A-10 Warthog

A-10: ssä on lukemani perusteella lähes aina hehkutettu sen voimakasta, läpäisevää ja kauaskantoista tykkiä. Tietenkin tuo kone tarvitsee täyden ilmaherruuden, mutta sitä ihmettelen, kun täälläkin konetta moititaan tyhjänpäiväiseksi nykyaikana(poislukien kehitysmaasodat), miksi USA toi Viroon A-10 koneita muutama viikko sitten, jos niillä ei ole edes pelotearvoa ??? Onko USA nyt ymmärtänyt jotain väärin?

@baikal nosti esille jo merkittävänä tekijänä pelotearvon ja kyllä - minustakin kyseisellä koneella on edelleen olemassa oleva pelotearvo, mutta on tietenkin huomioitava se, että suunnittelussa on jo alunperin huomioitu tietyt lähtökohdat ja asetelmat, jotka puhuvat koneen käytön puolesta.

Välttämättä suomalaisessa metsämaastossa kone ei olisi parhaimmillaan mutta Keski-Euroopassa laajempia ja sankkoja metsiä on olennaisesti vähemmän ja vastaavasti aukeita ja tasaisia alueita huomattavasti enemmän, jolloin, kun huomioidaan vastustaja eli koneen suunnitteluajankohtana Neuvostoliiton ja sen liittolaisten asevoimat (runsaasti panssari- ja motorisoitua kalustoa keskisen Euroopan aukeilla mailla), niin koneella ja sen tykillä & ohjuksilla ja tuolloin pommeilla oli olennaisesti enemmän kohteita ja pidettiin itsestään selvänä sitä, että hitaahkosti matalalla lentävä tehokkain asein (sitä tykkiä unohtamatta) lentävä rynnäkkökone muodostaa etenkin runsaille apc ja ifv ja muulle kalustolle huomattavan uhkatekijän, unohtamatta niitä taistelupanssarivaunujakaan. Kyse oli koneen pelotevoimasta ja myötä tulevasta oletettavissa olevasta demoralisoivasta voimasta.

Edelliseen kun yhdistetään vielä se, että kone kesti hyvin osumia ja osaavat lentäjät saivat huomattaviakin vaurioita saaneen koneen lennettyä takaisin tukikohtaansa niin ei pidä ryhtyä väheksymään konetta, ei etenkään kun huomioidaan mille aikakaudelle se oli suunniteltu ja millaiseen tilanteeseen se oli tarkoitettu.

Nykyään koneen tulivoimaisen tykin rooli tietyissä sodissa on vähentynyt, osaltaan tämä johtuu muun aseistuksen kehittymisestä ja toisaalta siitä, että trendi on ollut se, että pyritään saavuttamaan tilanne, jossa voidaan operoida lähi-ilmatorjunnan ulottumattomista - aina tämä ei tietenkään ole mahdollista eikä välttämättä edes tavoitekaan. Operaatio Desert Stormin aikana ns. täsmäaseiden keskimääräinen operointietäisyys oli vain reilut 4 km kun se toisen Persianlahden sodan aikana (2000-luvun puolella) oli moninkertaisesti edellinen. Tietty aavikko-olosuhteet tarjoavat otollisen ympäristön täsmäaseiden tehokkaammalle käytölle vrt. rikkonainen, vuoristoinen, metsämaasto tms. vastaava maasto, jossa kasvillisuus ja maaston muodot tuottavat ongelmia. Mutta tästäkään kehityksestä huolimatta en nyt lähtisi väheksymään A-10:ä. Ja jotain sen merkityksestä kertoo kuitenkin se ettei siitä ihan helpolla olla halukkaita luopumaan. Jos korvaava riittävän tehokas asejärjestelmä olisi tilalla niin uskoisinpa, että korvaaminen olisi olennaisesti kivuttomampi tehtävä mitä se näyttää olevan - ja on.

vlad.
 
