Facebookin isoin suomenkielinen feminismiryhmä kielsi islam- ja muslimiaiheiset keskustelut – Nyt ryhmän perustajat kertovat, miksi
Rento feministiryhmä linjasi, ettei ryhmässä käydä toistaiseksi islam-aiheisia keskusteluja. Soitimme ylläpitäjille, jotka kertovat nyt, miksi päätyivät ratkaisuun.
Viime viikolla Facebookin isoimpaan suomenkieliseen feminismiryhmään tuli viestin ryhmän ylläpitäjiltä.
Oli päätetty kahdesta uudesta säännöstä. Ensimmäisen mukaan kaikki ryhmässä julkaistavat keskustelunavaukset tarkastetaan ennen niiden julkaisua. Tällainen hyväksytys on ihan tavanomainen toimenpide Facebook-ryhmissä, varsinkin sellaisissa, missä tunteet nousevat helposti pintaan ja purkautuvat raivona näppäimistölle.
Toisen uuden säännön mukaan
islam- ja muslimiaiheiset aloitukset kielletään ryhmässä:
”Modetiimissämme ei ole muslimeita, joten emme halua ei-muslimeina alkaa moderoimaan tälläisiä aloituksia uskontoa tuntematta. Ne myös tuottavat meille paljon työtä, jota on jo ennestään suuri määrä.”
Rennossa Feministiryhmässä on yli 8 000 jäsentä.
Vaikka se on suljettu ryhmä, jäsenet ovat aktiivisia ja käyvät vilkasta keskustelua: sääntömuutoksesta kertovaan julkaisuunkin on tullut yli 2 200 kuittausta.
Tällaisella ryhmällä on myös yhteiskunnallista merkitystä. Nimensä mukaisesti se yrittää olla rento keskustelufoorumi, missä feministisiä asioita saavat käsitellä myös ne ihmiset, joille terminologia tai hyväksytyt keskustelutavat eivät ole tuttuja. Islam, feminismi ja näiden kahden suhde ovat olleet viime vuosien isoja puheenaiheita.
Miksi ne kiellettiin Suomen suurimmassa someryhmässä?
Annetaan Anniina Ihalaisen ja Lumi-Emilia Kallionpään kertoa.
He ovat Rennon feministiryhmän moderaattoreita ja koko ryhmän perustajia.
Kaksikko aloitti Rennon Feministiryhmän kaksi vuotta sitten reaktiona Facebookin silloiselle suurimmalle keskusteluryhmälle, Feministiryhmälle. Monille tasa-arvokamppailusta kiinnostuneille Feministiryhmä on tuttu.
Toraileva ryhmä nousi syksyllä 2015 julkisuuteen
sisäisten kamppailujenvuoksi.
”Me liityttiin siihen ryhmään ajatuksella, että tullaan sinne vähän opettelemaan ja harjoittelemaan feminismiä, mutta meillä meni siihen menoon hermot ja perustettiin sitten oma ryhmä”, kertoo Anniina Ihalainen.
”Nimeksi tuli Rento feministiryhmä juuri sen vuoksi, että tänne voisi tulla opettelemaan feminismiä, lueskelemaan keskusteluja ja oppimaan”, sanoo Lumi-Emilia Kallionpää.
Ihalainen ja Kallionpää pohtivat alussa eri tekemisen tapoja.Pitäisikö ryhmässä esimerkiksi sallia vain omien kokemusten jakaminen?
Ajatuksen taustalla on Ihalaisen ja Kallionpään jakama käsitys feminismistä seksismiä, rasismia ja
ihan kaikkea sortoa vastustavana liikkeenä. Yliopistomaailmassa tälle on termi:
intersektionaalinen feminismi.
He ajattelevat kutakuinkin näin:
Yhteiskunnassa ihmiset ovat eri asemassa riippuen siitä, kuinka hyvin he mukautuvat valtaapitävien ylläpitämiin standardeihin. Parhaassa asemassa ovat itse vallassa olevat valkoiset, hyvätuloiset miehet, sillä yhteiskunta on järjestetty heidän hyväänsä silmälläpitäen. He saavat päättää asioista, he tienaavat ja ylenevät helpoiten, heitä kuunnellaan ja heidän kokemuksensa otetaan vakavasti.
Ihalainen ja Kallionpää halusivat luoda someen paikan, jossa kaikkien muidenkin kuin vain yllämainittujen henkilöiden kokemukset otettaisiin vakavasti.
