Yksilötuotanto

[Pihatonttu]

Maanpuolustus, huoltovarmuus, logistiikka jne. on totuttu ajattelemaan joukkotuotannon logiikan läpi.

Noilla aloilla on kuitenkin sellaisia osa-alueita, joilla luovaan älykkyyteen pohjautuva suorituskyky on keskeisessä roolissa. Ja silloin joukkotuotannon henkilöstölogiikka ei enää toimi.

Älykkyys jakautuu väestössä gaussin kellokäyrän mukaan. Älykkyyttä edellyttävät suoritukset sen sijaan jakautuvat Pareton ja/tai Pricen ja/tai Lotkan kuvaamilla tavoilla.

Luovuus ei jakaudu normaalijakauman mukaan. Jos kriteerinä on se, että luova suoritus on sekä käyttökelpoinen että uusi tai omaperäinen, niin väestön ylivoimaisen enemmistön suhteen luovuuden määrä on nolla. Luovuuden todennäköisyys kasvaa älykkyyden lisääntymisen myötä, mutta myös erittäin älykkäissä ihmisissä on yllättävän paljon sellaisia, joiden luovuus on nolla.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Aikaansaaminen jakautuu epätasaisesti. Se jakautuu niin epätasaisesti, että ei-luovasta näkökulmasta käsin näyttää siltä, ettei sellainen suoritustaso voi olla mahdollinen, millä huippuluova toimii edes ponnistelematta.

Mainitsemani Pareton, Pricen, Lotkan jne käppyrät eivät ole teoreettista pohdintaa. Ne ovat syntyneet niin, että todellisen elämän todellisia numeroilla mitattavia ilmiöitä on tutkittu tilastollisesti.

Matemaattisen tarkastelun suhteen olen aika toivoton, joten suokaa epätarkkuudet anteeksi. Mutta suunnilleen näin se menee jos luovien alojen aikaansaamista mitataan numeroilla:
- 20% porukasta tekee 80% tuloksesta.
- 20% tuosta 20%:sta eli 4% tekee 64% tuloksesta.
- 1% tekee noin 50% tuloksesta.

Ja edellisen kanssa vähän ristiriitaisesti, mutta huomattavasti tarkemmin:
- Neliöjuuri koko porukan määrästä tekee puolet tuloksesta.
Sadasta kymmenen, tuhannesta 30, kymmenestä tuhannesta sata... tekee puolet aikaansaamisesta. Organisaation paisuminen siis lisää suhteellista tehottomuutta.

Luovaa älykkyyttä vaativissa asioissa aikaansaamisen ja tuloksellisuuden kannalta hyödyllisintä on siis saada se kapea kärki hommiin. Joukkotuotannon logiikan soveltaminen ei mahdollista sitä, vaan estää sen varsin tehokkaasti.

Olettaisin, että valtiollisen turvallisuuden suhteen korkeaa, erittäin korkeaa tai huipputason luovuutta voitaisiin tarvita mm. tämän tyylisillä alueilla:
- Kyberturvallisuus, ohjelmistokehitys.
- Komplekseihin verkostoihin liittyvä tuntemattomien riskien jäljittäminen.
- Hybridivaikuttaminen, osin myös hybridisodankäynti.
- Rakennemuutokset.
- Logistiikan ja henkilölogistiikan äkilliset kriisit ja niihin varautuminen.
- Strategian ja taktiikan jatkokehittäminen.
jne. jne.jne.

Erityisesti haluan painottaa sitä, että kapeaan kärkeen investoiminen on kaikkein kustannustehokkainta - lähes siitä riippumatta mitä lisäkuluja siitä seuraa. 10, 30 tai 100 kertaa tehokkaampi tuottavuus kompensoi lisäkulut tehokkaasti.

