Yleistä keskustelua Ylestä

Honcho

SMLNKO M/83
Huvitti myös tuo, että Neuvosto-Viron kommaripäälliköt vetivät herneen nenään tästä Velipuolikuun sketsistä, jossa vittuiltiin virolaisten surkeille tv-ohjelmille. :D

VPK samoin kuin jossain määrin myös Pulttibois ym. osasivat varsin ansiokkaasti vittuilla itänaapurin meiningille :D Mutta hauska tosiaan että eivät halunneet tajuta että se on tehty ensisijaisesti nimenomaan omien kansalaisten hauskuttamiseksi, ei neuvostoihmisten moraalin jäytämiseksi.
 

Herman30

Greatest Leader
Velipuolikuun sketsistä, jossa vittuiltiin virolaisten surkeille tv-ohjelmille.

Naisystäväni äiti kävi tässä alkuviikosta kylässä Virosta. Näytin heille tämän (raivola) sketsin, itse hihitin mutta heille ei auennut vitsi. :p


Mutta hänen äitinsä kyllä tunnisti että virolaisilla on sama agressivinen puherytmi kuin tämän sketsin Aaken esittämä tullimies.
 

vlad

Respected Leader
Erittäin hyvä dokkari Ylellä - suosittelen erityisesti niille, jotka esittävät kylmän sodan aikaisen Suomen jonkinlaisena Neuvostoliiton ulkojäsenenä ja liittolaisena. Suomen ja Viron rajalla oli tuohon aikaan nähtävillä se, mikä valtava ero oli Lännellä ja Neukkulalla, ja miten Suomi ulkopoliittisesti rajoitetusta asemastaan huolimatta oli länsimaa. Siinäpä se merkitys veteraanien uhrauksille, jota "tietyt piirit" kovasti yrittivät polkea maahan puhumalla hävitystä sodasta kuin ehdottomasta antautumisesta. Itselleni oli kyllä yllätys, että tämä tv:n kantavuuden ulottaminen Viroon oli mitä ilmeisimmin tarkoituksellista toimintaa.

http://areena.yle.fi/1-307937

Fyysisesti Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli tuolloin suunnaton ero, paljon suurempi mitä henkisesti - kumpi sitten merkitsee enemmän asiaa tarkasteltaessa riippuu varmasti paljonkin ihmisestä. Itse olen suhtautunut tietyllä tapaa kriittisesti niin ehdottomiin väitteisiin, joilla Suomi liitettiin läntiseen yhteisöön 70- ja 80-luvulla - toki puolueettomuutta korostaen. Minulle on aina merkinnyt enemmän henkinen ilmapiiri, tietty fyysinen (eli ei ollut samanlaista materialista ankeutta mitä NL:ssä oli tärkeää) mutta henkisessä ilmapiirissä ero Suomen ja länsimaiden välillä oli huomattava vielä 80-luvullakin, ikävällä tapaa tämä näkyy Neuvostoliiton käydessä "hajoamistaisteluaan", jolloin suomalaisten poliitikkojen ja presidentin julkiset kannanotot olivat hyvin nuivia ja jopa torjuvia. Yksityistasolla monien asennoituminen on voinut olla toinen, mutta julkisuudessa aivan liian moni tarkasteli kuviota siitä näkökulmasta, että "Neuvostoliitto on yhtenäinen".

Toisaalta mikä oli fyysinen ero Suomen ja länsimaiden välillä - uskallan väittää, että sekin on ollut huomattava, puhumattakaan siitä henkisestä erosta. Ystäväni muutti Tanskasta Suomeen 90-luvulla - Suomessa hän muutti Lappeenrantaan eli jotakuinkin samankokoiseen kaupunkiin jossa hän Tanskassa oli asunut. Hänelle muutto Suomeen ja pienehköön Lappeenrantaan oli shokki, hän ei ollut nähnyt Tanskassa koskaan sellaista niukkuutta mitä hän Lappeenrannassa 90-luvulla näki. Samoin kaupungin (ja koko Suomen) henkinen ilmapiiri oli Tanskaan verrattuna tukahduttava pl. Helsinki, jossa hän kävi tuulettumassa ja nauttimassa "vapaudesta". Hän on nainen, joten tietty hän kiinnittää huomiota hiukan eri asioihin kuin mies, mutta hänestä oli hämmästyttävää se, että keskisuuri suomalainen kaupunki oli 90-luvulla ilmapiiriltään ja olemukseltaan jotain jota hänen vanhempansa olivat kokeneet Tanskassa 60-luvulla. Valikoima kaupoissa oli niukkaa, kansainväliset brändit, jotka olivat tuttuja kaikkialla Tanskassa eivät olleet rantautuneet muutamaa lukuunottamatta Suomeen - Helsinki oli se "mekka" tuolloin Suomessa.

