WW2 Hävittäjät

Onko mitään käsitystä kellään, että miten pitkä koulutus esim. jenkkilentäjillä oli takana, ennen kuin pääsi sotahäätäjän puikkoihin?
Sitä kuitenkin muistelen, että koulutusvaiheessa kärsittiin useimmissa valtioissa ankaria tappiota. Oppilaat vetivät koneit tonttiin, mutta ei mitään, vanha oppilas multiin ja uutta sisään.:rolleyes:

Varmaakin tuo @tulikomento taulukko on hyvin lähellä totuutta.
USAAF schools
Pilot School

  1. Primary Pilot Training taught basic flight using two-seater training aircraft. This was usually done by contract schools (civilian pilot training schools) through the Civil Aeronautics AuthorityWar Training Service (CAA-WTS). Cadets got around 60 to 65 flight hours in Stearman, Ryan, or Fairchild primary trainers before going to Basic.[14]
  2. Basic Pilot Training taught the cadets to fly in formation, fly by instruments or by aerial navigation, fly at night, and fly for long distances. Cadets got about 70 flight hours in BT-9 or BT-13 basic trainers before being promoted to Advanced Training.[15]
  3. Advanced Pilot Training placed the graduates in two categories: single-engined and multi-engined. Single-engined pilots flew the AT-6 advanced trainer. Multi-engined pilots learned to fly the AT-9, AT-10, AT-11 or AT-17 advanced trainers.[16] Cadets were supposed to get a total of about 75 to 80 flight hours before graduating and getting their pilot's wings.[16]
  4. Transition Pilot Training Single-engined pilots transitioned to fighters and fighter-bombers and multi-engined pilots transitioned to transports or bombers. Pilots got two months of training before being sent into combat duty.
Nuo primary, basic ja advanced vaiheet käytyään pilotilla on ollut noin 215 h ja siitä sotakoneen puikkoihin. 360 h USAF-pilotti loppusodassa reilustikin alle 100 h koulutettua saksalaista vastaan.. 1945 Luftwaffen aloittelijoilla oli vähäisellä koulutuksellaan vaikeuksia lentää Bf 109:llä edes suoraan, puhumattakaan taistelusta.
 
En osaa sanoa mitään lähteen luotettavuudesta, mutta lentotuntimäärät vaikuttavat ihan uskottavalta. Luftwaffen osalta loppusota todnäk jopa vedetty taulukossa yläkanttiin.

https://www.quora.com/How-many-hour...required-of-Allied-pilots-during-World-War-II

Katso liite: 13318
Tuo luftwaffen arvio on kyllä vedetty yläkanttiin ja pahasti. "Ässäpari"-kirjan mukaan sodan loppuvuosina (1943-945), oli luftwaffen uusilla ohjaajilla vain noin 10 tuntia lentoaikaa omalla hävittäjätyypillään. Tämä yhdistettynä heidän itsevarmuuteensa ja fanaattisuuteensa takasi heille varman alasammutuksi tulemisen. Nuo uudet, kokemattomat lentäjät muodostivat muuten vaaran myös luftwaffen kokeneille itärintaman veteraaneille, sillä kokemattomat lentäjät eivät olleet sitä parasta siipimies matskua.
 
Tämä yhdistettynä heidän itsevarmuuteensa ja fanaattisuuteensa takasi heille varman alasammutuksi tulemisen. Nuo uudet, kokemattomat lentäjät muodostivat muuten vaaran myös luftwaffen kokeneille itärintaman veteraaneille, sillä kokemattomat lentäjät eivät olleet sitä parasta siipimies matskua.

Jossakin muistelmissa, esim. Julius Meimbergin kuvataan näitä täynnä itseluottamusta olleita aloittelijoita. Turhat luulot karisi jo ensimmäisellä sotalennolla kun ilmasodan realiteetit kokeneita ja hyvällä kalustolla vastaan lentäneitä kolleegoita iski silmille. Useat ei selvinneet edes siitä ensimmäisestä sotalennosta.
Jos siitä lennosta selvisi, iski mukaan arkuus ja pelko. Monet hyppäsi ehjästä koneesta, kun näkivät että vastustaja on tulossa päälle.
He tiesivät, että selviytymisen mahdollisuudet ovat surkealla koulutuksella ylivoimaista vihollista vastaan lähelle nolla.
 
