Toki, mutta II-luokan hävittäjällekin olisi ollut käyttöä Suomen erityisolosuhteissa joihin kuuluivat kehnosti koulutetut vastustajat. I-luokan hävittäjän kotimaisen tuotantoon sotavuosina Suomella ei toki ollut koskaan resursseja.
WW2 Hävittäjät
- Viestiketjun aloittaja Ikarus
- Aloitus PVM
Toki, mutta II-luokan hävittäjällekin olisi ollut käyttöä Suomen erityisolosuhteissa joihin kuuluivat kehnosti koulutetut vastustajat. I-luokan hävittäjän kotimaisen tuotantoon sotavuosina Suomella ei toki ollut koskaan resursseja.
Totta.
Mutta jos olisi kaivattu II- luokan hävittäjää niin Moranen päivitys olisi kannattanut ottaa ensimmäiselle sijalle.
Olisi saatu huomattavasti pienemillä kustannuksilla, työtunneilla ja nopeammin, välttävä kone rintamalle.
"Moranen varustaminen venäläisellä sotasaalismoottorilla (Klimov M-103) nousi ensimmäisen kerran esille elokuussa 1940 "
"Vaikka taistelukokemukset jäivät vähäisiksi, Mörkö-Morane kasvaneesta painosta huolimatta osoittautui esikuvaansa verrattuna ylivoimaiseksi hävittäjäksi – jatkosodan toiseksi käyttökelpoisimmaksi hävittäjäkonetyypiksi, häviten vain Me 109:lle, tosin liian myöhään. "
Moranen viivästymiseen vaikutti enne kaikkea, Myrsky joka söi tuhottomasti resursseja.
Moranen ongelmat olivat pieniä, verrattuna Myrskyn (prototyypin) muutostöihin.
Myrsky, Pyörremyrsky ja Brewsterin kopiointi söivät tehokkaasti letonkonetehtaan resurssit. Joten mitään ei saatu valmiiksi ajallaan.
Ps. Myrskyn kanssa olisi vain pitänyt valita yksi viidestä kesällä 1939 esitetyistä vaihtoehdoista. Jota olisi sitten alettu valmistaa.
Kyllä, ja epäilen että Moraneja olisi saatu ostettua lisää Saksasta muutostöitä varten. Tämähän on usein toki sanottua, mutta VL hajautti resurssinsa äärimmäisen epätehokkaasti.
Jukka Piipposen kirjassa "Jatkosodan Ässä", joka kertoo Antti Tanista on kuvausta noista Moranen hakureissuista. Ainakin siitä jää kuva että kalusto mitä Ranskasta ostettiin ei ollut aivan priimaa. Koneet olivat vanhoja ja olleet monesti pitkään ilman huoltoa.
Mörkö-Moraneksi muuttaminen itsessään oli jo melkoinen projekti. Epäilen, että vaivannäkö olisi ollut kuitenkin pienempi kuin esim. uusien Myrskyjen tuottamisessa, vaikka perusteellisempaakin huoltoa olisi pitänyt tehdä.
Jännä muuten, miten käsite "vanha" on hävittäjissä muuttunut. Moranet olivat 1943 vanhoja kun ne olivat 3-5 vuotta vanhoja. F-16 -kaluston suunnitellaan kestävän yli 50 vuotta...
sodan aikana kehitys oli todella niin nopeaa, että 5 vuotta vanha kone oli jo lähes 100% varma lentävä kirstu eikä niillä enää ollut operatiivisessa käytössä mitään mahdollisuuksia toteuttaa tilanteiden vaatimia keikkoja. Mutta nyt tilanne on toinen, kun on onneksi harjoitussotia, joissa voidaan kokeilla kalustoa ja taktiikoita, jolloin tulee nopeasti esiin mitä tulee kehittää. Esim. Tämä NATO harjoitus Norjassa viime viikolla. Venäläiset iski elsoa kehiin, nähdäkseen että mitä s
tsuhnat tekee saadakseen siviililiikenteen toimimaan gps jammauksen aikana ja kuinka jammerointi iskee virveen. Samoi että mitä tapahtuu harjoituksen joukkujoen väliseen viestintään. Pohjoinen alue on loistopaikka kokeilla nuo toimet, kun vaikutus rajautuu lähes kokonaan "pahisten" alueelle. No toivottavasti me ja operatiivinen harjoitukseen osallistunut porukka opetteli jammereiden paikallistamisen sekä näiden elsoalusten tuhoamisen harjoittelun...
