WW2 Hävittäjät
- Viestiketjun aloittaja Ikarus
- Aloitus PVM
Liimaukset pettivät, vaneri halkeili: Kotimaisesta Myrsky-hävittäjästä piti tulla Suomen ilmapuolustuksen huippu, mutta materiaalit eivät kestäneet tositoimia
Moottorista ja rungosta tunnistaa jo koneen aihion. Runkotyöt on keskitetty Tikkakoskelle.
Koneen kokoamis- ja maalauspaikka ovat vielä avoinna.
VL Myrsky II
www.kaleva.fi
Moottorista ja rungosta tunnistaa jo koneen aihion. Runkotyöt on keskitetty Tikkakoskelle.
Koneen kokoamis- ja maalauspaikka ovat vielä avoinna.
VL Myrsky II
- Moottoriteho: 1 065 hv
- Pituus: 8,35 metriä
- Kärkiväli: 11 metriä
- Korkeus: 3 metriä
- Siipipinta-ala: 18 m2
- Tyhjäpaino: 2 337 kg
- Huippunopeus: 535 km/h
- Lakikorkeus: 9 500 metriä
- Aseistus: 4 x 12,7 mm konekivääri + 2 x 100 kg pommi
- Hinta taisteluvalmiina: 3 milj. markkaa (1944)
- Ensilento: 23.12.1941
- Viimeinen lento: 10.2.1948
Liimaukset pettivät, vaneri halkeili: Kotimaisesta Myrsky-hävittäjästä piti tulla Suomen ilmapuolustuksen huippu, mutta materiaalit eivät kestäneet tositoimia
Myrsky-hävittäjästä yritettiin kehittää jatkosodan ilmapuolustuksen kotimainen nyrkki. Kone herää uudelleen eloon rakennus- ja entisöintiprojektissa, jonka on määrä valmistua keväällä 2021.
Kotimaa 25.1.2020 7:00
Kari Pitkänen
VL Myrsky II
Myrsky-hävittäjästä yritettiin kehittää jatkosodan ilmapuolustuksen kotimainen nyrkki.
Kone herää uudelleen eloon rakennus- ja entisöintiprojektissa, jonka on määrä valmistua keväällä 2021.
Suomessa rakennettiin sotavuosina omia hävittäjälentokoneita, joista yhtä, melkoisen epäonnista Myrsky-hävittäjää entisöidään parhaillaan Jyväskylässä ja Vantaalla. Aikanaan toiveet koneen suhteen olivat korkealla.
"Näinkin pienitehoisella moottorilla varustettuna pidän konetta sekä saavutusarvojensa että lento-ominaisuuksiensa puolesta verrattain onnistuneena", kirjoitti kapteeni Veikko Karu arviossaan Myrsky-hävittäjäkoneesta 5. tammikuuta 1944.
Suomalaisella taisteluhävittäjällä oli tuossa vaiheessa takanaan viiden vuoden vaiheikas historia. Idea Myrskystä syntyi ennen talvisotaa, mutta ensilennolleen kone kohosi vasta joulun alla 1941 Tampereen Pyhäjärven jäälle auratulta kentältä.
Tasan kaksi vuotta myöhemmin oli edetty varsinaisten tuotantomallien eli koneen II-sarjan valmistukseen. Koneita saatiin lopulta palveluskäyttöön 47 kappaletta. Tätä ennen oli tehty neljä esisarjan konetta.
– Myrsky on ensimmäinen Valtion lentokonetehtaan valmistama kone, jossa oli sisään vedettävä laskuteline. Se ei ollut mikään paras osa Myrskyä, sillä iso osa koneen onnettomuuksista liittyi juuri laskutelineisiin, Myrsky-entisöintiprojektin tiedottaja Reino Myllymäki kertoo.
Reino Myllymäki (vas.) ja Matti Patteri näyttävät, miten vakaajat, peräsimet ja pala alkuperäistä kainalopeltiä sopivat MY-5-koneen pyrstökehikkoon.
Entisöitävän koneen vastaava osa on peräisin MY-9:stä. Siivet tehdään Vantaalla, runko Tikkakoskella
Myrskyä, valmistusnumeroltaan MY-14, entisöidään entiseen loistoonsa Vantaalla ja Jyväskylässä.
Vantaalla keskitytään koneen siipiin, peräsimeen ja pyrstöön sekä laskutelineisiin. Jyväskylän Tikkakoskella kootaan koneen runko sekä asennetaan paikalleen moottori ja aseet, neljä runkoon moottorin ympärille sijoitettua raskasta konekivääriä.