 

[Pihatonttu]

https://en.wikipedia.org/wiki/Derek_J._de_Solla_Price

https://en.wikipedia.org/wiki/Price's_model

https://en.wikipedia.org/wiki/Lotka's_law

 

[Pihatonttu]

Baikal irvisteli joskus että yksilötuotantoon sopivien yksilöiden löytäminen ei ehkä ole aina ihan helppoa. Tässä lista sellaisista piirteistä, jotka tuntuvat yhdistävän luovan älykkyyden kapeaa kärkeä:
- Korkea äo.
- Molemmat mitattavissa olevat luovuuden tyypit (määrällinen ja laadullinen) korkeita.
- Lapsuudessa usein jotain kipeää. (Yksinäisyys ja vakava poissulkeva kiusaaminen lienee yleisimmästä päästä.)
- Hyödyttömiä dominanssihierarkian alimmilla portailla.
- Luovat usein joko oman dominanssihierarkiansa tai asettuvat olemassa olevien hierarkioiden ulkopuolelle.
- Nopea ajattelu.
- Moniulotteinen ajattelu.
- Luovuus on korkean riskin ja korkean tuottopotentiaalin strategia, joten luovia löytyy helpoiten ei-menestyneistä. (Menestyneillä on omat jutut. Niitä ei kiinnosta.)
- Älykkäät luovat ihmiset tunnistavat usein toisensa ja piirteensä.


Ja mihin ei kannata keskittyä liikaa:
- Luovuuden ja opiskelumenestyksen korrelaatio on nolla. (Älykkyys selittää mahdollisen koulumenestyksen.)
- Luovuusvaikutelman rakentamiseen keskittyvät ovat usein jäljittelijöitä eivätkä luovia.
- Jos se on helppo niin se ei ole luova.
- Cooperin testi, sosiaalinen asema tai olemus eivät kerro mitään.

Kuinka testata yksinkertaisesti?

Kirjoita papereille/tiedostoon 30 substantiivia. Käske keksimään jokaiselle jokin käyttötarkoitus joka ei vastaa esineen alkuperäistä käyttötarkoitusta. Aikaa 30 minuuttia. Sivuuta jokainen joka saa alle (esim.) 200 käyttötarkoitusta. Sivuuta ne, joiden keksimät käyttötarkoitukset esiintyvät usein muiden listoissa.

Karsi tällä tavoin esiin se porukka, joka kuuluu älykkyyden suhteen ylimpään 2%:iin ja luovuuden suhteen myös ylimpään 2%:iin.

Nyt on kasassa se porukka, josta kannattaa lähteä etsimään haluamaansa.

 

[Nojatuolistrategi]

Älykkyysosamäärä jakaantuu keskiarvon ympärillä normaalisti. Ääripäissä älykkyys ei ole enää normaali (-jakautunut).

Vastoin arkihavaintoja niiden imbesillienkään äo ei vajoa negatiiviseksi. Neroja taas tapaa harvoin: Otavan Ison Tietosanakirjan (vuodelta 1963) mukaan kunakin aikakautena vain yksi miljoonasta on nero. Kellokäyrän hännänhuiput sen sijaan heiluvat äärettömyyden päässä keskiarvosta.

Vähäväkisessä kansassa se kapea kärki saattaa vain olla niin kapea, ettei ikäluokasta löydy ainoatakaan mitat täyttävää yksilöä. Mutta aikojen saatossa on toki syntynyt suuria suomalaisia (ml. suomenruotsalaiset ja ruotsinsuomalaiset). Muutama muistuu mieleen:

• Väinö Myllyrinne (248 cm). Aikaisemmilta ajoilta Daniel Cajanus ja Lauri Moilanen https://yle.fi/uutiset/3-9485694
• Jean Sibelius.
• Anders Chydenius.
• C. G. E. Mannerheim.
• Lars Ahlfors.
• F. E. Sillanpää.
• A. I. Virtanen.
• Ragnar Granit.
• Martti Ahtisaari.
• Bengt Holmström.

Muitakin mahtuisi mukaan.

Mutta totta on, että edistys lepää sen kapean kärjen varassa.

 

[Helikopteri]

Hyviä pointteja ja erittäin mielenkiintoinen aihe.

