Tärkeintä on olla kokoaan isompi ja taakanjako sekä oma kansa ensin- ajattelun kitkeminen..Kyllä meillä olisi varaa lähettää kaurasiilojen pohjat ja hernehinkaloiden sisältö Italiaan.
1918 Vapaus tai kansalaissota
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
Tästä houreesta saisi joku oikea sketsielokuvien tekijä kyllä oivallisen aiheen tuotantoon. Uskomatonta roskaa, jota jatkuvasti yritetään upottaa yleisön tajuntaan.
Olympiakasarmi
Kenraali
Voi olla, että jos pohjoinen pallonpuolisko jäähtyy ja pimenee pölystä ja tuhkasta, niin täältä lähdetään kansainvaellukselle vaikkapa Somalian suuntaan.Kyllä meillä olisi varaa lähettää kaurasiilojen pohjat ja hernehinkaloiden sisältö Italiaan.
Kuten kirjoitin, jääkärien kouluttamisessa, jotka taasen kouluttivat asevelvolliset, ei missään muussa. Ylipäällikkö, entiset kaartinupseerit ja suojeluskuntalaiset toimivat täysin saksalaisten koulutuksen ulkopuolella.
Punaisilla oli myös osaavia venäläisiä upseereita käytössään, mutta sotatoimien koordinointi näytti pettävän täydellisesti, toisin kuin Mannerheimin johtamilla hallituksen joukoilla.
Totta kai sitoivat joukkoja ja sota olisi kestänyt pidempään ja Helsinki olisi ollut mahdollisesti Tampereen toisinto, mutta mikään ratkaiseva tekijä Saksa ei ollut hallituksen joukkojen voitolle.
Ei ole mielipide.
Valkoiset voittivat sisällissodan yksin siinä kuin Neukkula sittemmin löi ihan yksin Hitlerin Saksan. Tietyissä piireissä viljelty ainoa oikea totuus joka ei kuitenkaan kestä kriittistä tarkastelua.
Solidsnake
Respected Leader
Vapaussota puolustaa paikkaansa, jos lopputulos olisi ollut päinvastainen, vapaus olisi mennyt
Valtiorikosoikeuden akteista nuo tuomiot on luettavissa.
Tyypillinen tuomion peruste oli valtio- ja maanpetos tai avunanto valtio- ja maanpetokseen.
Nälkää on esitetty työläisromantiikassa oikeutetuksi syyksi aseelliseen kapinaan ja siten yritetty häivyttää bolsevikkikapinan hyökkäystä demokratiaa vastaan. Kapinahan ei syttynyt nälkävuosina 1866-68 tai 1695-97. Miksi kapina siis syttyi 1918? Mikä oli ratkaiseva muuttuja?Oliko Mannerheimilla nälkä tuohon aikaan? Tai muita motiiveja? Ehkäpä hänen mielipiteensä ei ole koko suomen totuus sen enempää kuin kenenkään muun yksittäisen ihmisen mielipide.
Omasta mielestäni on turha pohtia kovin paljoa asian juridista puolta. Koko suomen itsenäisyys ja hallinnon laillisuus oli tuolloin aika lailla juridisesti kyseenalainen asia ja voidaan ihan hyvin tulkita, että suomen hallinto oli laiton kansainvälisen oikeuden näkökulmasta. Esimerkiksi Leninin "antamalla" itsenäisyydellä on aika vähän juridista painoarvoa koska hän itse periaatteessa kapinoi "laillista" hallintoa vastaan Venäjällä. Tätä taustaa vasten ajatellen suomen itsenäisyys olisi kapina laillista hallitsijaa eli tsaaria vastaan.
Mitä yritän sanoa on se, että me emme nähdäkseni pysty oikein kauheasti sanomaan mitään objektiivista siitä, mikä oli oikein tai väärin siihen aikaan. Koska ei sellaista vastausta ollut olemassa silloinkaan.
Aina jossain vaiheessa valtakuntien kehityksessä tulee tilanteita, joissa katsotaan, mihin suuntaan mennään. Joskus se valitettavasti katsotaan asein. Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, koska se riippuu aina täysin katsojasta. Vahvempi/voittaja on se, jonka mukaan mennään. Katsokaa vaikka Ranskan, Englannin, Espanjan, Italian tai vaikka Ruotsin historiaa. Kapinaa ja vallankumousta toisensa jälkeen.