Kiitän edellisistä minua tukevista, hyvistä perusteluista. Ymmärrän näin maallikkonakin A-10 arvon vähenneen nykyaikana ilmatorjunnnan kehittymisen vuoksi, etenkin ohjusten ja kun niitä on lähes joka maalla.
Mutta kieltämättä olen suuri A-10 fani, mikä varmasti on tullutkin esiin. Nykyajan huipputekniset IT-ohjukset kun lähetetään nappia painamalla matkaan, ne kiemurtelemalla, kierosti ja salakavalasti etsivät silmänsä avulla kohdettaan, kunnes löytävät sen tai ei. Mutta A-10 tykki, Ahh..siinä on vielä jotain vanhanajan herrasmiesmäistä, suoraa, raakaa, voimaa, kovaäänistä,rehellistä ja pelottavaa...testosteronia nostavaa...
Tunneihmiselle vaikea asia.
 
A-10: ssä on lukemani perusteella lähes aina hehkutettu sen voimakasta, läpäisevää ja kauaskantoista tykkiä. Tietenkin tuo kone tarvitsee täyden ilmaherruuden, mutta sitä ihmettelen, kun täälläkin konetta moititaan tyhjänpäiväiseksi nykyaikana(poislukien kehitysmaasodat), miksi USA toi Viroon A-10 koneita muutama viikko sitten, jos niillä ei ole edes pelotearvoa ??? Onko USA nyt ymmärtänyt jotain väärin?:rolleyes:

Tykkihän koneessa kyllä on tehokas, vaikkei sillä välttämättä enään pystytä tuhoamaan panssarivaunuja. Myös ammuksia kannetaan huomattava määrä sekä siipien alla että tykkiä varten, mikä taloudellisten moottoreiden kanssa teki siitä hyvän koneen hiekkamaiden sissejä vastaan.

Ongelmaksi kuitenkin Euroopassa muodostui koneen suorituskyky. 18m kärkiväli ja muoto loisti sekä maalla- että hävittäjissä olevissa tutkissa, ja noin 700kmh maksiminopeus korkealla tarkoitti ettei kone pystynyt pakenemaan kohti tulevilta uhilta (MiG-23 kone pystyi lentämään noin 1500kmh matalalla). Myös koneen A-mallin sensorijärjestelmät oliva ehtaa 70-luvun tavaraa. Vielä Balkania ja Irakia pommittaessa lentäjät suunnistivat vertaamalla maaston muotoja fyysiseen karttaan ja kompassiin. Maalinosoituslaitteitakaan ei koneille ollut vaan lentäjät käyttivät kiikareita koneen sisällä. Pimeänäkölaitteita tai huonon sään lentolaitteistoa ei myöskään ollut olemassa, vaan lentäjät käyttivät ns. jesariratkaisua ja kantoivat IP-hakukärkistä maverick- ohjusta jonka pienelle kuvaruudulle lähettämän kuvan perusteella pystyttiin suunnistamaan ja laskeutumaan. Ongelmalliseksi tässä tosin muodostui se että ohjuksen hakukärki pysyi toimintakykyisenä vain noin puoli tuntia kerrallaan.

Se C- konemalli mitä Irakissa Afganistanissa on nähty on täysin eri kone A-malliin verrattuna. Päivittäminen C-tasolle alkoi muistaakseni vasta vuonna 2007, jolloin kone sai ensimmäiset digitaaliset järjestelmät, datalinkit, kyvyn kantaa maalinosoituslaitteita, gps-järjestelmät jne.

