WW2 Hävittäjät

Ei ole GX-lehteä nyt käsillä, oliko niin että Curtissin tilauskirjat olivat täynnä ennen Talvisotaa? Brewster oli jokatapauksessa parempi kone.
CU:ta ei aluksi täällä pidetty oikein minään ja laitettiin tiedustelulaivueille ja Waspi-Fokkerit hävittäjälaivueeseen. Sitten joku keksi että ehkä toisinpäin sittenkin parempi.
 
Ei ole GX-lehteä nyt käsillä, oliko niin että Curtissin tilauskirjat olivat täynnä ennen Talvisotaa? Brewster oli jokatapauksessa parempi kone.
CU:ta ei aluksi täällä pidetty oikein minään ja laitettiin tiedustelulaivueille ja Waspi-Fokkerit hävittäjälaivueeseen. Sitten joku keksi että ehkä toisinpäin sittenkin parempi.


Yksi tekijä hävittäjien hankinnassa oli se että tiedettiin varmasti, mitä seuraavassa sodassa tarvitaan.
Kun 1936 määriteltiin hävittäjän ominaisuuksia.
Hävittäjällä piti kyetä taistelemaan raskaita pommikoneita vastan, rintaman läheisyydessä.

Kuitenkin rintaman läheisyyden takia ne joutuisivat taistelemaan vihollisen yksi ja kaksipaikkaisten hävittäjien kanssa.
Hävittäjällä piti olla riittävä nopeus pommikoneita vastaan ja mahdollisimman pitkä toimitta säde.
Kuitenkin hävittäjiä vastaan, pitkä toimita aika aiheutti siipikuormituksen kasvun, joka vähensi ketteryyttä.

Tästä johtuen katsottiin että hävittäjän tulisi olla ketterä.
Koska tällaisella koneella olisi aina yli ote.
( tästä harhasta ei päästy irti ennen ME 109 kalustoon siirtymistä).
Hyvä nousu nopeus oli tärkeämpi kuin koneen nopeus, kuten myös tähystys mahdollisuus → avo-ohjaamo.:cool:

Tykki aseistus oli yksi tärkeimmistä valita perusteitta.(y)(y)(y)


Joten valita oli selvä.

1280px-Fokker_D.XXI_%28SA-kuva_62801%29.jpg


Joka ei ollut ketterä, nopea ja jossa ei ollut tykkiaseistusta.(y)(y)(y)(y)
Eikä se ollut edes halvin.:LOL:



Jos tykki ei olisi ollut merkittävimpiä valita perusteita olisi valita ollut.


Joka ei ollut ketterä, nopea ja jossa ei ollut tykkiaseistusta.
Eikä se ollut edes halvin.
Aseistus 4*7,62 tai 2*7,62 ja 2*12,7
http://forum.12oclockhigh.net/showthread.php?t=39547

Curtiss 75A ei ollut saatavissa ennen vuoden 1938 loppupuolta ja ne tuskin olisivat kerineet talvisotaan.

Sokerina pohjalla suomelle tarjotiin keväällä 1939 mahdolisuus ostaa BF 109 hävittäjiä ilman valmistuslisenssiä.:facepalm:
Jos koneet olisivat olleet käytettyjä ne olisivat olleet toden näköisesti tyyppiä Bf 109 D-1, ja uusina BF 109 E-1






Ja Seversky EM-1 joita ruotsi tilasi huhtikuussa, koneet toimitettiin vuotta myöhemmin.
Meille nämä koneet olisi kelvanneet jo 10,09,1939
Seversky_AP-7A%2C_1940.jpg

https://en.wikipedia.org/wiki/Seversky_P-35
 
Curtis olisi kumminkin ollut talvisodassa Fokkeriin verrattuna ylivoimainen. Edes Bf 109 E:llä ei kannattanut Curtis-piloteille naureskella.

Vakiokierrospotkuri, 109 Eemelissä käsisäädöllä. Joiltakin ominaisuuksiltaan 75 A oli parempi.