Itselleni koulussa historianopettaja (joka sattui onneksi olemaan hyvä sellainen) suositteli termiä "sisällissota". Sitä olen käyttänyt siitä lähtien. Suvussa minulla on toiselta puolen punikkeja ja toiselta valkoisia. Kaikki osallistuivat 1939-1944 kahinaan kukin tavallaan ikänsä sekä ammattinsa puitteissa.
Ratkaisevaksi muuttujaksi on katsottava sosiaalidemokraattisen puolueen syntyminen ja sen vuosikymmeniä jatkunut vihan- ja kateuden lietsonta. Vuoden 1918 nuoret olivat syntyneet ja kasvaneet vasemmistolehtien muokkaamassa ilmapiirissä.
Kuten historioitsija Teemu Keskisarja on todennut, niin ei kapinaan lähteneiden valokuvissa kameraan katso nälkiintyneiden ihmisten silmät.
Kapinan jälkeen monesta tosin tuli nälkiintyneitä.
Mikä oli oikein tai mikä oli väärin - ei kai ole meidän määriteltävissä.
Sen sijaan nähdään, kumpa osapuoli puolsi bolsevistista diktatuuria ja liittoutui kutsumattomien vieraan vallan sotilaiden kanssa.
Sisällissota-termin levinneisyys on YYA-ajan tuotos, millä ollaan pyritty hävittämään SDP:n hyökkäys Suomea ja demokratiaa vastaan. Termi ei siis palvele totuutta, vaan ensisijaisesti SDP:tä. Vasemmistolaisesta näkökulmasta osuvin termi on vallankumous. Suomen näkökulmasta kyseessä oli vapaussota.
Korostaisin Saksan merkitystä siitä näkökulmasta, että Saksan ja Venäjän välinen Brest-Litovskin rauhansopimus lopullisesti saneli Suomessa käytyjen taistelujen voittajaosapuolen. Tosin jo tuota ennen hallituksen joukkojen oli onnistunut puhdistaa Pohjois-Suomi, riisua venäläiset aseista Etelä-Pohjanmaalla sekä torjua punaisten ensimmäinen yleishyökkäys. Suomalaisten osapuolten laadullinen vertailu oli valkoisille murskaavan ylivoimainen.
Ratkaiseva muuttuja oli tietysti Venäjän keisarikunnan hajoaminen ja säätyjärjestelmän rapautuminen.
Sosiaalidemokraattisen puolueen synty liittyy sääty-yhteiskunnan rapautumiseen joka tapahtui kaikkialla Euroopassa. Tämä taas liittyi työväestön aseman vahvistumiseen ja siihen, että työväestö ei enää hyväksynyt alisteista asemaansa. Kun puhut "demokratiasta" kannattaa muistaa, että 1900-luvun alussa demokratia ei tarkoittanut suinkaan sitä, mistä me puhumme demokratiana. Toki, jos tarkoitat vihanlietsonnalla tätä sääty-yhteiskunnan rapautumista, olet oikeassa. Mutta sääty-yhteiskunnan kaatuminen oli demokratian perusedellytys, joten oliko se huono asia? Luonnollisesti säätyjärjestelmällä oli vankat kannattajansa, mutta he eivät olleet sosiaalidemokraatteja.
Mitä tulee "liittoutumiseen kutsumattomien vieraan vallan sotilaiden kanssa". Taisivat olla sosiaalidemokraatit, jotka ajoivat valtalakia ja Suomen eduskunnan nostamista korkeimmaksi päätöksentekijäksi suomessa. Joku osapuoli vastusti tätä ajatusta. Kukakohan mahtoi olla?
Ulkomaisten joukkojen kanssa liittoutuminen? Niin. Jääkäriliike oli tosiaan täysin selkeää kapinointia laillista hallitsijaa vastaan ja koska jääkärit olivat liitossa Saksan kanssa, tarkoittanet siis jääkäreitä
. MItä tällä tarkoitan on se, että kaikki osapuolet käyttivät oman asiansa ajamiseen muita hallituksia. Punaiset käyttivät bolsuja ja Porvarit ensin Venäjää ja myöhemmin Saksaa.Sisällissodan syyt ja seuraukset ovat monimutkainen kudelma historiallisia tapahtumia ja kokemuksia. Sen monimutkaisuuden pelkistäminen sosiaalidemokraattien tekemäksi bolsevistisen diktatuurin ajamiseksi unohtaa niin monta historiallista tosiasiaa, että voi sanoa kyseessä olevan vain toisen osapuolen ajama historiallinen vääristely.
