WW2 Hävittäjät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikarus
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Muistelisin, että kun suomalaiset kasasivat viimeistä Morane-erää vuonna 1942, niin he katselivat vähän harmistuneina samalla kentällä olleita Dewoitineja, että niitä olisivat ennemmin keräilleet. Oli kuitenkin korvamerkitty muualle (Bulgariaan niitä ainakin toimitettiin sitten Vichyn kaaduttua).

Dewoitine oli Moranea nopeampi samalla moottorilla, mutta painavampana sen nousu- ja liikehtimiskyky oli varmasti huonompi. Sitä myös pidettiin vähän kinkkisenä lentää.
 

Juttua Fiatista.

Edit: jostakin muistan lukeneeni Fiatista Mersuun siirtyneen pilotin kommentin Fiatin lento-ominaisuuksista. Vaikka siinä oli puutteensa, oli Fiat erittäin hyvä lentää.

G.55 Centauro olisikin ollut jo eri luokan peli.
 
Viimeksi muokattu:
Jatketaanpa Centaurosta ja vähän muustakin. Jutun sisällöstä ja paremmuudesta suhteessa kilpailijoina olleisiin kolmeen koneeseen voi löytää hieman suolaa ja joistain asioista voi olla liikkeellä toisenlaisia mielipiteitä ja näitä voisi tietysti hieman pohtia. Tuubin kommenttikentässä onkin hieman tarinaa puolesta ja vastaan.
 
Viimeksi muokattu:

Juttua Fiatista.

Edit: jostakin muistan lukeneeni Fiatista Mersuun siirtyneen pilotin kommentin Fiatin lento-ominaisuuksista. Vaikka siinä oli puutteensa, oli Fiat erittäin hyvä lentää.

G.55 Centauro olisikin ollut jo eri luokan peli.
LeLv 26:n ilmavoittotilastoinnissa on kai väitetty olleen suht paljon 'ilmaa' muihin laivueisiin verrattuna. Tai tämäntyyppistä muistan lukeneeni.

Jukka Raunio on kirjoitellut enemmänkin Fiatin ongelmista. Yksi syy oli ainakin, että Suomen koneet oli hyvin varhaista tuotantosarjaa. Kone oli Italiassa aivan upouusi kun Mussolini niitä yllättäen päättikin Suomeen myydä. Myös huoltomenetelmissä olisi ollut parannettavaa. Moottorin jäähdytys ei ilmeisesti ollut kovin hyvä, ja se olisi pitänyt pitää ulkoisesti erittäin puhtaana ettei kuumene.
 
Kevythäätäjät ketjussa oli juttua turbopropeista.

Googlailin Super Tucanon suoritusarvoja ja nehän ovat kuin Bf 109 E:ssä. Tai alkupään Spitfiressä. Nopeus sama, nousukyky Emilissä hieman parempi.

Heräsi kysymys, jos Tucano ja Bf 109 E ottaisi mittaa toisistaan, kumpiko voittaisi? (Tucano jos sattuisi olemaan Sidewinderin puikko kyydissä:)).
 
Kevythäätäjät ketjussa oli juttua turbopropeista.

Googlailin Super Tucanon suoritusarvoja ja nehän ovat kuin Bf 109 E:ssä. Tai alkupään Spitfiressä. Nopeus sama, nousukyky Emilissä hieman parempi.

Heräsi kysymys, jos Tucano ja Bf 109 E ottaisi mittaa toisistaan, kumpiko voittaisi? (Tucano jos sattuisi olemaan Sidewinderin puikko kyydissä:)).
Uudemman ajan harkkakoneet on tehty aika paljon turvallisemmiksi lentää kuin 2MS aikaiset häätäjät. Tämä tietysti tekee koneen käsittelystä huolettomampaa, mutta voi myös tarkoittaa ettei niitä voi niin äärirajoille puskea, emt? Ei ole kokemusta.

Tucanon kiinteä aseistus on heikonlainen (kaksi siipikonekivääriä, olletikin että M3:et, eli suurempi tulinopeus), ja selkäpanssaria ei varmaan ole?
 
Aliarvostettu miten? Eihän sitä edes käytetty missään? Venäläiset ehkä sodan viime kuukausina Japania vastaan, mutta missä dokumentointi? Ja mihin katosivata Venäjälle menneet tuhannet koneet, alumiinisulattoihin?
Neukut käyttivät konetta aika pitkään Moskovan ilmapuolustuksessa, koska oli neukkujen omiin koneisiin nähden korkealla omaa luokkaansa. Aiheesta on kirjoittanut ainakin Carl-Fredrik Geust.
 
