Ylennysesitys miehistössä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kenturio
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Oletteko kuulleet lääkäristä jolla ei olisi upseerin arvoa? 😉
Itse asiassa olen. Parikin oli viime vuonna kovassa harkassani, rinnassa pelkästään lääkintäjoukkojen kärmes (tai mikä se nyt onkaan).

Jouduin käymään tuolla paikattavana kun ryhmäläisenä päästi täyteen pinnistetyn teltan keskitolpan suoraan kämmeneni päälle, joka kiilautui kivasti väliin. Paskasilla käsillä oli parempi käydä laitatuttamassa side ettei viimeisenä taisteluyönä lähdetä verenmyrkytyksen takia oikosääristen pataljoonaan turhan tosissaan :D
 
Itse asiassa olen. Parikin oli viime vuonna kovassa harkassani, rinnassa pelkästään lääkintäjoukkojen kärmes (tai mikä se nyt onkaan).

Jouduin käymään tuolla paikattavana kun ryhmäläisenä päästi täyteen pinnistetyn teltan keskitolpan suoraan kämmeneni päälle, joka kiilautui kivasti väliin. Paskasilla käsillä oli parempi käydä laitatuttamassa side ettei viimeisenä taisteluyönä lähdetä verenmyrkytyksen takia oikosääristen pataljoonaan turhan tosissaan :D
OiOiOi... Harvinaista herkkua. Yleensä näille hommataan oikotie upseeriksi, koska eihän sitä sotamies voi upseeria paikata. Samoin sotkuauton kuljettaja saa jännästi Pv:n C-ajoluvan oikotietä onneen ilman 7 vuoden kurssia , koska pitäähän munkin liikkua. 😁
 
Oletteko kuulleet lääkäristä jolla ei olisi upseerin arvoa? 😉
Onhan niitä, niin kuin jäsen otwakin yllä vahvistaa.

Aika moni lääkäri on hakeutunut lääketieteelliseen ja valmistunut vasta reserviläisenä, eli varusmiesaikana lääkintä-RUK ei ole tullut kysymykseenkään ja reservin arvo on se mikä on varusmiespalveluksen ja myöhempien reserviläisenä mahdollisesti saatujen ylennysten tuloksena tullut. Sota-aikana rinnuksissa on sitten sotilasvirkamiehen ratasmiekka kolmen tähden kera. Kertausharjoituksissa jostain itselleni tuntemattomasta syystä sotilasvirkamiehen arvoa ei ilmeisesti käytetä, tai ainakaan yksitähtistä versiota ylempiä, mikäli tulkitsen asiaa koskevat normit oikein.

Sota-ajan tehtävä ja mahdollinen sijoitus niilläkin lääkäreillä muuttuu lääkintätehtäviin siinä vaiheessa, kun PV saa selville, että lääkärin pätevyys on saatu, ellei lääkäri ole työnsä puolesta VAP. Ne, joilla tulevaisuuden ammatti lääkärinä on näköpiirissä varusmiesiässä yleensä taitavat pyrkiä lykkäämään varusmiespalveluksensa aloitusta siihen saakka, että opinnot on suoritettu, jotta varusmiesaikana saa tehdä omia hommia, mutta kaikilla ei lääkäriksi rupeaminen vielä siinä vaiheessa ole tiedossa tai opiskelupaikan saamiseen ei ole tarpeeksi luottoa, jolloin menevät inttiin ja tekevät siellä jotain muuta. Ehkä joku lääkäriksi aikova haluaa ihan tarkoituksellakin suorittaa palveluksensa muulla tavalla kokeakseen jotain toisenlaista.

Saattaa niitäkin varusmiespalvelukseen astuneita lääkäreitä olla, jotka eivät lääkintärukkiin edes halua, tosin tuskin monia, kun ei palvelusaika miehistölääkäri vs. kokelaslääkäri nyt niin paljoa eroa ja toisaalta lääkintä-RUK antaa kuitenkin ammatillisestikin uutta ja jopa mielenkiintoista kokemusta, kun taas tavalliseksi varusmieslääkäriksi jääminen käytännössä tarkoittaa terveyskeskuslääkärinä työskentelyä muistuttavaa palvelusta mutta ilman terveyskeskuslääkärin palkkaa, varusmiesten nuhakuumevemppoja myöntäen. Joten jos varusmiespalveluksen aloitusta on muutenkin lykännyt valmistumisen jälkeiseen aikaan, miksi ei ottaisi siitä irti sen mitä pystyy saamaan.