Muutos alkoi tapahtua vasta 90-luvun lopulla ja tämän vuosituhannen alkupuolella, muutamassa vuodessa kaupunki alkoi muuttua - se alkoi elää ja muistuttaa länsimaista kaupunkia. Kulttuuri alkoi muuttua ja avoimmuus lisääntyä - kaikki tämä oli ollut hänelle tuttua koko ikänsä ajan Tanskassa. Samanuuntaisia havaintoja ovat tehneet muutkin länsimaista Suomeen muuttaneet kaverini ja ex. kollegani - 90-luvun Suomi oli heille hämmentävä kokemus, joka oli jotain lännen ja idän välillä. Poikkeuksena tässä kuviossa on oikeastaan ollut Helsinki ainoana suurkaupunkina ja tietyt rannikkoseudut.

Neuvostoliitossa ehkäpä Baltiaa ja Suomeen rajoittuvia alueita lukuunottamatta Suomi ei juurikaan saanut kouluopetuksessa huomiota, olen keskustellut aiheesta L:n ohella muidenkin NL:ssä syntyneiden kanssa. Suomi oli "harmaata vyöhykettä" - se ei saanut juurikaan huomiota, karkeasti ilmaistuna "fasistinen länsi" sijaitsi Elbeltä länteen. Suomi ei ollut länttä, mutta Suomi ei myöskään ollut sosialistisen leirin jäsen - se oli jotain siltä väliltä, mutta sikäläinen kouluopetus ei pahemmin kiinnittänyt Suomeen huomiota, jossain silloisen NL:n sydänalueilla.

Tätä kun vertaa vaikkapa 80-luvun länsimaisiin (englannin kielisiin) ajankohtais, poliittisiin ja sotilasalan lehtiin, niin en laisinkaan ihmettele sitä, että Suomi tavattoman usein niissä oli harmaa/puna-harmaa - hyvin harvoin, etenkin 80-luvun alkupuolen julkaisuissa, se oli edes häivähdyksenomaisesti sininen, jollaisina länsimaat, puhumattakaan NATO:sta merkittiin. Ruotsi muuten aina oli vaaleansininen, Suomi siinä rinnalla usein harmaa tai puna-harmaa. Tietty suomalaisissa kartoissa Suomi mielellään esitettiin puolueettomana (valkoinen) tai uskaliaasti, jopa sinisellä, mutta mielestäni se oli kaukana molemmista. 70- ja 80-luvun Suomi oli harmaa (tai jopa puna-harmaa) valtio, joka noudatti hyvin pitkälle sellaista politiikkaa, joka sopi Tehtaankadulle. Toisinaan irtiottoja sallittiin, kompromisseja tehtiin ja uskaliaana hetkenä suomalainen löi nyrkkiä pöytään, mutta kokonaisuus - kaukana henkisestä lännestä, maasta, jossa olisi voinut vapaasti kritisoida Afganistanin sotaa, neuvostoimperialismia tms.

vlad
 

Honcho

SMLNKO M/83
Fyysisesti Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli tuolloin suunnaton ero, paljon suurempi mitä henkisesti - kumpi sitten merkitsee enemmän asiaa tarkasteltaessa riippuu varmasti paljonkin ihmisestä. Itse olen suhtautunut tietyllä tapaa kriittisesti niin ehdottomiin väitteisiin, joilla Suomi liitettiin läntiseen yhteisöön 70- ja 80-luvulla - toki puolueettomuutta korostaen. Minulle on aina merkinnyt enemmän henkinen ilmapiiri, tietty fyysinen (eli ei ollut samanlaista materialista ankeutta mitä NL:ssä oli tärkeää) mutta henkisessä ilmapiirissä ero Suomen ja länsimaiden välillä oli huomattava vielä 80-luvullakin, ikävällä tapaa tämä näkyy Neuvostoliiton käydessä "hajoamistaisteluaan", jolloin suomalaisten poliitikkojen ja presidentin julkiset kannanotot olivat hyvin nuivia ja jopa torjuvia. Yksityistasolla monien asennoituminen on voinut olla toinen, mutta julkisuudessa aivan liian moni tarkasteli kuviota siitä näkökulmasta, että "Neuvostoliitto on yhtenäinen".

