1. tilannetta ei tosiaan auta myöskään todella lahjakkailla yksilöillä monesti monesti esiintyvä epätasainen lahjakkuusprofiili.
2. Sosiaalisten taitojen ongelmat yhdistettynä siihen, erilaisella abstraktiotasolla ajattelevalla ihmisellä on luonnostaan vaikeuksia kommunikoida paljon konkreettisemmin ajattelevien ihmisten kanssa eivät välttämättä takaa kovin onnellista lapsuutta.
3. Tästä seuraava eristäytyminen on monesti itseään ruokkiva kierre.
4. Monesti ihmisen normaalit psykologiset defenssimekanismit johtavat siihen, että asenteet "tavallisia" ihmisiä kohtaan eivät nekään ruoki positiivisia ihmissuhteita.
5. Omalla alallani olen törmännyt analyyttisesti lahjakkaiden ihmisten ylenkatseeseen vähemmän analyyttisiä persoonia kohtaan.
6. Olen pohtinut, että miten paljon parempi paikka maailma olisi, jos tämän tyyppisille epätasaisen lahjakkuusprofiilin ihmisille, olisi jo lapsena _opetettu_ sosiaalisia taitoja. Ihan samalla lailla, kuin lukihäiriöstä kärsiville lapsille on oma tukiopetuksensa. Elekieltä ja sosiaalisia tilanteita oppii hahmottamaan analyyttisesti aika helposti. Älykkäälle ihmiselle oman kommunikaation mukauttaminen kommunikaation vastaanottajan mukaan ei myöskään ole mikään ongelma..
7. Retoriikka...
8. todellisessa elämässä suoriutuminen on niin paljon kiinni siitä, miten paljon yksilö on valmis tekemään työtä tavoittelemiensa asioiden eteen.
9.Erityisesti puhdas lapsenomainen innostus jostakin asiasta voi viedä ihmisen todella pitkälle.
Suuressa osassa näistä asioista me katsomme asioita täysin vastakkaisista suunnista. Pääasiiallinen ero on se, että sinä näyttäisit etsivän syitä potentiaalin omaavista ja minä heidän ympäristönsä toiminnasta. Oletan, että osasyynä saattaa olla se, että minä näen olemassaolon taisteluna sellaiset olosuhteet jotka sinä saatat nähdä potentiaalin hyödyntämisen kaikille yhteisenä kenttänä.
1. Sekä epätasainen kykyprofiiili että muut autismikirjossa yleiset piirteet todellakin yleistyvät sitä mukaa kuin edetään joko älykkyydessä tai luovuudessa - tai näiden yhdistelmässä - kohti ohutta kärkeä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että potentiaalin hyödyntäminen mahdollistuu vain jos joukko muita piirteitä tai rajoituksia huomioidaan sopivalla tavalla.
2. Älykäs ei-luova voi ajatella siellä abstraktioiden maailmassa ulottumatta konkretiaan. Älykäs luova kykenee käsittelemään sekä abstraktioita että konkretiaa samaan aikaan. Hän kuitenkin turhautuu jos joutuu tyytymään jompaankumpaan yhdellä kerralla. Hän tarvitsee mahdollisuuden työstää molempia - ja luultavasti vielä metatasoja sen lisäksi - päästäkseen edes alkuun. Jos tämä mahdollisuus evätään, niin silloin häneltä evätään onnistumisen tai jopa homman aloittamisen mahdollisuus. Se on aika turhauttavaa ja siihen saatetaan vastata aika tylysti. (Vertaa tilannetta siihen, että pomosi sanoisi sinulle että "saat tehdä tätä työtä mutta vain sellaisilla tavoilla jotka eivät mahdollista työskentelyn onnistumista".)
Älykkyys ja luovuus on sellainen yhdistelmä, että se takaa onnellisen lapsuuden vain silloin jos lähipiirissä ja sosiaalisissa ympäristöissä ei ole kateutta, primitiivistä kilpailluhenkisyyttä, vakavaa ja jatkuvaa kiusaamista ja/tai sosiaalista eristämistä. Käytännössä onnellinen lapsuus on mahdollinen vain jos on kaltaistensa seurassa tai pystyy muuten pitämään riittävää etäisyyttä ikätovereidensa enemmistöön.
3. En puhuisi eristäytymisestä vaan eristetyksi joutumisesta. Jos se alkaa varhain, niin moni suojautuu siltä niin että ei enää altista itseään sosioemotionaalisille riskitilanteille tai ylikuormittaville olosuhteille.
4. Tämänkin näen päinvastoin.
Jo olemassaolollaan älykäs + luova käynnistää ihmisten enemmistössä (osin tiedostamattomia) äärimmäisen primitiivisiä reaktioita. Ne liittyvät oman rajallisuuden esille nousemiseen, aiheettomaan mutta todellisesti koettuun uhatuksi tulemisen tunteeseen jne. Nämä primitiiivireaktiot ovat hyvin usein luonteeltaan sekä aggressiivisia että sisältöään ja tavoitteitaan kollektivisoivia.