Huomauttaisin, että hahmottelusi on vielä seuraavanlaisella tasolla:
1. Tunnista huippuluovat&älykkäät ihmiset
2. ???
3. Profit

Minusta erityisesti tuo kohta 2. on se, johon kannattaa laittaa paukkuja, sekä myös kohtaan 1.

Kohtaan 1:
- Ei riitä, että ihminen on luova ja älykäs. Myös muita ominaisuuksia tarvitaan. Viittaisin tuohon luova&älykäs vs. menestyjä -probleemaan. Meillä on jo olemassa hyvin tehokas seulonta-mekanismi kokonaissuorituskyvyltään eliittien yksilöiden kaivamiseen, eli meritokratiaan perustuva yhteiskunta. Jos luovasta ja älykkäästä ihmisestä ei ole menestymään nykyisessä yhteiskunnassa, niin jotain puutteita hänessä on pakko olla.
Tiedän että tämä väite on suorastaan tuon postauksesi peilikuva, mutta kannattaa myös huomioida, että kaikista älykkäistä & luovista yksilöistä ei vain ole hyödynnettäviksi. (esimerkiksi liian paha asperger)

kohtaan 2:
- Yhdestäkään yksilöstä ei yksinään ole oikeasti mitään hyötyä. Jokainen alansa huippuyksilö vaatii ympärilleen tiimin, joka mahdollistaa hänen toimintansa. Antiikin kreikassa koulut perustettiin alunperin sitä varten, että suurilla filosofeilla olisi ympärillään ihmisiä, joille he voisivat kertoa ajatuksensa ja näin kehittää ajatteluaan. Akateemisessa maailmassa tämä tiimi on siis perinteisesti muodostunut opettaja / oppilaat asetelmasta.

Tämän ympäröivän tiimin rakentamiseen kannattaa myös satsata. Tiimi toimii ajatusten peilinä, sparraajana, käytäntöönviejänä. Jos tarpeeksi pimeälle puolelle mennään niin myös innoittajana muodostaen nerolle sosiaalisen viiteryhmän, joka suuntaa hänen luovuutensa oikeaan suuntaan. Jonkun pitää pystyä kantamaan pallo maaliin saakka. Akateemisen maailman lisäksi yksi paikka, missä tähän aiheeseen on tullut aika vahvasti törmättyä on IT-maailma, jossa nämä huipputekijät muodostavat helposti yrityksen menestystekijän.

Foorumin aiheeseen liittyvänä kommenttina on kyllä pakko sanoa, että putki ammattisotilaaksi on tietysti tämän aiheen antiteesi. Hyvässä ja pahassa

 

[Pihatonttu]

Älykkyysosamäärä jakaantuu keskiarvon ympärillä normaalisti. Ääripäissä älykkyys ei ole enää normaali (-jakautunut).

Vähäväkisessä kansassa se kapea kärki saattaa vain olla niin kapea, ettei ikäluokasta löydy ainoatakaan mitat täyttävää yksilöä.

Mun pointit ovat vähän toisaalla.

Jos on tehtäviä, joiden talous-, turvallisuus- tms. vaikutukset ovat huikeat, niin sopivien henkilöiden hakeminen on laadullisesti lähes päinvastainen prosessi kuin joukkotuotannon logiikkaan nojaavat prosessit.

Jo se, että päästään keskinkertaisesta hyvään tai hyvästä erinomaiseen voi nostaa tuottavuutta aivan huikeasti. Nerot ovat asia erikseen.

Ja älykkyys kyllä jakautuu normaalijakauman mukaan myös ääripäissä. Se, mitä älykkyydellä saadaan aikaan menee sitten ihan eri kaavalla.

Sillä tavoin älykkyys "hajoaa" että kellokäyrän oikeaa reunaa kohti siirryttäessä menetetään ns. g-faktorin tasaisuutta. Eli vähemmän älykkäät ja keskinkertaiset ovat sitä tasaisesti kun taas erityis- ja huippulahjakkailla kykyprofiili on epätasaisempi.

 

[Loyd]

Tällaisista tulee mieleen Alan Turing. Olisi hyvinkin voinut käydä niin että omituinen tyyppi siirretään muihin tehtäviin. Mutta oli viisaita pomoja.