Toisaalta mikä oli fyysinen ero Suomen ja länsimaiden välillä - uskallan väittää, että sekin on ollut huomattava, puhumattakaan siitä henkisestä erosta. Ystäväni muutti Tanskasta Suomeen 90-luvulla - Suomessa hän muutti Lappeenrantaan eli jotakuinkin samankokoiseen kaupunkiin jossa hän Tanskassa oli asunut. Hänelle muutto Suomeen ja pienehköön Lappeenrantaan oli shokki, hän ei ollut nähnyt Tanskassa koskaan sellaista niukkuutta mitä hän Lappeenrannassa 90-luvulla näki. Samoin kaupungin (ja koko Suomen) henkinen ilmapiiri oli Tanskaan verrattuna tukahduttava pl. Helsinki, jossa hän kävi tuulettumassa ja nauttimassa "vapaudesta". Hän on nainen, joten tietty hän kiinnittää huomiota hiukan eri asioihin kuin mies, mutta hänestä oli hämmästyttävää se, että keskisuuri suomalainen kaupunki oli 90-luvulla ilmapiiriltään ja olemukseltaan jotain jota hänen vanhempansa olivat kokeneet Tanskassa 60-luvulla. Valikoima kaupoissa oli niukkaa, kansainväliset brändit, jotka olivat tuttuja kaikkialla Tanskassa eivät olleet rantautuneet muutamaa lukuunottamatta Suomeen - Helsinki oli se "mekka" tuolloin Suomessa.

Muutos alkoi tapahtua vasta 90-luvun lopulla ja tämän vuosituhannen alkupuolella, muutamassa vuodessa kaupunki alkoi muuttua - se alkoi elää ja muistuttaa länsimaista kaupunkia. Kulttuuri alkoi muuttua ja avoimmuus lisääntyä - kaikki tämä oli ollut hänelle tuttua koko ikänsä ajan Tanskassa. Samanuuntaisia havaintoja ovat tehneet muutkin länsimaista Suomeen muuttaneet kaverini ja ex. kollegani - 90-luvun Suomi oli heille hämmentävä kokemus, joka oli jotain lännen ja idän välillä. Poikkeuksena tässä kuviossa on oikeastaan ollut Helsinki ainoana suurkaupunkina ja tietyt rannikkoseudut.

Neuvostoliitossa ehkäpä Baltiaa ja Suomeen rajoittuvia alueita lukuunottamatta Suomi ei juurikaan saanut kouluopetuksessa huomiota, olen keskustellut aiheesta L:n ohella muidenkin NL:ssä syntyneiden kanssa. Suomi oli "harmaata vyöhykettä" - se ei saanut juurikaan huomiota, karkeasti ilmaistuna "fasistinen länsi" sijaitsi Elbeltä länteen. Suomi ei ollut länttä, mutta Suomi ei myöskään ollut sosialistisen leirin jäsen - se oli jotain siltä väliltä, mutta sikäläinen kouluopetus ei pahemmin kiinnittänyt Suomeen huomiota, jossain silloisen NL:n sydänalueilla.

Tätä kun vertaa vaikkapa 80-luvun länsimaisiin (englannin kielisiin) ajankohtais, poliittisiin ja sotilasalan lehtiin, niin en laisinkaan ihmettele sitä, että Suomi tavattoman usein niissä oli harmaa/puna-harmaa - hyvin harvoin, etenkin 80-luvun alkupuolen julkaisuissa, se oli edes häivähdyksenomaisesti sininen, jollaisina länsimaat, puhumattakaan NATO:sta merkittiin. Ruotsi muuten aina oli vaaleansininen, Suomi siinä rinnalla usein harmaa tai puna-harmaa. Tietty suomalaisissa kartoissa Suomi mielellään esitettiin puolueettomana (valkoinen) tai uskaliaasti, jopa sinisellä, mutta mielestäni se oli kaukana molemmista. 70- ja 80-luvun Suomi oli harmaa (tai jopa puna-harmaa) valtio, joka noudatti hyvin pitkälle sellaista politiikkaa, joka sopi Tehtaankadulle. Toisinaan irtiottoja sallittiin, kompromisseja tehtiin ja uskaliaana hetkenä suomalainen löi nyrkkiä pöytään, mutta kokonaisuus - kaukana henkisestä lännestä, maasta, jossa olisi voinut vapaasti kritisoida Afganistanin sotaa, neuvostoimperialismia tms.