JiiTee%20Koso.jpg

Janakkalalainen autoilija Jari Taljavirta löysi omaperäisen tavan kunnioittaa tulevaa itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlaa. Taljavirran Mersuun teipattiin toisen ”mersukuskin”, hävittäjälentäjä Kosti ”Koso” Keski-Nummen kasvokuva sekä sota-aikainen lentokone.:solthum:

http://www.kaupunkiuutiset.com/uutiset/276839-tuplamersu-maantiella

Tämä on kyllä loistava tapa kunnioittaa 100 vuotiaitasta suomea.
Mitähän väki tuumasi, jos ottaisi Lauri Törnin kuvasta tarran ja vetäisin sen Fordin yli? Olisi kunnioitusta kotimaahan ja työmaahan, samalla tulosteella... :)
 
Tuohon lentotuntimääriin ennen taistelua anekdootti. Joe Foss (USMC:n huippuässä) totesi, että hänelle oli onnekasta, että normikoulutuksen jälkeen tuli valituksi tukialuskoulutukseen (vaikka ei tainnut koskaan tukialukselta tehdä taistelulentoja) joka pisti 150h lisää. Muistaakseni oli takana jo n. 600 tuntia ennen ensimmäistä viholliskohtaamista.
 
Noo 35,7 litraisesta DB 605:stä lähtee vähän miehekkäämmät äänet kuin 27 litran R-R Merlinistä:) Pikkulohko.. eii, hieno moottori R-R Merlinkin on.
Tuossa videossa kun Plasa lentää, DB työntää mustaa sauhua. Siitä tietää, että kaasuvipu on edessä ja ahtopaineetkin kohdallaan.
Plasa vetää Mersua niin tiukkaan, että tiivistysjuovat irtoaa siiven kärjistä jossakin vedossa.

Huolimatta isommasta iskutilavuudesta DB oli Merliniin verrattuna huomattavan polttoaine taloudellinen. Samoin öljynkulutus oli paljon pienempi.

Noissa näytöslennoissa vanhoilla warbirdeillä tahtoo usein olla lentäminen liian varovaista köröttelyä, mutta ei tässä.

Joo, tässä näyttäisi olevan jo yli 80% ahdolla, kun tuppaa noin upeasti savua ja alkaa ahdin jo osallistua keskusteluun.
Pelkät vaakakaarrot on yli 3 g vetoja, vauhtia on 300 ja kallistus yli 60 asteen... aika pieniä säteitä on pystynyt tekemään tosi luontevasti.
Upea kiihtyvyys myös, kun katsoo kohtaa, jossa kaveri tekee hitaan tynnyrin, niin kokoajan kiihtyy, vaikka poikkeuksia on paljon, kun kuvasta näkee, siiveke ja peräsin poikkeutukset...
Meillä oli aikanaan Spitts S2 ja 300 ponia, jotka ei todellakaan olleet laitumella, niin se ei kykene kiihtymään jos tekee vaikka nopeita vaakakierteitä, kun peräsin vastus on kuitenkin aikamoinen... no, onhan sen kokonaisvastus tosi kova verrattuna mihin tahansa lentävään kangaspuuhun... RV4 Taas puolestaan kiihtyi heti rajanopeuteen, jos jätti kaasun pohjaan....
 
Olen saanut istahtaa kyydissä Renon retkellä P51 Gunfighterin kyydissä 30 minsan keikan ja faija meni mun jälkeen. Saatiin Isä/poika ale vaan 3000 taalaa... nää yhteensä... Tosin käytiin meidän Dukella sitten syömässä naapurikylässä koko pitcrewin kanssa..
P51 on todella tilava kone, vaikka vaan takapenkillä sai istua, enkä ole ihan pieni heppu.... Ja kyllä, se menee upeasti. ;)
 
Olen saanut istahtaa kyydissä Renon retkellä P51 Gunfighterin kyydissä 30 minsan keikan ja faija meni mun jälkeen. Saatiin Isä/poika ale vaan 3000 taalaa... nää yhteensä... Tosin käytiin meidän Dukella sitten syömässä naapurikylässä koko pitcrewin kanssa..
P51 on todella tilava kone, vaikka vaan takapenkillä sai istua, enkä ole ihan pieni heppu.... Ja kyllä, se menee upeasti. ;)

