Vikingit ja sotaretki suomeen

Mielenkiintoinen tuo mursu-pointti. Suomenkielen norsu-sana on muuten samaa juurta kuin sana mursu, ja liittyy juurikin noihin hampaisiin. Luulisi kuitenkin ilmaston kylmenemisen olleen pääosassa Grönlannin asutuksen hiipumiseen.

"
Grönlannin asuttivat ensimmäisen kerran, jo tuhansia vuosia sitten, todennäköisesti intiaanien sukuiset heimot, mutta ilmeisesti 300–400-luvuilla asutus hävisi. Viikingit asuttivat Grönlannin vuoden 1000 tienoilla, jolloin saaren ilmasto oli nykyistä lauhkeampi.[21]Asuttaminen liittyi keskiajan lämpökauteen, joka Grönlannissa alkoi jo ilmeisesti 600-luvulla.[22] Nykyisten inuitien esi-isät saapuivat Grönlantiin samoihin aikoihin, mutta alkujaan eri seuduille.[21]

Skandinaaveilla oli Grönlannissa kaksi pääsiirtokuntaa: nykyisen Nuukin tienoilla sijainnut läntinen siirtokunta ja etelämpänä, lähellä nykyistä Qaqortoqia, sijainnut Erik Punaisen perustama itäinen siirtokunta. Norjalainen Kuninkaan peili 1220–1230-luvuilta kertoo, miten grönlantilaiset toivat saarelle rautaa ja puuta ja veivät turkiksia, köysiä, mursunhampaita ja taljoja. Norjan kuningas Haakon IVliitti Grönlannin muodollisesti Norjaan vuonna 1261, minkä jälkeen grönlantilaiset eivät saaneet käyttää kauppamatkoilla omia laivojaan vaan jäivät norjalaisten ja etenkin bergeniläisten varaan. 1300-luvun puolivälistä alkaen emämaa ei enää piitannut Grönlannista, sillä turkiksia sai helpommin Venäjältä, ja mursunhampaat oli korvannut Afrikasta tuotu norsunluu. Elintärkeä Bergenistä kulkenut yhteysaluskin lakkautettiin vuonna 1367 tai 1369.[23]

Skandinaaviasutus hävisi 1400-luvulla suurelta osin ilmaston kylmenemisen vuoksi, sillä se teki heidän harjoittamansa maanviljelyn mahdottomaksi ja myös alueella jatkuvasti vallinneen puupulan entistä pahemmaksi.[21] Asiaan vaikuttivat myös skandinaavien ja inuitien väliset konfliktit. Läntinen siirtokunta hävisi ilmeisesti jo vuonna 1350. Islantilainen annaali vuodelta 1379 kuvaa inuitien hyökkäystä grönlantilaisten kimppuun, ja vuosina 1350–1400 kirjoitettu Grönlannin kuvaus kertoo läntisen siirtokunnan jääneen alkuasukkaiden haltuun. Viimeinen kirjallinen maininta skandinaaviasutuksesta koskee vuonna 1408 Hvalseyn kirkossa pidettyjä häitä.[23] Pääasiassa kalastuksesta ja hylkeenpyynnistä eläneet inuitit sitä vastoin selvisivät ilmaston huononemisesta.[21]"

https://fi.wikipedia.org/wiki/Grönlanti

Aina sitä oppii uutta. :)
 
"
Grönlannin asuttivat ensimmäisen kerran, jo tuhansia vuosia sitten, todennäköisesti intiaanien sukuiset heimot, mutta ilmeisesti 300–400-luvuilla asutus hävisi. Viikingit asuttivat Grönlannin vuoden 1000 tienoilla, jolloin saaren ilmasto oli nykyistä lauhkeampi.[21]Asuttaminen liittyi keskiajan lämpökauteen, joka Grönlannissa alkoi jo ilmeisesti 600-luvulla.[22] Nykyisten inuitien esi-isät saapuivat Grönlantiin samoihin aikoihin, mutta alkujaan eri seuduille.[21]

