wanhat aseet ja kysymyksiä tietäjille

Kiitokset linkistä ja kommenteista... en tosiaan osaa sanoa, ostaisinko jos eteen tulisi. Nytpä vaan tilanne on se, että tällainen tuli muistoesineenä säilytettäväksi itselleni, mutta mietin josko tuolle saisi ihan käyttöarvoakin vaikka radalla. Ilmeisesti aika tarkka ase kyseessä - toki sehän käyttötarkoitus on aikanaan ollut - mutta aseen kunto on vielä pieni arvoitus. Historiallinen esine se on toki, ja kyllä siinä omanlainen fiiliksensä on pitää tuollaista kädessä.
 
Kiitokset linkistä ja kommenteista... en tosiaan osaa sanoa, ostaisinko jos eteen tulisi. Nytpä vaan tilanne on se, että tällainen tuli muistoesineenä säilytettäväksi itselleni, mutta mietin josko tuolle saisi ihan käyttöarvoakin vaikka radalla. Ilmeisesti aika tarkka ase kyseessä - toki sehän käyttötarkoitus on aikanaan ollut - mutta aseen kunto on vielä pieni arvoitus. Historiallinen esine se on toki, ja kyllä siinä omanlainen fiiliksensä on pitää tuollaista kädessä.
Halpa ase harjoitteluun, tosin aseluvan hinta lienee isompi kuin myyntiarvo...
 
Kiitokset linkistä ja kommenteista... en tosiaan osaa sanoa, ostaisinko jos eteen tulisi. Nytpä vaan tilanne on se, että tällainen tuli muistoesineenä säilytettäväksi itselleni, mutta mietin josko tuolle saisi ihan käyttöarvoakin vaikka radalla. Ilmeisesti aika tarkka ase kyseessä - toki sehän käyttötarkoitus on aikanaan ollut - mutta aseen kunto on vielä pieni arvoitus. Historiallinen esine se on toki, ja kyllä siinä omanlainen fiiliksensä on pitää tuollaista kädessä.

Jos itse saisin tuollaisen ilmaiseksi ja pitäisi vain hankkia sille se 90 euron lupa, niin jos vain tähtäimet ja ase muutenkin on ulkoisesti ok, kävisin kokeilemassa radalla ja päättäisin sen mukaan. Superkevyellä piekkarilla jaksaa ampua seisaaltaankin kauan, vaikka sitten mökillä niitä oluttölkkejä ja se käy esim. juniorin tai kokemattoman tuttavan harjoittelupyssyksi jne.
 
Mulla kevyt Sako p54 ja raskas Walther KKS-D,pitenpään jos ampuu niin mieluummin Sakolla räiskii.
 
Mulla kevyt Sako p54 ja raskas Walther KKS-D,pitenpään jos ampuu niin mieluummin Sakolla räiskii.

Minulla on Voere jolla ei pysty ampumaan:facepalm: (hylsy jää lukon eteen toisinaan:mad:).
voere_puoliautomaatti.jpg


Ja CZ 512 jolla pystyy ampumaan.

1582883248902.png

CZ512.jpg
Joka on hyvä ase, mutta alkuperäinen lippaan vapautin, on aivan perseestä.
(omassa on alumiininen ~10mm pidempi versio(y))
 
Omasta asekaapista muutama rauta:Winchester 1866 cal. 45colt(45 coltille ei 1800-luvulla pesitetty kiväärejä,alkuperäinen kaliberi tälle oli 44 Henry),Colt 1873 cal. 45colt ja Colt Navy 1851 cal.44(alunperin Navy mallia valmistettiin 36 kaliberisena,44:nen on tehty nykymarkkinoille).Italialais valmisteita kaikki,1873 revolverin mitoitukset on päin persettä,muuten aseiden työnjälki on varsin hyvä ja tarkkuus kaliberit huomioon ottaen hyvä.HPIM4018.JPGHPIM4019.JPG
 
Mitähän peeveliä? Onko näitä puutukki-sako-valmettilaisia myyty Suomessa laajemminkin? Luulin että 76 jne. oli lähinnä jenkkimarkkinoille, kotimaahan petraa tjms..
Kaunis peli!


Kyllä noita aikanaan oli myynnissä. Valmistuksen fokus oli varmaan kuitenkin viennissä. Tuota .222 mallia on viety mm Ranskaan, jossa .223 ei sotilaskaliperina ollut suvaittu. Pistimen kiinnityksen puuttuminen saattaa myös liittyä jonkun maan lain soveltamiseen.
 
Törmäsin Ruotsin Armémuseumin nettiin kuvaamaa kokoelmaa selatessani tällaiseen Ruotsin puolustusvoimien 1983-1989 tarkkuuskiväärihankintaprosessiin osallistuneeseen suomalaiseen tarkkuuskivääriin:
AM.125584.jpg
AM.125584-2.jpg


Armémuseumin kokoelmatekstin mukaan kyseessä on siis Lano-tarkkuuskivääri (Prickskyttegevär system Lano), joka on valmistettu Suomessa. Onko kenelläkään tästä mitään tietoa?
 
