Ydinaseet

New FAS Nuclear Notebook: Chinese Nuclear Forces, 2016
By Hans M. Kristensen and Robert S. Norris

China’s nuclear forces are limited compared with those of Russia and the United States. Nonetheless, its arsenal is slowly increasing both in numbers of warheads and delivery vehicles.

In our latest FAS Nuclear Notebook on Chinese nuclear forcespublished in the Bulletin of the Atomic Scientists, we estimate that China has a stockpile of about 260 nuclear warheads for delivery by a growing diversity of land- and sea-based ballistic missiles and bombers.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://fas.org/blogs/security/2016/07/china-notebook-2016/
 
The Stimson Center recently launched our latest book, The Lure and Pitfalls of MIRVs: From the First to the Second Nuclear Age. This collection of essays – edited by Michael Krepon, Travis Wheeler, and Shane Mason – takes retrospective and prospective looks at the damage done by MIRVs in the first nuclear age and what we might expect from China, India, and Pakistan in the second nuclear age. The program consisted of two panel discussions moderated by Michael Krepon and Sameer Lalwani.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kirja löytyy ilmaiseksi täältä.
http://stimson.org/sites/default/files/file-attachments/Lure_and_Pitfalls_of_MIRVs.pdf
 
The National Nuclear Security Administration has authorized the production engineering phase for its B61-12 warhead life extension program, the administration announced Monday.

The milestone comes after four years of work in the development/engineering phase of the program and marks the final development phase before production, the NNSA said.

The warhead's first production unit is planned for Fiscal 2020, followed by full-scale production.

The B61 currently contains some of the oldest components in the U.S. arsenal, and the life extension program will add at least 20 years, the administration said.

NNSA and the U.S. Air Force jointly run the life extension program, seeking to preserve a critical element of the U.S. nuclear triad and the extended deterrent.

The life-extension program refurbishes nuclear and non-nuclear components to extend a bomb's service life while improving security, safety and reliability.

The B61-12 will replace existing B61-3, -4, -7 and -10 bombs and will allow for the retirements of the B83-1, the last megaton-class weapon in the U.S. nuclear arsenal.
Klikkaa laajentaaksesi...
http://www.spacedaily.com/reports/B61-12_life_extension_program_receives_NNSA_approval_999.html
 
Tämä yliopistotason luento ydinaseen kehittämisestä, ominaisuuksista ja käytöstä vaikutuksineen on varmaan jo tähän ketjuun postattu ? Luento on ns. "declassified" -turvaluokitustasoa mutta yllättävän mielenkiintoista asiaa. Maallikkokin ymmärtää.


 
For the first time, retired US Air Force officers have published [PDF] an account of an incident on May 23, 1967 when a solar storm nearly fooled American high command into thinking that a Soviet nuclear attack was on the way.

On that day, the US military nuclear command went into panic mode when signals from all three of the Ballistic Missile Early Warning System (BMEWS) sites in the far northern hemisphere (one apiece at Alaska, Thule in Greenland, and a base in the UK's county of Yorkshire) shut down simultaneously.

These BMEWS stations were positioned over the most likely routes for Soviet ICBMs to come visiting the Land of the Free, and some thought the USSR had worked out a jamming technology that would blind the US ahead of an attack.

The US wouldn't have been completely defenseless. Since 1960 the military had been running Operation Chrome Dome, a never-ending nuclear-equipped bombing fleet that loitered constantly around the US ready to fly to targets in the USSR. If the Cold War ever turned hot, these bombers provided a valuable retaliatory force, and more aircraft were on standby to take to the skies as needed.

When the BMEWS went down, this secondary bomber force was put on alert and flash warnings were sent to other nuclear facilities warning them that this might be the big one. But luckily a message from a series of forecasts made it through to central command telling them that it might not be the Soviets causing the issues.

"This is a grave situation," said Delores Knipp, a space physicist at the University of Colorado in Boulder, and coauthor of the paper. "But here's where the story turns: things were going horribly wrong, and then something goes commendably right."

Since the 1940s, the US military planners had had evidence of how solar radiation could affect communications systems here on earth. In the mid-1960s the Air Force's Air Weather Service (AWS) had been doing regular solar forecasts to spot this kind of radiation.