Venäjän keisarikunnan väkivaltainen hajoaminen antoi mallia aseellisesta voimankäytöstä. Säätyvaltiopäivistä oli luovuttu jo vuosikymmen aikaisemmin.Ratkaiseva muuttuja oli tietysti Venäjän keisarikunnan hajoaminen ja säätyjärjestelmän rapautuminen.
Sosiaalidemokraattisen puolueen synty liittyy sääty-yhteiskunnan rapautumiseen joka tapahtui kaikkialla Euroopassa. Tämä taas liittyi työväestön aseman vahvistumiseen ja siihen, että työväestö ei enää hyväksynyt alisteista asemaansa. Kun puhut "demokratiasta" kannattaa muistaa, että 1900-luvun alussa demokratia ei tarkoittanut suinkaan sitä, mistä me puhumme demokratiana. Toki, jos tarkoitat vihanlietsonnalla tätä sääty-yhteiskunnan rapautumista, olet oikeassa. Mutta sääty-yhteiskunnan kaatuminen oli demokratian perusedellytys, joten oliko se huono asia? Luonnollisesti säätyjärjestelmällä oli vankat kannattajansa, mutta he eivät olleet sosiaalidemokraatteja.
Mitä tulee "liittoutumiseen kutsumattomien vieraan vallan sotilaiden kanssa". Taisivat olla sosiaalidemokraatit, jotka ajoivat valtalakia ja Suomen eduskunnan nostamista korkeimmaksi päätöksentekijäksi suomessa. Joku osapuoli vastusti tätä ajatusta. Kukakohan mahtoi olla?
Ulkomaisten joukkojen kanssa liittoutuminen? Niin. Jääkäriliike oli tosiaan täysin selkeää kapinointia laillista hallitsijaa vastaan ja koska jääkärit olivat liitossa Saksan kanssa, tarkoittanet siis jääkäreitä
Sisällissodan syyt ja seuraukset ovat monimutkainen kudelma historiallisia tapahtumia ja kokemuksia. Sen monimutkaisuuden pelkistäminen sosiaalidemokraattien tekemäksi bolsevistisen diktatuurin ajamiseksi unohtaa niin monta historiallista tosiasiaa, että voi sanoa kyseessä olevan vain toisen osapuolen ajama historiallinen vääristely.
Vihanlietsonnalla tarkoitan porvarien perkeleellistämistä mm. vasemmistolehdistössä, mikä oli tuon ajan rahvaalle merkittävin tiedonlähde kuulopuheiden lisäksi.
Valtalaki ei palvellut porvarien päämäärää itsenäisestä Suomesta. Valtalailla oli lähinnä sosialistien omia kuviteltuja etuja palveleva päämäärä, kuten oli vallankumouksellakin. Kaukonäköisemmät porvarit ymmärsivät, että itsenäistymisen hetki ei ollut vielä tuolloin ja puolivillaiset yritykset saattaisivat vaarantaa kyseisen päämäärän. Tuolloin oli vielä Kerenskin suuri hyökkäys käynnissä itärintamalla.
Kutsumattomia vieraan vallan sotilaita olivat ne itsenäisessä Suomessa olleet venäläiset sotilaat, joita hallituksen joukot lähtivät poistamaan Suomesta. Jääkärien pääjoukko vannoi uskollisuudenvalan Suomen hallitukselle 13.2.1918 Libaun kirkossa ennen paluuta osallistuakseen isäinmaansa vapaustaisteluun, eli siihen, mitä varten he olivat sotilaskoulutukseen hankkiutuneetkin.
Ns. sisällissodassa oli yksi hyökkääjä, jonka intresseistä oli kysymys. Laajemmassa katsannossa se oli osa Leninin ideoimaa sosialistista maailmanvallankumousta.
Kannattaa perehtyä kuntatasojen lautakuntatouhuihin, jos on aikaa. Se on tylsää ja puuduttavaa, mutta tuottaa jotain käsitystä missä nälän odotuksessa oikeasti elettiin. Nälkä ei oikeuta kapinoita, mutta nälkäiset tekevät kyllä niitä. Kuuden puuttuneen aterian päässä on eri laskujen mukaan kapina tänäänkin, jos niikseen tulee. Lähde on peribrittiläinen käsitys asiasta.