Se, että yhteisö, kulttuuri ja yhteiskunta hyväksyy nämä primitiivireaktiot ja pahimmassa tapauksessa (esim. sinä nyt) etsii niihin syytä/syyllistä niiden kohteista lähettää selvän ja moninkertaisen viestin:
"Olemassaolosi on ongelma. Tämä ongelma koetaan lähes kaikilla yhteiskunnan ja yhteisön tasoila - etenkin organisoituneilla ja institutionalisoituneilla."
Jos ja kun asia jatkuu sellaisenaan vuosia ja vuosikymmeniä niin ympäristön defenssien generoimien ympäristön toteuttamien ja hyväksymien aggressioiden kohteelle jää noin neljä vaihtoehtoa: kuolla, invalidisoitua, selvitä mutta syrjäytyä tai menestyä spektaakkelinomaisella tasolla. Viimeisin on noista harvinaisin. Muut kolme lienevät yleisyydeltään aika lähellä toisiaan.
5. Kusipäitä on kaikkissa ihmisryhmissä. Ei varsinaisesti liity aiheeseen.
6. Tuossa on paljon ongelmia.
Yksi niistä on se, että sosiaalisen kuntouttamisen järjestelmät ovat... miten tämän kauniisti sanoisi... enemmän raha-, prestige- ja paradigmakeskeisiä kuin asioita kehittämään pyrkiviä.
Toinen on se, että jos/kun kykyprofiiilin epätasaisuus johtuu neurologisista aivojen migraatiossa ja sitä ennen syntyneistä epätyypillisyyksistä, niin muille helppo saattaa olla mahdotonta tai lähes mahdotonta. Otan osat kääntävän esimerkin:
Luo mieleesi Rom Harren sosiaalisen/psykologisen avaruuden mallista kolmiulotteinen visuaalinen malli. Täydennä sitä jakamalla yksilö neljään erilaiseen ontologiseen ulottuvuuteen, joita voi mallissa käsitellä sekä yksittäin että erillisinä. Modaa mallia niin, että se soveltuu paremmin anomalioiden etsimiseen ja löytämiseen. Käytä mallia ongelma-ratkaisu parien hakemiseen siten, että minimipanostuksin tavoitellaan maksimivaikutusta. Tee malli dynaamisena. Tee se sekä temaattisesti että ajan funktiona vapaasti skaalautuvaksi. (Harren mallin löydät netistä tai "Akateemiset heimokulttuurit" -kirjan sivulta 132 lähtien.) Kerro kun olet valmis.
Eli: Aivojen rakenteelliset seikat sekä asettavat rajoituksia että tuottavat mahdollisuuksia. Erittäin korkea potentiaali on usein sidoksissa sellaisiin rajoituksiin, jotka eivät välttämättä ole haittoja matalamman potentiaalin vaatimustasoilla. On suurta typeryyttä estää harvinaisen potentiaalin hyödyntämistä siksi että se pärjää huonosti jossain sellaisessa, josta joku muu selviää tuosta vain.
7. Yksi lupaavimmista - ja testatuista - potentiaalin hyödyntämisen esteitä poistamaan suunnitelluista menetelmistä perustuu siihen, että yhdistetään itseilmaisu ja itsereflektointi sopivalla tavalla.
8. Asioiden tavoittelemiseen päästään vasta sitten kun selviytymiseen liittyvät ongelmat - tai ainakin niistä koituva kuormitus huomion suuntaamiselle - on saatu siirrettyä sivuun.
9. Aivan ehdottomasti samaa mieltä.
Aivojen kehittyminen lapsuudessa vaatii leikkimistä ja remuamista. Jos se jää pois tai liian vähäiseksi, jäävät ne aivojen osat kehittymättä joista aikuistumisen onnistuminen on kiinni. (Jokainen on varmaan nähnyt näitä "koittaa lapsena olla vähemmän lapsenomainen eikä murrosiässä ja aikuisuudessa aikuistu koskaan loppuun asti" -tapauksia.)
Einstein, Gell-Man, Dali, Feynman, Chaplin ja monet muut neroksi tunnustetut ovat itse kertoneet lapsenomaisen puolensa ratkaisevasta roolista työskentelynsä osana. Da Vincin ja joidenkin muiden kohdalla asian voi huomata heidän töistään vaikka omaelämänkerrallista tietoa ei olisi.
Tuossa on myös merkittävä tilanteinen este: Luovuuden säilyttäminen onnistuu vain jos aivojen lapsenkaltainen plastisuus onnistutaan säilyttämään. Koulussa, opiskeluissa ja työelämässä aivojen plastisuuden ilmi tuleminen johtaa siihen, että joutuu kollektiivisen marginalisoimisprosessin kohteeksi.
