Ilmavoimien tulevaisuus

[fulcrum]

Ylempään liittyy se että nykyään WVR, mikäli siihen ylipäätään päädytään, ei kypärätähtäinten ja HOBS ohjusten aikakaudella tarkoita kaartotaistelua tai siihen päätymistä. Ohjus kun voidaan ampua aika suureen sektoriin, eikä tarvitse päätyä vastustajan takasektoriin liikehtimällä niinkuin vielä Vietnamin sodan aikoihin.

Tämä vain huomiona, koska monesti WVR-taistelua ja kaartotaistelua pidetään samana asiana.

Kyllä, jo ensimmäisen maailmansodan aikana suurin osa ilmavoitoista tuli muussa kuin kaartotaistelutilanteissa.
Ed Rasimus tapasi sanoa että "over 50% of the people who end up in dogfights die there" joten niihin ei kannata joutua.

Liikehtimiskyvyn merkitys ei silti ole kadonnut. Off-boresight -ohjuksilla joudutaan edelleen harrastamaan BF-manöövereitä kuten ennenkin. Liikehtimiskyky auttaa myös ohjuksien väistämisessä. Hyvä kiihtyvyys on tärkeää sekä WVR- että BVR-areenalla. Sellainen vaikutelma minulle on kyllä jäänyt ettei käännettävät suihkusuuttimet ole osoittautuneet sellaisiksi 'autowin' -nappuloiksi joiksi eräät niitä ehkä kuvittelivat. Lähinnä ne on sellainen "viimeinen temppu takataskussa kun mikään muu ei enää auta".

 

[min3mat]

Ylempään liittyy se että nykyään WVR, mikäli siihen ylipäätään päädytään, ei kypärätähtäinten ja HOBS ohjusten aikakaudella tarkoita kaartotaistelua tai siihen päätymistä. Ohjus kun voidaan ampua aika suureen sektoriin, eikä tarvitse päätyä vastustajan takasektoriin liikehtimällä niinkuin vielä Vietnamin sodan aikoihin.

Tämä vain huomiona, koska monesti WVR-taistelua ja kaartotaistelua pidetään samana asiana.

WVR taistelussakin suurempana menestystekijänä on hyvä tilannetietoisuus ja hyvät aseet, "First look, First shot, First kill". Tärkeintä on havaita vastustaja ensiksi ja päästä ampumaan ensiksi, ei mahdollisimman suuri kaartokyky.

Joitain asioita mitä tulisi pitää mielessä

Kypärätähtäin ei tarkoita että ohjusta voitaisiin ampua 360 asteen sektorissa, vaan että ohjuksen hakukärkeä voidaan kypärähtäimelle alisteisena ohjata etusektorilla siihen suuntaan mihin lentäjä katsoo, varsinaista ohjuksen laukaisua rajoittavina tekijöinä toimii mm. ohjuksen sensorin oma näkösektori. Itäkaluston uusimmissa R-73 ohjuksissa tämä on n. 45 astetta ( http://eng.ktrv.ru/production_eng/323/503/504/?PHPSESSID=698bbd9e0cb80296cf559995e2e872fe ), enkä näe mitään ihmeempää syytä että tämä olisi sen suurempi länsikalustossa, mutta varmasti joku tähänkin ajattelee että luonnollisesti länsimaiset kamerajärjestelmät pystyvät jo vähintään 400 asteen näkösektoriin, eli uskonasiaksi menee.

Kypärätähtäimen kantaman rajoittimena toimii ihmissilmän näkökyky. Toisinsanoen kohde tulisi olla seurannassa jollain muulla metodilla n. 4+km kantaman päässä, jotta lentäjä tietää minne katsoa, jolloin kohteeseen todennäköisesti pystytään jo huomattavasti kauempaa lukittautumaan jollain muulla keinolla, kuten tutkan/kameran pystysuoralla lähitaistelu-skannauksella jonka kantama nykykoneissa on n. 15km

Kohteena olevalla koneella on useita tapoja vaikuttaa siihen osuuko kohtituleva ohjus koneeseen vai ei. Tähän kuuluu oleellisesti koneen liikehtimiskyky sekä omasuojajärjestelmät, eli IP-ohjuksien kohdalla soihdut. Jos kohteena oleva kone lentää esim. 45 asteen kulmassa n. 5km sisällä ampujasta, osuma on erittäin epätodennäköinen ohjuksen tarvitseman kaartokyvyn takia. Tähän voidaan tietysti vaikuttaa ampujan omalla kaartokyvyllä. Tämä ongelma vain kasvaa jos laukaisu tapahtuu ns. LOAL:lla eli ohjus ammutaan ensin eteenpäin, jonka jälkeen sille syötetään varsinaisen kohteen tiedot, tässä tilanteessa ohjus on lentänyt jo jonkin aikaa ilmassa tuhlaten kallista energiaa lentäessään muuhun suuntaan kuin kohteeseen päin, ja potentiaalisesti vielä kasvattanut kohteen ja ohjuksen välistä kulmaa sekä niiden välistä etäisyyttä.

