WW2 Hävittäjät

Tikkakosken entiset sotakoneet ja Utin Mersu ovat valtion omaisuutta ja Sotamuseon kirjanpidossa olevaa materiaalia. Mainitsemani Phil Lawton on yrittänyt ajaa läpi ajatusta jonkinlaisesta ilmavoimien historialentueesta. Ilmeisesti miehen idea oli että hän saisi restauroitavaksi joitain museoissa / varastoissa olevia koneita, jotka hän sitten omalla kustannuksellaan laittaisi lentokuntoon ja lentäisi näytöksissä Suomessa. Käsittääkseni Lawton haaveili ainakin joistakin Vesivehmaan koneista (Ripon?). Persaukinenhan hän ei ole. Lentää nykyään Viimalla. Muutama vuosi sitten mies oli otsikoissa Hurricane-projektinsa kanssa. Lawton oli myös jossain yhteydessä todennut että Myrkystä olisi pitänyt tehdä lentokuntoinen eikä staattinen museokone, oli ehdottanut kahden koneen projektia (lentävä ja staattinen) mutta ei saanut vastakaikua. Myöskään suunnitelmat lentävästä perinnelaivueesta eivät ottaneet tuulta purjeisiin. Mies törmäsi museoiden byrokratiaan ja haluttomuuteen.

Se kuuluisa suomalainen juoksuhiekka ja jarru, johon Lawton törmäsi. Ei nyt vain tehdä mitään, jotta ei tehtäisi mitään ja eikö kaikki voi olla ihan vain näin, ettei tarvitse tehdä mitään millekään. Tähän vielä päälle suomalainen erimielisyys. :cool:

Kun Utin mersu vietiin lainaan Vantaalle, FlightForumilla oli elämää suurempi taistelu puolesta ja vastaan.

Ruotsalaisilla ja briteillä on tuota siviilipelirohkeutta enemmän ja tietysti vähän pörssiäkin.
 
Hmm. Voisiko taiteilija-apurahalla yksityisesti hankittujen koneiden omistus siirtyä jollekin säätiölle tai perinneyhdistykselle, jonka peruskirjaan olisi ankkuroitu koneiden omistuksen säilyttäminen isänmaan kamaralla?

Uudelleen rakennettavat tai alkuperäiskuntoon korjattavat koneet voisivat olla myös ”mp-ilmailusäätiön” agendalla. Pitkän aikavälin tavoitteena voisi olla suomalaisen sotilasilmailuhistorian jatkumon kokoaminen konkreettisesti nähtävillä olevaksi kokonaisuudeksi.

Perustettavan säätiön hallitus voisi aluksi perehtyä maailmalla oleviin ilmailuaiheisiin museoihin, jotta omaan suunnitelmaan saataisiin laajempaa perspektiiviä. ;)
 
Se kuuluisa suomalainen juoksuhiekka ja jarru, johon Lawton törmäsi. Ei nyt vain tehdä mitään, jotta ei tehtäisi mitään ja eikö kaikki voi olla ihan vain näin, ettei tarvitse tehdä mitään millekään. Tähän vielä päälle suomalainen erimielisyys. :cool:

Kun Utin mersu vietiin lainaan Vantaalle, FlightForumilla oli elämää suurempi taistelu puolesta ja vastaan.

Ruotsalaisilla ja briteillä on tuota siviilipelirohkeutta enemmän ja tietysti vähän pörssiäkin.

Oma mielipiteeni on että jos kerran vanhoja sotakoneita pidetään vuosikymmeniä säilytyksessä huonokuntoisissa hangaareissa (esim. Vesivehmaa) ja tiedetään varmuudella ettei niitä tulla entisöimään varsinaisiksi museokoneiksi (ilmailumuseoiden tilanpuute ja resurssien niukkuus), niin mikä estäisi vaikka myymästä koneita varakkaille ja halukkaille sekä ennen kaikkea osaaville alan harrastajille ? Onko esimerkiksi parempi odottaa että se maailman ainoa Blackburn Ripon lahoaa pikkuhiljaa tomuksi siellä lepakonpaskaisessa Vesivehmaan lekohallissa, vai voitaisiinko harkita koneen myymistä jos ostaja sitoutuisi laittamaan koneen kuntoon ja vaikkapa lentämään sillä lentonäytöksissä ?

Suuri yleisö pääsisi näkemään lentävän koneharvinaisuuden ja koneen "elämä" olisi turvattu. Tosin harkittu riskihän tuo olisi, sillä voihan se tuhoutua lento-onnettomuudessakin tms. Mutta minusta periaatteessa tuossa ei olisi mitään pahaa. Mutta ilmeisesti tyypillisen suomalaista ajattelua että helpommalla päästään kun ei tehdä mitään ja annetaan konevanhusten lahota itsekseen atomeiksi. Tällä tavoin ongelma ennen pitkää ratkeaa itsekseen.
 
