1918 Vapaus tai kansalaissota

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hansai
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Maattoman maalaisväestön määrä oli vuosisadan alussa mykistävä. Kausiprolen arki ei varmasti ollut hääviä, kun ei ollut sitä Loimaan kassaa.
Aivan hervottomasti vs. väkilukuun muutti suomalaisia myös Usaan vuosisadan alussa. Olikohan siinä 8 vuoden kausi, kun lähtijöitä oli noin 16 k per vuosi? Omia esisukulaisianikin on muuttanut 1866? - 1946 hurdan mycket ja useimmat 1900-1908.
Sadan vuoden takainen Suomi oli hyvin erilainen maa kun tämä nykyinen. Mitään kausityövaoimaa ei ollut; nälkäänhän ne olisi talvisin kuolleet. Työsopparit tehtiin vuodeksi, kontrahdit päättyivät nyt jo unohtuneessa satokauden päätösjuhlassa, kekrissä. Sitä vietettiin pyhäinpäivän aikaan. Sitä mukaan kun valistus ja paremmat olot vähensivät kuolleisuutta lisääntyi maaseudun ns. liikaväestön määrä. Taloudellinen yksikkö oli maatila, joka elätti isäntäperheen lisäksi koosta riippuen enemmän tai vähemmän työväkeä. Heitä perheineen kutsuttiin mäkitupalaisiksi tai Itä-Suomessa loisiksi, ilman haukkumasanavivahdetta. Ylimääräinen väestö koetti löytää elantonsa kaupunkien kasvavasta teollisuudesta tai muutti USA an, jonne pääsi vapaasti vuoteen 1922 asti ja sen jälkeen Kanadaan.

Saksan sotaministeriö teki päätöksen jääkäripataljoonan hajottamisesta jo heinäkuussa 1915, mutta liikkeen alkuvaiheen vahva vaikuttaja, historian unohtama suomalainen lakimies Fritz Wetterhoff onnistui saamaan sen peruutetuksi ja joukkoa jopa laajennettiin aselajiosin. Tämän Wetterhoffin nimen eteen kirjoitettiin vanhemmassa kirjallisuudessa säännöllisesti määrittely "huonomaineinen". Alkuvaiheessa oli tarkoitus kansannousun sijasta kouluttaa sabotöörejä sekä muita harminaiheuttajia. Suomalaiset arvioidat aivan oikein, ettei kansannousu kesällä 1917 johtaisi itsenäistymiseen vaan verilöylyyn ja Venäjän otteen tiukkenemiseen.

Marraskuun vallankumouksen jälkeen asiat etenivät ripeästi, mutta olivat sidoksissa Saksan ja Venäjän suhteisiin. Ne aloittivat aseleponeuvottelut 3.12. ja kuinka ollakaan: Suomi julistaautui itsenäiseksi 6.12.; ajankohta voi olla sattumakin. Neuvottelut johtivat nopeasti tulokseen ja yhden kuukauden kestävä aselepo astui voimaan 15.12.17. Liittoutuneilla oli joukkoja Muurmannissa ja Venäjää varten tuodut suuret varastot. Saksa pelkäsi ihan oikeasti, että sieltä avataan uusi rintama. Aselepo esti kaikki Saksan toimet siihen suuntaan Venäjän aluetta käyttäen, joten saksalaiset kysyivät Venäjän kantaa Suomen itsenäisyydelle. Se olikin myönteinen ja Venäjän tunnustuksen jälkeen myös Saksa ja Ranska tunnustivat Suomen pohjoismaiden lisäksi. Näin pelikenttä oli avautunut Saksan interventiolle.