Kyllä noita aikanaan oli myynnissä. Valmistuksen fokus oli varmaan kuitenkin viennissä. Tuota .222 mallia on viety mm Ranskaan, jossa .223 ei sotilaskaliperina ollut suvaittu. Pistimen kiinnityksen puuttuminen saattaa myös liittyä jonkun maan lain soveltamiseen.

Tähän liittyen hauska anekdootti:

"
" Vuonna 1979 tuli mielenkiintoinen kysely Indonesiasta. Sikäläinen rannikkovartiosto kyseli .22 LR eli pienoiskiväärin kaliiberin puoliautomaattikivääriä tarpeisiinsa. Kysely tuntui oudolta, ja pyysimme lisäselvitystä. Sieltä tuli vastaus, että rannikkovartiosto on tilaamassa aseita vartijoiden käyttöön, mutta kaliiberin tuli olla pienempi kuin armeijan käyttämä .223. Tilaajat olivat luettelosta katsoneet, että ainoa mahdollisuus oli .22 LR. Syytä pienempään kaliiberiin ei kerrottu, mutta saimme myöhemmin kuulla että Indonesian hallitsija ei luottanut merivartiostoonsa ja piti huolen, että näillä oli armeijaa huonompi aseistus. Ilmeisesti kyseessä oli eri uskontoryhmien väliset riidat. Ehdotin silloiselle vientipäälliköllemme Mikko Järvelle, että tarjotaan kaliiberia .222 Rem, jonka valmistukseen meillä olisi täydet valmiudet. Indonesian rannikkovartiosto kiinnostuikin aseesta, teimme prototyypt ja saimme kutsun tulla esittelemään asetta paikan päälle.

...

Edessä oli paksuista hirsistä koottu aita, johon armeijan edustajat ensin ampuivat Armalitellä. Kaikki luodit menivät läpi niin että lastut sinkoilivat takana. Kun sitten tuli .222 Valmetin vuoro, kävi täsmälleen samalla lailla. Mitään eroa ei huomattu, ovathan kaliberit varsin lähellä toisiaan. Lastut lentelivät aidan takana. Armeijan edustajat katselivat asettamme epäluuloisina ja alkoviat vertailla patruunoita. Sikäläisen pääesikunnan miehille oli suuri yllätys, että aseiden tehot olivat niin lähellä toisiaan. Hetken näytti siltä, että näin voimakas kaliberi ei tulisi kysymykseen. Lopulta herrat tulkitsivat määräystä niin, että koska .222 Rem on pienempi kuin .223 Rem ja aseemme täytti määräyksen, hankinta voidaan tehdä. Rannikkovartioston edustajat puolustelivat vielä hankintaa sillä, että usein merirosvot ja salakuljettajat olivat varsin vahvasti aseistettuja, eikä pienoiskiväärin kaliberi riitä valvonnan hoitamiseen. Indonesian pääesikunnan miehet arvelivat varmaan, että rajoittamalla panosten hankintaa, voidaan näiden aseiden käyttö pitää kontrollissa.

Kauppa syntyi ja toimitimme Indonesian rannikkovartiostolle muutaman tuhat rynnäkkökivääriä kaliberi .222 Rem.." "


Sitaatti on Timo Hyytisen kirjasta Asesuunnittelua Suomessa. Kirjassa ei aseesta ole kuvaa enkä tainnut tulla kirjailijaa messuilla jututtaessanikaan kysyneeksi, että olisiko tästä kuvaa tai oliko kyseessä levyrunkoinen M76, mitä vientimallit useimmiten olivat. Jos joku tällaisen kuvan Indonesiasta löytää, olisin sangen kiitollinen.
 
Googlailua, saattaa olla virheitäkin:

Wiki-artikkeli Indonesian rannikkovartiostosta, Dinas Penjagaan Laut dan Pantai Indonesia

Heikkolaatuinen kuva sivulla 18/43 Senapan Valmet kaliber .222 Rem.
1585498918542.png

Uutinen aseidenhävitysoperaatiosta, Valmet .222 Rem mainittu (voivat ehkä olla takavarikoitujakin)

Kuva edellisestä uutisesta:
1585499134022.png

Toisen jutun konekäännös (sanamuoto vihjaa, että kyse valtion omaisuuden stenauksesta):

"The firearm is a State Owned Property (BMN) that is out of use and has not produced its ammunition. The destruction is a follow-up of:
  1. Minister of Finance of the Republic of Indonesia No. S- / MK.1.7 / 2015 on Consent of Destruction of State Goods to KPPBC TMP B Jambi
  2. Republic of Indonesia's Head of State License Number SI / 4837 / VI / 2015 for Firearm Destruction."