 

[BarrelNut]

Liikehtimiskyvyn merkitys ei silti ole kadonnut. Off-boresight -ohjuksilla joudutaan edelleen harrastamaan BF-manöövereitä kuten ennenkin. Liikehtimiskyky auttaa myös ohjuksien väistämisessä. Hyvä kiihtyvyys on tärkeää sekä WVR- että BVR-areenalla. Sellainen vaikutelma minulle on kyllä jäänyt ettei käännettävät suihkusuuttimet ole osoittautuneet sellaisiksi 'autowin' -nappuloiksi joiksi eräät niitä ehkä kuvittelivat. Lähinnä ne on sellainen "viimeinen temppu takataskussa kun mikään muu ei enää auta".

USA:ssa tehtiin JSF projektin alkuvaiheissa (n. 90-luvun puolivälissä) tutkimus jossa tarkasteltiin liikehtimiskyvyn vaikutusta lähitaisteluissa.

Alla kuva tutkimuksesta, siinä on siis tarkasteltu selviytymistodennäköisyyttä sekä tilanteessa jossa JSF:ssä on kypärätähtäin/AIM-9X käytössä että tilanteessa jossa ei ole. Vastustajana on simuloitu tulevaisuuden venäläisvastustaja josta käytetään nimitystä MFI jossa on aina kypärtähtäin ja hyvin liikehtimiskykyiset ohjukset.

Tutkimuksessa valittiin JSF:lle kolme eri liikehtimiskykytasoa: 2G (jatkuva)/ 7G (Hetkellinen), 3G/9G ja 4G/9G. Tasojen esimerkkikoneina oli A-6, F-16 ja F-22.

Käytännössä havaittiin että erot esim. F-22 ja F-16 koneiden liikehtimiskykytasojen välillä on vain n. 5 prosenttiyksikköä, ja itseasiassa nykypäivänä tilanteessa jossa ne ohjukset voi ampua takasektoriinkin siten että ne lukittuvat vasta laukaisun jälkeen ero kapenee vielä tuostakin.

Tältä osin siis raportissa tehtiin tällainen johtopäätös:

 

[BarrelNut]

Joitain asioita mitä tulisi pitää mielessä

Kypärätähtäin ei tarkoita että ohjusta voitaisiin ampua 360 asteen sektorissa, vaan että ohjuksen hakukärkeä voidaan kypärähtäimelle alisteisena ohjata etusektorilla siihen suuntaan mihin lentäjä katsoo, varsinaista ohjuksen laukaisua rajoittavina tekijöinä toimii mm. ohjuksen sensorin oma näkösektori. Itäkaluston uusimmissa R-73 ohjuksissa tämä on n. 45 astetta ( http://eng.ktrv.ru/production_eng/323/503/504/?PHPSESSID=698bbd9e0cb80296cf559995e2e872fe ), enkä näe mitään ihmeempää syytä että tämä olisi sen suurempi länsikalustossa, mutta varmasti joku tähänkin ajattelee että luonnollisesti länsimaiset kamerajärjestelmät pystyvät jo vähintään 400 asteen näkösektoriin, eli uskonasiaksi menee.

Länsimaisissa ohjuksissa on 90 asteen Off-Boresight kyky, eli ne voi ampua koko etusektoriin siinä kun venäläisohjuksen voi ampua vain 45 asteen kartioon koneen pituusakseliin nähden. Ja itseasiassa uusimmissa käytössä olevissa länsiohjuksissa, kuten AIM-9X Block II, on kyky lukittua vasta laukaisun jälkeen, joten ne voidaan kypärätähtäimen avulla ampua takasektoriinkin.

http://www.raytheon.com/capabilities/products/aim-9x/

Itäkalusto on pudonnut kelkasta tällä sektorilla jo parikymmentä vuotta sitten, kannattaa itään tuijottelun sijaan katsella mitä lännessä tapahtuu.

 

[intternetsoturi]

enkä näe mitään ihmeempää syytä että tämä olisi sen suurempi länsikalustossa, mutta varmasti joku tähänkin ajattelee että luonnollisesti länsimaiset kamerajärjestelmät pystyvät jo vähintään 400 asteen näkösektoriin, eli uskonasiaksi menee.