vlad

Hyvä analyysi - kyllä näin varmasti oli. Ei Suomi ollut siinä mielessä vapaa länsimaa kuin nykyään, tai kuten moni maa oli jo tuolloin. Osittain tähän tiettyyn "ummehtuneisuuteen" lienee vaikuttanut ihan taloudellinenkin systeemi, joka oli etenkin nykykatsannolla tarkastellen melkoista suunnitelmataloutta. Nimenomaan Lappeenrannan muutos on itsellekin se tutuin aihe, pienenä poikana se oli hieman "nukkavieru" vaikka sympaattinen. Elämän perusasiat hyvin kunnossa, mutta mitään kauhean korkealentoista ei syytä odottaa?

Ymmärrän periaatteessa hyvin tuota Tanskasta tullutta ystävääsi, joskin itse tunnustan nauttivani siinä määrin "elämän pienistä asioista" että pieni joskin elinvoimainen ja pirteä kunta tuntuu omalta osin paratiisilta. Etenkin kun nykytekniikka mahdollistaa aika paljon kaikkea ihan mistä tahansa tietoliikenneyhteyksien päästä. 20 vuotta sitten kun täälläpäin kävi kesälomaansa viettävänä Helsinkiläispoikana lenkillä, katsottiin kuin hullua ja vaihdettiin tien toiselle puolelle. Nykyisin katson kateellisena täystyöllistettynä vaipanvaihtajana miten syntyperäiset nuoremman polven kuntalaiset viuhtovat lenkillä trikoissa pitkin kylänraittia ja ulkoilureittejä.

Sanotaan näin että jos vielä 80-90-luvulla iso osa Suomesta oli nukkavieru, henkilöstä ja paikasta riippuen ahdistava tai sympaattinen, ja suht hyvin peruselämän edellytykset tarjoava, niin rajan takana oli eletty jo vähintään 40-50 vuotta tilannetta joka ei ollut nukkavieru vaan ränsistynyt, sympaattisuus oli kaukana ahdistavuuden ollessa kansallinen velvoite ja elämän perusedellytykset täyttyivät korkeintaan siltä osin ettei ehkä yleensä näännytty nälkään tai jäädytty hengiltä. Kun vertaa näitä niin voi todeta että aika paljon taistelemalla voitettiin. Toisaalta noista ajoista on tultu valtavasti eteenpäin ja nukkavieruutta löytyy Suomesta lähinnä toivottomimmista, kuolevista muuttotappiokunnista jotka muistuttavat ikärakenne huomioiden mustan huumorin hengessä ilmaistuna valtavia saattohoitoloita.

Nimenomaan henkinen ilmapiiri on muuttunut ja nykyisin voi tuntumani mukaan olla huomattavasti vapaammin sitä mitä on riippumatta asuinpaikasta. Joku voi tulkita naapurikyttäyksen vähenemisen "yhteisöllisyyden puutteena" mutta itse en ihan tällaistakaan havaitse.
 
Helsinkiläisenä en osaa niin kovin nukkavieruksi Suomea ajatella .. joka ehkä johtuu siitä, että susiraja kulki jokseenkin Kehä I tasalla, joskin 70-luvulla Kehä I ei oikeastaan ollut edes kunnolla olemassa. Siis esim. Konala oli aika korpea ja Tikkurila selkeesti maalaiskylä :cool:

Mutta olihan Stadikin todella tuppukylä - mies vain elää aikaansa. Eikä se nyt noilla naapureillakaan mitään kosmopoliittista supermeininkiä ollut. Aluksi Norjakin oli p-a, ja Ruotsin kansankodista mieleen tuli lähinnä porno ja tekopyhä vietnaminsodanvastustaminen.

Vaikka neuvosto-onnela painostikin, kyllä tuolloin tärkeintä oli vapaus. Ja siksipä joskus poliitikkojen puuhat hirvittivätkin.
 

