivi Räsänen sai syytteet homopuheista. Pian suuri joukko Euroopan konservatiiveja ja Yhdysvaltojen trumpilaisia tuli hänen tuekseen. Oikeustaistelussa Räsäsen puolustusta vahvistaa kansainvälinen kristittyjen juristien verkosto.
TILAAJILLE
Tommi Nieminen HS
2:00 | Päivitetty 9:35
ON hyvin epätodennäköistä – lähes mahdotonta – että suomalaisen pienpuolueen rivikansanedustajan oikeustapaus herättäisi laajaa huomiota maailmalla.
Silti niin on tänä keväänä ja kesänä käynyt.
Riihimäkeläisen kristillisdemokraatin, 61-vuotiaan Päivi Räsäsen ympärille on kerääntynyt monikansallinen puolustusmuuri, tukijoiden huutosakki. Se koostuu aatteellisesti sekalaisesta seurakunnasta, jota yhdistää etusijassa arvokonservatismi.
Tapaus Räsäsestä on tullut suomalainen sivupolku – tai oikeastaan taistelutanner – koko läntistä maailmaa riepovissa kulttuurisodissa, joiden yksi linja kiertyy uskonnollisen arvokonservatismin ja maallistuneemman arvoliberalismin törmäyslinjoille.
Räsäsen tukijoiksi on ryhtynyt esimerkiksi Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisia kristittyjä saarnaajia, yliopistojen trumpilaisia professoreja, eurooppalaisia vanhoilliskristittyjä sekä ydinperhearvojen ajajia ja lopulta jopa EU-parlamentin etelä- ja itäeurooppalaisia äärioikeistolaisia.
Suomalaisittain kansainvälinen huomio on ollut poikkeuksellista.
Valtion kannalta asiassa kiusallista on se, että samalla kun eri huutosakit tsemppaavat Räsästä, he leimaavat Suomen valtion ihmisoikeusrikkojaksi. Samaan lokeroon Myanmarin, Valko-Venäjän ja Kiinan kaltaisten autoritaaristen maiden kanssa.
Miten tässä näin pääsi käymään?
KUVA: WIKIMEDIA COMMONS, ZUMA, REUTERS, ADF, GETTY IMAGES, COLOURBOX, KUVITUS VICTOR BÄCK / HS
PALATAAN huhtikuuhun 2021.
Tuolloin valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen teki osin yllättävän päätöksen ja nosti Räsästä vastaan kolme eri syytettä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Poliisi oli aiemmin esitutkinnoissaan todennut, ettei teoissa ole syytä epäillä rikosta. Toiviainen ohitti komisarioiden päätökset.
Yksi syytteistä koskee kirjoitusta, jonka Räsänen kirjoitti ja Lähetyshiippakunnan dekaani Juhana Pohjola julkaisi jo vuonna 2004. Myös Pohjola sai tapauksesta syytteet. Toinen syyte on Räsäsen kesäkuussa 2019 julkaisemasta twiitistä, jossa hän arvosteli kirkkoa yhteistyöstä Pride-tapahtuman kanssa. Kolmas on seurausta Räsäsen puheista Yle Puheella joulukuussa 2019.
Syytteiden mukaan Räsänen väittää homoseksuaalisuuden olevan psykoseksuaalisen kehityksen häiriö, geneettinen rappeuma ja synti. Tai kuten Räsänen itse perusteli Ruben Stillerin radio-ohjelmassa: ”Jumala ei alun perin luonut ihmistä homoseksuaaliksi.”
Valtakunnansyyttäjä Toiviainen korostaa, ettei syytteissä ole kyse Raamatun siteeraamisesta – kuten Räsäsen puolustajat väittävät – vaan siitä, että Räsänen tulkitsee Raamattua niin, että se Toiviaisen mukaan halventaa seksuaalivähemmistöjen ihmisarvoa.
TAPAUS Räsäsestä on tulossa merkittävä oikeudenkäynti Suomessa. Sen lopputulos toiminee ennakkotapauksena, sillä siinä puntaroidaan uskonnonvapauden, sananvapauden ja viharikosten välisiä painotuksia.
On olemassa perusteltuja argumentteja sekä Räsäsen tuomitsemisen että vapauttamisen puolesta. Kyse on pitkälti siitä, painotetaanko arvioinnissa sananvapautta vai yksilönsuojaa sananvapauden käyttäjiltä.
