1918 Vapaus tai kansalaissota

[Vonka]

Kun miettii näitä, niin ymmärtää hyvin kommunisminvastaisuuden ja lapuan liikkeen syntymisestä jotain. Oikeistoradikalismi syntyi monesta syystä, yksi syy oli varmasti äärivasemmiston harjoittama kiihotus ja uhkailu.

Väitetään, että edes Ståhlberg ei vastustanut Lapuan liikkeen vaatimia kommunistien toiminnan kieltäviä lakeja. Hän vain painotti, ettei laiton aktivismi saanut vaikuttaa lainsäädäntöprosessiin, vaan tarpeen piti tulla muuta kautta.

Täytyy joskus sukeltaa tähän.

 

[Vonka]

Esitellään yksi luonnevikainen. Joskus puu saa edustaa metsää.

Sortavalassa loisen ja piian poikana syntynyt Heikki Kaljunen oli Keski-Kannaksen rintaman punakomentaja. Hän oli perustamassa Terijoen punakaartia. Kaljusen johtama 300 miehen osasto liikkui jo marras-joulukuussa 1917 aseita ja aktivisteja etsien. Tammikuussa 1918 hän johti punaisten sotaretkiä Karjalassa. Kaljunen oli punaisten Itäisen rintaman ylipäällikkönä ja piti esikuntaansa Terijoen asemalla. Enimmillään hänen komennossaan oli 7000 punakaartilaista.

Heikin lisäksi hänen veljensä Kaarlo oli Viipurissa punakaartissa, komppanianpäällikkö.

Heikki Kaljunen ampui Viipurissa ylioppilas Petter Siilin ja Terijoen asemalla useita sotavankeja sekä monia henkilöitä, joita hän epäili valkoisten hyväksi toimimisesta. Hänen toimintansa oli niin impulsiivista ja mielivaltaista, että punakaartin yleisesikunta yhdessä vaiheessa antoi hänestä pidätysmääräyksen. Ei kenestäkään ollut kuitenkaan hänen pidättäjäkseen.

Wikipedian mukaan punaisten vetäytymisvaiheessa Kaljusen komennossa olleet joukot pitivät rataa auki. Kaljusen käytävän kautta selvisi Pietariin yli 10 000 punaista pakolaista. Hän vei myös junat mukanaan.

Riehui vielä Venäjän sisällissodassa. Katosi 1938 Stalinin vankileirien saaristoon.

 

[Karkki90]

Esitellään yksi luonnevikainen. Joskus puu saa edustaa metsää.

Sortavalassa loisen ja piian poikana syntynyt Heikki Kaljunen oli Keski-Kannaksen rintaman punakomentaja. Hän oli perustamassa Terijoen punakaartia. Kaljusen johtama 300 miehen osasto liikkui jo marras-joulukuussa 1917 aseita ja aktivisteja etsien. Tammikuussa 1918 hän johti punaisten sotaretkiä Karjalassa. Kaljunen oli punaisten Itäisen rintaman ylipäällikkönä ja piti esikuntaansa Terijoen asemalla. Enimmillään hänen komennossaan oli 7000 punakaartilaista.

Heikin lisäksi hänen veljensä Kaarlo oli Viipurissa punakaartissa, komppanianpäällikkö.

Heikki Kaljunen ampui Viipurissa ylioppilas Petter Siilin ja Terijoen asemalla useita sotavankeja sekä monia henkilöitä, joita hän epäili valkoisten hyväksi toimimisesta. Hänen toimintansa oli niin impulsiivista ja mielivaltaista, että punakaartin yleisesikunta yhdessä vaiheessa antoi hänestä pidätysmääräyksen. Ei kenestäkään ollut kuitenkaan hänen pidättäjäkseen.

Wikipedian mukaan punaisten vetäytymisvaiheessa Kaljusen komennossa olleet joukot pitivät rataa auki. Kaljusen käytävän kautta selvisi Pietariin yli 10 000 punaista pakolaista. Hän vei myös junat mukanaan.

Riehui vielä Venäjän sisällissodassa. Katosi 1938 Stalinin vankileirien saaristoon.

Katso liite: 123274

Näiden sankarien loppu Siperian leireillä on ollut karu. En kuitenkaan tunne empatiaa.

 

[Vonka]

Näiden sankarien loppu Siperian leireillä on ollut karu. En kuitenkaan tunne empatiaa.

Tutkimusmielessä kiinnostavaa on Kaljusen yhteys Leniniin ja Trotskiin, jotka vielä vetivät yhtä köyttä 1917-1918.

Suora lainaus:

"Muutamista kertomuksista käy ilmi, että Kaljunen tunsi molemmat vallankumouksen suurmiehet henkilökohtaisesti. Hän oli saanut näiden miesten nimet vieraskirjaansa ja oli tehnyt heille komeat salkut. Lenin oli myös puolustellut
Kaljusta muun muassa Otto Wille Kuusiselle.

Edellisten lähteiden lisäksi on olemassa mielenkiintoinen artikkeli Rajan Turva -lehdessä vuodelta 1937. Tässä artikkelissa Kaljusen lapsuudenystävä kertoo, että Kaljunen väitti olleensa Trotskin autonkuljettajana sekä erikoislähettinä
Suomessa. Kertomus ajoittuu aivan Suomen sisällissodan alle. Miehet tapasivat
Viipurissa pian Pietisen tehtaan kahakan jälkeen. Samaan aikaan olivat suojeluskuntalaiset valmistautumassa omaan retkeensä Hiitolassa.
Nyt alkoi Heikki vuorostaan kertoa: ”Tulen juuri Turusta, jonne toin suuren aselähetyksen punakaartille Tuulasta.” … ”Muistathan, kun viimeksi tapasimme täällä? Heti sen jälkeen menin Pietariin ja jouduin siellä Trotskin autonajajaksi. – Nyt olen Trotskin erikoislähetti Suomessa ja saan antaa määräyksiä sotilasosastoille sekä punakaarteille. Sen olen minä (hän löi rintaansa), joka olen täällä Viipurissakin nyt antanut määräyksen alkuun. Jo on aika tehdä asiat selviksi. (Hän vetäisi taskustaan pinkan papereita ja löi ne mahtipontisesti pöytään.) Tässä on näistä Viipurin tapahtumista Trotskille raportit – ne vaan käännetään venäjäksi."

Tapio Kangasniemi: Tappajan muotokuva (2014)

Kaljunen saattoi pitää rehvastelusta mutta tällaiset tarinat silti vahvistavat käsitystäni vapaussodasta. Kuulen siellä bolsun hengityksen taustalla.

 

[Vot Iivana]

Venäläsillä oli panssarijunia operoimassa Kannaksella ja Suomen puolellakin.. näistä ainakin "Partisan" (aiempi "Kerenski") jäi lopulta rintaman "väärälle" puolelle - punaisten kannalta. Käsittääkseni kyseinen juna toimi myös Kaljusen liikkuvana komentopaikkana (tai hienommin "esikuntajunana") ja se olikin varsin tyylikäs veturilla, tarvittavilla apuvaunuilla ja symmetrisesti eteen sekä taakse sijoitetuilla tykkivaunuilla varustettu.

Tämän junan tykkivaunuja käytetitiin myöhemmin Suomen armeijan Panssarijuna 1 ja 2 vaunuina, ja toinen näistä (sen panssarijunan vaunu, joka ei jäänyt NL:lle) on nyt Parolassa, panssarijunassa luonnollisesti siis.