A-mallin ohjaamo. Keskellä vasemmalla tutkavaroittimen kuvaruutu ja oikealla maverick-ohjuksen kuvaruutu

Fairchild_Republic_A-10A_Thunderbolt_II_cockpit_2_USAF.jpg



C-mallin ohjaamo:

5874756631_a1cca13542_b.jpg
 
Toisaalta taas venäläisten look down/shoot down-tutkien suorituskyvyssä ei ollut vielä 1980-luvulla valtavasti kehumista, ja hidas mutta ketterä kone voi olla yllättävän vaikea ampua alas vaikka se havaitaankin. Justiinsa luin A-10:n kehitykseen haastatteluillaan osaltaan vaikuttaneen Stuka-ässä Rudelin muistelmia; kovasti vaan ukko ja hänen lentueensa lentelivät Stukilla matalalla sekä venäläisiä että länsiliittolaisten hävittäjiä hämäten sodan loppuun saakka, vaikka paperilla katsoen Stuka oli wanhentunut jo 1940. Viimeisen lennonkin amerikkalaiselle kentälle Rudel teki Stukalla. Itte ainakin olin hämmästynyt miten vähän yksikkö kärsi tappioita hävittäjille, jossain vaiheessa ilmeisesti olivat jopa plussalla pudotustilastoissa!

Jostain ymmärsin että 30 mm tykki on osittain 37 mm Kanonenvogel-Stukalla paljon lentäneen Rudelin näkemysten ansiota: hän piti tykkikonetta tehokkaana pst-aseena kun lentsikalla pääsee ampumaan joko takaa tai syöksystä katolle, ja tykillä kykeni osumaan tarkasti 30 x 30 cm maaliin.
 
Rudelin kirjoittama Stuka lentäjä oli pakollista luettavaa A-10 suunnittelutiimissä.

Rudelin muistelmissa todetaan, että olisi pitänyt tehdä pst-lentokone jolla olisi ollut aseena kaksi korkean tulinopeuden 30 mm:n konetykkiä ja niiden amputarvikkeena volframista valmistettuja panssariammuksia.

Saksalaisten havainnot ilmasta tapahtuvan panssarintorjunnan osalta jäivät vuosikymmeniksi unholaan. Kehitys oli sen suuntaista, että 50-luvulla tärkeimmäksi lentokoneaseeksi nousi raketti. Raketeista kehiteltiin sitten sirpaleversioita pehmeitä ja puolikovia maaleja vastaan, onteloversiot pst-käyttöön ja nopeita sirpakärkisiä raketteja ilmataisteluun. Kehitettiinpä jopa ydinkärjellä varustettu ilmataisteluraketti pommikonelaivueiden torppaamiseen. Myöhemmin 60-luvulla alkoi taas ohjuskausi. Toisaalta vietnamissa huomattiin rakettien surkea osumatarkkuus liikkuviin pienehköihin maaleihin. esim. jokivenettä saatettiin tulittaa kymmenillä raketeilla ilman vaikutusta.

Rudel taidettiin ampua alas toistakymmentä kertaa ja viimeiset sotalennot mies suoritti jalkaproteesin kanssa. Rudelin muistelmista käy selvästi ilmi pst-koneet ottavat osumaa ja A-10:n suunnittelussa tämä huomioitaan koneen panssaroinnissa ja varajärjestelmissä.

Toisaalta on todettava, että Rudel ei lentänyt vain Stukalla vaan osa sotalennoista vuosina 44 ja 45 tehtiin Focke-Wulf Fw 190 koneella ja suoritustapana oli vaakapommitus.
 
A-10: ssä on lukemani perusteella lähes aina hehkutettu sen voimakasta, läpäisevää ja kauaskantoista tykkiä. Tietenkin tuo kone tarvitsee täyden ilmaherruuden, mutta sitä ihmettelen, kun täälläkin konetta moititaan tyhjänpäiväiseksi nykyaikana(poislukien kehitysmaasodat), miksi USA toi Viroon A-10 koneita muutama viikko sitten, jos niillä ei ole edes pelotearvoa ??? Onko USA nyt ymmärtänyt jotain väärin?:rolleyes:

A-10:n pääase on aina ollut Maverick, tykkiä on vaan helpompi hehkuttaa suurelle yleisölle koska Maverickia voi kantaa melkein mikä tahansa kone, GAU-8 on ainutlaatuinen A-10:lle.
A-X-ohjelma perustuu Vietnamin sodan kokemuksiin jossa hitaat ja tulivoimaiset Skyraiderit osoitautuivat hyödyllisemmiksi tulitukikoneiksi kuin nopeat suihkuhävittäjät. A-10:stä tehtiin hidas, panssaroitu, pitkän toiminta-ajan omaava kone jossa oli iso tykki - vaatimuksia väsäämässä oli mm. Pierre Sprey. A-10:n päätehtäväksi määriteltiin kuitenkin panssarintorjunta koska tuon ajan uhkakuva oli Länsi-Saksan läpi vyöryvät Kaartin panssariarmeijat.
80-luvulla lähi-ilmatorjunta kuitenkin kehittyi niin ettei taistelukentän yläpuolella kiertely ja uhkien röpöttely tykillä enää voinut toimia. A-10:kin joutui suurimman osan aikaa lentämään korkealla ja käyttämään standoff-aseita ja tykki oli siinä kuollutta painoa. Afganistanissa ja muissa puskasodissa joissa torjunta on heikompaa, tilanne on toinen mutta sinnekin alunperin panssarintorjuntaan tarkoitettu tykki on ylimitoitettu. Isosta lähtönopeudesta ei ole erityisempää hyötyä kun ammutaan sissejä sirpaleammuksilla, lähinnä päinvastoin.

Tuossa kuvassa esitellään Su-25:een aseistusta, näkyy hyvin miten paljon kompaktimpi Gast-periaatteen tykki on. Tulinopeus on tuossakin 3000 laukausta minuutissa mikä lienee täysin riittävä. Tietysti Gatling-tykki on jonkun verran luotettavampi. Amerikkalaiset eivät tunnu oikein luottavan puhtaasti mekaanisiin tykkeihin.
 
Toisaalta taas venäläisten look down/shoot down-tutkien suorituskyvyssä ei ollut vielä 1980-luvulla valtavasti kehumista, ja hidas mutta ketterä kone voi olla yllättävän vaikea ampua alas vaikka se havaitaankin. Justiinsa luin A-10:n kehitykseen haastatteluillaan osaltaan vaikuttaneen Stuka-ässä Rudelin muistelmia; kovasti vaan ukko ja hänen lentueensa lentelivät Stukilla matalalla sekä venäläisiä että länsiliittolaisten hävittäjiä hämäten sodan loppuun saakka, vaikka paperilla katsoen Stuka oli wanhentunut jo 1940. Viimeisen lennonkin amerikkalaiselle kentälle Rudel teki Stukalla. Itte ainakin olin hämmästynyt miten vähän yksikkö kärsi tappioita hävittäjille, jossain vaiheessa ilmeisesti olivat jopa plussalla pudotustilastoissa!

Sen jälkeen kun pommit pudotettiin, Stuka oli yllättävän ketterä kone, ja varmasti vaikea maali matalalla jos lentäjä osasi asiansa. Tyynenmeren sotanäyttämöllä vastaavia koneita - Aichia ja Dauntlessia - käytettiin myös hävittäjinä hätätilassa.
Sen perusteella mitä olen lukenut, itärintaman maataistelulentäjillä molemmin puolin oli tapana lentää oman it:n suojiin jos vihollishävittäjät hyökkäsivät. Riskinä oli tietysti joutua oman it:n ampumaksi, mutta Stuka ainakin oli suht helposti tunnistettavissa.
 
Viimeksi muokattu:
Toisaalta taas venäläisten look down/shoot down-tutkien suorituskyvyssä ei ollut vielä 1980-luvulla valtavasti kehumista, ja hidas mutta ketterä kone voi olla yllättävän vaikea ampua alas vaikka se havaitaankin.