Jo puolentoista vuoden ajan – eli paljon ennen kuin valtakunnansyyttäjä nosti syytteet – Räsäsen oikeustiimissä on ollut mukana yhdysvaltalaislähtöinen vanhoilliskristillinen oikeusapujärjestö ADF International. Se on jyrkän konservatiivinen järjestö, joka vastustaa aborttioikeutta ja pohjaa avioliittokäsityksensä ja seksuaalietiikkansa Raamattuun.
Kyse on merkittävästä, vauraasta ja etenkin Yhdysvalloissa vallanpitäjiin verkottuneesta järjestöstä, joka väittää juristiverkostossaan olevan maailmanlaajuisesti yli 3 700 oikeusoppinutta. Esimerkiksi Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen lokakuussa 2020 nimitetty tuomari Amy Coney Barrett on aikoinaan toiminut ADF:n juristikursseilla kouluttajana.
Vuodesta 2016 lähtien ADF on Yhdysvalloissa poliittisesti ankkuroitunut tukevasti trumpilaiseen leiriin.
ADF INTERNATIONALIA johtaa brittijuristi Paul Coleman, joka on maaliskuusta 2020 lähtien poseerannut julkisesti Räsäsen kanssa.
ADF aloitti jo tuolloin tapaus Räsäsestä sananvapauskampanjan, jota se on rummuttanut pian puolitoista vuotta.
Otetaanpa yhteyttä Colemaniin.
Tapahtuu yllättävä asia. Jo ennen kuin ehdin lähettää Colemanille viestiä, hän alkaa seurata pääsääntöisesti suomenkielistä tiliäni Twitterissä. Koska emme tunne lainkaan toisiamme, se viittaa siihen, että joku jo aiemmin haastattelemistani henkilöistä on vihjannut Colemanille Helsingin Sanomien tekevän juttua aiheesta.
Coleman suostuu vastaamaan muutamiin kysymyksiin Räsäs-tapauksesta.
Sanojaan hän ei säästele. Ei oikein tulkintojaankaan.
”Pastori Pohjolan ja lääkäri Räsäsen rikossyytteet edustavat epäilyksettä suurinta hyökkäystä ilmaisunvapautta kohtaan, mitä olemme nähneet läntisessä Euroopassa vuosikymmeneen”, Coleman kirjoittaa sähköpostivastauksessaan.
Se on raju lausunto, vaikka Coleman viitannee vain valtioiden tekemiin sananvapaushyökkäyksiin. ADF:n näkemys on jyrkässä ristiriidassa vaikkapa yhdysvaltalaisen Freedom House -järjestön yksilönvapauksia mittaavan indeksin kanssa. Viime vuonna Suomi, Ruotsi ja Norja olivat ainoat täydet 100 pistettä saaneet valtiot.
Coleman väittää, että samaa mieltä hänen kanssaan on ”kasvava joukko kansainvälisiä ääniä”, joihin kuuluu ”maailman johtavia lakiasiantuntijoita Harvardista, Princetonista ja Yalesta”.
Sillä hän viittaa suomalaisittain hyvin poikkeukselliseen vetoomuskirjeeseen, jonka yksitoista yhdysvaltalaista professoria ja lakiasiantuntijaa teki Räsäsen puolesta toukokuussa 2021.
Palataan siihen pian.
ADF ON kiistanalainen järjestö. Ihmisoikeus- ja oikeusapujärjestö Southern Poverty Law Center (SPLC) on luokitellut sen äärioikeistolaiseksi, seksuaalivähemmistöjä vastustavaksi viharyhmäksi.
Myös minnesotalainen demokraattisenaattori Al Franken luonnehti vuonna 2017 senaatin kuulemisessa ADF:ää äärioikeistolaiseksi viharyhmäksi, joka ajaa ”äärimmäistä visiota yhteiskunnasta”.
ADF kiistää SPLC:n ja Franken näkemykset, jotka perustuvat vanhoihin oikeustapauksiin. Kyse on joka tapauksessa järjestöstä joka itse linjaa, että avioliittoa ja seksuaalisuutta käsittelevien lakien on kunnioitettava ”Jumalan luomisjärjestystä”.