Skandinaaveilla oli Grönlannissa kaksi pääsiirtokuntaa: nykyisen Nuukin tienoilla sijainnut läntinen siirtokunta ja etelämpänä, lähellä nykyistä Qaqortoqia, sijainnut Erik Punaisen perustama itäinen siirtokunta. Norjalainen Kuninkaan peili 1220–1230-luvuilta kertoo, miten grönlantilaiset toivat saarelle rautaa ja puuta ja veivät turkiksia, köysiä, mursunhampaita ja taljoja. Norjan kuningas Haakon IVliitti Grönlannin muodollisesti Norjaan vuonna 1261, minkä jälkeen grönlantilaiset eivät saaneet käyttää kauppamatkoilla omia laivojaan vaan jäivät norjalaisten ja etenkin bergeniläisten varaan. 1300-luvun puolivälistä alkaen emämaa ei enää piitannut Grönlannista, sillä turkiksia sai helpommin Venäjältä, ja mursunhampaat oli korvannut Afrikasta tuotu norsunluu. Elintärkeä Bergenistä kulkenut yhteysaluskin lakkautettiin vuonna 1367 tai 1369.[23]

Skandinaaviasutus hävisi 1400-luvulla suurelta osin ilmaston kylmenemisen vuoksi, sillä se teki heidän harjoittamansa maanviljelyn mahdottomaksi ja myös alueella jatkuvasti vallinneen puupulan entistä pahemmaksi.[21] Asiaan vaikuttivat myös skandinaavien ja inuitien väliset konfliktit. Läntinen siirtokunta hävisi ilmeisesti jo vuonna 1350. Islantilainen annaali vuodelta 1379 kuvaa inuitien hyökkäystä grönlantilaisten kimppuun, ja vuosina 1350–1400 kirjoitettu Grönlannin kuvaus kertoo läntisen siirtokunnan jääneen alkuasukkaiden haltuun. Viimeinen kirjallinen maininta skandinaaviasutuksesta koskee vuonna 1408 Hvalseyn kirkossa pidettyjä häitä.[23] Pääasiassa kalastuksesta ja hylkeenpyynnistä eläneet inuitit sitä vastoin selvisivät ilmaston huononemisesta.[21]"

https://fi.wikipedia.org/wiki/Grönlanti

Aina sitä oppii uutta. :)

Jared Diamondin mukaan Grönlannin piispan navettassa oli paikat sadalle lehmälle.
 
Toisaalta tämän videobloggaajan mielestä ei ole olemassa mitään "viikinkimiekkoja".
Hän väittää että "viking" on verbi. To go viking = go raiding eli mennä ryöstöretkelle. Ja että suurin osa viikinkiajan miekoista eivät ole edes skandinaviassa tehty vaan Saksassa tai siis nykyisen Saksan alueella.

 
Ei vaan tule mulla mieleen. Soturit ovat kyllä perinteisesti saaneet mainetta ja kunniaa, joko selvittyään taistelusta, tai kuollessaan sen aikana. Mutta kultainen lippu paratiisiin jos kaatuu taistelussa? Viikingit, jihadistit... Osaako joku jatkaa tätä litaniaa?
Ei kai nyt viikinkejä voi minään islamisteihin verrattavina uskonsotureina pitää. Pikemminkin tarkastelisin heitä juuri soturikulttuurin ja mieskohtaisen kunniakäsityksen kautta, mihin toki uskonto voi liittyä tai olla liittymättäkin. Onhan näitä yhtä fanaattisia joukkoja toiminut täysin ateistiselta pohjaltakin.
Omasta mielestä kyse on vain termeistä ja sävyistä, mutta kyllä kristinusko on luvannut puolustajilleen kunniaa tuonpuoleisessa.
No ei itse asiassa ole luvannut. Voit milloin tahansa tarkistaa asian Bibliastasi. Eikä oppi-isämme Lutheruskaan tälläisestä tainnut puhua mitään.
Eivätkö sotilaspapit luvanneet taivaspaikan korpisoturille?
Kyllä. Joillakin sotilaspapeilla meni isänmaallinen hurmos pahemman kerran sekaisin uskonasioiden kanssa. Tästä syntyi sitten polemiikkiä ja vääntöä kirkon piirissä, ja tuolloin pyrittiin tuonkaltaisen opetuksen suitsimiseen epäkristillisenä.
 