Viimeistään -17 syksyllä aluetasoilla käytiin jo rankkaa vääntöä elintarvikekysymyksistä. Molemmat osapuolet halusivat hallita ravintovaroja. Porvaripuoli näyttäisi halunneen sovintoa, mutta kun vasemmiston neuvottelijoiksi alkoivat ilmestyä äkkiväärät aggressorit, niin neuvotteluissa alkoi olla hyvin hävytön ja pelkästään uhkaileva henki.
Suurlakon aikaan syksyllä -17 näkee papereista selvästi, että sodan estäminen alkoi olla ns. hänessä. Päiväkirjoista huomaa myös, kuinka molempien osapuolten käsitykset olivat jo liian kaukana toisistaan, eikä rauhanhalu ollut enää SE.
Miksi ei tilanne eskaloitunut vuonna 1905?
Santarmilaitos oli voimissaan ja bolsevikit eivät olleet voittaneet Venäjällä. Bolsevikkien voitto Venäjällä -rohkaisi- suomalaisia aloittamaan kapinan. Todennäköisesti vallankumousliikkeen johdolle luvattiin runsaasti apua Pietarista ja koko shown piti olla läpihuutojuttu.
Moni meheväksi äitynyt sota tarvitsee välivaiheita ja vuosikausien kypsyttelyn, niin tässäkin mielestäni kävi. Vasemmiston propaganda jauhoi jo -05 hyvällä teholla, eikä se siitä laantunutkaan enää sitten ja touhu kulminoitui -18.
Bolsevikkien menestys Venäjällä ratkaisi, käsittääkseni. Tuon jälkeen enää odotettiin, milloin se punainen lyhty syttyy.
Nälän odotus lienee melko kuvaava termi. Sopii kysyä, poistuiko nälkä kapinoimalla? Kapinaan ryhtyminen sysäsi monta nälkäkuolemaan. Kohtalo, mikä ei osunut niille, jotka eivät tarttuneet pyssyihin.
"Noilla tuolla on enemmän kuin teillä, menkää, tappakaa ja ottakaa", oli se viesti, mikä sai kymmenet tuhannet vallankumouksen taakse. Pelko on vahva tunne ja sitä vasemmistolaiset ruokkivat. Markkinoivat nälkäkuoleman ja muun kurjuuden välttämistä, kun työläiset lähtisivät lyömään alas koko vanhan maailman. Taitavaa, mieliä kiihottavaa valtapoliittista peliä, missä käytettiin hyväksi paikallisia henkilötason jännitteitä ja nuo jännitteet kanavoitiin sosialistiseksi vallankumoukseksi. Hämeen ja Satakunnan torpparit luulivat taistelevansa oikeudenmukaisuuden puolesta tyranneiksi kokemiaan isäntiään vastaan ja kaupunkien tehdastyöläiset patruunoita vastaan. Sosiaalinen viiteryhmä saneli puolenvalinnan. Ymmärrys asian laajemmasta viitekehyksestä puuttui.
Teemu Keskisarja on esittänyt, että sota syttyi sen itsensä takia. Vuoden -18 suomalaisilla ei ollut lähipiirissä kokemusta sodasta. Moni lähti elämää suurempaan seikkailuun.
Muistamisen arvoista on sekin, että porvarillinen senaatti antoi eduskunnalle esityksen laiksi vuokra-alueiden lunastamisesta eli ns. torpparilaista 25.1.1918. Laki, minkä uskottiin parantavan köyhempien maaseudun asukkaiden asemaa.
En minä yritä perustella yhtään validia kapinan syytä. Jos minulta kysytään, niin ainoa validi ja hyväksyttävä pyssysille lähdön syy oli venäläisten riisuminen aseista. Se olisi saanut riittää suomalaisten osuudeksi koko sopassa. Mutta ei.
Missä vaiheessa Saksan PE:ssa tehtiin päätös Itämeren divisioonan käyttämisestä Suomessa ja paljonko aikaa vaati divisioonan saaminen Suomeen? Oliko tuo päätös tehty jo silloin, kun jääkärit nousivat maihin Vaasassa.....vai oliko päätös tehty jo reilusti aiemmin?
