Ylestä ja vähän muistakin medioista "isänmaallista" kirjoittelua eli asenteen/mielipiteen muokkaamisen mallia..?
On äärimmäisen irvokasta, että itsenäisyyspäiväksi Hyysäri kehtaa julkaista tällaisen kirjoituksen. Ensin lytätään kansallinen identiteetti maan rakoon ja jälleen annetaan kuva ettei mitään ole tehtävissä eikä kannata tehdä Suomen pitämiseksi Suomena, ja lopuksi annetaan kuva että kirjoittaja olisi hyvinkin ”isänmaallinen”.
Tutkija: Tuntemattoman joutaisi tv:ssä korvaamaan elokuvalla työttömästä juoposta
http://yle.fi/uutiset/tutkija_tunte...amaan_elokuvalla_tyottomasta_juoposta/8502659
http://www.hs.fi/paivanlehti/06122015/a1449284512198
Mitä on suomalaisuus? Kysymys on polttavan ajankohtainen kansainvälistyvässä Suomessa. Globalisaatio, rajojen yli liikkuva työvoima ja
pakolaisvirrat tulevat rikastuttamaan suomalaista kulttuuri-, uskonto- ja kielikavalkadia – halusimme sitä tai emme.
2000-luvun maailma on kansainvälisesti verkottunut.
Tästä kehityksestä pois jääminen ei ole mahdollista, jos haluamme pysyä demokraattisena hyvinvointivaltiona.
Kansainvälistymisen yhteydessä osa suomalaisista on ottanut tulijat avosylin vastaan, mutta äänekäs vähemmistö kansalaisista suhtautuu maahanmuuttoon nuivasti. Heille vieraiden kulttuurien invaasio on uhka suomalaiselle kulttuurille.
Kaikkia tulijoiden tapoja ei tietenkään tarvitse hyväksyä, jos ne loukkaavat joitakin perusarvoja. Mutta pystyäksemme keskustelemaan siitä, mitkä tulijoiden tavat rikastavat suomalaista kulttuuria ja mitkä eivät kuulu suomalaisuuteen, tarvitsemme jaetun näkemyksen siitä, mitkä asiat kuuluvat suomalaisuuteen.
Mitkä suomalaiset arvot ja tavat ovat puolustamisen arvoisia?
”Suomalaisuus” ja ajatus yhtenäisestä kansakunnasta luotiin 1800-luvulla eurooppalaisia esikuvia seuraten. Geneettisesti länsisuomalaiset ovat kauempana itäsuomalaisista heimoveljistään kuin britit ovat pohjoissaksalaisista.
Vaikka kansallisuusaate teki paljon hyvää laajentaessaan myötätunnon kehää perhepiiristä ja kyläyhteisöstä kattamaan koko kansakunnan, on se oman aikansa lapsi. Nykyinen verkottunut ihmiskunta on ajanut kansallisuusaatteen ohitse. Siksi
Suomenkin on aika siirtyä kansallisvaltion jälkeiseen aikaan.
Onneksi on toinenkin tapa rakentaa vahva tunne yhteisyydestä: kansakunta voidaan rakentaa
yhteisen unelman ja yhteisten arvojen varaan. Näkyvin esimerkki tästä on tietysti Yhdysvallat, joka itsenäisyysjulistuksesta lähtien on linjannut, että yhdysvaltalaiseksi ei tulla verenperinnön perusteella vaan sitä kautta, että rakastaa nykyistä kotimaatansa.
Tärkein perintö, jonka esi-isämme meille jättivät, ei ole tietynvärinen iho. Paljon tärkeämpi perintö on – Väinö Linnan sanoin – ”yhteiskunnallisen organisaation ja ajattelun muodot” eli se pohja, ”jolle on rakennettu kulttuurimme ja yhteiskunnalliset laitoksemme”.
Yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa olemme onnistuneet rakentamaan yhteiskunnan, joka on tasa-arvoisempi, suvaitsevaisempi ja kaikista kansalaisista välittävämpi kuin oikeastaan mikään muu maa maailmassa. Ei tietysti täydellinen – paljon on epäkohtia, joita korjata. Mutta mitä tulee mahdollisuuksien tasa-arvoon, naisten asemaan tai kansalaisten keskimääräiseen hyvinvointiin, pohjoismaalainen malli on toistaiseksi paras rakennettu yhteiskuntajärjestelmä.
Tämä on se perintö, jota haluan puolustaa. Nämä ovat niitä arvoja, jotka tekevät ihmisestä suomalaisen,
ei ihonväri, äidinkieli, verenperintö tai muu merkityksetön asia.
Suomalaisuus on sydämen asia. Tulevaisuudessa haluan nähdä suomalaisina kaikki, jotka maatamme rakastavat ja haluavat yhdessä tehdä työtä yhteisten arvojemme puolesta.
Frank Martela
tutkijatohtori, Helsingin yliopisto
Saman kirjoittajan blogista:
Umpiosuomalaisten kutistuva kupla ja Suomen monikulttuurisempi tulevaisuus
http://frankmartela.fi/2015/04/umpi...pla-ja-suomen-monikulttuurisempi-tulevaisuus/
...
3. Monikulttuuriset arvot edustavat moraalin kehitystä, umpiosuomalaiset arvot taas väistyvää moraalia
...
Lopulta monikulttuurisuus on samanlainen ilmiö kuin isänmaallisuus 1800-luvulla. Ajatus yhdestä ”Suomen kansasta” ja puolustamisen arvoisesta ”isänmaasta” ei ole mikään itsestäänselvyys. Se on kansallisuusaatteen tulos. Tätä propagandaa ajoivat Suomessa esimerkiksi Runeberg, Snellman, Lönnrot ja muut kansakuntamme isähahmot. Kun siis Runeberg saarnaa ylioppilaille vuonna 1876, että ”isänmaanrakkaus on se tunne, jonka tulee kannattaa ja jalostuttaa jokaista ihmisen pyrintöä” ei hän julista ikuista totuutta, vaan varsin uutta tapaa ajatella.
Kansakuntamme isähahmojen pyrkimyksensä oli laajentaa ihmisten solidaarisuutta. Kun aiemmin oltiin nurkkakuntaisesti kiinnostuneita vain oman pitäjän asioista, loivat nämä visionäärit ajatuksen yhdestä Suomen kansasta. He siis onnistuneesti laajensivat myötätunnon kehäämme koskemaan lähipitäjän asukkaiden sijasta kaikkia suomalaisia.
Tämä oli moraalista edistystä sillä moraali edistyy silloin, kun se mahdollistaa isomman ihmisjoukon yhteiselämän ja vahvistaa keskinäistä välittämistä. Samasta syystä myös nykyinen monikulttuurisuus edustaa moraalista edistystä. Kun vielä 1980-luvulla nuori saattoi saada turpaansa pelkästään sen takia, että oli kihara tukka, on ihmisillä nykyään mahdollisuus olla paljon useammalla tavalla omannäköisiään ja elää elämäänsä omalla tavallaan. Tämä on moraalista edistystä.
...