90-vuotias SS-mies kertoo katkeruudesta: Meistä tuli Suomessa toisen luokan kansalaisia

Nonnis, valtioneuvoston selvitystyö alkaa. Tutkimuksia tullaan tekemään mm. Venäjällä ja Ukrainassa. Yksi päälähteistä on Mauno Jokipiin arkisto. Tähän mennessä epäillään kuutta tapausta, joissa suomalainen SS-mies olisi kenties ottanut osaa sotarikoksiin.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005692376.html
Minulla on monta tuntia yhden ss-miehen kertomuksia..mukana myös hyvin karua ja julmaa tarinaa. Tämä henkilö oli ainakin ollut muun kuin natsi ideologian vuoksi matkalla..
Miten määritellään muuten "ottanut osaa" sotarikoksiin?
 
Minulla on monta tuntia yhden ss-miehen kertomuksia..mukana myös hyvin karua ja julmaa tarinaa. Tämä henkilö oli ainakin ollut muun kuin natsi ideologian vuoksi matkalla..
Miten määritellään muuten "ottanut osaa" sotarikoksiin?

Varmaankin niin että onko osallistunut siviilien teloituksiin tms. Sinällään ihan mielenkiintoinen juttu, ja en pidä mitenkään poissuljettuna sitä, että prof. Mauno Jokipii olisi Panttipataljoona -teosta kirjoittaessaan jättänyt mainitsematta tällaisia tapauksia (ts. kaunistellut tapahtumia). Mene ja tiedä sitten mikä mahtanee olla totuus.
 
Minusta Jokipii lähti tutkimaan SS-miehiä nimenomaan selvittääkseen suomalaisten osuuden julmuuksiin, eikä niitä löytänyt.
 
Minusta Jokipii lähti tutkimaan SS-miehiä nimenomaan selvittääkseen suomalaisten osuuden julmuuksiin, eikä niitä löytänyt.

Minä taas olen ymmärtänyt että Panttipataljoona oli SS-miesten asevelijärjestön tilaustyö Jokipiiltä. Tarkoitus oli kirjoittaa pataljoonan historiikki asiakkaalle. Kyllä tämä varmasti hyvää työtä teki, ammattihistorioitsija kun oli ja arvostettu sellainen. En nyt yritä enkä aio mitään lokaa miehen niskaan heittää, mutta en pitäisi mahdottomuutena sitä, että sotaveteraanina Jokipii olisi kirjoittanut kiiltokuvamaisesti. Toisin sanoen tietoisesti vaiennut ikävimmistä asioista. En tiedä miten mahtoi olla. Sitä tässä nyt varmaan myös selvitellään.
 
Rikoksia saattaa paljastua nyt kun tekijät ovat mullanalla, taiainakin siirtymässä sinne. Jollain on saattanut nousta tarve keventää sydäntään ennen loppua ja siten on saattanut löytyä uutta tietoa. Se miten luotettavaa tietoa on enää saatavilla on toinen asia.

Lopuksi, se mikä tänään tulkitaan turhaksi julmuudeksi, tai sotarikokseksi, on saattanut olla tuolloin normaali elämää.
 
Tähän mennessä epäillään kuutta tapausta, joissa suomalainen SS-mies olisi kenties ottanut osaa sotarikoksiin.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005692376.html
Mitä vain löytyy kun tarpeeksi etsii.

Suomella oli puoli miljoonaa ukkoa aseissa, joten olisi ihme jos ei puolta tusinaa syyllistä löytyisi.

En vähättele, mikäli henkilökohtaisia rikkomuksia löytyy. Toivoisin veteraanien kunnian tähden, että asiat pysyisivät oikeassa kontekstissa. Jos on sotamiehenä ollut joukossa joka syyllistyy, onko tuossa tilanteessa ollut juurikaan mahdollisuuksia itse vaikuttaa? Oliko miehillä lähtiessään riittävästi tietoa siitä, mitä tuleman pitää? Osataanko tutkimusten julkituomisessa ottaa huomioon sodan ilmapiiri, josta miehet elivät? Onko otsikointi voitonriemuinen jos syyllisiä löytyy, vai osataanko asia esittää neutraalisti.
 
Mitä vain löytyy kun tarpeeksi etsii.

Suomella oli puoli miljoonaa ukkoa aseissa, joten olisi ihme jos ei puolta tusinaa syyllistä löytyisi.

En vähättele, mikäli henkilökohtaisia rikkomuksia löytyy. Toivoisin veteraanien kunnian tähden, että asiat pysyisivät oikeassa kontekstissa. Jos on sotamiehenä ollut joukossa joka syyllistyy, onko tuossa tilanteessa ollut juurikaan mahdollisuuksia itse vaikuttaa? Oliko miehillä lähtiessään riittävästi tietoa siitä, mitä tuleman pitää? Osataanko tutkimusten julkituomisessa ottaa huomioon sodan ilmapiiri, josta miehet elivät? Onko otsikointi voitonriemuinen jos syyllisiä löytyy, vai osataanko asia esittää neutraalisti.