 

[PSS]

Olen aina kunnioittanut noita @Pihatonttu
:n kuvaamia luovia ihmisiä käyttämällä heistä kuvausta "typeriä ideoita ja kyky toteuttaa ne". Sillä usein juuri se loistava oivallus tuntuu rutiiniratkaisuun nähden typerältä.

 

[Pihatonttu]

1. Tunnista huippuluovat&älykkäät ihmiset
2. ???
3. Profit

Minusta erityisesti tuo kohta 2. on se, johon kannattaa laittaa paukkuja

Meillä on jo olemassa hyvin tehokas seulonta-mekanismi kokonaissuorituskyvyltään eliittien yksilöiden kaivamiseen, eli meritokratiaan perustuva yhteiskunta. Jos luovasta ja älykkäästä ihmisestä ei ole menestymään nykyisessä yhteiskunnassa, niin jotain puutteita hänessä on pakko olla.
Tiedän että tämä väite on suorastaan tuon postauksesi peilikuva, mutta kannattaa myös huomioida, että kaikista älykkäistä & luovista yksilöistä ei vain ole hyödynnettäviksi. (esimerkiksi liian paha asperger)

Kakkoskohdan suhteen keskeisin asia on tämä: poista esteet.

Keskeisiä esteitä.
- Huono tai katastrofaalinen johtaminen. (Esim keppi-porkkana -tyyli, katastrofaalisen yksiulotteinen työnkulun ohjaaminen...)
- Intellektuaalisen omistusoikeuden varkaudet. (Ei-luovat vetävät luovien oivalluksia omiin nimiinsä.
- Ihmisten epäjalot motiivit ja se, että työyhteisö sallii ja ruokkii niitä.

Se pitää paikkansa että toi sun teksti on mun ajattelun peilikuva. Se on niin järkyttävän voimakkaasti joukkotuotannon logiikkaan nojaava - ja sitä kautta tässä yhteydessä todellisuudesta ja todellisuudentajusta irrallaan oleva. Ja olen aivan varma siitä, että pidät realismina juuri sitä osaa ajattelustasi jota minä pidän todellisuuspakoisuutena.

Koitan vääntää vähän paksummasta rautalangasta:

1. On olemassa huikean potentiaalin omaavia yksilöitä.
2. Näitä henkilöitä on helppo löytää ja tunnistaa jos muutenkin seulotaan suuria ihmismassoja.
3. Näitä henkilöitä voi löytää myös muilla tavoin kuin ihmismassoja seulomalla.
4. Osa näistä henkilöistä pärjää potentiaalinsa tasoisesti. Näille julkisella sektorilla tai sitä lähellä olevilla tahoilla ei ole mitään kiinnostavaa tarjolla. (Suomeksi: pärjänneistä jää meriittien perusteella seulottavaksi vain keskitaso ja sen lähistö.)
5. Osa huikean potentiaalin omaavista ei menesty tai pärjää potentiaalinsa tasoisesti. Syitä on monia. (Korkeiden riskien realisoituminen, dominanssihierarkian alatasoilla epäonnistuminen...)
6. Joskus nyt vain on moninkertaisesti tuottavampaa suhtautua korkeaan tuottopotentiaaliin joustavasti.

Syystä tai toisesta nimenomaan autismikirjolle tyypilliset piirteet näyttäisivät olevan enemmän sääntö kuin poikkeus noissa huikean potentiaalin omaavissa. Sen vuoksi luen tuon AS-kommenttisi enemmänkin kirjoittajansa persoonallisuuden piirteistä ja asenteista kertovana kuin tähän aihepiiriin liittyvänä. Se edustaa mielestäni lähinnä jotain "pyörätuoliä käyttäviä ei voi palkata koska ne on kusipäitä" -henkistä asennemaailmaa.

 

[Pihatonttu]

Tällaisista tulee mieleen Alan Turing. Olisi hyvinkin voinut käydä niin että omituinen tyyppi siirretään muihin tehtäviin. Mutta oli viisaita pomoja.

Pomot taisivat olla tyhmiä.

