WW2 Hävittäjät

[Slammer]

Tuo on varsin tyypillistä, että ensilennolla pidetään telineet ulkona. Riskien minimointia.

 

[tulikomento]

Ruotsalaiset saivat nyt lentävän FW-190 -replikansa. Kuulemma tänään saapui lentämällä Saksasta. Siviili-ilmailuviranomaisen byrokratiakierros varmaan toki vielä edessä.

Linkissä juttua koneesta toukokuun lopulta.

http://lae.blogg.se/2017/may/horrido-16-2.html

 

[tulikomento]

Kaverin Facebookista löytyi pari kuvaa tältä päivältä. Saksan rekisterissä vielä. Odottaa vielä ruotsalaistamista.

 

[tulikomento]

Oho, blogin mukaan kone olisi nähtävissä jo tämän kesän lentonäytöksissä Ruotsissa.

http://lae.blogg.se/2017/june/horrido-17.html

Ehkäpä sitten jo ensi vuonna Suomessa

 

[Ottoville]

Humu

(Jälkiviisaus poistettu)


(Jälkiviisaus poistettu)

Vaikka puusiipi oli tehty ja M-63 moottoria oli kokeiltu, rungon suunnittelu vei lähes vuode (oltiin jo pitkällä vuoden 1943 puolella) .
Laite asennuksiin päästiin vasta 1944.

(Jälkiviisaus poistettu)

(Jälkiviisaus poistettu)


Samaan aikaan oli pakko ottaa jo vihollinen todesta.
Sillä sen lentokonekalusto parani selvästi uusien tyyppien korvatessa vanhat I-153, I-16, Mig-1 jne.
Nyt ruvettiin samaan hommaan kuin Myrskyn kanssa, konetta alettiin keventää suoritusarvojen parantamiseksi.
(Jälkiviisaus poistettu)


(Jälkiviisaus poistettu)
Humun sarja valmistus keskeytettiin 17,06,1944 ja tilaus peruttiin 26,08,1944.
Ensimmäinen koesarjan kone valmistui 08,08,1944.





(Jälkiviisaus poistettu)

(Jälkiviisaus poistettu)

Pyörremyrskyn

VL Puuska

No ilmavoimien esikunta oli sen verran hereillä että se tilasi Pyörremyrskyn suunnitelman 26,11,1942 jo lokakuussa 1943 70% suunnitelmista oli valmiina.

Valtionlentokonetehdas aloitti tavaroiden raaka-aineiden hankkimisen 22,11,1943 40 Pyörremyrskyä ja 80 Puuskaa varten.
Niin ja Pyörremyrskyn ensilento piti olla vasta 01,07,1944 ja Puuskan 01,07,1945.
(Jälkiviisaus poistettu)










(Jälkiviisaus poistettu)

Koneeseen oltiin tyytyväisiä mutta jäähdytys ongelmien takia, joiden selvittämisen ei riittänyt aikaa/halua joten se myöhästyi sodasta.

(Jälkiviisaus poistettu)

Brewster kokeilujen yhteydessä tehojen puutteen syyksi epäiltiin ettei ahtimen säätöä ole muutettu tai se ei ole muuttunut korkealla.

(Jälkiviisaus poistettu)

 

[John Hilly]

Itse asiassa M-63 oikein säädettynä osoittautui tehokkaammaksi kuin Cyclone ainakin Wikipedian mukaan:

"Alkuperäisten moottorien saannin vaikeuduttua alettiin suunnitella Wright Cyclonesta kehitetyn Shvetsov M-63 -moottorin, joita oli saatu sotasaaliina ja joita voitiin ostaa Saksan sotasaalisvarastoista, asentamista Cyclonen korvikkeeksi Brewsteriin. M-63 asennettiin BW-363:een kesällä 1942. Moottorista ei saatu täyttä tehoa etenkään korkealla ja suoritusarvot jäivät vaatimattomiksi. Vuonna 1943 viiteen Brewsteriin asennettiin M-63-moottori. Moottori osoittautui – paitsi alkuperäistä tehottomammaksi – myös epäluotettavaksi. Pääsyy tehottomuuteen oli säädöissä. Moottorin käsikirja saatiin Saksasta vasta 1943. Oikein säädetty M-63 osoittautui Brewsterin alkuperäistä Cyclonea tehokkaammaksi ja moottorit toimivat tyydyttävästi vielä vuonna 1948."

 

[tulikomento]

Replika-Focke räimäisee Jönköpingin kentällä.

 

[Ikarus]

Replika-Focke räimäisee Jönköpingin kentällä.