PV:lle taas on aika luonnollista haluta kouluttaa ihan jokainen varusmiespalvelusta suorittava lääkäri lääkintä-RUK:ssa, koska se on PV:n ainoa kurssi varusmiehille, jossa tutkinnon suorittaneille lääkäreille opetetaan kenttälääkintää käytännössä ja teoriassa sisältäen sodan todellisuuden brutaalit ilmiöt kuten sotilasaseiden aiheuttamat vammat, kun taas RUK:n ulkopuolelle jättäytyvät varusmieslääkärit jäävät enimmäkseen ilman niitä oppeja. Jonkinmoinen osa varusmiespalveluksen suorittaneista lääkäreistä tullaan sota-aikana tarvitsemaan siviilisairaaloissa, joten sinne EHP - EHAS - KS -tasolle on tekijät löydettävä niistä lääkäreistä, joille ei ole pakottavaa tarvetta kotirintamalla. PV:lle ideaalitilanne varmastikin on, että mahdollisimman moni lääkäri suorittaa varusmiespalveluksen lääkärinä ja suorittaa lääkintä-RUK:n, jolloin on mahdollisimman paljon lääkärin kenttälääkintätehtäviin koulutettuja käytettävissä. Oletan, että hyödyllisenä pidetään myös sitä, että siviilisairaaloissakin työskentelee sodan aikana lääkäreitä, joilla on hallussaan niitä oppeja, joita PV kouluttaa lääkäreille.

Hyvä juttu, että myöhemmin tutkintonsa suorittaneet lääkärit ovat PV:n tutkan alla hekin ja että heitäkin kertausharjoitusten kautta pyritään pitämään kuvioissa mukana ja saamaan oppia kenttälääkinnän todellisuudesta.

EDIT: korjataanpas, lääkintäalan sotilasvirkamiehen arvomerkissä on käärmemiekka, ratasmiekka on tekniikan puolen sotilasvirkamiehelle.
 
Viimeksi muokattu:
Onhan niitä, niin kuin jäsen otwakin yllä vahvistaa.

Aika moni lääkäri on hakeutunut lääketieteelliseen ja valmistunut vasta reserviläisenä, eli varusmiesaikana lääkintä-RUK ei ole tullut kysymykseenkään ja reservin arvo on se mikä on varusmiespalveluksen ja myöhempien reserviläisenä mahdollisesti saatujen ylennysten tuloksena tullut. Sota-aikana rinnuksissa on sitten sotilasvirkamiehen ratasmiekka kolmen tähden kera. Kertausharjoituksissa jostain itselleni tuntemattomasta syystä sotilasvirkamiehen arvoa ei ilmeisesti käytetä, tai ainakaan yksitähtistä versiota ylempiä, mikäli tulkitsen asiaa koskevat normit oikein.

Sota-ajan tehtävä ja mahdollinen sijoitus niilläkin lääkäreillä muuttuu lääkintätehtäviin siinä vaiheessa, kun PV saa selville, että lääkärin pätevyys on saatu, ellei lääkäri ole työnsä puolesta VAP. Ne, joilla tulevaisuuden ammatti lääkärinä on näköpiirissä varusmiesiässä yleensä taitavat pyrkiä lykkäämään varusmiespalveluksensa aloitusta siihen saakka, että opinnot on suoritettu, jotta varusmiesaikana saa tehdä omia hommia, mutta kaikilla ei lääkäriksi rupeaminen vielä siinä vaiheessa ole tiedossa tai opiskelupaikan saamiseen ei ole tarpeeksi luottoa, jolloin menevät inttiin ja tekevät siellä jotain muuta. Ehkä joku lääkäriksi aikova haluaa ihan tarkoituksellakin suorittaa palveluksensa muulla tavalla kokeakseen jotain toisenlaista.

