Asia selvä antaa olla.
Keskustelu on päätynyt aiheesta ”WW2 Hävittäjät”.
Ps
Jälkiviisaus on poistettu teksteistä.
Tyytyväinen?
Viimeksi muokattu:
WW2 Hävittäjät
- Viestiketjun aloittaja Ikarus
- Aloitus PVM
Asia selvä antaa olla.
Keskustelu on päätynyt aiheesta ”WW2 Hävittäjät”.
Ps
Jälkiviisaus on poistettu teksteistä.
Tyytyväinen?
Ikarus
Respected Leader
P-51 D, pakkolasku pellolle Duxfordissa. Teknisiä ongelmia.
http://www.bbc.com/news/uk-england-cambridgeshire-40553792
tulikomento
Supreme Leader
Me 163 Komet lentää. Tämä tosin ilman rakettimoottoria.
Ikarus
Respected Leader
Finaalissa kone ei halunnut istua millään, todella hyvä liitäjä. Tarkka laskettava. Veti ''hyllyllekin'' ainakin kerran.
Nätisti siitä kumminkin sen himmaili alas, baanaa ilmeisesti reilusti edessä.
Viimeksi muokattu:
Leaderdog
Kaukopartio
Oliko näitä harvinaisempia V-tail mersuja tositoimissa ja jos oli, niin millä menestyksellä?:
messerschmitt_bf_109_v_tail-69164.jpg
messerschmitt_bf_109_v_tail-69164.jpg
If you are a fan of the Messerschmitt Bf.109, and if you are looking for something a little different to build, UMI (Unlimited Models Inc) offers a conversion for an esoteric subject – the experimental Bf109G-0 V-tail prototype (WkNr 14003). Only the one prototype was produced, and the V-tail design never went into production because it offered no real improvement in performance over the standard tail design. Information on the V-tail Bf.109 is difficult to come by, but here I piece together what I could find or deduce.
http://hsfeatures.com/features04/bf109g0vtail32ir_1.htm
The Bf 109H was intended to be a high-altitude fighter, developed from the F-series. The wingspan was increased through the addition of new, constant-chord inner wing panels to 11.92 m (39.11 ft), and the widened stabilizer again received a supporting strut leading from the fuselage, like the B through E models. Maximum speed was 750 km/h (470 mph) at 10,100 m (33,140 ft).[citation needed][clarification needed] A small number of Bf 109 H-1s were built, flying several sorties over Britain and France. Bf 109H-2 and H-5 developments were also planned, but the entire H-series was scrapped because of wing flutter problems.[93]
- H-0 (Pre-production aircraft, rebuilt from F-4/Z, powered by a DB 601E engine with GM-1 boost)
- H-1 (Production version, based on G-5 airframes, powered by a DB 605A engine with GM-1 boost)
https://en.wikipedia.org/wiki/Messerschmitt_Bf_109_variants
he Bf 109H was an attempt to design a high-altitude fighter to fill a gap in the Luftwaffe inventory left by the failure of the earlier Me 155 and Me 209 projects. The 109H was based on the same fuselage as the Bf 109G. It was to be equipped with a high-altitude pressurized cockpit. The standard 109 wings were lengthened from 9.92m to 13.25m by the addition of a rectangular central section.
The first prototype (Bf 109 V.54) flew on 5 November 1943. Initial tests were satisfactory. A second prototype, the Bf 109 V.55, was destroyed in an air raid on 25 February 1944. Further tests on the V.54 produced less impressive results, but work continued on the project. A small number of the pre-production H-0 and H-1s were produced, and were tested by a reconnaissance unit based at Guyancourt, near Paris, but performance was not satisfactory.
By mid-July production was almost ready to begin, but on 18 July 1944 the project was cancelled by the Air Ministry. Other projects, including the Focke-Wulf Ta 152 and the Messerschmitt Me 262 looked likely to produce better aircraft.
