Palataan vielä tähän, koska aihe on mielenkiintoinen myös Suomen puolustuksen ja mahdollisen liittoutumisen kannalta. Viro kuuluu maailman voimakkaimpaan sotilasliittoon, jonka suhteellinen ylivoima on suurimmillaan ilmassa ja merellä. Liikkuvina suorituskykyinä näitä on myös helpoin tarvittaessa siirtää Viroon.
Viron puolustuksen haaste on maan vähäiset voimavarat ja ennen kaikkea sen sijainti Venäjän kyljessä erillään liittolaisista.
Viron puolustuksen uhkaskenaarioita on kaksi: Ukrainan mallin hybridihivutus/sisäinen hajaannus venäläistä vähemmistöä hyväksikäyttämällä, sekä perinteinen hyökkäys maan alueen valtaamiseksi.
Hybridiuhkaan voi vastata valmiudella ja tehokkaalla päätöksenteolla, ja nämä lienevät Virossa kunnossa toisin kuin vallankumouksen kourissa kamppailleella Ukrainalla. Sen sijaan kyky torjua voimakkaan mekanisoidun ja/tai ilmamobilisoidun vihollisen hyökkäys on heikko. Tilannetta vaikeuttaa Viron sijainti pohjoisimpana Baltian maana, jonka vuoksi myös Liettuan ja varsinkin Latvian puolustuksen tulisi kestää tai Viro jää eristyksiin.
Suurin kynnys Baltian valtaamiselle on NATO:n konventionaalinen suorituskyky, ja puolustajan suurin haaste tämän kyvyn saaminen paikalle ajoissa. Siksi Viron puolustuksen tulisi painottua hyökkäyksen hidastamiseen ja tappioiden tuottamiseen. Fait accompli ei saa olla hyökkäyksen väistämätön lopputulos, eikä hyökkääjä saa päästä liian helpolla. Tarvitaan tehokkaita PST-aseita, epäsuoraa ja tykistön moderneja a-tarvikkeita. Puolustajan pitää osata tehdä nopeasti murrosteita, sulutuksia ja miinoitteita. Ilmatorjuntakyky on tärkeä, koska sodan ratkaisevina alkuhetkinä vihollisella on ilmaherruus.
Viro ei tarvitse monipuolista miniarmeijaa, vaan mahdollisimman voimakkaat maavoimat ostamaan aikaa liittolaisten saapumiselle. Ilmavalvonnan hoitaa NATO, ja meripuolustukseen riittää rauhan ajan rajavartiointi sekä rannikko-ohjukset torjumaan merikoukkauksen uhkaa. Jos Venäjä jostain syystä hyökkäisi sulan veden aikaan, NATO hoitaa kyllä merisodan.