On May 18, 1967 the AWS spotted an unusually large group of sunspots with intense magnetic fields in one region of the sun. Shortly afterwards this area erupted, causing one of the largest solar storms ever recorded flying towards earth.

"I specifically recall responding with excitement, 'Yes, half the sun has blown away,' and then related the event details in a calmer, more quantitative way," said retired Colonel Arnold Snyder, a solar forecaster at NORAD's Solar Forecast Center, who was on duty that day.

The loss of the BMEWS was flashed both to the military and to government heads. Knipp says that contemporary documents indicate that President Johnson would have received the news. Given the heightened state of alert at the time – Vietnam's summer offensives weren't going well and forces were massing in the Middle East for the Six Day War that broke out days later – the news could have scared some folks into pushing the button.

"Had it not been for the fact that we had invested very early on in solar and geomagnetic storm observations and forecasting, the impact [of the storm] likely would have been much greater," Knipp said. "This was a lesson learned in how important it is to be prepared."
Klikkaa laajentaaksesi...
http://www.theregister.co.uk/2016/08/10/1967_weather_forecast_stopped_nuclear_war/
 
Hyvä ja erittäin kattava dokumenttisarja Yhdysvaltojen kylmän sodan aikaisesta ydinasestrategiasta. Ääneen pääsevät aseiden kehittämisestä vastanneet fyysikot, sotasuunnitelmien laatimisesta vastuussa olleet sotilaat ja virkamiehet sekä poliitikot.




 
Deeiii kirjoitti:
Luultavasti ei. Fissioprimäärillä on kovat "laatuvaatimukset" koska fuusioreaktion sytyttäminen onnistuneesti on melkoisen haastava temppu. Reaktoriplutoniumista tehty sytytin olisi melko varmasti aivan liian epäluotettava ja toiminnaltaan "epätasainen" tästä näkövinkkelistä.

Fuusiopommin onnistunut rakentaminen on kyllä kaikesta päätellen sen tason temppu, että jos siihen kykenee niin fissiilin materiaalin hankkiminen on ongelmista ihan pienimmästä päästä. (Ref. esim. millaisia vaikeuksia supervalloilla oli tuossa urakassa; hyvä kirja on esimerkiksi "Dark Sun.") Kyllähän tuota aseplutoniumia voidaan tuottaa millä tahansa pytyllä, yksinkertaisen grafiittimiilun piirustuksetkin taitavat olla julkisessa jakelussa. Mutta fuusioreaktion sytyttäminen on sellainen asia, mistä puhuvat vain ne jotka eivät asiasta tiedä. Ne ken tietävät, on vaiennettu Q-tason turvaluokituksen rikkomisesta seuraavilla rangaistuksilla.

Reaktoriplutoniumista on luultavasti mahdollista tehdä melko luotettavasti kilotonniluokan räjähdyksen tuottava pommi, ja hyvällä suunnittelulla isompikin. Preinitiaatio voidaan suurelta osin hallita jos aikaa ja osaamista on tarpeeksi ja esim. pommin fyysinen koko tai tarvittavien koeräjäytysten määrä ei ole rajoite. Täysin eri asia on sitten se, että tässä ei kyllä ole mitään järkeä, koska vähemmällä vaivalla ja rahalla keittelisi itte parempaa plutoniumia.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tulee kummasti mieleen Tom Clancyn teknotrilleri The Sum of All Fears. Arabiterot löysivät Golanilta 1973 sodassa alasammutun A-4 Skyhawkin rojut. Seassa oli iippojen fissiopommi. Värväsivät sitten saksalaisen ydinfyysikon nikkaroimaan aseesta taas käyttökelpoisen. Kaveri sitten modasi parinkymmenen kilotonnin latingista tritiumilla boostatun muutaman kymmenen kilotonnin paukun.

Tom_Clancy_-_The_Sum_of_All_Fears_cover.jpg
 
To get a look at science’s coolest experiments, you have to dive to the bottom of the ocean, spelunk in an abandoned mine shaft, or trek to the frozen Antarctic. That’s where you’ll find huge networks of sensors and cameras, quietly waiting to catch a glimpse of an elusive neutrino as it hurtles through the Earth from its origin in deep space. Neutrinos are the second-most common subatomic particle type in the universe, and yet they’re nearly impossible to detect—thanks to a sneaky tendency to fly through matter without disturbing it at all. The only way to see them is with these massive, massively expensive sensors.