Bf.109H-V-55 Specification
Crew 1
Dimensions
Wing span, m 13.25
Length, m 10.25
Height, m 3.2
Wing area, m² 21.9
Powerplant
PE Daimler-Benz DB-605B, hp. 1600
Weight, kg:
Empty 2880
Maximum takeoff weight 3540
Performance
Maximum speed at altitude 6000 m, km/h 590
Maximum speed at altitude 13500 m, km/h 685
Service ceiling, m 13500
Armament
30-mm MK108 cannon with 60 cartridges, 2 X 20-mm MG-151 cannon with 200 cartridges on each one
Variants
H-0
The H-0 was produced by converting Bf 109F airframes. It was equipped with a DB 601E engine, capable of producing 1350 hp and was armed with 2 MG 18 machine guns and 1 Mk 108 cannon. It was capable of reaching a maximum speed of 750 km/h (466 mph) at 10,100m/ 33,135 feet.
Green: converted from Bf 109F airframes. Issued to a fighter-recon unit near Paris (Guyancourt) in 1944 (as was H-1).
Nowara: 1943. DB 601 E engine, 1350 hp. 2 MG 17 + 1 MK 108
B & N: max speed was 750 km/h/ 466 mph at 10100m/33135 ft
H-1
The H-1 was similar to the H-0. It had DB 601E engine with GM1 power boost, the same combination of two 7.9 mm MG 17 machine guns and an engine mounted cannon (either the MJ 108 or the MG 151/20). This was the last version of the 109H to be produced.
H-2
The 109H-2 was to be produced around the Junkers Jumo 213E “Power Egg” engine. It was to be very heavily armed, with one engine-mounted MK 108 cannon, two 20-mm MG 151 or 13 mm MG 131 guns above the engines and two MG 108 cannon under the wings/
Green: Proposed version with Jumo 213E “Power Egg”. Two suggested varients – one with RB 50/30 or RB 75/30 camera and no guns; the other with a MK 108 cannon in engine, two 20-mm MG 151 above the engine and two 30-mm MK 108 cannon under the wings.
Nowara: project only. Jume 213E engine (1750 hp), 2 MG 131 + 3 MK 108, GM1
H-3
A proposed reconnaissance version, equipped with either the Rb 50/30 or Rb 75/30 camera, the Jumo 213E engine and no guns. This may have been a variant of the H-2.
H-4
A possible fighter-bomber version, with the Jumo 213E engine, 3 Mk108 guns and one 500-kg bomb.
H-5
A proposed version built around the DB 605L engine and armed with 3 MK 108s and 2 MG 131 guns.
@Ottoville
Loisto löytö.
Vaikka pidän itseäni kohtuuttoman uteliaana ja tiedonjanoisena, en ole törmännyt tähän Mersun protoon.
Loisto löytö, tottavie!
Loisto löytö.
Vaikka pidän itseäni kohtuuttoman uteliaana ja tiedonjanoisena, en ole törmännyt tähän Mersun protoon.
Loisto löytö, tottavie!
Ikarus
Respected Leader
Hannu Valtosen kirjassa Bf 109 ja Saksan sotatalous on myös tuosta H:sta juttua, s. 207.
'' Ensimmäisenä Bf 109 H:n koekoneena V49 toimii Bf 109 G-3, Wnr 16281, moottorina DB 628. Esim. 22.12.-43 Bf 109 G-5, Wnr 15708, jolla jatkettu siipi, jänneväli 13,26 m, jatkettu ohjausiiveke 2,12 m. G:n normaali korkeusvakaaja ja 125mm korotettu sivuvakaaja fletnerillä, antoi koelennoilla tulokseksi, että korkeusohjaus on vaikeahkoa ja sivuperäsin täysin riittämätön. Ohjausiivekkeet olivat epämiellyttävän hitaat - H:lla sai koneen käännettyä täysin ympäri 6 sekunnissa, K:lla se kävi 4,5:ssä. Bf 109 K muodostuikin uhkaksi H:n kehittämiselle.
