Ylennysesitys miehistössä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kenturio
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Pakko oli hieman näitä vanhoja viestejäkin lueskella.

Meillä aikoinaan kuninkaallisessa PSJK:ssa ei kauheasti korpraalin natsaa jaeltu. Taisi kesken palveluksen tulla kaksi koko komppaniassa, yksi juurikin urheilijalle. Lopussa taisi tulla C-kuskeille ja yksi tuli puolen vuoden jääkärille joka oli ryhmän varajohtaja (muutoin PSJR:ssä oli kaksi alikkia). Palkitseminen oli muutenkin luokkaa: "emme ole joulukuusia, erinomaisuus on normaalitila josta ei palkita." Tämä lause myös viittasi siihen, ettemme saaneet kantaa lomapuvussa esim kultaista ampumamerkkiä tai mitään muitakaan kuntoisuusmerkkejä. Oma kultainen merkkini lensikin sitten järveen.

Tuosta sotilasarvon velvoittavuudesta. Juu, ymmärrän, mutta pitää muistaa ettei korpraalilla ole minkäänlaista johtajakoulutusta. Hän on korpraali _juuri siitä syystä_ ettei häntä ole katsottu kelvolliseksi johtajakoulutukseen. Ja mitä ei ole opetettu, ei voi vaatia. Sen takia korpraalin arvo on omalla tavallaan vähän turha, koska korpraalilla ei ole käskyvaltaa jääkäreihin mutta kuitenkin hänet pistetään johtajapaikoille (partion- ja ryhmänvarajohtaja) ILMAN KOULUTUSTA.
Mitä minä omalta ajaltani HämJP/2.PsjK:sta muistan oli se että ne, jotka alokasajan jälkeen armeijalta jotakin vielä halusivat tai kykenivät armeijalle antamaan, menivät jääkäri-AuK:hon tai BMP1-vaunulinjalle (330 vrk). Suuri osa nohevasta miehistöporukasta puolestaan nosti kytkintä lämäriksi tai sotilaspoliisikoulutukseen (270 vrk) poistuen muonavahvuudestamme. Loput jäivät suorittamaan 240 vrk:n palvelustaan samaan taloon, paitsi osa vielä karkasi Huoltokomppaniaan helpompien töiden/öiden perässä - osa luultavasti jopa komennettiin Hokiin ”pois tieltä”. Lopuksi 2.PsjK täydennettiin määrävahvuuteen muiden aselajien alokaskomppanioiden ylijäämästä. Kai siellä muutama korpinnatsakin jaettiin? Kirjuri toki saa aina ensimmäisenä omansa.
 
Pakko oli hieman näitä vanhoja viestejäkin lueskella.

Meillä aikoinaan kuninkaallisessa PSJK:ssa ei kauheasti korpraalin natsaa jaeltu. Taisi kesken palveluksen tulla kaksi koko komppaniassa, yksi juurikin urheilijalle. Lopussa taisi tulla C-kuskeille ja yksi tuli puolen vuoden jääkärille joka oli ryhmän varajohtaja (muutoin PSJR:ssä oli kaksi alikkia). Palkitseminen oli muutenkin luokkaa: "emme ole joulukuusia, erinomaisuus on normaalitila josta ei palkita." Tämä lause myös viittasi siihen, ettemme saaneet kantaa lomapuvussa esim kultaista ampumamerkkiä tai mitään muitakaan kuntoisuusmerkkejä. Oma kultainen merkkini lensikin sitten järveen.

Tuosta sotilasarvon velvoittavuudesta. Juu, ymmärrän, mutta pitää muistaa ettei korpraalilla ole minkäänlaista johtajakoulutusta. Hän on korpraali _juuri siitä syystä_ ettei häntä ole katsottu kelvolliseksi johtajakoulutukseen. Ja mitä ei ole opetettu, ei voi vaatia. Sen takia korpraalin arvo on omalla tavallaan vähän turha, koska korpraalilla ei ole käskyvaltaa jääkäreihin mutta kuitenkin hänet pistetään johtajapaikoille (partion- ja ryhmänvarajohtaja) ILMAN KOULUTUSTA.
Korpraali ei tarvi johtajakoulutusta koska on luonnostaan ne omaava henkilö. 😁
Ja korpraali ei ole jääny korpraaliksi koska muka ei ole kelvollinen Aukkiin. Syyt on jotain taivaan ja maan välistä, mutta ei aina henkilössä. Ja kopraalilla on käskysvalta omaan partioon jos hän toimii partion johtajana. Samoin ryhmänjohtajalla on omaan ryhmään.
 