Ingsoc

Ylipäällikkö
Fyysisesti Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli tuolloin suunnaton ero, paljon suurempi mitä henkisesti - kumpi sitten merkitsee enemmän asiaa tarkasteltaessa riippuu varmasti paljonkin ihmisestä. Itse olen suhtautunut tietyllä tapaa kriittisesti niin ehdottomiin väitteisiin, joilla Suomi liitettiin läntiseen yhteisöön 70- ja 80-luvulla - toki puolueettomuutta korostaen. Minulle on aina merkinnyt enemmän henkinen ilmapiiri, tietty fyysinen (eli ei ollut samanlaista materialista ankeutta mitä NL:ssä oli tärkeää) mutta henkisessä ilmapiirissä ero Suomen ja länsimaiden välillä oli huomattava vielä 80-luvullakin, ikävällä tapaa tämä näkyy Neuvostoliiton käydessä "hajoamistaisteluaan", jolloin suomalaisten poliitikkojen ja presidentin julkiset kannanotot olivat hyvin nuivia ja jopa torjuvia. Yksityistasolla monien asennoituminen on voinut olla toinen, mutta julkisuudessa aivan liian moni tarkasteli kuviota siitä näkökulmasta, että "Neuvostoliitto on yhtenäinen".

Suomenko sitten olisi pitänyt ryhtyä vapauden esitaistelijaksi itäeuroopan suhteen? Ei Suomi ole suurvalta.

Suomi teki paljon koulutusyhteistyötä ja lahjoitti Viron asevoimilla varusteita ja aseita siinä vaiheessa kun "edistyneet länsimaat" 90-luvulla paransivat maailmaa miinakieltoineen. Briteistä sitten neuvotiin, että Suomen tulee luopua miinoista kun meillä on paimentolaisia ja kuinka siellä "Venäjällä on samanlainen demokratia kuin Teilläkin".

Toisaalta mikä oli fyysinen ero Suomen ja länsimaiden välillä - uskallan väittää, että sekin on ollut huomattava, puhumattakaan siitä henkisestä erosta.

Suomen henkeä kohden laskettu bruttokansantuote ohitti Ranskan vastaavan vuonna 1938. Kerrottakoon, että ranskassa maaseudulla asuttiin vielä 1960-luvulla monin paikoin maalattia taloissa ja takat eivät olleet varaavia.

Hänelle muutto Suomeen ja pienehköön Lappeenrantaan oli shokki, hän ei ollut nähnyt Tanskassa koskaan sellaista niukkuutta mitä hän Lappeenrannassa 90-luvulla näki. Samoin kaupungin (ja koko Suomen) henkinen ilmapiiri oli Tanskaan verrattuna tukahduttava pl. Helsinki, jossa hän kävi tuulettumassa ja nauttimassa "vapaudesta". Hän on nainen, joten tietty hän kiinnittää huomiota hiukan eri asioihin kuin mies, mutta hänestä oli hämmästyttävää se, että keskisuuri suomalainen kaupunki oli 90-luvulla ilmapiiriltään ja olemukseltaan jotain jota hänen vanhempansa olivat kokeneet Tanskassa 60-luvulla. Valikoima kaupoissa oli niukkaa, kansainväliset brändit, jotka olivat tuttuja kaikkialla Tanskassa eivät olleet rantautuneet muutamaa lukuunottamatta Suomeen - Helsinki oli se "mekka" tuolloin Suomessa.

Muutos alkoi tapahtua vasta 90-luvun lopulla ja tämän vuosituhannen alkupuolella, muutamassa vuodessa kaupunki alkoi muuttua - se alkoi elää ja muistuttaa länsimaista kaupunkia. Kulttuuri alkoi muuttua ja avoimmuus lisääntyä - kaikki tämä oli ollut hänelle tuttua koko ikänsä ajan Tanskassa. Samanuuntaisia havaintoja ovat tehneet muutkin länsimaista Suomeen muuttaneet kaverini ja ex. kollegani - 90-luvun Suomi oli heille hämmentävä kokemus, joka oli jotain lännen ja idän välillä. Poikkeuksena tässä kuviossa on oikeastaan ollut Helsinki ainoana suurkaupunkina ja tietyt rannikkoseudut.

Lappeenranta nyt oli 90-luvulla taantuva provinssikaupunki. Eräs kaverini oli sieltä kotoisin ja totesi, että sinne jää sihtausjäte, jolla ei riitä aloitetekyky opiskeluun tai poismuuttamiseen.

Tanska taas oli 90-luvulla maailman vauraimpia hyvinvointivaltioita.