Miten ahtopaine säädetään? Säätykö se automaattisesti kierrosluvun mukana vai onko esim. 75 %:n kierrosluvulla mahdollista ottaa 100%:n ahtopaine?
Packard Merlinissä sai käyttää jonkun aikamäärän yliahtoakin, olikohan tuo 15 min kertavedolla, en muista nyt ulkoa. Myös DB:ssä oli hätäteho eli yliahto rajoitetun aikamäärän sallittu.
 
Miten ahtopaine säädetään? Säätykö se automaattisesti kierrosluvun mukana vai onko esim. 75 %:n kierrosluvulla mahdollista ottaa 100%:n ahtopaine?
Packard Merlinissä sai käyttää jonkun aikamäärän yliahtoakin, olikohan tuo 15 min kertavedolla, en muista nyt ulkoa. Myös DB:ssä oli hätäteho eli yliahto rajoitetun aikamäärän sallittu.
Jos lapakulmilla "vaaditaan" liikaa, niin silloin moottori ahtaa enemmän, kuin tehoasetus muuten vaatisi. Tämä ei ole mahdollista nykyaikaisilla vakiokierrospotkureilla, mutta periaatteessa mahdollista vaikkapa turboporpilla, jossa on kierrosten säätö ja ahtosuhteen säätö mahdollista potkurin kellolla. Hieman monimutkaista, mutta EGT ja tehomittaria seurailematta voi näppärästi polttaa turbiinin sielun ja mäntiin reiät. Toinen tapa on, että pidetään "ylitehoa" päällä liian kauan, niin silloin käytännössä palaa turbiinien tai mäntiin reikää... jälkimmäinen mahdollista nykyäänkin sellaisella moottorilla, jossa on vaikkapa 5 minuutin tehorajoite, starttiin, tai johonkin vertikaliin.
Legendaarisia tehorajoitusmoottoreita oli O-200 ja koneena vaikkapa Rallye 100 Club. Kyseisellä koneella pärtsäilleenä voin kertoa, että kun radan päässä avaa "tehon" asentoon "hirvittävää voimattomuutta" (eli täysikaasu) ja kun moottori meluisasti vastusteli aikansa tätä tehovaadetta, saavutettiin 2850 rpm kierrosluku ja se oli rajoitettu 5 minuuttiin... Tosin voin vannoa ja vakuuttaa, että jokainen henkilö, jolla on kykyä minkäänlaiseen empatiaan, pudotti tätä legendaarista tehoasetusta heti , kun koetaulun mittarinviisarit menivät kertakaikkisen lukukelvottomiksi, järkyttävän tärinän ja väpätyksen myötä... se oli ajallisesti n. 15 sekuntia siitä, kun tämä kierrosluvun maksimi oli saavutettu...

Kyseinen ilmailuväline oli loukkaus lentokone termille. Istuimet 4 henkilölle, tosin vain maa käsittelyyn. ;)
Eli kaikenlaista kikotinta on tullut lenneltyä. Jopa nuoruusystäväni rakentama VP2 oli uskottavampi lentolaitteena.
 
Viimeksi muokattu:
Varmaakin tuo @tulikomento taulukko on hyvin lähellä totuutta.
USAAF schools
Pilot School