Mitä minä omalta ajaltani HämJP/2.PsjK:sta muistan oli se että ne, jotka alokasajan jälkeen armeijalta jotakin vielä halusivat tai kykenivät armeijalle antamaan, menivät jääkäri-AuK:hon tai BMP1-vaunulinjalle (330 vrk). Suuri osa nohevasta miehistöporukasta puolestaan nosti kytkintä lämäriksi tai sotilaspoliisikoulutukseen (270 vrk) poistuen muonavahvuudestamme. Loput jäivät suorittamaan 240 vrk:n palvelustaan samaan taloon, paitsi osa vielä karkasi Huoltokomppaniaan helpompien töiden/öiden perässä - osa luultavasti jopa komennettiin Hokiin ”pois tieltä”.
Jäljelle jäänyt porukka olikin sitten hyvin nohevaa ja maanpuolustustahtoa tihkuvaa. :salut:

Noin se maavoimissa menee ja sitten ihmetellään kun henkilökuntakin vaikuttaa enemmän vanginvartijoilta kuin kouluttajilta.

Kun itse pääsin 4 kk:ksi komennukselle ilmavoimiin niin varushenkilöstössä kuin kantahenkilökunnassakin oli järisyttävän suuri ero maavoimien jämäyksiköihin verrattuna. Aika vahvasti jäi harmittamaan, etten alunpitäenkin kutsunnoissa hakenut sinne.
 
Omalta varusmiespalveluksen ajalta jäi ajatus taikka luulo, että hieman ennen kotiutumista ylennettiin jokaisesta ryhmästä yksi taistelija ryhmän varajohtajaksi.
 
Omalta varusmiespalveluksen ajalta jäi ajatus taikka luulo, että hieman ennen kotiutumista ylennettiin jokaisesta ryhmästä yksi taistelija ryhmän varajohtajaksi.
Tämä riippuu pitkälti joukosta.

PSJK:ssa oli ainakin omassa saapumiserässäni niin paljon alikkeja, että alikki toimi myös ryhmän varajohtajana - paitsi tämän yhden puolen vuoden miehen tapauksessa. Ja PSJR oli 6 hengen vahvuinen, joten RJ ja RVJ eivät ainakaan olleet ylityöllistettyjä.

Vuoden 2015 jälkeen tavallisessa jääkärijoukossa kun on enemmän partioita, voi olla myös enemmän niitä korppiehdokkaita.

Vuonna 2014 mekanisoiduissa joukoissa ollut puhettakaan moisesta.

Vaunumiehistössä periaatteessa ampuja on vaunun varajohtaja, vaikkei RA saakaan ajattaa vaunua.

Ampujalle meilläkin meni korpinnatsa (se urheilija).

Mutta on noita ajajakorppejakin tullut vastaan useampia, joten ei se kiveenhakattu ole.

Itselleni nuori luti, alokaskauteni jojo, lupaili korpinnatsaa pariinkin otteeseen. Mutta kollegani voitti, koska urheilusta sai kuntsareita. Ei sinänsä, oikeaan paikkaan meni. Mutta kyllä se vähän vitutti kun suoraan luvataan, vaikkei ole rahkeita pitää lupaustaan. Ja myöhemmin ilmeisesti oli kiintiöitä täynnä.

Tuon jääkärien perinneyhdistyksen kirjan pokkasin. Eipä sitä muuta 347 päivästä palvelusta oikein saanutkaan.

Korpinnatsaa sai sitten odottaa vuoteen 2023.

Olisi voinut olla yhtä hyvin olla tulematta, vittuilun makua siinä vaiheessa :D
 
Tuon jääkärien perinneyhdistyksen kirjan pokkasin. Eipä sitä muuta 347 päivästä palvelusta oikein saanutkaan.

Korpinnatsaa sai sitten odottaa vuoteen 2023.

