Kaartin jääkärirykmentin loppusota Sapeli 19 päättyi mukana olleen brittikomppanian osalta sunnuntaina. Viime viikon aikana brittiläistä jalkaväkeä harjoitteli ensimmäisen kerran Suomessa.
Juha Särestöniemi10.6. 10:03
Viimeisen päivän taistelut käytiin Santahaminan alueella, jossa brittikomppania toimi osana jääkärirykmentin koordinoitua hyökkäystä. Taistelu käytiin hyvin suomalaista kaupunkia kuvaavassa ympäristössä, jossa on rakennettuja alueita ja metsämaastoa.
Kaartin jääkärirykmentin kansainvälisen harjoitus onnistui järjestäjien mielestä erinomaisesti, vaikka harjoituksen johtaja eversti
Rainer Kuosmanen kertoikin Kaartin harjoitelleen aikaisemmin vain ruotsalaisten kanssa. Pientä yhteensovittamista brittien kanssa toimimisessa vielä vaaditaan.
Brittikomppanian päällikkö majuri
Charles Singleton totesi, että kitkaa on ollut, mutta siksihän harjoituksia järjestetään. Monet pienemmät erilaisuudet ovat jo löytäneet ratkaisun, mutta joissain asioissa vaaditaan vielä ylemmän tason yhteensovittamista. Yksi eroista on brittien johtamistapa, joka briteillä on enemmän aliupseerivetoista kuin suomalaisilla.
Brittiarmeijassa joukkueen (platoon) johtajina toimivat upseerit linjaavat tavoitteet ja toimintamallin, mutta kenttäoperaatiot nojaavat kokeneiden kersanttien osaamiseen. Heidän tehtävänänsä on johtaa ryhmän (section) johtajina toimivia korpraaleja (suom. alikersantti). Nämä toimivat myös varsin itsenäisesti ja oman harkintansa varassa operaatioiden teknisen toteutuksen kannalta. Täten joukkue pystyy reagoimaan muuttuviin olosuhteisiin mahdollisimman matalalla tasolla.
Suomalaisessa tavassa joukkuetta johtaa aina upseeri, sekä taktisesti että teknisesti. Erottelua tavoitteiden asettamisen ja teknisen suorittamisen välillä ei käytännössä ole.
Brittikomppanian toiminta oli tästä huolimatta yhteensopiva harjoituksen kokonaisuuden kannalta.
Old Dozen -komppanian päällikkö majuri Singleton kertoi suomalaisten ja brittien harjoitusten eroavan toisistaan myös harjoitusalueiden osalta. Siinä missä britit tavallisesti harjoittelevat vain yhdellä alueella, suomalaisten harjoituksissa liikkuvuus on suuressa roolissa. Tämä tosin johtuu siitä, että suomalaisten taistelutavassakin liikkuvuus on varsin suuressa roolissa.
Eroista huolimatta Sigleton piti harjoitusta erittäin onnistuneena ja oli tyytyväinen saatuihin kokemuksiin. Tähän hän jatkoi, että vain 72:ssa tunnissa suomalaisten ja brittien toimintatapoja saatiin erittäin merkittävästi integroitua keskenään, joten odotuksen tulevien harjoitusten osalta ovat korkealla.
Brittijoukot harjoittelevat asutuskeskustaistelua Santahaminassa
Lisäksi Sigleton kehui sitä, että suomalaisten kanssa he olivat komppaniana päässeet harjoittelemaan varsinaisia sodankäynnin taitoja. Viimeisimmällä Afganistanin komennuksellaan he olivat keskittyneet lähinnä kapinallisten etsintöihin ja vastaoperaatioihin, joka on täysin erilaista toimintaa kuin varsinaisen sotilasjoukon tai armeijan kohtaaminen.
Britannian sotilasasiamies Suomessa, Wing Commander
Mark Taylor piti harjoitusta onnistuneena jo pelkästään siksi, että joukot pääsevät kohtaamaan ja hiomaan taitojaan yhdessä. Taylorin mukaan molempien osapuolten arvostus toisiaan kohtaan oli selvästi havaittavissa ja hän piti erittäin positiivisena sitä, miten ammattiarmeijan sotilaat osoittivat selvää arvostusta paljon nuoremmille ja vähemmän aikaa harjoitelleille varusmiehille.
