Saksalainen tst-tapa olisi vaatinut kouluttamisen uudistamista, parempaa ja kattavampaa viestivälineistöä, liikkuvuutta ja halua ottaa vastaan uusia tapoja ja oppeja. Kaikki nuo jäivät vaiheeseen. Lopullista voittoa odotellessa olisi tietysti ollut aika demoralisoivaa ryhtyä harjoittelemaan lyötynä pidetyn vihollisen kovan hyökkäyksen vastaanottamista. Propaganda tavallaan lämmitti kusijaa hetken, sitten alkoi kirvellä ja paleltaa lahkeessa. Oletan, että jääkäriupseeriston pääosa oli jo liian vanhaa komentajatehtäviin, eikä ainakaan heidän näkemyksensä ja oppinsa sodasta olleet enää - parasta ennen - tasolla.. jumalattomalla volyymilla suoritettu kilvenkiillotus on vain hämärtänyt tätä asiaa. Jotakuinkin Talvisota mentiin vielä vanhoilla pohjilla, hyökkäysvaihe oli jo saatanan vaikea ja pari lepovuotta takasi sen, että terä oli veks. kun aloitettiin varsinainen sinfonia. Enkä kirjoita tätä pahalla, kyse on inhimillisistä asioista. Ärsyttää vaan erilaiset kilvenkiillotusfantasiat, tosin inhimillisiä nekin ovat. Mutta lukijan täytyy yrittää kurkoittaa kirjoitusten ja sanojen taakse.
Viipuri 1944
- Viestiketjun aloittaja Vonka
- Aloitus PVM
Vonka
Supreme Leader
Paljon on puhuttu, että saksalaiset sitä ja saksalaiset tätä. Mutta löyhästi on varsinaisia dokumentteja siitä, että saksalaiset olisivat neuvoneet, miten asemat jätetään "tyhjiksi". Päämajan yhteysupseerin tiedotteet ovat niukkoja katsauksia.
Ensimmäinen oikein kunnon suuren luokan läpimurtoon tähtäävä teräsmyrsky oli operaatio Bagration. Kun Saksan armeijaryhmä Mitte murskattiin Dneprillä, tulivalmistelu alkoi 23.6. eli Valkeasaaren läpimurron jälkeen. Aika kummallisia yhteyksiä, jos tästä tieto olisi Suomeen tullut jo 9. kesäkuuta. VT-linjan murtoon tähtäävä tulivalmistelu 14.9. on painopistesuunnassa rintamakilometriä kohti edelleen toiseksi tai kolmanneksi suurin epäsuoran tulen mylly kautta maailmanhistorian ja Bagration on suurin - molemmat Persianlahden sodat mukaan luettuina!
Dneprin itäpuolella olevan sillanpääaseman tyhjentäminen olisi voinut tehdä armeijaryhmän rintaman kestävämmäksi. Keskustan armeijaryhmä halusikin vetää rintaman Bobruisk–Polotsk-linjalle – tällöin rintama olisi ollut lyhyempi ja siten vahvempi (lue: enemmän väkeä). Hitler kielsi. Saksalaiset olivat pitkällä rintamanosalla täysin alivoimaisia. 2/3 hävittäjistä oli siirretty länteen amerikkalaisia vastaan. Operaatio Bagrationin alettua kesäkuussa 1944 oli Luftwaffella asettaa aluksi vain noin 40 toimintakuntoista päivähävittäjää hyökkääjän 5 000–6 000 lentokonetta vastaan! Keskusta murrettiin sen heikkouden vuoksi. Puna-armeijan pysäytti Veikselille lopulta Luftwaffe 550 koneen ilmaosaston (Stukat, Focke Wulfit) tuella.
Suomalaisten ongelma oli panssarintorjunnan puute ja linnoittamattomuus. Juuri surkea linnoittaminen oli suurin tappioiden aiheuttaja. Sinänsä kahden ensi viikon tappiot olivat pienet verrattuna, mitä Viipurin jälkeen sitten olivat.
Kun 10.D:n komentaja Sihvo siirrettiin rintamavastuusta Päämajaan, hänen tilalleen tuli eversti Savonjousi.
Monet miehet ovat kertoneet hänen puheestaan 10.D:n miehille eräällä Karjalan niityllä hiukan Viipurin jälkeen. Veteraanit kertoivat, että puhe tuntui varpaissa asti. Jokainen ymmärsi sen jälkeen, mihin oli tultu.
"Tästä ei sitten peräännytä, ei nimittäin voida. Siellä on seuraavassa linjassa äitimme, siskomme, lapsemme ja vanhempamme, koko avoin Suomen sydän. Tähän kuollaan. Minä olen tullut tänne kuolemaan. Juoksut on juostu, hyvät veljet. Nyt on aika olla taas suomalainen maan puolustaja. Jos tästä joku pakenee, minä olen itse pidättämässä, näin on minun osani ja arpani."
