5.56 vs 7.62
- Viestiketjun aloittaja Second
- Aloitus PVM
Vääpeli
Greatest Leader
Yllättäen, ei vaadi isoja muutoksia. Mitä testirapottia lueskelin, niin ihan näppärälle systeemille vaikutti vs B&T, Surefire yms etutukiin.
Onko osunut silmiin testiä, jossa olisi ammuttu läpi peräkkäin asetetuista ohuista vanerilevyista ja seurattu luodin lentorataa ja -asentoa eri etäisyyksillä? Useimmat netissä silmiin osuneet "risuvaikutusta" mittaavat testit ovat varsin huonosti toteutettuja. Risut ja niiden takana oleva maali ovat liian lähellä toisiaan, jolloin jopa täysin muotonsa menettänyt ja kieppuva luoti löytää maalin. Suomen oloissa luoti saattaa napata risuun lähes heti piipusta lähdettyään ja aiottuun maaliin on vielä helposti matkaa yli sata metriä. Järjellisessä testissä pitäisi laittaa ensimmäiset levyt lähelle asetta ja vaikutusta mittaavat levyt 30-300 metrin päähän.
Victor Charlie
Kapteeni
Juuri tuon takia "risuherkkyys" kuuluu mielestäni enemmän latvalinnustus keskusteluihin kuin sodankäyntiin. Sekä maalin etäisyys, että kohdalle osuvien risujen määrä ja laatu ovat niin vaikeasti määriteltäviä suureita, ettei niiden avulla ole juurikaan mahdollista mallintaa taistelukentän todellisuutta. 7,62x39 lentelee sekin päin hevonkuusta, kun kohdalle osuu tarpeeksi paksu paju ja maaliin on kohtaamisen jälkeen vielä kymmeniä metrejä. Rakenteiden läpäisy ominaisuudet taas ovat helpommin mallinnettavissa, seinät sentään rakennetaan jonkinlaisten standardien mukaan ja kohde yleensä vain muutaman metrin päässä seinän takana.
Maalivaikutuksesta ajattelen, että:
Molemmat kaliiperit läpäisevät pehmeät liivit ja pysähtyvät koviin levyihin.
Raajaosuma, mikäli osuu luuhun, vie aina pelistä pois. Raajaosuma ilman luuhun osumista ei välttämättä ole yhtä vakava. 7,62 tekee sen reiän, minkä tekee, 5,56 tuskin ehtii kääntyä ja hajota.
Päähän ja torsoon tulleet osumat ovat lähes aina hengen vaarallisia, luodin ominaisuuksia enemmän vaikuttavat osumakohta ja se, onko osuman saaneella minkä verran adrenaliinia tai muita myrkkyjä veressään. Viimeistään massiivinen sisäinen verenvuoto pysäyttää liikeen. Niissä tapauksissa, missä vastapuoli on tulossa silmille, lienee myös mahdollista ampua useampia laukauksia "kunnes haluttu tulos on saavutettu". En siis usko, että kaliiperia valitessa kannattaa kiinnittää kovin suurta huomiota siihen, putoaako kohde heti vai hetken päästä, koska tilanteet, joissa "laakista putoamista" tarvitaan, ovat kuitenkin kohtalaisen harvinaisia ja suojavarusteilla, osumakohdalla ja osumaa ottavan fysiikalla on suurempi merkitys kuin aseen kaliiperilla.
No näin siis täältä nojatuolista...
Maalivaikutuksesta ajattelen, että:
Molemmat kaliiperit läpäisevät pehmeät liivit ja pysähtyvät koviin levyihin.
Raajaosuma, mikäli osuu luuhun, vie aina pelistä pois. Raajaosuma ilman luuhun osumista ei välttämättä ole yhtä vakava. 7,62 tekee sen reiän, minkä tekee, 5,56 tuskin ehtii kääntyä ja hajota.
Päähän ja torsoon tulleet osumat ovat lähes aina hengen vaarallisia, luodin ominaisuuksia enemmän vaikuttavat osumakohta ja se, onko osuman saaneella minkä verran adrenaliinia tai muita myrkkyjä veressään. Viimeistään massiivinen sisäinen verenvuoto pysäyttää liikeen. Niissä tapauksissa, missä vastapuoli on tulossa silmille, lienee myös mahdollista ampua useampia laukauksia "kunnes haluttu tulos on saavutettu". En siis usko, että kaliiperia valitessa kannattaa kiinnittää kovin suurta huomiota siihen, putoaako kohde heti vai hetken päästä, koska tilanteet, joissa "laakista putoamista" tarvitaan, ovat kuitenkin kohtalaisen harvinaisia ja suojavarusteilla, osumakohdalla ja osumaa ottavan fysiikalla on suurempi merkitys kuin aseen kaliiperilla.