K oli pinnoissa 20 km/h nopeampi ja korkeammalla aina ahtimen nimelliskorkeuteen saakka 25 km/h nopeampi, sen aseistus oli parempi ja se oli lujempi. H:n g-rajoitus oli vain 4,5 g plussaa. K:n nähden etuja vain suurempi lakikorkeus ja vähän parempi nousunopeus.
Lopullinen naula H:n arkuun oli, kun RLM päätti, että DB 628:n kehittäminen lopetetaan. Niitä onkin korjattuina DB 605 A-1:iksi riitänyt Suomeen asti. Muutama H valmistui ja varustettiin DB 605 A:lla. H:n kohtaloksi koitui myös FW 190 D-9 ja Ta 152-hävittäjät parempine suoritusarvoineen.''
'' Ensimmäisenä Bf 109 H:n koekoneena V49 toimii Bf 109 G-3, Wnr 16281, moottorina DB 628. Esim. 22.12.-43 Bf 109 G-5, Wnr 15708, jolla jatkettu siipi, jänneväli 13,26 m, jatkettu ohjausiiveke 2,12 m. G:n normaali korkeusvakaaja ja 125mm korotettu sivuvakaaja fletnerillä, antoi koelennoilla tulokseksi, että korkeusohjaus on vaikeahkoa ja sivuperäsin täysin riittämätön. Ohjausiivekkeet olivat epämiellyttävän hitaat - H:lla sai koneen käännettyä täysin ympäri 6 sekunnissa, K:lla se kävi 4,5:ssä. Bf 109 K muodostuikin uhkaksi H:n kehittämiselle.
K oli pinnoissa 20 km/h nopeampi ja korkeammalla aina ahtimen nimelliskorkeuteen saakka 25 km/h nopeampi, sen aseistus oli parempi ja se oli lujempi. H:n g-rajoitus oli vain 4,5 g plussaa. K:n nähden etuja vain suurempi lakikorkeus ja vähän parempi nousunopeus.
Lopullinen naula H:n arkuun oli, kun RLM päätti, että DB 628:n kehittäminen lopetetaan. Niitä onkin korjattuina DB 605 A-1:iksi riitänyt Suomeen asti. Muutama H valmistui ja varustettiin DB 605 A:lla. H:n kohtaloksi koitui myös FW 190 D-9 ja Ta 152-hävittäjät parempine suoritusarvoineen.''
tulikomento
Supreme Leader
Tämä suomennettu kirja näyttäisi käsittelevän samaa teemaa. Tiedätkö tästä yhtään tarkemmin olisiko ostamisen arvoinen ?
Ikarus
Respected Leader
80 sivua, enimmäkseen kuvia varustetuna kuvateksteillä. Hinta näky olevan 24 euroa. Sen siitä nyt juuri maksaa, ei kyllä yhtään enempää.
Mutta se Valtosen Bf 109 ja Saksan sotatalous on täyttä timanttia, paljon asiaa muistakin koneista kuin Mersusta.
Eikö tuo 109-H olisi korjannut yhden Bf-109 pahimman puutteen, laskutelineiden kapean ”raidevälin”.
Joka osaltaan vaikeutti lentoon lähtöä (kone pyrki kiertämään). Ja laskussa toinen teline taittui herkästi alle.
109-H suurempi laskutelineiden"raideleveys" olisi varmasti vähentänyt onnettomuuksia huonoilla kentillä ja kokemattomilla lentäjillä.