Tapasin kerran Ihantalan Pyörökankaalla pahasti haavoittuneen tamperelaisen veteraanin. Hän kertoi oman porukkansa joutuneen jättämään hänet, koska tykistötuli oli niin valtavaa "ettei siellä voinut olla ihminen". Mutta jonkun vieraan yksikön luutnantti parin miehen kanssa korjasi hänet mukaan ja hoiti loppuun asti. Tämä veteraani oli sitä mieltä, että tosi sotilaat, ne jotka yrittivät, myös jäivät sinne. "Sinne jäi se Suomen kunnia!" Vaikka mies on viety oikoisena taistelualueelta, puhuu tuollaisia. Se on se trauma siitä, että miksi itse jää, kun veljet eivät saaneet jäädä.
Sekin oli "jäykkää" puolustusta, kaikkien aselajien yhteistoimintaa.
Ymmärrän, miksi sankarihaudoille pitää viedä valoa 6.12. ja miksipä ei muulloinkin. Vaikka jouluna.
Ensimmäinen oikein kunnon suuren luokan läpimurtoon tähtäävä teräsmyrsky oli operaatio Bagration. Kun Saksan armeijaryhmä Mitte murskattiin Dneprillä, tulivalmistelu alkoi 23.6. eli Valkeasaaren läpimurron jälkeen. Aika kummallisia yhteyksiä, jos tästä tieto olisi Suomeen tullut jo 9. kesäkuuta. VT-linjan murtoon tähtäävä tulivalmistelu 14.9. on painopistesuunnassa rintamakilometriä kohti edelleen toiseksi tai kolmanneksi suurin epäsuoran tulen mylly kautta maailmanhistorian ja Bagration on suurin - molemmat Persianlahden sodat mukaan luettuina!
Dneprin itäpuolella olevan sillanpääaseman tyhjentäminen olisi voinut tehdä armeijaryhmän rintaman kestävämmäksi. Keskustan armeijaryhmä halusikin vetää rintaman Bobruisk–Polotsk-linjalle – tällöin rintama olisi ollut lyhyempi ja siten vahvempi (lue: enemmän väkeä). Hitler kielsi. Saksalaiset olivat pitkällä rintamanosalla täysin alivoimaisia. 2/3 hävittäjistä oli siirretty länteen amerikkalaisia vastaan. Operaatio Bagrationin alettua kesäkuussa 1944 oli Luftwaffella asettaa aluksi vain noin 40 toimintakuntoista päivähävittäjää hyökkääjän 5 000–6 000 lentokonetta vastaan! Keskusta murrettiin sen heikkouden vuoksi. Puna-armeijan pysäytti Veikselille lopulta Luftwaffe 550 koneen ilmaosaston (Stukat, Focke Wulfit) tuella.
Suomalaisten ongelma oli panssarintorjunnan puute ja linnoittamattomuus. Juuri surkea linnoittaminen oli suurin tappioiden aiheuttaja. Sinänsä kahden ensi viikon tappiot olivat pienet verrattuna, mitä Viipurin jälkeen sitten olivat.
Kun 10.D:n komentaja Sihvo siirrettiin rintamavastuusta Päämajaan, hänen tilalleen tuli eversti Savonjousi.
Monet miehet ovat kertoneet hänen puheestaan 10.D:n miehille eräällä Karjalan niityllä hiukan Viipurin jälkeen. Veteraanit kertoivat, että puhe tuntui varpaissa asti. Jokainen ymmärsi sen jälkeen, mihin oli tultu.
"Tästä ei sitten peräännytä, ei nimittäin voida. Siellä on seuraavassa linjassa äitimme, siskomme, lapsemme ja vanhempamme, koko avoin Suomen sydän. Tähän kuollaan. Minä olen tullut tänne kuolemaan. Juoksut on juostu, hyvät veljet. Nyt on aika olla taas suomalainen maan puolustaja. Jos tästä joku pakenee, minä olen itse pidättämässä, näin on minun osani ja arpani."
Tapasin kerran Ihantalan Pyörökankaalla pahasti haavoittuneen tamperelaisen veteraanin. Hän kertoi oman porukkansa joutuneen jättämään hänet, koska tykistötuli oli niin valtavaa "ettei siellä voinut olla ihminen". Mutta jonkun vieraan yksikön luutnantti parin miehen kanssa korjasi hänet mukaan ja hoiti loppuun asti. Tämä veteraani oli sitä mieltä, että tosi sotilaat, ne jotka yrittivät, myös jäivät sinne. "Sinne jäi se Suomen kunnia!" Vaikka mies on viety oikoisena taistelualueelta, puhuu tuollaisia. Se on se trauma siitä, että miksi itse jää, kun veljet eivät saaneet jäädä.
Sekin oli "jäykkää" puolustusta, kaikkien aselajien yhteistoimintaa.
