#vihapuhe
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
Solidsnake
Respected Leader
Eikö?Vanha kommari Puuros-Vesa taas vauhdissa.
Uskokaa tai älkää, mutta olen ollut Puurosen luennoilla oppilaana kauan sitten...
Vesalla oli sellainen nälkävuoden pituinen kalvorulla piirtoheittimeen, jota kelasi kuin posetiivari. Apinaa vain ei näkynyt.
Puurosella on jäänyt kulttuurivallankumousvaihde päälle, tää menee samaan koriin Räsäsen vihapuhetutkinnan kanssa... Tää paska valuu Suomeen etupäässä täältä Puurosen vihaamasta USA:sta..
ja hullummaksi oon vaan mennyt....
Viimeksi muokattu:
Fencer
Kenraali
Vääpeli
Greatest Leader
Hmm lehdistö on ottanut asian esiin. Eikä ihan positiivisessa sävyssä Puurosta kohtaan....
www.ksml.fi
Lehdet: Oulun yliopistossa repesi Mannerheim-kiista – kommunistitaustainen professori pyysi opiskelijoita poistamaan marsalkan kuvan kiltatilasta
Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen on pyytänyt luokanopettajaopiskelijoita poistamaan marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin (1867...
www.ksml.fi
Fencer
Kenraali
Pitipä muutama minuutti hengitellä syvään, ennen kuin kirjoitin.
Tässä on pojat se ongelma, että jos tätä perkeleellistä mielensäpahoittamisen, anteeksipyytelyn ja mielipahan välttämisen kierrettä ei katkaista, on meillä edessä yhden aatesuunnan ja mielipiteen Suomi, joka on kuin ummehtunut löyhähdys 70-luvulta. Kuka tahansa voi sanoa, että jokin mielipide loukkaa, jolloin ikään kuin kuuluu asiaan, että pyydetään anteeksi ja tulee jokin kielto, sanktio, säännös tai nuhteet.
Mikä olisi estänyt vastaamasta tuolle stallarille, että ikävää kun pahoitit mielesi, mutta kuva pysyy seinällä? Tässä luovutaan joukon mielipiteen- ja ilmaisunvapaudesta yhden ihmisen takia.
Ei perkele. Ei näin.
Viimeksi muokattu:
Pihatonttu
Respected Leader
"Arvoisa Vesa Puuronen.
Arvostamme roolianne moraalisena kontraindikaattorina sekä totuuden ja todellisuuden kanssa slalomia harrastava emotionalistina.
Toivomme että jatkossakin kerrotte pahastumisenne ja itkupotkuraivarinne mahdollisimman julkisesti. Ne tuovat iloa elämän murheiden keskelle.
Olemme harkinneet Akateemisen Karkeloseuran perustamista. Voisitteko kenties tulla perustamisjuhlaan kunniavieraaksi? Arvostamme lahjojanne poliittisena miimikkona ja kuulisimme näkemyksenne vallitsevasta poliittisesta tilanteesta mieluiten pantomiinin muodossa.
Kunnioittaen Mannerheim Fan Club"
Vanha kommari Puuros-Vesa taas vauhdissa.
Uskokaa tai älkää, mutta olen ollut Puurosen luennoilla oppilaana kauan sitten...
Vesalla oli sellainen nälkävuoden pituinen kalvorulla piirtoheittimeen, jota kelasi kuin posetiivari. Apinaa vain ei näkynyt.
En ymmärrä.
Kirjoitat että Vesa kelasi kalvorullaa, mutta sanot että apinaa ei näkynyt??
nimimerkki: epätietoinen
arix
Respected Leader
Huonot lasit?
Kent Uranium
Kenraali
Kaikki mikä tapahtuu Puurosen luennoilla, jää Puurosen luennoille, kuten köh lievästi kommunistiset Frankfurtin koulukunnan teoriat.
Vasemmistoprofessori paimensi opiskelijoita ottamaan Mannerheimin kuvan pois kokoustilan seinältä – myös selfiekisalle tuli loppu
Professori Vesa Puurosen mielestä Mannerheim on historiallisesti niin ristiriitainen henkilö, ettei hänen kuvansa sovi opiskelijajärjestön tilojen seinälle.
Carl Gustaf Emil Mannerheim
19.11.2019 klo 21.54
Marsalkka Carl Gustaf Emil MannerheimAOP
Tekijät(2 henkilöä)
Jaa artikkeli:
Jaa artikkeli Whatsapissa
Jaa artikkeli Facebookissa1491
Jaa artikkeli Twitterissä
Oulun yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden järjestö on poistanut kokoustilansa seinällä olleen marsalkka Carl Gustaf Mannerheimin kuvan saatuaan aiheesta yliopiston professorilta sähköpostiviestin. Kuva oli järjestön tiloissa kaikkien nähtävillä julkisissa tiloissa.
Kuvan poistoa pyysi yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen.
– Viestini ei liity pelkästään tähän kuvaan, vaan siihen, että kyseinen opiskelijajärjestö on järjestänyt ensimmäisen vuoden opiskelijoille kilpailun, jossa yksi osa on selfie-kuvan ottaminen "Marskin" kanssa, kertoo Puuronen Ylelle.
Professorin mielestä selfieiden ottaminen liittyy kuvaamiseen ihailtujen ja fanitettavien ihmisten kanssa.
– Siksi minä sen kuvan ja sen kilpailun tulkitsin.
Puurosen opiskelijoille lähettämästä sähköpostista kertoi tiistaina perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkynen Twitterissä. Tynkkynen julkaisi viestipalvelussa professorin ja opiskelijajärjestön välistä kirjeenvaihtoa.
91 ihmistä puhuu tästä
Puurosen mukaan Mannerheimin kuva ei henkilön ristiriitaisen historian takia sovi opiskelijajärjestön kokoustilan seinälle.
Opiskelijoille lähettämässä sähköpostissa Puuronen sanoo opiskelijoiden ja järjestön ryhtyneen kritiikittömästi marsalkka Mannerheimin suosijoiksi. Lisäksi hän sanoo Mannerheimin olleen talvisodan jälkeen rotuajattelun kannattaja.
Professori viittaa kirjeessään myös perhehistoriaansa ja Mannerheimin vastuuseen sisällisodan aikaisista kuolemista.
– Mannerheim on hyvin ristiriitainen henkilö. Hänen toimintaansa liittyy monia semmoisia piirteitä, joita ei voi pitää erityisen kannatettavina tai erityisen toivottavina. Eikä siitä syystä ole minusta sopivaa, että opiskelijajärjestö pyrkii tämmöisellä toiminnalla ohjaamaan omaa jäsenistöään tämmöisen henkilön ihailuun.
Vesa Puuronen.Sauli Antikainen / Yle
Viestin jälkeen opiskelijajärjestö poisti kilpailusta Mannerheimia koskevan selfie-kuva-osuuden. Professori kiistää painostaneensa opiskelijoita.
– En minä sen kummallisemmin painostanut. Mie kehotin. Ihan samalla tavalla olisin varmasti puuttunut, jos siellä olisin jonkin muunkin sopimattoman kuvan nähnyt.
Puuronen ei tarkentanut, kenen muun henkilön kuvan hän olisi poistattanut. Mutta tuskinpa sinne hänen mukaansa hakaristilippujakaan sallittaisiin ripustettavan. Sen sijaan esimerkiksi Minna Canthin kuvan professori mielellään näkisi seinällä.
Professorilla on oma perhekohtainen historia liittyen Mannerheimiin.