Järjestö on silti kelvannut asiantuntijatahona esimerkiksi Suomen eduskunnalle. Tulevaisuusvaliokunta kutsui ADF:n edustajan kesäkuussa 2016 kuultavakseen.
Vaikka tapaus Räsäsessä on ainakin ensialkuun kyse riippumattomasta valtakunnansyyttäjästä sekä Helsingin käräjäoikeuden yhdestä tuomarista, Coleman syyttää tilanteesta Suomen valtiota.
”Me aiomme todistaa, kuinka syyttämällä pastori Pohjolaa ja lääkäri Räsästä Suomi rikkoo kansainvälisen lain ihmisoikeusvelvoitteitaan, kuten Suomen sitoutumista uskonnonvapauteen ja sananvapauteen”, Coleman toteaa.
SUOMALAISPOLIITIKKOJEN ja ADF:n tiet ovat kohdanneet ennenkin, kun hätä on ollut suuri.
Toukokuussa 2018 silloinen ulkoministeri Timo Soini oli virallisella työmatkalla Kanadassa.
Illalla Soini, harras katolinen, osallistui silloisen perussuomalaisen valtiosihteerin Samuli Virtasen kanssa paikallisten katolisten kynttilävigiliaan, jossa rukoiltiin abortoitujen sikiöiden puolesta.
Virtanenkin oli tohkeissaan. Hän otti tunnekylläisessä tilaisuudessa selfien itsestään ja Soinista, ja jakoi sen Soinin luvalla Twitterissä.
Kansainvälisen oikeuden asiantuntijat totesivat, ettei ulkoministeri voi poiketa virkamatkallaan Suomen ulkopoliittisesta linjasta. Suomi kun hyväksyy abortit laissa määritellyin ehdoin. Niinpä oikeuskansleri Tuomas Pöysti vaati Soinilta selvitystä asiasta.
Pian Soinin sähköpostiin saapui viesti.
ADF tarjosi ulkoministerille apua. Soini korostaa, että aloite tuli järjestön puolesta. Soini on maininnut tapauksesta lyhyesti blogimerkinnässään.
”Mietin hetken ja päätin, että soitan takaisin”, Soini sanoo.
Ei ole aivan ongelmaton asia, että Suomen ulkoministeri ottaa vastaan oikeudellista apua kiistanalaiselta yhdysvaltalaiselta oikeusapujärjestöltä. Soini kertoo, että ”ADF:n Alice” lupasi katsoa Soinin tapausta kansainvälisten ihmisoikeus- ja sanavapaussopimusten osalta.
”Sanoin, että katso vaan”, Soini kertoo.
Selviää, että ”ADF:n Alice” on Helsingin yliopistossa opiskellut ranskalais-puolalainen lakiasiantuntija Alice Neffe, joka tätä nykyä työskentelee Puolan tasa-arvovaltuutetun toimistossa.
Soini kertoo, että ADF:n oikeudellisesta avusta oli hänelle merkittävää hyötyä, sillä hän suhtautui oikeuskanslerin selvityspyyntöön vakavasti. Neffe auttoi Soinia sorvaamaan pitkän ja kansainvälisoikeudellisesti yksityiskohtaisen vastauksen.
”Se oli siinä mielessä vakava paikka, että jos oikeuskansleri ottaa kantaa, siitä ei voi enää valittaa mihinkään. Siksi sen vastineen piti olla hyvä”, Soini sanoo.
Oikeuskansleri Pöysti nuhteli Soinia, mutta totesi, että vaikka ulkoministeri oli toiminut ajattelemattomasti, hän ei ollut rikkonut lakia.
Soini näyttää selvinneen oikeusavusta taloudellisesti huokealla. ADF ei veloita asiakkaitaan, vaan kerää varansa lahjoituksina. Neffe kertoo, että kun hän myöhemmin tapasi Soinin henkilökohtaisesti, Soini toi Suomesta tuliaisina Fazerin Sinistä.
TOUKOKUUSSA 2021 Yhdysvalloissa julkaistiin kiinnostava avoin kirje, joka oli osoitettu USCIRF:lle eli Yhdysvaltain uskonnonvapauskomissiolle.