Saattaa niitäkin varusmiespalvelukseen astuneita lääkäreitä olla, jotka eivät lääkintärukkiin edes halua, tosin tuskin monia, kun ei palvelusaika miehistölääkäri vs. kokelaslääkäri nyt niin paljoa eroa ja toisaalta lääkintä-RUK antaa kuitenkin ammatillisestikin uutta ja jopa mielenkiintoista kokemusta, kun taas tavalliseksi varusmieslääkäriksi jääminen käytännössä tarkoittaa terveyskeskuslääkärinä työskentelyä muistuttavaa palvelusta mutta ilman terveyskeskuslääkärin palkkaa, varusmiesten nuhakuumevemppoja myöntäen. Joten jos varusmiespalveluksen aloitusta on muutenkin lykännyt valmistumisen jälkeiseen aikaan, miksi ei ottaisi siitä irti sen mitä pystyy saamaan.

PV:lle taas on aika luonnollista haluta kouluttaa ihan jokainen varusmiespalvelusta suorittava lääkäri lääkintä-RUK:ssa, koska se on PV:n ainoa kurssi varusmiehille, jossa tutkinnon suorittaneille lääkäreille opetetaan kenttälääkintää käytännössä ja teoriassa sisältäen sodan todellisuuden brutaalit ilmiöt kuten sotilasaseiden aiheuttamat vammat, kun taas RUK:n ulkopuolelle jättäytyvät varusmieslääkärit jäävät enimmäkseen ilman niitä oppeja. Jonkinmoinen osa varusmiespalveluksen suorittaneista lääkäreistä tullaan sota-aikana tarvitsemaan siviilisairaaloissa, joten sinne EHP - EHAS - KS -tasolle on tekijät löydettävä niistä lääkäreistä, joille ei ole pakottavaa tarvetta kotirintamalla. PV:lle ideaalitilanne varmastikin on, että mahdollisimman moni lääkäri suorittaa varusmiespalveluksen lääkärinä ja suorittaa lääkintä-RUK:n, jolloin on mahdollisimman paljon lääkärin kenttälääkintätehtäviin koulutettuja käytettävissä. Oletan, että hyödyllisenä pidetään myös sitä, että siviilisairaaloissakin työskentelee sodan aikana lääkäreitä, joilla on hallussaan niitä oppeja, joita PV kouluttaa lääkäreille.

Hyvä juttu, että myöhemmin tutkintonsa suorittaneet lääkärit ovat PV:n tutkan alla hekin ja että heitäkin kertausharjoitusten kautta pyritään pitämään kuvioissa mukana ja saamaan oppia kenttälääkinnän todellisuudesta.

EDIT: korjataanpas, lääkintäalan sotilasvirkamiehen arvomerkissä on käärmemiekka, ratasmiekka on tekniikan puolen sotilasvirkamiehelle.
Mielenkiintoinen kirjoitus, luin aamukahvin äärellä.

Tuohon sotilaslääkinnän erityispiirteisiin liittyen: ilmeisesti Balttian maissa oli tehty kysely hoitohenkilöstölle, jäisivätkö sodan ajaksi paikoilleen. Tulos ei ollut häävi, puolet taisi vastata että lähtisi pois. Osasyynä annettiin Ukrainasta tuotujen sotilaiden hoitokokemukset: hoitohenkilöstö oli altistunut vammoille, joihin ei ole siviililääketieteen puolella annettu koulutusta eli juurikin ampuma- sekä sirpalevammoille. Tästä syystä olisi ihan hyvä, että niitä lääkäreitä mutta myös hoitajia kierrätettäisiin jossain PV:n kertauksessa oppimassa.

Virossa muistaakseni ainakin ensihoitajat käyvät säännöllisesti tällaisissa sotilaallisissa koulutuksissa - oli intin käynyt tai ei.
 
Vähemmistö lääkäreistä on varusmiespalveluksen suorittaneita.

Joukossa on tietysti vapautettuja ja sivareita siinä missä muussakin kansassa, mutta suurin vaikutus tulee sukupuolesta.

Työelämässä olevista lääkäreistä yli 60 % on naisia ja uusissa opiskelijoista jo 70 % on naisia.
 