– Minulla on suvussa tai lähiperheessä henkilöitä, joiden kohtalo on määräytynyt Mannerheimin toimien perustalta.
Puurosen mukaan tähän siis liittyvät omat henkilökohtaiset asiat, oma henkilökohtainen perhehistoria ja yleisemmät yhteiskunnalliset tekijät.
Yle ei tavoittanut tiistai-iltana Oulun luokanopettajaopiskelijat ry:n puheenjohtajaa Sara Hagelbergiä haastattelua varten.
Vesa Puuronen on toiminut aiemmin tutkijana, lehtorina ja professorina Joensuun, Lapin, Kuopion ja Itä-Suomen yliopistossa. Hänen tutkimuksensa on liittynyt muun muassa rasismiin.
Puuronen on myös vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Rovaniemellä. Hän on kuulunut aiemmin Suomen kommunistiseen puolueeseen.
yle.fi
Professori Vesa Puurosen mielestä Mannerheim on historiallisesti niin ristiriitainen henkilö, ettei hänen kuvansa sovi opiskelijajärjestön tilojen seinälle.
Carl Gustaf Emil Mannerheim
19.11.2019 klo 21.54
Marsalkka Carl Gustaf Emil MannerheimAOP
Tekijät(2 henkilöä)
Jaa artikkeli:
Jaa artikkeli Whatsapissa
Jaa artikkeli Facebookissa1491
Jaa artikkeli Twitterissä
Oulun yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden järjestö on poistanut kokoustilansa seinällä olleen marsalkka Carl Gustaf Mannerheimin kuvan saatuaan aiheesta yliopiston professorilta sähköpostiviestin. Kuva oli järjestön tiloissa kaikkien nähtävillä julkisissa tiloissa.
Kuvan poistoa pyysi yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen.
– Viestini ei liity pelkästään tähän kuvaan, vaan siihen, että kyseinen opiskelijajärjestö on järjestänyt ensimmäisen vuoden opiskelijoille kilpailun, jossa yksi osa on selfie-kuvan ottaminen "Marskin" kanssa, kertoo Puuronen Ylelle.
Professorin mielestä selfieiden ottaminen liittyy kuvaamiseen ihailtujen ja fanitettavien ihmisten kanssa.
– Siksi minä sen kuvan ja sen kilpailun tulkitsin.
Puurosen opiskelijoille lähettämästä sähköpostista kertoi tiistaina perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkynen Twitterissä. Tynkkynen julkaisi viestipalvelussa professorin ja opiskelijajärjestön välistä kirjeenvaihtoa.
Sebastian Tynkkynen@SebastianTyne
https://twitter.com/SebastianTyne/status/1196755474672160768
Näin Oulun yliopiston professori Vesa Puuronen (ollut Vasemmistoliiton eurovaali- ja kuntavaaliehdokkaana) painostaa opiskelijoita.
Ei varmaan tule yllätyksenä, että hänen luennoillaan on myös annettu erityisen puolueellista opetusta. Rehtori @JNiinimki, pyydän teitä puuttumaan.
369
13.41 - 19. marrask. 2019
Twitter Ads -tiedot ja yksityisyys
91 ihmistä puhuu tästä
Puurosen mukaan Mannerheimin kuva ei henkilön ristiriitaisen historian takia sovi opiskelijajärjestön kokoustilan seinälle.
Opiskelijoille lähettämässä sähköpostissa Puuronen sanoo opiskelijoiden ja järjestön ryhtyneen kritiikittömästi marsalkka Mannerheimin suosijoiksi. Lisäksi hän sanoo Mannerheimin olleen talvisodan jälkeen rotuajattelun kannattaja.
Professori viittaa kirjeessään myös perhehistoriaansa ja Mannerheimin vastuuseen sisällisodan aikaisista kuolemista.
– Mannerheim on hyvin ristiriitainen henkilö. Hänen toimintaansa liittyy monia semmoisia piirteitä, joita ei voi pitää erityisen kannatettavina tai erityisen toivottavina. Eikä siitä syystä ole minusta sopivaa, että opiskelijajärjestö pyrkii tämmöisellä toiminnalla ohjaamaan omaa jäsenistöään tämmöisen henkilön ihailuun.
Vesa Puuronen.Sauli Antikainen / Yle
Viestin jälkeen opiskelijajärjestö poisti kilpailusta Mannerheimia koskevan selfie-kuva-osuuden. Professori kiistää painostaneensa opiskelijoita.
– En minä sen kummallisemmin painostanut. Mie kehotin. Ihan samalla tavalla olisin varmasti puuttunut, jos siellä olisin jonkin muunkin sopimattoman kuvan nähnyt.
Puuronen ei tarkentanut, kenen muun henkilön kuvan hän olisi poistattanut. Mutta tuskinpa sinne hänen mukaansa hakaristilippujakaan sallittaisiin ripustettavan. Sen sijaan esimerkiksi Minna Canthin kuvan professori mielellään näkisi seinällä.
Professorilla on oma perhekohtainen historia liittyen Mannerheimiin.
– Minulla on suvussa tai lähiperheessä henkilöitä, joiden kohtalo on määräytynyt Mannerheimin toimien perustalta.
Puurosen mukaan tähän siis liittyvät omat henkilökohtaiset asiat, oma henkilökohtainen perhehistoria ja yleisemmät yhteiskunnalliset tekijät.
Yle ei tavoittanut tiistai-iltana Oulun luokanopettajaopiskelijat ry:n puheenjohtajaa Sara Hagelbergiä haastattelua varten.
Vesa Puuronen on toiminut aiemmin tutkijana, lehtorina ja professorina Joensuun, Lapin, Kuopion ja Itä-Suomen yliopistossa. Hänen tutkimuksensa on liittynyt muun muassa rasismiin.
Puuronen on myös vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Rovaniemellä. Hän on kuulunut aiemmin Suomen kommunistiseen puolueeseen.
Vasemmistoprofessori paimensi opiskelijoita ottamaan Mannerheimin kuvan pois kokoustilan seinältä â myös selfiekisalle tuli loppu
Professori Vesa Puurosen mielestä Mannerheim on historiallisesti niin ristiriitainen henkilö, ettei hänen kuvansa sovi opiskelijajärjestön tilojen seinälle.
yle.fi
Raamattu-siteeraus voi olla rikos, sanoo valtakunnansyyttäjä: ”Ei pyhien kirjojen avulla saa loukata toisen ihmisarvoa”
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on huolestunut Suomen keskusteluilmapiiristä. Jos ihmiset eivät ymmärrä mitä on rikollinen puhe, lakia tulisi hänen mukaansa terävöittää.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen sanoo, että sananvapausrikoksiin liittyy aina tulkintaa. (KUVA: JUKKA GRÖNDAHL / HS)
Paavo Teittinen HS
Julkaistu: 20.11. 2:00
JOS Suomessa haluaa tietää, mitä täällä saa sanoa ja miten pitkään siitä on vastuussa, kannattaa kysyä valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselta.
Toiviainen pohtii tällaisia kysymyksiä työkseen. Valtakunnansyyttäjän syyteharkintaan tulevat kaikki rikosepäilyt kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.
Käytännössä Toiviainen vetää rikosoikeudellisia rajoja sille, miten suomalaiset saavat käyttää yhtä tärkeimmistä oikeuksistaan, sananvapautta.
Näistä rajoista on käyty tänä syksynä kiivasta keskustelua, koska poliisi on käynnistänyt esitutkinnan kolmen kansanedustajan sanomisista. Hussein al-Taeeta (sd), Juha Mäenpäätä (ps) ja Päivi Räsästä (kd) epäillään kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.
