WW2 Hävittäjät

Luonnollisestihan tätä on maailmalla jo pohdittu. Tässäpä mielenkiintoinen pointti, jonka mukaan Meteor olisi ollut ketterämpi 262:a, ja siksi etulyöntiasemassa.
On tuossa paljon muutakin pohdintaa aiheesta. Näyttää ihan veljessivustoltamme.

https://www.quora.com/Combat-Which-...-the-Messerschmitt-262-and-the-Gloster-Meteor
Wing Loading:
Me 262: 298 kg/m^2
Meteor: 189 kg/m^2
The Meteor gets a massive advantage here, almost guaranteed to out-turn the 262. As the 262 will inevitably have to reduce speed to engage the Meteor, this manoeuvrability advantage gives the Meteor a massive edge if the 262's initial pass fails to successfully disable it.

The Me 262's speed gives it a massive advantage if it is up against a Meteor I, but the Meteor III closes the speed gap quite a bit, after which its vastly superior agility takes over. I would not call it a clear victory for either, necessarily, though, as it depends wholly on the success of the 262's initial pass and how the pilot carries through.
 
Taktiikan kehittäminen oli vääjäämättä tarpeellista suihkuhävittäjien astuessa rintamalle. Oppirahoja maksettiin, mutta toimivia ratkaisuja löydettiin.

Liittoutuneiden mäntämoottorihävittäjät kaartoivat tiukemmin ja kelasivat vauhtia takaisin nopeammin kuin 262, jonka vahvuudet olivat ylivoimaisessa nopeudessa ja erityisesti pommikoneita vastaan suunnitellussa aseistuksessa. Isku ja irti, sillä pärjäsi paremmin ja pysyi toivottomasti alivoimaisena paremmin hengissä. Pommikonevirtoja vastaan Walther Schuck kertoo käyttäneensä seuraavanlaista taktiikkaa:
D6D18BAA-C421-4D0A-AD31-161019D3022C.jpeg
F62D66E0-BD31-4E0B-BB35-4F367A1489B6.jpeg
Kurvatappelu syö energiaa ja nopeutta. Ketterämpää vihollista vastaan ei kannata ryhtyä kaartotappeluun, vaan zoom and boom.
 
Old Boy kirjoitti:
Samaa mieltä, mutta mun perusteena on, että Saksalla oman alueensa ilmatilassa oli toimiva johtamisjärjestelmä. Pystyivät mm ohjaamaan laskeutuvat Me 262:t kentälle, jossa ei ollu Liittoutuneiden hävittäjiä kyttäämässä. Jos tällainen laskupaikka löytyi.
Klikkaa laajentaaksesi...


Pierre Clostermann mainitsee että saksalaiset tekivät ilmatorjunnan suojaaman käytävän laskeutumista varten.
Joten ”rottajahti” ei enää ollutkaan kovin suosittua tai edes terveellistä huvia.


(Rottajahti=> Kun liittoutuneiden ilmavalvonta havaitsi Me262 niin lähtövalmiudessa olevat
Tempesti starttasivat heti.
Suuntana suoraan oletettu Me262 laskeutumispaikka.
Jossa ne odottivat koneen saapumista laskuun.)
 
Me 262:n akilleen kantapäänä olivat moottorit, joiden käyttöikä oli materiaalien heikkoudn vuoksi olematon. Huipputeknologiaa koetettiin valmistaa epätoivoisissa oloissa hupenevista ja puutteellisista materiaaleista. Tätä ongelmaa ei liittoutuneilla sodan loppupuolella ollut.

Aerodynaamisesti 262 oli Meteoria selvästi edellä. Ja saksalaisten toisen aallon koneet olisivat sitten olleet oma lukunsa. Lähimpänä palveluskäyttöä lienee ollut Hortenin lentävä siipi, joka oli rakennettu myös tutkahäivettä huomioiden. Messerschmittin ja Focke-Wulfin myöhemmät mallit jäivät sodan loppumisen surauksena paperikoneiksi (kuljetuksessa vaurioitunut Me P1101 rakennettiin jenkkilässä pienillä modauksilla ja länsimoottorilla uusiksi nimellä Bell X-5) ja näin ollen idän ja lännen tulevien hävittäjäsukupolvien perustaksi.