Those particles aren’t just useful for physicists hoping to crack the mysteries of the universe: They can also be a sign of nuclear activity. Anyone trying to hide their nuclear weapons production can’t shield or block the anti-neutrinos given off during fission reactions. In theory, those subatomic particles are a perfect fingerprint for nuclear reactor activity, and a spoof-proof method that doesn’t require on-site inspections or satellite spying.

Defense strategists can’t just go deploying mile-deep neutrino sensors embedded in the Antarctic ice, though. So scientists are working to build a different kind of sub-atomic particle detector, one no bigger than a semi-truck. It’s taken years of testing, electronic engineering, and patience, but physicists are getting closer to a device that could be parked outside or floated offshore from a nuclear plant to reveal whether it’s producing atoms for peace or nuclear weapons.

About 20 miles from Washington, DC, the pastoral, deer-infested campus of the National Institute for Standards and Technology is working to make that device a reality. The facility in Gaithersburg, MD is home to a 20-megawatt research reactor—one of the largest in the country—that produces a reliable stream of anti-neutrinos to test detectors. Hans Pieter Mumm, staff physicist at the Center for Neutron Research at the institute, is working with teams from the University of Hawaii, the University of Maryland, and the National Geospatial Intelligence Agency to build a proto-portable neutrino detector called the miniTimeCube.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.wired.com/2016/09/quest-build-portable-anti-neutrino-detector-nukes/
 
Tähystäjä kirjoitti:
Kandee kattoa tää CBS:n tuore video siitä miten komentoketju USA:ssa toimii ydinhyökkäystilanteessa:



http://www.cbsnews.com/news/60-minutes-new-cold-war-nuclear-weapons-david-martin/
Klikkaa laajentaaksesi...

Kovin itsevarma oli tuossa pätkässä haastateltu Ohio-luokan ohjussukellusveneen kippari kun toimittaja kysyi, että onko vihulainen koskaan havainnut venettä. "Not even close" oli vastaus. Mutta ilmeisesti näin tosiaan on, että strategiset ohjusveneet ovat niin hiljaisia äänijäljeltään, että jäljittäminen ja paikantaminen on pirun vaikeaa.
 
tulikomento kirjoitti:
Kovin itsevarma oli tuossa pätkässä haastateltu Ohio-luokan ohjussukellusveneen kippari kun toimittaja kysyi, että onko vihulainen koskaan havainnut venettä. "Not even close" oli vastaus. Mutta ilmeisesti näin tosiaan on, että strategiset ohjusveneet ovat niin hiljaisia äänijäljeltään, että jäljittäminen ja paikantaminen on pirun vaikeaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Eiköhän se lähinnä ollu täyttä potaskaa, niinku tollaset puheet yleensäkin.

Kyse on lähinnä operaatioalueen laajuudesta. Ohjusveneellä ei ole niin justiinsa kun asejärjestelmän kantama on 5000-10000 km luokkaa ja vain yksi tehtävä. Hyökkäysveneellä huomattavasti laajempi tehtäväkenttä. Toista etsitään 2000x1000 km alueelta ja toisella operaatioalue saattaa olla vain kymmenien kilometrien levyinen ja tehtävänä luoda suora kontakti viholliseen. Ohjusveneen haavoittuvin hetki on tukikohdassa ja sieltä poistuttaessa.
 
Miten sä löydät paikallaan syvällä lähellä merenpohjaa makaavan ohjussukellusveneen miljoonien neliökilometrien suuruiselta alueelta?

Tässä on todellakin kyse neulan etsimisestä heinäsuovasta...
 
Tähystäjä kirjoitti:
Miten sä löydät paikallaan syvällä lähellä merenpohjaa makaavan ohjussukellusveneen miljoonien neliökilometrien suuruiselta alueelta?

Tässä on todellakin kyse neulan etsimisestä heinäsuovasta...
Klikkaa laajentaaksesi...
no ei niinkään neulan etsimisestä heinäsuovasta vaan liikkuvan ja äänettömän neulan etsimisestä sieltä heinäsuovasta
 
Sekin tekee etsimisestä vaikeaa, että naapurimme on sen verran takapajuinen kaikessa verrattuna läntiseen ystäväämme, että en usko heidän kykenevän jäljittämään ohjusveneitä.
 
