Tätä kirjoittaessa yli 70 miljoonaa amerikkalaista on jo käynyt äänestämässä historiallisen tasaisissa presidentinvaaleissa, jollaisia ei ole nähty sitten vuoden 1876. Tuolloin enemmän ääniä saanut demokraattien
Samuel Tilden hävisi lopulta vain yhdellä valitsijamiehellä republikaanien
Rutherford B. Haysille.
Itse vaaleista on hyvä tiedostaa, ettei Yhdysvalloissa järjestetä presidentinvaaleja vaan 51 erilliset presidentinvaalit kaikissa osavaltioissa ja pääkaupunki Washingtonissa. Osavaltioilla on omat vaalilainsäädäntönsä, ja liittovaltion tasolla on lähinnä määritelty vain äänioikeus sekä vaalipäivä mutta kaikki muut vaaleihin liittyvät muodollisuudet ovat osavaltioiden päätettävissä.
Aikaisemmin osavaltiot päättivät itsenäisesti myös varsinaisesta vaalipäivästä ja ainoa takaraja oli valitsijamiesten äänestys.
Ennen Yhdysvaltain sisällissotaa marraskuun ensimmäisen maanantain jälkeisestä tiistaista tuli kuitenkin kansallinen vaalipäivä. Päivän valintaan vaikutti hyvin paljon tuon ajan merkittävin elinkeino eli maatalous. Marraskuu kuukautena häiritsee vähiten maanviljelijöiden työtä. Lisäksi sunnuntai ei pyhäpäivänä eikä keskiviikko toripäivänä soveltunut vaalipäiväksi ja näin päädyttiin tiistaihin.
Vaalien sijoittuminen edelleen arkipäivälle hankaloittaa monien väestöryhmien äänestämistä ja siksi ennakko- ja postiäänestyksen suosio on kasvanut vaaleista toiseen Yhdysvalloissa.
Erityisesti demokraattien kannattajat suosivat muulloin kuin vaalipäivänä äänestämistä, ja tämä on politisoinut äänestysprosessin republikaanien hallitsemien osavaltioiden pyrkiessä kiristämään ennakko- ja postiäänestyksen aikataulua ja mahdollisuuksia näihin.
Nytkin Yhdysvalloissa ennakkoäänestys on mahdollista joissain osavaltioissa jopa 46 vuorokautta ennen vaalipäivää ja joissain vain viisi. Muutamissa osavaltioissa se ei ole mahdollista ollenkaan vaan kaikki äänet annetaan vaalipäivänä.
Äänioikeus puolestaan määriteltiin liittovaltion tasolla perustuslain 26. lisäyksellä vuonna 1971 kaikille 18 vuotta täyttäneille Yhdysvaltain kansalaisille. Tämä oikeus on tietysti sidoksissa äänestäjäksi rekisteröitymiseen, joka vaihtelee merkittävästi osavaltioiden kesken. Riippuen osavaltiosta ja ihonväristä niin rekisteröityminen on joko erittäin helppoa tai erittäin vaikeaa.
Äänestäjäksi rekisteröityminen sekä ennakko- ja postiäänestyksen ehdot ovat vain muutamia osoituksia ”laillisesta vaalivilpistä", jota Yhdysvalloissa harjoitetaan. Maassa ei ole edes tarvetta
Donald Trumpin kuvailemalle vaalivilpille, koska maan järjestelmä tarjoaa lukuisia laillisia keinoja rajoittaa tiettyjen ryhmien mahdollisuutta äänestää tai ainakin hankaloittaa sitä merkittävästi.
Mikäli tilanne on tiukka, epäselvyydet voittajasta saattavat jatkua joulukuun 11. päivään saakka.
Esteistä huolimatta amerikkalaiset käyvät vilkkaasti äänestämässä. Lähes yhtä vilkkaasti ilmestyy uusia gallupeja. Ne kuitenkin tarjoavat tässä vaiheessa lähinnä viihdettä ja keskenään erilaisilla otannoilla ja painotuksilla tehdyistä gallupeista otetut keskiarvot johtavat usein harhaan ehdokkaiden todellisen kannatuksen suhteen.