Lähes kaikkia länsimaisia lyhyen kantaman ohjuksia pystytään käyttämään 360 asteen sektorilla ja ohjuksen hakupään kantaman ulkopuolella, juurikin LOAL-kyvyn ansiosta. Tätä ei noissa 80-luvun Neuvosto-ohjuksissa ole, sillä niistä puuttuu intertianavigointi ja datalinkki. Tämä on siis eri asia kuin HOBS-kyky, joka myös on länsimaiden vastaavissa ohjuksissa suurempi. R-73 oli aikaansa edellä 80-luvulla, mutta sen jälkeen kehitys on mennyt eteenpäin.

 

[Mustaruuti]

Käytännössä havaittiin että erot esim. F-22 ja F-16 koneiden liikehtimiskykytasojen välillä on vain n. 5 prosenttiyksikköä, ja itseasiassa nykypäivänä tilanteessa jossa ne ohjukset voi ampua takasektoriinkin siten että ne lukittuvat vasta laukaisun jälkeen ero kapenee vielä tuostakin.

Kiinnostava kuva.

Oliko tuossa kuitenkin kyseessä kokonais-suorituskyvystä, eikä pelkästään lähitaistelusta?

Voisi olettaa, että ilman Aim 9X ja kypärätähtäin -komboa, kone kuin kone olisi altavastaaja jos SU-27 tai MFI varustettuna vastaavilla. Probability of survival siis esim. 33%. Ja että kombolla varustettuna olisi sitten himpun yli 50% ehkä.

Jos sitten on kyse enemmänkin kokonaissuorituskyvystä (BVR+WVR), niin silloin on mielenkiintoista, miten suuri painoarvo tuossa kuitenkin annetaan tuolle lähitaistelukyvylle.

 

[min3mat]

Länsimaisissa ohjuksissa on 90 asteen Off-Boresight kyky, eli ne voi ampua koko etusektoriin siinä kun venäläisohjuksen voi ampua vain 45 asteen kartioon koneen pituusakseliin nähden. Ja itseasiassa uusimmissa käytössä olevissa länsiohjuksissa, kuten AIM-9X Block II, on kyky lukittua vasta laukaisun jälkeen, joten ne voidaan kypärätähtäimen avulla ampua takasektoriinkin.

http://www.raytheon.com/capabilities/products/aim-9x/

Itäkalusto on pudonnut kelkasta tällä sektorilla jo parikymmentä vuotta sitten, kannattaa itään tuijottelun sijaan katsella mitä lännessä tapahtuu.

Uskon asiaksihan se meni heti.

Mistä lähteestä olet saanut tuon länsimaisien ohjuksien 90 asteen arvon? Esimerkiksi Aim-9M -ohjuksen kameran kääntökyvyn arvoksi on useissa lähteissä (mm. F-16.netissä) annettu noin 35 astetta x/y-akseleilla, verrattuna tuohon JSC:n ilmoittamaan R-73:n 45 asteeseen, jolloin voisi olettaa että tuo annettu 90 astetta tarkoittaisi sitä kaksiulotteista ampumasektoria, eikä niinkään ohjuksen kameran varsinaista kääntökulmaa. Vastaavasti esim. ensimmäisien AN/APG-68 -perheen tutkien kattama sektori oli noin 120 astetta, eli 60 astetta kumpaankin suuntaan.

Toisena ongelmana on ohjuksen muut ominaisuudet. Se että ohjuksen voisi ampua vaikka 150 astetta oikealle ei vielä takaa että ohjuksella riittää tarpeeksi energiaa osua kohteeseen. Esimerkkinä Aim-9:n moottori työntää ohjusta eteenpäin vain noin parisen sekuntia (lähteistä ja mallista riippuen n. 3-5s) laukaisun jälkeen, jonka jälkeen ohjus alkaa hidastumaan ja menettää työntövektoroinnin antaman kääntökyvyn. -9M -ohjuksille annettiin maksimisektorille ammuttuna realistista ja liikkuvaa kohdetta vastaan noin 4-5km kantama johtuen suuresta energiankulutuksesta nopeasti tapahtuvassa kaarrossa, jolloin voidaan olettaa että esim. suoraan sivusuuntaan ammuttuna tämä kantama heikkenisi edelleen, ellei 9x omaa massiivisesti paranneltua ja tehokkaampaa moottoria tai pidempään palavaa polttoainetta.