Yön pimeinä tunteina olen haaveillut eurojackpotista ja siitä kuinka rakennutan lentävän brewsterin ja itse lennän sillä lentonäytöksissä yms. No 90 miljoonalla rakennutan myös Myrskyn ja Kymin kentälle kunnon hallin jonne saa muitakin koneita kunnon säilytykseen.

Sitten olen aina havahtunut hereille :(
 
Jospa puolustusministeriö sijoittaisi omaan koneeseensa (Tikkakoski). Lisäksi kansalaiskeräys.

Tuo Ripon-juttu on aivan totta.

Tuosta esimerkki. Muistini mukaan silloin kun Tikkakosken museo oli järjestelemässä Brewsterin pitkäaikaislainaa USA:sta, järjesti museo kansalaiskeräyksen joka ilmeisesti tähtäsi koneen ostamiseen pois amerikkalaisilta. Keräyksen tuotto oli tiettävästi luokkaa muutama sata euroa. No joo, varmasti kehnonlaisesti organisoitu ja markkinoitu, mutta kuvannee sitä mitenkä pienet piirit ovat Suomessa harrastajien suhteen. Meiltä puuttuu sellainen kunnon mesenaattiajattelu, toisin sanoen varakkaat yksityishenkilöt jotka ryhtyisivät sponsoreiksi. Phil Lawtonista olisi ehkä voinut olla tällaiseksi.
 
Tuosta esimerkki. Muistini mukaan silloin kun Tikkakosken museo oli järjestelemässä Brewsterin pitkäaikaislainaa USA:sta, järjesti museo kansalaiskeräyksen joka ilmeisesti tähtäsi koneen ostamiseen pois amerikkalaisilta. Keräyksen tuotto oli tiettävästi luokkaa muutama sata euroa. No joo, varmasti kehnonlaisesti organisoitu ja markkinoitu, mutta kuvannee sitä mitenkä pienet piirit ovat Suomessa harrastajien suhteen. Meiltä puuttuu sellainen kunnon mesenaattiajattelu, toisin sanoen varakkaat yksityishenkilöt jotka ryhtyisivät sponsoreiksi. Phil Lawtonista olisi ehkä voinut olla tällaiseksi.

Edes minä en kuullut mistään kansalaiskeräyksestä. Tosin olen paljon ulkomailla.
 
Suomalaisten ilmailumuseoiden käsitys rahankeräyksestä tuntuu olevan se, että laitetaan lipas aulaan ja tilinumero seinälle ja odotetaan miljoonien kertymistä. Joukkorahoituspalveluiden ja sosiaalisen median hyödyntämisestä ja muusta markkinoinnista ei tunnu olevan kovin hyvää käsitystä. Ohi noita keräyksiä on minultakin mennyt vaikka olen ehdottomasti joukossa, joille tällaiset keräykset on suunnattu. Tässä on ehdottomasti parantamista ja se hoitunee viimeistään sukupolvenvaihdoksen myötä.
Toki Suomessa on myös vähemmän irtonaista rahaa eikä oikein kulttuuria tällaiseen, mutta en usko sen olevan perimmäinen este.

Noista Lawtonin jutuista on puhuttu jo aiemmin ja lähinnä kehottaisin olemaan tuomitsematta suomalaisia museoita toisen osapuolen kertomuksen perusteella kun emme tiedä mitä Lawton on tarkalleen ehdottanut ja millä ehdoilla. Samalla pitää muistaa, että museoiden intresseissä on perinnön ja esineistön vaaliminen, eivät lentävät museokoneet. Esimerkiksi Mersun myyminen on täysin mahdoton ajatus mistään muusta kuin lentävien museokoneiden rahoituksen näkökulmasta.
Samasta syystä museokoneista ei olla luopumassa ehdoilla joilla ne menetetään pysyvästi vaikka niille ei tällä hetkellä olekaan asianmukaisia säilytystiloja.
 
Suomalaisten ilmailumuseoiden käsitys rahankeräyksestä tuntuu olevan se, että laitetaan lipas aulaan ja tilinumero seinälle ja odotetaan miljoonien kertymistä. Joukkorahoituspalveluiden ja sosiaalisen median hyödyntämisestä ja muusta markkinoinnista ei tunnu olevan kovin hyvää käsitystä. Ohi noita keräyksiä on minultakin mennyt vaikka olen ehdottomasti joukossa, joille tällaiset keräykset on suunnattu. Tässä on ehdottomasti parantamista ja se hoitunee viimeistään sukupolvenvaihdoksen myötä.
Toki Suomessa on myös vähemmän irtonaista rahaa eikä oikein kulttuuria tällaiseen, mutta en usko sen olevan perimmäinen este.