Koneen valmistumisen takaraja on ilmavoimien vuosipäivä 6.3.2021. Sopivasti samana keväänä entisöinnin merkittävin rahoittaja Patria täyttää sata vuotta. Vuonna 1921 perustettiin yhtiön edeltäjä, silloinen Valtion lentokonetehdas.
Tehdas toimi alkujaan Suomenlinnassa, mutta siirrettiin Tampereen Härmälään 1936. Siellä lentokoneiden valmistus jatkui vuoteen 1967, jolloin tuotanto lopullisesti siirrettiin Kuoreveden Halliin.
"Entisöinti" on Myrskyn kohdalla rohkea sanavalinta. Kaksi kolmannesta työstä on puhdasta uudelleen rakentamista vanhojen piirustusten mukaisesti. Projektin toinen päätukija on Sinituote Oy.
– Alkuperäisestä koneesta on tallella noin neljäsosa. Puuosia on jäljellä vain viisi, ja niistäkin kolme on potkurinlapoja, projektipäällikkö Matti Patteri tietää.
Liimaukset pettivät ja vaneria irtoili
Sota-aikana saatavissa olleiden lakkojen ja liimojen heikko laatu aiheutti Myrskyille jatkuvia pulmia. Siipien liimasaumat aukesivat ja vaneriverhoilu halkeili.
Jopa potkurin lapojen liimaukset aukeilivat, kun orgaaninen kaseiiniliima ei kestänyt säätilan muutoksia, koneiden ulkosäilytystä ja lentämisen rasituksia.
Kaseiinipohjainen Lukko-liima oli tuttu tuote alkuperäisten Myrskyjen tekijöille.
– Faija toimi aikanaan Myrsky-laivueen konetarkastajana. Hänestä se olisi ollut kiva kone, jos aina olisi ollut lämmintä ja kaunista. Suomen kosteissa oloissa koneet alkoivat hajoilla, muistelee Markku Lemmilä, yksi koneen entisöintiin osallistuvista talkoolaisista.
Rengasrikot olivat yleisiä, koska kumin laatu oli heikko. Laskutelineiden rajakytkimet likaantuivat niin, että telineet jäivät vääriin asentoihin. Myrskylle sattui monta mahalaskua tai laskutelineen pettämistä. Moottorille sopivat sytytystulpatkin loppuivat.
Myrskyistä luovuttiin 1948. Saman tien käynnistyi projekti, Valmet Vihuri -harjoitushävittäjästä. Koneita valmistui 51, ja niillä lennettiin 29 000 tuntia, kymmenen kertaa Myrskyjä enemmän.
Moottorit saatiin sotasaalisvarastosta
Myrskyt päätyivät romuksi vuosina 1952–1953. Virallinen MY-14:n ostaja oli Metalli- ja villateollisuus Oy (nykyinen Kuusakoski Oy). Koneen jämät löytyivät 1970-luvulla jämsäläisen kuljetusalan yrittäjän Pauli Harras Lindroosin takapihalta.
Entisöintiä varten moottori, aseet, potkuri ja muita osia saatiin Keski-Suomen Ilmailumuseon (nykyinen Suomen Ilmavoimamuseo) varastosta.
Myrskyä liikuttaa ilmajäähdytteinen, 14-sylinterinen ahdettu Pratt & Whitney R-1830 SC3-G Twin Wasp -tähtimoottori. Samaa voimanlähdettä käytettiin DC-3-matkustajakoneessa.
Moottorit hankittiin Saksan sotasaalisvarastosta. Hävittäjäkäytössä tähtimoottori oli herkkä ylikuumenemaan, mutta koneesta tuli aerodynaaminen ja nopea.
Moottorinsuojuksen etuosa eli niin sanottu NACA-rengas on vedetty muotoonsa kahdeksasta alumiinilevystä Patriacompilla Hallissa ja viimeistelty naputtelemalla ja lyijypiiskalla, Matti Patteri näyttää. Alkuperäistä valmistustekniikkaa ei tunneta.
Myrskyn alkuperäiset piirustukset löytyivät Hallinportin Ilmailumuseon autotallin perältä. Niistä on tallella kolme neljäsosaa.