Kirjeen allekirjoittajia oli yksitoista. Heidän joukossaan oli pääasiassa oikeustieteen professoreja ja tutkijoita Harvardin, Stanfordin ja Yalen kaltaisista laatuyliopistoista.
USCIRF, jolle vetoomuskirje oli osoitettu, on valtiollinen komissio, jonka kuusi jäsentä valitsee Yhdysvaltain presidentti sekä puolueiden johto kongressissa. Nykykomissio on valittu Donald Trumpin presidenttikaudella. Ryhmällä on paljon vaikutusvaltaa, sillä se toimii presidentin, ulkoministerin ja kongressin neuvonantajana.
Oikeusprofessorien vetoomuskirjeessä puolustetaan Päivi Räsästä ja Juhana Pohjolaa, ja väitetään, että valtakunnansyyttäjä Toiviainen on syytteet nostaessaan rikkonut YK:n ihmisoikeussopimuksen 18 artiklaa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklaa sekä EU:n perusoikeuksien 10 artiklaa.
Yllättävin oli vetoomuksen rankaisupyyntö: allekirjoittajat vetosivat ulkoministeri Anthony Blinkeniin, jotta Toiviaiselle ja tämän perheenjäsenille asetettaisiin viisumikielto Yhdysvaltoihin. Valtiovarainministeri Janet Yelleniin he taas vetosivat, että Toiviaiselle ja muille oikeudenkäyntiin mahdollisesti osallistuville syyttäjille asetettaisiin talouspakotteita niin kutsutun Magnitski-lain perusteella.
Venäläinen asianajaja Sergei Magnitski kuoli vuonna 2009 epäselvissä oloissa. Hänen mukaansa nimetty laki säädettiin Yhdysvalloissa vuonna 2012. Sen nojalla voidaan estää vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneiden ihmisten maahantulo Yhdysvaltoihin ja esimerkiksi maan pankkijärjestelmän käyttö.
Yhdysvalloilla on pitkä perinne, että sille hankalia diktaattoreja ja näiden lähipiiriä rangaistaan pakotteilla. Suomesta katsottuna – on itse tapaus Räsäsestä mitä mieltä tahansa – valtakunnansyyttäjä Toiviaiseen kohdistettu pakotevaatimus tuntuu hämmästyttävältä.
Eikä ole edes poissuljettua, että Yhdysvaltain uskonnonvapauskomissio todella antaisi suosituksia Toiviaista vastaan. USCIRF:n johtoon kuuluva Tony Perkins kertoi kesäkuussa, että komissio on ottanut tapaus Räsäsen käsittelyyn ja pyytää Suomen viranomaisilta lisätietoja asiasta.
Jyrkän linjan republikaanijohtajan Mitch McConnellin nimittämän Perkinsin innokkuutta saattaa selittää se, että internetistä löytyvien julkisten esiintymisten perusteella hän on vakaumuksellinen evankelikaalinen trumpilainen.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen viestittää kesälomaltaan, ettei valtakunnansyyttäjänvirasto ole saanut USCIRF:ltä minkäänlaista selvityspyyntöä. Jos sellainen tulisikin, Toiviainen korostaa, sillä ei olisi merkitystä hänen työhönsä.
KUVA: ZUMA, GETTY IMAGES, VIRON PARLAMENTTI, REUTERS, ADF, COLOURBOX, KUVITUS VICTOR BÄCK / HS
KEITÄ nämä yksitoista professoria sitten ovat?
Ainakin noin puolta heistä näyttää yhdistävän side Donald Trumpiin.
Stanfordin yliopiston entinen oikeustieteen apulaisprofessori Peter Berkowicz toimi Trumpin kaudella ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkönä.
Harvardin emeritaprofessori ja entinen Yhdysvaltain Vatikaanin-suurlähettiläs Mary Ann Glendon taas johti Trumpin asettamaa ihmisoikeuskomissiota.
Princetonin matematiikan professori Sergiu Klainerman tuki Trumpia julkisesti vuoden 2020 vaaleissa. Harvardin oikeustieteen professori Adrian Vermeule tuki Trumpin esittämiä salaliittoteorioita vaalivilpistä presidentinvaalien jälkeen.