Aluksi Suomi yritti julistautua puolueettomaksi, mutta tämä ei käynyt Saksalle ollenkaan. Aselepokin loppui tammikuun puolivälissä ja Saksa aloitti nopeasti menestykseen johtaneen suurhyökkäyksen. Samaan aikaan tilanne kärjistyi Suomessa, kun eduskunta hyväksyi Senaatille valtuudet järjestyksen palauttamiseksi. Punakaartit käskettiin taisteluvalmiuteen ja senaatti julisti Suojeluskunnat hallituksen joukoiksi 25.1.2018. Senhän pitäisi oikeastaan olla PV:n juhlapäivä ja ehkä olisikin, jos ei olisi otettu valkoisten voitonparaatipäivää viralliseksi lippujuhlaksi. Vapaussodan alettua uudisti Suomen edustaja Berliiniissä, ministeri Hjelt, pyynnön lähettää joukkoja Suomeen. Tämä on siis virallisen avunpyynnön ajankohta; tosin joulukuun viimeisinä päivinä oli jo tehty samanlainen esitys.

Tämä keskustelu, jota lähinnä jäsen @baikal ylläpiti, on ollut mielenkiintoinen seurattava. Jotkut vielä jaksaa kirjoittaa esseitä kuten veli @JR49 toivottavasti @Samovarius sekä @fulcrum kin aktivoituvat taas.
 
Viimeksi muokattu:
uudisti Suomen edustaja Berliiniissä, ministeri Hjelt, pyynnön lähettää joukkoja Suomeen. Tämä on siis virallisen avunpyynnön ajankohta; tosin joulukuun viimeisinä päivinä oli jo tehty samanlainen esitys.
Johon tällä tosin ei ollut minkäänlaisia valtuuksia ja pyynnön esittäminen tapahtui 'yllättäen' yhteyskatkoksen aikana. Pystyisitkö antamaan jonkin lähteen tuolle joulukuiselle esitykselle?

Mannerheimilla ei varmastikaan ollut mitään saksalaisten toimittamaa asemateriaalia vastaan, mutta saksalaisten joukkojen tuloa Suomeen tämä vastusti. Vai onko tämä myytti?
Tietääkseni myös Mannerheim aktiivisesti pyrki vaikuttamaan senaatin jäseniin niin, että saksalaisia ei maahan pyydettäisi ja onnistuen senaatin puheenjohtajankin tälle kannalle kääntämään.

Saksalaisten maihinnousu sai Mannerheimin myös kiirehtimään Tampereen operaation aloittamista. Miksi? Aikahan olisi ollut täysin hallituksen joukkojen puolella, mikäli pääasiallinen tavoite olisi VAIN voittaa, riippumatta siitä kuka sen tekisi - suomalaiset vai saksalaiset joukot.

Tietääkseni jääkärikysymyksen ratkaisu siten, että heistä tehtiin asevelvollisten kouluttajia sodan kärkijoukon sijasta, oli myös ylipäällikön tekemä, eikä saksalaisilla ollut siinä mitään osaa.
 
Mannerheimilla ei varmastikaan ollut mitään saksalaisten toimittamaa asemateriaalia vastaan, mutta saksalaisten joukkojen tuloa Suomeen tämä vastusti. Vai onko tämä myytti?
Tietääkseni myös Mannerheim aktiivisesti pyrki vaikuttamaan senaatin jäseniin niin, että saksalaisia ei maahan pyydettäisi ja onnistuen senaatin puheenjohtajankin tälle kannalle kääntämään.

Saksalaisten maihinnousu sai Mannerheimin myös kiirehtimään Tampereen operaation aloittamista. Miksi? Aikahan olisi ollut täysin hallituksen joukkojen puolella, mikäli pääasiallinen tavoite olisi VAIN voittaa, riippumatta siitä kuka sen tekisi - suomalaiset vai saksalaiset joukot.

Tietääkseni jääkärikysymyksen ratkaisu siten, että heistä tehtiin asevelvollisten kouluttajia sodan kärkijoukon sijasta, oli myös ylipäällikön tekemä, eikä saksalaisilla ollut siinä mitään osaa.
Mannerheim ei kaiketi ollut vähääkään saksalaismielinen, siis aivan riippumatta siitä, johtiko maata keisari Wilhelm vai Aatu.

Onko jälkikäteistä ajattelua vai ei, mutta muistelmissaan Mannerheim esittää painottaneensa ajatusta, että vapaus oli ostettava kansan omilla uhrauksilla ja omien poikien verellä.
Eikä kai näin sadan vuoden jälkeen voida pitää aivan vähäpätöisenä sitä asiaa, että ratkaisevan voiton toteuttivat suomalaisten omat joukot?