”Intersektionaalinen feminismi ottaa huomioon kaikki sorron muodot: rasismin, transfobian, vammaisten ihmisten kokeman sorron. Siinä yritetään vähentää näitä eroja ihmisten välillä”, Ihalainen sanoo.
Rento feministiryhmä olisi turvallinen tila ja sen turvallisuuden ylläpitäjiä olisivat he kaksi.
”Aika nopeasti luovuttiin kuitenkin siitä ajatuksesta, että ihmiset saisi puhua
vain omasta kokemuksestaan. Kyllä me haluttiin, että sinne tulee muitakin keskustelunavauksia”, Ihalainen sanoo.
Aluksi kaikki sujuikin hyvin.
Rennossa feministiryhmässä kaikki saivat puhua kaikesta niin kauan kuin kenenkään kokemuksia ei lähdetty lyttäämään. Jos niin kävi, moderaattori eli käytännössä Ihalainen tai Kallionpää huomauttivat asiasta, ja sillä selvä.
He oppivat olevansa itse todella etuoikeutettuja.
”Kun me perustettiin ryhmä, mehän ei tiedetty oikein mitään”, sanoo Ihalainen ja nauraa.
”Mä koen tekeväni tosi tärkeää työtä. Moni on tullut kertomaan, kuinka he ovat oppineet feminismistä.”
”Matkan varrella mukaan on tarttunut ihan järkyttävä määrä sanastoa. Oma ajatusmaailma ja ajatuksen kulku ovat muuttuneet täysin. On myös joutunut tutkimaan itseään ja toteamaan, että kyllä, ennen mä ajattelin tässä asiassa vähän rasistisesti. Tosi inhottavaa on ollut joutua myöntämään itselleen, mutta se on ainoa tapa, miten pystyy kehittämään itseään”, sanoo Kallionpää.
Ryhmään liittyi aina vain uusia jäseniä, jotka aloittivat aina vain uusia keskusteluja, joihin otti osaa satoja ja satoja ihmisiä.
Niin pikku hiljaa keskustelujen moderoiminen vaikeutui. Ihalaisella ja Kallionpäällä oli yhä vaikeampaa mennä väliin ja puolustaa alakynteen jääneitä. Transihmisten asiat olivat yksi työllistävä ryhmä.
”Transihmiset tuovat esiin kokemansa sorron tosi nopeasti ja kärkkäästi, koske he kokevat sitä joka päivä. Näistä teemoista me nyt jonkin verran tiedetään”, Kallionpää sanoo.
Oli kuitenkin yksi keskustelun aihe, joka oli kaikkein työläin: islam.
Keskustelut lähtivät aina käsistä.
”Riippumatta siitä, kuka ne on aloittanut, keskustelu on aina mennyt siihen, että ei-muslimit valkoiset puhuvat siellä muslimien päälle”, Ihalainen sanoo.
Tämä on vastoin Rennon feministiryhmän sääntöjä, joihin kuuluu väistämisvelvollisuus huomautettaessa. Se tarkoittaa sitä, että jos ja kun sinulle huomautetaan, ettei sinulla ole aiheesta ensikäden tietoa ja kokemusta, sinun tulee ”väistää” sitä, jolla on.
Anniina Ihalainen ja Lumi-Emilia Kallionpää antavat esimerkin: ei-muslimi ryhmäläinen avaa keskustelun ryhmässä aiheesta, sortaako huivi naisia vai ei. Vastauksia puolesta ja vastaan tulee nopealla tahdilla.
Paikalle eksyy suomalaisten keskustelupalstojen klassikko:valkoinen mies, joka on hyvin huolissaan muslimityttöjen puolesta. Useimmiten kyseessä on poliittisessa keskustelussa yleinen ilmiö, rasistinen keppihevonen, jossa tyttöjen oikeuksien ajaminen kiinnostaa, koska sen kautta voi oikeuttaa omia rasistisia ajatuksia.
”Monet näissä keskusteluissa eivät myöskään ymmärrä, että jos puhutaan muslimeista ja he ovat itse vaikka kristittyjä tai ateisteja, heidän mielipiteillään ei ole nyt merkitystä”, Ihalainen sanoo.
Ainakin näin ajattelevat Ihalainen ja Kallionpää, jotka on tässä vaiheessa jo tägätty keskusteluun useaan kertaan. Heitä ylläpitäjinä pyydetään hätiin aina viimeistään kun keskustelu muuttuu toisten päälle- tai ohipuhumiseksi.