Olisi voinut olla yhtä hyvin olla tulematta, vittuilun makua siinä vaiheessa :D

Kyllä siinä huumori on koetuksella.
Miehistötaustalla polku on aika kivinen.
Jos Au:lla on hyvä tehtävä voi ylennys kilahtaa määräajoin, mutta miehistöllä se on jotain muuta. 😑
Harmi sinänsä kun sitä osa on todella hyviä sotureita. Valtio vaan haluaa nämä soturit pitää hermot pinnassa, niin voi hädän hetkellä sitten päästää ne raivoamaan rajalle. 👍
 
Tämä riippuu pitkälti joukosta.

PSJK:ssa oli ainakin omassa saapumiserässäni niin paljon alikkeja, että alikki toimi myös ryhmän varajohtajana - paitsi tämän yhden puolen vuoden miehen tapauksessa. Ja PSJR oli 6 hengen vahvuinen, joten RJ ja RVJ eivät ainakaan olleet ylityöllistettyjä.

Vuoden 2015 jälkeen tavallisessa jääkärijoukossa kun on enemmän partioita, voi olla myös enemmän niitä korppiehdokkaita.

Vuonna 2014 mekanisoiduissa joukoissa ollut puhettakaan moisesta.

Vaunumiehistössä periaatteessa ampuja on vaunun varajohtaja, vaikkei RA saakaan ajattaa vaunua.

Ampujalle meilläkin meni korpinnatsa (se urheilija).

Mutta on noita ajajakorppejakin tullut vastaan useampia, joten ei se kiveenhakattu ole.

Itselleni nuori luti, alokaskauteni jojo, lupaili korpinnatsaa pariinkin otteeseen. Mutta kollegani voitti, koska urheilusta sai kuntsareita. Ei sinänsä, oikeaan paikkaan meni. Mutta kyllä se vähän vitutti kun suoraan luvataan, vaikkei ole rahkeita pitää lupaustaan. Ja myöhemmin ilmeisesti oli kiintiöitä täynnä.

Tuon jääkärien perinneyhdistyksen kirjan pokkasin. Eipä sitä muuta 347 päivästä palvelusta oikein saanutkaan.

Korpinnatsaa sai sitten odottaa vuoteen 2023.

Olisi voinut olla yhtä hyvin olla tulematta, vittuilun makua siinä vaiheessa :D
Ajat muuttuu, 2/20-1/21 korpin natsoja tunnuttiin jakavan vähänkin kun näytti motivaatiota, kävipä niin että yhdessä joukkueen vaunuista oli miehistö mallia: kersantti, korpraali, korpraali. Yhteensä yli tusina korpin natsaa taidettiin lopulta jakaa kokonaisuudessaan.
 
Ajat muuttuu, 2/20-1/21 korpin natsoja tunnuttiin jakavan vähänkin kun näytti motivaatiota, kävipä niin että yhdessä joukkueen vaunuista oli miehistö mallia: kersantti, korpraali, korpraali. Yhteensä yli tusina korpin natsaa taidettiin lopulta jakaa kokonaisuudessaan.
Ajat ovat siis tosiaan muuttuneet - ja hyvä niin. Vuonna 2014 tuollaista avokätisyyttä osoitettiin lähinnä huollossa - käydessämme sotilaspassin valokuvissa ihmettelimme miksi koko huoltokomppaniasta ei löytynyt enää yhtään perusjääkäriä tai -alikkia. Kaikilla oli kolme tai yksi väkänen rinnassa :D

Vuoden 2014 PSJK oli lähinnä vanhojen jäärien kansoittama, toksinen Neuvostoliiton ulkomuseo. Komppanianvääpeli oli siirtynyt PsVK:sta ja vihasi meitä (miehen tervetulopuhuttelu oli luokkaa "toisin kuin huhut väittävät, en vihaa ihmisiä - mutta vihaan varusmiehiä" ja "jos teillä on keskinäisiä ongelmia, niin saippuaan liukastuminen suihkussa on hyvä tapa ratkaista niitä"). Komppanianpäällikkö uhkasi gineksellä komppaniaa jäätelöpaketin varastamisen takia. Komppanianvääpeli piti meille kaikille tunnin rättisulkeiset ällien perseilyn takia. Vanhat kouluttajat kiusasivat nuorempia ja marssivat näiden yli.

Bemmejä koulutettiin yksi jämäjoukkue, loput olivat ällejä. Koko vuoden aikana pääsin ampumaan tykillä 500 kutia. Nykyisin tuollaista määrää ammutaan jo yhden ampumaleirin aikana.