MiehAUK-haku päättyy tänään, 1.8.

Lykkyä pyttyyn kaikille jotka siihen lottoarvontaan lähtevät.

Itse en enää 10 vuoden jälkeen jaksa.
 
Eikä tarvitsekaan. Otat sitten joukon kuuluvalla äänellä komentoosi, jos joukkueenjohtajat ja ryhmänjohtajat ovat toimintakyvyttömiä.

Siihen asti: IMG_0311.webp
 
Viimeksi muokattu:
Itse asiassa olen. Parikin oli viime vuonna kovassa harkassani, rinnassa pelkästään lääkintäjoukkojen kärmes (tai mikä se nyt onkaan).

Jouduin käymään tuolla paikattavana kun ryhmäläisenä päästi täyteen pinnistetyn teltan keskitolpan suoraan kämmeneni päälle, joka kiilautui kivasti väliin. Paskasilla käsillä oli parempi käydä laitatuttamassa side ettei viimeisenä taisteluyönä lähdetä verenmyrkytyksen takia oikosääristen pataljoonaan turhan tosissaan :D

Jos johdat ryhmää tai joukkuetta älä pystytä telttaa. :rolleyes: sinä johdat ja valvot ja ohjaat. Johdettavat odottavat johtamista.
 
Jos johdat ryhmää tai joukkuetta älä pystytä telttaa. :rolleyes: sinä johdat ja valvot ja ohjaat. Johdettavat odottavat johtamista.
Enpä nyt tiedä mistä päästä tätä lähtisi taas purkamaan.

1) PV ei ole antanut miehistölle johtajakoulutusta. Siis sitä mallia ja oppia, _miten_ johdetaan. Meitä oli kaksi korpraalis johtamassa omia heittimiämme. Keskustelin toisen kanssa ja hän totesi, että on vaikeaa kun on tunne että pitäisi olla tekemässä ja näyttämässä esimerkkiä, eikä seisoskella kädet taskussa. Muistan tämän myös omilta inttivuosiltani ja kun aloin opetella johtamista. Delegointi on yllättävän vaikeaa oppia kun sitä ei ole opetettu.
2) Pääosin tuossa harjoituksessa olin käskyttänyt varajohtajan hoitamaan ja valvomaan teltan pystyksen ja kasauksen - koska varajohtajan tehtäviin kuuluu huolto ja majoitus. Näin tapahtuikin 98% ajasta. Satuin nyt vain seisomaan kyseisen salon vieressä kun sitä huudettiin sisälle tuottavaksi.
3) Joukko oli 20 v sitten intin käyneitä ressuja, joilla oli aina vähän hakemista miten teltta pystytetään. (Tästä voi tehdä johtopäätöksiä myös muusta toiminnan tasosta. ) Siinä piti välillä näyttää myös mallisuorituksia.

Arvon herrat ja rouvat resaut ja resupekat, te olette saaneet harjoitella johtamista monta kuukautta apupyörien kanssa, kantahenkilökunnan valvoessa ja tukiessa. Meidät reservissä RJ:ksi sijoitetut miehistönjäsenet on heitetty tehtävään mallilla opi uimaan tai huku. Siinä ei auta näsäviisas huutelu että ui niin et huku, kun PV ei ole kouluttanut uimaan (ja tämä nyt on vertauskuva).

@Antti83 liekö teikäläisellä samanlaisia kokemuksia?
 
Viimeksi muokattu:
En minä pahalla huutele. Ja minun mahdolliset johtamistaitoni ovat kyllä kertyneet ihan siviilimaailmassa. Ei se aukki autuaaksi tee eikä rukki mestariksi. Suoraan sanoen ei kateeksi käy kapiaiset, jotka yrittävät kouluttaa muutaman kuukauden käymäläisiä vuodesta toiseen. Ei se ihme ole, että kapiaiset osaavat johtaa, heidät on siihen oikeasti koulutettu. Se on ammatti. Tässä se iso ero on.

Reservin johtaminen vaatii koulutusta, silmää, luontaista kykyä ja kykyä kestää yksinäisyyttä. Johtaminen on usein yksinäisyyden kokemista. Kykyä ratkaista asioita ja vastata teoistaan.