Kolmantena ongelmana on tuo ampumisen jälkeen tapahtuvan lukituksen jatkuva väärinymmärtäminen. Ei ammuttua ohjusta voi pysäyttää kesken lennon ilmassa ja pyytää sitä säilyttämään sekä pysäyttämishetkellä olevaa nopeutta ja varastoitua energiaa (polttoainetta), samalla kun se kääntää itsensä ilmassa leijuen. Ammuttu ohjus joka ei lennä kohdetta päin, kuluttaa vähäistä energiavarastoaan (polttoaine), kasvattaa tarvittavaa energiaa kasvavasta etäisyydestä ja kulmasta johtuen, jolloin kantama tippuu lehmän häntänä.

Lähes kaikkia länsimaisia lyhyen kantaman ohjuksia pystytään käyttämään 360 asteen sektorilla ja ohjuksen hakupään kantaman ulkopuolella, juurikin LOAL-kyvyn ansiosta. Tätä ei noissa 80-luvun Neuvosto-ohjuksissa ole, sillä niistä puuttuu intertianavigointi ja datalinkki. Tämä on siis eri asia kuin HOBS-kyky, joka myös on länsimaiden vastaavissa ohjuksissa suurempi. R-73 oli aikaansa edellä 80-luvulla, mutta sen jälkeen kehitys on mennyt eteenpäin.

Ampumisen jälkeen tapahtuvalla lukituksella suurin saavutettava hyöty on siinä että ohjus voidaan laukaista esim sivusuunnassa havaittua ja kohti tulevaa kohdetta päin huomattavasti ennen kuin ohjuksen oma IP-kärki voisi lukittua kohteeseen, ohjaamalla sitä esim. koneen tutkan/IRST:n keräämien tietojen pohjalta jotka välitetään ohjukseen datalinkillä kunnes ohjuksen oma kärki saa lukittauduttua kohteeseen, ei siinä että ammuttu IP- ohjus kuluttaa vähäiset energiansa lentämällä ensin suurinpiirtein sinneppäin, ja sen jälkeen yrittämällä osua kohteeseen sammuneella moottorilla, pysähtyneellä työntövektoroinnilla ja tippuvalla nopeudella.

Havainnollistavaa videomateriaalia. N. 4 minuutin kohdalla näkyy kuinka soihduttava ja kaartava maalikone väistää kohtitulevan ohjuksen

 

[BarrelNut]

Kiinnostava kuva.

Oliko tuossa kuitenkin kyseessä kokonais-suorituskyvystä, eikä pelkästään lähitaistelusta?

Voisi olettaa, että ilman Aim 9X ja kypärätähtäin -komboa, kone kuin kone olisi altavastaaja jos SU-27 tai MFI varustettuna vastaavilla. Probability of survival siis esim. 33%. Ja että kombolla varustettuna olisi sitten himpun yli 50% ehkä.

Jos sitten on kyse enemmänkin kokonaissuorituskyvystä (BVR+WVR), niin silloin on mielenkiintoista, miten suuri painoarvo tuossa kuitenkin annetaan tuolle lähitaistelukyvylle.

Ei, vaan pelkkä lähitaistelukyky yhdessä skenaariossa. Testiskenaarioita oli kaksi mutta niistä tehdyt johtopäätökset olivat samanlaisia jotein toista ei otettu raporttiin mukaan.

 

[intternetsoturi]

Ampumisen jälkeen tapahtuvalla lukituksella suurin saavutettava hyöty on siinä että ohjus voidaan laukaista esim sivusuunnassa havaittua ja kohti tulevaa kohdetta päin huomattavasti ennen kuin ohjuksen oma IP-kärki voisi lukittua kohteeseen, ohjaamalla sitä esim. koneen tutkan/IRST:n keräämien tietojen pohjalta jotka välitetään ohjukseen datalinkillä kunnes ohjuksen oma kärki saa lukittauduttua kohteeseen, ei siinä että ammuttu IP- ohjus kuluttaa vähäiset energiansa lentämällä ensin suurinpiirtein sinneppäin, ja sen jälkeen yrittämällä osua kohteeseen sammuneella moottorilla, pysähtyneellä työntövektoroinnilla ja tippuvalla nopeudella.

Totta kai ohjuksen kantama on pienempi lentosuunnasta poispäin ammuttaessa, ei se silti sitä tarkoita etteikö sitä pystyttäisi tekemään tai että kantama olisi olematon. Joka tapauksessa näissä länsimaisissa, moderneissa lähitaisteluohjuksissa on kyky lukittua laukaisun jälkeen datalinkin avulla, joten nämä puheet 400-asteen näkösektorin vaatimuksista ovat aika käsittämättömiä.