Itämeren ympärillä asuvilla kansoilla on ollut paljon yhteyksiä keskenään jo varhaishistoriallisina aikoina. Mikä sitten laskettaneenkaan varhaishistoriaan..Nykyisen Suomen alueella on ollut asutusta jo ainakin reilut 4000 vuotta. Jo kivikaudelta lähtien. Se on taas toinen asia ovatko sen aikaiset asukkaat meidän esi-isiämme? Suomeen on myös tullut uutta asutusta ns. kansainvaellusten aikoina, roomalaisvallan loppuajoista aina 700-800 luvuille asti. Tämä viimeisimmät vaeltajat lienevät jo meidän varhaisia sukulaisiamme. Liikennettä on ollut senkin jälkeen niin tänne päin kuin toiseenkin suuntaan.

Tiedetään että suomalaiset ja viikingit ovat käyneet kauppaa, eläneet keskenään rauhan aikoja, olleet liittolaisia sekä varmasti myös sotineetkin aina siinä välissä. Vihollisia sekä ystäviä on ollut myös muilta suunnilta. Baltiasta, Saksasta, Venäjältä jne. Varsinkin lounaisen rannikon asukkaat ovat olleet viikinkien vaikutuksen alaisina muutaman sadan vuoden ajan ennen kristinuskon saapumista (n. vuosien 800-1100 aikoina). Viikingeille tärkeä idän kauppareitti kulki Ahvenanmaan ja lounaissaariston kautta jokireittejä pitkin Novgorod'iin. Jatkuen Kieviin ja sieltä edelleen Bysantin portille Konstanttinopoliin jopa Välimerelle asti.

Viikinkejäkin asui monilta suunnilla pohjolassa. Yhteisöt jakautuivat eri sukujen ehkä heimojenkin mukaan jotka myös välillä sotivatkin keskenään ja tietysti voittajat ja vahvimmat johtajat muodostivat suurimpia yhteisöjä sekä liittoutuivat toistensa kanssa jne. Normaalisti yhteisöt elivät rauhassa käyden kauppaa keskenään kuten nykyäänkin. Todennäköisesti eniten suomalaisten kanssa olivat tekemisissä Roslagenin, Östgötalandin sekä ehkä myös Ölandin ja Gotlandin alueen viikinkiheimot/yhteisöt.

Nimi viikingit (vikingar = lahden asukkaat, lahtelaiset) tulee kiistatta heidän sukujensa/heimojen asuinpaikkojen mukaan. Viikingit nimenomaan asuivat jokisuiden lahdissa (vik=lahti), mistä oli hyvät vesiyhteydet sisämaahan (maanteitä ei juurikaan ollut) sekä luonnollisesti merta pitkin pääsi kaukomatkoille. Nämä jokisuistot olivat myös siihen aikaan (kuten toki nykyäänkin) sopivia paikkoja toimeentulon vuoksi välttämättömille viljelyksille ja kalastukselle jne. Pitkälle sisämaahan johtavat lahdet olivat myös turvallisia vihollisten suhteen. Vieraista aluksista ja kulkijoista saatiin tieto hyvissä ajoin. Vartiopaikat (Bal) olivat korkeilla kallioilla joista isoja nuotioita sytyttämällä kyettiin varoittamaan asukkaita ja lähimpiä naapureita. Näitä samanlaisia vartiopaikkoja tunnetaan lukuisia myös Suomen lounaisrannikolta.

Näistä ajoista löytyy nykyään paljon uutta tietoa. Joka vuosi tehdään kaivauksia ja esinelöytöjä. Niistä on mukava lueskella ja käydä joskus vaikka katsomassa vanhojen asutusten paikkoja. Sieltä voi löytää paljonkin merkkejä satoja jopa tuhansia vuosia sitten eläneistä asukkaista, kulkijoista jne. On hienoa istuskella jonkin tuhat vuotta vanhan vartiovuoren huipulla ja antaa mielikuvituksen lentää. Loppuviimeksi ihminen itsessään ei ole paljoa muuttunut sen tuhannenkaan vuoden aikana..
 