Esim. veljeskansamme virolaisten vapaussodasta ei voida sanoa aivan samaa. Venäläisten rynnistys kohti Tallinnaa ei pysännyt omin voimin ja merkittävissä voitoissa Narvassa ja Valgassa käänteen tekijöinä olivat suomalaiset vapaaehtoiset.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä keskustelu, jota lähinnä jäsen @baikal ylläpiti, on ollut mielenkiintoinen seurattava. Jotkut vielä jaksaa kirjoittaa esseitä kuten veli @JR49 toivottavasti @Samovarius sekä @fulcrum kin aktivoituvat taas.

Joka tapauksessa on mainiota, että tätä keskustelua voidaan käydä ilman ylim. latausta suuntaan tai toiseen. Sinulle propsit selkeästä ja johdonmukaisesta ilmaisusta. Tämä aihe ei ole ollut minun historiaharrastukseni kärkeä ja oppipoikahan minä aiheessa olen.
 
Johon tällä tosin ei ollut minkäänlaisia valtuuksia ja pyynnön esittäminen tapahtui 'yllättäen' yhteyskatkoksen aikana. Pystyisitkö antamaan jonkin lähteen tuolle joulukuiselle esitykselle?

Mannerheimilla ei varmastikaan ollut mitään saksalaisten toimittamaa asemateriaalia vastaan, mutta saksalaisten joukkojen tuloa Suomeen tämä vastusti. Vai onko tämä myytti?
Tietääkseni myös Mannerheim aktiivisesti pyrki vaikuttamaan senaatin jäseniin niin, että saksalaisia ei maahan pyydettäisi ja onnistuen senaatin puheenjohtajankin tälle kannalle kääntämään.

Saksalaisten maihinnousu sai Mannerheimin myös kiirehtimään Tampereen operaation aloittamista. Miksi? Aikahan olisi ollut täysin hallituksen joukkojen puolella, mikäli pääasiallinen tavoite olisi VAIN voittaa, riippumatta siitä kuka sen tekisi - suomalaiset vai saksalaiset joukot.

Tietääkseni jääkärikysymyksen ratkaisu siten, että heistä tehtiin asevelvollisten kouluttajia sodan kärkijoukon sijasta, oli myös ylipäällikön tekemä, eikä saksalaisilla ollut siinä mitään osaa
Tämä aihe ei ole ollut minun historiaharrastukseni kärkeä ja oppipoikahan minä aiheessa olen.
Eihän täällä mitään oppipoikia ole. Paremmin (mielestään) tietävät voivat valistaa muita; joskus jopa perustelujen kera. Näinhän olen ennenkin kirjoittanut.

Saksalaisilla oli vuoden 1917 puolella ongelma, kun suomalisilla oli kokonaista 6 tahoa jotka heidän kanssaan neuvottelivat. Siksi pyydettiin edustajaa Berliiniin, joksi tuli Hjelt. Ministeri tarkoitti tuolloin samaa kun suurlähettiläs. Mahdollinen valtuuksien puute oli siten suomalaisten sisäinen asia. Berliinissä poikennut senaatin pj (siis pääministeri) Svinhufvud siunasi päätökset ennen sakujen tuloa. Saksa päätti retkikunnasta 13.2. ja Hjelt laati virallisen avunpyynnön 14.2. Hjelt kutsuttiin Saksan Päämajaan, jossa hänelle kerrottiin apuretkikunnan ensin saapuvan Ahvenanmaalle ja myöhemmin nousevan maihin Suomenlahdella. Aikaisemmasta joulukuun pyynnöstä kertoi Yrjö Nurmio (Jääkärimarssin sanoittajan Heikki Nurmion veli) kirjassaan, josta kuva alla.