 

[Mustaruuti]

Ei, vaan pelkkä lähitaistelukyky yhdessä skenaariossa. Testiskenaarioita oli kaksi mutta niistä tehdyt johtopäätökset olivat samanlaisia jotein toista ei otettu raporttiin mukaan.

Hankala kyllä uskoa, että A6-tasoinen liikehtijä selviytyisi ilman Aim 9x ja kypärätähtäintä 40% todennäköisyydellä lähitaistelussa kypärätähtäimellä ja liikehtimiskykyisellä ohjuksella varustettua suorituskykyistä venäläiskonetta vastaan. Heittäisin lonkalta lukeman 5 % tuolle skenaariolle.

Siksi tuo kummastuttaa.

 

[Jukkis]

Hankala kyllä uskoa, että A6-tasoinen liikehtijä selviytyisi ilman Aim 9x ja kypärätähtäintä 40% todennäköisyydellä lähitaistelussa kypärätähtäimellä ja liikehtimiskykyisellä ohjuksella varustettua suorituskykyistä venäläiskonetta vastaan. Heittäisin lonkalta lukeman 5 % tuolle skenaariolle.

Siksi tuo kummastuttaa.

Selviytymiseen lähitaistelussa riittää että pääsee esim. syöksyllä näköetäisyyden ulkopuolelle. Vaikka sen jälkeen saisi tutkaohjuksen peräänsä niin se ei ole enää lähitaistelua...

Mainittakoon muuten, että amerikassa oli jo 70-luvulla olemassa enemmän tai vähemmän Archeria vastaava ohjus, jonka kanssa suunniteltiin käytettävän myös kypärätähtäintä. https://en.wikipedia.org/wiki/AIM-95_Agile

Tästä vaan luovuttiin koska sitä pidettiin liian hintavana hyötyyn nähden.

 

[BarrelNut]

Uskon asiaksihan se meni heti.

Mistä lähteestä olet saanut tuon länsimaisien ohjuksien 90 asteen arvon? Esimerkiksi Aim-9M -ohjuksen kameran kääntökyvyn arvoksi on useissa lähteissä (mm. F-16.netissä) annettu noin 35 astetta x/y-akseleilla, verrattuna tuohon JSC:n ilmoittamaan R-73:n 45 asteeseen, jolloin voisi olettaa että tuo annettu 90 astetta tarkoittaisi sitä kaksiulotteista ampumasektoria, eikä niinkään ohjuksen kameran varsinaista kääntökulmaa. Vastaavasti esim. ensimmäisien AN/APG-68 -perheen tutkien kattama sektori oli noin 120 astetta, eli 60 astetta kumpaankin suuntaan.

No joo. Ainakin teillä venäläiskalustouskovaisilla on ilmeisesti vaikea ymmärtää että maailma on tälläkin sektorilla mennyt eteenpäin vuodesta 1986... Ota nyt ensiksi selvää että mitä teknistä eroa uusien länsimaisten ohjusten hakupäillä on noihin venäläisohjuksiin nähden, käytetyt tekniikat ovat täysin erilaisia!

IRIS-T testivideo vuodelta 2005, hakupään liike näkyy videon alkupuolella:

AIM-9X Block I Testivideota 15 vuoden takaa:

Tässä noiden muiden länsiohjusten brosyyrit:

http://www.rafael.co.il/marketing/SIP_STORAGE/FILES/9/1189.pdf
http://www.mbda-systems.com/mediagallery/files/mica_datasheet-1424428797.pdf
http://www.mbda-systems.com/mediagallery/files/asraam_datasheet-1424427241.pdf
http://www.diehl.com/fileadmin/diehl-defence/user_upload/flyer/IRIS-T_e_Eurofighter.pdf

Toisena ongelmana on ohjuksen muut ominaisuudet. Se että ohjuksen voisi ampua vaikka 150 astetta oikealle ei vielä takaa että ohjuksella riittää tarpeeksi energiaa osua kohteeseen. Esimerkkinä Aim-9:n moottori työntää ohjusta eteenpäin vain noin parisen sekuntia (lähteistä ja mallista riippuen n. 3-5s) laukaisun jälkeen, jonka jälkeen ohjus alkaa hidastumaan ja menettää työntövektoroinnin antaman kääntökyvyn. -9M -ohjuksille annettiin maksimisektorille ammuttuna realistista ja liikkuvaa kohdetta vastaan noin 4-5km kantama johtuen suuresta energiankulutuksesta nopeasti tapahtuvassa kaarrossa, jolloin voidaan olettaa että esim. suoraan sivusuuntaan ammuttuna tämä kantama heikkenisi edelleen, ellei 9x omaa massiivisesti paranneltua ja tehokkaampaa moottoria tai pidempään palavaa polttoainetta.