Tämän sai tuta mm. W. Molders, joka laskeskeli tuokion tiilenpäitä ranskalaisen Curtis-pilotin alas ampumana.
 
Viimeksi muokattu:
Ei ole GX-lehteä nyt käsillä, oliko niin että Curtissin tilauskirjat olivat täynnä ennen Talvisotaa?

Ranskalla oli tilauksessa ainakin vuoden tai parin tuotannon verran koneita, käytännössä Suomen tilaus olisi pitänyt puristaa jonnekin väliin, että se olisi voinut ehtiä talvisotaan. Vähintäänkin se olisi tullut kalliiksi, jos olisi ylipäänsä onnistunut.
 
Curtis olisi kumminkin ollut talvisodassa Fokkeriin verrattuna ylivoimainen. Edes Bf 109 E:llä ei kannattanut Curtis-piloteille naureskella.

CU oli vaan surkean hidas. Saattolennoilla oli vaikeuksia pysyä Blenheimien mukana. Kone oli tuon ajan tyypillistä "ylirakennettua" jenkkituotantoa. Cyclone-moottorilla suorituskyky nousi hyväksi mutta moottorit eivät kestäneet kauaa. Muuten kyllä hyvä ja kestävä kone ja niitä keräiltiin meille Ranskasta lisää vielä 1943 puolellakin.

Fokkerille ei juuri ollut sellaisia vaihtoehtoja jotka olisi voinut jälkiviisaudella osoittaa selkeästi paremmaksi. Fokkeria paremmat koneet oli kalliimpia ja halvemmat huonompia.
 
Fokkerille ei juuri ollut sellaisia vaihtoehtoja jotka olisi voinut jälkiviisaudella osoittaa selkeästi paremmaksi. Fokkeria paremmat koneet oli kalliimpia ja halvemmat huonompia.

Fokkerin hankita ja sota osuivat aikaan, jolloin hävittäjät elivät voimakasta kehityskautta.
Ensin ei ollut kunnollisia koneita joten jouduttiin valitsemaan huonoista paras.
Muutama vuosi myöhemmin olisi ollut parempia koneitta.
Mutta niiden ehtiminen sotaan olisi ollut jo hyvin kyseenalaista.

Vaikka niitä olisi saatukin niin koulutus olisi jäänyt huomattavasti vähäisemmäksi.
Pahimmassa tapauksessa lentäjä olisi hypännyt ”kaksitason puikoista”.
Kaksi kertaa nopeampaan koneeseen jossa olisi ollut umpiohjaamo, radio, sisäänvedettävät laskutelineet.

images



Fokker D.XXI oli vuonna 1936 onnistunut valinta.

Mutta niitä olisi pitänyt tilata heti 1937 50-100 kpl eikä niitä olisi tullut valmistaa tai tilata tämän jälkeen enää yhtään kappaletta.
Lentokonetehtaan olisi tullut tämän jälkeen unohtaa kotimainen hävittäjä kokonaan, ja siirtyä vain korjaus, huolto, muutostöihin.
Korkeintaan olisi voitu valmistaa Myrsky I konetta (II luokan hävittäjänä) vuoden 1939 suunnitelmien mukaan.

Kaikki muu oli vai vähäisten resurssien tuhlausta.



Anteeksi antamatonta on että Fokker D.XXI valittiin nimenomaan tykkiaseistuksen takia. Kuitenkin vain yhteen koneeseen hankittiin tykit (FK-76 Orelikon FF 2 kpl).
large_000000.jpg


Jonka tyyppilennot lennettiin 1937. Kaikissa I- sarjan koneissa oli tykkivalmius (7 kpl).
Kuitenkin ilmavoimienkomentaja päätti että tammikuussa ettei muihin koneisiin tule tykkiä (II ja III sarja) vaan 4 kpl 7,7 mm konekiväärit.
:facepalm::facepalm::facepalm:


Varsinkin kun, raskaan aseistuksen tarve hävittäjässä oli havaittu.
On päätös käsittämätön.
Olihan Orelkonissa ongelmia osumien/hajonnan kanssa, mutta nehän olisi pitänyt tutkia ja korjata.
Siirtämällä aseiden paikkaa vaikka moottorin päälle, lähemmäs runkoa siipeen, tahdistettuna kuten Fw 190 koneessa.
Tai vaihtamalla 20 mm tykki, 12,7 mm konekivääriin.



