wanhat aseet ja kysymyksiä tietäjille

J0h1F

Eversti
M14:stä puhuessa pitää ottaa huomioon se, että niitä on valmistettu täysin erilaisilla toleransseilla ja piipuilla. Esim. yhäkin USA:n asevoimissa kivääriammuntakilpailuissa käytettävä M14 National Match on aivan erilaatuinen ase verrattuna rivisotilaille jaettuihin M14:iin. Myös DMR-käytössä olevat M14 Mod:t ovat National Match -luokitetuilla piipuilla varustettuja. Näissä joissain DMR-versioissa ongelmana tosiaan on se, että kiikaritähtäimen kiinnityskisko kiinnittyy osassa tukkiin, jolloin kohdistus menetetään huoltopurussa. Osassa kiikarin kiinnityskiskot kiinnittyvät taas pelkästään lukonkehykseen, jolloin ongelma ei ole lainkaan samantasoinen.

Ja myös US Armyn pitkäaikainen tarkkuuskivääri M21 (Vietnamin sodasta Persianlahden sotaan pääasiallisena tarkkuuskiväärinä) on vain erityisesti tarkkuutensa puolesta valikoituja M14:ia.
 

ctg

Ylipäällikkö

Silloin joskus halpa tuottaa, kallis myydä, helppo kopioda mutta kallis modattava. En tiedä miten jenkit laskivat tuon antavan "plausible dependability" noiden käyttäjille. Mielenkiintoinen fakta on että ko ase käyttää suomikpn lippaita. Olin yllättänyt kuinka helppo tuota on käyttää. Piippu ei nouse niin paljon ammuttaessa että ase olisi äärimmäisen epätarkka.

 
  • Tykkää
Reactions: EK

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
@J0h1F, erinomainen tarkennus koskien M14:ta. Oma kritiikkini M14:sta DMR käytöstä koskee pääosin siis tavallisia jalkaväkimallin kivääreitä, mutta tietyiltä teknisiltä ratkaisuilta myös NM sarjan kivääreitä osin.

Nyrkkisääntönä pidän itse sitä, että "tavallisista jalkaväkikivääreistä" ei yleensä kannata alkaa modifioimaan DMR/TTA kivääreitä, ainakaan noista perinteisistä vanhoista battle rifleistä. Konstruktio sekä usein myös tarkkuus on tähän käyttöön epätyydyttävä jo ihan suunnittelulähtökohdista katsoen koska jv-kiväärin lähtökohdat ja vaatimukset ovat eri kun tarkkuuskiväärien. Lopputulos on usein epätyydyttävä, ei siis DMR/TTA kivääri vaan jv-kivääri optiikalla. Poikkeuksia toki saattaa löytyä käsinvalitsemalla ja koeampumalla aseet, mutta tämä ei ole oikein toimiva malli jos aseiden tarve on kymmeniä- tai satojatuhansia kappaleita. Myös konstruktioissa on eroa. Oma subjektiivinen mielipide on tosin se, että G3 tarjoaa epätyydyttävistä lähtökohdista parhaan aihion DMR kiväärin virittelyyn, jos siis lähtökohdaksi pakotetaan ns battle rifle. Materiaalit ovat metallia ja muovia, huoltopurku ei vaikuta käyntiin, käynti on yllättävän hyvää, piippu on FF tai FS kummalla kielellä sen haluaa sanoa, ase on kohtuullisen mittainen ja hallintalaitteiden kökkö ergonomia ei haittaa DMR/TTA käytössä yhtä pahasti kun tavallisena jv-kiväärinä.
 
Viimeksi muokattu:

Pandahki

Kapteeni
Itse olen rakennellut DMR-kiväärin FALista (Itävaltalaisesta...), ihan toimiva peli. Joskus on tullut ammuttua SRA rastejakin kyseisellä vehkeellä - pleitit kaatuu todella vakuuttavasti, mutta tarkkojen tuplien ampuminen tietenkin hitaampaa kuin välikaliipereilla. Optimi käyttöetäisyys kuitenkin 200-600m. Normi NATO-paukullakin ampuu ihan tarpeeksi pientä kasaa - alle piirun menee, eli 50cm sisään 600m. Pidemmille matkoille roiskitaan sitten pulttilukolla, ja nekin mielummin pienempireikäisellä tai isompihylsyisellä kuin .308.