Mannerheim oli luultavasti ainoa suomalainen, joka silloin ymmärsi kansainvälistä politiikkaa. Siten hän tiesi, ettei saksalaisten apu ole mitään hyväntekeväisyyttä. Mannerhein kutsui Vaasan ns. Renvallin senaatin kaksi jäsentä Seinäjoen päämajaan. Neuvotteluissa hän onnistui kääntämään päät, ettei apua pyydettäisi. Senaattorit muuttivat mielensä kuitenkin uudelleen jo paluumatkalla. Mannerheim ei mm. tästä syystä myöhemmin ollut mikään demokratian ystävä.

Mannerheim kertoo muistelmissaan saaneensa tietää saksalaisten tulosta 2.3. mutta Nurmio uskoo hänen tienneen jo aikaisemmin. Ei ole todistettu hyökkäyksen kiirehtimisen johtuneen Saksan maihinnoususta. Nopeudella on sodankäynnissä oma arvonsa ja sotilas M:n oli kasvatanut suurvalta, joka hyökkää tänä päivänäkin aika samalla tavalla miehiä säästämättä. Mutta ei voida toisinpäinkään väittää. Mannerheim poistui Tampereelta ensimmäisen rynnäkön epäonnistuttua. Oliko syy oman maineen varjelu vai kiire Päämajaan johtamaan muitakin rintamia; ei voida tietää.

Jääkärien käyttäminen oli täysin Mannerheimin Päämajan vallassa. Tai ei täysin sillä tiukat neuvottelut oli käytävä; eihän jääkärit tunteneet venäläistä kenraalia. Jääkärit suostuivat kompromissiin, jossa noin puolet koulutti asevelvollisia ja toinen puoli lähetettiin rintamalle.
Mannerheim ei kaiketi ollut vähääkään saksalaismielinen, siis aivan riippumatta siitä, johtiko maata keisari Wilhelm vai Aatu.
Onko jälkikäteistä ajattelua vai ei, mutta muistelmissaan Mannerheim esittää painottaneensa ajatusta, että vapaus oli ostettava kansan omilla uhrauksilla ja omien poikien verellä.
Mannerheimin saksalaismielisyydellä ei ollut merkitystä tässä asiassa; vihollisen vihollinen on ystävä vaikka heistä ajattelisi mitä. Keskusteluissa ei ollut viisasta spekuloida saksalaisten aikomuksilla. Jos he kuitenkin tulisivat, niin tällaiset puheet päätyisivät sakujen korviin. Siksi perustelut olivat epäsuorat: Omilla uhrauksilla emme joudu suurvallan vasalleiksi.

Nurmio_1957.PNG
 
Viimeksi muokattu:
Onpas erinomaisen kiinnostavaa keskustelua. Nautin. Mahtavaa !
 
Onpas erinomaisen kiinnostavaa keskustelua. Nautin. Mahtavaa !
Kyllähän tämä on erinomaisen mielenkiintoista. Itseäkin aihepiiri on aina kiinnostanut mutta tietoa on hyvin hajanaisesti enintään kevyen pintaraapaisun verran ja luuloja paljon enemmän. Toivottavasti herrat jaksavat jatkaa.
 
Onpas erinomaisen kiinnostavaa keskustelua. Nautin. Mahtavaa !
Kyllähän tämä on erinomaisen mielenkiintoista. Itseäkin aihepiiri on aina kiinnostanut mutta tietoa on hyvin hajanaisesti enintään kevyen pintaraapaisun verran ja luuloja paljon enemmän. Toivottavasti herrat jaksavat jatkaa.
Mullahan oli helppo osa kun viimeksi piti ainoastaan laatia vastaukset mainioihin kysymyksiin. Hyvä Nurmiota uudenpi kirja aiheesta on RUK:ssa samalla kurssilla olleen emeritusprofessori Seppo Hentilän Saksalainen Suomi, joka ilmestyi muutama vuosi sitten. Siitä löytyy hauska kertomus, kun Mannerheim ei suostunut saksalaisten komentoon ja matkusti ulkomaille kesäkuun alussa 1918. Myöhemmin loppukesällä laivamatkalla Tukholmasta Saksaan oli myös pari senaattoria. Kun M. kysyi mihin herrat olivat menossa, vastaus kuului: "Matkustamme Saksaan pyytämään sopivaa henkilöä Suomen kuninkaaksi." Tässä vaiheessa Mannerheimille oli jo vuorenvarmaa että Saksa häviää maailmansodan. Siten hän kysyi, kuinkahan tämä tieto Suomen saksalaisesta kuninkaasta mahdetaan ulkomailla ottaa vastaan. Kuninkaantekijät vastasivat mahtipontisesti: "Asetamme maailman tapahtuneen tosiasian eteen." Silloin esim. Iso-Britannia ja USA eivät vielä olleet edes tunnustaneet Suomen valtiota. Tämäkään episodi ei varsinaisesti lisännyt M:n luottamusta demokraattisesti valitun valtiojohdon kykyihin johtaa pientä kansaa suurvaltojen puristuksessa.
 