Ps, Ihmetyttää myös tuo ilmavoimien kiinnostus 0,303 aseisiin koska Fokkeriin olisi ollut tarjolla kotimaista 7,62 asettakin (L 34/36).
 
En tiedä onko jaettu jo tässä ketjussa, mutta on kyllä komea kun Zero päräyttää ilmaan. Mitkä äänet! :love: Nyt ymmärrän miksi Empire of the Sun-leffan brittipoika halusi isona Zero pilotiksi vaikkei ihan japanilainen ollutkaan (tosin siinä vaiheessa kun Mustangit ja B-29:t lentää yli on jo toinen ääni kellossa).

 
En tiedä onko jaettu jo tässä ketjussa, mutta on kyllä komea kun Zero päräyttää ilmaan. Mitkä äänet! :love: Nyt ymmärrän miksi Empire of the Sun-leffan brittipoika halusi isona Zero pilotiksi vaikkei ihan japanilainen ollutkaan (tosin siinä vaiheessa kun Mustangit ja B-29:t lentää yli on jo toinen ääni kellossa).

Kyllä V12 laulaa eri äänellä kuin tähtönen.
 
FW-190 pystyi useimmiten pakenemaan takana olevaa Spitfirea "roll rate":n takia (en muista taas suomenkielistä termiä). Eli hämäsi kaartavansa yhteen suuntaan ja sitten kaartoi toiseen. Spitfire ei pystynyt muuttamaan suuntaa niin nopeasti, kun siivet oli suunniteltu ns. "sustained turn"-juttuun ja vaikeampi vaihtaa kaartosuuntaa.

1551802406854.png
FW oli häikäisevän hyvä vaihtamaan kaartosuuntaa, ja tosiaankaan Spitfire ei kyennyt samaan.
Jos Spit oli perässä, muutama kaartosuunnan vaihto ja Spitfire ajautui eteen.

FW 190 oli RAF:n Spit Mark V piloteille järkytys tullessaan taivaalle. Luftwaffella silloin käytössä olleessa erinomaisessa Bf 109 F:ssä oli aivan riittävästi vastusta. FW:ssä oli voimakas aseistus, se oli kaikin tavoin parempi kuin silloinen Spitfire.

Toinen järkytys oli, kun FW- pilotit jäi kaartotaistelemaan, käyttivät konetta siten, missä se oli parhaimmillaan. Mersu-kuskit sivalsi ylhäältä ja irti, mikä olikin viisasta hyvin kaartavaa Spitfire MK V:tä vastaan.
Hätää kärsimässä olleet britit tökkäsi Spitfire MK V:n tehokkaamman R-R:n ja siitä tulikin erinomainen MK IX.
Voimasuhteet tasoittuivat.
 
Viimeksi muokattu:
@Ikarus Loistavasti kuvitettu miten homma meni.

RAF:n pilotit olivat tosiaan järkyttyneitä kun Bf 109:n väistö oli mennä korkkiruuvinousuun, jota sitäkään Spitfire ei oikein pystynyt seuraamaan. Ja sitten FW-190 jäi tosiaan tappelemaan samalla tasolla...vähän kuin koittaisi ottaa ankeriasta paljain käsin kiinni.
 
@Ikarus Loistavasti kuvitettu miten homma meni.