Heinkelin Volksjägerin kerrotaan kohtaamistilanteessa kaartaneen ja kiivenneen P-51:n kanssa samalla tavalla, mutta olleen vaakalennossa nopeampi ja kiihtyneen paremmin. Varsinaisia ilmataisteluja ei liene käyty.
B7E3262D-FAC3-4674-9501-E97F3D194BDC.jpeg 39963979-851C-41F8-AFFA-D26B6C248F30.jpeg
 
Hyvä silti muistaa että vain puoli vuosikymmentä myöhemmin Korean taivaalla lennettiin F-86 vs. MiG-15 kurvatappeluita ihan täysin WW2:n aikaisten mäntämoottorihävittäjien taktiikoilla. Ainoastaan nopeudet olivat kasvaneet toisen maailmansodan päivistä. Pontti siis se, että Sabre ja MiG-15 olivat sekä nopeita että ketteriä.

 
JR49 kirjoitti:
Onko olemassa kuvauksia varsinaisista ilmataisteluista Me 262:n ja jonkun liittoutuneiden mäntämoottorihävittäjän kesken? Siis kurvataistelua, en tarkoita tätä tyypillistä alasampumistilannetta, jossa väijytetään laskussa oleva suihkuhävittäjä, tai että Me tuhoaa nelimoottorisen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei Me 262 lla ruettu kurvaamaan Mussen kanssa. Siinä se oli huono.
Tiukassa kurvaamisessa se hukkasi vauhdin ja kun kiihtyvyys oli heikko, otti nopeasti ns. ohrakyrsä..

Isku ja irti. Irtautuessa kateltiin joko Mussesta lähti siivet pois, aseistus 262:ssä oli läheltä murhaava.

Joku, taisi olla Galland, mainitsi, että mäntämoottori hävittäjän lentäjä voi toimia nopeasti, mutta ajatella hitaasti. Hyvä kiihtyvyys mahdollisti hätäisenkin toiminnan.
Me 262:n pilotin piti ajatella nopeasti, mutta toimia hitaasti. (Harkitusti siten, että koneen ylivoiman takaavaa nopeutta ei missään tilanteessa hukattu, energian hallinta.)
 
Viimeksi muokattu:
Ikarus kirjoitti:
Ei Me 262 lla ruettu kurvaamaan Mussen kanssa. Siinä se oli huono.
Tiukassa kurvaamisessa se hukkasi vauhdin ja kun kiihtyvyys oli heikko, otti nopeasti ns. ohrakyrsä..

Isku ja irti. Irtautuessa kateltiin joko Mussesta lähti siivet pois, aseistus 262:ssä oli läheltä murhaava.

Joku, taisi olla Galland, mainitsi, että mäntämoottori hävittäjän lentäjä voi toimia nopeasti, mutta ajatella hitaasti. Hyvä kiihtyvyys mahdollisti hätäisenkin toiminnan.
Me 262:n pilotin piti ajatella nopeasti, mutta toimia hitaasti. (Harkitusti siten, että koneen ylivoiman takaavaa nopeutta ei missään tilanteessa hukattu, energian hallinta.)
Klikkaa laajentaaksesi...

Aseistuksesta muuten vielä sen verran, että Me 262:n 30mm tykit olivat helkkarin tehokkaat, pommareita vastaan nimenomaan kehitetty. Mutta tulinopeus oli melko heikko. Tosin sen verran raskas oli tykin kranaatti, että yksikin kunnon osuma teki varmasti selvää jälkeä hävittäjän kokoisesta maalista.

Voisin sitten taas hyvin kuvitella, että esim. Meteorin konetykeissä oli suurempi tulinopeus. P-80:n aseistus taas oli perinteiseen tapaan amerikkalainen: 6 x 12,7mm Browning konekivääri.
 