Mannerheimin saksalaismielisyydellä ei ollut merkitystä tässä asiassa; vihollisen vihollinen on ystävä vaikka heistä ajattelisi mitä. Keskusteluissa ei ollut viisasta spekuloida saksalaisten aikomuksilla. Jos he kuitenkin tulisivat, niin tällaiset puheet päätyisivät sakujen korviin. Siksi perustelut olivat epäsuorat: Omilla uhrauksilla emme joudu suurvallan vasalleiksi.
Ei päättävän tason merkitystä, mutta varsin kelvolliselta vaikuttavan arviointikyvyn omaavan korkean sotilasviranomaisen ja - voi kaiketi sanoa valtiomiehen - painavan näkemyksen merkitys.

Vihollisen vihollinen ei ole automaattisesti ystävä. Saksan kaaduttua maailmansodassa Suomi jäi vähän kuin vahingossa vaille ulkopuolista määrääjää, mikä ei ollut ainakaan kaikkien saksalaismielisten päättäjien tavoite. Saksa on ajoittain ollut Suomen kohtalonhetkien intressikumppani, ei ystävä.
 
Mannerheim poistui Tampereelta ensimmäisen rynnäkön epäonnistuttua. Oliko syy oman maineen varjelu vai kiire Päämajaan johtamaan muitakin rintamia; ei voida tietää.

Kun tuo eka rynnäkkö maksoi lujasti verta ja tulokset olivat kehnot, niin kuka suunnitteli operaatioiden seuraavat vaiheet? Eikös vain ollut joku saksalainen esikuntapäällikkö? Jos oli näin, niin voidaanko olettaa, ettei M:n asema ollut mikään Teräksenluja vielä tuolloin? Onko tuo tieto tai väite saksalaisesta upseerista väärä?

Mannerheim ei suostunut saksalaisten komentoon ja matkusti ulkomaille kesäkuun alussa 1918

Joo, ei tainnut tosiaan sopia. Kun M suhtautui hyvin varauksella demokratiaan ja kuninkaantekijöihin, niin millainen mahtoi olla hänen visionsa hyvästä hallintomallista? Oma keisarius tai sotilasjuntta?

Mannerhein kutsui Vaasan ns. Renvallin senaatin kaksi jäsentä Seinäjoen päämajaan. Neuvotteluissa hän onnistui kääntämään päät, ettei apua pyydettäisi. Senaattorit muuttivat mielensä kuitenkin uudelleen jo paluumatkalla

Tähän liittyy eräs teema, josta jo aiemmin kätisin. Eli etelä-Suomi piti saada vallattua ja rauhoitettua ennen kylvöaikaa. Ilman saksalaista mukaantuloa tämä ei olisi onnistunut. Kun toteutuneessakin kehityksessä mentiin jo hiinä ja hiinä. Etelä-Suomen sadon jääminen väliin olisi ollut murskaava asia Suomelle.
 
Ei päättävän tason merkitystä, mutta varsin kelvolliselta vaikuttavan arviointikyvyn omaavan korkean sotilasviranomaisen ja - voi kaiketi sanoa valtiomiehen - painavan näkemyksen merkitys.
Nythän oli kyse siitä, mitä M. ajatteli saksalaisista talvella 1918. Hän oli ollut vuosisadan vaihteessa Saksassa ostamassa keisarille uusia hevosia, kun hevonen potkaisi polven paskaksi. Teemu Keskisarja kirjoitti jotenkin näin: "Venäjällä Mannerehim olisi kuollut tai menettänyt jalkansa. Lääketieteen suurvallassa Saksassa polvi kursittiin yhdeksästä osasta kasaan ja jäi vain lievä ontuminen." Pari kuukautta meni sairaalassa jonka jälkeen Keisari otti M:n vastaan ennen kotiinpaluuta. Tuskin hänellä ennen I MS mitään saksalaisia vastaan oli.