Ymmärrän, miksi sankarihaudoille pitää viedä valoa 6.12. ja miksipä ei muulloinkin. Vaikka jouluna.
Susitaival
Kersantti
Niinpä. Esimerkiksi Guderianin muistelmissa kyllä tuodaan esille tätä Hauptkampflinien tarkoituksellista heikentämistä ja taaempana sijaitsevan Grosskampflinien vahventamista, mutta vasta syksyn 1944 kontekstissa.
"Saksalainen malli" 2. ms:n loppuvaiheissa oli karkeasti tyypitellen sellainen, että pääaseman (Hauptkampflinie, HKL) edessä on etutaistelualue (Vorfeld) jossa on tiedusteluosia ja pataljoonan-rykmentin vahvuisia eteentyönnettyjä joukkoja. Noin 20 - 30 km HKL:n takana on Grosskampflinie ja näiden välisellä alueella (Hauptkampffeld, päätaistelualue) pyritään ratkaisuun viivytyksen ja vastaiskujen yhdistelmällä. Taaemman linjan takana on sitten Kampfreserve, armeijan reservit.
Ihan kotikirjastolla ja ulkomuistilla en nyt pysty ajoittamaan tarkasti sitä, milloin tuo malli tuli Saksassa laajasti käyttöön. Joitakin elementtejä siitä kuten eteentyönnettyjen asemien tarkoituksellisen heikko miehittäminen ja liikkuvan puolustuksen käyttö löytyy vuoden 1933 Truppenführungista (H.Dv.300) että ei se ihan uusi asia ollut enää 1944. Toisaalta kuten Guderian kirjoittaa eräs A.H. sotki tapansa mukaan näitä suunitelmia 'ei metriäkään takaisin' käskyillään. Suomen puolustusryhmityksessä Kannaksella asemasodan aikana pääaseman ja VT-aseman välinen etäisyys jotenkin sopii saksalaiseen ajatteluun, ja ainakin Nihtilällä taisi olla 'saksalasia' ajatuksia VT-aseman käytöstä. Valmistelujen (linnoitustyöt, koulutus, harjoittelu) puute tietysti esti sen suunnitelman tehokkaan toteuttamisen eli tietoa on varmaan ollut mutta kaikkea siitä ei ole saatu käytäntöön.
Susitaival
Kersantti
Ei noista seikoista olisi tarvinnut tulla ongelmaa. Saksalaiset halusivat HKL:n ja GKL:n väliin sellaiset 20 km, ja pääasemasta VT-asemaan oli karkeasti 12 - 16 km. VT-aseman takana oli kosolti lääniä ja talvisodan aikaisen mannerheim-linjan jäänteet ennen VKT-asemaa. Tässä ei siis ollut mitään ihmeellistä ahtautta vaan noille tasoille olisi pystytty valmistelemaan 'saksalaistyyppiset' asemat jos olisi haluttu. Mitä liikkuvuuteen tulee, niin iso osa saksankin armeijasta koostui jalkaväestä joka käveli ja jonka raskas kalusto liikkui hevosvetoisesti. Olihan niillä autoja ja Opeleita mutta tavallisessa jalkaväkidivisioonassa 1943-1944 taisi olla kymmenen hevosta jokaista kuorma-autoa kohti.
Suomen armeija muuten joutui jäykän 'nauhapuolustuksen' murruttua liikkumaan kannaksella hyvinkin paljon ja se, että divisioonat saatiin jollakin lailla kasaan VKT-asemaan kertoo siitä että niillläkin joukoilla ja melkein valmistelematta pystyttiin sotaliikkeisiin. Isoja linjoja katsellen puolustus oli joustavaa ja lääniä käytettiin pakon sanelemana hyväksi ihan viimeiseen puolustuslinjaan asti. Homman ironia on siinä, että jos puolustus olisi alunperin tehty joustavaksi olisi sen tarvinnut liikkua vähemmän kuin jäykän puolustuksen hallitsemattomasti murtuessa ja lopputulos ei ehkä olisi ollut niin hiuskarvan varassa kuin se loppujen lopuksi oli.
Juu, syvyydessä oli tilaa, mutta Neukut laittoivat kannakselle 800 panssaria, 10 000 tykkiä ja 450 000 miestä, Ei sieltä ihan kylki kyljessä tultu mutta melkein kuitenkin.
Susitaival
Kersantti
Puna-armeijalla oli varaa laittaa samanlaisia ja isompia joukkojen keskityksiä Saksaa vastaan Puolassa samoihin aikoihin operaatio Bagrationissa heinä-elokussa 1944. Jotakin tuollaista varten se 'saksaistyyppinen' puolustus oli kehitetty (tai kehittyi, en tiedä kuinka paljon se oli suunniteltua ja kuinka paljon pakon sanelemaa) ja tuo vain osoittaa minkälaiseksi Puna-Armeija oli asemasodan vuosina vahvistunut.