Ilmeisesti vanhojen jäärien eläköityessä toiminta on tervehtynyt, ja hyvä niin. Meitä vanhoja se ei enää pelasta, mutta nuoremmat polvet ovat onneksi saaneet järkevämpää ja antoisampaa kokemusta.
 
Ajat ovat siis tosiaan muuttuneet - ja hyvä niin. Vuonna 2014 tuollaista avokätisyyttä osoitettiin lähinnä huollossa - käydessämme sotilaspassin valokuvissa ihmettelimme miksi koko huoltokomppaniasta ei löytynyt enää yhtään perusjääkäriä tai -alikkia. Kaikilla oli kolme tai yksi väkänen rinnassa :D

Vuoden 2014 PSJK oli lähinnä vanhojen jäärien kansoittama, toksinen Neuvostoliiton ulkomuseo. Komppanianvääpeli oli siirtynyt PsVK:sta ja vihasi meitä (miehen tervetulopuhuttelu oli luokkaa "toisin kuin huhut väittävät, en vihaa ihmisiä - mutta vihaan varusmiehiä" ja "jos teillä on keskinäisiä ongelmia, niin saippuaan liukastuminen suihkussa on hyvä tapa ratkaista niitä"). Komppanianpäällikkö uhkasi gineksellä komppaniaa jäätelöpaketin varastamisen takia. Komppanianvääpeli piti meille kaikille tunnin rättisulkeiset ällien perseilyn takia. Vanhat kouluttajat kiusasivat nuorempia ja marssivat näiden yli.

Bemmejä koulutettiin yksi jämäjoukkue, loput olivat ällejä. Koko vuoden aikana pääsin ampumaan tykillä 500 kutia. Nykyisin tuollaista määrää ammutaan jo yhden ampumaleirin aikana.

Ilmeisesti vanhojen jäärien eläköityessä toiminta on tervehtynyt, ja hyvä niin. Meitä vanhoja se ei enää pelasta, mutta nuoremmat polvet ovat onneksi saaneet järkevämpää ja antoisampaa kokemusta.

Surullista luettavaa.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä PSJK/HÄMPSP oli aivan saatanan hyvä paikka palvella. Menisin samaan aikaan ja paikkaan uudestaankin.

Koulutus oli kovaa ja nousujohteista. Henkilökunta vaativaa, mutta reilua. Varusmiesaines ei ehkä kaikkein älykkäintä, mutta pääosin reipasta ja riittävän fyysistä.

PSJ-AUK oli pisterajoiltaan prikaatin tiukin ja vaikka siitä tulee muistoina mieleen korostetusti juokseminen, punnertaminen ja yleinen runnuttaminen niin se oli parasta sotilaskoulutusta, jota olen koskaan saanut. Olen saanut oppini yksinomaan opistoupseereilta ja aikani kadettiupseereista ei ole paljoakaan hyvää sanottavaa pl. silloinen yksikön päällikkö.

@setämies varmaan tunnistaa mistä puhun.
 
Surullista luettavaa.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä PSJK/HÄMPSP oli aivan saatanan hyvä paikka palvella. Menisin samaan aikaan ja paikkaan uudestaankin.

Koulutus oli kovaa ja nousujohteista. Henkilökunta vaativaa, mutta reilua. Varusmiesaines ei ehkä kaikkein älykkäintä, mutta pääosin reipasta ja riittävän fyysistä.

PSJ-AUK oli pisterajoiltaan prikaatin tiukin ja vaikka siitä tulee muistoina mieleen korostetusti juokseminen, punnertaminen ja yleinen runnuttaminen niin se oli parasta sotilaskoulutusta, jota olen koskaan saanut. Olen saanut oppini yksinomaan opistoupseereilta ja aikani kadettiupseereista ei ole paljoakaan hyvää sanottavaa pl. silloinen yksikön päällikkö.

@setämies varmaan tunnistaa mistä puhun.
Joskus pääsin juttelemaan 1/18 SPOLKissa palvelleen kanssa. Hänen komppaniastaan yksi ei ollut päässyt SPOL-AUKiin koska niin korkeat pisteet (28 muistaakseni min) niin tyyppi ryyppäsi itsensä putkaan, mistä syystä siirrettiin PSJK:hon. Jossa sitten pääsi PSJ-AUKiin :D

Muistaakseni Bemmijohtajaksi pääsi 24 pisteellä, tosin KRH-miehet ja ällit muistaakseni pääsivät vaununjohtajiksi 19.

