Onhan niitä, niin kuin jäsen otwakin yllä vahvistaa.
Aika moni lääkäri on hakeutunut lääketieteelliseen ja valmistunut vasta reserviläisenä, eli varusmiesaikana lääkintä-RUK ei ole tullut kysymykseenkään ja reservin arvo on se mikä on varusmiespalveluksen ja myöhempien reserviläisenä mahdollisesti saatujen ylennysten tuloksena tullut. Sota-aikana rinnuksissa on sitten sotilasvirkamiehen ratasmiekka kolmen tähden kera. Kertausharjoituksissa jostain itselleni tuntemattomasta syystä sotilasvirkamiehen arvoa ei ilmeisesti käytetä, tai ainakaan yksitähtistä versiota ylempiä, mikäli tulkitsen asiaa koskevat normit oikein.
Sota-ajan tehtävä ja mahdollinen sijoitus niilläkin lääkäreillä muuttuu lääkintätehtäviin siinä vaiheessa, kun PV saa selville, että lääkärin pätevyys on saatu, ellei lääkäri ole työnsä puolesta VAP. Ne, joilla tulevaisuuden ammatti lääkärinä on näköpiirissä varusmiesiässä yleensä taitavat pyrkiä lykkäämään varusmiespalveluksensa aloitusta siihen saakka, että opinnot on suoritettu, jotta varusmiesaikana saa tehdä omia hommia, mutta kaikilla ei lääkäriksi rupeaminen vielä siinä vaiheessa ole tiedossa tai opiskelupaikan saamiseen ei ole tarpeeksi luottoa, jolloin menevät inttiin ja tekevät siellä jotain muuta. Ehkä joku lääkäriksi aikova haluaa ihan tarkoituksellakin suorittaa palveluksensa muulla tavalla kokeakseen jotain toisenlaista.
Saattaa niitäkin varusmiespalvelukseen astuneita lääkäreitä olla, jotka eivät lääkintärukkiin edes halua, tosin tuskin monia, kun ei palvelusaika miehistölääkäri vs. kokelaslääkäri nyt niin paljoa eroa ja toisaalta lääkintä-RUK antaa kuitenkin ammatillisestikin uutta ja jopa mielenkiintoista kokemusta, kun taas tavalliseksi varusmieslääkäriksi jääminen käytännössä tarkoittaa terveyskeskuslääkärinä työskentelyä muistuttavaa palvelusta mutta ilman terveyskeskuslääkärin palkkaa, varusmiesten nuhakuumevemppoja myöntäen. Joten jos varusmiespalveluksen aloitusta on muutenkin lykännyt valmistumisen jälkeiseen aikaan, miksi ei ottaisi siitä irti sen mitä pystyy saamaan.
PV:lle taas on aika luonnollista haluta kouluttaa ihan jokainen varusmiespalvelusta suorittava lääkäri lääkintä-RUK:ssa, koska se on PV:n ainoa kurssi varusmiehille, jossa tutkinnon suorittaneille lääkäreille opetetaan kenttälääkintää käytännössä ja teoriassa sisältäen sodan todellisuuden brutaalit ilmiöt kuten sotilasaseiden aiheuttamat vammat, kun taas RUK:n ulkopuolelle jättäytyvät varusmieslääkärit jäävät enimmäkseen ilman niitä oppeja. Jonkinmoinen osa varusmiespalveluksen suorittaneista lääkäreistä tullaan sota-aikana tarvitsemaan siviilisairaaloissa, joten sinne EHP - EHAS - KS -tasolle on tekijät löydettävä niistä lääkäreistä, joille ei ole pakottavaa tarvetta kotirintamalla. PV:lle ideaalitilanne varmastikin on, että mahdollisimman moni lääkäri suorittaa varusmiespalveluksen lääkärinä ja suorittaa lääkintä-RUK:n, jolloin on mahdollisimman paljon lääkärin kenttälääkintätehtäviin koulutettuja käytettävissä. Oletan, että hyödyllisenä pidetään myös sitä, että siviilisairaaloissakin työskentelee sodan aikana lääkäreitä, joilla on hallussaan niitä oppeja, joita PV kouluttaa lääkäreille.
Hyvä juttu, että myöhemmin tutkintonsa suorittaneet lääkärit ovat PV:n tutkan alla hekin ja että heitäkin kertausharjoitusten kautta pyritään pitämään kuvioissa mukana ja saamaan oppia kenttälääkinnän todellisuudesta.
EDIT: korjataanpas, lääkintäalan sotilasvirkamiehen arvomerkissä on käärmemiekka, ratasmiekka on tekniikan puolen sotilasvirkamiehelle.