Mikäli muistan oikein niin vasta MiG-29:n ja hiukan myöhemmin Su-27:n astuttua laajamittaiseen palvelukseen Neuvostoliiton ilmavoimien look down/shoot down kyky parani olennaisesti - tätä ennen se oli olennaisesti rajallisempi, josta päästään sitten toteamukseesi, jonka mukaan A-10:n havaitseminen ei vielä tarkoittanut sitä, että se voitiin ampua alas.

Arvioitaessa jonkin koneen toimintaedellytyksiä on tietty muistettava aina huomioida aikakausi ja ns. vihollisen (tai merkittävimmän vihollisen) asevoimien kyky operoida. A-10:n kohdalla tämä pätee erinomaisen hyvin, kun Neuvostoliiton ilmavoimien konekannasta huomattavalla osalla oli rajallinen tai suorastaan olematon kyky look down/shoot down toimintaan välttämättä ei tarvinnut huomioida niitä asioita niin merkityksellisinä jotka tänä päivänä otettaisi huomioon. Toisaalta kylmä sota päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen ja sen jälkeen viholliskuva muuttui olennaisella tapaa kohtalaisen pitkäksi ajaksi ja A-10 palveli sellaisilla näyttämöillä joilla Yhdysvalloilla (liittolaisineen) oli ehdoton ilmaylivoima, koneen käyttöä saatettiin jatkaa entisin edellytyksin. Edelleen sanoisin, että kone on tehokas ase tietyin edellytyksin ja sillä on olemassa oleva pelotevaikutus - etenkin modernisoidulla C-versiolla. Toki tykin merkitys on olennaisesti toinen ja sitä voidaan jopa pitää ylimitoitettuna aseena tämän päivän sotaan modernilla taistelukentällä, jolla modernein asein taistelevan vihollisen erilainen ilmatorjunta on tehokasta, joten tykin paino olisi mahdollista korvata jollain toisella asejärjestelmällä ja asentaa koneeseen olennaisesti pienempi tykki. Mutta se, että jenkit eivät ole korvanneet sitä vieläkään antaa ymmärtää, että koneella uskotaan olevan edelleen tarkoituksensa - ei jenkeilläkään rahaa niin tolkuttomasti ole, että he täysin hyödyttömiä asejärjestelmiä käytössä pitäisivät. (Toisaalta konetta ei välttämättä ole korvattu, koska ei ole ollut olemassa ehdottoman konkreettista tarvetta sille, joten sen pitäminen "rivissä" on tarkoituksen mukaista).

vlad.
 
Uskooko joku, että jos venäläiset pitää A-10 leluna, että se olisi lähetetty Viroon? Se ei silloin ehkäisisi yhteenottoa, vaan päinvastoin, antaisi mielikuvan vastustajan heikkoudesta ja yllyttäisi Venäjää yhteenottoon.
 
Uskooko joku, että jos venäläiset pitää A-10 leluna, että se olisi lähetetty Viroon? Se ei silloin ehkäisisi yhteenottoa, vaan päinvastoin, antaisi mielikuvan vastustajan heikkoudesta ja yllyttäisi Venäjää yhteenottoon.

Minä uskon että Baltiassa olevien Amerikkalaisten joukkojen suurin ennaltaehkäisevä vaikutus perustuu sotilaiden passeihin. Venäjä voi pitää mitä tahansa kalustoa minä haluaa mutta Yhdysvaltain sotilaan henkeä ei Venäjä uskalla rinnastaa Ukrainalaisen/Virolaisen/Suomalaisen sotilaan henkeen. Niin kauan kun USA oikeasti seisoo Baltian (ei välttämättä Baltian itsensä vaan enemmänkin NATO:n takia) takana ja pitää yllä uskottavaa pelotetta siitä ettei se jätä reagoimatta sotilaidensa mahdollisiin kuolemiin Venäjän toimien seurauksena, ei itse kalustolla ole mielestäni mainittavaa merkitystä.