Turing yritettiin kammeta moneen kertaan sivuun - juuri siksi että se oli "liian paha asperger". Mutta kun mikään - edes rekrytointi - ei onnistunut ilman Turingia, niin äijä pantiin aina takas.

Sodan jälkeen sen pikkusieluiset pomot kostivat sille kiertotietä sen, että Turingin kyvykkyys toi valokeilaan heidän oman tiimi- ja identiteettikeskeisen ammattitaidottomuutensa.

Ne Turingin tollot pomot yrittivät muuten hoitaa rekrytoinnin nimenomaan meritokratian periaatteiden mukaan. Siitähän ei tullut mitään.

Turing halusi vaihtaa cv-runkkauksen todellista suorituskykyä selvittävään rekryämiseen. Sillä tavoin saatiin aikaan yksi maailman historian huikeimmista tieto- ja sotateknisistä saavutuksista.

 

[Pihatonttu]

Olen aina kunnioittanut noita @Pihatonttu
:n kuvaamia luovia ihmisiä käyttämällä heistä kuvausta "typeriä ideoita ja kyky toteuttaa ne". Sillä usein juuri se loistava oivallus tuntuu rutiiniratkaisuun nähden typerältä.

Jokin idea tuntuu typerältä jos ei näe kuinka sen voisi toteuttaa tai mitä ja minkä kokoista vaikutusta sillä voi olla. Jos näkee nuo molemmat, niin ideasta voi olla typeryys kaukana.

Luovien ihmisten johtamisen suurin vaikeus tulee siitä, että jos pomo ajattelee huomattavan paljon yksiulotteisemmin, niin hän yrittää ohjata prosessin oman ajattelunsa rakenteiden mukaiseen suuntaan. Se taas tuhoaa lähes varmasti kaikki luovan ajattelun tuomat edut poistamatta kuitenkaan luovan työn tuomaa ylimääräistä työtä. Ja tämmöiset pomot eivät itse näe ikinä mitään vikaa omassa toiminnassaan.

 

[arix]

Jokin idea tuntuu typerältä jos ei näe kuinka sen voisi toteuttaa tai mitä ja minkä kokoista vaikutusta sillä voi olla. Jos näkee nuo molemmat, niin ideasta voi olla typeryys kaukana.

Luovien ihmisten johtamisen suurin vaikeus tulee siitä, että jos pomo ajattelee huomattavan paljon yksiulotteisemmin, niin hän yrittää ohjata prosessin oman ajattelunsa rakenteiden mukaiseen suuntaan. Se taas tuhoaa lähes varmasti kaikki luovan ajattelun tuomat edut poistamatta kuitenkaan luovan työn tuomaa ylimääräistä työtä. Ja tämmöiset pomot eivät itse näe ikinä mitään vikaa omassa toiminnassaan.

Luovan ilmapiirin luominen on todella vaikeaa, sitä ei ole kovinkaan useassa paikassa onnistuttu tekemään ja jos on onnistuttu niin se ei ole ollut pitkäikäinen eli kestänyt vuosikymmentä pitempään.

 

[Lunni]

Paras tapa yrittää tappaa luovuus, on rankaisemalla epäonnistumisista. Ei ainakaan seuraava yritä mitään uutta...

 

[baikal]

New #3
Baikal irvisteli joskus että yksilötuotantoon sopivien yksilöiden löytäminen ei ehkä ole aina ihan helppoa.

Kas, onhan täällä edes joku jaksanut lukea ainakin osan hengentuotteistani.

Olen edelleen tuota mieltä. Ja olen, kyllä vaan, sitä mieltä, että puolustusvoimien on kyettävä löytämään -poikkeukselliset kyvyt- siitä joukosta, joka sen rullien läpi seilaa. Tämä tulee korostumaan alati ja jatkuvasti. Otan esimerkiksi uuden tiedustelulain puitteet ja ne tavoitteet, joita Talon sisällä varmasti asetellaan. Onnistuuko virkatyönä perinteiseen malliin.....no ei. Onko se ja sama ketä valitaan...no ei.