Ei kai nyt viikinkejä voi minään islamisteihin verrattavina uskonsotureina pitää. Pikemminkin tarkastelisin heitä juuri soturikulttuurin ja mieskohtaisen kunniakäsityksen kautta, mihin toki uskonto voi liittyä tai olla liittymättäkin. Onhan näitä yhtä fanaattisia joukkoja toiminut täysin ateistiselta pohjaltakin.
No ei itse asiassa ole luvannut. Voit milloin tahansa tarkistaa asian Bibliastasi. Eikä oppi-isämme Lutheruskaan tälläisestä tainnut puhua mitään.
Kyllä. Joillakin sotilaspapeilla meni isänmaallinen hurmos pahemman kerran sekaisin uskonasioiden kanssa. Tästä syntyi sitten polemiikkiä ja vääntöä kirkon piirissä, ja tuolloin pyrittiin tuonkaltaisen opetuksen suitsimiseen epäkristillisenä.

On hyvin eri asia, mitä Raamatussa lukee, kuin se mitä asiasta on pappien suulla lausuttu ja luvattu.
Väittäisin, että jokaista uskontoa on väärin kaytetty aivan kuten islamiakin. Se mikä on minkäkin uskon tulkinnan mukaan oikein, on toinen asia, koska tulkinnat muuttuvat tulkitsiasta ja ajasta riippuen.
 
Viikingit olivat eteviä merenkulkijoita, sotureita ja kauppamiehiä, ja nämä roolit iloisesti vaihtuivat tilanteen mukaan. Lienee epätodennäköistä, että viikinkiaikana olisi tehty Suomeen suuria sotaretkiä, siitä yksinkertaisesta syystä että ryöstettävää ei täällä juuri ollut. Väkeä ja arvotavaraa oli meillä vähän. Opportunisteina viikingit saattoivat toki ryöstää rannikon kalastajakylän, mutta puolustettua linnavuorta tuskin kannatti lähteä muutaman miekan ja turkiksen vuoksi valtaamaan. Tähän viittaa myös asutushistoria, sillä rauta-aikana turvattomat rannikkoalueet olivat pääasiassa autioita ja asutus keskittyi jokilaaksoihin ja sisämaahan. Viikinkiaikana asutusta alkoi levitä saaristoon ja rannikoille myös lännestä.

Viikingit eivät olleet erityisen päteviä hallitsijoita. Kronikoiden perusteella Venäjän varjaagiruhtinaiden nimet muuttuivat parissa sukupolvessa slaavilaisiksi, mikä viittaa siihen että nämä hiljalleen sulautuivat paikalliseen väestöön. Ei siis koskaan syntynyt suurta skandinaavivaltakuntaa Grönlannista Volgalle.

Kristinuskoon kääntymisen jälkeen tilanne muuttui myös Suomessa. Kristinusko itsessään toi motiivin levittää valtapiiriä ja kirkolla oli hallintoon tarvittava organisaatio.
 
......

Viikingit eivät olleet erityisen päteviä hallitsijoita. Kronikoiden perusteella Venäjän varjaagiruhtinaiden nimet muuttuivat parissa sukupolvessa slaavilaisiksi, mikä viittaa siihen että nämä hiljalleen sulautuivat paikalliseen väestöön. Ei siis koskaan syntynyt suurta skandinaavivaltakuntaa Grönlannista Volgalle.

.....

Toisaalta taas jo paikallisiin aika tavalla sulautuneet Normandian normannit olivat viikinkien jälkeläisinä hyvinkin edistyneitä hallintokulttuurin ja järjestelmän alalla. Tästä todisteena Normandian herttuakunta (joka oli muodollisesti Ranskan kuninkaan alainen, käytännössä täysin itsenäinen valtio) ja Sisilian normannikuningaskunta. Siitä voidaan tietysti olla montaa mieltä, voiko normanneja enää kutsua viikingeiksi parinsadan vuoden sulautumisen jälkeen.
 