Siksi olen itse tarkastellut enemmän yksittäisten osavaltioiden sisäistä poliittista keskustelua sekä kuinka paljon ehdokkaat ovat kampanjoineet kyseisessä osavaltiossa ja käyttäneet vaalirahaa.
Kamala Harris voittaa varmasti 19 osavaltion valitsijamiehet, pääkaupunki Washingtonin kolme valitsijamiestä sekä yhden valitsijamiehen Nebraskasta, joka ainoana osavaltiona Mainen ohella jakaa valitsijamiehet kongressivaalipiirien mukaisesti. Harrisin tulos on siis vähintään 226 valitsijamiestä.
Trumpin takana on tukevasti 24 osavaltiota sekä Mainen yksi valitsijamies, joka muodostaa hänelle 219 valitsijamiehen pohjakannatuksen.
Tässä asetelmassa Kamala Harris tarvitsee tuekseen vähintään 44 valitsijamiestä ja Donald Trump 51 jäljellä olevista vaa’ankieliosavaltioista.
Ennakko- ja postiäänien määrä on jo joissain osavaltioissa niin suuri, että johtopäätöksiä voidaan tehdä. Georgiassa on jo annettu yli 80 prosenttia äänistä, mikäli vertailua tehdään neljän vuoden takaiseen tulokseen.
Afroamerikkalaisten äänestysaktiivisuus laahaa verrattuna aikaisempiin vaaleihin ja mikäli se ei vaalipäivänä nouse riittävän korkealle niin osavaltion valitsijamiehet palaavat republikaanien riveihin.
Myös Nevadassa, Arizonassa ja Pohjois-Carolinassa yli puolet äänistä on jo annettu.
Latinoiden ja ammattiyhdistysliikkeen aktiivien voimalla Nevada pysyy demokraattien riveissä. Vaikka demokraattien voittomarginaali on aina ollut pieni niin se on silti saavutettu riittävän tasaisesti. Harris todennäköisesti voittaa osavaltion valitsijamiehet 15 000–30 000 äänen marginaalilla.
Tilanne on käänteinen Pohjois-Carolinassa, joka pysyy edelleen pienellä marginaalilla republikaanien riveissä. Osavaltiosta valitaan demokraattinen kuvernööri toiselle kaudelle, mutta valitsijamiehet menevät Donald Trumpille.
Ruostevyöhykkeellä demokraattien tilanne on vahvistunut Pennsylvaniassa annettujen ennakko- ja postiäänien perusteella. Heidän takanaan näyttää olevan riittävä massa äänestäjiä, jotka pitävät osavaltion pienellä marginaalilla heidän tukenaan.
Tilanne on demokraattien kannalta hyvin samankaltainen myös Michiganissa mutta heikko Wisconsinissa, jossa Trumpin voitto on todennäköisin ruostevyöhykkeen osavaltioista.
Mikäli demokraatit menettävät Wisconsinin ja ennakkoarvioiden perusteella Georgian ja Arizonan niin Trump nousee presidentiksi 272 valitsijamiehellä.
On epätodennäköistä, että tietäisimme Yhdysvaltain seuraavan presidentin Suomen aikaa keskiviikkoaamuna, sillä vaa’ankieliosavaltioiden tulokset eivät ole silloin vielä selvillä.
Esimerkiksi Pennsylvaniassa ja Michiganissa miljoonia ennakko- ja postiääniä saa osavaltiolain mukaan ryhtyä laskemaan vasta vaalipäivänä. Siis miljoonien vaalipäivänä annettujen äänien ohella.
Mikäli tilanne on tiukka, epäselvyydet voittajasta saattavat jatkua joulukuun 11. päivään saakka, jolloin osavaltioiden tulee viimeistään vahvistaa valitsijamiehet.
Kirjoittaja on Yhdysvaltain tutkija Jyväskylän yliopistossa ja kansanedustaja