Sinänsä Suomen puolustus onnistui ja lopputulos oli meidän kannaltamme parempi kuin saksalaisilla Bagrationissa jossa keskinen armeijaryhmä (Heeresgruppe Mitte) tuhottiin liki täysin. Toki tässä suomalaisia auttoi se, että tämä oli Puna-armeijan sivusuunta johon ei syötetty lisää joukkoja kun ensimmäisen vaiheen tavoitteen (Viipurin tasa) jälkeen ei syntynyt enää menestystä.
Pyydän anteeksi koska olen luullut että täällä keskustellaan aiheita.
Esittäen välillä jopa erilaisia ratkaisuja, historian kulkuun.
Lukiessani ” baikal:n” tekstejä ei tämä ole ilmeisesti suotavaa.
Ps. Ja varoituksia on turha antaa, ymmärrän olevani väärässä paikassa.
Esittäen välillä jopa erilaisia ratkaisuja, historian kulkuun.
Lukiessani ” baikal:n” tekstejä ei tämä ole ilmeisesti suotavaa.
Ps. Ja varoituksia on turha antaa, ymmärrän olevani väärässä paikassa.
Sattuneesta syystä jää tämä homma jatkossa vähemmälle. Tulee tilaa uusille yrittäjille niin sanoakseni. ottoville, estradi on sinun.
miheikki
Greatest Leader
Nyt en ymmärrä? Eikös täällä juuri suuri aktiivireserviläisraati tuominnut koko Kuuterselän hyökkäyksen 14.6.1944 täysin hyödyttömäksi varsinaiseksi "hölmöntölväykseksi"...
Vonka
Supreme Leader
Nyt en ymmärrä? Eikös täällä juuri suuri aktiivireserviläisraati tuominnut koko Kuuterselän hyökkäyksen 14.6.1944 täysin hyödyttömäksi varsinaiseksi "hölmöntölväykseksi"...
Me jakaudumme karkeasti Parolan väkeen ja sitten muihin, ja ne muut näkevät kaiken Laguksen touhun vaatimattomaksi.
Sahakylässä JPr ei kuitenkaan käynyt. Sahakylää puolusti 14.6. yksi pataljoona JR53:sta, irtautui puolenpäivän jälkeen ja iltapäivälä 2./JP6 (RvPr) teki sinne vastahyökkäyksen ja otti asemat takaisin. Jääkärikomppanian miehet ovat kertoneet, että Sahakylässä oli asemissa yksi kapteeni yhden uskollisen ryhmän kanssa vielä. Kapteeni oli poistanut arvomerkit. Ihan kaikki eivät siis olleet lähteneet.
Nyt en ymmärrä? Eikös täällä juuri suuri aktiivireserviläisraati tuominnut koko Kuuterselän hyökkäyksen 14.6.1944 täysin hyödyttömäksi varsinaiseksi "hölmöntölväykseksi"...
Missä muka?
muistan lukeneeni siitä Beevorin kirjassa "Berliinin taistelu 1945" ranskalaisista SS- joukoista (charlemagne tsjp).
Siellä oli ollut ainakin pataljoona näitä waffen SS- veteraaneja jotka kunnostautuivat nimenomaan pst touhuissa kyseisessä taistelussa. Tyyliin, tuhosivat n.100kpl t-34 vaunua panzerfausteilla.
Olivat tietenkin olleet osana muuta saksalaista puolustusta mutta kuitenkin kiitettävä sotilallinen suoritus heiltä. Toisaalta, kyseessä olikin melko fanaattista porukkaa. Kovin moni ei vissiin selvinnyt taistelusta myöskään...
Erkki
Ylipäällikkö
Näin oli, mutta hieman epäyhtenäinenkin joukko voi olla jokseenkin kelvollinen, kunhan johto on hyvää niin pataljoona- kuin prikaatitasollakin. Tästä esimerkkinä on Ilomantsissa taistellut 21. Prikaati.
Laatikaisen ja Sippolan nimet nousevat esiin monessa hyvin kyseenalaisessa yhteydessä. Jälkikäteen arvioituna he olivat täysin vääriä miehiä noihin tehtäviin.
Juuri näin. Luin äskettäin L.A. Puntilan muistiinpanoja asemasodan ajalta. Hän suorastaan kauhistui suomalaisten upseerien ylimielisyyttä vihollisen suhteen ja arveli, että tosipaikan tullen se voi johtaa romahdukseen ja paniikkiin. Oikeassa oli.
Vonka
Supreme Leader
Prikaatilla oli komentaja parhaasta päästä, joka tosin oli hiukan "laskusuhdanteessa" muutaman sattumuksen vuoksi, joilla ei kuitenkaan ole sotimisen kanssa tekemistä. Ehkä hän oli väsynyt, mutta tästä ei ole mitään näyttöä. Bäckman ja Malinen eivät olleet ihan ässiä.