Matti Patteri on ammatiltaan konstruktioteknikko ja tuotekehittäjä ja tehnyt paljon yhteistyötä puolustusvoimien kanssa. Hänen aloitteestaan ja hänen työstämiensä rakennuspiirustusten pohjalta Myrskyn uudelleen rakentaminen päätettiin käynnistää keväällä 2013.
Talkooväki pysyy pois pahanteosta
Vantaalla koneen puuosien parissa ahkeroi niin sanottu Tiistaikerho, joka yhdistää kolmisen tusinaa entistä ja nykyistä lentäjää ja mekaanikkoa. Onpa joukossa yksi lentäjän lupakirjalla aateloitu kirkkoherrakin.
Kerho kokoontuu vaihtelevalla kokoonpanolla viikoittain tiistaista torstaihin. Osa jäsenistä työskentelee muiden kuin Myrsky-projektin parissa.
– Myrskyä on tehty kohta 23 000 tuntia, ja vielä olisi 5 000 jäljellä. Siis muitakin kuin kahvitunteja, Matti Patteri virnistää.
Myrskyssä on kärkeä kohti kapeneva niin sanottu trapetsinen siipi. Jokainen 22 kolmiosaisesta siipikaaresta ja niiden osista on erilainen.
Tässä saa tehdä käsillään, ja se siinä parasta onkin, Markku Lemmilä (takana) sanoo viimeistellessään siipeä Jouni Ripatin kanssa.
Jo näilläkin tunneilla VL Myrsky on Suomen pisin ja työläin lentokoneen entisöintihanke.
– Vaimot voivat olla aivan huoletta. Olemme tiiviisti koolla ja poissa kaikesta pahanteosta.
Alkuperäisenkin Myrskyn rakentamiseen kului Valtion lentokonetehtaalla noin 22 000 tuntia. Suurissa sarjoissa tehty alumiinirakenteinen Messerschmitt 109 E valmistui Saksassa vain 4 500 tunnissa.
Puuosia tehtiin yli kaksi vuotta
Suomalaishävittäjässä on teräsputkirunko, jonka etuosa on verhottu duralumiinilla ja takaosa koivuvanerilla. Siivet ovat puuta. Sekarakenne oli suunnittelijoille tuttu talvisodan Fokker D.XXI -hävittäjistä.
Juuri MY-14 on ensimmäinen sarjan kone, jonka runko on koottu muotoonsa asennustelineessä eli jigissä.
Siipimateriaaleja olivat vaneri, mänty ja laminoitu koivuviilupuu. Alkujaan siipi oli yksi 11-metrinen kappale, joka kiinnitettiin runkoon neljällä pultilla.
Rakentamisen ja kokoonpanon helpottamiseksi tiistaikerholaiset valmistavat kaksi 5,5-metristä siipeä.
– Ennen kuin siipiä päästiin kokoamaan, teimme 2,5 vuotta niiden puuosia, Patteri kertoo.
Kerholaiset tekevät ja asentavat siipien sisään myös runsaasti metalliosia.
Taival päättyi Nakkilan liejuiselle pellolle
Myrskyt pääsivät tositoimiin vasta jatkosodan viimeisenä kesänä ja Lapin sodassa. Näyttävin sotatoimi oli aamulla jatkosodan viimeisenä päivänä 3.9.1944 suoritettu kuuden koneen maataisteluhyökkäys Orusjärven kylään, jossa vihollisen armeijakunnan esikunnan arveltiin majailevan.
Suuri osa Myrskyn kevytmetallisista huoltoluukuista oli kadonnut.
Uusia on tehty alkuperäisen (oik.) mallin mukaan.
– Myrskyille kertyi reilut 3 000 lentotuntia, mutta koneiden valmistamiseen käytettiin miljoona työtuntia. Eiväthän nämä luvut ole missään suhteessa toisiinsa, Reino Myllymäki huomauttaa.
Myrskyille sattuneissa onnettomuuksissa kuoli neljä pilottia ja kaksi kentänhoitajaa. Eriasteisia vaurioita kirjattiin noin 50.
Kapteeni Kauko Ikosen MY-28:n kuolinsyöksy Nakkilan Leistilässä 9.5.1947 oli viimeinen sinetti.
Kone hajosi syöksyssä ja kaivautui niin syvälle pellon liejuun, ettei sitä ja lentäjän ruumista saatu koskaan ylös. Paikasta tehtiin hauta, ja Myrskyn kohtalo oli lopullinen lentokielto.