Neukut käyttivät konetta aika pitkään Moskovan ilmapuolustuksessa, koska oli neukkujen omiin koneisiin nähden korkealla omaa luokkaansa. Aiheesta on kirjoittanut ainakin Carl-Fredrik Geust.
Jaa, täytyypä tsekata. Mutta oliko Moskovan ilmapuolustuksella suuriakin ilmataisteluja loppuvuodesta 1944 toukokuuhun 1945? Wikipedian mukaan viralliset neukkulähteet eivät kerro P-63:a käytetyn läntisellä rintamalla, vaikka joitakin saksalaisraportteja siitä onkin. Kaukoidässä ensimmäinen P-63:n ilmavoitto saatiin 15. elokuuta 1945!
Jenkit eivät kelpuuttaneet konetta muuhun kuin maalikoneeksi sodan jälkeen eikä P-39:kään kummoinen menestys ollut. P-51 ja P-47 hallitsivat taivasta vuodesta 1943.
 
Jaa, täytyypä tsekata. Mutta oliko Moskovan ilmapuolustuksella suuriakin ilmataisteluja loppuvuodesta 1944 toukokuuhun 1945? Wikipedian mukaan viralliset neukkulähteet eivät kerro P-63:a käytetyn läntisellä rintamalla, vaikka joitakin saksalaisraportteja siitä onkin. Kaukoidässä ensimmäinen P-63:n ilmavoitto saatiin 15. elokuuta 1945!
Jenkit eivät kelpuuttaneet konetta muuhun kuin maalikoneeksi sodan jälkeen eikä P-39:kään kummoinen menestys ollut. P-51 ja P-47 hallitsivat taivasta vuodesta 1943.

Venäläisellä airwar.ru -sivustolla on pitkähkö tarina P-63:sta, jonka kerrotaan olleen käytössä NL:ssa 1950-luvun alkuun saakka ja ranskalaisilla Vietnamissa yhtä pitkään. Teksti kääntyy Googlella hyvin suomeksi. Ainoa koomisuus, jonka huomasin oli "se joutui tasaiseen surinaan, josta oikaisu oli mahdotonta". 'штопор' on korkkiruuvi, joten tarkoittaa varmaan syöksykierrettä.


 
Venäläisellä airwar.ru -sivustolla on pitkähkö tarina P-63:sta, jonka kerrotaan olleen käytössä NL:ssa 1950-luvun alkuun saakka ja ranskalaisilla Vietnamissa yhtä pitkään. Teksti kääntyy Googlella hyvin suomeksi. Ainoa koomisuus, jonka huomasin oli "se joutui tasaiseen surinaan, josta oikaisu oli mahdotonta". 'штопор' on korkkiruuvi, joten tarkoittaa varmaan syöksykierrettä.


”Korkkiruuvilla” saatetaan tarkoittaa Kingcobran kyseessä ollessa lattakierrettä, jossa siipien nostovoima katoaa ja kone pyörii painopisteensä ympäri pudoten pohja edellä. Bellillä oli vierailevina tähtinä pari neukkua, jotka osallistuivat mm. tämän ominaisuuden korjaamispyrkimyksiin. Lattakierretaipumuksen vuoksi koneen painopistettä tai toisin ilmaisten painopisteen siirtymän* turvallista takarajaa pyrittiin siirtämään eteenpäin (Airacobrassa ja Kingcobrassa moottori sijaitsi ohjaamon takana).

*Lentokoneen painopiste voi muuttua kun kuormaa lisätään tai vähennetään (esim. polttoaine, ammukset, muu kuorma)

Edit:
On vaikea sanoa, käytettiinkö Kingcobraa sopimuksista huolimatta länsirintaman taisteluissa vai ei. Sodan jälkeen sillä oli ilmeisesti jonkinlainen rooli Neuvostoliiton ilma-asearsenaalissa, mutta koska kyseessä oli länsikone, niin poliittisista syistä asiasta ei lyöty rumpua. Jossain vaiheessa kaikista autoista tulee ooppeleita, joten lopulta romutus odotti myös NL:n Kingcobria. 50-luvulle tultaessa suihkuhävittäjät ottivat tilan ja potkurivetoiset edeltäjät sysättiin syrjään.
 