Se ei ole vähäinen rikos. Tuomiot vaihtelevat sakkorangaistuksesta kahden vuoden vankeuteen.
Vauhtia keskustelu sai pari viikkoa sitten, kun Toiviainen määräsi poliisin aloittamaan rikostutkinnan Räsäsen toisesta kirjoituksesta. Räsästä epäillään siis kahdesta kiihottamisrikoksesta.
Päätöksen seurauksena Toiviaista on haukuttu ”mielipidesyyttäjäksi”, sananvapauden on väitetty olevan uhattuna Suomessa ja kirkkokin on huolestunut uskonnonvapaudesta.
TOIVIAINEN pitää kritiikkiä perusteettomana.
”Jos katsotaan syyttäjien ja tuomioistuimien ratkaisuja, ei ole merkkejä siitä, että sananvapaus olisi Suomessa uhattuna.”
Toiviaisen mielestä Suomessa on unohdettu, missä sananvapauden rajat kulkevat.
Kiihottamispykälä on luotu turvaamaan nimenomaan vähemmistöjä. Historiasta löytyy monia synkkiä esimerkkejä siitä, miten vähemmistöjen ihmisyyttä riisuva puhe on luonut maaperää heihin kohdistuvalle väkivallalle.
Sananvapautta rajoittavat pykälät suojaavat jokaisen ihmisarvoa, Toiviainen sanoo.
”Nyt ei usein tahdota muistaa tai ymmärtää, mitä ihmisyydellä tarkoitetaan. Tai sitten on ihmisiä, jotka aidosti ajattelevat, ettei kaikilla ole samaa ihmisarvoa.”
Rikoslaissa kiihottaminen kansanryhmää vastaan määritellään sellaisena yleisön saatavilla olevana ”uhkaamisena, panetteluna tai solvaamisena”, joka kohdistuu johonkin ihmisryhmään kielletyllä perusteella. Näitä perusteita ovat rotu, ihonväri, syntyperä, etnisyys, uskonto tai vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen, vammaisuus sekä muut näihin rinnastettavat perusteet.
Toiviaisen mielestä pykälä on melko selkeä. Uhkaaminen liittyy selvästi esimerkiksi ruumiilliseen koskemattomuuteen. Solvaaminen on Toiviaisen mukaan ”haukkuvaa puhetta, halventavia sanoja”. Panettelu taas on kieltä, jolla pyritään riisumaan tietyn ryhmän ihmisyyttä.
”Esimerkiksi sitä, että rinnastetaan tai väitetään toisia rikollisiksi tai pedofiileiksi. Tai puhutaan tietyn ihmisryhmän edustajista vähä-älyisinä, tauteja levittävinä, sairaina, kehityshäiriöisinä, syöpäläisinä, loisina, torakoina, imbesilleinä, sikoina. Sellaistakin on kuultu, että ihmisistä puhutaan apinaelviksinä.”
Toiviaisen mukaan laki sallii ”erittäin rajunkin” arvostelun ja keskustelun. Esimerkiksi maahanmuuttoa voi arvostella siitä, että se tuo rikollisuutta. On kuitenkin eri asia väittää, että kaikki maahanmuuttajat ovat rikollisia, tai käyttää vielä rajumpaa kieltä.
”Voi olla ihan hyvin huolestunut siitä, että tänne tulee ulkomaalaisia. Mutta ei siinä yhteydessä tarvitse sanoa, että nämä ihmiset ovat loisia.”
VÄITE on helppo ymmärtää. Jos vaikka rinnastaa tietyn ihmisryhmän eläimiin, se on selvää vihapuhetta. Mutta entä kun kyse on tulkinnallisemmista tapauksista?
Esimerkiksi vihreiden kansanedustajan Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan nunnuka-sketsejä on yhä nähtävillä Ylen Elävässä arkistossa. Eikö selvästi saamelaisia pilkkaava rasistinen teos ole solvaavaa tai panettelevaa puhetta?
”En ota tähän mitään kantaa. Pitäisi nähdä se ensin.”
Et ole nähnyt sketsiä?
”No olen joskus, mutta en muista tarkalleen, miten se menee. Tässä on myös se, että taiteellakin on oma vapautensa, jota jouduttaisiin punnitsemaan. Tästä on hirveän vaikea sanoa. Silläkin on väliä, onko kyse fiktiivisistä sketseistä vai väitteistä, jotka on tarkoitettu otettavaksi todesta. Pitäisi ilman muuta nähdä se konteksti ensin.”
Konteksti on sana, johon Toiviainen palaa toistuvasti haastattelun aikana. Sananvapausrikokset ovat hyvin kontekstisidonnaisia eli asiayhteydestä riippuvaisia.
Muun muassa seuraavilla seikoilla on väliä: onko puhe esitetty tahallisesti, onko puhe tarkoitettu syrjiväksi ja onko puheen esittäjä yhä samaa mieltä siitä, mitä joskus tuli sanottua tai kirjoitettua. Esimerkiksi Petelius on todennut, ettei nunnuka-sketsi kuulu nykyaikaan.
Myös ajankohtaisilla tapahtumilla on merkitystä. Viime vuonna Toiviainen päätti olla syyttämättä perussuomalaisten kansanedustajaa Juho Eerolaa kiihottamisrikoksesta. Eerola oli kirjoittanut romanikerjäläisten olevan rikollisia ja kertonut, että hän sylkäisee nähdessään heitä.
Eerola kertoi myöhemmin, että hän viittasi vain rikoksia tehneisiin romanikerjäläisiin. Olennaista oli Toiviaisen mukaan se, että samoihin aikoihin uutisissa oli kerrottu huumekaupasta, jossa romanit olivat mukana.
JUURI tämänkaltaisessa pohdinnassa piilee sananvapausrikosten haaste.
Rikosoikeuden ytimessä on laillisuusperiaate. Se tarkoittaa, että sääntelyn pitää olla ennustettavaa. Ihmisten pitää voida tietää, millainen toiminta on rikollista ja millainen ei.
Käytännössä monien rikosten kohdalla näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Sananvapausrikoksiin liittyy erityisen paljon kontekstisidonnaisuutta.
Vaikka Toiviainen uskoo lain olevan melko selvä, hän myöntää, että tulkinnan varaa on aina. Rikoslakia ei voida kirjoittaa esimerkiksi niin, että luetellaan vaikka lista kiellettyjä sanoja.
”Mutta kyllä jokaisen pitäisi ymmärtää, mitä se kiihottamispykälä tarkoittaa.”
Nyt ei kuitenkaan ymmärretä. Siksi Toiviainen on valmis pohtimaan rikoslakiin muutosta.
”Ajattelen, että kiihottamispykälän ajatusta tietyn ihmisryhmän syrjinnästä voisi jotenkin täsmentää. Sitä ajatusta, että sillä tarkoitetaan ihmisarvoa ja ihmisten yhdenvertaisuutta. Ei sitä oikein voi yhdellä sanalla selkeyttää, mutta säännöstä voisi jollakin tapaa terävöittää”, hän sanoo.
”Ihmiset eivät ehkä tule ajatelleeksi, että tässä on kyse siitä, että punnitaan tätä syrjivää toimintaa sananvapautta ja uskonnonvapautta vasten.”