Hienosti näkyy menevän. Römeä tähtimoottorin ääni ja kyllä liikahtaa. Veikkaan, että noin 500-600 km/h oli mittarissa.
Tiedätkö, mikä moottori siinä on?

 

[tulikomento]

Hienosti näkyy menevän. Römeä tähtimoottorin ääni ja kyllä liikahtaa. Veikkaan, että noin 500-600 km/h oli mittarissa.
Tiedätkö, mikä moottori siinä on?

Veikkaan vahvasti että Shvetsov Ash-82 kuten näissä replikakoneissa yleensäkin.

 

[Ottoville]

Veikkaan vahvasti että Shvetsov Ash-82 kuten näissä replikakoneissa yleensäkin.

Shvetsov ASh-82

https://en.wikipedia.org/wiki/Shvetsov_ASh-82

 

[Ottoville]

Itse asiassa M-63 oikein säädettynä osoittautui tehokkaammaksi kuin Cyclone ainakin Wikipedian mukaan:

(Jälkiviisaus poistettu)

(Jälkiviisaus poistettu)

 

[Ikarus]

Veikkaan vahvasti että Shvetsov Ash-82 kuten näissä replikakoneissa yleensäkin.

Shvetsov M-25 näkyy olleen lisenssiversio Wright R-1820-F3 :sta. M-25 moottori oli mm. I-16 hävittäjässä.
Tuo Ash-82 lienee M-25:n jatkokehitelmä, ensin tuli M-62. Ash-82:sta löytyy riittävästi potkua, versiosta hieman riippuen. (M-82T with two speed supercharger:1,900 hp)
Noilla tehoilla replika FW liikahtaa iloisesti.

 

[Ottoville]

Shvetsov M-25 näkyy olleen lisenssiversio Wright R-1820-F3 :sta. M-25 moottori oli mm. I-16 hävittäjässä.
Tuo Ash-82 lienee M-25:n jatkokehitelmä, ensin tuli M-62. Ash-82:sta löytyy riittävästi potkua, versiosta hieman riippuen. (M-82T with two speed supercharger:1,900 hp)
Noilla tehoilla replika FW liikahtaa iloisesti.

Aikanaan oli juttua että kun replika FW puutuu panssarointi ja aseistus niin se olisi noin 600kg kevyempi (Aseistus, ampuma tarvikeet ~200-300kg panssarointi 400kg).
Joten kyllä koneen pitäisi kulkea.

 

[TBman]

Aikanaan oli juttua että kun replika FW puutuu panssarointi ja aseistus niin se olisi noin 600kg kevyempi (Aseistus, ampuma tarvikeet ~200-300kg panssarointi 400kg).
Joten kyllä koneen pitäisi kulkea.

Olisi kiva näpräillä tuollainen peli. Noin 4000 työtuntia...

 

[Slammer]

Välttäisin jakamasta kovin ankaria tuomioita jälkiviisauden tuomalla itseluottamuksella. Ensinnäkin hankintojen tekeminen on aina ollut vaikeampaa kuin nykypäivänä yleensä muistetaan. Sotakalustoa ei saa tilattua mistään postimyyntiluettelosta ja käyttämiseenkin liittyy omat ongelmansa. Helpointa on kritisoida VL:n töiden priorisointia, se oli tempoilevaa ja sen takia oikein mikään ei tahtonut ehtiä valmiiksi. Toisaalta on muistettava, että päätavoitteena oli koko jatkosodan ajan Mersujen saaminen. Kaikki muu oli tilanteeseen sopeutumista.

 

[fulcrum]

Suomen Ilmailuhistoriallinen lehti julkaisee kesäkuussa 48-sivuisen erikoisnumeron:

Viime viikolla kolahti GX-hanke postilaatikkoon ja ensilukemisen jälkeen: dis is good shit, yo. Raunio keskittyy enemmänkin talvisotaa edeltävien hävittäjäkandidaattien hankintamahdollisuuksiin kuin suorituskykyyn ja käsittelee samalla armeijan rahoitusongelmia laajemminkin, esittäen mm. vahvoja argumentteja että sotilaat olivat yhtä syyllisiä, elleivät enemmänkin, tilanteeseen kuin paljon parjatut poliitikot. Sellaiselle joka on kahlannut kaikki aikaisemmat Raunion kirjat ja artikkelit läpi niin erikoisnumerossa ei ole kovin paljoa uutta, mutta tässä kaikki tieto on samoissa kansissa.
Ainoa pettymys on ettei italialaista vaihtoehtoa käyty läpi, etenkin koska se oikeasti toteutui (Fiat G.50 -hankinta juuri ennen talvisotaa), ilmeisesti siksi että italialaiskoneet oli 'esikarsinnassa' jo raakattu pois. Virheliike, kun sieltä olisi oikeasti jopa ollut koneita saatavilla jenkkilää halvemmalla ja nopealla toimituksella? Tosin italokoneet oli talviolosuhteissa aika surkeita.