Viimeksi muokattu:
Toisaalta taas jo paikallisiin aika tavalla sulautuneet Normandian normannit olivat viikinkien jälkeläisinä hyvinkin edistyneitä hallintokulttuurin ja järjestelmän alalla. Tästä todisteena Normandian herttuakunta (joka oli muodollisesti Ranskan kuninkaan alainen, käytännössä täysin itsenäinen valtio) ja sisilian normannikuningaskunta. Siitä voidaan tietysti olla montaa mieltä, voiko normanneja enää kutsua viikingeiksi parinsadan vuoden sulautumisen jälkeen.
Tai Vilhelm Valloittaja 1066.
 
Olen joskus ajatusleikkinä miettinyt, millaiseksi Amerikan historia olisi muodostunut, jos viikingit olisivat solmineet rauhanomaiset suhteet intiaaneihin. Silloinhan eurooppalaisen sivistyksen leviäminen ja kiinteämmän yhteyden muodostuminen mantereidemme välille olisi voinut tapahtua jo tuolloin. Amerikkalainen kulttuuri olisikin kehittynyt intiaani-skandinaaviselta pohjalta.
 
Toisaalta taas jo paikallisiin aika tavalla sulautuneet Normandian normannit olivat viikinkien jälkeläisinä hyvinkin edistyneitä hallintokulttuurin ja järjestelmän alalla. Tästä todisteena Normandian herttuakunta (joka oli muodollisesti Ranskan kuninkaan alainen, käytännössä täysin itsenäinen valtio) ja Sisilian normannikuningaskunta. Siitä voidaan tietysti olla montaa mieltä, voiko normanneja enää kutsua viikingeiksi parinsadan vuoden sulautumisen jälkeen.
Normannit ovat hyvä esimerkki viikinkien valloituksista. Alueelle asettui viikinkejä, jotka ajan myötä sulautuivat paikalliseen väestöön ja katkaisivat siteensä vanhaan maahan.

Normannit olivat kyllä tuon aikakauden mitapuulla monin tavoin edistyksellisiä ja tosiaan suhde Ranskan kuninkaaseen oli lähinnä nimellinen. Helposti tulee ajateltua varhaisen keskiajan valtioita nykyisen kansallisvaltiokäsityksen mukaan, vaikka feodaaliaikana ihmisen paikkaa määritti kansallisuuden sijasta paremmin uskonto, yhteiskuntaluokka ja se kenen vasalli kukakin oli. Saman kuninkaan alaiset aateliset saattoivat silti sujuvasti käydä sotia keskenään.
 
Joku viikinkien touhuihin tutustunut jäsen voisi joskus kertoa mitä reittiä nämä käyttivät, kun luotsasivat itsensä Venäjän kautta arabian markkinoille. Ne seikat, joihin olen tuossa tutqiskelussa törmännyt....veikkaan, että viikingit osasivat purjehtia idän markkinoille viksumpaa ja järkevämpää reittiä per välimeri.
 
Joku viikinkien touhuihin tutustunut jäsen voisi joskus kertoa mitä reittiä nämä käyttivät, kun luotsasivat itsensä Venäjän kautta arabian markkinoille. Ne seikat, joihin olen tuossa tutqiskelussa törmännyt....veikkaan, että viikingit osasivat purjehtia idän markkinoille viksumpaa ja järkevämpää reittiä per välimeri.

Tuostapa löytyy:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viikinkien_idäntie
 
Olen joskus ajatusleikkinä miettinyt, millaiseksi Amerikan historia olisi muodostunut, jos viikingit olisivat solmineet rauhanomaiset suhteet intiaaneihin. Silloinhan eurooppalaisen sivistyksen leviäminen ja kiinteämmän yhteyden muodostuminen mantereidemme välille olisi voinut tapahtua jo tuolloin. Amerikkalainen kulttuuri olisikin kehittynyt intiaani-skandinaaviselta pohjalta.
Viikinkien amerikan retkistähän on olemassa joitakin tarinoita joita tulkitsemalla on voitu päätellä suurin piirtein reitti ja se kuinka kauas etelään he aluetta tiedustlivat. Viikingit merkitsivät tarkkaan rannikon muodosta ja merivirroista tietoja, ja samoin tietenkin ajan kulumisesta.