Kemppiä voi moittia siitä, ettei hän järjestänyt Linnansalmen luoteisrannalle puolustusta, kun kaupunki menetettiin. Tosin se saattoi olla vaikeaa, koska hän tuli viimeisten joukossa ja prikaati juoksi Lavolaa kohti.
Keskisuomalaisen rykmentin miehet, Taipaleen sankarit pitivät Kemppiä hyvänä. Jatkosodassa hän johti "Tyrjän rykmenttiä" JR 7 hyökkäyssodassa ja loi sen joukon hengen. TK-miehet antoivat aikoinaan eri rykmentille kunnian vanhan rajan saavuttamisesta. JR 7 oli Adolf Ehrnrooth sai hyvän paketin.
Kemppi teki varmaan pääosin kaiken, mitä hänelle annetuilla edellytyksillä pystyi. Alustuksessa kävimme näitä läpi.
Hänet siirrettiin Suomen huonoimmin koulutetun prikaatin komentajaksi ja määrättiin pitämään Viipuri. Kolmasosalla siitä miesväestä, joka puolusti Viipuria talvisodassa.
Kun Kemppi tuli kuluisalta ammustenhakumatkalta, Venäläiset panssarit olivat kaupungissa ja Yhdyspankin rakennus (komentopaikka) oli tulen alla. Kemppi taivuteltiin lähtemään takapihan kautta. Minulla ei ole prikaatia, esikuntakin on lähtenyt, Kemppi sanoo ja haluaa jäädä paikalle. Bäckmanin pataljoona oli paennut klo 13 alkaen. Kempin määräämä epäonnistunut vastahyökkäys alkoi klo 14. Klo 16.30 Kemppi saadaan taivuteltua, ja 16.50 Mäkinen hakee lipun linnan tornista. Linnansilta räjäytetään 16.55.
Roope on kirjoittanut ihan kohtuullisesti Kempistä, ilman juoruilua:
http://www.brantberg.fi/Sotaupseerit - Armas Kemppi.htm
Viimeksi muokattu:
Sama mieltä Kempistä. Ei ollut enää Tyrjän aikojen veroisessa kunnossa. Ajatusleikkinä voi vaikka kuvitella, miten esim Alpo Marttinen olisi toiminut hänen
asemassaan. Lopputulos ei tosin olisi muuttunut, parin pv:n aikavoitto kuitenkin. Vähän samanlainen menneiden aikojen sankari oli toinen ritari, maj Eino Polon
Talissa. Ei tosin tullut kuuluisaksi, kuten Kemppi.
Kempin tyrmäys ErPsK:n epäsuorasta ammunnasta oli taas aivan oikea päätös, mikäli Erkki tarkoitti tätä. Epäasiallinen vastaus Sippelille ei, mutta ehkä Kemppi
hermostui hölmöstä kysymyksestä. Hänenllä tunnetusti oli silloin runsaasti murheita. Tämä väite toistuu kirjasta ja seminaarista toiseen. Todellisuudessa PsK:lla
ei olisi ollut mitään edellytyksiä tällaiseen toimintaan, yksikön vahvuuden voi tarkistaa sotapäiväkirjoista.
Aivan toinen asia on, että kun Sturmit tulivat, teki Lagus 1943 vastaavan esityksen, että BT -vaunuista tulisi panssarihaupitseja. Ehdotusta ei Päämaja hyväksynyt.
Mahdollisesti 114H a-tarvikkeita oli vähän jäljellä. Toinen syy voi olla, että meille oli tulossa raskasta tykistöä Saksasta jopa yli tarpeen. 20 Pr:n orgaaninen
RsPsto 40 oli juuri näitä.
asemassaan. Lopputulos ei tosin olisi muuttunut, parin pv:n aikavoitto kuitenkin. Vähän samanlainen menneiden aikojen sankari oli toinen ritari, maj Eino Polon
Talissa. Ei tosin tullut kuuluisaksi, kuten Kemppi.
Kempin tyrmäys ErPsK:n epäsuorasta ammunnasta oli taas aivan oikea päätös, mikäli Erkki tarkoitti tätä. Epäasiallinen vastaus Sippelille ei, mutta ehkä Kemppi
hermostui hölmöstä kysymyksestä. Hänenllä tunnetusti oli silloin runsaasti murheita. Tämä väite toistuu kirjasta ja seminaarista toiseen. Todellisuudessa PsK:lla
ei olisi ollut mitään edellytyksiä tällaiseen toimintaan, yksikön vahvuuden voi tarkistaa sotapäiväkirjoista.
Aivan toinen asia on, että kun Sturmit tulivat, teki Lagus 1943 vastaavan esityksen, että BT -vaunuista tulisi panssarihaupitseja. Ehdotusta ei Päämaja hyväksynyt.