No näin siis täältä nojatuolista...
Juuri tuon takia "risuherkkyys" kuuluu mielestäni enemmän latvalinnustus keskusteluihin kuin sodankäyntiin. Sekä maalin etäisyys, että kohdalle osuvien risujen määrä ja laatu ovat niin vaikeasti määriteltäviä suureita, ettei niiden avulla ole juurikaan mahdollista mallintaa taistelukentän todellisuutta. 7,62x39 lentelee sekin päin hevonkuusta, kun kohdalle osuu tarpeeksi paksu paju ja maaliin on kohtaamisen jälkeen vielä kymmeniä metrejä. Rakenteiden läpäisy ominaisuudet taas ovat helpommin mallinnettavissa, seinät sentään rakennetaan jonkinlaisten standardien mukaan ja kohde yleensä vain muutaman metrin päässä seinän takana.
Maalivaikutuksesta ajattelen, että:
Molemmat kaliiperit läpäisevät pehmeät liivit ja pysähtyvät koviin levyihin.
Raajaosuma, mikäli osuu luuhun, vie aina pelistä pois. Raajaosuma ilman luuhun osumista ei välttämättä ole yhtä vakava. 7,62 tekee sen reiän, minkä tekee, 5,56 tuskin ehtii kääntyä ja hajota.
Päähän ja torsoon tulleet osumat ovat lähes aina hengen vaarallisia, luodin ominaisuuksia enemmän vaikuttavat osumakohta ja se, onko osuman saaneella minkä verran adrenaliinia tai muita myrkkyjä veressään. Viimeistään massiivinen sisäinen verenvuoto pysäyttää liikeen. Niissä tapauksissa, missä vastapuoli on tulossa silmille, lienee myös mahdollista ampua useampia laukauksia "kunnes haluttu tulos on saavutettu". En siis usko, että kaliiperia valitessa kannattaa kiinnittää kovin suurta huomiota siihen, putoaako kohde heti vai hetken päästä, koska tilanteet, joissa "laakista putoamista" tarvitaan, ovat kuitenkin kohtalaisen harvinaisia ja suojavarusteilla, osumakohdalla ja osumaa ottavan fysiikalla on suurempi merkitys kuin aseen kaliiperilla.
No näin siis täältä nojatuolista...
Jos edes suuntaa saisi aatosten pohjaksi. Tarina kertoo 5,56 millisen kaatuvan ensimmäisesti hipaisusta ja seuraavan risun pirstovan kieppuvan luodin kappaleiksi. Isompien kaliiperien väitetään pitävän asentonsa ja selviävän risukon läpi korkeintaan vauhtia menettäen. Olisi kiva tietää onko näissä kansanviisauksissa mitään pohjaa.
Joskus muutama vuosi sitten olin kohdistelemassa Steyr AUG A2:sta (5,56x45). Ampumaetäisyys 150 metriä ja ensimmäinen kasa oli melko alavoittoinen. Yksi luoti oli tullut selkeästi kylki edellä tauluun, mutta oli kuitenkin "samaa kasaa". Suojavallista ei löytynyt osumia, mutta vallin päällä oli kuivaa heinää joitakin tupsuja. Heinätuppo ja iskemät olivat suurin piirtein samalla korkeudella ja etäisyys heinistä tauluun oli noin kolme metriä. En mene vannomaan, että luodin kaatuminen johtui parista korresta, mutta muutakaan ei sillä hetkellä silmään sattunut. En jatkanut kokeiluja.
7,62x39:llä olen nähnyt pari kokeilua: Ensimmäisessä Jaster-maalilaite oli noin puoli metriä "istutetun" kuusikon (Noin neljä) takana. Maalilevyä ei näkynyt havujen takaa. Laukauksista yli 90% kaatoi Jasterin. Osa laukauksista saattoi mennä kokonaan ohikin, koska pelti ei ollut näkyvissä ja ammunta oli melko reipastahtista. Mutta ei tosiaankaan mikään tieteellinen testi.
Toisessa ei-kovin-tuore männyn pätkä (paksuimmillaan noin 30cm) oli kaadettuna suojavallille taulujen eteen, etäisyys tauluihin noin kolme metriä. Suurin piirtein ryhmän verran väkeä avasi tulen runkoon ja hajonta oli melkoinen. Takavallissa, joka oli noin 8 metriä rungon takana hajonta kasvoi pystysuunnassa noin kahteen metriin. Tauluissakin oli toki osumia. Puusilppua syntyi runsaasti. Edelleen tieteellisyys varsin kaukana.