Bf 109 Hhttps://de.wikipedia.org/w/index.php?title=Messerschmitt_Bf_109&action=edit§ion=14
Bf 109 H-1
Messerschmitt Me P.1091/III
Zu Beginn des Jahres 1943 begannen bei Messerschmitt parallel zur Weiterentwicklung der G-Serie erste Versuche, aus der Bf 109 eine höhentaugliche Jägerversion abzuleiten. Um den Entwicklungsaufwand möglichst gering zu halten, schlug die Firma dem RLM eine Ableitung aus der Bf-109-F-Serie vor, deren Spannweite durch ein neues, rechteckiges, mit dem Rumpf fest verbundenes Tragflächenmittelstück auf 11,92 m erhöht wurde. Die Schwenklager der Federbeine des Hauptfahrwerks wanderten an dessen äußere Enden, so dass sich die Spurweite der Maschine deutlich erhöhte und somit der bei der Focke-Wulf Fw 190 gegebenen nahekam. Damit ließ sich die Bf 109 leichter starten und landen und neigte weniger zum Ausbrechen. Die Federbeine passten beim Einfahren wieder genau in die Öffnungen der unveränderten Außentragflächen. Auch wenn diese abgenommen wurden, blieb der Vorteil der 109 erhalten, auf dem eigenen Fahrwerk stehen zu können. Die erste Versuchsmaschine der geplanten H-Serie trug die Bezeichnung V49 und stammte aus der F-Serie. Mit der neuen Bezeichnung Bf 109 H V1 wurde sie für Leistungsversuche bei Daimler-Benz in Stuttgart-Echterdingen verwendet, wobei mehrfach Flughöhen von über 12.000 m erreicht wurden. Zu diesem Zweck war die Maschine mit der bei der G-Serie eingeführten Druckkabine ausgestattet, über die die F-Serie noch nicht verfügt hatte. Im Sommer 1943 legte man eine Vorserie H-0 auf, die neben dem neuen Flächenmittelstück über ein in der Spannweite ebenfalls vergrößertes Höhenruder verfügte, das wie bei der E-Serie der Bf 109 zum Rumpf hin abgestrebt war. Als Motor diente der DB 601 E mit GM-1-Anlage, die Bewaffnung umfasste zwei 7,92-mm-MG 17 und eine 30-mm-MK-108-Maschinenkanone hinter dem Motorblock. Trotz eines Startgewichts von 3800 kg konnte die H-0-Geschwindigkeiten über 740 km/h in Höhen von 14.000 m erreichen. Anfang 1944 setzte eine Versuchsstaffel der Luftwaffe diese Maschinen nahe Paris versuchsweise unter scharfen Bedingungen ein. Dabei zeigten sich bei hohen Geschwindigkeiten starke Tragflächenschwingungen, die schließlich zum Abbruch dieser Versuche führten.
Auf die H-0 folgte noch eine kleine Serie von H-1-Maschinen,[7] die aus Bf 109 G-5 umgebaut worden waren. Sie verfügten im Rumpf hinter dem Cockpit über Rb-50/30- oder 75/30-Aufklärungskameras und wurden als Höhenaufklärer kurzer Reichweite über Großbritannien eingesetzt.
Weitere Versionen der H-Serie waren geplant, der schwere Höhenjäger H-2 sollte neben den beiden 7,92-mm-MG-17-Maschinengewehren mit insgesamt drei 30-mm-MK-108-Maschinenkanonen in Rumpf und Tragflächen ausgestattet werden. Die H-3 war geplant als leichter Höhenjäger mit einer Bewaffnung von zwei 13-mm-MG-131-Maschinengewehren und einer einzelnen 30-mm-MK-108, während sich hinter der Bezeichnung H-4 ein Projekt für einen unbewaffneten Höhenaufklärer verbarg. Die H-2, H-3 und H-4 sollten mit dem Junkers-Jumo-213-Motor ausgestattet werden, während man für die Version H-5 den Daimler Benz DB 605 L vorsah, der über spezielle Höhenlader verfügte. Die errechnete Höchstgeschwindigkeit dieser als Bf 109 L bezeichneten Maschine betrug über 760 km/h in 11.000 m Höhe.
Die gesamte Entwicklung der Bf 109 H wurde im Februar 1944 nicht zuletzt wegen der im Einsatz aufgetretenen Schwingungsprobleme zugunsten der Ta 152 H der Firma Focke-Wulf aufgegeben.