Kun seuraavan kerran olet harjoituksessa, niin käytä silmää ja tunnista ne, keiden kautta johdat. Kyllä sinulla potentiaalia on, kun sinulle johtamistehtäviä on käsketty.

Älä loukkaannu, minä olen neljännen rivistön salvumies jo. :cool:
 
Ja minä olen käynyt vain riviaukin ja Suomen rauhanajan historian lyhimmän rukin, kun silloin siirryttiin nykyiseen kahden vuosilähdön järjestelmään. Vanhat jääkärit kotiutuivat tuolloin vielä 8 kuukaudella, ei siinä oikeasti mitään erityistä ehditty harjoitella. Joten pitää vain uskoa omaan tekemiseensä, hoitaa tehtävät yksi kerrallaan hommia priorisoiden ja katsoa vähän muidenkin perään. Omassa porukassa pitää tietysti olla ”solitaarinen”, mutta jos on tiukka paikka, niin ”puheenjohtajan” ääni kumoaa muiden äänet - joita toki kannattaa tarkkaan päätöksenteon alle kuunnella. Päättämättömyys on pahinta.

Onneksi ei minunkaan 50+ reservissä tarvitse enää ketään ”johtaa”, vaan vain yrittää olla tuottava tiimin jäsen. Ja mikä tärkeintä, mennä tiimin vanhimpana viimeisenä syömään sekä nukkumaan.
 
Viimeksi muokattu:
Enpä nyt tiedä mistä päästä tätä lähtisi taas purkamaan.

1) PV ei ole antanut miehistölle johtajakoulutusta. Siis sitä mallia ja oppia, _miten_ johdetaan. Meitä oli kaksi korpraalis johtamassa omia heittimiämme. Keskustelin toisen kanssa ja hän totesi, että on vaikeaa kun on tunne että pitäisi olla tekemässä ja näyttämässä esimerkkiä, eikä seisoskella kädet taskussa. Muistan tämän myös omilta inttivuosiltani ja kun aloin opetella johtamista. Delegointi on yllättävän vaikeaa oppia kun sitä ei ole opetettu.
2) Pääosin tuossa harjoituksessa olin käskyttänyt varajohtajan hoitamaan ja valvomaan teltan pystyksen ja kasauksen - koska varajohtajan tehtäviin kuuluu huolto ja majoitus. Näin tapahtuikin 98% ajasta. Satuin nyt vain seisomaan kyseisen salon vieressä kun sitä huudettiin sisälle tuottavaksi.
3) Joukko oli 20 v sitten intin käyneitä ressuja, joilla oli aina vähän hakemista miten teltta pystytetään. (Tästä voi tehdä johtopäätöksiä myös muusta toiminnan tasosta. ) Siinä piti välillä näyttää myös mallisuorituksia.

Arvon herrat ja rouvat resaut ja resupekat, te olette saaneet harjoitella johtamista monta kuukautta apupyörien kanssa, kantahenkilökunnan valvoessa ja tukiessa. Meidät reservissä RJ:ksi sijoitetut miehistönjäsenet on heitetty tehtävään mallilla opi uimaan tai huku. Siinä ei auta näsäviisas huutelu että ui niin et huku, kun PV ei ole kouluttanut uimaan (ja tämä nyt on vertauskuva).

@Antti83 liekö teikäläisellä samanlaisia kokemuksia?

Tuo 1: -> Just noin. Seisotaan kädet taskussa ja tekisi mieli tehdä jotain. Toki Meillä sai tehdä ja pitikin olla omatoiminen (sotilaspoliisi)
Toki ei siellä mitään opetettu omatoimisuudesta tai mistään muustakaan järkevästä: Hakattiin pampuilla ja kerrottiin ,että pistoolilla ette sitten ammu ketään.
2: -> Ittellä nuo kertaukset on jotenkin semmoisia ,että käyn kysymässä mille ruvetaan ennen upseeria ja rupean touhuamaan muiden kanssa ennen kuin res ups herää unestaan. ja toinen puolisko menee nauraessa kun jokin res ups saa johtamiskohtauksen ja kiljuu onnessa käskyjä kun kerrankin voi.
3: -> Näillä ressuilla jotka eivät ole aktiivisia maanpuolustuksen puolella -> näillä se on aina yhtä hakemista ,mutta niistä osa kuuntelee myös tämmöistä res alikkia jos pikkuisen annan neuvoja. Paitsi jotkin ylempiarvoiset ,mutta niille jotka eivät älyä ottaa ohjeita vastaan olkoot ja menkööt perse edellä puuhun.