Yksi vetoomuskirjeen allekirjoittajista, Princetonin oikeustieteen professori Robert P. George, vastaa HS:n kysymyksiin Räsäsen tukemisesta. George näyttää linkittyvän Räsäselle oikeusapua antavaan ADF-järjestöön sen koulutusohjelman Blackstone Legal Fellowshipin neuvottelukunnan jäsenenä.
George saa Suomen kuulostamaan synkältä paikalta.
Hän toteaa, etteivät moniäänisyys, uskonnonvapaus ja sananvapaus ole uhattuna ”vain Pohjois-Korean, Kiinan, Iranin, Myanmarin, Saudi-Arabian ja Somalian kaltaisissa maissa”, vaan myös läntisissä demokratioissa.
”Mielestäni on tärkeää puolustaa näitä arvoja aina, kun ne ovat uhattuna”, George kirjoittaa.
Hän tekee selväksi, että komissio aikoo pitää asiassa painetta Yhdysvaltain johtoon.
”Toivomme, että Bidenin hallinto tulee toimimaan asiassa. Jos se ei toimi, me jatkamme painetta. Ja jos nykyinen hallinto epäonnistuu velvollisuutensa hoidossa, me jatkamme painetta seuraavan hallinnon suuntaan.”
On kiinnostavaa, millaisin argumentein nämä Harvardin, Stanfordin ja Princetonin professorit tapaus Räsästä perkaavat. Vetoomuskirjeessään he toteavat: Suomen valtionsyyttäjän aloittama oikeusprosessi tulee pakottamaan Suomen papiston ja uskonnolliset maallikot valitsemaan vankilan ja uskonnollisten oppien hylkäämisen välillä.
Oli itse Räsäsen oikeustapauksesta mitä mieltä tahansa, kyseinen professoriryhmän väite on ilmeisen nopeasti hutaistu ylilyönti.
Katsotaanpa viime vuosien oikeuskäytäntöä: samalla rikosnimikkeellä on tuomittu 25–50 päiväsakkoon esimerkiksi perussuomalaisten silloinen kansanedustaja James Hirvisaari vuonna 2011, silloinen perussuomalaisten rivikansanedustaja Jussi Halla-aho vuonna 2012, saman puolueen kansanedustaja Sebastian Tynkkynen vuosina 2017 ja 2020 sekä entinen perussuomalaisten nuorten varapuheenjohtaja Toni Jalonen vuonna 2020.
Poliitikkojen ei ole tarvinnut pelätä vankeustuomiota kiihottamisesta kansanryhmää vastaan – ja vielä vähemmän Raamatun siteeraamisesta.
Päinvastoin vihapuheesta selviää helpolla: Kansanedustajan tuloilla 50 päiväsakosta on syntynyt muutamien tonnien potti.
On syytä pysähtyä hetkeksi tähän. On selvää, että Räsäsellä on paljon aitoja tukijoita. Mutta on ilmeistä, ettei osassa kansainvälistä huomiota ole varsinaisesti kyse Räsäsestä tai Suomen laista ja oikeuslaitoksesta.
Kyse voi olla siitä, että eri puolilla maailmaa on erilaisia arvokonservatiivisia, kristillisiä, trumpilaisia, nationalistisia ja jopa äärioikeistolaisia agendoja ajavia ryhmiä, jotka ovat nähneet tapaus Räsäsessä tilaisuuden ajaa asiaansa suuressa länsimaalaisessa kulttuurisodassa.
ENNUSTETTAVAMPAA on sen sijaan se, että tapaus Räsänen on saanut huomiota myös Yhdysvaltojen kaakkoisten ja eteläisten osavaltioiden niin kutsutulla raamattuvyöhykkeellä.
Tunnettu evankelikaalinen saarnaaja Franklin Graham on vaikutusvaltaisimpia hahmoja, jotka ovat asettuneet julkisesti Räsäsen ja Pohjolan puolelle.
Kesäkuun alussa Graham kirjoitti tulikivenkatkuisia tekstejä Facebookiin, Instagramiin ja Twitteriin. Hän tiivisti niissä Räsäsen ja Pohjolan syytteet ja päätti tekstinsä synkissä tunnelmissa: Kuinka surullista, että näemme Saatanan vaientamassa sananvapauden ja tukahduttamassa uskonnonvapauden.