  1. Primary Pilot Training taught basic flight using two-seater training aircraft. This was usually done by contract schools (civilian pilot training schools) through the Civil Aeronautics AuthorityWar Training Service (CAA-WTS). Cadets got around 60 to 65 flight hours in Stearman, Ryan, or Fairchild primary trainers before going to Basic.[14]
  2. Basic Pilot Training taught the cadets to fly in formation, fly by instruments or by aerial navigation, fly at night, and fly for long distances. Cadets got about 70 flight hours in BT-9 or BT-13 basic trainers before being promoted to Advanced Training.[15]
  3. Advanced Pilot Training placed the graduates in two categories: single-engined and multi-engined. Single-engined pilots flew the AT-6 advanced trainer. Multi-engined pilots learned to fly the AT-9, AT-10, AT-11 or AT-17 advanced trainers.[16] Cadets were supposed to get a total of about 75 to 80 flight hours before graduating and getting their pilot's wings.[16]
  4. Transition Pilot Training Single-engined pilots transitioned to fighters and fighter-bombers and multi-engined pilots transitioned to transports or bombers. Pilots got two months of training before being sent into combat duty.
Nuo primary, basic ja advanced vaiheet käytyään pilotilla on ollut noin 215 h ja siitä sotakoneen puikkoihin. 360 h USAF-pilotti loppusodassa reilustikin alle 100 h koulutettua saksalaista vastaan.. 1945 Luftwaffen aloittelijoilla oli vähäisellä koulutuksellaan vaikeuksia lentää Bf 109:llä edes suoraan, puhumattakaan taistelusta.
Kiitoksia herroille, myös @tulikomento .Koskaan tullut ennen perehdyttyä jenkkien harjoituskalustoon, nyt paikkautui tämäkin aukko sivistyksessä.
Tässä upeita kuvia upeista koneista. Voin vakuuttaa, etten olisi tunnistanut nimeltä yhtäkään etukäteen:eek:
Stearman
Boeing_Stearman_N67193.jpg


Ryan
1280px-Ryan_PT-22_Recruit_N46502_OTT_2013_02.jpg



Fairchild PT-19
1280px-Fairchild_PT-19_Cornell_USAF.jpg


BT-9
1024px-North_American_NJ-1_in_flight_1938.jpeg


BT-13
1024px-BT-13_Valiant.jpg


Tämä se on kaunotar, AT-9!

1024px-Curtiss_AT-9_Jeep_USAF.jpg


AT-10
1024px-Beechcraft_AT-10-GF_in_flight_c1943.jpg


AT-11
Beechcraft_AT-11_out_over_the_West_Texas_prairies_%2800910460_103%29.jpg


AT-17
1024px-Cessna_Crane_02.JPG
 
Jotenkin tuosta haiskahtaa taas se sakemannien perisynti. Tehtaillaan ja kehitellään alatyyppien alatyyppejä ja haaskataan voimavaroja miten sattuu. Vanhan sanonnan mukaisesti ennen loppuu koiralta kusi kuin saksmannilta konstit.

Tässä on nyt rehellisyyden nimissä sanottava, että Bf 109 on melkeinpä päinvastainen esimerkki. Koneita rullasi tehtailta läjäpäin ja jatkuvalla syötöllä ja konetyypillähän on hävittäjien tuotantoennätys!
Suuri määrä erilaisia versioita on lähinnä normaalia tuotekehitystyötä ja sama pätee kilpailijatuotteisiinkin niin kotimaassa kuin ulkomailla. Spitfirestä rakennettiin muistaakseni vajaa 20 erilaista tuotantoversiota ja erityisesti laivastohävittäjissä amerikkalaiset toivat uusia versioita laivoille suorastaan kiihkeällä tahdilla. Amerikkalaiskoneiden versiokirjo on suhteessa vain hieman suppeampi, ja siinä vaikuttaa sekä amerkkalaisten lyhyempi sota, että tapa korvata vanhentuva tyyppi uudella konetyypillä jatkokehittämisen sijaan.

Ei Me 109 olisi pysynyt kehityksen tahdissa millään, ellei tehtaalla oltaisi tehty jatkuvasti erilaisia alatyyppejä ja prototyyppejä, joissa koeteltiin erilaisia laitteita ja ideoita. Nämä rasittivat sarjatuotantoa lopulta varsin vähä, sillä ne rakennettiin linjan kanssa rinnakkain.
Vastaavasti Fw 190:ää kehitettiin vähintään yhtä raivokkaasti ja vaihdettiin jopa sarjatuotannossa tähtimoottori V-koneeseen. Peli kannatti, sillä Fw 190 pysyi suorituskyvyltään kilpailukykyisenä sodan loppuun asti ja sillä oli vielä kehityspotentiaalia jäljellä (mm. Ta 152). Me 109:sta oli tässä vaiheessa käytännössä puristettu viimeisetkin mehut irti, vaikkakin yläkorkeuksissa se oli vielä kilpailukykyinen.
 
