WW2 Hävittäjät

Joo, kirjassa on varmaan sata sivua taktiikan kehittymisestä Zeroa vastaan. Jo Lentävät Tiikerit laativat ohjesäännön, jolla pärjäsi Zeroa vastaan. Korkeusetu ja siitä syöksy ja tulitus, ja tosiaan syöksyllä irtautuminen. Toimi aina, kun Zero ei pysynyt syöksyssä perässä.

Lentävät Tiikerit eivät koskaan kohdanneet Zeroja taistelussa...

Chennault kyllä sai toisen käden tietoja Zerosta kiinalaislentäjiltä. Ja olihan heillä vastassa monella tavoin samanlainen Hayabusa.
 
Lentävät Tiikerit eivät koskaan kohdanneet Zeroja taistelussa...

Chennault kyllä sai toisen käden tietoja Zerosta kiinalaislentäjiltä. Ja olihan heillä vastassa monella tavoin samanlainen Hayabusa.
No joo, olet oikeassa. Kirjassa puhutaan, että Chennaultin laatima käsikirja antoi ohjeet Zerojen kanssa taistelemiseen.
Hätäinen päätelmä, joka olisi ollut tarkistettavissa, my bad. Seison korjattuna. Ja itse asiassa, kirjassa puhutaan myös Kiinan taistelujen tuomista opeista japanilaisille, jotka ei sitten alkuunkaan päteneet -41 eteenpäin.
Edit. hetkinen, enhän minä väittänyt, että Lentävät Tiikerit ovat Zeroja kohdanneet! Heidän kauttaan tuli ohjeet, mihin viittasin :)
 
Viimeksi muokattu:
Tarkennetaan sen verran että Tiikerit kyllä muistaakseni väittivät alasampuneensa useita Zeroja. Kyseessä olivat olleet muut tyypit jotka oli väärin tunnistettu Zeroiksi (pääasiassa Hayabusat). Normi_settiä (suomalaisten alasampumat P-51:t jne...).
Tästähän syttyi aikoinaan rec.aviation.militaryssä hirveä sota, kun viimeinen tiikeri Erik Shilling vielä postasi sinne, ja haukkui historioitsija Dan Fordin jonka tutkimuksen mukaan yksikkö oli ampunut alas vain noin kolmanneksen väitetystä konemäärästä, joukossa ei ainuttakaan Zeroa.
 
Tarkennetaan sen verran että Tiikerit kyllä muistaakseni väittivät alasampuneensa useita Zeroja. Kyseessä olivat olleet muut tyypit jotka oli väärin tunnistettu Zeroiksi (pääasiassa Hayabusat). Normi_settiä (suomalaisten alasampumat P-51:t jne...).
Tästähän syttyi aikoinaan rec.aviation.militaryssä hirveä sota, kun viimeinen tiikeri Erik Shilling vielä postasi sinne, ja haukkui historioitsija Dan Fordin jonka tutkimuksen mukaan yksikkö oli ampunut alas vain noin kolmanneksen väitetystä konemäärästä, joukossa ei ainuttakaan Zeroa.
Ja tarkennetaan nyt vielä, että en tietääkseni väittänyt Tiikerin kohdanneen Zeroja, vaan kerroin, että heidän kauttaan tuli ensimmäisen kerran ohjesäännön tapainen, jolla pystyi taistelemaan Zeron kanssa.
 
Tainnu lapinlisää lipsahtaa. Siipikuormitus ja tehopainosuhde vaikuttaa silmukan aloitusnopeuteen.

P-40 oli aika painava, eikä erityisen tehokas.

Heitän hihasta, että P-40 tarvitsi liikkeen aloitukseen suunnilleen matkalentonopeuden, noin 400 km/h. Loppunopeus samaa luokkaa.

Laskuun tultiin (taas hihastavedettynä) noin 200 km/h, ehkä vähän alle.

Siinä on 200 km/h ylinopeutta laskua ajatellen ja ei tuota nopeutta aivan hetkessä hidasteta millään opilla.