Katsotaanpa. Myös Graham kuuluu Donald Trumpin lähipiiriin. Trumpin virkaanastujaisissa tammikuussa 2017 hän nousi estradille ja luki pätkän Raamatun 1. Timoteuskirjeestä.
Lähetän haastattelupyynnön Grahamille. Hänen esikuntansa pahoittelee ja kertoo, että lahkojohtaja on vammautuneiden sotaveteraanien asialla Alaskan perukoilla, ja siksi kiireinen.
Toinen vanhoillinen saarnaaja, virginialaisen Trinity Lutheran -kirkon pastori Dennis Di Mauro taas on ilmoittanut järjestävänsä heinäkuun lopulla kristillisen mielenosoituksen Suomen suurlähetystön edustalla Washingtonissa.
Tukijoiksi ovat ilmoittautuneet myös International Christian Concern, International Institute for Religious Freedom sekä FRC eli Family Research Council, joka on viime vuodet poliittisesti ankkuroitunut vankasti Trumpin leiriin.
Katsotaanpa, kuka FRC:tä johtaa.
Se sattuu olemaan sama Tony Perkins, joka toimii Yhdysvaltain uskonnonvapauskomissiossa republikaanien mandaatilla ja ilmoitti komission pyytävän Suomelta lisätietoja tapaus Räsäsestä.
Hän on siis samanaikaisesti Räsäsen tukija ja Räsäsen tapausta selvittävän valtiollisen komission jäsen.
PÄIVI RÄSÄNEN vastaa puhelimeen kesämökillään ja kertoo, että suomalainen dokumenttielokuvaryhmä kuvaa parhaillaan hänen arkeaan.
Maailmalta on tullut palautetta ja paljon, Räsänen vahvistaa. Eniten Itä-Euroopasta ja Yhdysvalloista, mutta myös läntisestä Euroopasta, Etelä-Amerikasta, Afrikasta ja Australiasta.
”Välillä meinaa sähköposti olla tukossa. Myös valtakunnansyyttäjän toimistoon on kuulemma tullut paljon postia.”
Räsänen sanoo, että yhdysvaltalaisprofessorien vetoomuskirje rohkaisi ja vahvisti. Sitä on turha epäillä. Harva suomalainen saa vetoapua Harvardin ja Stanfordin professoreilta.
Kiusallista monissa vetoomuksissa on se, etteivät faktat Suomen ihmisoikeustilanteesta ja Räsästä mahdollisesti uhkaavasta tuomiosta ole kohdillaan.
Räsänen myöntää, että faktavirheitä ulkomailla on ollut, kuten laajalle levinnyt uutisointi, että häntä uhkaisi kuuden vuoden vankeus.
”Olen kyllä kertonut, että jos tuomio tulee, se on todennäköisemmin jokin määrä päiväsakkoja.”
Tapaustaan hän pitää äärimmäisen vakavana sanan- ja uskonnonvapauskysymyksenä. Hän sanoo, että se viedään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen asti, jos Suomessa tulee tuomio vielä korkeimmassa oikeudessakin.
”Paljon vakavampaa kuin mahdollinen vankeus tai sakko olisi julkaisuja koskeva kielto. Se johtaisi paljon laajempiin uskonnon- ja sananvapauden rajoituksiin.”
Mahtaako Räsänen kannattaa yhdysvaltalaisprofessorien vaatimusta siitä, että Toiviainen lähipiireineen joutuisi Yhdysvaltain pakotteiden kohteeksi?
”Ei minun tarvitse ottaa siihen kantaa. Mutta ainakin se luo painetta tilanteeseen. Sehän on Yhdysvaltain uskonnonvapauskomitean tapa toimia. He ovat näissä tilanteissa näin toimineet, vaikkapa kun muslimiuiguureja on vainottu Kiinassa.”
On pakko hieraista korvia, kun Räsänen rinnastaa uiguurien vainon ja itseensä kohdistuvat syytteet.
Räsäsen kohtalontoveri, myös syytteessä oleva 49-vuotias Juhana Pohjola, on hiljattain valittu Lähetyshiippakunnan piispaksi. Lähetyshiippakunta on luterilaisen valtakirkon ulkopuolisen Luther-säätiön ja 38 muun pienen seurakunnan hieman yli 2 000 jäsenen kirkko.