Ikarus kirjoitti:
Ei Me 262 lla ruettu kurvaamaan Mussen kanssa. Siinä se oli huono.
Tiukassa kurvaamisessa se hukkasi vauhdin ja kun kiihtyvyys oli heikko, otti nopeasti ns. ohrakyrsä..

Isku ja irti. Irtautuessa kateltiin joko Mussesta lähti siivet pois, aseistus 262:ssä oli läheltä murhaava.

Joku, taisi olla Galland, mainitsi, että mäntämoottori hävittäjän lentäjä voi toimia nopeasti, mutta ajatella hitaasti. Hyvä kiihtyvyys mahdollisti hätäisenkin toiminnan.
Me 262:n pilotin piti ajatella nopeasti, mutta toimia hitaasti. (Harkitusti siten, että koneen ylivoiman takaavaa nopeutta ei missään tilanteessa hukattu, energian hallinta.)
Klikkaa laajentaaksesi...
Eipä toki tietenkään, vaan kun sodassa sattuu ja tapahtuu, niin olisi voinut jollekin Me-pilotille sattua virhe/liian isot pallit/kamikaze-olo tms. :)
Muistan lukeneeni kuvauksia, että Stukat antautuivat Itärintamalla jossain tilanteissa mielellään ilmataisteluun, vaikka sen luulisi olevan viimeinen sellaiseen. Ehkä enempi pommareita tms. vastaan, mutta silti.:eek:
 
tulikomento kirjoitti:
Aseistuksesta muuten vielä sen verran, että Me 262:n 30mm tykit olivat helkkarin tehokkaat, pommareita vastaan nimenomaan kehitetty. Mutta tulinopeus oli melko heikko. Tosin sen verran raskas oli tykin kranaatti, että yksikin kunnon osuma teki varmasti selvää jälkeä hävittäjän kokoisesta maalista.

Voisin sitten taas hyvin kuvitella, että esim. Meteorin konetykeissä oli suurempi tulinopeus. P-80:n aseistus taas oli perinteiseen tapaan amerikkalainen: 6 x 12,7mm Browning konekivääri.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllä neljästä Mauser MK 108:stä lähti rautaa/sekunnissa grammoina ww2 hävittäjistä kaikkein parhaiten.
Kuten totesit ammus oli painava, mutta lähtönopeus huono joka teki ammuksen lentoradan kaarevaksi. Pidemmältä matkalta oli tästä syystä vaikea osua.

Lisäksi MK 108 ei sietänyt kovaa g:n vetämistä tulitettaessa. Ennakko piti vetää valmiiksi, vedon löysäys, tulitus ja aseet toimi ok.

Meteorissa oli ilmeisesti Hispano-Suizan tykit? Niillä saattoi osua ammuksen paremman lähtönopeuden sekä suuremman tulinopeuden ansiosta kauempaa.
 
JR49 kirjoitti:
Eipä toki tietenkään, vaan kun sodassa sattuu ja tapahtuu, niin olisi voinut jollekin Me-pilotille sattua virhe/liian isot pallit/kamikaze-olo tms. :)
Muistan lukeneeni kuvauksia, että Stukat antautuivat Itärintamalla jossain tilanteissa mielellään ilmataisteluun, vaikka sen luulisi olevan viimeinen sellaiseen. Ehkä enempi pommareita tms. vastaan, mutta silti.:eek:
Klikkaa laajentaaksesi...

Ampui P-51:t ja muutkin mäntämoottori koneet kurvaamaan erehtyneitä Me 262:a alas.

Jep, Rudelin muistelmat. Ne kurvasi venäläisiä hävittäjiä vastaan Stukilla.
Sitä virhettä eivät tehneet lännessä, mutta usein venäläiset irtaantui taistelusta aika helposti, taistelumoraali ei kaikilla yksiköillä ollut parasta mahdollista luokkaa.
 