Blohm & Voss entwickelte auf Grundlage der Vorarbeiten bei Messerschmitt zur Me 155 (eine Abwandlung der Bf 109 mit vergrößerten Tragflächen und Turbolader, die sich zunächst als Bordjäger für den Flugzeugträger Graf Zeppelin, dann als Jagdbomber und schließlich als Höhenjäger in der Entwicklung befand – keine Variante der Me 155 wurde verwirklicht) die BV 155, einen Jäger für extreme Höhen, der einige Bauteile der Bf 109 verwendete, zum Beispiel die Außentragfläche. Die allerletzten Planungen einer speziellen Höhenvariante der Bf 109 liefen bei Messerschmitt intern unter der Bezeichnung Me P.1091/I-III. Alle drei angedachten Varianten dieses Projektes sollten aus Bf-109-G-5-Zellen entwickelt werden und die bereits bei der Bf 109 H verwendeten Vergrößerungen von Tragflächen und Leitwerk übernehmen. P.1091/III sollte von einem Daimler-Benz-DB-603-Motor mit einem speziellen TKL-15-Höhenlader angetrieben werden. Zusätzliche Ladeluft sollte in großer Höhe über eine sogenannte Tunnelnabe, d. h. einen hohlen Propellerspinner, angesaugt werden. Die Me P.1091 blieb ein Projekt.
Varianten Bf 109 H
- Bf 109 H-0: Höhenjäger, Vorserienmaschinen; Umbau aus Bf 109 F-4/Z mit DB 601 E und GM-1-Zusatzeinspritzung, Spannweite 11,92 m; Bewaffnung: 2 × 7,92-mm-MG 17, 1 × 30-mm-MK 108
- Bf 109 H-1: Höhenjäger, Motor und Bewaffnung wie F-0
- Bf 109 H-2: Schwerer Höhenjäger, Motor Junkers Jumo 213, Bewaffnung 2 × 7,92-mm-MG 17, 3 × 30-mm-MK 108 (nur Projekt)
- Bf 109 H-3: Leichter Höhenjäger, Motor Junkers Jumo 213, Bewaffnung 2 × 13-mm-MG 131, 1 × 30-mm-MK 108 (nur Projekt)
- Bf 109 H-4: Höhenaufklärer; Motor wie H-2, keine Bewaffnung; Rb-50/30- oder 75/30-Aufklärungskameras im Rumpf hinter dem Cockpit
- Bf 109 H-5: Höhenjäger; Motor Daimler Benz DB 605 L (nur Projekt)
Kenngröße Daten der Bf 109 H-0
Besatzung 1
Länge 8,85 m
Spannweite 11,92 m
Höhe 2,60 m
Startmasse 3800 kg
Höchstgeschwindigkeit k. A.
Dienstgipfelhöhe 14.000 m
Reichweite 800 km
Triebwerk ein 12-Zylinder-V-Motor Daimler-Benz DB 601 E mit GM-1-Einspritzung und 1350 PS Startleistung
Bewaffnung zwei 7,92-mm-MG 17 über dem Motor (je 500 Schuss) und eine 20-mm-Maschinenkanone MG 151/20, durch die Propellernabe feuernd (150–200 Schuss)
http://www.klueser.eu/Me109.php
Tuollaisella kentällä tuskin on pelastuspalvelua....
Slammer
Kenraali
Muista koneista ja yleisöstä päätellen kyseessä oli jonkinlainen tapahtuma, niissä yleensä on. Ja käytännössä sen on täytynyt olla paikalla ehtiäkseen edes noin nopeasti.
Ikarus
Respected Leader
Nopella googlailulla selvisi, että pilotti loukkaantui ja katsojista yksi nainen sai potkurin kappaleesta osumaa.
Uskoisin, että tuosta vielä lentävä kone tulee. Griffon moottoroitu myöhemmän sarjan Spit.