Täytyihän se olla. Aika monessa julkaisussa saksalaisten maihinnousua käsitellään neljällä rivillä. Ikäänkuin kyseessä olisi ollut luonnonvoima, joka sattui osumaan rantaan. Senaatin tiedetään kiirehtineen maihinnousua, mutta missä vaiheessa tuo ensimmäinen sakukosketus otettiin? Kun alettiin värvätä jääkäreitä? Syntyikö ns. saksalaissuuntaus jo tuolloin?
kimmo.j
Respected Leader
Vaikka Suuren Sodan mittakaavassa yksi divisioona oli pientä. Saksalaiset tuskin kevyin perustein lähettivät kokenutta divisioonaa ulos näyttämöltä kun se varsinainen sotakin sujui huonosti.
Sakut ovat siis varmasti toteuttaneet suunnitelmaa joka joka on muotoutunut jo kauan aikaisemmin. Eivätkö he lähettäneet Leninin raha tukun kanssa Venäjälle nakertamaan savijalkoja. Suomi ja jääkärit kuuluivat varmasti tähän suunnitelmaan ja maihinnousun tarkoitus oli varmasti iskeä Venäjää ja irroittaa Venäjän valtakunnasta paloja.
Sakut ovat siis varmasti toteuttaneet suunnitelmaa joka joka on muotoutunut jo kauan aikaisemmin. Eivätkö he lähettäneet Leninin raha tukun kanssa Venäjälle nakertamaan savijalkoja. Suomi ja jääkärit kuuluivat varmasti tähän suunnitelmaan ja maihinnousun tarkoitus oli varmasti iskeä Venäjää ja irroittaa Venäjän valtakunnasta paloja.
YliKoo
Greatest Leader
Kun en asiaan ole perehtynyt, niin mikä oli noiden marrakuussa 1917 maihinnousseiden jääkäreiden tarkoitus? Rautatieyhteydet piti katkaista Viipurin ja Pietarin väliltä. Oliko jo tuolloin kutinaa kapinasta ja odotusarvona se, että Venäjältä alkaa tulla lisäjoukkoja? Tavoitteena patistaa venäläisiä poistumaan, vai ainoastaan selventää eroa Venäjästä?
Ei ollut ihan jokapoikia nuo, jotka laskettiin maihin Hamnskäriin.
fi.wikipedia.org
www.is.fi
Ei ollut ihan jokapoikia nuo, jotka laskettiin maihin Hamnskäriin.
SM UC-57 – Wikipedia
Salainen sukellusveneoperaatio Suomen rannikolla muuttui piinaksi – paluumatkalla UC-57 katosi jäljettömiin
Se oli yksi jääkärihistorian huimapäisimmistä operaatioista: saksalainen sukellusvene veisi Suomeen iskujoukon ja 2000 kiloa räjähteitä, joilla Kaakkois-Suomen rautateiden tärkeät sillat räjäytettäisiin käyttökelvottomiksi.
JAA
UC-57 toi 4000 kilon räjähdysainelastin ja kahdeksan jääkäriä Hamnskärin kalliosaarelle Loviisan edustalle 17. marraskuuta 1917.
Pasi Jaakkonen
5.1.2017 7:01
Sukellusveneen runkoa vavahdutti pieni, tuskin huomattava tössähdys. Se sai miehet säpsähtämään. Oliko alus tarttunut venäläisten Suomenlahteen laskeman miinan ankkuriketjuun? Vetikö yhä hitaasti liukuva alus jossain ylempänä kelluvaa miinaa kohti sukellusveneen runkoa?
Jos näin oli, muutaman silmänräpäyksen kuluttua asialla ei olisi väliä. Seuraisi räjähdys, joka päättäisi UC-57-sukellusveneen, sen saksalaismiehistön ja kahdeksan suomalaisjääkärin päivät.
Miehet laskivat piinaavan pitkiä sekunteja, mutta räjähdystä ei kuulunut. Kuului vain sukellusveneen sähkömoottorien tasainen surina. Sukellusvene oli pysähtynyt, miehet tuijottivat toisiaan kelmeässä keinovalossa.
UC-57 oli yksi tehokkaimpia ja uusimpia Saksan keisarillisen laivaston sukellusvenetyyppejä I-maailmansodassa. Marraskuussa 1917 sitä käytettiin uhkarohkeaan operaatioon sabotaasiretkikunnan ujuttamiseen miinakenttien ja sukellusveneverkkojen läpi Suomenlahden pohjukkaan.
