En minä yritä perustella yhtään validia kapinan syytä. Jos minulta kysytään, niin ainoa validi ja hyväksyttävä pyssysille lähdön syy oli venäläisten riisuminen aseista. Se olisi saanut riittää suomalaisten osuudeksi koko sopassa. Mutta ei.
Missä vaiheessa Saksan PE:ssa tehtiin päätös Itämeren divisioonan käyttämisestä Suomessa ja paljonko aikaa vaati divisioonan saaminen Suomeen? Oliko tuo päätös tehty jo silloin, kun jääkärit nousivat maihin Vaasassa.....vai oliko päätös tehty jo reilusti aiemmin?
Täytyihän se olla. Aika monessa julkaisussa saksalaisten maihinnousua käsitellään neljällä rivillä. Ikäänkuin kyseessä olisi ollut luonnonvoima, joka sattui osumaan rantaan. Senaatin tiedetään kiirehtineen maihinnousua, mutta missä vaiheessa tuo ensimmäinen sakukosketus otettiin? Kun alettiin värvätä jääkäreitä? Syntyikö ns. saksalaissuuntaus jo tuolloin?
Pyynnöstäsi selasin tästä näkökulmasta.
Suomen Vapaussota I:een on Donner kumppaneineen löytänyt kirjoittajaksi järjestelyistä vastanneen saksalaisen esikuntakapteenin.
Maaliskuun alussa 1917 (huom. Venäjän tapahtumat) kaveri käskettiin Ludendorffin luo selvittämään jääkäripataljoonan tilannetta. Neuvonpidon tuloksena; ei hajoiteta pataljoonaa, tarkattava V. vallankumouksen vaikutusta itärintaman tilanteeseen ja:
erityisellä huolella tarkattava ja vaalittava Suomen vapausliikettä ja tarmokkaasti valmisteltava sen sotilaallista jouduttamista ratkaisevaa esiintymistä varten.
Tässähän se on niin selvästi sanottu, että voisi lopettaa oikeastaan tähän. Kaikki siitä eteenpäin on ollut sitten esikuntatyötä ja diplomaattista valmistelua. Saksa valmistautui lyömään vipua demoralisoituvien venäläisten rattaisiin jo noin aikaisessa vaiheessa. Kun yksi kansa oli siihen käytettävissä, niin tilaisuus käytettiin sumeilematta hyväksi. Mainioa asia tietysti, mutta sattuma määritteli myös paljon, oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Ja itse kansan suuret rivit olivat tuossa vaiheessa varmaankin tuiki tietämättömiä heille avautuneesta ikkunasta.
Jatko oli sitten tiedustelun tehostamista.
Suomalaiset esittivät jo maaliskuussa 1917, että Saksan pitäisi hyökätä A:maalle, siitä Turkuun ja Helsinkiin.
Toukokuussa suomalainen valtuuskunta kävi Saksassa keskustelemassa. Osin sen seurauksena sakut ilmeisesti vakuuttuivat, että jonkinlainen armeija oli oikeasti nostatettavissa Suomesta.
Ludendorff sähkeessään 30.7.1917:
Varmoja lupauksia Suomen vapautuksen avustamisesta ei nykyhetkenä voida antaa. Aseisinnousun järjestäminen tarkan LKP-suunnitelman mukaisesti näyttää olevan edellytys sen onnistumiselle. Sellaisen suunnitelman valmistamista senvuoksi hartaasti suositeltava.
Tässä välissä on muuten mainittava jääkäripataljoonan suhteen, että Suomeen kohdistuvista suunnitelmista pidettin suut kiinni visusti. Eli sotaministeriö kun ei niistä tiennyt, niin halusivat hajoittaa turhan osaston, jota ei saanut käyttää kunnolla rintamalla, mutta ei toisaalta Suomessakaan, kuten luulivat.
Lopputulos oli, että pataljoonan koulutusta tehostettiin. Suurin osa oli sotamiehiä, ja nyt heitäkin opetettiin äkseeraamaan ja kouluttamaan vähintään ryhmätasolla.
Heinäkuussa päätettiin, että osa jääkäreistä lähetetään etujoukkona Suomeen, kuten sitten kävikin.
Eräitä pataljoonan saksalaisia upseereita korvamerkittin Suomen taisteluihin jo tässä samassa kuussa, kuten sitten kävikin.
Ja nyt alkoi preussilainen esikuntakoneisto jauhamaan armotta. 100.000 miehen armeijaa toivottiin, siis sellainen luotakoon.
Seitsemästä varikosta lähtivät junakuljetukset vyörymään; 100.000 venäläistä kivääriä pistimineen, 25 miljoonaa patruunaa, venäläisiä konekivääreitä, tykkejä, pistooleita, telttavarusteita, heliografeja (mikä tämä on?), karttoja, kokardeja ja mitä kaikkea voi kuvitellakaan tarvittavan, preussilaisella perusteellisuudella.
Elokuussa tuli keskeytys poliittisista väärinkäsityksistä tai sitten saksalaiset eivät pitäneet suhdanteita suopeina. Suomeen tuli myös yllättäen iso joukko venäläistä varusväkeä. En ole nyt viitsinyt selvittää mitä samaan aikaan Saksan ja Venäjän välisissä neuvotteluissa tapahtui.
Saksalaiset eivät masentuneet, vaan pitivät suunnitelmansa valmiina Suomen avustamista varten. Lähteessä sanotaankin, että toimintaa lykätään tuonnemmaksi. Mahdollisimman joutuin lähetettiin maahamme aselaiva.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että varastoidut sotatarvikkeet varmennettin lokakuun alussa ruostumista vastaan. Jos vaikka varastointi olisi pidempää.
Lokakuussa Saksa valtasi Saarenmaan, Hiidenmaan ja Muhusaaren. Tämä oli tärkeää, koska merenherruus piti olla saavutettuna.
Lokakuun ihan lopussa aselaiva Equity, toisen kerran joulukuussa, marraskuussa U-57.
Suomi itsenäistyi 6.12.1917.
Näyttää siltä, että esim. marraskuussa suomalaiset huomattavasti liioittelivat valmiiden suojeluskuntalaisten määrää, mutta yhtäkaikki, loppu on historiaa. Muutamista tuhansista vapaaehtoisista kasvoi iso sotajoukko, jos ei muuten niin pakolla eli asevelvollisuuslailla.
Ainakaan vuoden 1917 puolella ei mainita mitään Itämeren divisioonasta. Ehkä perehdyn siihen myöhemmin, mutta edellä mainittu on tärkeämpää.
Näitä saksalaisten antamien sotatarvikkeiden saapumista muuten Mannerheim esikuntineen jännäsi eräänkin kerran. Jäät vaikeuttivat laivojen liikkumista, ja pari kertaa taisi Valkoinen Armeija elää kädestä suuhun, kunnes täydennykset saapuivat.
Tätä seuraavaa ei muuten lue missään, vaan on omaa pohdiskelua. Logistiikan merkitystä Suomen vapaustaistelussa ei ole käsittääkseni missään mitenkään korostettu. Jos saksalaiset eivät olisi valmistautuneet puolta vuotta aikaisemmin, koonneet, pohtineet kuljetukset, niin huonosti olisi käynyt. Pohjanmaalta kaapatut varastot olisivat ehtineet loppua moneen kertaan, mutta Saksaan ulottuva logistinen ketju pelasti.
Tässä tärkeimmät, äärimmilleen tiivistettynä.