Viikinkien kohtaaminen sittemmin intiaaneiksi nimettyjen alkuasukkaiden kanssahan meni aluksi hyvin, mutta päättyi sananmukaisesti paskamaisesti, kun inkkarit olivat laktoosi intolerantteja(joka on ihmisotuksen normaali tila itseasiassa). Viikinkien tarjoamat herkut sotkivat inkkarien vatsat ja tulkinta oli että tulokkaat tekivät sen tahallaan. Tästä äityi maaottelu, jonka seurauksena skandinaavit päättivät siirtää seuraavat kohtaamiset merkittävästi myöhemmäksi.
 
Iltalukemista..
http://rosala.fi/fi/historisk-bakgrund/

Austrvegr, viikinkien Idäntie

Rauta-ajalla kulki Suomen eteläisimmän saariston läpi kansainvälinen kauppaväylä, todellinen Eurooppatie. Kun viikingit 800-luvulla kulkivat kauppa- ja ryöstöretkillään merien poikki, se sai nimekseen Austrvegr – Idäntie. Myöhemmin väylää käyttivät myös mahtavat Hansa-kauppiaat, kuninkaat ja kuninkaalliset merisodissa sekä värikäs joukko merirosvoja, jotka tekivät elämisen muille epävarmaksi sekä mailla että merillä.

Tuhat vuotta sitten viikingit kulkivat usein Idäntietä pitkin suuriin kauppapaikkoihin Novgorodissa, Konstantinopolissa ja Bagdadissa. Heidän reittinsä kulki ulkosaariston läpi, ja Hiittisten ja Rosalan saarten välinen salmi, silloiselta nimeltään Örsund (nyk. Kyrksundet/Kirkonsalmi), oli tärkeä satama ja kauppapaikka.

1200-luvulta peräisin olevassa tanskalaisessa asiakirjassa on selostettu purjehdusreitti Tanskasta Ruotsin rannikkoa pitkin Ahvenanmaalle, sieltä Hiittisiin, Hankoon ja Rääveliin eli nykyiseen Tallinnaan. Samaa reittiä käyttivät myös viikingit. Heidän lopullinen päämääränsä oli kuitenkin Mustallamerellä tai Kaspianmerellä. Asiakirjassa on lueteltu paikannimet, mutta ei tarkkoja tietoja etäisyyksistä tai suunnista. Se kuvaa hyviä yöpymis- ja satamapaikkoja tai paikkoja, joissa on hyvä odotella tuulten kääntymistä. Kesäisin rannikon asukkaat kävivät kauppaa idäntiellä purjehtivien muukalaisten kanssa – ja heitä riitti. Kaupankäynti tapahtui ulkosaaristossa, ei – kenenkään maalla, koska mantereella olevat talot ja kylät olivat suojattomia ja alttiita vihollisen hyökkäyksille. Sinne ei haluttu päästää ahneita vieraita. Matkaajille saatettiin kaupata elintarvikkeita ja luotsipalveluja, koska sokkeloisessa saaristossa purjehtiminen oli reittejä tuntemattomalle hengenvaarallista.

Saaristo on ainutlaatuinen sekoitus villiä luontoa ja ihmiskäden muovaamaa kulttuurimaisemaa. Alueen tuhat vuotta vanha asutus ja vielä vanhempi historia on lyönyt leimansa joka puolelle rannikkoa. Kun matkaa viikinkien vanavedessä, saattaa tuntea ja kokea historian siipien havinan. Ja kaikkein parasta, me saamme kokea saman karun ja kiehtovan maiseman jonka viikingit omalla ajallaan kohtasivat. Muistot niistä viikingeistä, jotka asettuivat eri saarille, elävät vahvasti legendoissa ja paikannimissä Idäntien varrella.

rosala-arkeologi-3-275x300.jpg

Kirkonsalmen satama ja kauppapaikka

Arkeologisia kaivauksia joita tehtiin Kirkonsalmella vuosina 1992-1996 pidetään saariston arkeologiassa vallankumouksellisina, ja ne ovat monella tavalla muuttaneet käsitystämme saariston historiasta kansoittamisen osalta. Kaikki tehdyt havainnot osoittavat, että Kirkonsalmen pohjoisrannalla on toiminut vilkkaasti liikennöity satama ja kauppapaikka, mahdollisesti niin aikaisin kuin 800-luvulla.