Monenko kymmenen kilometrin päähän noita pitäisikään tuollaisessa tilanteessa ampua? AIM-9X omaa myös aika paljon pienemmän ilmanvastuksen kuin AIM-9M.

 

[Tetra]

Eikö Venäjällä juuri WVR ole hanskattu?

 

[min3mat]

Totta kai ohjuksen kantama on pienempi lentosuunnasta poispäin ammuttaessa, ei se silti sitä tarkoita etteikö sitä pystyttäisi tekemään tai että kantama olisi olematon. Joka tapauksessa näissä länsimaisissa, moderneissa lähitaisteluohjuksissa on kyky lukittua laukaisun jälkeen datalinkin avulla, joten nämä puheet 400-asteen näkösektorin vaatimuksista ovat aika käsittämättömiä.

Kai tämä pitää selittää sitten tyhjentävästi. Kyky lukittua kohteeseen ampumisen jälkeen on ensisijaisesti tarkoitettu kasvattamaan lähitaisteluohjuksen kantamaa, joka on osittain rajoittunut hakukärjen takia. Esimerkiksi kovalla säällä, pilvillä tai kuumalla ilmastolla voi olla vaikutusta siihen kuinka kaukaa IP-kärkinen ohjus pystyy erottamaan koneen. Ohjuksen laukaisun jälkeisellä lukittamisella tämä ongelma kierretään erottelemalla kohde kaukaa tehokkaammilla sensoreilla kuten tutkalla, kuin ohjuksen omalla kameralla. Tämä on puolestaan mahdollista ohjuksen alhaisesta kantamasta/energiasta huolimatta, sillä ohjuksen ei alkuvaiheessa tarvitse käyttää sen suurempia määriä energiaa pysyäkseen suunnattuna kohteeseen.

Tämä on siis ensisijaisesti haettu kapasiteetti. Toissijainen kapasiteetti on ohjuksen laukaisu sen sensorin näkösektorin ulkopuolelle, johtuen siitä että ohjus menettää huomattavan määrän energiaa ohjusta käännellessä, ja ohjus voi (todennäköisesti) mennä ohi sivusuunnassa olevasta kohteesta joka kaartaa puhtaasti siitä syystä ettei ohjuksen kääntökyky ja energia riitä saattamaan sitä kaartavaa kohdetta päin. Vuonna 2012 tehdyissä kypärätähtäimellä ja aim-9X block II ohjuksella tehdyissä kovapanostesteissä kypärätähtäimellä maalitettiin ja ammuttiin 12 ohjusta joista 8 osui kohteeseen, yksi ohjus lensi kyllä kohteen vierestä, mutta ohjuksen sytyttimen sensorit eivät reagoineet kohteeseen. Myös 6 kovapanosammuntaa suoritettiin LOAL:lla, joista seurasi 4 osumaa. Yksi ammutuista ohjuksista sai kyllä aluksi lukittauduttua kohteeseen, mutta menetti lukituksen eikä saanut uudelleenlukittua itseään. Huomattavasti parempi ohjuksen suorituskyky ja täten sen osumatodennäköisyys saadaan siis jo kohdekone pystyy osoittamaan itsensä edes hetkellisesti suunnilleen kohdetta päin, ja laukaisemaan ohjuksen niin että ohjuksen oma sensori näkee kohteen, jolloin myös ohjuksen kantama ja liikehtimiskyky pystytään säilyttämään koska ohjus ei tuhlaa energiaa epä-optimaalisella lentoradalla. Muita potentiaalisia ongelmia voi esiintyä mm. katsekontaktin ylläpitämisessä takana olevaan koneeseen kaarrossa jotta ohjukselle saadaan tarvittavat tiedot kohteen sijainnista, kun pitäisi myös samalla nähdä mihin suuntaan kone on menossa, päästä pois takana olevan koneen ampumasektorista jne.



Lähde, ja tärkeät kohdat kirjoitettu isolla ja alleviivattuna.
https://www.flightglobal.com/news/articles/aim-9x-block-ii-performing-better-than-expected-381569/

The Block II's improved LOAL capability, which allows a fighter to launch the weapon without the missile's infrared seeker head locked-on to the target, will help US pilots to engage enemy aircraft from increased ranges compared to the older Block I AIM-9X.