Suosittelen erikoisnumeroa kuitenkin varauksetta, hinta sisältää postikulut eikä tämäntason kamaa somesta saa luettavaksi.

 

[Ottoville]

Ainoa pettymys on ettei italialaista vaihtoehtoa käyty läpi, etenkin koska se oikeasti toteutui (Fiat G.50 -hankinta juuri ennen talvisotaa), ilmeisesti siksi että italialaiskoneet oli 'esikarsinnassa' jo raakattu pois. Virheliike, kun sieltä olisi oikeasti jopa ollut koneita saatavilla jenkkilää halvemmalla ja nopealla toimituksella? Tosin italokoneet oli talviolosuhteissa aika surkeita.

(Jälkiviisaus poistettu)

 

[Vaako]

Viime viikolla kolahti GX-hanke postilaatikkoon ja ensilukemisen jälkeen: dis is good shit, yo. Raunio keskittyy enemmänkin talvisotaa edeltävien hävittäjäkandidaattien hankintamahdollisuuksiin kuin suorituskykyyn ja käsittelee samalla armeijan rahoitusongelmia laajemminkin, esittäen mm. vahvoja argumentteja että sotilaat olivat yhtä syyllisiä, elleivät enemmänkin, tilanteeseen kuin paljon parjatut poliitikot. Sellaiselle joka on kahlannut kaikki aikaisemmat Raunion kirjat ja artikkelit läpi niin erikoisnumerossa ei ole kovin paljoa uutta, mutta tässä kaikki tieto on samoissa kansissa.
Ainoa pettymys on ettei italialaista vaihtoehtoa käyty läpi, etenkin koska se oikeasti toteutui (Fiat G.50 -hankinta juuri ennen talvisotaa), ilmeisesti siksi että italialaiskoneet oli 'esikarsinnassa' jo raakattu pois. Virheliike, kun sieltä olisi oikeasti jopa ollut koneita saatavilla jenkkilää halvemmalla ja nopealla toimituksella? Tosin italokoneet oli talviolosuhteissa aika surkeita.

Suosittelen erikoisnumeroa kuitenkin varauksetta, hinta sisältää postikulut eikä tämäntason kamaa somesta saa luettavaksi.

Käsitelläänkö koneiden aseistukselle asetettuja tavoitteita/vaatimuksia paljon opuksessa?

Itselläni luennassa Stenmanin(?) laivuehistoriikit ja usein toistuva tarina oli maalivaikutuksen riittämättämyys 7,6 mm aseistuksella. "Paras" mieleen jäänyt tarina oli jonkun Curtis-miehen pommikoneen pudotus patruunankulutuksella 1000 - 1500 kpl.

 

[fulcrum]

Vähän siitä taisi olla, mutta ennen talvisotaa aseistuskuviot olivat vielä vähän auki (samalla tavoin kuin esim briteissä). Vielä vuonna 1937 pidettiin neljän kiväärikalibeerisen konekiväärin aseistusta raskaana...
Sotakokemus sitten osoitti kaikkialla että koneet oli liian helppo panssaroida kiväärikalibeerin aseita vastaan.

 

[Slammer]

Tuossa vaiheessa oikein missään ei tosiaan ollut käsitystä siitä miten koneet kannattaisi aseistaa. Myöhemmin vakiintunut tykkiaseistuskaan ei tuolloin ollut erityisen houkutteleva lentokonetykkien keskeneräisyyden takia. Myöskään panssaroinnin ja tiivistyvien polttoainesäiliöiden merkitystä ei useimmissa maissa ymmärretty ennen sotaa.

Mitä tuohon "miksei kenttiä pidennetty" -kysymykseen tulee, niin sekään ei ole niin helppoa kuin siitä kirjoittaminen. Lentokenttätilanne oli ylipäänsä sodan alussa huono, ei ollut paljoa mitä pidentää. Kaikki kentät eivät myöskään olleet sijainniltaan otollisia pidentämiselle eikä se ollut myöskään ilmaista tai erityisen nopeaa. Kun uusia kenttiä yritettiin tehdä halvalla ja nopeasti, saatiin pölyongelma jota ratkottiin suodattimilla koko sodan ajan. Parjatut suksetkin helpottivat huomattavasti koneiden hajauttamista talvisodan aikana kun aurauskalustoa ei yksinkertaisesti ollut.