Pyyntö moderaattoreille: Nämä A-10 keskustelut voisi kaikessa mielenkiinnossaan siirtää aiheeseen kuuluvaan topicciin (ja tätä topiccia siistiä) ja koetetaan pitää tämä ARMATA T-14 -aiheisena.
 
Toisaalta taas venäläisten look down/shoot down-tutkien suorituskyvyssä ei ollut vielä 1980-luvulla valtavasti kehumista, ja hidas mutta ketterä kone voi olla yllättävän vaikea ampua alas vaikka se havaitaankin.

Hävittäjille kyllä, mutta ilmatorjunnalle helppo maali. Desert Stormissa A-10:t vedettiin pois Tasavaltalaiskaartin kimpusta koska tappioita tuli liikaa.
 
6 koneen tappio liikaa? joista 4 ammuttiin alas ja 2 pääsi takasin kentälle.
Minusta toi on vähän verrattuna suoritettuun tehtävä määrään ja tuhottuun kalustoon verrattuna. Tai puhumattakaan miten paljon muita koneita liittouma menetti.
 
Minä uskon että Baltiassa olevien Amerikkalaisten joukkojen suurin ennaltaehkäisevä vaikutus perustuu sotilaiden passeihin. Venäjä voi pitää mitä tahansa kalustoa minä haluaa mutta Yhdysvaltain sotilaan henkeä ei Venäjä uskalla rinnastaa Ukrainalaisen/Virolaisen/Suomalaisen sotilaan henkeen. Niin kauan kun USA oikeasti seisoo Baltian (ei välttämättä Baltian itsensä vaan enemmänkin NATO:n takia) takana ja pitää yllä uskottavaa pelotetta siitä ettei se jätä reagoimatta sotilaidensa mahdollisiin kuolemiin Venäjän toimien seurauksena, ei itse kalustolla ole mielestäni mainittavaa merkitystä.

Pyyntö moderaattoreille: Nämä A-10 keskustelut voisi kaikessa mielenkiinnossaan siirtää aiheeseen kuuluvaan topicciin (ja tätä topiccia siistiä) ja koetetaan pitää tämä ARMATA T-14 -aiheisena.

Varmasti USA:n miehistön paikalla olo on suurin pelote, uskon myös. Mutta en usko, että Venäjä rinnastaa Suomalaisenkaan henkeä Ukrainalaiseen, kyllä tässä ollaan niin yhteyksissä oltu niin Natoon ,USA:han, pohjoismaihin kuin muihinkin länsimaihin, sotaharjoitusten ,muun muodossa ja olllaan eri tavalla osa länttä, kuin Ukraina.
Mutta A-10:n osalta, siis USA on näköjään tehnyt monien mielestä laskuvirheen...
 
A-10 vetäminen pois Euroopasta taisi kyllä johtua Neuvostoliiton ja Varsovan liiton romahtamisesta, eikä niinkään koneen ja pilottien kyvyttömyydestä. A-10 pilotit kyllä hyvin tiesivät (muiden rynnäkköpilottien tapaan) miten hengelle hupaa tuo touhu on sellaista vastustajaa vastaan. A-10 yksiköt vedettiin pois Euroopasta kun idästä ei ollutkaan enää tuhansien panssariajoneuvojen tulva tulossa.

Hyvin ovat pärjänneet toistaiseksi erilaisissa tehtävissä.
 
Viimeksi muokattu:
Miksi lähetettiin A-10 eikä helikoptereita? Kuvittelen että helikopteri olisi parempi suppealla alueella, kuten pelkkä Viro tai pelkkä Latvia.
Ilmeisesti nuo on lähetetty koko Baltian suojaksi jolloin lentokone ehtii paremmin, ja jopa merelle. Stukatkin upotti laivoja.
Nykylaivan komentosilta kestää vielä huonommin 30-millisen räpätystä. Jos silput ja soihdut toimii niin panisi säleiksi koko laivan.