7,62x39:llä olen nähnyt pari kokeilua: Ensimmäisessä Jaster-maalilaite oli noin puoli metriä "istutetun" kuusikon (Noin neljä) takana. Maalilevyä ei näkynyt havujen takaa. Laukauksista yli 90% kaatoi Jasterin. Osa laukauksista saattoi mennä kokonaan ohikin, koska pelti ei ollut näkyvissä ja ammunta oli melko reipastahtista. Mutta ei tosiaankaan mikään tieteellinen testi.
Toisessa ei-kovin-tuore männyn pätkä (paksuimmillaan noin 30cm) oli kaadettuna suojavallille taulujen eteen, etäisyys tauluihin noin kolme metriä. Suurin piirtein ryhmän verran väkeä avasi tulen runkoon ja hajonta oli melkoinen. Takavallissa, joka oli noin 8 metriä rungon takana hajonta kasvoi pystysuunnassa noin kahteen metriin. Tauluissakin oli toki osumia. Puusilppua syntyi runsaasti. Edelleen tieteellisyys varsin kaukana.
BarrelNut
Kenraali
Eipä juuri. Mä löysin joitain vuosia sitten joitain lähteitä netistä, voisin yrittää etsi niitä nytkin.
Mutta joku suomalainen metsästyslehti teki jonkinlaisen testin muutama vuosi sitten hirvieläinten metsästyksessä käytettävistä patruunoista yleisissä metsästyskaliipereissa aina haulikon täyteisiin asti. Sen hyvin suppean vertailu johtopäätös oli että kaikki poikkeutuivat liikaa jotta kannattaisi ampua pusikossa olevaa hirveä ja olettaa osuvansa sinne minne tähtäsi.
Erään amerikkalaisen foorumin tekstien mukaan luodin muodolla ja vakavuudella oli suurempi merkitys kuin luodin kaliiperilla (normaalien kiväärikaliiperien joukossa). Eli pitkä luoti poikkeutuu heikommin kuin lyhyt luoti, ja jyrkällä rihlauksella ammuttu luoti poikkeutuu vähemmän kuin muuten samanlainen mutta loivalla rihlauksella ammuttu.
Eli pitäisin mahdollisena että luodin läpimittaan verrattuna pidempi 5.56mm luoti ammuttuna jyrkän 1/7 NATO rihlauksen läpi itse asiassa poikkeutuu vähemmän kuin lyhyt 7.62mm luoti ammuttuna RK:n loivemman 1/9.5 rihlauksen läpi.
Toisn erot varmasti ovat marginaaliset.
My bad, ajatukseni olivat ihan .30-30 winchesterissä.
Vonka
Supreme Leader
Eli ei ainakaan 7.62x39 koska vihulainenkin on patruunansa vaihtanut.
Ei niin.
Käsitääkseni 7.62x39 on enemmän huollon ja muoden tukijoukkojen aseena, lähinnä kai siksi että sitä kaliberia löytyy edelleen ja se pitää jollekin porukalle jakaa. Toki aivan terävin kärki varmaan pystyy itsekin vaikuttamaan valintoihinsa ja käsitääkseni 7.62x39 on varannut paikkansa AKE-kaliberina.
Yhden testin olen nähnyt jossa ammuttiin .308 - 45-70 välillä maaliin, ja käytännössä vain hitaat ja raskaat luodit pysyi kuta kuinkin kurssissaan (käytännössä siis isoimmat hirvikaliberit). Eli .223:sta ei testattu, mutta muistaakseni jo .308 käytös risuun osuessa on jo sellainen että ei ole väliä onko .308 vakaampi kuin .223 molemmat todennäköisesti menevät ohi maalin. Toki tarkalleen en muista testiasetelmaa, enkä tuloksiakaan. Yksi ehkä merkittäväkin juttu on että ammuttiinko ratapatruunaa vai metsästyspartuunaa, käytös risuun osuessa voi olla kovasti erilaista riippuen siitä mikä luoti on kyseessä. En muista.
5.45x39-patruunaa ampuvat AK-sarjalaiset ovat jakotavaraa 99%:lla Venäjän armeijan joukoista. Tukevien aselajien taistelijoilla on vanhempaa ja yksinkertaisempaa kalustoa, ensilinjan joukoilla uudempaa ja runsaammin varusteltua. 5.45x39 patruuna tuli palveluskäyttöön jo vuonna 1974 ja siitä hetkestä lähtien se on ollut standardi, eli viimeisen 7.62x39-kaliiberisen yleiseen jakoon tarkoitetun Kalashnikovin (AKM) valmistus loppui valtion puolella 1974. 7.62x39 on itänaapurilla nykyään nimenomaan erikoistyökalu, patruunan ominaisuuksien ja olemassa olevan äänenvaimenninkaluston takia.