The Block II incorporates a data-link similar to the one found on the Raytheon AIM-120D AMRAAM, which enables it to receive target updates from the launching aircraft. The addition of the data-link helps to boost LOAL performance and enables pilots to take advantage of the full kinematic performance of the AIM-9X missile body-which is described as "near" beyond visual range.

No joo. Ainakin teillä venäläiskalustouskovaisilla on ilmeisesti vaikea ymmärtää että maailma on tälläkin sektorilla mennyt eteenpäin vuodesta 1986... Ota nyt ensiksi selvää että mitä teknistä eroa uusien länsimaisten ohjusten hakupäillä on noihin venäläisohjuksiin nähden, käytetyt tekniikat ovat täysin erilaisia!

Kun omat uskomukset on jo Mooseksen tapaan kiveen hakattu, on minun turha lähteä tästä sen enempää väittelemään, mutta ainoa preferenssi joka minulla on, ei ole itäkalustoa kohtaan, vaan että maanpuolustuksesta ja ilmavoimien (niin itäisien kuin läntisien) kaluston suorituskyvystä olisi niistä kiinnostuneilla mahdollisimman realistinen kuva. Tätä ei kuitenkaan edistetä sokealla uskolla omaan tai itäkaluston paremmuuteen, tai niinikään markkinamiehien keksimiin myyntitermeihin (yhä edelleen se markkinapuheessa mainittu mullistuksenomainen lineaarinen etäisyysmittari voi olla mitä tahansa puisen viivoittimen ja LEMin väliltä, varsinaisen substanssin kaivaminen on huomattavasti vaikeampi prosessi kuin brosyyrin lukeminen).

 

[Sarek1]

Johan, taas lämpeni, sano saarnamies kun ilmailun tulevaisuusketjua luki. Uskon sotureita puolin ja toisin tai ei, kalistelu on sekä informatiivista että viihteellistä luettavaa.

@BarrelNutille kiitokset tiitterimpien lyhyemmän matkan länsiohjusten esillepanosta. Nin, lännessä ollaan vitkuttelun jälkeen herätty toden teolla kypäräohjattavien ja laukaisun jälkeen lukittuvien ohjusten kehittämiseen datalinkkeineen päivineen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Hakupäissä on tapahtunut myös kehitystä ja jos kristallipalloon kurkistaa, saattaa ehkä nähdä tulevaisuuden hämyssä monihakupäiden astuvan mukaan areenalle. Kehitystyö jatkuu epäilemättä myös idässä, ei sielläkään olla täysin pysähdyksissä.

Tutkien kehityksessä AESA on viimesintä hottia ja katselukulmien suhteen Gripenin E/F -malleihin kaavailtu sivu-ja takasektoreihin kurkisteleva viritys taitaa olla nykyisellään omaa luokkaansa. Erilliset, varsinaisen tutkan tueksi runkoon asennettavat AESA-paneelit edustavat seuraavaa luonnollista kehitysvaihetta. Sellaisia on piirroksissa esitelty mm. PAK-FA:ssa. Tutkien kyky katsoa mahdollisimman moneen suuntaan konetta kääntämättä lisää tilannetietoisuutta ja parantaa havainnointikykyä. Tämä + muiden ympärikatsovien sensorien kombo on oikea game changer, mutta vain jos asejärjestelmät tukevat ja hyödyntävät näitä ominaisuuksia. Kypärätähtäinten jatkuva kehittyminen mahdollistaa kerätyn informaation esittämisen yhteensovitetussa muodossa. F-35:ssä on lähestytty aihetta alustavasti (kylkitutkat loistavat tosin vielä poissaolollaan ja muita järjestelmiä uusitaan piakkoin entisten vanhentuessa mutta ajatus on oikean suuntainen).

 

[intternetsoturi]

@min3mat Hyvä selvitys, mutta mitä tekemistä sillä on sen kanssa, että a) kypärätähtäimellä ohjus voidaan ampua 360 asteen sektorissa ja b) ohjuksen ampumissuunta ei ole riippuvainen ohjuksen hakupäästä jos hakupää voidaan lukitä jälkeenpäin, mistä asioista oli kyse?

 

[magitsu]

Tutkien kehityksessä AESA on viimesintä hottia ja katselukulmien suhteen Gripenin E/F -malleihin kaavailtu sivu-ja takasektoreihin kurkisteleva viritys taitaa olla nykyisellään omaa luokkaansa.

Oli arvioitu turhaksi Rafalen kehitysohjelman aikaan. Kuulemma merkityksetön ominaisuus kun otetaan huomioon minkä verran kohteita on ilmassa käytännössä kaikissa skenaarioissa.