Sama korostuu kautta linjan.

Onnea.

 

[baikal]

Aini, tervetuloa Pihis lomalta.

 

[Pihatonttu]

Luovan ilmapiirin luominen on todella vaikeaa, sitä ei ole kovinkaan useassa paikassa onnistuttu tekemään ja jos on onnistuttu niin se ei ole ollut pitkäikäinen eli kestänyt vuosikymmentä pitempään.

Luovan ilmapiirin luominen on todella helppoa. Siihen ei tarvita kuin virikkeitä/haasteita, luovia ihmisiä ja luovuuden esteiden poistamista.

Luovuuden esteiden tunnistaminen on helppoa. Ne kävelevät kahdella jalalla ja ne soveltavat ideointiin suunnittelun kriteereitä. (Suunnittelun ja ideoinnin kriteerit ovat päinvastaiset. Heti kun joku yrittää tuoda "realismin" tai "haihattelun estämisen" nimissä suunnittelun kriteereitä ideointiin, tiedät olevasi tekemisissä sellaisen fakki-idiootin kanssa, joka tuhoaa luovuuden koska ei itse omaa eikä ymmärrä sitä. Poistat jokaisen sellaisen, niin luova ilmapiiri on luotu.)

Tuo paikkansa pitämätön mielikuva luovan ilmapiirin luomisen vaikeudesta taitaa olla osin peräisin niistä "tutkimuksista" joilla yritettiin todistaa seuraus syyksi koska se sopii uusmarxilaisiin yhteiskuntatieteellisiin tavoitteisiin. Eli nää "Silicon Valley todistaa että monikulttuurisuus on rikkaus ja voimavara" -politikoinnit, joita tehtiin tieteen nimissä, tieteen arvovallalla mutta ilman tieteellisyyden keinoja ja kriteereitä. Niiden eksyttämänä käynnistetiin vaikka mitä utopistista. Eikä utopioista tullut totta niin kuin marxismin juurilta utopioista ei yleensä tule. Mutta se kertoo vain marxismin sovellettavuudesta eikä luovuuden mahdollistamisesta.

Testaa asiaa empiirisesti:

Kerää paikalle 3-5 luovaa ihmistä ja yksi älykäs, jonka luovuus on nolla ja ideointikriteerit suunnittelukriteereitä. Seuraa tilannetta tunti. Poista se ei-luova. Seuraa tunti. Todennäköinen tulos on se, että ilmapiiri muuttuu luovaksi heti kun tönkköpönkkö on poistettu.

Luovien tunnistamisesta vielä: liikkuvat usein sekä empirian että abstraktioiden maailmoissa. Eli mukana pitää aina olla vähintään kaksi eri abstraktiotasoa. Ne tukevat ja mahdollistavat toinen toisissaan etenemistä. Ja luovien huonosta johtamisesta: huono johtaja koittaa sekä rajata yhtaikaisten useampien abstraktiotasojen kanssa väkertämistä (koska ei ymmärrä sitä ja on vaikea ylläpitää prestigeä jos on ihan pihalla) että ohjata luovaa työtä lähimmän välittömän tavoitteen suuntaan. Jos haluaa luovan ilmapiirin, niin sellaiset johtajat (ja työkaverit) pitää tunkea pois tieltä.

Nyrkkisääntö on se, että luovaa työskentelyä johtamaan tai stimuloimaan tarvitaan luovuutta ymmärtävä henkilö. Pönöttäjät ja manageroijat tappavat prosessin.

Kun vailla luovuutta oleva henkilö joutuu olemaan luovassa ympäristössä, niin hän huomaa nopeasti olevansa ulkona siitä mikä on muille itsestäänselvää ja helppoa. Se tuottaa alemmuuden ja väärällä paikalla olemisen tunteita. Niihin vastataan ylikorostamalla sitä, missä omat vahvuudet ovat. Se taas johtaa väistämättä luovan prosessin tuhoon jos luova ympäristö ei voi suojautua pönkkötönköltä.