Osalla yli 500 m pitkästä kaivausalueesta oli löytöjä, joita voidaan sanoa työpaja-luonteisiksi: Kuparikappaleita valuja varten, raakalasia, rikkinäisiä lasi- ja mosaiikkihelmiä, runsaasti piikiveä, lukuisia pieniä hiomakiviä, meripihkaa, sekä pieniä paloja hopeaa, useimmat paloiksi leikattuja kolikoita. Kolikoiden fragmenteista on voitu päätellä, että työpaja on ollut käytössä 1000-luvun loppupuolella.

Paikalla tehty fosfaattikartoitus osoittaa, että kalan käsittely oli tavallista juuri sen aikaisen rantaviivan kohdalla. Myös laivojen rakentamista tai ainakin korjaamista oli ilmeisesti tapahtunut, päätellen salmelta löytyneiden rautaniittien määrästä. Niiteissä on salmiakinmuotoiset päät, joka oli viikinkiaikana tyypillistä.

Kaupankäyntiin liittyvistä esineistä voi ensisijaisesti mainita noin kolmekymmentä punnusta, jotka löytyivät hajallaan maassa. Painoja on muun muassa käytetty punnitsemaan hopeaa, tämän osoittaa runsas määrä kahtia leikattuja kolikoita, niiden joukossa yksi, joka on leimattu Pohjois-Afrikassa jo 700-luvulla. Muut ovat pääosin peräisin 800-luvun lopulta ja 900-luvun alusta.

rosala-arkeologi-5-680x391.jpg

Kirkonsalmen löytöjen joukkoon kuuluu myös runsas valikoima henkilökohtaisia koruja ja asujen somisteita. Näitä ovat esimerkiksi hevosenkengän muotoiset soljet, myös rengassoljiksi kutsutut – harvinaisimmasta päästä mainittakoon gotlantilaistyyppinen solki 900-luvulta – skandinaaviset ja baltialaiset käsivarsikorut, ovaalin muotoisten rintaneulojen osat, länsiskandinaavinen rengasneula, pinsettejä ym. Erityisen mielenkiintoisia olivat kolme pronssista riippulukkoihin kuuluvien avainten kantaa; vastaavia on löytynyt sekä Birkasta (Mälaren, Ruotsi) että viikinkiaikaista haudoista Gotlannista.


Viikinkiaikaisiin riippulukkoihin kuuluneet, koristellut pronssiset avaimet. Rei’itetty avainosa on rautaa. Oikeammanpuoleinen avain on Birkasta Ruotsista, ja vasemmanpuoleinen on Kirkonsalmelta. Jos katsot oikein tarkkaan, löydät kädensijasta metsästyshaukan, joka on toiminut inspiraationa viikinkikeskuksen logossa!

Kehittyvä hyvinvointi ja yhä kasvavat henkilökohtaiset omaisuudet lisäsivät avaimen ja lukon merkitystä viikinkiaikana. Avain ei kuitenkaan palvellut ainoastaan turvallisuuteen liittyvissä asioissa, vaan oli myös statussymboli, joka symboloi maallista ja hengellistä voimaa. Tätä symbolista ominaisuutta kuvaa se, että käytettiin avaimen mallisia koristeriipuksia, joilla ei ollut toiminnallista funktiota. Yksi hienoimmista ja parhaiten säilyneistä löydöistä Kirkonsalmelta on avaimen muotoinen riipus, johon on kiinnitetty ketju.