Noista Lawtonin jutuista on puhuttu jo aiemmin ja lähinnä kehottaisin olemaan tuomitsematta suomalaisia museoita toisen osapuolen kertomuksen perusteella kun emme tiedä mitä Lawton on tarkalleen ehdottanut ja millä ehdoilla. Samalla pitää muistaa, että museoiden intresseissä on perinnön ja esineistön vaaliminen, eivät lentävät museokoneet. Esimerkiksi Mersun myyminen on täysin mahdoton ajatus mistään muusta kuin lentävien museokoneiden rahoituksen näkökulmasta.
Samasta syystä museokoneista ei olla luopumassa ehdoilla joilla ne menetetään pysyvästi vaikka niille ei tällä hetkellä olekaan asianmukaisia säilytystiloja.

Hyvä ja asiallinen pointti. Ja ymmärrän kyllä että Lawtonin Bf-109 -heitot ovat varmasti olleet koepalloja / provoja. Mutta silti, peruskysymys, huonoissa varastotiloissa pikkuhiljaa mädäntyvät koneet, pitäisikö esim. myydä ulkopuolisille asianharrastajille, vaiko odottaa että konevanhukset mätänevät pois ? Ilmailumuseoihinhan esim. Vesivehmaan, Hallinportin yms. koneita ei näillä resursseilla ole tulossa.
 
Mutta silti, peruskysymys, huonoissa varastotiloissa pikkuhiljaa mädäntyvät koneet, pitäisikö esim. myydä ulkopuolisille asianharrastajille, vaiko odottaa että konevanhukset mätänevät pois ? Ilmailumuseoihinhan esim. Vesivehmaan, Hallinportin yms. koneita ei näillä resursseilla ole tulossa.

Tässä on monta tekijää, minkä takia vertailtavat vaihtoehdot eivät ole myyminen ja mätäneminen. Alkaen siitä, että mätäneminen ei ole ilmailumuseoiden suunnitelmissa vaan tilanteen parantamiseen kyllä pyritään. Tästä näkökulmasta ei ole järkeä nostaa tassuja pystyyn ja lähteä myymään kalustoa ulkomaille. Yli puoli vuosisataa säilytyksessä olleet koneet eivät myöskään ole ihan välittömästi mätänemässä vaikka kylmät ja kosteat säilytystilat niiden kuntoa huonontavatkin. Kyse ei siis ole asiasta joka on pakko ratkaista juuri nyt ja museoalan ammattilaisille on ihan tuttua, että asioita joudutaan edistämään vuosikymmenien perspektiivillä.
Hiukan yllättäen suurin kiire on oikeastaan uudemmalla kalustolla. Hyvät, alkuperäiskuntoiset yksilöt olisi mielekästä säilyttää sellaisina. Jos niiden annetaan hapertua, niin aiheutetaan paitsi tulevaisuuden kuluja, myös tuhotaan alkuperäisiä rakenteita ja pinnoitteita. Jo huonoon kuntoon päässeissä koneissa on vähemmän menetettävää vaikka ne vähän huonommassa säilytyksessä olisivatkin.

Lainaan ja ulkopuoliseen säilytykseen koneita on kyllä annettu ja annetaan varmasti vastaisuudessakin, jos realistisia mahdollisuuksia tarjoutuu. Myyminen on lopullista eikä siihen kukaan museoalan ihminen halua lähteä. Etenkään kun tämä tarkoittaa käytännössä ulkomaille myymistä ja hyvin todennäköisesti suomalaisen ilmailuhistorian kannalta niiden arvo menetetään samalla.
 
Männä viikonloppuna kuulin luotettavana pitämältäni taholta, että Phil Lawton suunnittelisi Polikarpov I-16 -hävittäjän hankkimista ilmeisesti Venäjältä. En tämän enempää tiedä että missä vaiheessa projekti kenties on menossa ja että onko kuinka realistisella pohjalla. Veikeältä kuulostava juttu joka tapauksessa.
 
Muistanette sen ilmavoimien Curtiss Hawk 75 -hävittäjän joka löytyi Venäjältä ja joka myytiin Uuteen-Seelantiin alan harrastajalle ? No nyt uusimman tiedon mukaan koneen osti amerikkalainen warbirdjeesus Jerry Yagen. Kone päätyy hänelle lentokuntoon restauroitavaksi.

Tästä koneesta on siis kyse. Alkujaan norjalainen hävittäjä, joka päätyi saksalaisten sotasaaliiksi ja jonka Saksa myi Suomelle.

cu1.jpg

cu2.jpg

cu3.jpg
 
Back
Top