Myönnytyksestä huolimatta Toiviainen ei silti oikein ymmärrä sitä, etteivät ihmiset tietäisi, mitä on rikollinen puhe. Ajatus selvästi vaivaa häntä, koska hän palaa siihen useaan otteeseen.
”Tietysti minä teen tällaista työtä ja joudun näitä pohtimaan, mutta on sitä pikkuisen vaikea tajuta”, Toiviainen sanoo.
”Että miten vaikea on ihmisen ymmärtää, loukkaako hän jonkun toisen ihmisarvoa?”
VIIME aikojen keskustelu ei ole keskittynyt vain kielletyn puheen sisältöön. Myös sen ajankohta on noussut esiin.
Räsäsen kristillinen pamfletti, josta Toiviainen määräsi esitutkinnan alkamaan, oli kirjoitettu viisitoista vuotta sitten. Joku oli tehnyt siitä rikosilmoituksen, ja poliisi päätyi siihen, ettei asiassa ollut syytä epäillä rikosta. Toiviainen päätti toisin.
Ajatus, että vuosia tai vuosikymmeniä sitten jonnekin netin perukoille unohtunut teksti voi johtaa rikostuomioon, koettelee kenties monien oikeustajua.
Toiviainen sanoo, että niin kauan kuin tekstiä pidetään tahallaan yleisön saatavilla, rikos ei lähtökohtaisesti vanhene. Mitä kauemmin teksti on yleisön nähtävillä, sitä vahingollisempi vaikutus sillä on.
”Netti on tässä suhteessa vaarallinen väline.”
Tämäkään ei ole yksiselitteistä. Jos tekstin kirjoittaja on vaatinut ylläpitäjää poistamaan tekstin, se otetaan huomioon viranomaisten harkinnassa.
Mutta eihän kirjoittaja välttämättä muista, mitä on joskus kirjoittanut jonnekin?
”No, jos se teksti sieltä yhä löytyy ja siitä tehdään rikosilmoitus, esitutkinnassa varmaan selvitetään kysymystä vanhentumisesta ja sitä, mistä muistamattomuus on johtunut.”
Entä jos kyse on kirjasta tai lehdestä? Pitääkö käydä läpi divareita?
Toiviainen sanoo, että vastuussa on se, joka tahallaan pitää teosta yleisön saatavilla tai muuten levittää sitä. Lisäksi vastuussa voi olla kirjoittaja.
”Jos tällainen havaitaan, varmaankin kysytään, missä tarkoituksessa hän on tämän kirjoittanut ja onko hän tätä mieltä edelleen. Kyllä näihin saatetaan joutua palaamaan.”
TOIVIAINEN huomauttaa, että myös moraalisäännöt elävät ajan saatossa. Eri vähemmistöryhmiin ei ole aina suhtauduttu yhtä sallivasti. Ylipäänsä esimerkiksi homoseksuaaleja ei pitkään pidetty vähemmistöryhmänä, jonka ihmisarvoa tulee suojella.
Mitä siis pitäisi tehdä, jos teksti sijoittuu aikaan, jolloin tietynlainen puhe oli sallitumpaa? Voidaanko nykypäivän moraalistandardien mukaisesti rangaista niitä, jotka ovat eläneet erilaisena aikana?
Oikeuskansleri Tuomas Pöysti sanoi tiistaina Aamulehdelle kannattavansa ”pidättyvyyttä ja harkintaa” oikeudellisissa toimissa sellaisten kirjoitusten osalta, jotka on alettu nähdä lainvastaisina.
Toiviainen sanoo, että jos pysytään lain sanamuodon sisällä eikä ole täysin selvää, miten lakia tulkittiin julkaisun aikana, sitä voidaan arvioida nykystandardien mukaisesti.
Sillä, sanoutuuko irti joskus kirjoittamistaan teksteistä, on iso merkitys. Toisaalta asiat eivät mene niinkään, että voi ensin kirjoittaa mitä vain, ja kun siitä sanoutuu irti, pääsee pälkähästä. Esimerkiksi Sdp:n al-Taee sanoutui irti teksteistään mutta joutui silti rikostutkinnan kohteeksi.
PUHUTAAN vielä Räsäsestä.
Räsäsen pamfletissa sanotaan, että homoseksuaalit ovat ”rikkinäisiä ihmisiä”. Heidät esitetään vinoutuneina ja moraalia rappeuttavina.
Räsäsen twiitissä, josta ensimmäinen rikostutkinta alkoi, taas viitataan Raamatun tekstiin, jossa homoseksuaaleja kuvataan ”saastaisina”, ”häpeällisinä”, ”luonnonvastaisina”, ”villiintyneinä” ja oman ruumiinsa ”häpäisijöinä”.
Voisiko tällainen puhe olla potentiaalisesti rikollista?
”Tietenkin. Jos se ilmaistaan niin, että sen voidaan tulkita kohdistuvan johonkin tiettyyn vähemmistöön, tässä tapauksessa seksuaalivähemmistöön. Ja jos näin ilmaistaan oma mielipide vähemmistöstä.”
Entä jos tällaiset kuvaukset ovat uskonnon ytimessä?
Toiviainen sanoo, että uskonnonvapauden varjolla ei saa loukata tiettyyn ihmisryhmään kuuluvia.
”Ei pyhien kirjojen avulla saa loukata toisen ihmisarvoa. Näissä tuntemissamme pyhissä kirjoissa sanotaan, että on ihan oikein tappaa kokonaisia kansoja. Jos lyömme toisia tällaisilla Raamatun tai Koraanin lauseilla, silloin käytämme mielestäni väärin pyhien kirjojen sanaa.”
Tässä kohtaa on hyvä tehdä tarkennus, koska Räsäsen tutkintaan on liittynyt paljon väärinkäsityksiä. Vaikka Räsänen tuomittaisiin, ei se tarkoita, että Raamatut pitäisi poistaa kirjastoista.
Raamattuun, Koraaniin tai vaikka Mein Kampfiin saa viitata, koska ei ole kiellettyä käydä keskustelua historiallisista teksteistä.
Olennaista on, onko samaa mieltä ja missä yhteydessä tekstejä siteeraa. Esimerkiksi Räsänen siteeraa pamfletissaan Paavalia, joka kutsuu homoseksuaaleja saastaisiksi ja sanoo, että heidät pitäisi tappaa.
Siteerauksen taakse ei voi mennä piiloon. Kyse on siis siitä, että rikokseen voi syyllistyä, jos siteeraa Raamattua tarkoituksenaan loukata toista.
”Kyllä. Pelkästään sen ymmärtäminen, että teksti on loukkaavaa, riittää”, Toiviainen sanoo.
TOIVIAISEN pöydälle päätyy marginaalisen pieni osa Suomessa tapahtuvasta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Rikosoikeus onkin vain yksi pieni työkalu ongelmaan puuttumiseksi.
Vihapuheesta pitäisi Toiviaisen mielestä käydä laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Hänen mukaansa se sysää vähemmistöryhmät yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle ja rajoittaa heidän sananvapauttaan.
”Meillä on yhä hirvittävästi tekemistä tämän asian kanssa”, Toiviainen sanoo.
”Olen huolestunut ja surullinen, että Suomessa ollaan tilanteessa, jossa kunnioitus ihmisyyttä kohtaan on näin huonoa ja syrjivä ilmapiiri näin ilmeinen.”
www.hs.fi
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on huolestunut Suomen keskusteluilmapiiristä. Jos ihmiset eivät ymmärrä mitä on rikollinen puhe, lakia tulisi hänen mukaansa terävöittää.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen sanoo, että sananvapausrikoksiin liittyy aina tulkintaa. (KUVA: JUKKA GRÖNDAHL / HS)
Paavo Teittinen HS
Julkaistu: 20.11. 2:00
JOS Suomessa haluaa tietää, mitä täällä saa sanoa ja miten pitkään siitä on vastuussa, kannattaa kysyä valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselta.