Aluksen kapteeni Friedrich Wißmann katkaisi piinaavan jännityksen.
– Olemme juuttuneet venäläisten laskemaan sukellusveneverkkoon.
Wißmann käski sähkömoottorit täysillä taaksepäin. Potkurit jauhoivat vettä kupliksi, mutta sukellusvene ei hievahtanut. Kapteeni käski painolastia etutankkeihin. Uusi yritys, mutta sukellusvene pysyi paikallaan. Oli kulunut kolme tuntia, ilmaa riittäisi vuorokaudeksi. Sen jälkeen sukellusvene hiljenisi lopullisesti. Kahdeksalla suomalaisjääkärillä oli nyt aikaa miettiä, miten tähän oli tultu.
Iskujoukko ja 2000 kiloa räjähteitä
Suomessa toteutettaviin sabotaasitehtäviin koulutettu jääkärijoukkeenjohtaja Woldemar Hägglund sai syksyllä 1917 käskyn ilmoittautua Saksan yleisesikunnan poliittisessa jaostossa Berliinissä.
Hägglundille ilmoitettiin salainen tehtävä. Saksalainen sukellusvene tulisi viemään Suomeen iskujoukon ja 2000 kiloa räjähteitä, joilla Kaakkois-Suomen rautateiden tärkeät sillat räjäytettäisiin käyttökelvottomiksi. Komennuskunnan johtoon saksalaiset olivat valinneet Hägglundin.
Rautateillä ennen sotaa työskennellyt Hägglund tunsi rataverkon ja sen sillat. Hän aloitti välittömästi räjähdysainemäärien laskemisen. Kun laskelmat olivat valmiit, oli operaatioon tarvittava materiaalimäärä kasvanut jo 4000 kiloon – jonka kaiken pitäisi mahtua ahtaaseen sukellusveneeseen.
Woldemar Hägglund sai syksyllä 1917 salaisen tehtävän.
Samaan aikaan kun Hägglund valmisteli räjäytystöitä, kaksi muuta jääkäriä Leo Ekberg ja Yrjö Tenhunen olivat saaneet kutsun salaiselle radiokurssille. Miehille opetettiin alan uusinta viestitekniikkaa edustavan radiolähettimen käyttö.
Hägglund palasi Berliinistä jääkäreiden pariin. Hän valitsi huippusalaiseen tehtävään viisi sopivaa miestä Polagenissa majailevasta, tuhotehtäviin koulutetusta erikoiskomennuskunnasta: jääkärit Väinö Strömbergin, Viljo Hämäläisen, Veikko Lähenniemen, Sulo-Weikko Pekkolan ja Einar Wichmannin (myöh. Vihma).
Miehille ei kerrottu edessä olevan tehtävän tarkoitusta eikä ajankohtaa. He saivat siviilivaatteet ja pistoolit sekä peitetarinan mahdollista kiinnijäämistä varten.
Se oli sukellusvene, maailmansodan uusi ase
11. marraskuuta yöllä jääkärit saivat tiedon: ”Räjähdyskomennuskunta ja radiosähköttäjät valmiina kello 5 aamulla”.
Operaatio oli alkanut, mutta suuri salaperäisyys leijui ilmassa. Vain osaston komentaja Hägglund tiesi, mikä miehillä oli edessä.
Toista vuorokautta kestäneen juna- ja kuorma-automatkan päätteeksi miehet huomasivat olevansa Itämeren rannalla Danzigin (Gdansk) satamassa. Oli puoliyö ja pimeää.
Miehet etsivät sataman laitureista laivaa, mutta eivät nähneet kuin pitkäomaisen, sikarinmallisen aluksen, jonka keskeltä nousi tornin tapainen laitos.
Se oli sukellusvene, maailmansodan uusi ase. Siitä oli kuultu puheita, mutta sellaista kukaan ei ollut aikaisemmin nähnyt. Räjähteet lastattiin kyytiin ja miehet komennettiin sisään ahtaaseen, kosteaan ja kylmään alukseen, tunnukseltaan UC-57. Matka Suomeen alkoi 12. marraskuuta kello 14.25.