Mahdollisesti 114H a-tarvikkeita oli vähän jäljellä. Toinen syy voi olla, että meille oli tulossa raskasta tykistöä Saksasta jopa yli tarpeen. 20 Pr:n orgaaninen
RsPsto 40 oli juuri näitä.
Vonka
Supreme Leader
Viinankäytöstä se laskusuhdanne tulikin, ja ukko oli hankala päissään. Mutta Viipurissa tällainen ongelma ei noussut, ei ainakaan tähänastisten tietojen mukaan. Bäckmanille Kemppi tarjosi konjakkia komentopaikalla, koska tämä ei pystynyt edes puhumaan niin että sanoista olisi saanut selvää.
20.Prikaatilla ei ollut edellytyksiä: jo käsiaseiden ampumatarvikkeet loppuivat aamupäivällä. Lagus totesi, että Viipuria ei olisi voinut pitää kyseisellä puolustuslinjalla ainakaan hänen panssaridivisioonallaan.
En pidä Kempin syyttämisestä juuri tästä syystä. On aivan liian monta seikkaa, jotka jäävät - tai niiden haluuttinkin aikanaan jäävän - tutkimatta, jos lähdetään siitä, että prikaatinkomentaja epäonnistui.
Tammella ja Silfverbergillä on oma teoriansa, johon heille antoi vihjeen Erkki Laatikainen, IV AK:n komentajan poika. Erkki Laatikaisen mukaan Viipuria ei aiottukaan pitää. En ota kantaa, mutta referoin sitä:
Helmi-maaliskuun vaihteessa Mikkelissä kenraaliluutnantti Taavetti Laatikaisen kotona käytiin neuvotteluja. Hän oli tullut 4. Armeijakunnan komentajaksi. Siellä tapasivat Airo, kenraali Axel Heinrichs ja eversti Valo Nihtilä. Otettiin kartta esille. Tapaamisessa keskusteltiin puolustusjärjestelyistä. Pääasema oli aivan rajan pinnassa. Sitten oli Vammelsuun-Taipale –linja ja VKT-linja, todellinen puolustuslinja, joka oli kaikessa hiljaisuudessa vedetty kulkemaan Viipurin osalta kaupungin länsipuolelle. Korkeat upseerit tekivät vertikaalitasolla yhteistyötä. Viipurin kohdalla oli kysymys siitä, että laitettiin puolustuslinja kulkemaan kaupungin pohjoispuolitse noudattaen luonnollista vesiestettä.
09.06.1944 käynnistyi suurhyökkäys. Vihollisen päätavoitteena oli saavuttaa Viipurin kaupunki 10 päivässä. Viipuri menetettiin 20.06.44. Suurhyökkäyksen alkaessa suurin osa joukoista oli Itä-Karjalassa. Ryhdyttiin siirtämään reservejä. Tilanne oli 10 päivän aikana erittäin kaoottinen. VKT-asema murtui, Kuuterselkä murtui. Pääasemalta koko rintama lähti liikkeelle. Suomen armeija perääntyi viivyttäen ankarasti taistellen. Joukko siirrettiin apuun Itä-Karjalasta.
15.06 tuli päämajan käsky, että Viipurin välittömään puolustukseen suunnataan kaksi divisioonaa ja 20.Pr. Viipuriin tuli ainoastaan prikaati. Pääosa tuli paikalle 19.06. Viipurissa ei ollut valmisteltuja asemia tai taisteluhautoja. Puolustus oli laitettu kaupungin rajalle. Taistelut alkoivat 19.06 aamuyöstä. Kenraali Lagus oli lähellä Viipuria ja kauhistui. Hän esitti, että Viipurista luovuttaisiin taistelutta, koska kaupunkia ei voitu puolustaa näillä joukoilla. Tähän ei suostuttu.
Airo esitti jo ilmeisesti 1943 ylipäällikölle, että Viipurista luovuttaisiin taisteluitta, koska se sijaitsi väärällä puolella vesistöä. Airo sanoi, että jos Viipurista taistellaan tosissaan, kaupunki tuhoutuu, eikä kukaan tee sillä enää mitään. Olen keskustellut usean kenraalin kanssa, että vaikka Viipuriin olisi keskitetty koko Suomen armeija, Viipuri olisi tuhoutunut.
Mitä tapahtui Viipurissa noiden tuntien aikana? 20.Pr. oli uusi yhtymä, joka oli tehnyt varustelutöitä, se ei ollut juurikaan osallistunut taistelutöihin tai tottunut kaupunkisotaan. Prikaati kohtasi ylipääsemättömiä vaikeuksia. Ammuspula juontui siitä, että prikaati sai oudon käskyn jättää omat ammukset Syvärille. Rakas patteristo 40:llä oli ammusvaunut mukana, matkan varrella tuli käsky, että vaunut oli heti jätettävä väliasemalle. Komentaja jätti vain toisen ammusvaunun ja salakuljetti toisen vaunun Viipuriin.