Tuo KOMPP ginesuhka sattui juuri kun oltiin palattu loppusodasta. Porukka oli tietty ihan raivoissaan. Suihkuun oltiin raahaamassa kaikkia joista ei pidetty, kunnes lopulta parin tunnin painekattilan jälkeen yksi puolen vuoden mies tunnusti.

KOMPpäällikkö loppupuhuttelussaan totesi, ettei ole koskaan nähnyt yhtä huonolla yhteishengellä olevaa komppaniaa. Alikit ja koksut olivat toistensa kimpussa. Ja mitä kuulin muutamia vuosia myöhemmin entiseltä kouluttajaltani, niin tosiaan nuorien ja vanhojen kouluttajien välit olivat aika tulehtuneet. Nuoret kadettiupseerit olivat vanhojen opistoupseerien tikunnokassa. Ja vanhoilla opistoupseereilla alkoi olla jo väsy.
 
Tuo KOMPP ginesuhka sattui juuri kun oltiin palattu loppusodasta. Porukka oli tietty ihan raivoissaan. Suihkuun oltiin raahaamassa kaikkia joista ei pidetty, kunnes lopulta parin tunnin painekattilan jälkeen yksi puolen vuoden mies tunnusti.

KOMPpäällikkö loppupuhuttelussaan totesi, ettei ole koskaan nähnyt yhtä huonolla yhteishengellä olevaa komppaniaa. Alikit ja koksut olivat toistensa kimpussa. Ja mitä kuulin muutamia vuosia myöhemmin entiseltä kouluttajaltani, niin tosiaan nuorien ja vanhojen kouluttajien välit olivat aika tulehtuneet. Nuoret kadettiupseerit olivat vanhojen opistoupseerien tikunnokassa. Ja vanhoilla opistoupseereilla alkoi olla jo väsy.

Kun muistelen parin kadettiupseerin demoja mm. toimivana päällikkönä niin muisto alkaa suorastaan vituttaa. Yksi melkoisen tuore yliluutnantti oli sellainen hemuli, että en niillä näytöillä lähtisi edes kaksin järvelle soutelemaan saati sotimaan.

En ole tarvinnut upseerikoulutusta ymmärtääkseni, että päällikön paikka ei ole esimerkiksi joukkueen taistelupartion mukana ampumassa rynkyllä. Onhan se simulaattorimähinä siistiä, mutta se ei ole päällikön homma eikä edes joukkueenjohtajan. Ja jos täysin poikkeuksellisesti olisikin niin sitten pitäisi varmaan olla itsellä niitä paukkupatruunoita lippaissa eikä kinuta siellä muilta täysiä lippaita ja rasioita, koska niin vitun KSE.

Kyllä tälläkin niemellä on vaunut joskus possujonossa mennyt paraatien ulkopuolellakin ja Guderianin opit painopisteestä jäänyt siihen, että alasinta vasten painetaan suoraan joukkue kerrallaan ja yhden tuhoutuessa toinen jatkaa siitä mihin kärki jäi eikä puhettakaan perustaistelumenetelmien mukaisista jutuista. Aika ryssämenoa.

Ja mitäpä perustaistelumenetelmin tehtävä hyökkäys olisi pääsääntöisesti? Levitä, käytä maastoa ja jatka eteenpäin käyttäen pääosaa joukosta äläkä väkisin työnnä kyrpää sirkkeliin. Säilytä kosketus ja anna tietoja ylemmälle johtoportaalle. Suurin haaste lienee valita, että mennäkö oikealta vai vasemmalta.

Ei ne kulmarautamiesten jututkaan ryhmän kanssa taisteluteknisesti mitään suurta sotataitoa vaadi, kunhan muistaa että melkein aina voi levittää ja suunta on eteenpäin ottaen löysät aina kiinni, jotta kosketus säilyy. Tuolla pärjää aika pitkälle. Tärkein käsky on seuratkaa.

Omaan kyvyttömyyteen ei ole mikään ratkaisu suu vaahdossa karjuen vetää taaksepoistumissulkeisia, sillä kaikki jotka perustaistelumenetelmistä on kuullut tietää, että se suurin vammainen seisoo tällöin joukon edessä.

