Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Kaikki kenraalit eivät suhtautuneet suopeasti Böömiläiseen korpraaliin, joka hyppyytti heitä. Osa uskalsi sanoa suoraankin mielipiteensä, kun Aatun mikromanagerointi karkasi hyppysistä.
Usein tästä seurasi siirto johtajareserviin, seinää vasten ei kuitenkaan vastaan vänkämisestä ketään tiettävästi laitettu
On se jotenkin järkyttävää ajatella että itse olen Hitlerin iässä mitä hän oli kun WWII alkoi....
Miten laaja tuo heinäkuun salaliitto mahtoi sitten ollakaan loppujen lopuksi, tietäneekö sitä kukaan oikein tarkkaan? Kosto oli hirmuinen ja kurinpalautus mykistävä. Tuon pikku tukistuksen jälkeen ei tainnut enää upseerikunta kovin paljon temppuilla Johtajalle? Sotahan jatkui kuitenkin toukokuulle asti seuraavaan vuoteen.
Stalinissa aa Hitlerissä oli se yllättävä yhtäläisyys, että molemmat olivat autodidakteja, jotka koko ajan lukivat lisää. Heillä oli molemmilla laajat kirjastot. Hitlerin kirjastosta on jopa (huono) kirja, jonka olet ostin jostain alennusmyynnistä.Hitlerin suurin ongelma oli, että ei pysytellyt strategiassa vaan sekaantui jatkuvasti myös operatiiviseen ja sodan edetessä jopa taktiseen tasoon.
Valtionpäämiehen tehtävänä ei ole siirrellä yksittäisiä pataljoonia.
Stalin oppi tässä suhteessa noeasti vuoden 1942 aikana ja jätti operatiiviset asiat koulutetuille sotilaille. Perääntyminen kesällä 1942 saksalaisten saarrostusyritysten edessä oli ensimmäinen merkki tietystä komentajille annetusta vapaudesta. Stalingrad oli sitten ensimmäinen laaja operatiivinen juttu, jossa kenraalit (Vasilevski ja Zhukov) saivat tehdä suunnitelmia varsin vapaasti (vaikka Stalin ne joko hylkäsi tai hyväksyi).
Oliko se aatun toiminta hyvää vai muiden huonoutta/hölmöyttä? Esim. Hyökkäys puolaan sai b ja r maat julistamaan sodan. Näyttäisi olevan aivan päätö strateginen veto
Niinhän se taisi olla. Ainakin olettamalla, että sota tulee varmuudella.Jostain piti taas saada lisää voimavarija. Saksan talous perustui alistetuista valtioista pöllittyihin resursseihin. Ilman uusia valloituksia olisi talous romahtanu kun ei olisi enää lainoja ulkomailta herunu. Ribbentropp -sopimus avasi mahdollisuuden Puolaan hyökkäämiseen mutta Stalin oli vielä parempi strategi. Hän viivytteli sen verran ettei joutunut brittejä ja Ranskaa vastaan sotaan. Piti länsimaita pehmeinä, joita ne olikin, kun eivät tehneet sodanjulistuksen jälkeen mitään.
ei olisi enää lainoja ulkomailta herunu.
Ehkäpä suurin strateginen virhe olikin juuri siinä, että Saksa valitsi Aatun myötä tämän tien? Olisi varmaan ollut mahdollista valita joku muukin kuin laajentumaan pyrkivä kolmas valtakunta? Joka ryösti naapurinsa ja orjuutti kansat, vainosi brutaalein metodein suunnilleen kaikkia kohdalle osuneita. Laajentumishaluiset höyrypäät ovat yleensä johdattaneet sen omankin kansansa lopulta karheisiin ongelmiin....seikka, joka pätee tänäänkin.
Tulosten perusteella Hitler oli surkea sotastrategi.
@baikal aprikoi kommentissaan muita vaihtoehtoisia tapoja (kuin valloitusretket) laajentaa kansakunnan hyvinvointia ja vaikutusvaltaa. Entäpä jos Saksa olisi ottanut toisenlaisen suunnan ambitioilleen ja keskittynyt vahvistamaan ulkomaankauppasuhteita, tutkimusta, teollisuutta ja teknologiaa sekä kansan hyvinvointia ja terveyttä? Sotilaallista kehitystä ja voimaa olisi kehitetty kohtuullisissa mittasuhteissa oman maan rajojen sisällä ja valloitussodat olisi unohdettu?