Vanhoja pätkiä kerätty yhteen, näyttäisi että F-17 ja F-29 sekoitetaan usein.
Mutta asiaan kohdassa (7,38) FW-190 A8 vs B-17 osumat ovat yllättävän kovia ( isot räjähdykset).
Vahva veikkaus on että kone on,
Fw 190 A-8/R8 — The A-8/R8 was similar to the A-8/R2, but fitted with heavy armour including 30 mm (1.18 in) canopy and windscreen armour and 5 mm (.2 in) cockpit armour.
Sillä niin iloisesti B-17 tulee alas.
Muutamalla viime sekunnilla oli muuten suomen väreissä Fokker 21.
Vanhoja pätkiä kerätty yhteen, näyttäisi että F-17 ja F-29 sekoitetaan usein.
Mutta asiaan kohdassa (7,38) FW-190 A8 vs B-17 osumat ovat yllättävän kovia ( isot räjähdykset).
Vahva veikkaus on että kone on,
Fw 190 A-8/R8 — The A-8/R8 was similar to the A-8/R2, but fitted with heavy armour including 30 mm (1.18 in) canopy and windscreen armour and 5 mm (.2 in) cockpit armour.
Sillä niin iloisesti B-17 tulee alas.
myös eräs Me262s kanuunakamera oli ja eräs pisti silmään merkittävän hidas käyntinopeus aseessa sekä iso valojuova, voisikohan olla kyseessä 50 mm.n tykillä tehty versio koneesta. Muutama osuma ja B17 alkoi yskiä.
tulikomento
Supreme Leader
D
Deleted member 266
Guest
Jos (?) viittaat kohtaan 30:29, niin ei muuten ole Fokker, eikä Suomen väreissä.
Pitää ottaa rähmää silmistä ja katsoa uudelleen.
Sarek1
Ylipäällikkö
Niin on. Kyllä ensin katsoin olevan hakaristipyörylät siivellä.
Ikarus
Respected Leader
Niin tätähän ei missään suoraan sanota, selkävaivojakin oli. Mutta jotkut kollegat lensi esim. Luukkanen lensi sotalentoja laivueen komentajana paljonkin. Jorma Karhunen 22.5.-44 Bf 109 G-2:lla (MT-201, Luukkasen nimikko) tasan yhden, lento 30 min. Suulajärven kentältä, 299. ja viimeinen Karhusen sotalento.
Karhusen suorittamana MT:llä ensimmäinen ja samalla viimeinen.
Edit: sekin on varmaa, että loppuun lentäneitä ns. täristäjiä oli myös meillä. Miten meillä noiden lentäjien jatkosijoitus hoidettiin, asia ei ole mistään oikein kunnolla avautunut.
Saksalaiset pisti täristäjät lomalle, useimmat toipuivat vielä lentokuntoon ja taistelutehtäviin. Melkoisen monet hävittäjälentäjien muistelmat ovat tulleet luetuksi ja lähes kaikki olivat jossain vaiheessa ''latauksessa'', osa useampaan otteeseen.
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
Siinä vaiheessa kun Karhunen toimi LeLv 24:n komentajana niin sotalennot oli lennetty. Korkeintaan kirjoituspöydällä lenteli. Ja pahat kielet sanovat että viinakin alkoi maistua. Sinnitteli ilmavoimissa 50-luvulle saakka. Esimiehet antoivat sitten lopulta tämän ymmärtää että olisi oman edun mukaista laittaa eropaperit vetämään.
Eino Luukkanen tosiaan lensi laivueen komentajanakin aika lailla sotalentoja. Joidenkin kriittisten näkemysten mukaan LeLv 34:n toiminta olisi voinut olla tehokkaampaa mikäli komentaja olisi keskittynyt enemmän johtamiseen. Tämä siis lähinnä kesän 1944 ajalta.