arix
Respected Leader
Eiköhän näistä kotimaisista sankaripoliitikoista löytyisi vastaavaa kaliiperia olevia yksinvaltiaita, ihan nimiä mainitsematta..
Adolf Hitler sotastrategina
- Viestiketjun aloittaja Vonka
- Aloitus PVM
Eiköhän näistä kotimaisista sankaripoliitikoista löytyisi vastaavaa kaliiperia olevia yksinvaltiaita, ihan nimiä mainitsematta..
Itken joka ilta itseni uneen, kun en ole saanut tappaa ketään maani puolesta. (Lainaus Seppo Hyrkäkseltä keski-iän tuntomerkeistä)Julius Caesar näki matkoillaan Aleksanteri Suuren patsaan. Julius parahti itkuun kun tajusi, että Aleksanteri oli hänen iässään jo maailman valtias.
Eli kyllä sinunkin kannattaisi ryhdistäytyä. Jos et ole Suomen Putin viiden vuoden sisään, niin jää Euroopan herruus vaan haaveeksi.
Siihen yhdistät vielä samalta mieheltä sitaatin Ehrnroothilta:Varastan kyllä tuon lainauksen!
"Kävin kesällä häissä Pohjanmaalla. Nuoret miehet tappelivat viikatteilla. Laskeva aurinko kimalteli maahan valuneessa veressä. Elämäni kaunein näky!"
Meleko hyvä jäänmurtaja-combo on kasassa.
Ai niin.
Ettei mene ihan OT:ksi, niin mainittakoon, että mielestäni se perinteinen kuva, että Hitler oli sodanjohtajana uhkapeluri, joka alkuvaiheen (Reininmaa, Sudeettialueet, Tsekkoslovakian miehitys + nopeat voitot sodan alussa) menestyksellä sai lopulta kenraalit uskomaan, että Hitlerin komennossa asiat rullaisivat. Samalla hän myös onnistui sokaisemaan itsensä menestyksellään, jolloin sitten kaikki epäonnistumiset olivatkin muiden heikkouden syytä.
Jo pelkästään Natsi-Saksan rakenne, joka perustui eri johtajien alaisuuteen perustettujen instanssien väliselle katkeralle kilpailulle, antoi melkoisesti tasoitusta liittoutuneille.
Ettei mene ihan OT:ksi, niin mainittakoon, että mielestäni se perinteinen kuva, että Hitler oli sodanjohtajana uhkapeluri, joka alkuvaiheen (Reininmaa, Sudeettialueet, Tsekkoslovakian miehitys + nopeat voitot sodan alussa) menestyksellä sai lopulta kenraalit uskomaan, että Hitlerin komennossa asiat rullaisivat. Samalla hän myös onnistui sokaisemaan itsensä menestyksellään, jolloin sitten kaikki epäonnistumiset olivatkin muiden heikkouden syytä.
Jo pelkästään Natsi-Saksan rakenne, joka perustui eri johtajien alaisuuteen perustettujen instanssien väliselle katkeralle kilpailulle, antoi melkoisesti tasoitusta liittoutuneille.
Vonka
Supreme Leader
Eiköhän näistä kotimaisista sankaripoliitikoista löytyisi vastaavaa kaliiperia olevia yksinvaltiaita, ihan nimiä mainitsematta..
Jotta tästä hepusta nyt ei tehdä jotain väärinymmärrettyä Aatu-setää, muistutan tuhotuista kuuden miljoonasta juutalaisesta. Lisäksi holokaustissa surmattiin miljoonittain muitakin natsien halveksumia siviilejä kuten slaaveja, romaneja ja kehitysvammaisia.
tulikomento
Supreme Leader
Ludwig Beck oli yksi niistä todella harvoista, joka taisi melko varhain nähdä Führerin läpi. OKH:n päällikkönä ennen sotaa toiminut Beck ilmeisesti vastusti Hitlerin hervotonta uhkapelipolitiikkaa. Pääsi sitten hengestään 20.7.1944 kun oli aktiivisesti mukana kaappaushankkeessa.
Ja kannattaa huomioida, että kenraaleille sateli esim. juutalaisilta takavarikoituja asuntoja, vaatteita ja autoja sekä elintarvikekuponkeja. En muista mistä (tutkimus)kirjasta luin, kun kenraali meni valittamaan heikosta tilanteesta rintamalla ja sai vastaukseksi nivaskan säännöstelykuponkeja. Oli silloin miettynyt, että millaista yhteiskuntaa puolustaa/rakentaa.
Taisi olla Guderian, joka sai Hitleriltä loppuvuodesta 1944 lahjana 250 000 RM ja käytti sen tilan ostamiseen Itä-Preussista. Aika optimistinen liike...
Kannattaa muistaa myös ne tapetut saksalaiset sotainvalidit. Eli ainakin Barbarossan alkuvaiheessa oli aktiivinen ohjelma, jossa tapettiin tulevan yhteiskunnan kannalta hyödyttömäksi katsottuja haavoittuneita.