Hyviä pointteja. Uskoisin kyllä Kansallisarkiston tekevän hyvää työtä. Eivät yleensä repostele tai valitse puolia. Ainakin aiemmat prjektit, esim. ns. Sotasurma-projekti oli hyvin asiallinen. Ammattitutkijoitahan he käyttävät, eivät kohuotsikoita metsästäviä journalisteja.
 
Osataanko tutkimusten julkituomisessa ottaa huomioon sodan ilmapiiri, josta miehet elivät?
Tämä. Tätä olen usein pohtinut. Eräs tuntemani veteraani on kirjoittanut, että vakavasti ja kuolettavasti haavoittuneen vihollisen ampuminen on laupeutta, tuskista pois päästämistä, kidutuskuoleman katkaisua.

Ennen kuin sen täydelleen ymmärtää, on pitänyt olla hädissään kuolevan ihmisen vierellä, hänellä maha auki ja suolet ulkona, kuuntelemassa rääkymistä. voimattomana.
Ja vieläpä useamman kerran, ja sen jälkeen saattaa pystyä tekemään ratkaisuja.
Mutta sanopa tänä päivänä, että kuolettavasti haavoittuneen vihollisen ampuminen on armeliaisuutta. Syvän rauhan moraalikäsitys ja kauan sitten käyty sota...
Ei tämä tietysti juutalaisten joukkomurhiin liity.
 
Tämä. Tätä olen usein pohtinut. Eräs tuntemani veteraani on kirjoittanut, että vakavasti ja kuolettavasti haavoittuneen vihollisen ampuminen on laupeutta, tuskista pois päästämistä, kidutuskuoleman katkaisua.

Ennen kuin sen täydelleen ymmärtää, on pitänyt olla hädissään kuolevan ihmisen vierellä, hänellä maha auki ja suolet ulkona, kuuntelemassa rääkymistä. voimattomana.
Ja vieläpä useamman kerran, ja sen jälkeen saattaa pystyä tekemään ratkaisuja.
Mutta sanopa tänä päivänä, että kuolettavasti haavoittuneen vihollisen ampuminen on armeliaisuutta. Syvän rauhan moraalikäsitys ja kauan sitten käyty sota...
Ei tämä tietysti juutalaisten joukkomurhiin liity.

Nämä asiaa mitään ymmärtämättömät ja kokemattomat ovat usein äänekkäimpiä kun puhutaan eutanasiastakin.
Kyvyttömyys ymmärtää sodan kauheutta, sen olosuhteita ja yksilön asemaa sodassa, ei auta kun tutkitaan historiaa.
 
Onko tosiaan niin, että näillä painostusjärjestöillä on niin suuri valta, että aloitetaan mitä ilmeisemmin julkisrahoitteinen selvitys jostain historian syrjätapauksen marginaalista?

Tässä tapauksessa on. 2003 oli samanlainen tapaus kun kirjailija Elina Sana nosti esiin ihmisluovutukset Gestapolle. Valtion ylin johto (muistaakseni Halonen) reagoi ja selvitystyö käynnistettiin. Tuolloin kaiketi se olennaisin asia mitä tutkittiin oli se, että oliko luovutusten peruste ns. rodullinen. Toisin sanoen luovutettiinko saksalaisille esim. juutalaissyntyisiä puna-armeijan sotavankeja. Nyt sitten yritetään selvittää ottivatko suomalaisen SS-pataljoonan miehet osaa sotarikoksiin itärintamakomennuksensa aikana. Ja jos ottivat niin missä laajuudessa.
 
Tässä tapauksessa on. 2003 oli samanlainen tapaus kun kirjailija Elina Sana nosti esiin ihmisluovutukset Gestapolle. Valtion ylin johto (muistaakseni Halonen) reagoi ja selvitystyö käynnistettiin. Tuolloin kaiketi se olennaisin asia mitä tutkittiin oli se, että oliko luovutusten peruste ns. rodullinen. Toisin sanoen luovutettiinko saksalaisille esim. juutalaissyntyisiä puna-armeijan sotavankeja. Nyt sitten yritetään selvittää ottivatko suomalaisen SS-pataljoonan miehet osaa sotarikoksiin itärintamakomennuksensa aikana. Ja jos ottivat niin missä laajuudessa.

Kyllä nämä selvitetään, koska ovat äärioikeiston rikoksia. Sehän on selvä. Vasemmistovaltamedia komppaa ja rummuttaa ja silmät kiiluen odottaa ja toivoo, että rikollisia löytyy. Jos todetaan, että kukaan suomalainen SS-mies ei syyllistynyt rikoksiin, niin se on YLE:lle ja Hesarille pettymys.