Joten aika taisi kullata muistot.
Juu, olet oikeassa. Ei mitään mahdollisuutta silmukasta suoraan laskuun ja jos sitä hidastuvuutta mietitään niin mailikin menee, ennekuin vauhti hiljenee vaikka ottaisi rillat ulos hieman ylinopudessa...
 
Juu, Chennaultin raportti perustui venäläisten ja kiinalaisten kohtamisiin Zeron kanssa. Chennaultin kotimaassa hänen tietojaan pidettiin poikkeuksellisen lennokkaina sotajuttuina.
AVG sai kyllä Zeron käsiinsä myöhemmin, kun yksikön saksalainen (!) mekaanikko Gerhard Neumann kasasi Hainaniin pudonneen Zeron lentokelpoiseksi. Kone oli tosin aika krouvissa kunnossa ja Neumann joutui paljon improvisoimaan saadakseen sen ilmaan eikä se täysin vastannut oikeaa Zeroa.
 
Kirjan lukemisesta on niin kauan, etten muista yksityiskohtia ja möin kirjan pois.

Utilitaristisella tarkoitan sitä, että Bergerud joko ei pysty tai ei halua analysoida sotaa esimerkiksi soturikulttuurin ja sotilaskunnian näkökulmista vaan ainoastaan tulosperusteisesti. Muistaakseni Bergerud on puhdasverinen siviili. Mitä olen amerikkalaisia sotahistoriakirjoja lukenut, niin hyvin usein näkee selkeän eron siviilin ja ammattisotilaan asenteissa.

Sama on havaittavissa nykyisin Suomessa, kun enää ei ole henkilökohtaisesti sotaa kokeneita historioitsijoita, niin kyky katsoa asioita rintamamiehen näkökulmasta heikkenee.
 
Lueskelin tässä SIL:n numerossa 2/2018 ollutta Jukka Raunion artikkelia Ruotsin hävittäjähankinnoista sota-aikana. Erityisen mielenkiintoisia tietoja liittyen ruotsalaisten kotimaista alkuperää olevaan J 22 -hävittäjään.

Kävivät mm. Tampereella Valtion lentokonetehtaalla katsomassa suomalaista VL Myrsky-projektia ja hetken aikaa ruotsalaiset jopa kaavailivat Myrskyn lisenssin ostamista. Päätyivät silti omaan projektiinsa. Ihmeen nopeasti J 22-ohjelma tuotti tulosta. Prototyyppi lensi jo 1942 ja sarjakoneita alettiin luovuttaa ilmavoimille vuoden 1943 kuluessa. Raunion mukaan J 22 oli parempi kone kuin Myrsky. Ehkäpä jopa paras Twin Wasp -moottorilla varustettu hävittäjä. Suurin matkalentonopeus ahtimen määräkorkeudessa oli 560 km/h. Koneella oli kohtuullinen nousukyky ja se oli myös ilmeisen ketterä. Sodan jälkeen kun Ruotsi hankki sitten Spitfirejä ja Mustangeja, lennettiin koelentoja. J 22 pärjäsi ketteryydessä P-51 D Mustangille alakorkeuksissa.

J22_F10_1000p.jpg
 
1280px-VL_Myrsky.jpg
ffvs_j22a_edgroenendijk.jpg


Raunion mukaan J 22 oli parempi kone kuin Myrsky. Ehkäpä jopa paras Twin Wasp -moottorilla varustettu hävittäjä. Suurin matkalentonopeus ahtimen määräkorkeudessa oli 560 km/h.




Ei ole mikään yllätys.

Myrsky oli kaikin puolin suurempi kone (paitsi moottoriteholtaan).
Alla olevien teknisten tietojen lisäksi näyttää sitä .Että myrskyssä oli suurempi ”otsapinta-ala”.
Runko ja siivet on paksumpia, ohjaamonkuomu isompi, ”suuri radioanteeni”.

Kasvattivat ilman vastusta verrattuna J-22:ten.

Seurauksena oli huonompi nopeus ja suurempi polttoaineen kulutus.

Mutta molemmat olivat valmistuessaan jo ”toisen luokan hävittäjiä”.