Toiviainen pohtii tällaisia kysymyksiä työkseen. Valtakunnansyyttäjän syyteharkintaan tulevat kaikki rikosepäilyt kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.
Käytännössä Toiviainen vetää rikosoikeudellisia rajoja sille, miten suomalaiset saavat käyttää yhtä tärkeimmistä oikeuksistaan, sananvapautta.
Näistä rajoista on käyty tänä syksynä kiivasta keskustelua, koska poliisi on käynnistänyt esitutkinnan kolmen kansanedustajan sanomisista. Hussein al-Taeeta (sd), Juha Mäenpäätä (ps) ja Päivi Räsästä (kd) epäillään kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.
Se ei ole vähäinen rikos. Tuomiot vaihtelevat sakkorangaistuksesta kahden vuoden vankeuteen.
Vauhtia keskustelu sai pari viikkoa sitten, kun Toiviainen määräsi poliisin aloittamaan rikostutkinnan Räsäsen toisesta kirjoituksesta. Räsästä epäillään siis kahdesta kiihottamisrikoksesta.
Päätöksen seurauksena Toiviaista on haukuttu ”mielipidesyyttäjäksi”, sananvapauden on väitetty olevan uhattuna Suomessa ja kirkkokin on huolestunut uskonnonvapaudesta.
TOIVIAINEN pitää kritiikkiä perusteettomana.
”Jos katsotaan syyttäjien ja tuomioistuimien ratkaisuja, ei ole merkkejä siitä, että sananvapaus olisi Suomessa uhattuna.”
Toiviaisen mielestä Suomessa on unohdettu, missä sananvapauden rajat kulkevat.
Kiihottamispykälä on luotu turvaamaan nimenomaan vähemmistöjä. Historiasta löytyy monia synkkiä esimerkkejä siitä, miten vähemmistöjen ihmisyyttä riisuva puhe on luonut maaperää heihin kohdistuvalle väkivallalle.
Sananvapautta rajoittavat pykälät suojaavat jokaisen ihmisarvoa, Toiviainen sanoo.
”Nyt ei usein tahdota muistaa tai ymmärtää, mitä ihmisyydellä tarkoitetaan. Tai sitten on ihmisiä, jotka aidosti ajattelevat, ettei kaikilla ole samaa ihmisarvoa.”
Rikoslaissa kiihottaminen kansanryhmää vastaan määritellään sellaisena yleisön saatavilla olevana ”uhkaamisena, panetteluna tai solvaamisena”, joka kohdistuu johonkin ihmisryhmään kielletyllä perusteella. Näitä perusteita ovat rotu, ihonväri, syntyperä, etnisyys, uskonto tai vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen, vammaisuus sekä muut näihin rinnastettavat perusteet.
Toiviaisen mielestä pykälä on melko selkeä. Uhkaaminen liittyy selvästi esimerkiksi ruumiilliseen koskemattomuuteen. Solvaaminen on Toiviaisen mukaan ”haukkuvaa puhetta, halventavia sanoja”. Panettelu taas on kieltä, jolla pyritään riisumaan tietyn ryhmän ihmisyyttä.
”Esimerkiksi sitä, että rinnastetaan tai väitetään toisia rikollisiksi tai pedofiileiksi. Tai puhutaan tietyn ihmisryhmän edustajista vähä-älyisinä, tauteja levittävinä, sairaina, kehityshäiriöisinä, syöpäläisinä, loisina, torakoina, imbesilleinä, sikoina. Sellaistakin on kuultu, että ihmisistä puhutaan apinaelviksinä.”
Toiviaisen mukaan laki sallii ”erittäin rajunkin” arvostelun ja keskustelun. Esimerkiksi maahanmuuttoa voi arvostella siitä, että se tuo rikollisuutta. On kuitenkin eri asia väittää, että kaikki maahanmuuttajat ovat rikollisia, tai käyttää vielä rajumpaa kieltä.
”Voi olla ihan hyvin huolestunut siitä, että tänne tulee ulkomaalaisia. Mutta ei siinä yhteydessä tarvitse sanoa, että nämä ihmiset ovat loisia.”
VÄITE on helppo ymmärtää. Jos vaikka rinnastaa tietyn ihmisryhmän eläimiin, se on selvää vihapuhetta. Mutta entä kun kyse on tulkinnallisemmista tapauksista?
Esimerkiksi vihreiden kansanedustajan Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan nunnuka-sketsejä on yhä nähtävillä Ylen Elävässä arkistossa. Eikö selvästi saamelaisia pilkkaava rasistinen teos ole solvaavaa tai panettelevaa puhetta?
”En ota tähän mitään kantaa. Pitäisi nähdä se ensin.”
Et ole nähnyt sketsiä?
”No olen joskus, mutta en muista tarkalleen, miten se menee. Tässä on myös se, että taiteellakin on oma vapautensa, jota jouduttaisiin punnitsemaan. Tästä on hirveän vaikea sanoa. Silläkin on väliä, onko kyse fiktiivisistä sketseistä vai väitteistä, jotka on tarkoitettu otettavaksi todesta. Pitäisi ilman muuta nähdä se konteksti ensin.”
Konteksti on sana, johon Toiviainen palaa toistuvasti haastattelun aikana. Sananvapausrikokset ovat hyvin kontekstisidonnaisia eli asiayhteydestä riippuvaisia.
Muun muassa seuraavilla seikoilla on väliä: onko puhe esitetty tahallisesti, onko puhe tarkoitettu syrjiväksi ja onko puheen esittäjä yhä samaa mieltä siitä, mitä joskus tuli sanottua tai kirjoitettua. Esimerkiksi Petelius on todennut, ettei nunnuka-sketsi kuulu nykyaikaan.
Myös ajankohtaisilla tapahtumilla on merkitystä. Viime vuonna Toiviainen päätti olla syyttämättä perussuomalaisten kansanedustajaa Juho Eerolaa kiihottamisrikoksesta. Eerola oli kirjoittanut romanikerjäläisten olevan rikollisia ja kertonut, että hän sylkäisee nähdessään heitä.
Eerola kertoi myöhemmin, että hän viittasi vain rikoksia tehneisiin romanikerjäläisiin. Olennaista oli Toiviaisen mukaan se, että samoihin aikoihin uutisissa oli kerrottu huumekaupasta, jossa romanit olivat mukana.
JUURI tämänkaltaisessa pohdinnassa piilee sananvapausrikosten haaste.
Rikosoikeuden ytimessä on laillisuusperiaate. Se tarkoittaa, että sääntelyn pitää olla ennustettavaa. Ihmisten pitää voida tietää, millainen toiminta on rikollista ja millainen ei.
Käytännössä monien rikosten kohdalla näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Sananvapausrikoksiin liittyy erityisen paljon kontekstisidonnaisuutta.
Vaikka Toiviainen uskoo lain olevan melko selvä, hän myöntää, että tulkinnan varaa on aina. Rikoslakia ei voida kirjoittaa esimerkiksi niin, että luetellaan vaikka lista kiellettyjä sanoja.
”Mutta kyllä jokaisen pitäisi ymmärtää, mitä se kiihottamispykälä tarkoittaa.”