Voisin kokemuksista kertoa vaikka kuinka.
Kuitenkin valtaosalla on hyvä fiilis ja motivaatio kohdallaan oppia ja muistella vanhoja.

Jotenkin sieluni silmin aina näen kun koulutan vaikka PKM:mää , niin porukka on aivan mielissään kuun pääsee hypistelemään ja moni oppimaan uutta.

Vastauksena kysymykseen : ON :LOL:
 
Eli on aika erilaista johtaa syvän reservin uumenista käskettyä sekalaista joukkoa kuin lähtökohtaisesti innokasta maakkia. :unsure:
 
Tuo 1: -> Just noin. Seisotaan kädet taskussa ja tekisi mieli tehdä jotain. Toki Meillä sai tehdä ja pitikin olla omatoiminen (sotilaspoliisi)
Toki ei siellä mitään opetettu omatoimisuudesta tai mistään muustakaan järkevästä: Hakattiin pampuilla ja kerrottiin ,että pistoolilla ette sitten ammu ketään.
2: -> Ittellä nuo kertaukset on jotenkin semmoisia ,että käyn kysymässä mille ruvetaan ennen upseeria ja rupean touhuamaan muiden kanssa ennen kuin res ups herää unestaan. ja toinen puolisko menee nauraessa kun jokin res ups saa johtamiskohtauksen ja kiljuu onnessa käskyjä kun kerrankin voi.
3: -> Näillä ressuilla jotka eivät ole aktiivisia maanpuolustuksen puolella -> näillä se on aina yhtä hakemista ,mutta niistä osa kuuntelee myös tämmöistä res alikkia jos pikkuisen annan neuvoja. Paitsi jotkin ylempiarvoiset ,mutta niille jotka eivät älyä ottaa ohjeita vastaan olkoot ja menkööt perse edellä puuhun.

Voisin kokemuksista kertoa vaikka kuinka.
Kuitenkin valtaosalla on hyvä fiilis ja motivaatio kohdallaan oppia ja muistella vanhoja.

Jotenkin sieluni silmin aina näen kun koulutan vaikka PKM:mää , niin porukka on aivan mielissään kuun pääsee hypistelemään ja moni oppimaan uutta.

Vastauksena kysymykseen : ON :LOL:
Näitä tarinoita olisi hauska kuulla lisää. Omia johtamissuoritteita ei ole vielä kauheasti ehtinyt kertyä, joten kokeneemman opeista olisi hyötyä :D

Eli on aika erilaista johtaa syvän reservin uumenista käskettyä sekalaista joukkoa kuin lähtökohtaisesti innokasta maakkia. :unsure:

Omalla tavallaan kyllä. Syvästä reservistä revitty joukko voi olla motivaatioltaan ihan ok - eli kaikki ovat aikuisia ja tekevät kyllä. Mutta MAAKiin verrattuna 1) taitotaso on aika pitkälti se, että kaikki täytyy opettaa uudestaan + päivittää oppia 2020-luvulle. Se voi olla aika haasteellista viikonkin kertauksissa. 2) Suhtautuminen toimintaan ei ole yli-innokasta. Helposti sitoutuneiden omille varusteille ja innokkuudelle pikkuisen naureskellaan. Sijoitetut ovat siellä koska on pakko; sitoutuneet ovat siellä koska haluavat.

Ja tietysti mukana on myös sitten näitä sluibaajia. Meille sattui onneksi vain yksi, mutta hän oli toisella heittimellä ja vaikutti negatiivisesti koko heittimen toimintaan ja moraaliin. Kokematon heittimenjohtaja ei osannut asialle oikein tehdä mitään eikä välittää viestiä jojolle ennen viimeistä taistelupäivää, jolloin ko tyyppi siirrettiin jatkuvaan vartioon. Loppupuhuttelussa hän totesi minulle suoraan lähtevänsä "etähommiin" jos tosipaikka tulee. Toivon, että hänet siirrettiin harjoituksen jälkeen johonkin muualle.