RAF:n pilotit olivat tosiaan järkyttyneitä kun Bf 109:n väistö oli mennä korkkiruuvinousuun, jota sitäkään Spitfire ei oikein pystynyt seuraamaan. Ja sitten FW-190 jäi tosiaan tappelemaan samalla tasolla...vähän kuin koittaisi ottaa ankeriasta paljain käsin kiinni.
Silloin oli vielä kokeneita pilotteja Lutfwaffella hengissä. ''Abbevillen pojat'' JG 26:n joku laivue oli siellä, muutkin lähellä, teurastivat Spitfiret Ranskan taivaalta.
Teurastus on hyvä kuvaus, se oli melkoinen verilöyly.
Galland oli tuon rykmentin komentaja, mutta taisi juuri ehtiä yletä pois lentotehtävistä, ennen kuin FW 190:t tuli.
 
Viimeksi muokattu:
Silloin oli vielä kokeneita pilotteja Lutfwaffella hengissä. ''Abbevillen pojat'' JG 26:n joku laivue oli siellä, muutkin lähellä, teurastivat Spitfiret Ranskan taivaalta.
Teurastus on hyvä kuvaus, se oli melkoinen verilöyly.
Galland oli tuon rykmentin rykmentin komentaja, mutta taisi juuri ehtiä yletä pois lentotehtävistä, ennen kuin FW 190:t tuli.

JG26 taisi olla melkein täynnä "ässiä" jo vanhastaan. Ässän määritelmä kun oli 5 pudotusta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Josef_Priller

Tällasia jätkiä. :D
 
Lisään vielä, että samoin kuin Marseille ja muutamat muut:

As a fighter ace, he was credited with 101 enemy aircraft shot down in 307 combat missions. All of his victories were claimed over the Western Front, including 11 four-engine bombers and at least 68 Supermarine Spitfire fighters.

Se oli hieman erilaista lentää itärintamalla ja länsirintamalla.
 
JG26 taisi olla melkein täynnä "ässiä" jo vanhastaan. Ässän määritelmä kun oli 5 pudotusta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Josef_Priller

Tällasia jätkiä. :D
1551808323052.png
Siellä oli kovia miehiä, Priller niistä oli heistä yksi. Jos en väärin muista, yleni myöhemmin rykmentin komentajaksi asti JG 26.
Kooltaan pieni, mutta suuri persoona. Selvisi sodasta.

Erinomainen suomeksi käännetty teos ''Abbevillen poikien'' sodasta. Galland oli Abbevillen poikia loppuun asti, kävi joka joulu morjestamassa kavereitaan.
Tosin kaverit harveni vuosien vieriessä, mutta silti.

Länsi- ja itärintamalla ilmailusta ei voida puhua samana päivänä. Tätä taustaa vasten Marseille oli tosi kova äijä.
Rall, joka ei ollut mikään nöösipoika, siirrettiin länteen. Kovin paljoa ei aikaiseksi saanut, peukalo ammuttiin irti melkein heti kättelyssä.
 
Katso liite: 28160
Siellä oli kovia miehiä, Priller niistä oli heistä yksi. Jos en väärin muista, yleni myöhemmin rykmentin komentajaksi asti JG 26.
Kooltaan pieni, mutta suuri persoona. Selvisi sodasta.

Erinomainen suomeksi käännetty teos ''Abbevillen poikien'' sodasta. Galland oli Abbevillen poikia loppuun asti, kävi joka joulu morjestamassa kavereitaan.
Tosin kaverit harveni vuosien vieriessä, mutta silti.

Länsi- ja itärintamalla ilmailusta ei voida puhua samana päivänä. Tätä taustaa vasten Marseille oli tosi kova äijä.
Rall, joka ei ollut mikään nöösipoika, siirrettiin länteen. Kovin paljoa ei aikaiseksi saanut, peukalo ammuttiin irti melkein heti kättelyssä.

Itärintamalla porukka oppi huonoja tapoja (lainaus H. Lipfertin omaelämänkerrasta). Ne ei sitten toimineetkaan moninkerroin paremmin koulutettuja vastaan lännessä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Helmut_Lipfert
 
@Ikarus
Jos oikein muistan, niin Lipfert sanoi että "länteen ja valtakunnapuolustukseen siirretyillä paloivat siivet aika nopeasti"...
 
Back
Top