 

[Pihatonttu]

Paras tapa yrittää tappaa luovuus, on rankaisemalla epäonnistumisista. Ei ainakaan seuraava yritä mitään uutta...

Pitää paikkansa.

Luovuus on korkean riskin ja korkeiden tuotto-odotusten maailma. Epäonnistumiset kuuluvat siihen. Älykkäässä luovuudessa asia hoidetaan niin että epäonnistumiset koituvat hyödyiksi.

https://www.adlibris.com/fi/kirja/h...ig-kind-of-the-story-of-my-life-9781591847748

 

[Pihatonttu]

Ja olen, kyllä vaan, sitä mieltä, että puolustusvoimien on kyettävä löytämään -poikkeukselliset kyvyt- siitä joukosta, joka sen rullien läpi seilaa. Tämä tulee korostumaan alati ja jatkuvasti. Otan esimerkiksi uuden tiedustelulain puitteet ja ne tavoitteet, joita Talon sisällä varmasti asetellaan. Onnistuuko virkatyönä perinteiseen malliin.....no ei. Onko se ja sama ketä valitaan...no ei.

Juridiikka on ala, jolla korkea älykkyys ja lähes täydellinen luovuuden puute ovat menneet naimisiin. (Yhteen tutkimukseen haettiin Kanadan luovimmat juristit. Näiltä ei löydetty luovuutta.) Se lienee pääsyy siihen, miksi esim. näitä ulkomaalaisten strategisilla sijainneilla olevia maa- ja kiinteistöomistuksia koskevat jutut eivät ole vieläkään ratkenneet (vaikka helppo ja käyttökelpoinen ratkaisutapa on ainakin yhden ministeriön tiedossa).

Noista rullista sanoisin, että pitäisi osata yhdistää sekä rullien läpi seilaavia että ajat sitten puusta pudonneet. Raakileiden lisäksi tarvitaan myös kypsiä, jopa ylikypsiä.

 

[Helikopteri]

Kakkoskohdan suhteen keskeisin asia on tämä: poista esteet.

Keskeisiä esteitä.
- Huono tai katastrofaalinen johtaminen. (Esim keppi-porkkana -tyyli, katastrofaalisen yksiulotteinen työnkulun ohjaaminen...)
- Intellektuaalisen omistusoikeuden varkaudet. (Ei-luovat vetävät luovien oivalluksia omiin nimiinsä.
- Ihmisten epäjalot motiivit ja se, että työyhteisö sallii ja ruokkii niitä.

Se pitää paikkansa että toi sun teksti on mun ajattelun peilikuva. Se on niin järkyttävän voimakkaasti joukkotuotannon logiikkaan nojaava - ja sitä kautta tässä yhteydessä todellisuudesta ja todellisuudentajusta irrallaan oleva. Ja olen aivan varma siitä, että pidät realismina juuri sitä osaa ajattelustasi jota minä pidän todellisuuspakoisuutena.

Koitan vääntää vähän paksummasta rautalangasta:

1. On olemassa huikean potentiaalin omaavia yksilöitä.
2. Näitä henkilöitä on helppo löytää ja tunnistaa jos muutenkin seulotaan suuria ihmismassoja.
3. Näitä henkilöitä voi löytää myös muilla tavoin kuin ihmismassoja seulomalla.
4. Osa näistä henkilöistä pärjää potentiaalinsa tasoisesti. Näille julkisella sektorilla tai sitä lähellä olevilla tahoilla ei ole mitään kiinnostavaa tarjolla. (Suomeksi: pärjänneistä jää meriittien perusteella seulottavaksi vain keskitaso ja sen lähistö.)
5. Osa huikean potentiaalin omaavista ei menesty tai pärjää potentiaalinsa tasoisesti. Syitä on monia. (Korkeiden riskien realisoituminen, dominanssihierarkian alatasoilla epäonnistuminen...)
6. Joskus nyt vain on moninkertaisesti tuottavampaa suhtautua korkeaan tuottopotentiaaliin joustavasti.

Pahoittelen, jos annoin syrjivän vaikutelman tuolla AS kommentillani, ei ollut tarkoitus esittää sitä loukkaavalla tavalla.

