Pirkko Saisio kevään somekohusta: ”Minua haukuttiin natsiksi ja epäiltiin ryhmissä, joihin itse samaistun”
Somemyrskyyn joutunut Saisio ei vaikene. Hän on kirjoittanut näytelmän juhlistamaan satavuotiasta Suomea, ja näytelmä on hänen mukaansa ”varmasti erilainen”. Saision mielestä on hullunkurista painottaa, että Suomessa ei pidä pelätä, vaikka oikeasti vähän pitäisi.
KIRJAILIJA
Pirkko Saisio istuu Kansallisteatterin suuren näyttämön katsomossa ja nojaa penkin selkänojaan. Viime kevään tunnelmiin palaaminen saa hänet mietteliääksi, mutta ei hiljaiseksi.
HS julkaisi keväällä
haastattelun, jossa Saisio kertoi epäilevänsä punavihreää kuplaa ja sen kykyä keskustella. Kirjailija sanoi muun muassa, että punavihreässä kuplassa pitäisi hyväksyä myös ne tosiasiat, jotka ovat toisenlaisen ajattelun perusta.
Tällaisia olivat kirjailijan mukaan muun muassa maahanmuuttajien rikostilastot. Saisio peräänkuulutti keskustelua, eikä arvannut, millainen metakka kommenteista nousisi.
HAASTATTELU sai aikaan somemyrskyn erityisesti siinä ryhmässä, johon Saisio itse samaistuu: kuuluisassa punavihreässä kuplassa.
Jutun kommenttien vuoksi häntä yritettiin yhdistää ryhmiin, joihin kirjailija ei todellakaan koe kuuluvansa.
”Minua haukuttiin natsiksi, fasistiksi ja äärinationalistiksi. Tulin yllättävässä porukassa epäillyksi. Kun lausahdin kommentit, minulla ei ollut aavistustakaan, miten syvä kahtiajako maassamme on”, Saisio kertoo.
Mielipidettään Saisio ei ole muuttanut. Keskustelua hän pitää yhä tärkeänä. Henkisesti jotkut kommentit satuttivat kirjailijaa, mutta tukeakin Saisio sai.
Sanojaan hän ei kadu.
”Siinä jutussa ei ole mitään, mitä vetäisin takaisin. Hyökkäyksiä tuli, mutta ne eivät vaientaneet minua. Eivätkä tule vaientamaan.”
Kirjailija toteaa, että hyökkäykset eivät vaikuttaneet myöskään teokseen, josta Saisio puhui tuon lausunnon yhteydessä.
Tuo teos on Saision kirjoittama
Koivu ja tähti -näytelmä.
Kansallisteatteri tilasi juhlanäytelmän Saisiolta noin puolitoista vuotta sitten. Teoksen ohjaa Laura Jäntti. (KUVA: STEFAN BREMER)
KANSALLISTEATTERIN
Koivu ja tähti juhlistaa 100-vuotiasta Suomea.
Teoksessa suurennuslasin alle joutuu nimenomaan se ryhmä, johon Saisio itse kokee kuuluvansa: kulttuurinen, analyyttinen ja kaiken tieteelliseen tutkimukseen perustava keskiluokka.
Samalla näytelmä luo dystopian tulevaisuuden Suomesta.
Koivu ja tähti käsittelee suomalaisuutta kolmessa eri aikatasossa: ajassa ennen itsenäisyyttä, itsenäisyyden aikana ja tulevaisuudessa, jolloin itsenäisyys saattaa olla vaarassa.
Hetkinen.
Ajatteleeko Saisio, että Suomen itsenäisyys olisi jotenkin vaarassa?
Kirjailija ei usko, että akuuttia vaaraa on, mutta maailma on nyt suuressa myllerryksessä. Suomi voi joutua osaksi suurempaa liikettä.
”On hullunkurista painottaa, että meidän ei pidä pelätä, kun meidän oikeasti pitäisi vähän pelätä”, Saisio sanoo.
Kirjailija luettelee muutamia vaaranpaikkoja. Ensinnäkin ilmastonmuutos ja luonto aiheuttavat yllättäviä yhteiskunnallisia tilanteita.
Samaan aikaan maailmanpolitiikassa kiehuu. Pohjois-Koreassa testataan ydinaseita ja eletään todellisuutta, johon kenenkään mielikuvitus ei riitä. Yhdysvalloillakaan ei mene hyvin.
”Maailman johtavaa suurvaltaa johtaa mielipuoli, aivan kuin jossain sadussa,” Saisio sanoo.
Samalla hän kummastelee sitä, miten tähän on tultu.
”Olen koko ikäni ihmetellyt, miten historiassa on lähdetty sellaisten pellejen johdettavaksi kuin
Mussolini ja
Hitler. Nyt me elämme tällaisessa maailmassa. Ihan kuin sketsihahmot johtaisivat maita.”
Keskeisissä rooleissa näyttelevät Jukka Puotila ja Tiina Weckström. (KUVA: STEFAN BREMER)
JUHLANÄYTELMÄN kirjoittamista Saisio kuvailee kokovartalokipsiksi. Mistä lähteä liikkeelle, kun Kansallisteatterin suurelle näyttämölle pitää kirjoittaa näytelmä 100-vuotiaan Suomen kunniaksi?
Saisio aloitti sosiaalisesta mediasta.
Kirjailija kyseli Facebookissa, mitä Kansallisteatterin suurella näyttämöllä pitäisi nähdä pyöreiden vuosien kunniaksi.
”Sain ehdotuksia esimerkiksi erilaisten suurnaisten elämäntarinoista. Ne ovat uuvuttavia, koska niihin on lähtökohtaisesti kirjoitettu mielipiteet sisään”, Saisio sanoo.
Oli kaivettava esiin ne asiat, jotka kirjailijaa itseään kiinnostavat. Samalla piti välttää niitä asioita, joita ihmiset juhlanäytelmältä odottavat.
SAKARI TOPELIUKSEN klassikkosatu, tai arkkisatu, kuten Saisio teosta nimittää, toimii näytelmän lähtökohtana. Itse teos, siis Topeliuksen
Koivu ja tähti, unohtuu näytelmässä hyvin pian.
Saisio pyrki siihen, että näytelmä olisi jotain muuta kuin sitä, mitä häneltä odotetaan.(KUVA: STEFAN BREMER)
Topeliuksen satu antaa näytelmälle tukevat raamit, koska tarinan tuntevat kaikki suomalaiset. Mutta muuten Saision kirjoittama näytelmä on itsenäinen teoksensa.
Miten
Koivu ja tähti sitten erottuu kirjailijan mielestä perinteisemmästä Suomi 100 -ohjelmistossa?
Arvaamattomuudella. Me tunnemme jo
Pohjantähden ja
Tuntemattoman sotilaan tarinat. Me tunnemme myös Topeliuksen klassikkosadun, mutta Saision käsissä
Koivu ja tähti kääntyy äkkiä dystopiaksi Suomesta.
Ja yhden asian kirjailija lupaa.
”Tämä on varmasti erilainen.”
Koivu ja tähti -näytelmän ensi-ilta Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 13.9.