Nyt entisöitävä konekaan ei enää nouse ilmaan. Valmistuttuaan MY-14 sijoitetaan joko kotimaiseen ilmailumuseoon tai muuhun sen arvolle sopivaan paikkaan.
Kari Pitkänen
VL Myrsky II
- Moottoriteho: 1 065 hv
- Pituus: 8,35 metriä
- Kärkiväli: 11 metriä
- Korkeus: 3 metriä
- Siipipinta-ala: 18 m2
- Tyhjäpaino: 2 337 kg
- Huippunopeus: 535 km/h
- Lakikorkeus: 9 500 metriä
- Aseistus: 4 x 12,7 mm konekivääri + 2 x 100 kg pommi
- Hinta taisteluvalmiina: 3 milj. markkaa (1944)
- Ensilento: 23.12.1941
- Viimeinen lento: 10.2.1948
Myrsky-hävittäjästä yritettiin kehittää jatkosodan ilmapuolustuksen kotimainen nyrkki.
Kone herää uudelleen eloon rakennus- ja entisöintiprojektissa, jonka on määrä valmistua keväällä 2021.
Suomessa rakennettiin sotavuosina omia hävittäjälentokoneita, joista yhtä, melkoisen epäonnista Myrsky-hävittäjää entisöidään parhaillaan Jyväskylässä ja Vantaalla. Aikanaan toiveet koneen suhteen olivat korkealla.
"Näinkin pienitehoisella moottorilla varustettuna pidän konetta sekä saavutusarvojensa että lento-ominaisuuksiensa puolesta verrattain onnistuneena", kirjoitti kapteeni Veikko Karu arviossaan Myrsky-hävittäjäkoneesta 5. tammikuuta 1944.
Suomalaisella taisteluhävittäjällä oli tuossa vaiheessa takanaan viiden vuoden vaiheikas historia. Idea Myrskystä syntyi ennen talvisotaa, mutta ensilennolleen kone kohosi vasta joulun alla 1941 Tampereen Pyhäjärven jäälle auratulta kentältä.
Tasan kaksi vuotta myöhemmin oli edetty varsinaisten tuotantomallien eli koneen II-sarjan valmistukseen. Koneita saatiin lopulta palveluskäyttöön 47 kappaletta. Tätä ennen oli tehty neljä esisarjan konetta.
– Myrsky on ensimmäinen Valtion lentokonetehtaan valmistama kone, jossa oli sisään vedettävä laskuteline. Se ei ollut mikään paras osa Myrskyä, sillä iso osa koneen onnettomuuksista liittyi juuri laskutelineisiin, Myrsky-entisöintiprojektin tiedottaja Reino Myllymäki kertoo.
Reino Myllymäki (vas.) ja Matti Patteri näyttävät, miten vakaajat, peräsimet ja pala alkuperäistä kainalopeltiä sopivat MY-5-koneen pyrstökehikkoon.
Entisöitävän koneen vastaava osa on peräisin MY-9:stä. Siivet tehdään Vantaalla, runko Tikkakoskella
Myrskyä, valmistusnumeroltaan MY-14, entisöidään entiseen loistoonsa Vantaalla ja Jyväskylässä.
Vantaalla keskitytään koneen siipiin, peräsimeen ja pyrstöön sekä laskutelineisiin. Jyväskylän Tikkakoskella kootaan koneen runko sekä asennetaan paikalleen moottori ja aseet, neljä runkoon moottorin ympärille sijoitettua raskasta konekivääriä.
Koneen valmistumisen takaraja on ilmavoimien vuosipäivä 6.3.2021. Sopivasti samana keväänä entisöinnin merkittävin rahoittaja Patria täyttää sata vuotta. Vuonna 1921 perustettiin yhtiön edeltäjä, silloinen Valtion lentokonetehdas.
Tehdas toimi alkujaan Suomenlinnassa, mutta siirrettiin Tampereen Härmälään 1936. Siellä lentokoneiden valmistus jatkui vuoteen 1967, jolloin tuotanto lopullisesti siirrettiin Kuoreveden Halliin.
"Entisöinti" on Myrskyn kohdalla rohkea sanavalinta. Kaksi kolmannesta työstä on puhdasta uudelleen rakentamista vanhojen piirustusten mukaisesti. Projektin toinen päätukija on Sinituote Oy.
– Alkuperäisestä koneesta on tallella noin neljäsosa. Puuosia on jäljellä vain viisi, ja niistäkin kolme on potkurinlapoja, projektipäällikkö Matti Patteri tietää.
