Pihkakoski
Ylipäällikkö
Olen jo pidemmän aikaa, lisääntyvissä määrin kriittisesti, "vihapuhe" -ismiin suhtautunut. Kuten monissa tätä aikaa ja maailmantodellisuutta (lokaatio- ja kulttuuri mielessä) määrittävissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Marginaalien nosto koko yhteisöä (yhteiskuntaa) koskeviksi määritteiksi, ei pelkästään tarpeelle, vaan suoranaiselle pakolle muutoksessa läpi yhteiskunnallisen olemuksen, ikäänkuin mittarina kehityksen tasolle. Hieman vaivaannuttavaa pohdintaa, aikaan saa.
Tuntuma on, tuonkaltaisen kiihtyvä kehitys. Korostus "erityiseen". Korostus "yksilölliseen". Korostus minuuden hakuun, tavalla tai toisella. Kuinka rakentavalla tasolla tämä, erityisesti kehitysvaiheen prosessiaan läpikäyviin nuoriin ja vaikutusta hakeviin ihmisiin vaikuttaa.
Mikäli yksilöiden (yhteisön-->yhteiskunnan) olemusta hieman muurahaispesän tapaan, superorganismina käsittelee toiminnassaan. Sääntöjen määrä jossa erityisen itsensä ymmärryksen kautta tuleva vaade laajemmin, olisi huomioonotettava. Dynamiikan toimintaa luullakseni, koheesiomielessä rikkoisi.
Eräs omaan maailmankuvaani kovin haastavasti sovitettavissa oleva kysymyksenasettelu, koskee sukupuolta ja seksuaalisuutta, näiden sekoittumista toisiinsa. Toivottavasti tuo kuohuntaa USA:n yliopisto- ja muissa piireissä aiheuttava pronomini-kohu, ei tänne ulottuisi.
Itselleni on täydellisen yhdentekevää, millä tavoin kukin omaa seksuaalisuuttaan toteuttaa. Haaste itselleni tulee siitä, että ainakin osan uutta idealismia myötäilevien mukaan, minun pitäisi osallistua tähän tarinaan vaaditulla tasolla; mies voi menstruoida etc. Tälläiselle vanhakantaiselle mm. biologiaan, evoluutioon ja neurotieteisiin maailmankuvaansa muodostaneelle. Nämä uudet, sukupuolisuuden määritelmät "fiiliksen mukaan ja mahdollisesti vaihtelevasti ilmentyen", eivät oikein uppoa. Vaikea on järjettömyyksiin suhtautua, vain siinä motiivissa ettei kenenkään tunteita tulisi loukattua.
Tuntuma on, tuonkaltaisen kiihtyvä kehitys. Korostus "erityiseen". Korostus "yksilölliseen". Korostus minuuden hakuun, tavalla tai toisella. Kuinka rakentavalla tasolla tämä, erityisesti kehitysvaiheen prosessiaan läpikäyviin nuoriin ja vaikutusta hakeviin ihmisiin vaikuttaa.
Mikäli yksilöiden (yhteisön-->yhteiskunnan) olemusta hieman muurahaispesän tapaan, superorganismina käsittelee toiminnassaan. Sääntöjen määrä jossa erityisen itsensä ymmärryksen kautta tuleva vaade laajemmin, olisi huomioonotettava. Dynamiikan toimintaa luullakseni, koheesiomielessä rikkoisi.
Eräs omaan maailmankuvaani kovin haastavasti sovitettavissa oleva kysymyksenasettelu, koskee sukupuolta ja seksuaalisuutta, näiden sekoittumista toisiinsa. Toivottavasti tuo kuohuntaa USA:n yliopisto- ja muissa piireissä aiheuttava pronomini-kohu, ei tänne ulottuisi.
Itselleni on täydellisen yhdentekevää, millä tavoin kukin omaa seksuaalisuuttaan toteuttaa. Haaste itselleni tulee siitä, että ainakin osan uutta idealismia myötäilevien mukaan, minun pitäisi osallistua tähän tarinaan vaaditulla tasolla; mies voi menstruoida etc. Tälläiselle vanhakantaiselle mm. biologiaan, evoluutioon ja neurotieteisiin maailmankuvaansa muodostaneelle. Nämä uudet, sukupuolisuuden määritelmät "fiiliksen mukaan ja mahdollisesti vaihtelevasti ilmentyen", eivät oikein uppoa. Vaikea on järjettömyyksiin suhtautua, vain siinä motiivissa ettei kenenkään tunteita tulisi loukattua.