Mannerheim ja saksalainen komentaja Goltz olivat kilpailijoita eivätkä sietäneet toisiaan kun kohteliaisuuden verran. Myöhemmin Mannerheim sai kutsun vierailla Saksassa, mutta ei mennyt kun tiesi Saksan häviävän sodan. Hänhän loi Suomelle suhteet britteihin juuri sillä ettei ollut lainkaan tekemisissä sakujen kanssa.
Kun M suhtautui hyvin varauksella demokratiaan ja kuninkaantekijöihin, niin millainen mahtoi olla hänen visionsa hyvästä hallintomallista? Oma keisarius tai sotilasjuntta?
Mannerheim syntyi maailmaan, jossa ihmisten paikka yhteiskunnassa määräytyi syntymähetkellä. Jos tätä jatkuu viisikymppiseksi, niin ei hän enää 20-luvulla miksikään muuttunut. Diktatuuri olisi varmaan kelvannut, jos riittävä enemmistö olisi pyytänyt. Nöyryyttävä tappio eduuskunnan suorittamassa pressanvaalissa v. 1919 oli vielä mielessä, joten M. ei antanut nimeään mihinkään spekulaatioihin. Pressakausi sodan jälkeen oli ainoastaan jäähdyttelyä ja ansaittujen eläkepäivien odottelua.
Tähän liittyy eräs teema, josta jo aiemmin kätisin. Eli etelä-Suomi piti saada vallattua ja rauhoitettua ennen kylvöaikaa. Ilman saksalaista mukaantuloa tämä ei olisi onnistunut. Kun toteutuneessakin kehityksessä mentiin jo hiinä ja hiinä. Etelä-Suomen sadon jääminen väliin olisi ollut murskaava asia Suomelle.
Sota loppui Inon valtaukseen 14.5. mutta sen jälkeen piti vartioida vankeja. Punainen puoli taas marssi suoraan vankileirille. Ei tainut edes saada maatalouslomia mutta eihän sotimassa nyt kaikki olleet. Ehkä jäsen @baikal muisteli Jatkosodan mobilisaatiota.

Lopuksi pieni mainospala. Sotahistorian Seura on oikeastaan epävirallinen MpkK:n Sotahistorian osasto, jonka Santahaminan ulkopuoliseen toimintaan voivat siviilit osallistua vapaasti. Se on tuottanut oheisen You Tube-videon, jossa Näsilinnan valtauksen lisäksi puhutaan veritorstain rynnäköstä. Mannerheimin poistuttua taistelut johti saksalainen eversti Ausfeld.

 
Nythän oli kyse siitä, mitä M. ajatteli saksalaisista talvella 1918. Hän oli ollut vuosisadan vaihteessa Saksassa ostamassa keisarille uusia hevosia, kun hevonen potkaisi polven paskaksi. Teemu Keskisarja kirjoitti jotenkin näin: "Venäjällä Mannerehim olisi kuollut tai menettänyt jalkansa. Lääketieteen suurvallassa Saksassa polvi kursittiin yhdeksästä osasta kasaan ja jäi vain lievä ontuminen." Pari kuukautta meni sairaalassa jonka jälkeen Keisari otti M:n vastaan ennen kotiinpaluuta. Tuskin hänellä ennen I MS mitään saksalaisia vastaan oli.

Mannerheim ja saksalainen komentaja Goltz olivat kilpailijoita eivätkä sietäneet toisiaan kun kohteliaisuuden verran. Myöhemmin Mannerheim sai kutsun vierailla Saksassa, mutta ei mennyt kun tiesi Saksan häviävän sodan. Hänhän loi Suomelle suhteet britteihin juuri sillä ettei ollut lainkaan tekemisissä sakujen kanssa.