Onneksi mulla oli kokeneita opistoupseereita kouluttajana niin alokkaana, oppilaana kuin sotakomppaniassakin. Kaikista näistä on jäänyt positiivinen muisto ja jokaisesta jotain esimerkkiä malliksi otettavaksi siinä millainen on hyvä sotilasesimies ja johtaja. Varoittavat esimerkit tuli sitten kadettiupseereista ja sen muiston vaikutus elää edelleen syvällä sielussani. Ymmärrän oikein hyvin jos ammattimiehillä on myöhemmin palanut hihat sulkahattujen kanssa.
 
KOMPpäällikkö loppupuhuttelussaan totesi, ettei ole koskaan nähnyt yhtä huonolla yhteishengellä olevaa komppaniaa.

Jos puuseppä ei saa raaka-aineistaan aikaiseksi kuin kasan tikkuja ja lastuja sekä haavat sormiin niin eikö se todennäköisesti kerro lähinnä oman osaamisen tasosta eikä vain siitä että materiaali ja työkalut oli niin paskaa.
 
Kun muistelen parin kadettiupseerin demoja mm. toimivana päällikkönä niin muisto alkaa suorastaan vituttaa. Yksi melkoisen tuore yliluutnantti oli sellainen hemuli, että en niillä näytöillä lähtisi edes kaksin järvelle soutelemaan saati sotimaan.

En ole tarvinnut upseerikoulutusta ymmärtääkseni, että päällikön paikka ei ole esimerkiksi joukkueen taistelupartion mukana ampumassa rynkyllä. Onhan se simulaattorimähinä siistiä, mutta se ei ole päällikön homma eikä edes joukkueenjohtajan. Ja jos täysin poikkeuksellisesti olisikin niin sitten pitäisi varmaan olla itsellä niitä paukkupatruunoita lippaissa eikä kinuta siellä muilta täysiä lippaita ja rasioita, koska niin vitun KSE.

Kyllä tälläkin niemellä on vaunut joskus possujonossa mennyt paraatien ulkopuolellakin ja Guderianin opit painopisteestä jäänyt siihen, että alasinta vasten painetaan suoraan joukkue kerrallaan ja yhden tuhoutuessa toinen jatkaa siitä mihin kärki jäi eikä puhettakaan perustaistelumenetelmien mukaisista jutuista. Aika ryssämenoa.

Ja mitäpä perustaistelumenetelmin tehtävä hyökkäys olisi pääsääntöisesti? Levitä, käytä maastoa ja jatka eteenpäin käyttäen pääosaa joukosta äläkä väkisin työnnä kyrpää sirkkeliin. Säilytä kosketus ja anna tietoja ylemmälle johtoportaalle. Suurin haaste lienee valita, että mennäkö oikealta vai vasemmalta.

Ei ne kulmarautamiesten jututkaan ryhmän kanssa taisteluteknisesti mitään suurta sotataitoa vaadi, kunhan muistaa että melkein aina voi levittää ja suunta on eteenpäin ottaen löysät aina kiinni, jotta kosketus säilyy. Tuolla pärjää aika pitkälle. Tärkein käsky on seuratkaa.

Omaan kyvyttömyyteen ei ole mikään ratkaisu suu vaahdossa karjuen vetää taaksepoistumissulkeisia, sillä kaikki jotka perustaistelumenetelmistä on kuullut tietää, että se suurin vammainen seisoo tällöin joukon edessä.

Onneksi mulla oli kokeneita opistoupseereita kouluttajana niin alokkaana, oppilaana kuin sotakomppaniassakin. Kaikista näistä on jäänyt positiivinen muisto ja jokaisesta jotain esimerkkiä malliksi otettavaksi siinä millainen on hyvä sotilasesimies ja johtaja. Varoittavat esimerkit tuli sitten kadettiupseereista ja sen muiston vaikutus elää edelleen syvällä sielussani. Ymmärrän oikein hyvin jos ammattimiehillä on myöhemmin palanut hihat sulkahattujen kanssa.