Itse hämmästyin kun kävin 80-luvun lopulla Italiassa. Kaupungeista löytyi muutama renesanssipalatsi ja antiikin raunioita. Kaduilta löytyi roskia, kerjäläisiä ja ihmiset pukeutuivat pääsääntöisesti epämuodikkaisiin ja likaisiin vaatteisiin. Kaikkialla oli likaista ja epäjärjestystä. Suihkut ja saunat eivät näyttäneet kuuluvan italialaisten harrastuksiin. Kun pysähdyit taukopaikalle, ensimmäisenä isku vastaan valtaisa paskanhaju. Italiassa julkisia vessoja on rakennettu ilmeisesti viimeeksi antiikin aikana ja taukopaikoilla nurmikot, rinteet ja pusikot oli miinoitettu ihmisen paskalla, jota löytyi heti kun asvaltti loppui. Kaupat olivat pieniä nuhjuisia ja likaisia. Kahvilassa piti ensiksi maksaa toiselle kassalle ennen kuin sait kupin kahvia eteesi. Kahviloissa todistin pariin kertaan kuinka vanhemmat hakkasivat avokädellä 3-4 vuotiata lapsia ja kaikkien mielestä se oli ok. Eli kaiken kaikkiaan Suomi vaikutti hyvinkin edistyneeltä paikalta. Toki Roomassa oli erittäin tyylikkäitä alueita, mutta esikaupungeissa sekä maaseudulla köyhyys, lika, laiskuus ja välinpitämättömyys iskivät vasten kasvoja kokoajan. Toki Suomeen Italiaa ei voi verrata, koska maa oli NATOssa ja EEC:n jäsen.:):):)

Mitä mieltä italialaiset olivat maailmanmenosta, vaikea sanoa, koska eivät puhuneet englantia kuin ehkä 100 sanaa. Naisiakin tuntui olevan kahta lajia, kunnon tyttöjä jota veljet ja serkut vartioi ja sitten niitä likaisia lumppuja, jotka olivat nähneet meisseleitä enemmän kuin pisoaari. Eli kaiken kaikkiaan edistynyttä, tyylikästä ja ihanaa.
 
Viimeksi muokattu:

Honcho

SMLNKO M/83
No ei kai vlad nyt ihan noin tuota hommaa tarkoittanut, että muu maa mansikka ja oma maa mustikka? Lähinnä kai totesi ettei Suomi ollut vaikkapa 80-luvulla samanlainen menomesta kuin joku viimeisen päälle länsimaa.

Lappeenranta on ihan kiva kaupunki, mutta hivenen nukkavieru se joskus oli. Kuten sellainen toimiva huoneistohotelli jossa on hyvä aamupala ja siistit sängyt mutta vanha putkitelkkari ja sohva joka on siisti mutta malliltaan kuin haettu kierrätyskeskuksesta. Tämä ihmiseltä joka muutti Etelä-Karjalaan rakkaudesta maakuntaa mutta etenkin Lappeenrantaa kohtaan (vaikka päädyinkin ympäryskuntaan). Oikeastaan olen sitä mieltä että kaupunkikuva on muuttunut vähän liiankin kanssa ja kaupungin uudistamista olisi saanut tehdä hieman hellemmällä kädellä kaupungin entistä profiilia kohtaan. Impiwaaralainen kehityksen jarru siis olen :rolleyes:

Sihtausjätettä sinne on kuitenkin jäänyt kiitettävästi, koska väestönkehitys on ollut kasvava 80-luvun paikallaanjunnaamisen jälkeen.
 

Ingsoc

Ylipäällikkö
Lähinnä kai totesi ettei Suomi ollut vaikkapa 80-luvulla samanlainen menomesta kuin joku viimeisen päälle länsimaa.

No mikä sitten on vimpan päälle länsimaa?

Varmasti on ollut lama-Suomen Lappeenranta järkytys, kun on tullut ehkä yhdestä maailman rikkaimmista ja vapaamielisimmästä maasta?ä


Mitään kovin ihmeellistä city-kulttuuria ei ollut silloisissa sahojen tai rautatieaseman ympärille syntyneissä kauppaloissa, jotka eduskunnan armosta ylennettiin kaupungeiksi. Epäillä sopii, että ei jossain Jyllannin sikamarkkinoista tunnetussa pikkukaupungissakaan ollut kovin kummoista menoa, sykettä ja monikulttuurisuutta.


Kaiken kaikkiaan suomalaisilla ei ole mitään hävettävää saavutuksiensa kanssa. Ja 80-luvun lopun Suomessa puolet väestöstä puhui englantia, mikä muualla länsi-euroopassa ei ollut mikään itsestäänselvyys ja se puhuminenkin oli sellaista mongerrusta, että siitä olisi suomalaisessa peruskoulussa todennäköisesti tullut ehdot.
 