Nyt ei kuitenkaan ymmärretä. Siksi Toiviainen on valmis pohtimaan rikoslakiin muutosta.
”Ajattelen, että kiihottamispykälän ajatusta tietyn ihmisryhmän syrjinnästä voisi jotenkin täsmentää. Sitä ajatusta, että sillä tarkoitetaan ihmisarvoa ja ihmisten yhdenvertaisuutta. Ei sitä oikein voi yhdellä sanalla selkeyttää, mutta säännöstä voisi jollakin tapaa terävöittää”, hän sanoo.
”Ihmiset eivät ehkä tule ajatelleeksi, että tässä on kyse siitä, että punnitaan tätä syrjivää toimintaa sananvapautta ja uskonnonvapautta vasten.”
Myönnytyksestä huolimatta Toiviainen ei silti oikein ymmärrä sitä, etteivät ihmiset tietäisi, mitä on rikollinen puhe. Ajatus selvästi vaivaa häntä, koska hän palaa siihen useaan otteeseen.
”Tietysti minä teen tällaista työtä ja joudun näitä pohtimaan, mutta on sitä pikkuisen vaikea tajuta”, Toiviainen sanoo.
”Että miten vaikea on ihmisen ymmärtää, loukkaako hän jonkun toisen ihmisarvoa?”
VIIME aikojen keskustelu ei ole keskittynyt vain kielletyn puheen sisältöön. Myös sen ajankohta on noussut esiin.
Räsäsen kristillinen pamfletti, josta Toiviainen määräsi esitutkinnan alkamaan, oli kirjoitettu viisitoista vuotta sitten. Joku oli tehnyt siitä rikosilmoituksen, ja poliisi päätyi siihen, ettei asiassa ollut syytä epäillä rikosta. Toiviainen päätti toisin.
Ajatus, että vuosia tai vuosikymmeniä sitten jonnekin netin perukoille unohtunut teksti voi johtaa rikostuomioon, koettelee kenties monien oikeustajua.
Toiviainen sanoo, että niin kauan kuin tekstiä pidetään tahallaan yleisön saatavilla, rikos ei lähtökohtaisesti vanhene. Mitä kauemmin teksti on yleisön nähtävillä, sitä vahingollisempi vaikutus sillä on.
”Netti on tässä suhteessa vaarallinen väline.”
Tämäkään ei ole yksiselitteistä. Jos tekstin kirjoittaja on vaatinut ylläpitäjää poistamaan tekstin, se otetaan huomioon viranomaisten harkinnassa.
Mutta eihän kirjoittaja välttämättä muista, mitä on joskus kirjoittanut jonnekin?
”No, jos se teksti sieltä yhä löytyy ja siitä tehdään rikosilmoitus, esitutkinnassa varmaan selvitetään kysymystä vanhentumisesta ja sitä, mistä muistamattomuus on johtunut.”
Entä jos kyse on kirjasta tai lehdestä? Pitääkö käydä läpi divareita?
Toiviainen sanoo, että vastuussa on se, joka tahallaan pitää teosta yleisön saatavilla tai muuten levittää sitä. Lisäksi vastuussa voi olla kirjoittaja.
”Jos tällainen havaitaan, varmaankin kysytään, missä tarkoituksessa hän on tämän kirjoittanut ja onko hän tätä mieltä edelleen. Kyllä näihin saatetaan joutua palaamaan.”
TOIVIAINEN huomauttaa, että myös moraalisäännöt elävät ajan saatossa. Eri vähemmistöryhmiin ei ole aina suhtauduttu yhtä sallivasti. Ylipäänsä esimerkiksi homoseksuaaleja ei pitkään pidetty vähemmistöryhmänä, jonka ihmisarvoa tulee suojella.
Mitä siis pitäisi tehdä, jos teksti sijoittuu aikaan, jolloin tietynlainen puhe oli sallitumpaa? Voidaanko nykypäivän moraalistandardien mukaisesti rangaista niitä, jotka ovat eläneet erilaisena aikana?
Oikeuskansleri Tuomas Pöysti sanoi tiistaina Aamulehdelle kannattavansa ”pidättyvyyttä ja harkintaa” oikeudellisissa toimissa sellaisten kirjoitusten osalta, jotka on alettu nähdä lainvastaisina.
Toiviainen sanoo, että jos pysytään lain sanamuodon sisällä eikä ole täysin selvää, miten lakia tulkittiin julkaisun aikana, sitä voidaan arvioida nykystandardien mukaisesti.
Sillä, sanoutuuko irti joskus kirjoittamistaan teksteistä, on iso merkitys. Toisaalta asiat eivät mene niinkään, että voi ensin kirjoittaa mitä vain, ja kun siitä sanoutuu irti, pääsee pälkähästä. Esimerkiksi Sdp:n al-Taee sanoutui irti teksteistään mutta joutui silti rikostutkinnan kohteeksi.
PUHUTAAN vielä Räsäsestä.
Räsäsen pamfletissa sanotaan, että homoseksuaalit ovat ”rikkinäisiä ihmisiä”. Heidät esitetään vinoutuneina ja moraalia rappeuttavina.
Räsäsen twiitissä, josta ensimmäinen rikostutkinta alkoi, taas viitataan Raamatun tekstiin, jossa homoseksuaaleja kuvataan ”saastaisina”, ”häpeällisinä”, ”luonnonvastaisina”, ”villiintyneinä” ja oman ruumiinsa ”häpäisijöinä”.
Voisiko tällainen puhe olla potentiaalisesti rikollista?
”Tietenkin. Jos se ilmaistaan niin, että sen voidaan tulkita kohdistuvan johonkin tiettyyn vähemmistöön, tässä tapauksessa seksuaalivähemmistöön. Ja jos näin ilmaistaan oma mielipide vähemmistöstä.”
Entä jos tällaiset kuvaukset ovat uskonnon ytimessä?
Toiviainen sanoo, että uskonnonvapauden varjolla ei saa loukata tiettyyn ihmisryhmään kuuluvia.
”Ei pyhien kirjojen avulla saa loukata toisen ihmisarvoa. Näissä tuntemissamme pyhissä kirjoissa sanotaan, että on ihan oikein tappaa kokonaisia kansoja. Jos lyömme toisia tällaisilla Raamatun tai Koraanin lauseilla, silloin käytämme mielestäni väärin pyhien kirjojen sanaa.”
Tässä kohtaa on hyvä tehdä tarkennus, koska Räsäsen tutkintaan on liittynyt paljon väärinkäsityksiä. Vaikka Räsänen tuomittaisiin, ei se tarkoita, että Raamatut pitäisi poistaa kirjastoista.
Raamattuun, Koraaniin tai vaikka Mein Kampfiin saa viitata, koska ei ole kiellettyä käydä keskustelua historiallisista teksteistä.
Olennaista on, onko samaa mieltä ja missä yhteydessä tekstejä siteeraa. Esimerkiksi Räsänen siteeraa pamfletissaan Paavalia, joka kutsuu homoseksuaaleja saastaisiksi ja sanoo, että heidät pitäisi tappaa.
Siteerauksen taakse ei voi mennä piiloon. Kyse on siis siitä, että rikokseen voi syyllistyä, jos siteeraa Raamattua tarkoituksenaan loukata toista.
”Kyllä. Pelkästään sen ymmärtäminen, että teksti on loukkaavaa, riittää”, Toiviainen sanoo.
TOIVIAISEN pöydälle päätyy marginaalisen pieni osa Suomessa tapahtuvasta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Rikosoikeus onkin vain yksi pieni työkalu ongelmaan puuttumiseksi.