Edellisessä tällainen kuva:
1585499729328.png
 
Viimeksi muokattu:
Törmäsin Ruotsin Armémuseumin nettiin kuvaamaa kokoelmaa selatessani tällaiseen Ruotsin puolustusvoimien 1983-1989 tarkkuuskiväärihankintaprosessiin osallistuneeseen suomalaiseen tarkkuuskivääriin:
Katso liite: 38786
Katso liite: 38787


Armémuseumin kokoelmatekstin mukaan kyseessä on siis Lano-tarkkuuskivääri (Prickskyttegevär system Lano), joka on valmistettu Suomessa. Onko kenelläkään tästä mitään tietoa?
Näyttää ihan Tak85, mutta polymeeritukilla. Vaikka lukko yms onkin muuta kuin Mosin-Nagant.
 
Taitaa olla Sako/Tikan tuote. Mielestäni tuota tehtiin ja myytiin ulkomaille mm. kiintovaimennettuna versiona. Näin vastaavanlaisen vaimennetun version SAS-näyttelyssä Imperial war museumissa Lontoossa.
 
Törmäsin Ruotsin Armémuseumin nettiin kuvaamaa kokoelmaa selatessani tällaiseen Ruotsin puolustusvoimien 1983-1989 tarkkuuskiväärihankintaprosessiin osallistuneeseen suomalaiseen tarkkuuskivääriin:
Katso liite: 38786
Katso liite: 38787


Armémuseumin kokoelmatekstin mukaan kyseessä on siis Lano-tarkkuuskivääri (Prickskyttegevär system Lano), joka on valmistettu Suomessa. Onko kenelläkään tästä mitään tietoa?
Vuonna 1981 rekisteröity LANO Vapen och Finmekanik on edelleen olemassa tosin toiminta liikevaihdosta päätellen taitaa olla kutakuinkin loppu.

Kyseessä on Sako/Lano tarkkuuskivääri. Patentit ja suunnittelu ruotsissa ja valmistus Sakolla. Osallistui ruotsin tarkkuuskivääri valintatesteihin päästen loppukaksikkoon. Oli testaajien mielestä parempi kuin valituksi tullut Accuracy International (PSG 90) mutta hinta taisi olla se ilmoitettu syy johon tämä hanke tyssäsi. Siitä ei minulla ole tietoa kuinka monta näitä valmistettiin mutta on viitteitä että tästä projektista siirtyi komponentteja suunnittelupöydälle josta Valmet Sniper M86 kivääriä täydentämällä sittemmin syntyi Sako TRG.

Tosin kolmella sulkunokalla varustettu lukko on ollut sakolla jo niinkin aikaisin kuin 1958 jolloin valmistettiin 4:n kpl koesarja SAKO L-60 Rigby kivääriä. Onko tällä seikalla ollut vaikutusta siihen että .338 Lapua mag patruuna jonka ympärille TRG-41 on suunniteltu pohjautuu juurikin tuohon maanmainioon .416 Rigby patruunaan. Tiedäpä tätä mutta varsin aikaisessa vaiheessa kolminokkaista lukkoa jo Sakolla valmistettiin tuolle suur-riista ”maitotonkalle”. Mikä lie tässä sitten ollut ajatus sillä, vielä tänä päivänä vaarallisen riistan pulttilukot ovat pääsääntöisesti mauser 98 lukkoisia.
 
Eikö siihen ole syynä lähinnä patruunan kontrolloitu syöttö, jota pidetään luotettavampana? Suurriista voi alkaa metsästämään sinua takaisin jos jokin menee pieleen, kun puhveli tulee päälle niin ei halua säheltää tuplasyötön kanssa.
 
Eikö siihen ole syynä lähinnä patruunan kontrolloitu syöttö, jota pidetään luotettavampana? Suurriista voi alkaa metsästämään sinua takaisin jos jokin menee pieleen, kun puhveli tulee päälle niin ei halua säheltää tuplasyötön kanssa.
Kylläpä kyllä. Juuri siksi on hämmästyttävää että Sako on kehitellyt ensimmäisen kolmeolkaisen pushfeed lukon jo vuonna 1958 ja juuri nimenomaan vaarallisen riistan patruunalle .416 Rigby.
 
Nyt on uusi metsästysvarustus valmis.Tämä takki (ja housutkin) on ollut työn alla 10 vuotta,kaavat tilasin sitä varten että itse ompelen ei vaan uskaltanut aloittaa leikkaamaan kalliita kankaita.Vähä aikaa sitten kannoin tarpeet ompelimoon ja tässä on tulos,kuin suoraan Outlander sarjasta.Kolmikolkka hattu löytyi Englannista,samoin kaavat takkiin. :)HPIM4227.JPG
 
Tähän vitjaan voinee laittaa seuraavan kysymyksen.

Tunnistusapua kaivataan. Kaverilla on kammallinen vanhoja kolmen linjan kiväärin patruunoita. Kannassa leimat: 17(klo 12), M(klo 3), P(klo 6) ja 1(klo 9). Teräväkärkinen luoti, normaalin messingin värinen.

Mitäs patruunoita?
 
Back
Top