 

[Sarek1]

Oli arvioitu turhaksi Rafalen kehitysohjelman aikaan. Kuulemma merkityksetön ominaisuus kun otetaan huomioon minkä verran kohteita on ilmassa käytännössä kaikissa skenaarioissa.

Mahtaakohan harmittaa jälkikäteen? Jos esim. ilmatilassa liikkuvien esineiden häiveominaisuudet lyhentävät havaintoetäisyyksiä, onko kyseessä merkityksetön ominaisuus? Koneethan tulevat datalinkkien avulla olemaan osa sensoriverkostoa ja mitä useampi ja kattavampi silmä... No, ehkä ovat viisaampia. Tosin Rafalekaan ei ole F-42.

"Toisen romu on toisen aarre."

EDIT: Niin, se piti vielä loihea lausumaan että ns. "Sneaky Bastards" -skenaario on huomattavasti paremmin havaittavissa, jos tutka keilaa mahdollisimman laajan sektorin. Havaitsemiskykyähän laaja keilaus parantaa ihan mukavasti.

 

[min3mat]

@min3mat Hyvä selvitys, mutta mitä tekemistä sillä on sen kanssa, että a) kypärätähtäimellä ohjus voidaan ampua 360 asteen sektorissa ja b) ohjuksen ampumissuunta ei ole riippuvainen ohjuksen hakupäästä jos hakupää voidaan lukitä jälkeenpäin, mistä asioista oli kyse?

Kyse on siitä että vaikka ohjuksen laukaisu voi olla mahdollista 360 asteen sektorissa, ei tämä korreloi sen kanssa että ohjus osuisi kohteena olevaan koneeseen, minkä tulisi olla tavoite ohjusta laukaistessa lyhyillä (<10km) kantamalla. Rajoittavana tekijänä on ohjuksen liikehtimiskyky, sen kantama energia sekä kohteen kapasiteetti reagoida ohjukseen (laukaisun tunnistaminen, väistöliikkeen ja omasuojajärjestelmien tehokkuus).

Huomattavasti todennäköisempää on että ohjuksella riittää energiaa osua kohteeseen jos kone saadaan hetkellisesti käännettyä kohdetta päin, jolloin ohjuksen ei tarvitse kuluttaa energiaa samaa käännöstä tehdessä, ja ohjus pystyy lukittumaan suoraan kohteeseen sen sijaan että se luottaa koneen sensoreiden pohjalta tehdyn algoritmin datalinkillä siirrettyyn tulokseen siitä missä kone on annetuilla parametreillä lentänyt.

jos kristallipalloon kurkistaa, saattaa ehkä nähdä tulevaisuuden hämyssä monihakupäiden astuvan mukaan areenalle. Kehitystyö jatkuu epäilemättä myös idässä, ei sielläkään olla täysin pysähdyksissä.

Käytännössä tämä usean sensorin muodostaman kuvan tulevaisuus on jo nykypäivää, sillä esim. Eurofighterin kohdalla samanaikaisesti sensoreina voivat toimia koneen oma tutka ja irst-järjestelmä ja taistelunjohdon omat sensorit jotka kaikki syöttävät datalinkillä tietoa, että IP-ohjuksen nokassa oleva oma hakukärki, jolloin ohjauksessa on käytössä kolme-neljä eri sensoria.

Teoriassa on mahdollista että ohjuksessa olisi useita eri hakukärkiä, mutta käytännössä tämä tuo mukanaan useita eri ongelmia, kuten sensorien mahduttamisen ohjuksen kärkeen, ohjuksen painon kasvattaminen jne. Toistaiseksi huomattavasti tehokkaampaa on sisällyttää nämä sensorit varsinaiseen koneeseen, ja siirtää datalinkillä niiden keräämää tietoa ohjukselle.

 

[Sarek1]

@min3mat : Juu, osa mainituista ominaisuuksista on jo enemmän tai vähemmän käytössä. Tulevaisuudessa ominaisuudet paranevat ja monipuolistuvat. Ohjusten hakukärkien ja datalinkkien kehitys kulkevat omaa tahtiaan mutta kytkeytyvät toisiinsa. Ohjusten hakukärkien kriittisin tehtävä sijoittunee linkkiaikakaudella loppulähestymiseen. Koneen sensorijärjestelmät ovat keskeisiä, jotta havainto vihulaisesta saadaan tehdyksi. "Pimeänä" kohti lentävä ohjus on "s******n vaarallinen tauti".