Vihapuheesta pitäisi Toiviaisen mielestä käydä laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Hänen mukaansa se sysää vähemmistöryhmät yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle ja rajoittaa heidän sananvapauttaan.
”Meillä on yhä hirvittävästi tekemistä tämän asian kanssa”, Toiviainen sanoo.
”Olen huolestunut ja surullinen, että Suomessa ollaan tilanteessa, jossa kunnioitus ihmisyyttä kohtaan on näin huonoa ja syrjivä ilmapiiri näin ilmeinen.”
Raamattu-siteeraus voi olla rikos, sanoo valtakunnansyyttäjä: ”Ei pyhien kirjojen avulla saa loukata toisen ihmisarvoa”
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on huolestunut Suomen keskusteluilmapiiristä. Jos ihmiset eivät ymmärrä mitä on rikollinen puhe, lakia tulisi hänen mukaansa terävöittää.
www.hs.fi
Hilan lukko
Ylipäällikkö
No ei sitten tartte välittää, kun ei muista.
Ylen tuo edellinen juttu ja Hesarin tämä...onpas, onpas.
Ei aiheuta toimenpiteitä, oikea konteksti.
Jännä, ettei jutussa ole mitään lainmuutoksen vaikutuksesta eli nykymuotoinen laki on tullut vasta 2011.
Pihatonttu
Respected Leader
Empatia määritellään yleensä kyvyksi asettautua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää tai myötäelää hänen tunteitaan.
Sellaisia ihmisiä, jotka eivät osaa asettua toisten asemaan kutsutaan toisinaan empatiakyvyttömiksi.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen toteaa Hesarin jutun mukaan kiihottaminen kansanryhmää vastaan pykälästä, että se on melko selkeä ja että jokaisen pitäiisi ymmärtää mitä se tarkoittaa. Koska keskustelua käydään juridisteknisessä kontekstissa jossa asian rangaistavuus on keskeinen elementti, niin käsitän asian ymmärrettävyyden viittaavan siihen, syyllistyyko ihminen jotain sanoessaan tai kirjoittaessaan rangaistavaan tekoon.
Valtakunnansyyttäjällä itsellään on juridiikasta korkeakoulututkinto. Hän on paneutunut juuri tähän juridiikan osa-alueeseen. Hän myöntää, että pykälä ja sen soveltaminen on tulkinnanvarainen. Suurin osa Suomen kansasta ei omaa tutkintoa juridiikasta eikä ole erikseen paneutunut tähän asiaan.
Jos joku odottaa että väestö omaa samantasoisen - tai paremman - juridisen ymmärryksen kuin maan ylin tiettyyn aiheeseen erikoistunut laillisuusvalvonnan viranomainen, niin mielestäni kyseinen viranomainen suhtautuu silloin väestöön täysin vailla empatiaa.
Jos kirjoitan nyt jotain ja voin joutua joskus tulevaisuudessa siitä esitutkintaan ja syytteeseen, niin minun pitäisi Toiviaisen esittämien kriteerien mukaan voida nyt...
- Tietää mikä on tulevaisuudessa voimassa oleva laki.
- Tietää mikä on yleinen mielipideilmasto tulevaisuudessa.
- Osata hahmottaa se, tulkitseeko joku viranomainen tekstini syrjiväksi.
- Osata hahmottaa olenko tulevaisuudessa samaa mieltä kuin nyt.
- Tietää kauanko ja missä päin netti tekstini tulee mahdollisesti olemaan näkyvillä.
- Kirjata mahdollisen puolustukseni käyttöön se, mitä sellaisia ajankohtaisia tai muuten kontekstiin liittyviä asioita on, jotka voivat vaikuttaa asiaan ja sen harkintaan.
- Osata punnita sanan- ja uskonnonvapauden tai muiden toisinaan vastakkaisten vapauksien ja velvollisuuksien keskinäistä suhdetta virheettömästi sekä nyt että myös tulevaisuudessa.
- Tietää miten moraalisäännöt tulevat elämään ajan saatossa.
- Olla perillä sekä nyt että tulevaisuudessa siitä kuinka lakia tulkitaan - joka on vaikeaa kun sitä tulkitaan eri henkilöiden, ryhmien ja ideologioiden kohdalla aivan eri tavoilla.
En usko että maailmassa on yhtään sellaista ihmistä, joka kykenee tuollaiseen. Todetessaan ettei ymmärrä sitä, etteivät ihmiset tiedä mitä on rikollinen puhe Toiviainen suhtautuu mielestäni ihmisiin erittäin empatiakyvyttömällä tavalla.
Paitsi että... On toinenkin mahdollisuus.
Venäjällä lait ja etenkin niiden soveltaminen ja tulkinta on tehty tahallaan sellaisiksi, ettei kukaan voi elää rikkomatta lukuisia lakeja. Tämä takaa sen, että valtaa käyttävät voivat pistää kenet tahansa inhokkinsa syytteeseen milloin vain jostain - ja sen jälkeen jostain muusta ja sitten taas jostain....
Toiviaisen esittämä tulkinta sananvapaudesta ja sotarikoksiin kuuluvasta kiihottamispykälästä on mielestäni tämän venäläisen toimintamallin mukainen. Jos ja kun kukaan ei voi olla varma siitä, että mitä laki ja sen soveltaminen oikeasti tarkoittavat, voidaan kuka tahansa inhokki - vaikkapa Räsänen - asettaa milloin vain syytteeseen jostain ikivanhasta asiasta.
Tämmöinen mahdollistaa oikeuslaitoksen käyttämisen poliittisena instrumenttina kansaa vastaan lähes rajattomasti.
Paitsi että... On kolmaskin mahdollisuus.
Ikävä kyllä en voi sanoa tai kirjoittaa sitä ääneen sillä sen julkinen pohtiminen saattaisi täyttää herjaukseen, panetteluun tai johonkin muuhun sananvapausrikokseen liittyviä tunnusmerkkejä. Mutta... Kyllä te tiedätte.
Sellaisia ihmisiä, jotka eivät osaa asettua toisten asemaan kutsutaan toisinaan empatiakyvyttömiksi.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen...
Toiviainen määräsi poliisin aloittamaan rikostutkinnan.. ..Räsästä epäillään siis kahdesta kiihottamisrikoksesta.
Toiviaisen mielestä pykälä on melko selkeä...
...Tässä on myös se, että taiteellakin on oma vapautensa, jota jouduttaisiin punnitsemaan. Tästä on hirveän vaikea sanoa. Silläkin on väliä, onko kyse fiktiivisistä sketseistä vai väitteistä, jotka on tarkoitettu otettavaksi todesta. Pitäisi ilman muuta nähdä se konteksti ensin.
Sananvapausrikokset ovat hyvin kontekstisidonnaisia eli asiayhteydestä riippuvaisia.
Muun muassa seuraavilla seikoilla on väliä: onko puhe esitetty tahallisesti, onko puhe tarkoitettu syrjiväksi ja onko puheen esittäjä yhä samaa mieltä siitä, mitä joskus tuli sanottua tai kirjoitettua.
Myös ajankohtaisilla tapahtumilla on merkitystä.. ..samoihin aikoihin uutisissa oli kerrottu..
Rikosoikeuden ytimessä on laillisuusperiaate. Se tarkoittaa, että sääntelyn pitää olla ennustettavaa. Ihmisten pitää voida tietää, millainen toiminta on rikollista ja millainen ei.