Jos puuseppä ei saa raaka-aineistaan aikaiseksi kuin kasan tikkuja ja lastuja sekä haavat sormiin niin eikö se todennäköisesti kerro lähinnä oman osaamisen tasosta eikä vain siitä että materiaali ja työkalut oli niin paskaa.
Tämä osoittaa, että samassakin yksikössä riippuen vuodesta voi olla täysin päinvastaisia kokemuksia. @pstsika sai hyvää koulutusta 10 v ennen allekirjoittanutta, sitten oltiin aallonpohjassa ja taas 2020 kun @L. oli palveluksessa, homma taas rokkasi.

Meille vanhat opistoupseerit näyttäytyivät lähinnä elämäänsä kyllästyneinä, gonahtaneina ja eläkepäiviään odottavina. Oma ou ylilutini kiihtyi nollasta sataan sekunnissa - tosin leppyikin yhtä nopeasti. Santiksessa juostiin taaksepoistuneena mäntyä ympäri kun koksu oli suunnistanut väärin ja nolannut meidät isäntien edessä. Palautteen epäonnistumisesta yleensä kuuli vaunuhallilta PSJK:n pihaan saakka.

Bemarin hän tunsi kuin omat taskunsa. Samoin ällien ou yliluti oli varsinainen harmaakettu Mr Bean.

Toisaalta ylilutillani oli varsin isällinenkin ote. Mutta tempperamentti yhdistettynä siihen, että kiinnostus kouluttamiseen oli alkanut jo ropista ja ravit kiinnostivat enemmän, näkyi. Enkä oikein pitänyt siitä miten hän hoiti vaunukurssin johtajavalintojen handlaamisen (lupauksia ei pitäisi antaa jos niitä ei voi pitää, ja parempi olisi kertoa heti suoraan kurssin alussa jos pisteet eivät johtajaksi riitä eikä väläytellä johtajavalintoja edeltävään päivään saakka).

Komppanianvääpelin lempinnimi henki vihaa kaikkea kohtaan.

Parhaita esimerkkejä johtajista taas näin nuoremmassa polvessa. Alokasaikainen, tuore kadettiluutnantti oli varsinainen Duracell-pupu ADHD, mutta hän ei pelännyt näyttää esimerkkiä miten jäätyneellä panssariuralla syöksytään suojaan ja ryömitään (siinä missä vanhemmat herrat värjöttelivät lämmitetyn Hiluxin ikkunasta huutaen). Hän oli tiukka mutta reilu.

Samoin ylikessuni oli harvinaisen inhimillinen tapaus PV:n mittakaavassa. Lisäksi hänestä löytyi harvinaista nöyryyttä ja selkärankaa tunnustaa virheensä. Oikeastaan jokainen kolmesta ylikessusta oli asiamies, heistä ei ole pahaa sanottavaa.

Komppanian varapäälikkö oli nuori, lyhyt, hiljainen ja jäntterä sissiyliluutnantti joka huokui luottamusta jo olemuksellaan.

Toisaalta kadettiupseereissa oli omat sanomisensa. Komppanianpäällikkö oli vähän sosiopaattinen showmies. Koulutusohjelmaupseeri (vai mikä se virallinen termi on) oli varsinainen hymyilevä pyöveli. Ällien kanssa touhunnut nuori luti oli varsinainen Ville Vallaton.

Siitä olen samaa mieltä, että komppaukkomme olisi saanut katsoa peiliin miksi komppaniassa oli niin huono yhteishenki. Nuorien ja vanhojen kouluttajien ristiriita ja kissanhännänveto. Koppavien koksujen ja alikkien välinen skisma. Rättisulkeiset.

Selvästi homma on muuttunut kun miehet ovat vaihtuneet (joko ylös, ulos tai eläkkeelle).
 
Lentosotamiehestä lentänyt wanhaksi luutnantiksi oitkän kaavan kautta. Korpin ja alikessun jämät tulivat turhaa rauhailemalla sekä kertaamalla, mutta kessun jämistä piti jo vähän kitistä. Vänrikin nappula tuli kurssin kautta ja lutin ruusuke taas jälleen kertaamalla, koska kertaus on kyllästymisen äiti... Vinkki... älä jää tukeen makaamaan, jos perusteet ovat täynnä. Kontaktoi ALTSTOA!
Tämä tarina olisi kiinnostava kuulla tarkemmin, mutta jäsen taitaa olla siirtynyt jo foorumin ajasta siviilielämän ikuisuuteen.
 
Back
Top