Ensimmäiset kilometrit alus kulki pinnassa, mutta pian oli edessä koesukellus. UC-57 oli uusi alus, eikä se ollut käynyt vielä koskaan yli 50 metrin syvyydessä. Nyt sitä tarvittiin, sillä matkalla olevat sukellusveneverkot piti alittaa 60 metrin syvyydessä. UC-57 laskeutui 60 metriin ja nousi ehjänä ylös.
Itämeri kuhisi miinoja, niitä oli kymmeniätuhansia. Venäläiset olivat laskeneet Suomenlahden suulle kaksi peräkkäistä miinavyöhykettä ja kaksi sukellusveneverkkoa. Niiden läpi olisi päästävä, miinaan osuminen tiesi varmaa kuolemaa.
Gotlantiin asti kuljettiin pääosin pinta-ajossa, se saavutettiin toisen matkapäivän iltana. Kolmantena päivänä lähestyttiin Suomea – ja ensimmäistä miinakenttää Hangon-Hiidenmaan välillä. Alus sukelsi 60 metrin syvyyteen, kun sen kyljistä alkoi kuulua teräksistä rapinaa. Miinojen vaijerit raapivat niiden alla matelevaa sukellusvenettä. Tuntien jännityksen jälkeen UC-57 oli läpäissyt ensimmäisen miinakentän.
Sitten alus pysähtyi. Se oli jäänyt kiinni sukellusveneverkkoon. Alus ei päässyt eteen, ei taakse, ei syvemmälle. Lopulta kapteeni Wißmann teki uhkarohkean päätöksen. Hän päätti antaa aluksen perän kohota, vaikka se saattoi tietää osumista ylempänä mahdollisesti kelluviin miinoihin.
Miehet jännittivät ja odottivat kumahdusta. Potkurit olivat peruutuksella, alus 40 asteen kulmassa, mutta mitään ei tapahtunut. Kunnes yht’äkkiä tuntui nykäys ja sukellusvene lähti kohoamaan kuin korkki. Se syöksyi kohisten pintaan.
Uusi sukellusyritys kilpistyi jälleen verkkoon. Lopulta Wißmann otti riskin ja ajoi miinavaaraa uhmaten pinnassa verkon yli.
Matkaa jatkettiin pinta-ajossa miinakentän läpi, vaikka riskit olivat valtavat. Piinallisten tuntien jälkeen 16. marraskuuta miinakenttä oli takana. Alus painui uudelleen sukelluksiin. Alkoi operaation viimeinen osuus, matka Loviisan edustalle Hamnskärin kallioiselle luodolle sukellusveneen pohja vedenalaisia kareja raapien.
UC-57 katosi jäljettömiin
Kun UC-57 oli näköetäisyydellä, sen tornista annettiin sovittu valomerkki. Hamnskär ei vastannut. Alus laskeutui syvyyksiin ja nousi muutaman tunnin kuluttua uudistamaan valomerkin. Nyt saarelta annettiin sovittu valomerkki takaisin.
Hamnskärissä odotelleet suomalaiset ajoivat ulapalle kiinni sukellusveneeseen ja lasti purettiin pieniin luotsiveneisiin. Suomalaisten vastalahjana UC-57:n miehistö sai kotimatkalleen 80-kiloisen juustotahkon, voita ja kuusi litraa Savon viinaa.
Jääkärit hyvästelivät saksalaiset ja sukellusvene lipui yöhön.
Mitä sitten tapahtui, on osin hämärän peitossa. UC-57 katosi jäljettömiin Suursaaren itäpuolella. Ehkä se ajoi miinaan. Tai sitten sen oma miina räjähti kesken miinoituksenlaskun. Saksan rannikon kaikki radioasemat lähettivät alukselle kutsuja tauotta 22.–25. marraskuuta, mutta vastausta ei kuulunut.
Jääkärien suunnitelma Karjalan rautatieyhteyksien katkaisemiseksi ei toteutunut koko laajuudessaan. Tilanne kärjistyi sisällissodaksi ja räjähdyskomennuskunta joutui uusiin tehtäviin. Osa räjähteistä päätyi punaisten käsiin, osalla valkoiset räjäyttivät Kannaksen siltoja.
Juttu on julkaistu marraskuussa 2014 Ilta-Sanomien Jääkärit-erikoislehdessä.
Lue lisää 1910-luvun tapahtumista torstaina 5.1. ilmestyneestä Ilta-Sanomien 1910-luku-erikoislehdestä.