Jos Hitler olisi ollut hieman enemmän "pelimies" olisi moni asia meilläkin toisin tänään, mutta ilmailu puolella olisi kehitys olisi tuonut sotasaksalle Heinkeliltä lukuisia erittäin suorituskykyisiä koneita ja olisi ollut myös aerodynaamisesti erittäin kehittyneitä koneita. Esimerkkinä voisin pitää FW190, jonka aerodynamiikka ei ollut likikään mietittyä, puhumattakaan fiksusti muutettua, tuolla tehomäärällä olisi erimallisella rungon ja siiven liitosalueella kone kyennyt jopa 30 km/h matkanopeuden kasvattamiseen.
Hyvä esimerkki on myös HE178, jollei Hitler esikuntineen olisi suhtautunut Heinkeliin, kuin juutalaisten yleensä, niin voitte arvata, että ilmasota saanut jo sodan alusta asti ihan eri aspektin, kuin historiassa sitten kävi. HE100 oli aerodynaamisesti erittäin kultivoitunut, mutta ei ostettu operatiivisen käyttöön.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Heinkel
Sama rotuerottelun järjettömyys piinasi myös muussakin sotatekniikan edistämisessä....
Tälleen.
 
Viimeksi muokattu:
Jos Hitler olisi ollut hieman enemmän "pelimies" olisi moni asia meilläkin toisin tänään, mutta ilmailu puolella olisi kehitys olisi tuonut sotasaksalle Heinkeliltä lukuisia erittäin suorituskykyisiä koneita ja olisi ollut myös aerodynaamisesti erittäin kehittyneitä koneita. Esimerkkinä voisin pitää FW190, jonka aerodynamiikka ei ollut likikään mietittyä, puhumattakaan fiksusti muutettua, tuolla tehomäärällä olisi erimallisella rungon ja siiven liitosalueella kone kyennyt jopa 30 km/h matkanopeuden kasvattamiseen.
Hyvä esimerkki on myös HE178, jollei Hitler esikuntineen olisi suhtautunut Heinkeliin, kuin juutalaisten yleensä, niin voitte arvata, että ilmasota saanut jo sodan alusta asti ihan eri aspektin, kuin historiassa sitten kävi. HE100 oli aerodynaamisesti erittäin kultivoitunut, mutta ei ostettu operatiivisen käyttöön.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Heinkel
Sama rotuerottelun järjettömyys piinasi myös muussakin sotatekniikan edistämisessä....
Tälleen.

Nyt on melkoista kevytkenkäistä spekulointia ilmassa. Ernst Heinkel oli epäilemättä kyvykäs kaveri, mutta jannua vaivasti tapa pimittää projektejaan viimeiseen asti ja esitellä ne sitten teatraalisesti suurena ihmeenä. He 100:n melkoisena akilleenkantapäänä oli muistaakseni kiehuva jäähdytys, joka on erittäin altis vaurioille. Lisäksi tuohon aikaan Me 109 ja 110 olivat tuotannossa, ja imivät DB601 -moottorien tuotantokapasiteetin käytännössä täysin. He 178 taas oli silkka koekone, jota ei oltu tarkoitettukaan mihinkään muuhun käyttöön. Koko suihkumoottoriprojekti ei kieltämättä tahtonut ottaa tuulta alleen, mutta suihkuhävittäjien tulon viivästymiseen vaikutti enemmän moottoritekniikan raakilemaisuus kuin mikään muu seikka.

Kummasti Heinkel sai tuotantoon sellaisia pikkuprojekteja, kuin Saksan ainoa kunnon strateginen pommikone He 177 tai yöhävittäjä He 219 ollakseen "juutalainen".
 
Suositeltavaa luettavaa ennen kovin jyrkkää kommentointia on Ernst Heinkelin (itse kirjoittama => lähdekritiikkiä kannattaa käyttää) muistelmateos "Myrskyinen elämä", WSOY H:ki 1955.
 
Mulla ei oikein mielenkiinto veny elämäkertojen kahlaamiseen, joten viitsitkö referoida pääkohdat?
 