Mannerheim syntyi maailmaan, jossa ihmisten paikka yhteiskunnassa määräytyi syntymähetkellä. Jos tätä jatkuu viisikymppiseksi, niin ei hän enää 20-luvulla miksikään muuttunut. Diktatuuri olisi varmaan kelvannut, jos riittävä enemmistö olisi pyytänyt. Nöyryyttävä tappio eduuskunnan suorittamassa pressanvaalissa v. 1919 oli vielä mielessä, joten M. ei antanut nimeään mihinkään spekulaatioihin. Pressakausi sodan jälkeen oli ainoastaan jäähdyttelyä ja ansaittujen eläkepäivien odottelua.

Sota loppui Inon valtaukseen 14.5. mutta sen jälkeen piti vartioida vankeja. Punainen puoli taas marssi suoraan vankileirille. Ei tainut edes saada maatalouslomia mutta eihän sotimassa nyt kaikki olleet. Ehkä jäsen @baikal muisteli Jatkosodan mobilisaatiota.

Lopuksi pieni mainospala. Sotahistorian Seura on oikeastaan epävirallinen MpkK:n Sotahistorian osasto, jonka Santahaminan ulkopuoliseen toimintaan voivat siviilit osallistua vapaasti. Se on tuottanut oheisen You Tube-videon, jossa Näsilinnan valtauksen lisäksi puhutaan veritorstain rynnäköstä. Mannerheimin poistuttua taistelut johti saksalainen eversti Ausfeld.


Katselin äskettäin tuon luennon Melinin komppanian hyökkäyksestä Näsilinnaan. Mielenkiintoista katseltavaa. Aiempi tietämykseni aiheesta tulikin täysin hyökkäyksestä kertovasta elokuvasta.
 
Hieman asian vierestä mutta tässä ihan Mielenkiintoinen esitys Viron vapaussodasta. En tiennytkään miten monivaiheinen Viron vapaussota oli ja miten monta eri tahoa siellä oli hääräämässä. Myös suomalaiset pienessä roolissa.

 
Hieman asian vierestä mutta tässä ihan Mielenkiintoinen esitys Viron vapaussodasta. En tiennytkään miten monivaiheinen Viron vapaussota oli ja miten monta eri tahoa siellä oli hääräämässä. Myös suomalaiset pienessä roolissa.

Myös muunlaisia arvioita suomalaisten roolista on esitetty.
Käänteen tekevä voima vainolaisen hönkiessä vain maratonin etäisyydellä Tallinnasta, Narvan vapautus sekä Pajun kartanon valtaus.
 
Ruotsalaiset vapaaehtoiset.

Tuo Olof Palme kaatui Tampereella 3.4. Kalevankankaan taistelun yhteydessä. Ruotsalaisille vapaaehtoisille on muistokivi Kalevankankaan hautumaan pääportin P-alueelle ajettaessa tien oikealla laidalla, Tamperetalon suunnassa. Jos sitä käy katsomassa, menee samalla näppärästi Veikko Sinisalo ja Väinö Linna, joiden haudat on heti pääportilta sisään ja oikealla. Muuan muusikko J. Leskinen on vastapäätä, vasemmalla.
 
Viimeksi muokattu:
Nythän oli kyse siitä, mitä M. ajatteli saksalaisista talvella 1918. Hän oli ollut vuosisadan vaihteessa Saksassa ostamassa keisarille uusia hevosia, kun hevonen potkaisi polven paskaksi. Teemu Keskisarja kirjoitti jotenkin näin: "Venäjällä Mannerehim olisi kuollut tai menettänyt jalkansa. Lääketieteen suurvallassa Saksassa polvi kursittiin yhdeksästä osasta kasaan ja jäi vain lievä ontuminen." Pari kuukautta meni sairaalassa jonka jälkeen Keisari otti M:n vastaan ennen kotiinpaluuta. Tuskin hänellä ennen I MS mitään saksalaisia vastaan oli.