Vonka

Supreme Leader
Helsinkiläisenä en osaa niin kovin nukkavieruksi Suomea ajatella .. joka ehkä johtuu siitä, että susiraja kulki jokseenkin Kehä I tasalla, joskin 70-luvulla Kehä I ei oikeastaan ollut edes kunnolla olemassa. Siis esim. Konala oli aika korpea ja Tikkurila selkeesti maalaiskylä :cool:

Mutta olihan Stadikin todella tuppukylä - mies vain elää aikaansa. Eikä se nyt noilla naapureillakaan mitään kosmopoliittista supermeininkiä ollut. Aluksi Norjakin oli p-a, ja Ruotsin kansankodista mieleen tuli lähinnä porno ja tekopyhä vietnaminsodanvastustaminen.

Vaikka neuvosto-onnela painostikin, kyllä tuolloin tärkeintä oli vapaus. Ja siksipä joskus poliitikkojen puuhat hirvittivätkin.

Tanska oli yliliberaali maa, jossa oli Christiania ja muuta kummallista.
 

Vonka

Supreme Leader
Jos ei halua määrittää Suomen asemaa vaikka jonkun hallintokäytävällä vastaan tulleen ihmettelevän baltin mukaan, löytyy parempia tilaisuuksia.

Nyt kannattaa olla tarkkana, jos haluaa seurata diplomatian kieltä. Huomenna klo 9:58 Niinistö puhuu suurlähettiläille. Siinä ovat kaikki isojenkin poikien korvat läsnä.

http://areena.yle.fi/1-3675200
 

Vonka

Supreme Leader
Interrailmatkalla 1988 tuli ensimmäinen tunne että on ulkomailla kun Kööpenhaminan mäkkärissä sai olutta, Suomessa ei saa vieläkään edes alkoholitonta olutta vaikka tuosta on jo kohta 30 vuotta mennyt.

Näin se oli. Ruotsissa se holhous alkoi ja jatkui täällä. Tuli joku jarru päälle.
 
Interrailmatkalla 1988 tuli ensimmäinen tunne että on ulkomailla kun Kööpenhaminan mäkkärissä sai olutta, Suomessa ei saa vieläkään edes alkoholitonta olutta vaikka tuosta on jo kohta 30 vuotta mennyt.
Tosin ... en nyt aivan täysin varma ole siitäkään etteikö jostain Mäkkäristä saisi bisseä, toki se voi johtua siitä että haluavat profiloitua perheravintolana. Mutta Burger Kingeistä saa, ainakin osasta. Ja samoin sai bisseä aikoinaan Carrolsista, piti vain valita paikka oikein. 1988 saattoi olla että oli tiukempaa pikaruokaravintoloissa, mutta silloinhan alkoin karmee tissibaaribuumi. Hamletista sai bisseä bisse automaatista Swatchin rannekellolla.
 
No mikä sitten on vimpan päälle länsimaa?

Varmasti on ollut lama-Suomen Lappeenranta järkytys, kun on tullut ehkä yhdestä maailman rikkaimmista ja vapaamielisimmästä maasta?ä


Mitään kovin ihmeellistä city-kulttuuria ei ollut silloisissa sahojen tai rautatieaseman ympärille syntyneissä kauppaloissa, jotka eduskunnan armosta ylennettiin kaupungeiksi. Epäillä sopii, että ei jossain Jyllannin sikamarkkinoista tunnetussa pikkukaupungissakaan ollut kovin kummoista menoa, sykettä ja monikulttuurisuutta.


Kaiken kaikkiaan suomalaisilla ei ole mitään hävettävää saavutuksiensa kanssa. Ja 80-luvun lopun Suomessa puolet väestöstä puhui englantia, mikä muualla länsi-euroopassa ei ollut mikään itsestäänselvyys ja se puhuminenkin oli sellaista mongerrusta, että siitä olisi suomalaisessa peruskoulussa todennäköisesti tullut ehdot.
Joo- kyllä oli tanskalaisilla ja hollantilaisilla varmaan hienompaa. Mutta jäin miettimään samaa asiaa; missä oli siis oikeesti vapaampaa, ja vimpan päälle länsimaisempaa.

Saksassako? Saksalaisia rynni tänne raukoille rajoille 60-70 luvuilla syömään seisovat pöydät tyhjiksi ja telttailemaan suomalaisten kesämökeille. Meilläkin oli jotain faijan kollegan tutuntutuntuttuja, jotka elegantisti parkkeeras mökin pihaan ja joita oli pirun vaikea saada saateltua matkaan. Toki ei siellä kaikki olleet köyhiä eikä kipeitä ja kova oli vauhti taloudessa.