Aika pitkälti heidän kanssaan homma ei noita muutamia kohtia lukuunottamatta eronnut MAAKkilaisten kanssa toimimisesta. Yksi asia jonka huomasin oli tietynlainen kunnioitus sitoutuneiden tietotaitoa kohtaan; meikäläistäkin luultiin kersantiksi (en käyttänyt natsoja) ja monesti tultiin kysymään apua ja ylipäätään mielipiteitä koko harjoituksesta. Sanoin olevani 'elinkautinen'; heille kyseessä on yksi harjoitus, jonka jälkeen eivät välttämättä enää koskaan pidä maastopukua; minulla taas on seuraava harkka jo parin viikon päästä.
 
@Antti83 voisit hieman kertoa omia johtamiskokemuksiasi miehistön aliupseerina. Mikä on ollut helppoa, mikä vaikeaa, mihin olisit kaivannut koulutusta? Miten eri tahot ovat suhtautuneet siihen ettet ole käynyt AUK:ia?
 
Ei suinkaan miehistöstä alikessuksi nousseen natsat ole tinan väriset? Ja jos eivät ole, niin mitäpä väliä sillä on mitä kautta ne on ansaittu? :unsure:
 
Ei suinkaan miehistöstä alikessuksi nousseen natsat ole tinan väriset? Ja jos eivät ole, niin mitäpä väliä sillä on mitä kautta ne on ansaittu? :unsure:
On sillä se väli, ettei PV:n mielestä miehistökessu ja AUK:in käynyt kessu ole samassa asemassa. Esim sijoitusten ja ylennysten suhteen.

Plus, toinen on joutunut opettelemaan asiat ilman kenenkään apua. Toinen on saanut siihen vuoden koulutuksen.
 
On sillä se väli, ettei PV:n mielestä miehistökessu ja AUK:in käynyt kessu ole samassa asemassa. Esim sijoitusten ja ylennysten suhteen.

Plus, toinen on joutunut opettelemaan asiat ilman kenenkään apua. Toinen on saanut siihen vuoden koulutuksen.
No itseasiassa toinen on saanut siihen muutaman kuukauden koulutuksen tai jälkikäteen voidaan puhua muutamasta viikosta.
 
@Antti83 voisit hieman kertoa omia johtamiskokemuksiasi miehistön aliupseerina. Mikä on ollut helppoa, mikä vaikeaa, mihin olisit kaivannut koulutusta? Miten eri tahot ovat suhtautuneet siihen ettet ole käynyt AUK:ia?

No itse asiassa tuohon mitä muut ajattelee? :-> Ei kiinnosta mitä muuta ajattelevat koska loppupeleissä asioita tehdään taidolla eikä tuurilla. Ite keskityn asioihin mitä osaan tai haluan osata.
Yleensä ihmisiä suoraan sanottuna harmittaa jos alempiarvoinen tietää asiat paremmin. :cool:
Toki kyllä jotkut voivat vähän katsoa tuota menoa kun kyllähän sitä itsekkin virheitä tekee ja se nyt kuuluu asiaan joskus mennä sinne puuhun perse edellä.

Oma johtamiskokemus on sikäli vähän ehkä huono esimerkki koska omaan vuosien harjoittelun siviilielämästä esimiestehtävistä + Ravintolan sisäänheitto hommista.
Täten tuo johtaminen on itselle aika luontevaa -> Toki tätä tulee tehtyä kouluttajan ominaisuudessa ehkä enemmän niin ,että muut pääsee johtamaan joita sitten koulutustilanteen jälkeen arvioidaan (risut ja Ruusut)
-> Oma edellinen johtamiskokemus jossa johdin ryhmää oli sikäli helppo koska tietynlaisella päätäväisyydellä muut kyllä kuuntelee ja tekevät käskyjen mukaan.