Se tapahtuu todella usein.
”Kun homma on jo lähtenyt vyörymään, muslimijäsenet ovat tulleet sanomaan, että hei, meidän päälle vain puhutaan, me ei olla sanottu tähän asiaan vielä yhtään mitään. Sitten toisaalla muut jäsenet ovat vaatineet meitä paikalle sanomaan, kuka nyt on oikeassa. Kun tavallaan meilläkään ei ole asiasta kokemusta, niin ei mekään voida mennä sanomaan, että mikä on oikein”, Ihalainen sanoo.
Yhdessä keskustelussa saattaa olla 1 000 kommenttia, joista puolet on eri henkilöiden välistä väittelyä, mihin on vaikea mennä väliin. Ihalainen ja Kallionpää arvioivat, että heillä menee Rennon feministiryhmän ylläpitämiseen kaksi tuntia päivässä.
Siis
päivässä.
”Anniina moderoi enemmän kuin minä, mutta kun lähden hyväksymään jäseniä, siinä saattaa mennä puolitoista tuntia, kun jokainen profiili pitää tarkistaa ja kysellä”, Kallionpää sanoo.
Tämän kehityksen tuloksena he siis päättivät kieltää kokonaan islam-aiheiset keskustelut.
”Meillä ei ole tarpeeksi tietoa tai taitoa eikä välttämättä edes aikaa moderoida niitä keskusteluja. Mielellään ottaisimme modetiimiin sellaisen tyypin, jolla on kokemuspohjaa tähän”, sanoo Ihalainen.
Eikö islamintutkija tai muu asioihin perehtynyt kävisi?
”Kyllä, periaatteessa. Parasta olisi, jos hän olisi asiantuntija aiheessa niin, että tietäisi siitä itse kokemuksen kautta”, sanoo Ihalainen.
”Eikä moderaattori tietenkään voisi olla kuka tahansa muslimi vaan hänen pitäisi olla feministi ja osata edustaa mahdollisimman suurta joukkoa siellä”, Kallionpää sanoo.
Feministisen islam-keskustelun kieltäminen Suomen suurimmalta foorumilta ei ole ihan ongelmatonta. Kuten lähes kaikkiin kirjauskontoihin, islamiin liittyy kulttuurinen alajuonne, joka on hyvin konservatiivinen ja naisten aseman kannalta ongelmallinen. Siksi feministinen keskustelu islamista on tärkeää – myös Suomessa.
Asia nousee myös politiikassa esille tämän tästä, viimeksi
esimerkiksi Ranskan presidentinvaalien aikaan.
Entä mitä ylläpitäjät sitten itse ajattelevat islamin ja feminismin suhteesta?
”Tottakai islamia voi toteuttaa feministisesti,” sanoo Kallionpää.
”Huivi voi antaa ihmiselle voimaa kun saa itse päättää, peittääkö itsensä vai paljastaako kaiken. Tottakai on eri juttu, jos ihminen pakotetaan tekemään asioita, mutta näitä tilanteita pitää käsitellä erillisenä.”
Ihalainen on samoilla linjoilla: ”On muslimikulttuureita, joissa on paljon ongelmia tasa-arvon kanssa. Ja sitten on paljon ihmisiä, jotka täysin omasta tahdostaan ja feministiseltä pohjalta käyttää huivia.”
Mutta entä muut ryhmän jäsenet? Onko keskustelun kielto reilua heitä kohtaan?
”Kyllähän siihen ketjuun tuli kommenttia, osa ei ymmärtänyt kieltoa yhtään ja erosi”, Ihalainen sanoo.
"Kannustaisimme jokaista jäsentä pohtimaan, olisiko parempi, että yrittäisimme moderoida kaikki meille tuntemattomammatkin asiat, jonka seurauksena olisi uupuminen, jolloin kukaan ei moderoisi mitään, vai että nyt kielletään yksi eniten työtä aiheuttava asia?"
Kallionpää sanoo, ettei kyse ole lopullisesta vaan hetkellisestä kiellosta. Tärkeintä on, että ryhmässä mennään nyt muslimijäsenten ehdoilla.
”Me käydään koulua viisi päivää viikossa, ollaan töissä viikonloppuisin ja iltaisin ja meillä on muukin elämä, ystävät ja muut vapaa-ajan menot”, sanoo Kallionpää.
”Tämä ei ole kuitenkaan mikään sen vakavampi kuin Facebook-ryhmä.”