Ranskassa? Pariisi oli ajoittain lähes sotatilassa 60-luvun lopulla. DeGaullea yritettiin murhata ja maassa oli vähintäänkin jännittäviä poliittisia käänteitä. Ranska oli todella takapajula ... samoin Belgia, eikös Belgiassa ajokorttikin tullut pakolliseksi vasta 70-luvulla, sitä aiemmin juovuksissa koheltaessa auton kanssa se oli lieventävä asianhaara; miten sitä humalapäissään pystyisi ajamaan autoa kunnolla.

Entäs Britannia? sotatila Ulsterissa, pommit paukkuu Pubeissa, kaivostyöläiset lakossa ja maa oli lähes konkurssikypsä. Muistelen 17 vuotiaana koltiaisena istuneeni evp RAF pilotin kotona(oli siirtynyt myyntihommiin, alan vehkeitä toki) Eindhovenissa ja kuuntelin kun se messusi että oli vaihe jossa RAF:n sai kotisaaren puolustuksessa ilmaan vain kaksi BAC Lightningia.

Espanja .. Franco - no antaa olla, Italiahan tossa tulikin jo käsiteltyä. Portugali, jepjep mm. yksi vallankumous. Kreikka ..

Ei noissa missään tainnut ollut city-kulttuuria kuin Sohossa ja Champs Elyseellä.
 
Interrailmatkalla 1988 tuli ensimmäinen tunne että on ulkomailla kun Kööpenhaminan mäkkärissä sai olutta, Suomessa ei saa vieläkään edes alkoholitonta olutta vaikka tuosta on jo kohta 30 vuotta mennyt.

Suosittelen käyttämään Burger Kingiä. Sieltä saa III-veroluokan Carlsbergia jota jotkut kuulemma pitävät ihan oluena.

Edit. Ääähh, Juna112Porojetsiin ehti ensin.
 

Mortti

Kenraali
Kieltämättä hiukan yllätyin uutisesta, jonka mukaan vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja Suvi-Anne Siimeskin on ajautunut etsiskelemään tietoa MV-lehdestä ja vastaavista, kun valtamedian uutisointi on ollut puutteellista.

Helsingin Uutiset: Ex-vasemmistojohtaja avautuu tunnoistaan vastaanottokeskuksen naapurina.
Siimes kertoo kirjoittaa artikkelissaan olleensa tietoinen turvapaikanhakijoiden virrasta, Tornion järjestelykeskuksesta ja tarpeesta perustaa uusia vastaanottokeskuksia. Silti vastaanottokeskuksen perustaminen ja "satojen ja taas satojen" miesten tulemien omaan naapuriin oli yllätys.

Siimes kritisoi erityisesti asiaan liittynyttä tiedottamista – tai sen puuttumista.

– Säännöllisestiseuraamistani medioista ei löytynyt asiasta lisätietoja. Niitä ei ollut myöskään viranomaisten verkkosivuilla. Asiasta kerrottiin jotain vain netissä ilmestyvän MV-lehden sivuilla. Siihen jouduin tyytymään, kun muuta ei ollut tarjolla, Siimes kirjoittaa.

Aika rohkea nainen, kun uskaltautuu esittämään julkisuudessa tällaisen kannanoton. Suomen politiikkaa ja mediaa koskeva ilmapiiri on tällä hetkellä sen verran myrkyllinen kaikkia "Meillä on unelma / Refugees welcome"-linjan kanssa pientäkään kitkaa omaavia näkemyksiä kohtaan, että olisi pieni ihme, ellei Siimeksenkin niskaan tultaisi nyt kaatamaan roppakaupalla lokaa kaikkien valveutuneiden kansalaisten taholta. Kolikon vastapuolena MV-lehti toki hanakasti tarttuu tilaisuuteen markkinoida itseään Siimeksenkin lukemana mediana.
 

PekkaSavo

Ylipäällikkö
Kieltämättä hiukan yllätyin uutisesta, jonka mukaan vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja Suvi-Anne Siimeskin on ajautunut etsiskelemään tietoa MV-lehdestä ja vastaavista, kun valtamedian uutisointi on ollut puutteellista.

Uutisointi oli tietysti puutteellista koska alan suurimmat toimittajat päättivät yhdessä niin. Olisikohan ollut vielä sisäministeriö mukana ohjailemassa? On jäänyt viime syyskuu mieleen. Uskomatonta se propagandan määrä.

On aiheellista kysyä mitä jätetään kertomatta, mitä pimitetään.
 
Top