Viimeksi muokattu:
P-63 edeltäjällä, P-39 koneella oli kaksi pahaa vikaa:
1. Huono suorituskyky yläkorkeuksissa
2. Pieni toimintasäde.

P-63 korjasi vain edellisen lisäämällä ahtimen (normaali Allisonin kanssa) kaksivaiheiseksi
Kohta kakkosta ei korjattu, jolloin se ei ollut kykenevä:
1. Pitkän toimintasäteen vaativiin hävittäjäjätehtäviin, joita tarvittiin sekä Euroopan että Tyynen meren sotanäyttämöillä 1944.
2. Rynnäkkötehtäviin, koska jo palvelukäytössä olevat P-38 ja P-47 koneet kantoivat isommat asekuormat.

Ratkaisu: Annetaan ryssille.
 
Jaa, täytyypä tsekata. Mutta oliko Moskovan ilmapuolustuksella suuriakin ilmataisteluja loppuvuodesta 1944 toukokuuhun 1945? Wikipedian mukaan viralliset neukkulähteet eivät kerro P-63:a käytetyn läntisellä rintamalla, vaikka joitakin saksalaisraportteja siitä onkin. Kaukoidässä ensimmäinen P-63:n ilmavoitto saatiin 15. elokuuta 1945!
Jenkit eivät kelpuuttaneet konetta muuhun kuin maalikoneeksi sodan jälkeen eikä P-39:kään kummoinen menestys ollut. P-51 ja P-47 hallitsivat taivasta vuodesta 1943.
P-39 on aliarvostettu kone. Koneesta löytyy erinomainen Birch Matthewsin kirja, joten nyt vain sen verran, että jenkkien oman käytön kannalta sekä P-39 että P-63 olivat vaatimusten uhreja eli molempien sisäinen polttoainekuorma olivat selvästi pienimmät kaikista jenkkien massatuotantohävittäjistä. P-39 oli sekä nopeudeltaan että nousukyvyltään selvästi parempi kuin käytännössä samalla moottorilla varustettu P-40. Mutta: P-40:ssä oli (mallista riippuen) n. 50 % isompi sisäinen maksimitankkaus. Ja, se oli monella rintamalla jenkkien näkökulmasta ratkaiseva ero. On syytä muistaa, että Bf 109 olisi ollut jenkeille ihan yhtä "huono" kuin P-39.

P-63:n ohjaajan ohjekirja ei tue väitettä erityisestä lattakierretaipumuksesta. Muistelen Geustin kertoneen, että neukkulainen ohjaaja olisi saanut syöksykierteessä koneen pyrstön hajalle, jolloin Bell vahvisti pyrstön rakenteita.
 
P-63 edeltäjällä, P-39 koneella oli kaksi pahaa vikaa:
1. Huono suorituskyky yläkorkeuksissa
2. Pieni toimintasäde.

P-63 korjasi vain edellisen lisäämällä ahtimen (normaali Allisonin kanssa) kaksivaiheiseksi
Kohta kakkosta ei korjattu, jolloin se ei ollut kykenevä:
1. Pitkän toimintasäteen vaativiin hävittäjäjätehtäviin, joita tarvittiin sekä Euroopan että Tyynen meren sotanäyttämöillä 1944.
2. Rynnäkkötehtäviin, koska jo palvelukäytössä olevat P-38 ja P-47 koneet kantoivat isommat asekuormat.

Ratkaisu: Annetaan ryssille.
No ei pitäisi olla yllätys, että (noin) kaksi kertaa painavammat koneet kantavat myös isomman asekuorman. Toisaalta P-51 kantoi myös isomman kuorman kuin P-63.

Kohta kakkosen korjaamisesta olen joskus pohdiskellut, että minkä kokoiset säiliöt olisi mahtuneet ulompiin siipiin, jos siipikonekiväärit olisi poistettu. Sekä P-39:ssä että P-63:ssa yksi hankala tekijä oli rungon ja keskisiiven jo valmiiksi täyteen survottu rakenne eli Mustang-tyyppinen runkosäiliön lisäys ei mahdollista.

Vieläkin innovatiivisempi ajatus olisi rakentaa siivenkärkiin ulkoiset säiliöt. Esimerkiksi 200 litraa/säiliö. Noillavsiivenkärkisäiliöillä kun on aerodynaamisia etujakin.
 
Back
Top