Ohjaamokuvista näkee hyvin koneen kaksimoottorisuuden. Kaasuvivut, kierrosmittarit, moottorin lämpömittarit ja palosammutus.
B-52 koneessa monia mittareita pitää olla 8 kpl setti. Se vie jo aika paljon tilaa.
 
Miksi lähetettiin A-10 eikä helikoptereita? Kuvittelen että helikopteri olisi parempi suppealla alueella, kuten pelkkä Viro tai pelkkä Latvia.
Ilmeisesti nuo on lähetetty koko Baltian suojaksi jolloin lentokone ehtii paremmin, ja jopa merelle. Stukatkin upotti laivoja.
Nykylaivan komentosilta kestää vielä huonommin 30-millisen räpätystä. Jos silput ja soihdut toimii niin panisi säleiksi koko laivan.

Puhdas arvaus: helikopteri tarvitsee kuljetuskoneen (= $$$) siirtoon Atlantin yli, A-10 voidaan lentää ilmatankkauksen avulla. Mahdollisesti haluttiin myös harjoitella joint-operaatioita armeijan ja ilmavoimien välillä. Lisäksi saadaan A-10 laivueille lisää kokemusta ulkomaan komennuksista.
 
A-10 vetäminen pois Euroopasta taisi kyllä johtua Neuvostoliiton ja Varsovan liiton romahtamisesta, eikä niinkään koneen ja pilottien kyvyttömyydestä. A-10 pilotit kyllä hyvin tiesivät (muiden rynnäkköpilottien tapaan) miten hengelle hupaa tuo touhu on sellaista vastustajaa vastaan. A-10 yksiköt vedettiin pois Euroopasta kun idästä ei ollutkaan enää tuhansien panssariajoneuvojen tulva tulossa.

Hyvin ovat pärjänneet toistaiseksi erilaisissa tehtävissä.

Saddam menetti 900 tankkia ja 2000 muuta ajoneuvoa pelkästään A-10 koneille.
 
6 koneen tappio liikaa? joista 4 ammuttiin alas ja 2 pääsi takasin kentälle.
Minusta toi on vähän verrattuna suoritettuun tehtävä määrään ja tuhottuun kalustoon verrattuna. Tai puhumattakaan miten paljon muita koneita liittouma menetti.

Näin kuitenkin tekivät. Tasavaltalaiskaartin yksiköt oli varustettu moderneilla it-ohjuksilla, niiden kimppuun käyminen matalalla lentävillä koneilla oli liian vaarallista.
A-10 on toki edelleen tehokas oikein käytettynä, ei siinä mitään. Sen alkuperäistä toiminta-ajatusta on vain jouduttu muuttamaan kun uhkaprofiilit ovat kehittyneet. Tässä ei ole mitään erikoista, näin on käynyt monelle muullekin koneelle.
 
Päivää ennen sodan loppumista ammuttiin viimeinen A-10. joka selvisi yhdellä moottorilla ja ilman hydrauliikkaa takasin kentälle, mutta epäonnistui laskeutumisessa.
Eli jenkitkö olisi vetänyt ne pois 24h ennen sodan loppumista? Vaikea uskoa.
Sen sijaan brittien Tornado koneiden taktiikka epäonnistui täysin.
 
Jahas, mutta ryhdytäämpäs nyt vitjan aiheen mukaisesti pilkkaamaan Armataa. PR-tappio oli melkoinen, eikä se muuksi muutu. Tuhansien vaunujen sarjatuotantoon on matkaa ja epäillä sopii, että tuote jää PR-tuotteeksi, joka haukkasi shittaa.

Ketjussa ollut erittäin kiinnostavaa keskustelua, mutta kun klikkasin auki, odotin että se olisi käsitellyt T-14 eikä A-10 ;)
 
Back
Top