Liimaukset pettivät ja vaneria irtoili
Sota-aikana saatavissa olleiden lakkojen ja liimojen heikko laatu aiheutti Myrskyille jatkuvia pulmia. Siipien liimasaumat aukesivat ja vaneriverhoilu halkeili.
Jopa potkurin lapojen liimaukset aukeilivat, kun orgaaninen kaseiiniliima ei kestänyt säätilan muutoksia, koneiden ulkosäilytystä ja lentämisen rasituksia.
Kaseiinipohjainen Lukko-liima oli tuttu tuote alkuperäisten Myrskyjen tekijöille.
– Faija toimi aikanaan Myrsky-laivueen konetarkastajana. Hänestä se olisi ollut kiva kone, jos aina olisi ollut lämmintä ja kaunista. Suomen kosteissa oloissa koneet alkoivat hajoilla, muistelee Markku Lemmilä, yksi koneen entisöintiin osallistuvista talkoolaisista.
Rengasrikot olivat yleisiä, koska kumin laatu oli heikko. Laskutelineiden rajakytkimet likaantuivat niin, että telineet jäivät vääriin asentoihin. Myrskylle sattui monta mahalaskua tai laskutelineen pettämistä. Moottorille sopivat sytytystulpatkin loppuivat.
Myrskyistä luovuttiin 1948. Saman tien käynnistyi projekti, Valmet Vihuri -harjoitushävittäjästä. Koneita valmistui 51, ja niillä lennettiin 29 000 tuntia, kymmenen kertaa Myrskyjä enemmän.
Moottorit saatiin sotasaalisvarastosta
Myrskyt päätyivät romuksi vuosina 1952–1953. Virallinen MY-14:n ostaja oli Metalli- ja villateollisuus Oy (nykyinen Kuusakoski Oy). Koneen jämät löytyivät 1970-luvulla jämsäläisen kuljetusalan yrittäjän Pauli Harras Lindroosin takapihalta.
Entisöintiä varten moottori, aseet, potkuri ja muita osia saatiin Keski-Suomen Ilmailumuseon (nykyinen Suomen Ilmavoimamuseo) varastosta.
Myrskyä liikuttaa ilmajäähdytteinen, 14-sylinterinen ahdettu Pratt & Whitney R-1830 SC3-G Twin Wasp -tähtimoottori. Samaa voimanlähdettä käytettiin DC-3-matkustajakoneessa.
Moottorit hankittiin Saksan sotasaalisvarastosta. Hävittäjäkäytössä tähtimoottori oli herkkä ylikuumenemaan, mutta koneesta tuli aerodynaaminen ja nopea.
Moottorinsuojuksen etuosa eli niin sanottu NACA-rengas on vedetty muotoonsa kahdeksasta alumiinilevystä Patriacompilla Hallissa ja viimeistelty naputtelemalla ja lyijypiiskalla, Matti Patteri näyttää. Alkuperäistä valmistustekniikkaa ei tunneta.
Myrskyn alkuperäiset piirustukset löytyivät Hallinportin Ilmailumuseon autotallin perältä. Niistä on tallella kolme neljäsosaa.
Matti Patteri on ammatiltaan konstruktioteknikko ja tuotekehittäjä ja tehnyt paljon yhteistyötä puolustusvoimien kanssa. Hänen aloitteestaan ja hänen työstämiensä rakennuspiirustusten pohjalta Myrskyn uudelleen rakentaminen päätettiin käynnistää keväällä 2013.
Talkooväki pysyy pois pahanteosta
Vantaalla koneen puuosien parissa ahkeroi niin sanottu Tiistaikerho, joka yhdistää kolmisen tusinaa entistä ja nykyistä lentäjää ja mekaanikkoa. Onpa joukossa yksi lentäjän lupakirjalla aateloitu kirkkoherrakin.
Kerho kokoontuu vaihtelevalla kokoonpanolla viikoittain tiistaista torstaihin. Osa jäsenistä työskentelee muiden kuin Myrsky-projektin parissa.
– Myrskyä on tehty kohta 23 000 tuntia, ja vielä olisi 5 000 jäljellä. Siis muitakin kuin kahvitunteja, Matti Patteri virnistää.
Myrskyssä on kärkeä kohti kapeneva niin sanottu trapetsinen siipi. Jokainen 22 kolmiosaisesta siipikaaresta ja niiden osista on erilainen.