Vaan selvitetäänkö äärivasemmiston rikoksia koskaan? Tiitisen lista se vaan jatkaa salattuna. Koska maksetaan korvauksia virolaisille vapaaehtoisille (tai heidän jälkeläisilleen) jotka luovutettiin Neuvostoliittoon kidutettavaksi ja/tai tapettavaksi? Koska pyydetään anteeksi niiltä suomalaisilta, jotka eksyivät miehitettyyn Porkkalaan ja joutuivat 7 vuodeksi vankileirille Siperiaan? Ei, kyllä se on hyvä, että tutkitaan kuolleiden natsien rikoksia.
 
Kyllä nämä selvitetään, koska ovat äärioikeiston rikoksia. Sehän on selvä. Vasemmistovaltamedia komppaa ja rummuttaa ja silmät kiiluen odottaa ja toivoo, että rikollisia löytyy. Jos todetaan, että kukaan suomalainen SS-mies ei syyllistynyt rikoksiin, niin se on YLE:lle ja Hesarille pettymys.

Vaan selvitetäänkö äärivasemmiston rikoksia koskaan? Tiitisen lista se vaan jatkaa salattuna. Koska maksetaan korvauksia virolaisille vapaaehtoisille (tai heidän jälkeläisilleen) jotka luovutettiin Neuvostoliittoon kidutettavaksi ja/tai tapettavaksi? Koska pyydetään anteeksi niiltä suomalaisilta, jotka eksyivät miehitettyyn Porkkalaan ja joutuivat 7 vuodeksi vankileirille Siperiaan? Ei, kyllä se on hyvä, että tutkitaan kuolleiden natsien rikoksia.

No, Suomen valtio on kovin tarkka maineestaan länsimaisena sivistys / oikeusvaltiona. Eikös pääministeri Paavo Lipponenkin aikoinaan pyytänyt anteeksi jatkosodan aikaisia juutalaispakolaisten luovutuksia Saksaan ?
 
Onko tosiaan niin, että näillä painostusjärjestöillä on niin suuri valta, että aloitetaan mitä ilmeisemmin julkisrahoitteinen selvitys jostain historian syrjätapauksen marginaalista?
Näiden luurankojen penkomisessa kannattaa kuitenkin muistaa myös se, että jos me ei kaiveta, niin joku muu kyllä kaivaa. Esim. ne juutalaisluovutukset, jotka Kansallisarkisto tutki Elina Sanan kirjan jälkeen. Mieluummin meikäläiset tutkijat kuin esim. venäläiset. Jos joudutaan sammuttamaan tulipaloja = oikomaan väärää tietoa, niin informaatiosota on jo aika pitkälle hävitty.
 
Näiden luurankojen penkomisessa kannattaa kuitenkin muistaa myös se, että jos me ei kaiveta, niin joku muu kyllä kaivaa. Esim. ne juutalaisluovutukset, jotka Kansallisarkisto tutki Elina Sanan kirjan jälkeen. Mieluummin meikäläiset tutkijat kuin esim. venäläiset. Jos joudutaan sammuttamaan tulipaloja = oikomaan väärää tietoa, niin informaatiosota on jo aika pitkälle hävitty.

Juu, nimenomaan. Voitte muuten uskoa että JUURI tällaisiin saumoihin iskee Johan Bäckman ja muut ryssän kätyrit.
 
Näiden luurankojen penkomisessa kannattaa kuitenkin muistaa myös se, että jos me ei kaiveta, niin joku muu kyllä kaivaa. Esim. ne juutalaisluovutukset, jotka Kansallisarkisto tutki Elina Sanan kirjan jälkeen. Mieluummin meikäläiset tutkijat kuin esim. venäläiset. Jos joudutaan sammuttamaan tulipaloja = oikomaan väärää tietoa, niin informaatiosota on jo aika pitkälle hävitty
Meikäläiset tutkijat tarkoittaa tässä....
Elina Sana oli entinen Suomi-Neuvostoliitto-Seuran tiedottaja. Kirjoitti kirjan, joka sai ilmestymisvuonna 2004 Tieto-Finlandia palkinnon. Lähinnä siitä syystä, että valitsijana sinä vuonna toimi - kuinka ollakaan, Hannu Taanila. Palkinnosta seurasi laaja julkisuus ja lehtikirjoittelu, josta kiinnostui meillä silloin hyvässä maineessa ollut Simon Wiesenthal-keskus. Ei kuitenkaan se Simon Wiesenthal, jonka varmaan moni forumillakin muistaa. Ansioitunut 95 v vanhus oli jo eläkkeellä ja brändi myyty jenkkeihin, jossa tehdään vain bisnestä eikä enää metsästetä natseja. SW-Center lähestyi sieltä Suomen hallitusta kysyen mitä aioitte asiassa tehdä. Seurasi lisää julkisuutta HS etunenässä; kuitenkin niin, ettei SW-Centerin uutta omistuspohjaa (tietenkään) tuotu julki.

