Englantilaisen pitkäjousimiehen koulutus aloitettiin jo 8-9-vuotiaana viimeistään, joten kyllä jousimiehetkin olivat kalliita ja arvokkaita resursseja. Varsijousen kehittäminen muutti toki tilannetta oleellisesti, kun kokematonkin ampuja osasi ampua sillä kohtuu tarkasti.
Pitkäjousimiehiähän harjoitettiin lapsuus- ja nuoruusiässä niin paljon, että lihaksisto ja luusto kehittyi siihen, että hyvinkin raskailla jousilla kyettiin ampumaan tarkasti. Nykyiset kilpajousiampujat eivät esimerkiksi kykenisi käyttämään niin raskaita jousia tarkasti - englantilaisilla pitkäjousimiehillä olivat vasemman käden luut jopa kaksinkertaisen paksuiset rasituksen aiheuttaman luunkasvun vuoksi, ja jo nuorella iällä osassa nivelrikko niin pitkällä, että nämä nivelet olivat luutuneet kiinni, joka tukevoitti entisestään otetta kaaresta.
Lisäksi englantilaisen pitkäjousimiehen koulutukseen kuului myös lähitaistelun kouluttaminen miekalla. Pitkäjousimiehet kantoivatkin jousen ohella miekkaa, ja olivat harjoitettuina ammattisotilaina varsin taitavia sen käytössä, ja käytännössä lähitaistelussakin niskan päällä kaikkia paitsi raskaasti panssaroituja ritareita ja raskasta jalkaväkeä vastaan.
Eikä pelkästään itse pitkäjousimies ollut kallis resurssi, vaan myös hänen marjakuusijousensa, todellinen jousentekotaidon mestariteos. Voimakkaat pitkäjouset olivat varsin arvokkaita aseita, ja ne usein ennemmin rikottiin kuin luovutettiin viholliselle.
Jos nyt puhutaan englantilaisista pitkäjousimiehistä eikä jostain peltotöistä sotaväkeenotetuista maaorjista, niin kyllä heillä kaikilla oli.