Sillä molemmat olivat hitaita taivaalle 1942 ja sen jälkeen ( myrsky kyllä paljon enemmän:facepalm:)





Yleiset ominaisuudet



Suoritusarvot


  • Suurin nopeus: 470 km/h (pinnassa), 535 km/h 4 000 metrissä
  • Lentomatka: 650 km (sisäisillä säiliöillä), 1010 km (lisäsäiliöllä)
  • Lakikorkeus: 9 500 m
  • Nousuaika: 10 min 6 000 metriin

Aseistus


  • 4 × 12,7 mm LKk/42-konekivääriä
Specifications (J 22)

General characteristics


  • Crew: One
  • Length: 7.80 m (25 ft 7 in)
  • Wingspan: 10.00 m (32 ft 10 in)
  • Height: 3.60 m (11 ft 10 in)
  • Wing area: 16.00 m² (172.16 ft²)
  • Empty weight: 2,020 kg (4,445 lb)
  • Loaded weight: 2,835 kg (6,240 lb)
  • Powerplant: 1 × SFA STWC-3G 14-cylinder air-cooled radial engine, 795 kW (1,065 hp)

Performance



Armament


 
1280px-VL_Myrsky.jpg
ffvs_j22a_edgroenendijk.jpg







Ei ole mikään yllätys.

Myrsky oli kaikin puolin suurempi kone (paitsi moottoriteholtaan).
Alla olevien teknisten tietojen lisäksi näyttää sitä .Että myrskyssä oli suurempi ”otsapinta-ala”.
Runko ja siivet on paksumpia, ohjaamonkuomu isompi, ”suuri radioanteeni”.

Kasvattivat ilman vastusta verrattuna J-22:ten.

Seurauksena oli huonompi nopeus ja suurempi polttoaineen kulutus.

Mutta molemmat olivat valmistuessaan jo ”toisen luokan hävittäjiä”.

Sillä molemmat olivat hitaita taivaalle 1942 ja sen jälkeen ( myrsky kyllä paljon enemmän:facepalm:)





Yleiset ominaisuudet



Suoritusarvot


  • Suurin nopeus: 470 km/h (pinnassa), 535 km/h 4 000 metrissä
  • Lentomatka: 650 km (sisäisillä säiliöillä), 1010 km (lisäsäiliöllä)
  • Lakikorkeus: 9 500 m
  • Nousuaika: 10 min 6 000 metriin

Aseistus


  • 4 × 12,7 mm LKk/42-konekivääriä
Specifications (J 22)

General characteristics


  • Crew: One
  • Length: 7.80 m (25 ft 7 in)
  • Wingspan: 10.00 m (32 ft 10 in)
  • Height: 3.60 m (11 ft 10 in)
  • Wing area: 16.00 m² (172.16 ft²)
  • Empty weight: 2,020 kg (4,445 lb)
  • Loaded weight: 2,835 kg (6,240 lb)
  • Powerplant: 1 × SFA STWC-3G 14-cylinder air-cooled radial engine, 795 kW (1,065 hp)

Performance



Armament



Mielenkiintoista muuten sekin, että sota-aikana Ruotsi toimi hätäpäissään samoin kuin Suomi talvisodan sytyttyä. Suomen tavoin se haali hätähankintoina eri konetyyppejä (Fiat, Reggiane, Seversky) ja tämän lisäksi käynnisti oman kotimaisen hävittäjäprojektinsa josta kehittyi J 22. Suomi oli käynnistänyt Myrsky-projektin jo aiemmin, mutta kuten tunnettua ei siitä juuri mitään tullut.
 
Lueskelin tässä SIL:n numerossa 2/2018 ollutta Jukka Raunion artikkelia Ruotsin hävittäjähankinnoista sota-aikana. Erityisen mielenkiintoisia tietoja liittyen ruotsalaisten kotimaista alkuperää olevaan J 22 -hävittäjään.