Elina Sana, silloin eri sukunimellä, pääsi taas alunperin pinnanlle tutkijana, kun läpipolitisoitunut toimikunta (arvaattekin kenen äänin) antoi hänelle Valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 1979 edellisestä samaa aihetta käsitelleestä kirjasta ss Hohenhörn. Kulttuuriministerinä sattui silloin olemaan SKDL:n Kalevi Kivistö. Molemmat edellämainitut kirjat lytättiin toisten tutkijoiden toimesta myöhemmin, mutta eihän se tietenkään ketään kiinnostanu.

Että sellaisia "puolueettomia" tutkijoita....
 
Meikäläiset tutkijat tarkoittaa tässä....
Elina Sana oli entinen Suomi-Neuvostoliitto-Seuran tiedottaja. Kirjoitti kirjan, joka sai ilmestymisvuonna 2004 Tieto-Finlandia palkinnon. Lähinnä siitä syystä, että valitsijana sinä vuonna toimi - kuinka ollakaan, Hannu Taanila. Palkinnosta seurasi laaja julkisuus ja lehtikirjoittelu, josta kiinnostui meillä silloin hyvässä maineessa ollut Simon Wiesenthal-keskus. Ei kuitenkaan se Simon Wiesenthal, jonka varmaan moni forumillakin muistaa. Ansioitunut 95 v vanhus oli jo eläkkeellä ja brändi myyty jenkkeihin, jossa tehdään vain bisnestä eikä enää metsästetä natseja. SW-Center lähestyi sieltä Suomen hallitusta kysyen mitä aioitte asiassa tehdä. Seurasi lisää julkisuutta HS etunenässä; kuitenkin niin, ettei SW-Centerin uutta omistuspohjaa (tietenkään) tuotu julki.

Elina Sana, silloin eri sukunimellä, pääsi taas alunperin pinnanlle tutkijana, kun läpipolitisoitunut toimikunta (arvaattekin kenen äänin) antoi hänelle Valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 1979 edellisestä samaa aihetta käsitelleestä kirjasta ss Hohenhörn. Kulttuuriministerinä sattui silloin olemaan SKDL:n Kalevi Kivistö. Molemmat edellämainitut kirjat lytättiin toisten tutkijoiden toimesta myöhemmin, mutta eihän se tietenkään ketään kiinnostanu.

Että sellaisia "puolueettomia" tutkijoita....
Ja Sanan kirjan jälkeen tuli se hanke. Marssijärjestys on sama nytkin. Ensin väite, sitten selvitys.
 
Meikäläiset tutkijat tarkoittaa tässä....
Elina Sana oli entinen Suomi-Neuvostoliitto-Seuran tiedottaja. Kirjoitti kirjan, joka sai ilmestymisvuonna 2004 Tieto-Finlandia palkinnon. Lähinnä siitä syystä, että valitsijana sinä vuonna toimi - kuinka ollakaan, Hannu Taanila. Palkinnosta seurasi laaja julkisuus ja lehtikirjoittelu, josta kiinnostui meillä silloin hyvässä maineessa ollut Simon Wiesenthal-keskus. Ei kuitenkaan se Simon Wiesenthal, jonka varmaan moni forumillakin muistaa. Ansioitunut 95 v vanhus oli jo eläkkeellä ja brändi myyty jenkkeihin, jossa tehdään vain bisnestä eikä enää metsästetä natseja. SW-Center lähestyi sieltä Suomen hallitusta kysyen mitä aioitte asiassa tehdä. Seurasi lisää julkisuutta HS etunenässä; kuitenkin niin, ettei SW-Centerin uutta omistuspohjaa (tietenkään) tuotu julki.

Elina Sana, silloin eri sukunimellä, pääsi taas alunperin pinnanlle tutkijana, kun läpipolitisoitunut toimikunta (arvaattekin kenen äänin) antoi hänelle Valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 1979 edellisestä samaa aihetta käsitelleestä kirjasta ss Hohenhörn. Kulttuuriministerinä sattui silloin olemaan SKDL:n Kalevi Kivistö. Molemmat edellämainitut kirjat lytättiin toisten tutkijoiden toimesta myöhemmin, mutta eihän se tietenkään ketään kiinnostanu.

Että sellaisia "puolueettomia" tutkijoita....
Taisipa olla taannoisessa Hennalan 1918 vankileirin naismurhienkin tuoreimmissa julkaisuissa samaa henkeä. En ole siinä keississä osapuolien poliittisia sidoksia tutkinut, mutta voisin olettaa, että samat tiirikat käytössä.
 
Back
Top