..Toiviainen.. ...myöntää, että tulkinnan varaa on aina.
”Mutta kyllä jokaisen pitäisi ymmärtää, mitä se kiihottamispykälä tarkoittaa.”
...punnitaan tätä syrjivää toimintaa sananvapautta ja uskonnonvapautta vasten.”
...Toiviainen ei silti oikein ymmärrä sitä, etteivät ihmiset tietäisi, mitä on rikollinen puhe.
”Että miten vaikea on ihmisen ymmärtää, loukkaako hän jonkun toisen ihmisarvoa?”
Räsäsen kristillinen pamfletti, josta Toiviainen määräsi esitutkinnan alkamaan, oli kirjoitettu viisitoista vuotta sitten.
Toiviainen sanoo, että niin kauan kuin tekstiä pidetään tahallaan yleisön saatavilla, rikos ei lähtökohtaisesti vanhene.
TOIVIAINEN huomauttaa, että myös moraalisäännöt elävät ajan saatossa.
Toiviainen sanoo, että jos pysytään lain sanamuodon sisällä eikä ole täysin selvää, miten lakia tulkittiin julkaisun aikana, sitä voidaan arvioida nykystandardien mukaisesti.
Sillä, sanoutuuko irti joskus kirjoittamistaan teksteistä, on iso merkitys. Toisaalta asiat eivät mene niinkään, että voi ensin kirjoittaa mitä vain, ja kun siitä sanoutuu irti, pääsee pälkähästä.
Olennaista on, onko samaa mieltä ja missä yhteydessä tekstejä siteeraa.
Raamattu-siteeraus voi olla rikos, sanoo valtakunnansyyttäjä: ”Ei pyhien kirjojen avulla saa loukata toisen ihmisarvoa”
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on huolestunut Suomen keskusteluilmapiiristä. Jos ihmiset eivät ymmärrä mitä on rikollinen puhe, lakia tulisi hänen mukaansa terävöittää.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen toteaa Hesarin jutun mukaan kiihottaminen kansanryhmää vastaan pykälästä, että se on melko selkeä ja että jokaisen pitäiisi ymmärtää mitä se tarkoittaa. Koska keskustelua käydään juridisteknisessä kontekstissa jossa asian rangaistavuus on keskeinen elementti, niin käsitän asian ymmärrettävyyden viittaavan siihen, syyllistyyko ihminen jotain sanoessaan tai kirjoittaessaan rangaistavaan tekoon.
Valtakunnansyyttäjällä itsellään on juridiikasta korkeakoulututkinto. Hän on paneutunut juuri tähän juridiikan osa-alueeseen. Hän myöntää, että pykälä ja sen soveltaminen on tulkinnanvarainen. Suurin osa Suomen kansasta ei omaa tutkintoa juridiikasta eikä ole erikseen paneutunut tähän asiaan.
Jos joku odottaa että väestö omaa samantasoisen - tai paremman - juridisen ymmärryksen kuin maan ylin tiettyyn aiheeseen erikoistunut laillisuusvalvonnan viranomainen, niin mielestäni kyseinen viranomainen suhtautuu silloin väestöön täysin vailla empatiaa.
Jos kirjoitan nyt jotain ja voin joutua joskus tulevaisuudessa siitä esitutkintaan ja syytteeseen, niin minun pitäisi Toiviaisen esittämien kriteerien mukaan voida nyt...
- Tietää mikä on tulevaisuudessa voimassa oleva laki.
- Tietää mikä on yleinen mielipideilmasto tulevaisuudessa.
- Osata hahmottaa se, tulkitseeko joku viranomainen tekstini syrjiväksi.
- Osata hahmottaa olenko tulevaisuudessa samaa mieltä kuin nyt.
- Tietää kauanko ja missä päin netti tekstini tulee mahdollisesti olemaan näkyvillä.
- Kirjata mahdollisen puolustukseni käyttöön se, mitä sellaisia ajankohtaisia tai muuten kontekstiin liittyviä asioita on, jotka voivat vaikuttaa asiaan ja sen harkintaan.
- Osata punnita sanan- ja uskonnonvapauden tai muiden toisinaan vastakkaisten vapauksien ja velvollisuuksien keskinäistä suhdetta virheettömästi sekä nyt että myös tulevaisuudessa.
- Tietää miten moraalisäännöt tulevat elämään ajan saatossa.
- Olla perillä sekä nyt että tulevaisuudessa siitä kuinka lakia tulkitaan - joka on vaikeaa kun sitä tulkitaan eri henkilöiden, ryhmien ja ideologioiden kohdalla aivan eri tavoilla.
En usko että maailmassa on yhtään sellaista ihmistä, joka kykenee tuollaiseen. Todetessaan ettei ymmärrä sitä, etteivät ihmiset tiedä mitä on rikollinen puhe Toiviainen suhtautuu mielestäni ihmisiin erittäin empatiakyvyttömällä tavalla.
Paitsi että... On toinenkin mahdollisuus.
Venäjällä lait ja etenkin niiden soveltaminen ja tulkinta on tehty tahallaan sellaisiksi, ettei kukaan voi elää rikkomatta lukuisia lakeja. Tämä takaa sen, että valtaa käyttävät voivat pistää kenet tahansa inhokkinsa syytteeseen milloin vain jostain - ja sen jälkeen jostain muusta ja sitten taas jostain....
Toiviaisen esittämä tulkinta sananvapaudesta ja sotarikoksiin kuuluvasta kiihottamispykälästä on mielestäni tämän venäläisen toimintamallin mukainen. Jos ja kun kukaan ei voi olla varma siitä, että mitä laki ja sen soveltaminen oikeasti tarkoittavat, voidaan kuka tahansa inhokki - vaikkapa Räsänen - asettaa milloin vain syytteeseen jostain ikivanhasta asiasta.
Tämmöinen mahdollistaa oikeuslaitoksen käyttämisen poliittisena instrumenttina kansaa vastaan lähes rajattomasti.
Paitsi että... On kolmaskin mahdollisuus.
Ikävä kyllä en voi sanoa tai kirjoittaa sitä ääneen sillä sen julkinen pohtiminen saattaisi täyttää herjaukseen, panetteluun tai johonkin muuhun sananvapausrikokseen liittyviä tunnusmerkkejä. Mutta... Kyllä te tiedätte.
Kyllä toivoisi että tässäkin maassa olisi oikeasti sananvapaus. Se joko on tai ei ole, ei ole välimuotoja. Jos joku haluaa öyhöttää jotain yleistä pahennusta aiheuttavaa, siiitä vaan. Meillä muilla on oikeus ja vastuu painaa henkistä ”ignore” nappia, ei siinä mitään lakitekstiä kaivata. Henkilökohtaisuudet on sitten oma juttu, mutta niihin on jo kunnianloukkaukset, jne.
Toinen mitä kaivataan on perustuslaki-tuomioistuin, ja kommunismin ajan totuuskomissio, jolla siivotaan suomettumisen ajan mädättäjät ja heidän oppilapsensa koneistosta. Tiitisen listasta voidaan aloittaa, koska eihän siinä ole ketään ”tärkeää” henkilöä kuulemma...
Toinen mitä kaivataan on perustuslaki-tuomioistuin, ja kommunismin ajan totuuskomissio, jolla siivotaan suomettumisen ajan mädättäjät ja heidän oppilapsensa koneistosta. Tiitisen listasta voidaan aloittaa, koska eihän siinä ole ketään ”tärkeää” henkilöä kuulemma...