No toteutetaanko kisko poraamalla reiät rungon etuosaan ja kiinnittämällä tuki johon etutukki kiinnittyy? Tietysti voidaan miettiä että miten vapaasti värähtelevä on piippu jossa on kiinni kaasumännän suojaputki ja mäntä... Olisi mielenkiintoista tietää miten se vaikuttaa tarkkuuteen. Toivottavasti kisko ulottuu tarpeeksi eteen. Helpointahan olisi ollut olemassaolevia end ja front capia tai miksi niitä nyt nimitetään käyttää ja kiristää niillä etutukki paikoilleen tai dremelöidä ne pois ja kiinnittää suoraan piippuun nelikiskoinen etutukki joka koostuu ylä- ja alaosasta.
Sepeteus
Kapteeni
Vääpeli
Greatest Leader
Se on saman tyylinen M16 etc free float tube. Eli laatikkoon yms ei tule mitään muutoksia, eikä alkuperäisiä kiristyssysteemejä tarvita, joka on just noiden muiden ongelma. Löystyvät parin sadan laukauksen jälkeen ja ei osu edes 03 tauluun 150m päästä.
Pituutta, halkaisija, kiskot yms on ihan tilaajan valittavissa. Joo ei itselataavissa kaasutoimissa voi puhua "oikeasti" vapaavärähtelevistä piipuista.
Tarkemmin en huutele, kun homma on vielä kesken. Tiedä vaikka kilpailijat lukee tätä sivua saa vinkkejä
Eihän se free floatti mitenkään autuaaksi vissiin tee.
Se kuitenkin minimoi parhaiten mahdollisuuksien mukaan aseen piipun värähtelyn tuomaa epätarkkuutta.
Jos patruunat on samoja lippaassa, jos ampuja on hyvä, ja piippu on free float, niin käsittääkseni piipun pitäisi värähdellä laukausten jälkeen "ennustettavalla tavalla".
Tää on vähän niinkuin snaipperin logiikkaa, elikkä tarkkuusaseiden tarkkuus, periaatteessa, perustuu niiden tarkkakäyntisiin osiin, sekä ennustettavaan toimintaan kun ampuu niillä. Piippu ei värähtele omituisesti esim, se on yksi osatekijä.
Se kuitenkin minimoi parhaiten mahdollisuuksien mukaan aseen piipun värähtelyn tuomaa epätarkkuutta.
Jos patruunat on samoja lippaassa, jos ampuja on hyvä, ja piippu on free float, niin käsittääkseni piipun pitäisi värähdellä laukausten jälkeen "ennustettavalla tavalla".
Tää on vähän niinkuin snaipperin logiikkaa, elikkä tarkkuusaseiden tarkkuus, periaatteessa, perustuu niiden tarkkakäyntisiin osiin, sekä ennustettavaan toimintaan kun ampuu niillä. Piippu ei värähtele omituisesti esim, se on yksi osatekijä.
No itseasiassa se että kun se etukädensija rynkyssä ei ole piipussa tai siinä kiinni olevissa kiinnikkeissä niin käytännön tasolla se estää osumapisteen muutoksen kun etukahvasta vedetään tai jätetään vetämättä tiukasti. Ongelma ei niinkään ole siinä puutteessa että piippu ei vapaasti pääse värähtelemään vaan henkilön vetolujuuden muutoksista.
Mulla ei tässä ole tietenkään RK62:sta/M62S:ää mutta ilman muutoksia sen kiinnittäminen runkoon ilman tukea piipusta tai etukädensijan kilkkeistä on mahdotonta ellei sitä hitsata kiinni? Tietysti voihan sen piipun alkupäähän paksuimpaan kohtaan sekä runkoon yhtäaikaisesti kiinnittyvän puristimen tehdä ja siihen kiinnittää kiskoetutukin. Tällä tavoin vaikka se on kiinni piipussa niin se minimoi värähtelyitä kuin jos se olisi ohuemmassa kohdassa ja lähempänä piipunsuuta.
Mulla ei tässä ole tietenkään RK62:sta/M62S:ää mutta ilman muutoksia sen kiinnittäminen runkoon ilman tukea piipusta tai etukädensijan kilkkeistä on mahdotonta ellei sitä hitsata kiinni? Tietysti voihan sen piipun alkupäähän paksuimpaan kohtaan sekä runkoon yhtäaikaisesti kiinnittyvän puristimen tehdä ja siihen kiinnittää kiskoetutukin. Tällä tavoin vaikka se on kiinni piipussa niin se minimoi värähtelyitä kuin jos se olisi ohuemmassa kohdassa ja lähempänä piipunsuuta.