Kaivausalueen korkeimmassa kohdassa, joka on noin 8-9 metriä merenpinnan yläpuolella ja jossa maisemaa hallitsevat suuret lohkareet, löydettiin vuosina 1994-1995 todellinen aarre. Oli muun muassa kauniin pyöreä suomalainen pyörösolki, ja sen alla kourallinen pronssispiraaleja, peräisin naisen vyöstä. Solki on todennäköisesti kääritty vyöhön, ja erikoista kyllä se oli asetettu pienen kiven alle, parin suuremman jämerän kiven väliin. Muutaman metrin päässä löytyi rikki ruostunut viikinkiaikaisen miekan terä ja viikinkiaikainen keihäänkärki, sekä lopulta upea hopeoitu miekan kahva, työnnetty kahden kiven väliin. Kymmenkunta metriä tästä paikasta löydettiin kolmikantasolki, fragmentti suuresta kullatusta pukukorusta sekä ainutlaatuinen pronssinen pukukoru, kaikki erittäin hyvin säilyneitä korkealaatuisia esineitä. Sivun yläreunan kovakoosteessa näet kuvia näistä ainutlaatuisista löydöistä.

Yhdenkään näistä esineistä ei voida sanoa löytyneen haudasta tai aluinpaikalta, tai yhdistää kauppa-toimintaan; ne on asetettu piilopaikkoihinsa tarkoituksella, kenties uhrilahjana. Nämä arvoitukselliset löydöt viittaavaat siihen että Kirkonsalmella on ollut myös muuta toimintaa kuin satama ja kauppapaikka.

Riimukiven kappale Hiittisissä

Yksi mielenkiintoisimmista viikinkiaikaisista löydöistä saaristossa on riimukiven osa, joka vuonna 1997 löytyi rantavedessä Stora Ängesön saaressa hieman Hiittisten pohjoispuolella. Kivi löytyi salmen suussa, joka johtaa madaltuneeseen luonnonsatamaan. Jotunista hiekkakiveä oleva lohkare painaa 24 kg ja siinä on kahteen sisäkkäiseen vyöhykkeeseen järjestetty teksti sekä osa ns. riimueläimestä, josta erottuu pää ja kaula. Tekstistä on jäljellä vain kahdeksan riimua ja kaksi sanavälimerkkiä ulkovyöhykkeessä ja seitsemän riimua ja yksi sänävälimerkki sisemmässä.

Tekstit ovat vapaasti tulkittuna ’lukekoon hän’ (ken voi?) ja miehennimi Torfast. Riimut ovat todennäköisesti 1000-luvun lopulta. Lohkare lienee joutunut löytöpaikkaan aluksen painolastina tai jäihin vajonneessa reessä. Voi myös ajatella, että se on pystytetty löytöpaikan läheisyyteen ja myöhemmin hajonnut ja joutunut veteen.

Tarkka valos alkuperäisestä n.k. Hiittisten kivestä, josta käy myös ilmi koko alkuperäisen kiven todennäköinen kokoluokka, on esillä viikinkikeskuksen käsityö- ja soitinnäyttelyssä.

 
Viimeksi muokattu:
purjehdusreitti Tanskasta Ruotsin rannikkoa pitkin Ahvenanmaalle, sieltä Hiittisiin, Hankoon ja Rääveliin eli nykyiseen Tallinnaan.
Jo viikinkiajan loppupuolella lienee Tallinnassa ollut linnoitus koska Suomen suurlähetystön kohdalta Toompeal on kaivauksissa löydetty 700-luvulta olevan rakennuksen jäänteitä.
 
Mielenkintoinen keskustelu ja hyviä tekstejä kerätty paljon. Tosiaan tuo Vikings-sarja on tuonut tuon ajan takaisin framille ja kiehtovaahan sitä on seurata.
Itselläni on seinällä keskiaikainen hand-and-half miekka ja viikinkimiekka. Molemmat tietysti replikoita mutta kuitenkin "battle ready" ettei mitään rotanhäntäjuotoksia kahvan sisällä ja muutenkin taottua terästä.
Tuo alussa kuvattu Ulfbehrt-valmistus on aivan loistava viideo.
Käykääs muuten Hämeenlinnan keskiaika-tapahtumassa ensi kesänä. Sehän järjesteään joka vuosi. Jos vaikka esittäisivät jälleen tuon viikinkien maihinnousun, se oli ihan piristävää katsottavaa ja miekkojen kalistelua.
 
Back
Top