Natsien talouspolitiikka oli kuin valtava pyramidihuijaus. Ensin kohotettiin työllisyyttä julkisia menoja velaksi kasvattamalla. Sitten alettiin varastaa muiden omaisuutta sekä kotimaan juutalaisilta että myöhemmin valloitetuilta alueilta. Kuten pyramidihuijaukset aina, tämäkin vaati jatkuvaa laajentumista pysyäkseen pystyssä.Tämä vaihtoehto ei ollut enää populisti Hitlerin käytettävissä, ainakin jos aikoi pysyä vallassa. Kunnon populistin tavoin hänellä oli helpppo ratkaisu vaikeaan kysymykseen: lupasi poistaa työttömyyden ja tekikin sen paisuttamalla järjettömästi valtion menoja. Laskun erääntyessä ei ollut muuta ratkaisua kuin resurssien pölliminen naapurivaltioilta. 1920 -luku oli opettanut maailman pääomapiireille, kannattaako Saksan valtiolle lainata. Vakaassa Suomessakin Ryti pelkäsi valtion velanottoa kuin myrkkyä.
...
Tämä vaihtoehto ei ollut enää populisti Hitlerin käytettävissä, ainakin jos aikoi pysyä vallassa. Kunnon populistin tavoin hänellä oli helpppo ratkaisu vaikeaan kysymykseen: lupasi poistaa työttömyyden ja tekikin sen paisuttamalla järjettömästi valtion menoja. Laskun erääntyessä ei ollut muuta ratkaisua kuin resurssien pölliminen naapurivaltioilta. 1920 -luku oli opettanut maailman pääomapiireille, kannattaako Saksan valtiolle lainata. Vakaassa Suomessakin Ryti pelkäsi valtion velanottoa kuin myrkkyä.
Millaisen vaikutuksen toisenlainen natsi-Saksa tai natsiton Saksa olisi tehnyt Euroopan historiaan?
Jostain löytyy kätköistäni vanha historiakirja 30-luvun puolesta välistä. Täytyypä katsoa. Jäänyt hauskana kontrastina mieleen, että Hitleristä puhuttiin siinä aivan normaalina poliitikkona.Aika monen mielestä Saksan onnettomuus ei tosiaan alkanut Hitleristä vaan esim amiraali Tirpitzistä, joka sai keisarin puhuttua mukaan järjettömään laivastokilpailuun brittien kanssa. Sitä Saksa ei voinu millään voittaa ja kun Dreagnought tuli alkoi koko kilpailu taas alusta. Tämän näkökannan mukaan II MS oli ainoastaan jatkoa ekalle sodalle. Eli jos ei olis ollu Hitleriä olis tullu joku toinen mies. Muut suurvallat oivalsi tällä toisella kerralla, että Saksa on voitettava niin ettei se koskaan nouse. Esim voittajien näkemys on saatava voitettujen historiankirjoihin ym.
Toisella vaihtoehdolla voi tosiaan spekuloida. Aika vähän on tunnettu Euroopan Neljän Vallan Sopimus 15.7.1933, eli melkein heti Hitlerin valtaannousun jälkeen. Euroopan asioista sopivat keskenään Saksa, Italia, Ranska ja Englanti. Eräänlainen ETYKin edeltäjä siis. Taustalla oli pettymys Kansainliittoon, jonka vaikutuksen pystyi kiertämään yksinkertaisesti eroamalla koko poppoosta. Tämä soppari oli tarkoitettu Neuvostoliittoa vastaan joka oli 1920-luvulla tunnetusti Saksan liittolainen. Saksa siis vedettiin uudelleen länsimaiden piiriin ja tarkoituksena oli neuvotella uudelleen Versaillesin rauhan järjettömyydet. Samalla Euroopan pienet valtiot olisi uhrattu isompien etujen takia, kuten koko Itä-Euroopan kävi 10 vuotta myöhemmin. USA ei ollu osapuoli mutta tuki tätä ajatusta silloin täysin. Sopimus olisi toteutunutkin, mutta aina omapäinen Ranska ei silloinkaan halunnu luovuttaa Euroopan johtajuutta Saksalle eikä ratifioinu sopimusta.
Jos ette ole asiasta koskaan mitään kuulleet, johtuu se siitä, että etenkin anglo-saksinen historiankirjoitus on pyrkiny unohtamaan koko 1930 -luvun alkupuolen, jolloin Hitlerin politiikka ei ollu niille mikään ongelma.
Onkin näin jälkikäteen outoa ajatella, että sellainenhan hän tosiaan olikinJostain löytyy kätköistäni vanha historiakirja 30-luvun puolesta välistä. Täytyypä katsoa. Jäänyt hauskana kontrastina mieleen, että Hitleristä puhuttiin siinä aivan normaalina poliitikkona.