Olisikohan mahdollista rakentaa ydinasetta, jolla voisi kerralla pamauttaa telluksen päreiksi. Ei tarvitsisi suunnitella kantorakettia. Lopputulema olisi kutakuinkin sama.

”Tuhoaa kerralla Ranskan tai Teksasin” – kuva julki Venäjän uudesta Satan II -jättiydinaseesta
KASPERI SUMMANEN
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/venajan_superydinase-56816
Venäjä kehittää uutta pitkän matkan strategista ydinohjusta.

  • 4e96c5cb053c12e90a9eec35db77cb1434b4c8bc80ad0dac970cb9c681f9f80d

    Makejev julkaisi ensimmäisen mallikuvan Sarmat-ohjuksesta.

    (www.makeyev.ru)
Venäläinen ohjusvalmistaja Makejev on julkaissut kotisivuillaan ensimmäisen mallikuvan uudesta RS-28 Sarmat-ydinohjuksesta.

Kuvan kanssa on julkaistu lyhyt tiedote. Siinä todetaan, että Sarmatin kehitystyö aloitettiin Venäjän valtion vuonna 2010 tekemän puolustustilauksen ja vuosina 2012–2013 suoritetun suunnittelujakson jälkeen.

”Venäjän puolustusministeriö allekirjoitti sopimuksen Sarmatin kehittämisestä. Tulevaa strategista ohjusjärjestelmää kehitetään, jotta Venäjän strategisille ohjusjoukoille saadaan varma ja tehokas ydinpelote”, Makejevin tiedotteessa todetaan.

Verkkouutiset on kertonut Sarmat-ohjuksesta aiemmin muun muassa tässä. Myös SS-30-nimityksellä tunnettu ohjus on aiempien tietojen mukaan määrä ottaa käyttöön jo tämän vuoden aikana. Se korvaa kylmän sodan peruja olevat SS-18-ohjukset. Ne tunnetaan Natossa lempinimellä Satan. Tämän vuoksi Sarmatia on tituleerattu toisinaan myös Satan II -nimityksellä.

Erittäin raskaan Sarmatin varsinaisista ominaisuuksista on kerrottu vain vähän julkisuuteen. Kyse on joka tapauksessa massiivisesta strategisesta ydinasejärjestelmästä.

Sarmat-ohjus painaa vähintään 100 tonnia ja sen kantama on noin 10 000 kilometriä. Ohjus kykenee kantamaan 10 tonnin asekuorman ja se voidaan varustaa 12 itsenäisellä taistelukärjellä.

Venäjän asevoimien Zvezda-kanava mainosti keväällä ohjelmassaan yhden Sarmat-ohjuksen kykenevän ”pyyhkimään maan päältä Ranskan tai Texasin kokoisen alueen”.

Sarmat-ohjus saattaa olla myös Venäjän tiettävästi kehittelemän hypersonisen taistelukärjen tuleva laukaisualusta. Ase tunnetaan nimellä yu-71 tai Projekti 4202. Verkkouutiset on kertonut salaisesta aseesta tässä ja tässä.

Hypersonisia aseita on vaikea havaita ajoissa ja liki mahdoton pysäyttää nykyisillä torjuntajärjestelmillä. Yhdysvallat ja Kiina ovat kehittäneet ja testanneet jopa 10-kertaista äänennopeutta lentäviä laitteita avoimesti vuosikausia. Myös Venäjältä on kantautunut vihjailuja vastaavasta aseesta jo pitkään, mutta hankkeen yksityiskohdat ovat pysyneet salassa.

Projekti 4202 mainitaan kuitenkin nyt myös Venäjän valtion median uutisessauudesta Sarmat-kuvasta. Venäläismedian mukaan hypersoninen taistelukärki tulisi asevoimien käyttöön 2020-luvulla.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
miheikki kirjoitti:
Olisikohan mahdollista rakentaa ydinasetta, jolla voisi kerralla pamauttaa telluksen päreiksi. Ei tarvitsisi suunnitella kantorakettia. Lopputulema olisi kutakuinkin sama.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jotenkin minusta tuntuu, että tuossa on jälleen yksi projekti joka ei näe loppua ennen kuin ryssiltä loppuu rahat.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top