All-time paras DMR taitaa kyllä olla (edelleenkin) Dragunov. Itäpyssyistä myös Zastavat ja Romakit erittäin käyttökelpoisia tuossa roolissa, vaikka ovatkin kalashnikoveina rakenteellisesti epätarkempia.
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Itäpaukkua vaan reenissä menemään, säästä Lapualaiset naapurille/hirville.
SVD on monessa suhteessa hyvä, mutta jakaa tiettyjä samoja ongelmia FAL:in kanssa kuten pituuden, FF:n puutteen ja pitkän mehupillipiipun. Mutta SVD on kuitenkin DMR kivääriksi suunniteltu olympia- ja ampumahiihtokivääreitä suunnitelleelta mieheltä ja sen kyllä monessa suhteessa huomaa eli tästä syystä verranto FAL:iin on hieman epäreilu. Itselläni on Asetalon maahantuoma SVD. Omassani jaksaa hämmästyttää pieni paino, hyvä painojakauma, yllättävän hyvä tarkkuus mättöpaukulla, yllättävän hyvä rekyylituntuma ja käytös painoon nähden. Ainoa hankala ominaisuus on pituus. Käynti on 2moa luokkaa testatusti ainakin 300m saakka PSO-1:llä repputuelta ammuttuna ja patruunana kiinalainen mättöpaukku ylijäämänä vuodelta -75.

Turvallisuussyistä en myös suosittele ampumaan oikeilla SVD:illä muuta patruunaa kun ylijäämää tämänhetkisistä markkinoilla olevista patruunoista.
 

veeteetee

Eversti
Turvallisuussyistä en myös suosittele ampumaan oikeilla SVD:illä muuta patruunaa kun ylijäämää tämänhetkisistä markkinoilla olevista patruunoista.
Juurikin näin: alkuperäinen jousittamaton iskurinpiikki voi laukaista siviilipatruunan herkemmän nallin ennenaikaisesti s.o. ennen lukon täydellistä sulkeutumista. Tämän vuoksi Asetalo joutui teettäämään myymiinsä Dragunoveihin iskurimodifikaation (jota en itse ole nähnyt).

Ja sota-aseena Dragu voittaa läntiset aikalaisensa (FAL, M14,...) 6-0;)
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Juurikin näin: alkuperäinen jousittamaton iskurinpiikki voi laukaista siviilipatruunan herkemmän nallin ennenaikaisesti s.o. ennen lukon täydellistä sulkeutumista. Tämän vuoksi Asetalo joutui teettäämään myymiinsä Dragunoveihin iskurimodifikaation (jota en itse ole nähnyt).
Itse kieltäydyin kyseisestä modifikaatiosta kun sitä tarjottiin. Meikäläisen "Svedua" ei sorkita millään siviilikonversiolla. Se saa olla siinä Yevgenin suunnittelemassa muodossa, jossa se on testattu ja hyväksi havaittu. Pitäydyn pelkästään LPS ylijäämässä joka on muutenkin aseelle ominaista patruunaa.