Itselle melkein kaikki on helppoa: Paitsi: Radiot ja tulenjohto -> Näihin kun ei ole saanut koulutusta.

Tuohon koulutukseen voisin sanoa sen verran ,että en kaipaa PV:ltä mitään koulutusta koska eivät järjestä semmoista johtamiskoulutusta missä oikeasti oppisi tässä kohtaa res uraa aivan valtavavan mahtavia uusia juttuja.
Oikeastaan voisin kehua oppimisen kannalta noita MPK:n järjestämiä Reserviläisjohtaja 1 ,2, yms kursseja koska niissä saa omaan kuupaan semmoista sähköistä stimulointia oikein lapiolla nakeltuna.
Oppii myös kehittämään omaa johtamista -> Eli johtamiseen Resjoht koulutukset.

Jalkaväkikoulutukset missä opetellaan johtamista: Partio , ryhmä ja joukkue juttuja ja temppuja auttaa valtavasti.
-> Sen jälkeen TRA ,SPOL

Sitten tuo Viestivälineet/viestintä kurssi -> oppii ymmärtämään niistä aika laajasti.
Tulenjohto:

Ite noita kahta viimeistä en ole käynyt ja syy on pelkkä aika.
 
No itse asiassa tuohon mitä muut ajattelee? :-> Ei kiinnosta mitä muuta ajattelevat koska loppupeleissä asioita tehdään taidolla eikä tuurilla. Ite keskityn asioihin mitä osaan tai haluan osata.
Yleensä ihmisiä suoraan sanottuna harmittaa jos alempiarvoinen tietää asiat paremmin. :cool:
Toki kyllä jotkut voivat vähän katsoa tuota menoa kun kyllähän sitä itsekkin virheitä tekee ja se nyt kuuluu asiaan joskus mennä sinne puuhun perse edellä.

Oma johtamiskokemus on sikäli vähän ehkä huono esimerkki koska omaan vuosien harjoittelun siviilielämästä esimiestehtävistä + Ravintolan sisäänheitto hommista.
Täten tuo johtaminen on itselle aika luontevaa -> Toki tätä tulee tehtyä kouluttajan ominaisuudessa ehkä enemmän niin ,että muut pääsee johtamaan joita sitten koulutustilanteen jälkeen arvioidaan (risut ja Ruusut)
-> Oma edellinen johtamiskokemus jossa johdin ryhmää oli sikäli helppo koska tietynlaisella päätäväisyydellä muut kyllä kuuntelee ja tekevät käskyjen mukaan.

Itselle melkein kaikki on helppoa: Paitsi: Radiot ja tulenjohto -> Näihin kun ei ole saanut koulutusta.

Tuohon koulutukseen voisin sanoa sen verran ,että en kaipaa PV:ltä mitään koulutusta koska eivät järjestä semmoista johtamiskoulutusta missä oikeasti oppisi tässä kohtaa res uraa aivan valtavavan mahtavia uusia juttuja.
Oikeastaan voisin kehua oppimisen kannalta noita MPK:n järjestämiä Reserviläisjohtaja 1 ,2, yms kursseja koska niissä saa omaan kuupaan semmoista sähköistä stimulointia oikein lapiolla nakeltuna.
Oppii myös kehittämään omaa johtamista -> Eli johtamiseen Resjoht koulutukset.

Jalkaväkikoulutukset missä opetellaan johtamista: Partio , ryhmä ja joukkue juttuja ja temppuja auttaa valtavasti.
-> Sen jälkeen TRA ,SPOL

Sitten tuo Viestivälineet/viestintä kurssi -> oppii ymmärtämään niistä aika laajasti.
Tulenjohto:

Ite noita kahta viimeistä en ole käynyt ja syy on pelkkä aika.
Kaikilla on oma polkunsa, ja hyvä näitä on aina saada tietää :)

Tuosta joukkueen johtamisesta: olen kaksi kertaa hakenut MPK:n joukkueenjohtajakurssille, ja molemmilla kerroilla minut on hylätty sotilasarvoni takia. Ainoa kerta MPK:n piirissä.

Olisi siitä ollut RUK:n YTH:ssa hyötyä mutta se mentiin sitten tunteella :D
 
Back
Top