Eversti Kemppi johti prikaatia ja hänen kaikki aikansa meni ammushuollon järjestämiseen. Lähellä sijaitsi Rautakorven ampumatarvekenttämakasiini, mutta siellä noudatettiin ankaraa byrokratiaa: missään tapauksessa ei saa luovuttaa ampumatarvikkeita, ellei ole kirjallisia määräyksiä. Prikaati sai vain pientä ammustäydennystä ja senkin liian myöhään.
Vihollisella oli täydellinen ilmaherruus. Panssarintorjunta-aseistus oli erittäin puutteellinen. Vihollinen ampui tykistöllä ja oma tykistö oli hiljaa. Syntyi pakokauhu ja 20.Pr. poistui Viipurista iltapäivän aikana. Aivan viime hetkellä eversti Kemppikin poistui Viipurista.
20.Prikaatilla ei ollut edellytyksiä: jo käsiaseiden ampumatarvikkeet loppuivat aamupäivällä. Lagus totesi, että Viipuria ei olisi voinut pitää kyseisellä puolustuslinjalla ainakaan hänen panssaridivisioonallaan.
En pidä Kempin syyttämisestä juuri tästä syystä. On aivan liian monta seikkaa, jotka jäävät - tai niiden haluuttinkin aikanaan jäävän - tutkimatta, jos lähdetään siitä, että prikaatinkomentaja epäonnistui.
Tammella ja Silfverbergillä on oma teoriansa, johon heille antoi vihjeen Erkki Laatikainen, IV AK:n komentajan poika. Erkki Laatikaisen mukaan Viipuria ei aiottukaan pitää. En ota kantaa, mutta referoin sitä:
Helmi-maaliskuun vaihteessa Mikkelissä kenraaliluutnantti Taavetti Laatikaisen kotona käytiin neuvotteluja. Hän oli tullut 4. Armeijakunnan komentajaksi. Siellä tapasivat Airo, kenraali Axel Heinrichs ja eversti Valo Nihtilä. Otettiin kartta esille. Tapaamisessa keskusteltiin puolustusjärjestelyistä. Pääasema oli aivan rajan pinnassa. Sitten oli Vammelsuun-Taipale –linja ja VKT-linja, todellinen puolustuslinja, joka oli kaikessa hiljaisuudessa vedetty kulkemaan Viipurin osalta kaupungin länsipuolelle. Korkeat upseerit tekivät vertikaalitasolla yhteistyötä. Viipurin kohdalla oli kysymys siitä, että laitettiin puolustuslinja kulkemaan kaupungin pohjoispuolitse noudattaen luonnollista vesiestettä.
09.06.1944 käynnistyi suurhyökkäys. Vihollisen päätavoitteena oli saavuttaa Viipurin kaupunki 10 päivässä. Viipuri menetettiin 20.06.44. Suurhyökkäyksen alkaessa suurin osa joukoista oli Itä-Karjalassa. Ryhdyttiin siirtämään reservejä. Tilanne oli 10 päivän aikana erittäin kaoottinen. VKT-asema murtui, Kuuterselkä murtui. Pääasemalta koko rintama lähti liikkeelle. Suomen armeija perääntyi viivyttäen ankarasti taistellen. Joukko siirrettiin apuun Itä-Karjalasta.
15.06 tuli päämajan käsky, että Viipurin välittömään puolustukseen suunnataan kaksi divisioonaa ja 20.Pr. Viipuriin tuli ainoastaan prikaati. Pääosa tuli paikalle 19.06. Viipurissa ei ollut valmisteltuja asemia tai taisteluhautoja. Puolustus oli laitettu kaupungin rajalle. Taistelut alkoivat 19.06 aamuyöstä. Kenraali Lagus oli lähellä Viipuria ja kauhistui. Hän esitti, että Viipurista luovuttaisiin taistelutta, koska kaupunkia ei voitu puolustaa näillä joukoilla. Tähän ei suostuttu.
Airo esitti jo ilmeisesti 1943 ylipäällikölle, että Viipurista luovuttaisiin taisteluitta, koska se sijaitsi väärällä puolella vesistöä. Airo sanoi, että jos Viipurista taistellaan tosissaan, kaupunki tuhoutuu, eikä kukaan tee sillä enää mitään. Olen keskustellut usean kenraalin kanssa, että vaikka Viipuriin olisi keskitetty koko Suomen armeija, Viipuri olisi tuhoutunut.