Hamnskärin ulkosaari sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Loviisasta. Saarelle pystytettyyn graniittiseen muistopaateen on hakattu jääkäreiden ja UC-57:n kaatuneiden saksalaisten merimiesten nimet.KUVA: SEPPO SOLMELA
Salainen sukellusveneoperaatio Suomen rannikolla muuttui piinaksi – paluumatkalla UC-57 katosi jäljettömiin
Se oli yksi jääkärihistorian huimapäisimmistä operaatioista: saksalainen sukellusvene veisi Suomeen iskujoukon ja 2000 kiloa räjähteitä, joilla Kaakkois-Suomen rautateiden tärkeät sillat räjäytettäisiin käyttökelvottomiksi.
www.is.fi
JR49
Respected Leader
@baikal @kimmo.j
Kysymyksiinne vastataan jopa kyllästyttävän seikkaperäisesti näissä teoksissa:
Suomen vapaussota I-VIII. Toimittaneet Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki Nurmio. Jyväskylä 1921-.
ja
Suomen vapaussota vuonna 1918. I-VI. Toimittanut Hannes Ignatius et al. 1921-1925.
Niin vanhoja kirjoja, ettei näitä käytetä enää edes lähteinä, saatikka että joku niitä lukisi.
Mutta joo, hyvin varhaisessa vaiheessa näkivät tilaisuuden Saksassa käyttää suomalaisia aseena Venäjää vastaan. Oikein tyypillinen tilanne kahden suurvallan välisessä sodassa. Meillä nyt vain sattui olemaan parempi tuuri kuin hmong-kansalla jne. käsikassaroilla.
Ilmenee noista kirjoista esim. miten tarkoin valkoisen armeijan aseistaminen suunniteltiin saksalaisten taholta. Itämeren divisioona oli oikeastaan viimeinen lenkki pitkässä jatkumossa. Taitaapa Ludendorf myös tehdä muistelmissaan tahattomasti selväksi, että kyse oli Saksan edusta ja nimenomaan Saksan edusta. Joka nyt sattui siinä historian hetkessä olemaan yhteneväinen suomalaisten kanssa.
On pitänyt muutenkin kaivaa nuo kirjat esille varaston kätköistä. Selvitin nimittäin, että elossa olevan appiukoni eno kuoli punaisten puolella Mannisen taistelussa. Muistomerkki on aivan tien vieressä Ruovedellä.
http://epmuisto.fi/page334.html
Kysymyksiinne vastataan jopa kyllästyttävän seikkaperäisesti näissä teoksissa:
Suomen vapaussota I-VIII. Toimittaneet Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki Nurmio. Jyväskylä 1921-.
ja
Suomen vapaussota vuonna 1918. I-VI. Toimittanut Hannes Ignatius et al. 1921-1925.
Niin vanhoja kirjoja, ettei näitä käytetä enää edes lähteinä, saatikka että joku niitä lukisi.
Mutta joo, hyvin varhaisessa vaiheessa näkivät tilaisuuden Saksassa käyttää suomalaisia aseena Venäjää vastaan. Oikein tyypillinen tilanne kahden suurvallan välisessä sodassa. Meillä nyt vain sattui olemaan parempi tuuri kuin hmong-kansalla jne. käsikassaroilla.
Ilmenee noista kirjoista esim. miten tarkoin valkoisen armeijan aseistaminen suunniteltiin saksalaisten taholta. Itämeren divisioona oli oikeastaan viimeinen lenkki pitkässä jatkumossa. Taitaapa Ludendorf myös tehdä muistelmissaan tahattomasti selväksi, että kyse oli Saksan edusta ja nimenomaan Saksan edusta. Joka nyt sattui siinä historian hetkessä olemaan yhteneväinen suomalaisten kanssa.
On pitänyt muutenkin kaivaa nuo kirjat esille varaston kätköistä. Selvitin nimittäin, että elossa olevan appiukoni eno kuoli punaisten puolella Mannisen taistelussa. Muistomerkki on aivan tien vieressä Ruovedellä.
http://epmuisto.fi/page334.html
Tämän olen lukenut, mutta aikaa on jo paljon.
Jos satut lukemaan aiheesta, niin laitatko tuosta vähäsen.....ja milloin tuo suunnittelu kenties jo alkoi?