Tässä saa tehdä käsillään, ja se siinä parasta onkin, Markku Lemmilä (takana) sanoo viimeistellessään siipeä Jouni Ripatin kanssa.
Jo näilläkin tunneilla VL Myrsky on Suomen pisin ja työläin lentokoneen entisöintihanke.
– Vaimot voivat olla aivan huoletta. Olemme tiiviisti koolla ja poissa kaikesta pahanteosta.
Alkuperäisenkin Myrskyn rakentamiseen kului Valtion lentokonetehtaalla noin 22 000 tuntia. Suurissa sarjoissa tehty alumiinirakenteinen Messerschmitt 109 E valmistui Saksassa vain 4 500 tunnissa.
Puuosia tehtiin yli kaksi vuotta
Suomalaishävittäjässä on teräsputkirunko, jonka etuosa on verhottu duralumiinilla ja takaosa koivuvanerilla. Siivet ovat puuta. Sekarakenne oli suunnittelijoille tuttu talvisodan Fokker D.XXI -hävittäjistä.
Juuri MY-14 on ensimmäinen sarjan kone, jonka runko on koottu muotoonsa asennustelineessä eli jigissä.
Siipimateriaaleja olivat vaneri, mänty ja laminoitu koivuviilupuu. Alkujaan siipi oli yksi 11-metrinen kappale, joka kiinnitettiin runkoon neljällä pultilla.
Rakentamisen ja kokoonpanon helpottamiseksi tiistaikerholaiset valmistavat kaksi 5,5-metristä siipeä.
– Ennen kuin siipiä päästiin kokoamaan, teimme 2,5 vuotta niiden puuosia, Patteri kertoo.
Kerholaiset tekevät ja asentavat siipien sisään myös runsaasti metalliosia.
Taival päättyi Nakkilan liejuiselle pellolle
Myrskyt pääsivät tositoimiin vasta jatkosodan viimeisenä kesänä ja Lapin sodassa. Näyttävin sotatoimi oli aamulla jatkosodan viimeisenä päivänä 3.9.1944 suoritettu kuuden koneen maataisteluhyökkäys Orusjärven kylään, jossa vihollisen armeijakunnan esikunnan arveltiin majailevan.
Suuri osa Myrskyn kevytmetallisista huoltoluukuista oli kadonnut.
Uusia on tehty alkuperäisen (oik.) mallin mukaan.
– Myrskyille kertyi reilut 3 000 lentotuntia, mutta koneiden valmistamiseen käytettiin miljoona työtuntia. Eiväthän nämä luvut ole missään suhteessa toisiinsa, Reino Myllymäki huomauttaa.
Myrskyille sattuneissa onnettomuuksissa kuoli neljä pilottia ja kaksi kentänhoitajaa. Eriasteisia vaurioita kirjattiin noin 50.
Kapteeni Kauko Ikosen MY-28:n kuolinsyöksy Nakkilan Leistilässä 9.5.1947 oli viimeinen sinetti.
Kone hajosi syöksyssä ja kaivautui niin syvälle pellon liejuun, ettei sitä ja lentäjän ruumista saatu koskaan ylös. Paikasta tehtiin hauta, ja Myrskyn kohtalo oli lopullinen lentokielto.
Nyt entisöitävä konekaan ei enää nouse ilmaan. Valmistuttuaan MY-14 sijoitetaan joko kotimaiseen ilmailumuseoon tai muuhun sen arvolle sopivaan paikkaan.
tulikomento
Supreme Leader
Suomalaisillekin kovin tutun MS.406:n ohjaamobriiffi.
tulikomento
Supreme Leader
tulikomento
Supreme Leader
Vai vain jälkimmäisessä?
Mersut vetää vaakakierteen ennen hyökkäystä muodossa vain huvikseen
Mustagit odottavat pommikoneiden vieressä hyökkäystä
Mersu kuskilla on naamari kädessä|→ kätevä ohjata yhdellä kädellä ja eihän happeakaan tarvitse noilla korkeuksilla.
Mersut hyökkää jonossa ~30 m välein
Mersut pyörittävät konetta ympäri ampuessaan pommittajaa
Mustagi pyöräyttää itsensä mersun taakse ~ 60m säteellä 500km/h vauhdissa
Lopussa Mustag upottaa risteilijän parilla sarjalla 12,7mm konekiväärillä
Ps Ja Mersut on maalattu itärintaman tunnuksilla ( keltainen nokka yms.)