Mannerheim ja saksalainen komentaja Goltz olivat kilpailijoita eivätkä sietäneet toisiaan kun kohteliaisuuden verran. Myöhemmin Mannerheim sai kutsun vierailla Saksassa, mutta ei mennyt kun tiesi Saksan häviävän sodan. Hänhän loi Suomelle suhteet britteihin juuri sillä ettei ollut lainkaan tekemisissä sakujen kanssa.

Mannerheim syntyi maailmaan, jossa ihmisten paikka yhteiskunnassa määräytyi syntymähetkellä. Jos tätä jatkuu viisikymppiseksi, niin ei hän enää 20-luvulla miksikään muuttunut. Diktatuuri olisi varmaan kelvannut, jos riittävä enemmistö olisi pyytänyt. Nöyryyttävä tappio eduuskunnan suorittamassa pressanvaalissa v. 1919 oli vielä mielessä, joten M. ei antanut nimeään mihinkään spekulaatioihin. Pressakausi sodan jälkeen oli ainoastaan jäähdyttelyä ja ansaittujen eläkepäivien odottelua.

Sota loppui Inon valtaukseen 14.5. mutta sen jälkeen piti vartioida vankeja. Punainen puoli taas marssi suoraan vankileirille. Ei tainut edes saada maatalouslomia mutta eihän sotimassa nyt kaikki olleet. Ehkä jäsen @baikal muisteli Jatkosodan mobilisaatiota.

Lopuksi pieni mainospala. Sotahistorian Seura on oikeastaan epävirallinen MpkK:n Sotahistorian osasto, jonka Santahaminan ulkopuoliseen toimintaan voivat siviilit osallistua vapaasti. Se on tuottanut oheisen You Tube-videon, jossa Näsilinnan valtauksen lisäksi puhutaan veritorstain rynnäköstä. Mannerheimin poistuttua taistelut johti saksalainen eversti Ausfeld.

Ansiokkaan loogista ajattelua. Ei välttämättä valitettavasti niinkään oletusarvoista yleisesti.

Tuohon ajanjaksoon, mikä oli monella tasolla ajatellen synkkä, pontimena ja mahdollisuuden antajana oli jokin aivan
muu kuin tämän päivän rakenteet joista "käsittämättömiä" julmuuksia tarkastelemme.

Tuo ei tietenkään tarkoita, ettei mitään vastaavaa voisi tapahtua. Päinvastoin. Sisällissodan tulisi olla tietoisuudessa siitä, mihin veli on veljelleen kykenevä. Kykenevä edelleen, uskon näin.

Joskus nuorena itselläni oli "vihajakso". Tiesin sukuni kärsineen myös sisällissodan jälkeen kyläyhteisön rangaistuksen. Liittyen aivan alakoulu-ikäisten kohteluun. Onneksi tuo pääosin ohi mennyttä on. Viha on raskas kantaa, väsyttävä tila olla. Jotakin erityisen hienoa on tässä suomalaisessa mielenmaisemassa. Siinä kuinka eheinä olemme kertakaikkisen raskaista taakoista ulos tulleet.
 
Jollakin tavalla edelliseen viestiin linkittyen, en saa oikein mielestäni pois ajatusta siitä kuinka yhtenäisenä kansana kohtasimme Neuvostoliiton hyökkäyksen kansakuntaamme vastaan. Yksi maa. Yksi kansa. Yksi sielu.

Tuossa on tälläiselle semiromantikolle jotakin aivan erityisen kaunista.

Se miten kansakuntana selviydyimme ajanjaksosta mikä todennäköisesti olisi toiminut katalyyttinä eriytymiselle jos ei useimmille, niin monille kansakunnille vastaavissa olosuhteissa. Tai hajoamiselle. Tuo on itselleni erityistä. Yhtenäisyyden löytäminen.

Olen omille pojilleni puhunut kovista ajoista sukumme suhteen. Olen myös puhunut raakuuksien jälkeen yhtenäisyyden saavuttaneesta kansasta. Pidän tärkeänä sitä, että historia elää. Pelkät kirjoitukset menneistä eivät välttämättä saavuta samaa vakuuttavuutta kuin (myös) kerrottu.
 
Back
Top