Jak-9U. Kapteeni Lipfertin päiväkirjassa puhutaan uudesta Jak-tyypistä, Lipfertin mukaan Jak-3, mutta suomentajan mielestä kone oli joka tapauksessa Jak-sarjan loppupään koneita.
Uusi Jak näytti Lipfertin mukaan olevan paljon vaarallisempi kuin Mustang.
''Tämä edelleen kehitetty venäläishävittäjä oli nopeuden ja nousukyvyn suhteen kokolailla ylivoimainen. Aseistus oli samanveroinen ja vain syöksyssä koneemme (Bf 109) osoittautuivat sitä paremmiksi.''

''Läheskään kaikki toverimme eivät uskoneet selostuksiamme ja saivat nyt maksaa siitä. Aika moni ammuttiin alas ja he saivat kiittää hengestään lentokokemustaan. Laskuvarjohyppyjä tuli kuin liukuhihnalta.''
 
Mulla ei oikein mielenkiinto veny elämäkertojen kahlaamiseen, joten viitsitkö referoida pääkohdat?
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ernst_Heinkel

Tuosta nopeasti... :)

Ymmärrän kritiikkiin HE100 jäähdytysongelmasta, mutta Ernst Udet (erään maailmanennätyksen tekijä HE100 koneella ja konetyypin koelentäjä) kertoo muisteloissaan, että "koneen jäähdytysongelma ei ollut ongelma, poliittinen jäähdytys oli ongelma"
;)

Muoks.
Tehtaan koelentäjä Hans Dieterle räjäytti muuten suljetun radan me. luvut HE100 koneella uusille kymmenille, 746 km/h
Siinä on muuten menoo, että ehdi enää korkkaria lukea matalalennossa..... ;)
 
Viimeksi muokattu:

Jak-9U. Kapteeni Lipfertin päiväkirjassa puhutaan uudesta Jak-tyypistä, Lipfertin mukaan Jak-3, mutta suomentajan mielestä kone oli joka tapauksessa Jak-sarjan loppupään koneita.
Uusi Jak näytti Lipfertin mukaan olevan paljon vaarallisempi kuin Mustang.
''Tämä edelleen kehitetty venäläishävittäjä oli nopeuden ja nousukyvyn suhteen kokolailla ylivoimainen. Aseistus oli samanveroinen ja vain syöksyssä koneemme (Bf 109) osoittautuivat sitä paremmiksi.''

''Läheskään kaikki toverimme eivät uskoneet selostuksiamme ja saivat nyt maksaa siitä. Aika moni ammuttiin alas ja he saivat kiittää hengestään lentokokemustaan. Laskuvarjohyppyjä tuli kuin liukuhihnalta.''

JAK 9 oli kyllä parasta mitä neuvostoliitto pystyi ilmailun rintamalle sodanaikana puskemaan. Taisivat valmistaa yli 16 tuhatta konetta...
Suunnittelussa oli muuten jenkkikavereita apuna ja taustalla. Sama oli materiaalien suhteen, että ilman jenkkien apua kyseinen masiina ei olisi lentänyt..
 
Ihme veljeilyä on ollut Jenkeillä noiden Neukkujen kanssa.... ei kyllä uskois mitenkään, jos tämän päivän suhteita katsoo.
 
Ihme veljeilyä on ollut Jenkeillä noiden Neukkujen kanssa.... ei kyllä uskois mitenkään, jos tämän päivän suhteita katsoo.

Eipä tuossa Lend-Lease -materiaaliavussa sen ihmeempää ollut kuin, että 1941-44 välillä Neuvostoliitto joutui kestämään lähes yksin Saksaa vastaan. Koko tuon ajan Saksan Wehrmachtin painopiste oli idässä. Pohjois-Afrikka, Sisilia ja Italia olivat selkeitä sivunäyttämöitä. Lisäksi USA oli sitoutunut Eurooppa ensin -politiikkaan, eli Saksan nujertamiseen ennen Japania. Oli siis ymmärrettävää tukea brittejä ja venäläisiä kestämään. Yhdysvaltojen oman sotakoneiston virittämisessä meni aikaa ja ns. toinen rintama kyettiin avaamaan Euroopassa vasta kesällä 1944 Normandian maihinnousun myötä.
 
Back
Top