Oma näkökulmani tulee IT-alalta, jossa menestyvillä yrityksillä nuo listaamasi esteiden poistaminen kategorian asiat ovat arkipäivää ja ehdoton edellytys huippujen rekrytoinnissa onnistumiselle. Meillä tuo kulkee nimellä hyvä johtaminen ja terve organisaatiokulttuuri.

Mutta varsinkin, jos koitetaan löytää ihmisiä, joilla tämän hetkinen suoritustaso ei vastaa potentiaalia, niin silloin on tärkeää löytää syy siihen, että miksi suoritustaso on sitä mitä on.

Tehokkain tapa parantaa suoritustasoa on koota tiimi siten, että vahvuudet ja heikkoudet tukevat toisiaan:
Jos analyyttisesti lahjakkaan kaverin sosiaalisissa taidoissa on parannettavaa, niin laitetaan hänelle kaveriksi tyyppi, joka tulee hänen kanssaan hyvin juttuun ja voi toimia siltana/tulkkina muulle tiimille. Jos ultraluovalla idealingolla jää kaikki asiat puolitiehen, niin pistetään mukaan tunnollinen suorittaja.

Minusta nykyään pahin huippuälykkyydet alisuoriutujiksi typistävä tekijä on tasapäistävä peruskoulu.
Vaikka ei mentäisi edes koulukiusaamiseen(omat numeroni ylä-asteella alkoivat kummasti parantua karate-harrastuksen myötä. ..miksiköhän..), niin peruskoulu opettaa lahjakkaat yksilöt tehokkaasti siihen, että kaiken saa ilmaiseksi. Tämä on minusta todella iso karhunpalvelus loppuelämää ajatellen.

Tämäkin tekijä on ainakin jossain määrin hallittavissa valitsemalla tiimi oikein.

 

[Pihatonttu]

Pahoittelen, jos annoin syrjivän vaikutelman tuolla AS kommentillani, ei ollut tarkoitus esittää sitä loukkaavalla tavalla.

Mutta varsinkin, jos koitetaan löytää ihmisiä, joilla tämän hetkinen suoritustaso ei vastaa potentiaalia, niin silloin on tärkeää löytää syy siihen, että miksi suoritustaso on sitä mitä on.

...tasapäistävä peruskoulu... ...koulukiusaamiseen.. peruskoulu opettaa lahjakkaat yksilöt tehokkaasti siihen, että kaiken saa ilmaiseksi.

Pahoittelu vastaanotettu.

Luovuus - etenkin yhdessä älykkyyden kanssa - on sekä lahja että kirous.
- On vaikea oppia pärjäämisessä tarvittua peruspuurtamista jos ei koskaan tarvitse puurtaa.
- Korkean riskin hankkeissa on korkea epäonnistumisprosentti. Takaisin nouseminen vie aikaa.
- Se ei-luova 90% joko torpedoi tai varastaa aika usein. Sellainen on ajan mittaan henkisesti raskasta.
- Joillain aloilla - esim politisoituneet yhteiskuntatieteet - ajatteleminen voi estää opiskelemaan pääsyn, opiskelun ja valmistumisen.
- Elämän yleiset reunaehdot voivat pysäyttää edistymisen.
- Jo se, että ilmaisee itseään tarkasti voi muodostaa kynnyksen.
- Kommunikaatiokuilu. Mikään hyvä ja hyödyllinen ei välity ellei sitä voi esittää sellaisella tavalla sellaisille henkilöille, jotka ymmärtäisivät sen.
- Ei saa olla liikaa edellä jos haluaa että asia otetaan vastaan.

Potentiaali on henkilön ominaisuus. Onnistuminen tai menestyminen on tilanteinen tapahtuma. Ne voivat kohdata tai olla kohtaamatta. Kohtaamisen todennäköisyys lisääntyy sillä että sen esteitä poistetaan. Ja isoimmat esteet ovat pikkusieluinen kiusanteko, immateriaalivarkaudet ja huono - tai ainakin luovaan työhön sopimaton - johtaminen.