Fyysisesti Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli tuolloin suunnaton ero, paljon suurempi mitä henkisesti - kumpi sitten merkitsee enemmän asiaa tarkasteltaessa riippuu varmasti paljonkin ihmisestä. Itse olen suhtautunut tietyllä tapaa kriittisesti niin ehdottomiin väitteisiin, joilla Suomi liitettiin läntiseen yhteisöön 70- ja 80-luvulla - toki puolueettomuutta korostaen. Minulle on aina merkinnyt enemmän henkinen ilmapiiri, tietty fyysinen (eli ei ollut samanlaista materialista ankeutta mitä NL:ssä oli tärkeää) mutta henkisessä ilmapiirissä ero Suomen ja länsimaiden välillä oli huomattava vielä 80-luvullakin, ikävällä tapaa tämä näkyy Neuvostoliiton käydessä "hajoamistaisteluaan", jolloin suomalaisten poliitikkojen ja presidentin julkiset kannanotot olivat hyvin nuivia ja jopa torjuvia. Yksityistasolla monien asennoituminen on voinut olla toinen, mutta julkisuudessa aivan liian moni tarkasteli kuviota siitä näkökulmasta, että "Neuvostoliitto on yhtenäinen".
Toisaalta mikä oli fyysinen ero Suomen ja länsimaiden välillä - uskallan väittää, että sekin on ollut huomattava, puhumattakaan siitä henkisestä erosta. Ystäväni muutti Tanskasta Suomeen 90-luvulla - Suomessa hän muutti Lappeenrantaan eli jotakuinkin samankokoiseen kaupunkiin jossa hän Tanskassa oli asunut. Hänelle muutto Suomeen ja pienehköön Lappeenrantaan oli shokki, hän ei ollut nähnyt Tanskassa koskaan sellaista niukkuutta mitä hän Lappeenrannassa 90-luvulla näki. Samoin kaupungin (ja koko Suomen) henkinen ilmapiiri oli Tanskaan verrattuna tukahduttava pl. Helsinki, jossa hän kävi tuulettumassa ja nauttimassa "vapaudesta". Hän on nainen, joten tietty hän kiinnittää huomiota hiukan eri asioihin kuin mies, mutta hänestä oli hämmästyttävää se, että keskisuuri suomalainen kaupunki oli 90-luvulla ilmapiiriltään ja olemukseltaan jotain jota hänen vanhempansa olivat kokeneet Tanskassa 60-luvulla. Valikoima kaupoissa oli niukkaa, kansainväliset brändit, jotka olivat tuttuja kaikkialla Tanskassa eivät olleet rantautuneet muutamaa lukuunottamatta Suomeen - Helsinki oli se "mekka" tuolloin Suomessa.
Muutos alkoi tapahtua vasta 90-luvun lopulla ja tämän vuosituhannen alkupuolella, muutamassa vuodessa kaupunki alkoi muuttua - se alkoi elää ja muistuttaa länsimaista kaupunkia. Kulttuuri alkoi muuttua ja avoimmuus lisääntyä - kaikki tämä oli ollut hänelle tuttua koko ikänsä ajan Tanskassa. Samanuuntaisia havaintoja ovat tehneet muutkin länsimaista Suomeen muuttaneet kaverini ja ex. kollegani - 90-luvun Suomi oli heille hämmentävä kokemus, joka oli jotain lännen ja idän välillä. Poikkeuksena tässä kuviossa on oikeastaan ollut Helsinki ainoana suurkaupunkina ja tietyt rannikkoseudut.
Neuvostoliitossa ehkäpä Baltiaa ja Suomeen rajoittuvia alueita lukuunottamatta Suomi ei juurikaan saanut kouluopetuksessa huomiota, olen keskustellut aiheesta L:n ohella muidenkin NL:ssä syntyneiden kanssa. Suomi oli "harmaata vyöhykettä" - se ei saanut juurikaan huomiota, karkeasti ilmaistuna "fasistinen länsi" sijaitsi Elbeltä länteen. Suomi ei ollut länttä, mutta Suomi ei myöskään ollut sosialistisen leirin jäsen - se oli jotain siltä väliltä, mutta sikäläinen kouluopetus ei pahemmin kiinnittänyt Suomeen huomiota, jossain silloisen NL:n sydänalueilla.
Tätä kun vertaa vaikkapa 80-luvun länsimaisiin (englannin kielisiin) ajankohtais, poliittisiin ja sotilasalan lehtiin, niin en laisinkaan ihmettele sitä, että Suomi tavattoman usein niissä oli harmaa/puna-harmaa - hyvin harvoin, etenkin 80-luvun alkupuolen julkaisuissa, se oli edes häivähdyksenomaisesti sininen, jollaisina länsimaat, puhumattakaan NATO:sta merkittiin. Ruotsi muuten aina oli vaaleansininen, Suomi siinä rinnalla usein harmaa tai puna-harmaa. Tietty suomalaisissa kartoissa Suomi mielellään esitettiin puolueettomana (valkoinen) tai uskaliaasti, jopa sinisellä, mutta mielestäni se oli kaukana molemmista. 70- ja 80-luvun Suomi oli harmaa (tai jopa puna-harmaa) valtio, joka noudatti hyvin pitkälle sellaista politiikkaa, joka sopi Tehtaankadulle. Toisinaan irtiottoja sallittiin, kompromisseja tehtiin ja uskaliaana hetkenä suomalainen löi nyrkkiä pöytään, mutta kokonaisuus - kaukana henkisestä lännestä, maasta, jossa olisi voinut vapaasti kritisoida Afganistanin sotaa, neuvostoimperialismia tms.
vlad