Luther-säätiö nousi aikoinaan otsikoihin jyrkästä naispappeuden vastustamisesta.
”Äänenpainot, joilla tapaustamme katsotaan ulkomailla, ovat aika kovia. Puhutaan sortotoimenpiteistä ja vainosta. Suomessa keskustelu on siihen nähden aika laimeaa”, Pohjola sanoo.
Pohjola sanoo osanneensa odottaa reaktioita ulkomaita myöten. Silti yhdysvaltalaisyliopistojen yhdentoista professorin ja oikeusoppineen vetoomuskirje yllätti hänet.
”Ilahduin positiivisesti. Surullista tietenkin Suomen kannalta, että jouduimme valokeilaan tällaisesta.”
Pohjola on Räsästä pidättyväisempi yhdysvaltalaisprofessorien ehdotuksesta asettaa Toiviaiselle ja tämän perheelle pakotteita Yhdysvalloissa.
”Meidän tapamme ei ole yleensä toimia näin. En haluaisi olla kenenkään liikkumista rajoittamassa. Se ei kuulu suomalaisten perinteeseen”, hän sanoo diplomaattisesti.
MIKSI tapaus Räsänen sitten kuohuttaa maailmalla?
Siihen tiivistyy oleellisia piirteitä joistakin aikakauden identiteettipoliittisista kamppailuista.
Vastakkain ovat konservatiivis-kristilliset perhe- ja seksuaalisuusnormit ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet. Vanhoilliset Raamatun tulkinnat törmäävät tieteen kanssa. On pienten yhteisöjen kollektiiviset normit ja urbaanit liberaalit arvot. Vakaumukset ja laki.
Ja tietenkin: sananvapaus vastaan vihapuhe.
Osa viime vuosien identiteettipoliittisista riidoista on kiteytynyt juuri sananvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien väliseen kitkaan. Kuinka vähemmistöistä voi puhua? Missä kulkee asiallisen argumentin ja vihapuheen raja? Kuka saa puhua – ja kenen nimissä?
Räsäsen tapauksesta on roihahtanut arvokonservatiivien leirinuotio, jonka ympärille kerääntyy kirjavaa porukkaa.
Esimerkiksi toukokuussa Tallinnassa järjestettiin tukimielenosoitus, jonka järjestäjänä oli Perheen ja traditioiden suojelusäätiö. Barrikadeilla olivat myös Ekren eli Viron konservatiivisen kansanpuolueen kansanedustajat Anti Poolamets ja Monika Helme.
Vetoomuskirjeitä Räsäsen puolesta ovat tehneet esimerkiksi Australian katolisten naisten liitto, Ukrainan ja Liettuan helluntailaiset kirkot, slovakialaiset luterilaispiispat sekä Euroopan evankelinen liitto.
”Itäeurooppalaiset muistavat vielä, millaista oli kun uskonnon- ja sananvapautta tukahdutettiin rautaesiripun takana”, Räsänen sanoo.
Hän jättää tosin mainitsematta, että esimerkiksi Unkarissa – jossa hänellä on paljon tukijoita – maan johto on ajanut sananvapauden lähes maanrakoon.
TOUKOKUUN LOPULLA perussuomalainen europarlamentaarikko Laura Huhtasaari teki EU-komissiolle kirjallisen kysymyksen, jossa tivattiin, puolustaako komissio Räsäsen sanan- ja uskonnonvapautta.
Kysymys oli sisällöltään hyvin ennustettava ja kärkäs, huhtasaarelainen.
Kiinnostavaa on se, että osa parlamentin äkkijyrkintä laitaoikeistoa heräsi. Huhtasaaren Räsäs-kysymyksen allekirjoitti esimerkiksi Ioannis Lagos, joka on kreikkalaisen äärioikeistopuolueen Kultaisen aamunkoiton edustaja ja tuomittu 13 vuodeksi vankeuteen osallisuudesta murhaan. Pian Huhtasaaren kysymyksen allekirjoitettuaan Lagos luovutettiin Kreikkaan istumaan tuomiota.
Räsästä tuki myös toinen avoimesti uusnatsistisen puolueen edustaja, slovakki Milan Uhrik.