Mitä tapahtui Viipurissa noiden tuntien aikana? 20.Pr. oli uusi yhtymä, joka oli tehnyt varustelutöitä, se ei ollut juurikaan osallistunut taistelutöihin tai tottunut kaupunkisotaan. Prikaati kohtasi ylipääsemättömiä vaikeuksia. Ammuspula juontui siitä, että prikaati sai oudon käskyn jättää omat ammukset Syvärille. Rakas patteristo 40:llä oli ammusvaunut mukana, matkan varrella tuli käsky, että vaunut oli heti jätettävä väliasemalle. Komentaja jätti vain toisen ammusvaunun ja salakuljetti toisen vaunun Viipuriin.
Eversti Kemppi johti prikaatia ja hänen kaikki aikansa meni ammushuollon järjestämiseen. Lähellä sijaitsi Rautakorven ampumatarvekenttämakasiini, mutta siellä noudatettiin ankaraa byrokratiaa: missään tapauksessa ei saa luovuttaa ampumatarvikkeita, ellei ole kirjallisia määräyksiä. Prikaati sai vain pientä ammustäydennystä ja senkin liian myöhään.
Vihollisella oli täydellinen ilmaherruus. Panssarintorjunta-aseistus oli erittäin puutteellinen. Vihollinen ampui tykistöllä ja oma tykistö oli hiljaa. Syntyi pakokauhu ja 20.Pr. poistui Viipurista iltapäivän aikana. Aivan viime hetkellä eversti Kemppikin poistui Viipurista.
Siinä toinen teoria, jota koskaan ei olisi pitänyt esittääkään...
Siis tämä "Eeva Tammen salaliittoteoria", jonka mukaan Viipuria ei aiottukaan puolustaa. En ymmärtänyt aikanaan, miksi asiasta nousi niin suuri huomio. Ehkä
ihminen on vaan luontaisesti viehtynyt salaliittoihin. Toinen syy tietysti on, että meidän johtava sotahistoriaforumimme ainakin yleisön silmissä on iltapvlehdistö.
Sehän tarvitsee sensaatiota saadakseen lehtiä kaupaksi.
Eevanhan olisi tullut todistaa teoriansa ennenkuin se otetaan vakavasti. Nyt todistajana oli ainoastaan 5 v pikkupoika, joka sitäpaitsi jälkeenpäin kielsi asian.
Marraskuussa oli Helsingissä Viipuriseminaari, jossa Viipuriasiantuntija Risto Lingren repi ym teorian palasiksi. Olin paikalla ja Eeva Tammikin istui yleisön
joukossa, mutta ei käyttänyt vastapuheenvuoroa. Katsoin ainakin itse, että tämä teoria tuli siinä tilaisuudessa haudatuksi.
Muuten ylläoleva siteeraus ihan asiallista tekstiä. Kempin kohdalta minulta jäi mainitsematta tuo tosiasia, että hänen ajastaan sitoutui huomattava osa
a-tarvikehuollon järjestelyihin. Oliko se sitten tärkeämpää, kuin käydä ehdottomassa painopisteessä ratapihan reunalla, mistäpä sen silloin olisi tiennyt.
Alkoholilla ei ollut osuutta Kempin toimintaan Viipurissa, muutenhan tuomio oikeudessa olisi tullut siitä. Hän ei kuitenkaan ollut enää rintamakelpoinen, se oli
pointtini.
Siis tämä "Eeva Tammen salaliittoteoria", jonka mukaan Viipuria ei aiottukaan puolustaa. En ymmärtänyt aikanaan, miksi asiasta nousi niin suuri huomio. Ehkä
ihminen on vaan luontaisesti viehtynyt salaliittoihin. Toinen syy tietysti on, että meidän johtava sotahistoriaforumimme ainakin yleisön silmissä on iltapvlehdistö.
Sehän tarvitsee sensaatiota saadakseen lehtiä kaupaksi.
Eevanhan olisi tullut todistaa teoriansa ennenkuin se otetaan vakavasti. Nyt todistajana oli ainoastaan 5 v pikkupoika, joka sitäpaitsi jälkeenpäin kielsi asian.
Marraskuussa oli Helsingissä Viipuriseminaari, jossa Viipuriasiantuntija Risto Lingren repi ym teorian palasiksi. Olin paikalla ja Eeva Tammikin istui yleisön
joukossa, mutta ei käyttänyt vastapuheenvuoroa. Katsoin ainakin itse, että tämä teoria tuli siinä tilaisuudessa haudatuksi.
Muuten ylläoleva siteeraus ihan asiallista tekstiä. Kempin kohdalta minulta jäi mainitsematta tuo tosiasia, että hänen ajastaan sitoutui huomattava osa
a-tarvikehuollon järjestelyihin. Oliko se sitten tärkeämpää, kuin käydä ehdottomassa painopisteessä ratapihan reunalla, mistäpä sen silloin olisi tiennyt.
Alkoholilla ei ollut osuutta Kempin toimintaan Viipurissa, muutenhan tuomio oikeudessa olisi tullut siitä. Hän ei kuitenkaan ollut enää rintamakelpoinen, se oli
pointtini.