Kyseisellä modifikaatiollahan ei korjata mitään aseessa olevaa vikaa koska vikaa ei aseissa ole. Kyse on siitä, että sotilasaseelle soveltumaton pehmeällä/ohutkuorisella nallilla varustettu siviliilipatruuna saadaan toimimaan aseissa turvallisesti. Joille sitä ei siis alunperin ole suunniteltu. En muista enään modifikaation toteutustapaa, mutta muistaakseni se herätti epäilyksiä nallipiikin kestävyyden suhteen. En myöskään tiedä miten modifikaatio on toiminut käytännössä.
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
All-time paras DMR taitaa kyllä olla (edelleenkin) Dragunov. Itäpyssyistä myös Zastavat ja Romakit erittäin käyttökelpoisia tuossa roolissa, vaikka ovatkin kalashnikoveina rakenteellisesti epätarkempia.
En ihan tiedä onko all-time paras, mutta aseelle pitää antaa se arvo että se on ensimmäinen onnistunut, DMR käyttöön dedikoitu kiväärin ja optiikan yhdistelmä. Etenkin PSO-1 jää usein arviossa lapsipuolen asemaan, vaikka se on oleellinen osa SVD:tä. Rullatessaan ulos tuotantolinjalta 60-luvun alussa PSO-1 teki jo retiikkelinsä osalta kertaheitolla monesta sotilaskiikarista kerralla vanhentuneen. Kaikille tuttu 1,7m korkeuteen perustuva etäisyysmittausasteikko, milliradiaaniasteikko, BDC-tornit, valaisu ja IR-tunnistus. Ja ottaen huomioon se, että koko paketti on varustettu ihan oikeasti toimivalla pikajalalla.

Ottaen huomioon suunnitteluajankohdan ja käyttöönoton 50-luvun lopusta 60-luvun alkuun, konstruktio on kestänyt aikaa äärimmäisen hyvin ja saavuttanut ei pelkästään legendaarisen vaan myös oikeutetusti ja perustellusti arvostetun maineen. Moni modernimpi konstruktio toki hakkaa SVD:n monessa suhteessa, mutta aikaa se on kestänyt hyvin. Suhteellinen tarkkuus on yllättävän hyvä, samoin paino on erittäin maltillinen kokoluokkaansa ja samoin rekyylikäytös. Luotettavuus kentällä ei häpeä. Itseäni miellyttää aseessa ajatus erityisesti siitä, että 4,5kg taistelupainolla olevalla kiväärillä voi tuutata 1,5-2moa tarkkuudella erilaisia teräskeernallisia 10g luoteja matkaan 840m/s lähtönopeudella. Ja luotettavasti. :p
 

Pandahki

Kapteeni
Tuo luotettavuus (kenttäoloissa) on ensimmäinen mittari mille tahansa sotapyssylle, ja asia mitä mielestäni lännessä systemaattisesti ylenkatsotaan. Jenkeillä on kuulemma ollut paljon ongelmia esim. SCARin kanssa Afganistanissa, jopa 1-2 häiriötä per lipas. Tarkkuus on sitten DMRn tapauksessa vasta ehkä kolmanneksi tärkein asia, toisen ollessa käsiteltävyys (paino, pituus). DMRlle riittää hyvin se 2-4 MOA kk-vyöstä besorkatulla a-tarvikkeella.
 

Vääpeli

Ylipäällikkö
Tuo luotettavuus (kenttäoloissa) on ensimmäinen mittari mille tahansa sotapyssylle, ja asia mitä mielestäni lännessä systemaattisesti ylenkatsotaan. Jenkeillä on kuulemma ollut paljon ongelmia esim. SCARin kanssa Afganistanissa, jopa 1-2 häiriötä per lipas. Tarkkuus on sitten DMRn tapauksessa vasta ehkä kolmanneksi tärkein asia, toisen ollessa käsiteltävyys (paino, pituus). DMRlle riittää hyvin se 2-4 MOA kk-vyöstä besorkatulla a-tarvikkeella.
Tästä ei ole kuin yhden Navy Sealin videolla sanomiset. Mistään muualta en tota kuullut. päin vastoin Scar H on tykätty todella paljon. Ja Scar H ei ole DMR ase, se on raskas rynkky.
 

Pandahki

Kapteeni
Tästä ei ole kuin yhden Navy Sealin videolla sanomiset. Mistään muualta en tota kuullut. päin vastoin Scar H on tykätty todella paljon. Ja Scar H ei ole DMR ase, se on raskas rynkky.
Sori, meni versiot sekaisin. Pikku-SCAR oli kuulemma epäluotettava kentällä, iso vaan kova optiikalle ja elektroniikalle, mutta tämä varmaan sama kaikille "oikeille" kiväärikaliipereille. Ja SCAR nimenomaan on DMR ase, vai onko joku muu syy miksi niitä ei sitten ole joka jantterilla, vaan 1 per ryhmä?
 