JR49 kirjoitti:
Hei tyypit, sanokaas kun olette perehtyneet: mikä oli II maailmansodan paras lentokonetykki?:)
Klikkaa laajentaaksesi...
1940 maisemissa venäläisten ShVak 20 mm oli tulinopeudeltaan, ammuksen painoltaan ja lähtönopeudeltaan ellei paras niin ainakin parhaita. Tuota oli mm. I-16:n tykkiversiossa nokalla 2 kpl. Tähtäimet ja aseiden laukaisun jäykkyys sekä ampumataito antoi sitten suomalaisillekin vähän tasoitusta. Lisäksi epästabiili I-16 ei ollut ammunnan tarkkuuden kannalta vakain mahdollinen aselavetti.

Hyviä olivat myös saksalaisten 20 mm MG 151/20, myöhempi,ei Bf 109 E:ssä ollut versio, jossa ei ollut paljon kehumista. Tämä huonompi alkuperäinen versio oli muistaakseni MG/FF.
edit: Spickin kirjasta kuva eri hävittäjien tulivoimasta, paunaa/s. Me 262 33 paunaa.20171026_065043.jpg
20171026_071134.jpg 20171026_065043.jpg

Toisen taulukon vasemmassa reunassa lähtönopeus jalkaa/s. Ylin arvo 3000 jalkaa/s.
20 mm tykeistä Hispano-Suiza, ShVak ja MG 151/20 olivat hyvin lähellä toisiaan tulen tehon suhteen.
Ja niillä oli mahdollista osua pitemmällekin matkalle. 30 mm MK 108 oli lyhyeltä etäisyydeltä tehokkain.
Luottettavuuteen eikä ammuskapasiteettiin Spickin taulukko ei ota kantaa.
 
Viimeksi muokattu:
Ikarus kirjoitti:
Spickin kirjasta kuva eri hävittäjien tulivoimasta, paunaa/s. Me 262 33 paunaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

On vain sellainen pieni juttu MG-131, MG-151/20 ja MK-108.

Olivat suhteellisen keveitä/kaliberiin nähden ja niiden ampumatarvikkeet oli suunniteltu ilmataistelua varten.
Eli aseet olivat kompromisseja, joilla pyrittiin vain mahdollisimman tehokkaaseen vaikutukseen maalissa.

Jonka tärkeä osa oli hyvä ammus/kranaatti.
M-geschoss

250px-30mm_ammo.JPG
mg151-2.jpg


20mm hispano cannon
ammotypes_1940_03.jpg



Joten kiloa/sekunnissa tai paunaa/sekunnissa ei kero kovin paljon.

Esimerkiksi MK-108 tarvitsi yhden osuman hävittäjään ja kolme osumaa B-17 alas ampumiseen.


Kun taasen Spitfire I saattoi kylvää satojakin osumia (.303) pommikoneeseen vain vaurioittaen sitä.
 
Ottoville kirjoitti:
On vain sellainen pieni juttu MG-131, MG-151/20 ja MK-108.

Olivat suhteellisen keveitä/kaliberiin nähden ja niiden ampumatarvikkeet oli suunniteltu ilmataistelua varten.
Eli aseet olivat kompromisseja, joilla pyrittiin vain mahdollisimman tehokkaaseen vaikutukseen maalissa.

Jonka tärkeä osa oli hyvä ammus/kranaatti.
M-geschoss

250px-30mm_ammo.JPG
mg151-2.jpg


20mm hispano cannon
ammotypes_1940_03.jpg



Joten kiloa/sekunnissa tai paunaa/sekunnissa ei kero kovin paljon.

Esimerkiksi MK-108 tarvitsi yhden osuman hävittäjään ja kolme osumaa B-17 alas ampumiseen.


Kun taasen Spitfire I saattoi kylvää satojakin osumia (.303) pommikoneeseen vain vaurioittaen sitä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mitenkähän paljon on jouduttu noita tykkejä uusimaan, hennon rakenteen vuoksi? Tietysti elinkaari on ollut tosi lyhyt, eli sinänsä oikein mitoitettu lienee olleet....
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top