Kävivät mm. Tampereella Valtion lentokonetehtaalla katsomassa suomalaista VL Myrsky-projektia ja hetken aikaa ruotsalaiset jopa kaavailivat Myrskyn lisenssin ostamista. Päätyivät silti omaan projektiinsa. Ihmeen nopeasti J 22-ohjelma tuotti tulosta. Prototyyppi lensi jo 1942 ja sarjakoneita alettiin luovuttaa ilmavoimille vuoden 1943 kuluessa. Raunion mukaan J 22 oli parempi kone kuin Myrsky. Ehkäpä jopa paras Twin Wasp -moottorilla varustettu hävittäjä. Suurin matkalentonopeus ahtimen määräkorkeudessa oli 560 km/h. Koneella oli kohtuullinen nousukyky ja se oli myös ilmeisen ketterä. Sodan jälkeen kun Ruotsi hankki sitten Spitfirejä ja Mustangeja, lennettiin koelentoja. J 22 pärjäsi ketteryydessä P-51 D Mustangille alakorkeuksissa.

Katso liite: 24393
Ruotsin teollinen pohja oli vaan sen verran suurempi että tuloksia oli mahdollista saada. Suomessa tilanne oli ihan toinen, iso osa teollisuudesta pyöri pelkästään ylläpitämässä olemassa olevaa kalustoa eikä resursseja vaan ollut kehitykseen.
 
Ruotsin teollinen pohja oli vaan sen verran suurempi että tuloksia oli mahdollista saada. Suomessa tilanne oli ihan toinen, iso osa teollisuudesta pyöri pelkästään ylläpitämässä olemassa olevaa kalustoa eikä resursseja vaan ollut kehitykseen.

Olennaista on myös, että kehitystä saatiin tehdä rauhassa kun taas Suomessa sodittiin samalla. Aika vaatimattomat lähtökohdat Ruotsissakin kuitenkin oli.
 
Kävivät mm. Tampereella Valtion lentokonetehtaalla katsomassa suomalaista VL Myrsky-projektia ja hetken aikaa ruotsalaiset jopa kaavailivat Myrskyn lisenssin ostamista. Päätyivät silti omaan projektiinsa. Ihmeen nopeasti J 22-ohjelma tuotti tulosta. Prototyyppi lensi jo 1942 ja sarjakoneita alettiin luovuttaa ilmavoimille vuoden 1943 kuluessa. Raunion mukaan J 22 oli parempi kone kuin Myrsky. Ehkäpä jopa paras Twin Wasp -moottorilla varustettu hävittäjä. Suurin matkalentonopeus ahtimen määräkorkeudessa oli 560 km/h.

Ehkä 'ihmeen nopeasti' on turhan positiivinen ilmaisu. Koneiden tuotanto oli aluksi todella hidasta, kesäkuussa 1944 palveluksessa oli muistaakseni 16 konetta.
Oliko tuossa minkäänlaista panssarointia muuten? Kahden raskaan konekiväärin aseistus on tuohon ajankohtaan jo hyvin kevyt. Hämmästyttävän kompakti lentolaite kyllä, melkein metrin lyhyempi kuin Curtiss Hawk.
 
Lueskelin tässä SIL:n numerossa 2/2018 ollutta Jukka Raunion artikkelia Ruotsin hävittäjähankinnoista sota-aikana. Erityisen mielenkiintoisia tietoja liittyen ruotsalaisten kotimaista alkuperää olevaan J 22 -hävittäjään.

Kävivät mm. Tampereella Valtion lentokonetehtaalla katsomassa suomalaista VL Myrsky-projektia ja hetken aikaa ruotsalaiset jopa kaavailivat Myrskyn lisenssin ostamista. Päätyivät silti omaan projektiinsa.

Kunpa tuolloin olisi ollut pohjoismaista yhteistyötä - olisivat ehkä molemmat saaneet koneen nopeammin taivaalle.
 
Kunpa tuolloin olisi ollut pohjoismaista yhteistyötä - olisivat ehkä molemmat saaneet koneen nopeammin taivaalle.


Yhteistyö ei olisi korjannut pahinta puutetta, alitehoista moottoria.
Myrkyn olisi tarvittu 1400 hv (1030 kw) moottoritehon laskelmien mukaan, jotta suoritus arvo tavoite olisi täyttynyt.
 
Back
Top