Vääpeli

Ylipäällikkö
Sori, meni versiot sekaisin. Pikku-SCAR oli kuulemma epäluotettava kentällä, iso vaan kova optiikalle ja elektroniikalle, mutta tämä varmaan sama kaikille "oikeille" kiväärikaliipereille. Ja SCAR nimenomaan on DMR ase, vai onko joku muu syy miksi niitä ei sitten ole joka jantterilla, vaan 1 per ryhmä?
Paino ja ammusten paino.
Käytännössä jaoettelu menee raskas rynkky = lyhyet Scar H, RK 308 versiot ja HK417 yms muut. Battlerifle vanhan kiväärin mittaiset 308 yms aseet, FAL, G3 yms. DMR aseet on sit HK417 erikoisversiot, geisselen laukasukoneistolla yms, FN SCAR SSR, SVD...
 

ctg

Ylipäällikkö

Tahtoo, tämä konekivääri on lähin malli steampunk aseille ja mitä löytyy esim Bioshock peleistä.
 

ctg

Ylipäällikkö

Iso elukka tippuu kerrasta 69 kalibeeriin ammuksella, joka painaa noin 600 grainia eli 38.87 grammaa, 100 grainin eli 6.48 gramman mustaruuti latauksella. Mielenkiintoinen ase joka tapauksessa, sillä se ladataan takaa, eikä edestä perinteisten muskettien tapaan. Ammus läpäisee peuran helposti, joten pitää olla tarkkana vaikka ammus ei lennä hirveän pitkälle. Erikin mukaan testi video radalta tulee myöhemmin.
 
Viimeksi muokattu:

Pandahki

Kapteeni

KIM

Majuri
Miksi FN FAL kiväärin elinkaari on ollut monissa maissa suhteellisen lyhyt verrattuna AK ja AR kivääreihin?
Onko syynä muutamana vuosikymmenenä liian järeäksi kuviteltu kaliberi, asetehtaiden lobbaus uusista malleista vai aseen huonous?

Rupesin tätä miettimään kun AK ja AR ovat olleet käytössä melkein sata vuotta (60-70) ja FN FAL on oman pienen kokemuksen perusteella miellyttävämpi kuin nuo kaksi.

Onhan FN FAL vielä käytössä n. 60 eri valtiolla, mutta entisten käyttäjien joukossa on mm. Belgia, Itävalta, Hollanti, Portugali ja Iso-Britannia. Lähinnä kiinnostaa, että mitkä tekijät ovat näissä maissa ollet FN FALin lyhyen elinkaaren syyt. Ja tietysti toisaalta, miksi yli 60 valtiota yhä kuitenkin käyttää noita.
 
Viimeksi muokattu:

Bombsquad

Luutnantti
Miksi FN FAL kiväärin elinkaari on ollut monissa maissa suhteellisen lyhyt verrattuna AK ja AR kivääreihin?
Onko syynä muutamana vuosikymmenenä liian järeäksi kuviteltu kaliberi, asetehtaiden lobbaus uusista malleista vai aseen huonous?

Rupesin tätä miettimään kun AK ja AR ovat olleet käytössä melkein sata vuotta (60-70) ja FN FAL on oman pienen kokemuksen perusteella miellyttävämpi kuin nuo kaksi.

Onhan FN FAL vielä käytössä n. 60 eri valtiolla, mutta entisten käyttäjien joukossa on mm. Belgia, Itävalta, Hollanti, Portugali ja Iso-Britannia. Lähinnä kiinnostaa, että mitkä tekijät ovat näissä maissa ollet FN FALin lyhyen elinkaaren syyt. Ja tietysti toisaalta, miksi yli 60 valtiota yhä kuitenkin käyttää noita.
Elinkaari on ollut lyhyt koska kaliiperi ei ole optimaalinen. On vielä käytössä monessa valtiossa koska niitä on, ja muuhunkaan ei ole varaa.
 
Top