Tehdään nyt selväksi: Heidän tukensa ei tee Päivi Räsäsestä äärioikeistolaista, vaan se kertoo siitä, että jopa eurooppalaisessa poliittisessa äärioikeistossa on halua nostaa omaa agendaansa Räsäsen oikeustapauksen varjolla.
Tapaus Räsäsen arvokonservatiivisella leirinuotiolla on vielä yksi hahmo, aivan oma lukunsa, italialainen kristillinen poliitikko Luca Volonté. Hän kirjoitti maaliskuussa 2020 verkkoon pitkän Räsäsen uskonnon- ja sananvapautta puolustavan tekstin.
Hänelle on käynyt sittemmin heikosti.
Volonté on Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen jäsen. Hänet tuomittiin tammikuussa 2021 neljän vuoden vankeuteen. Hän oli tuomion mukaan vastaanottanut Azerbaidžhanin valtiolta kaksi miljoonaa euroa, jotta hän auttaisi torppaamaan Euroopan neuvoston huomiota Azerbaidžanin kurjaan ihmisoikeustilanteeseen.
Eli vieras diktatuuri oli ostanut hänet puolelleen, kritiikin vaientajaksi.
On aika turvallista sanoa, ettei Volonté ole sananvapauden asialla. Hänkin on vain nähnyt tapaus Räsäsessä kulttuurisodan kahakan, johon juuri nyt on kannattanut osallistua.
Lapinukko
Respected Leader
Kaikkee sitä. Luin viestejä siitä miten yksi äärilaidan trolli kyseli sitä miten saisi blokattua automaattisesti kaikki Päivän Byrokraatin seuraajat noin 20000 ihmistä. Olisko siihen työkalua 
Twitter erityisesti - ei oo todellista millaista väkee siellä on.
Hesarissa meni joku keijotus läpi. Menee varmaan jatkossakin
YLE maalittaa Räsästä. Verovaroilla. Mutta niinpä se yleinen syyttelijäkin, toimii verorahoilla.
Twitter erityisesti - ei oo todellista millaista väkee siellä on.
Hesarissa meni joku keijotus läpi. Menee varmaan jatkossakin
YLE maalittaa Räsästä. Verovaroilla. Mutta niinpä se yleinen syyttelijäkin, toimii verorahoilla.
Solidsnake
Respected Leader
Keijotus on hyvä termi. Minkälainen keijotus oli muuten kyseessä, tietääkö kukaan, kun ei ole osunut silmäänKaikkee sitä. Luin viestejä siitä miten yksi äärilaidan trolli kyseli sitä miten saisi blokattua automaattisesti kaikki Päivän Byrokraatin seuraajat noin 20000 ihmistä. Olisko siihen työkalua
Twitter erityisesti - ei oo todellista millaista väkee siellä on.
Hesarissa meni joku keijotus läpi. Menee varmaan jatkossakin
YLE maalittaa Räsästä. Verovaroilla. Mutta niinpä se yleinen syyttelijäkin, toimii verorahoilla.
Antaa Keijon itsensä kertoa!
Sofia Hannonen
Lukijan mielipide | Suomalaisuus on strateginen narratiivi
Suomen historian synneistä on edelleen hankala puhua.
www.hs.fi
Bwana
Kenraali
Niinpä. Nyt ei turkkilaisilla ole käärylettä. Oppivat olemaan.Turkkilaisilta omittu kaalikääryle on kyllä fantastiko.
Pihatonttu
Respected Leader
Räsäskeississä vähemmälle huomiolle jäänyt asia, jonka pitäisi saada enemmän huomiota:
Kristitty piispa Juhana Pohjola on syytteessä siitä että opettaa Raamatun mukaisella tavalla kristinuskoa.
Miettikää hetki tuota asiaa!
Lapinukko
Respected Leader
Syyttelijälle on syystäkin vaadittu porttikieltoa Yhdysvaltoihin
www.washingtontimes.com
Millaistahan jumalaa Toiviainen palvoo?
U.S. academics: Sanction Finnish prosecutor for charging Christians opposing gay marriage
Ten academics and human rights advocates, including a former chairman of the U.S. Commission on International Religious Freedom, called on the Biden administration Friday to sanction Finland’s top prosecutor after she filed charges against Christians who declared what they believe the Bible says...
www.washingtontimes.com
Millaistahan jumalaa Toiviainen palvoo?