Ikarus
Respected Leader
Aivan, olihan siinä otettu runsaasti taiteellisia vapauksia. Mustangin kiepsahdus 262:n taakse oli kyllä omaa luokkaansaVai vain jälkimmäisessä?
Mersut vetää vaakakierteen ennen hyökkäystä muodossa vain huvikseen
Mustagit odottavat pommikoneiden vieressä hyökkäystä
Mersu kuskilla on naamari kädessä|→ kätevä ohjata yhdellä kädellä ja eihän happeakaan tarvitse noilla korkeuksilla.
Mersut hyökkää jonossa ~30 m välein
Mersut pyörittävät konetta ympäri ampuessaan pommittajaa
Mustagi pyöräyttää itsensä mersun taakse ~ 60m säteellä 500km/h vauhdissa
Lopussa Mustag upottaa risteilijän parilla sarjalla 12,7mm konekiväärillä
Ps Ja Mersut on maalattu itärintaman tunnuksilla ( keltainen nokka yms.)
Tosiasia on, että 262-pilotti päätti, viitsiikö jäädä Mussen kanssa hippasille. Jos ei näin päättänyt, ei Mustangilla sitä kiinni otettu.
Hippasille jäänti ei sitten välttämättä ollut se fiksuin liike. Tärväämällä ylivoimansa nopeudessa osat kääntyivät.
Joku Me 262 pilotti, saattoi olla Galland kiteteytti potkuri/suihkuhävittäjän lentämisen erot. Potkurikoneella hidasta ajattelua, mutta nopeaa toimintaa ja reagointia. Suihkuhävittäjällä nopeaa ajattelua ja hidasta reagointia. Tarkoitti tällä sitä, että suihkukoneen liike-energiaa ei saanut liiallisella kaartelulla hukata.
Jos energian hukkasi ja nopemmin kiihtyvä potkurihävittäjä oli kannassa, saks. haben sie hankaluuksia.
Eikö tuo ollut jo tuttua ja kantapäiden kautta opittu asia.
Ei Bf109 pitänyt jäädä kaartotaisteluun tämänkään kanssa.
tulikomento
Supreme Leader
Jatkoaikaa saatiin lisää.
lentoposti.fi
Maailman ainoa Brewster 239 -hävittäjä pysyy Suomessa - vuokrasopimusta jatkettiin jälleen | lentoposti.fi
(päivittynyt 2.6. klo 08.42) Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella esillä oleva maailman viimeinen Brewster 239 -hävittäjä (BW-372) pysyy edelleen Suomessa. Lainasopimusta Floridan National Naval Aviation Museumin (NNAM) kanssa on jatkettu edelleen ja se kattaa vuodet 2020-2022.
Kaarne
Majuri
Voisi todeta että Black Ilves Matters!Jatkoaikaa saatiin lisää.
Maailman ainoa Brewster 239 -hävittäjä pysyy Suomessa - vuokrasopimusta jatkettiin jälleen | lentoposti.fi
(päivittynyt 2.6. klo 08.42) Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella esillä oleva maailman viimeinen Brewster 239 -hävittäjä (BW-372) pysyy edelleen Suomessa. Lainasopimusta Floridan National Naval Aviation Museumin (NNAM) kanssa on jatkettu edelleen ja se kattaa vuodet 2020-2022.
Melko sakeesti kalustoa liikkeellä, piirretyt on kaikki tämmösiä.Vai vain jälkimmäisessä?
Mersut vetää vaakakierteen ennen hyökkäystä muodossa vain huvikseen
Mustagit odottavat pommikoneiden vieressä hyökkäystä
Mersu kuskilla on naamari kädessä|→ kätevä ohjata yhdellä kädellä ja eihän happeakaan tarvitse noilla korkeuksilla.
Mersut hyökkää jonossa ~30 m välein
Mersut pyörittävät konetta ympäri ampuessaan pommittajaa
Mustagi pyöräyttää itsensä mersun taakse ~ 60m säteellä 500km/h vauhdissa
Lopussa Mustag upottaa risteilijän parilla sarjalla 12,7mm konekiväärillä
Ps Ja Mersut on maalattu itärintaman tunnuksilla ( keltainen nokka yms.)
Kyllä on havaittavissa joitain pieniä
eroavaisuuksia todellisuuden ja elokuvan välillä.
