Suvaitsemattomat fasismin ja taistolaisuuden airueet ovat aina olleet keskuudessamme, mutta sosiaalinen media on antanut heille aiempaa kuuluvamman megafonin.
BLOGIT AMERICANA 9.7.2020 21:20
MARKO MAUNULA
HEINÄKUUN 7. päivänä 153 merkittävää amerikkalaista intellektuellia, kulttuurihahmoa ja taiteilijaa julkaisi avointa keskustelua puolustavan kirjeen
Harper’s Magazine –lehden sivustolla.
Allekirjoittavat protestoivat informaation ja ajatusten vapaan liikkuvuuden rajoituksia. Suvaitsemattomuus erilaisia ajatuksia kohtaan, toisinajattelijoiden solvaaminen ja monimutkaisten yhteiskunnallisten kysymysten tiivistäminen yksisilmäisiksi moraalisiksi lausunnoiksi huolestuttavat kulttuuriväkeä.
Tiede ja taide tarvitsevat ilmapiirin, joka sallii kokeilun, riskinoton ja jopa virheet, sanovat allekirjoittaneet. Kulttuuri jossa yksi poikittainen tviittaus, huonosti valittu sanamuoto tai lapsus saattaa johtaa potkuihin tai poissulkemiseen ei ruoki avointa keskustelua: ”Me tarvitsemme mahdollisuuden hyvistä motiiveista ponnistavien ihmisten debattia ilman pelkoa potkuista.”
ONGELMA on vakava, ja se vaivaa niin amerikkalaista oikeistoa kuin vasemmistoakin. Valkoisessa talossa asuu presidentti, joka haluaa heittää toimittajia vankilaan ja valjastaa liittovaltion koneistot tutkimaan hänen kriitikoitaan ja poliittisia vastustajiaan.
Vasemmalla laidalla asuu 1970-luvun taistolaisia muistuttava liike, jonka edustajat eivät salli pieniäkään poikkeamia heidän edustamastaan moraalisesta kirkasotsaisuudesta. Ilman itsekritiikin tai perspektiivin hiventäkään he jakelevat tuomioita jokaisesta väärästä mielipiteestä – tukahduttaen samalla monien yliopistojen ja kulttuurifoorumien ilmapiirin.
SUVAITSEMATTOMAT fasismin ja taistolaisuuden airueet ovat aina olleet osanamme. Oli kyse asuntoyhtiöistä tai poliittisista järjestöistä, tunnemme äänekkään ihmistyypin, jolla on vaikeuksia oikean moniarvoisuuden kanssa. Heille totuus on subjektiivinen ja ehdoton ja eri mieltä olevat ovat vihollisia.
Sosiaalinen media on antanut heille aiempaa kuuluvamman megafonin, auttanut heitä löytämään toisensa. He ovat myös oppineet 1930- ja 1970-lukujen retoriikan, kahtiajaon asetelman, moraalisen ehdottomuuden ja henkisen terrorin tekniikat.
Monet keskustelijat operoivat tietoisesti pahansuopien motiivien pohjalta. Törmään omassa työssäni satunnaisesti opiskelijoihin tai jopa nuorempiin tutkijoihin, jotka herkeämättä etsivät syitä närkästymisensä tai agendansa ilmaisulle.
He ilmaisevat radikaalin poliittisen kantansa toistuvasti kärkevin ja provosoivin ilmaisuin sekä satunnaisesti tarkoitushakuisten väärinymmärysten kautta. He toivovat keskustelukumppaninsa sortuvan tunteellisiin ja kärjistäviin vastareaktioihin. Pelin nimi ei ole ymmärrystä ja tietoa ruokkiva akateeminen debatti, vaan ”gotcha!” – ”sain sinut kiinni!”
NYKYINEN ilmapiiri on saanut monet professorit ja muut yhteiskunnalliset keskustelijat karttamaan vaikeita aiheita, olemaan kyseenalaistamatta kulttuurivallankumouksellisten aktivistien agendaa. Kun rauhalliset pohtijat ovat ennemmin hiljaa kuin haastavat oman erinomaisuudensa sokeuttamat kvasifanaatikot, oikea keskustelu on vaarassa.
Nyt faktavetoista vasemmistoa ja oikeistoa edustavat 153 eturivin taiteilijaa ja älykköä ovat saaneet kylliksi. Jopa Noam Chomsky,
woke-jengin idoli, liittyi allekirjoittajiin.
Elämme kalvinistisessa sekulaarin synnintunnon maailmassa, joka on hylännyt armon ja anteeksiannon. Puritanismi oli huono idea 1600-luvulla, ja se on huono idea tänään.
suomenkuvalehti.fi
Tähän luottaen on kiva vetää työvehkeet niskaan ja l