Reilujen kerho kokoontui...Vähän epäilen ettei saksalaisille kenraaleille pahemmin säännöstelykuponkeja jaettu.
Noin lähtökohtaisesti kenraalit olivat yhteiskunnan eliittiä ja heidän tarpeistaan huolehti yksi tai useampi sotilaspalvelija. Kenraaleille järjestyi aina hyvää ruokaa, palvelijan silittämät räätälin tekemät univormut, kahvia, konjakkia, sikareita yms. tykötarvetta joihin eliitti nyt muutenkin on tottunut. Varsinaisesti yleisen elintarvikehuollon parissa kenraalit olivat vain lomillaan. (Saksan armeijassa jokainen sotilas oli oikeutettu kahden viikon vuosilomaan ja henkilökohtaista syylomaa saattoi saada toiset kaksi viikkoa.) Kenraalin tulotasolla noilla lomilla pystyi aivan hyvin olemaan vaikka loistohotellissa, kylpylässä, laskettelukeskuksessa tai vaikka Pariisissa.
Saksalaisten kenraalien palkat olivat huomattavan suuria ja lisäksi he saattoivat saada Hitleriltä huomattavia rahapalkkioita.
Suomalaisten SS-miesten silmään paistoi heti Saksaan tultua, että esimerkiksi sotilaskodissa löytyi hyllyntäydeltä tavaraa, syötävää kuin juotavaakin. Hinnat olivat jopa halvemmat kuin saksalaisissa siviilikaupoissa. Muutenkin saksalaisten elintaso oli sodan alkuvuosina melko korkea ja kulutustavaroiden tuottamista jatkettiin kansan mielialan ylläpitämiseksi. Itärintaman jermut eivät olleet uskoa silmiään, kun esimerkiksi kesällä 1942 Berliinissä kotirouvat istuivat katukahviloissa leivoksia nauttien ja keskustellen permanenteistä. Saksan siviiliväestön olosuhteet alkoivat selkeästi huonontua vasta vuodenvaihteesta 1943, kun ensimmäiset suuret siivileihin kohdistuneet ilmahyökkäyset alkoivat aiheuttaa suurta tuhoa. Lisäksi Stalingradin tappion jälkeen kulutustavaroiden tuotantoa vähennettiin. Aluksi tämä ei tarkoittanut varsinaisesti kurjuutta, koska ensimmäiseksi lopetettiin alkuvuodesta 1943 mm. siviilikäyttöön tarkoitettujen henkilöautojen ja tapetin tuottaminen. Aluksi elintarvikesäännöstelykin oli maltillista. Esimerkiksi voita sai ostaa säännöstelykupongilla, mutta margariinia ei säännöstelty.
Varsinainen kurjuus alkoi sitten vuonna 1944 ja huipentui talven 44-45 suoranaiseen elintarvikepulaan ja loputtomiin ilmahyökkäyksiin.
Noin lähtökohtaisesti kenraalit olivat yhteiskunnan eliittiä ja heidän tarpeistaan huolehti yksi tai useampi sotilaspalvelija. Kenraaleille järjestyi aina hyvää ruokaa, palvelijan silittämät räätälin tekemät univormut, kahvia, konjakkia, sikareita yms. tykötarvetta joihin eliitti nyt muutenkin on tottunut. Varsinaisesti yleisen elintarvikehuollon parissa kenraalit olivat vain lomillaan. (Saksan armeijassa jokainen sotilas oli oikeutettu kahden viikon vuosilomaan ja henkilökohtaista syylomaa saattoi saada toiset kaksi viikkoa.) Kenraalin tulotasolla noilla lomilla pystyi aivan hyvin olemaan vaikka loistohotellissa, kylpylässä, laskettelukeskuksessa tai vaikka Pariisissa.
Saksalaisten kenraalien palkat olivat huomattavan suuria ja lisäksi he saattoivat saada Hitleriltä huomattavia rahapalkkioita.
Suomalaisten SS-miesten silmään paistoi heti Saksaan tultua, että esimerkiksi sotilaskodissa löytyi hyllyntäydeltä tavaraa, syötävää kuin juotavaakin. Hinnat olivat jopa halvemmat kuin saksalaisissa siviilikaupoissa. Muutenkin saksalaisten elintaso oli sodan alkuvuosina melko korkea ja kulutustavaroiden tuottamista jatkettiin kansan mielialan ylläpitämiseksi. Itärintaman jermut eivät olleet uskoa silmiään, kun esimerkiksi kesällä 1942 Berliinissä kotirouvat istuivat katukahviloissa leivoksia nauttien ja keskustellen permanenteistä. Saksan siviiliväestön olosuhteet alkoivat selkeästi huonontua vasta vuodenvaihteesta 1943, kun ensimmäiset suuret siivileihin kohdistuneet ilmahyökkäyset alkoivat aiheuttaa suurta tuhoa. Lisäksi Stalingradin tappion jälkeen kulutustavaroiden tuotantoa vähennettiin. Aluksi tämä ei tarkoittanut varsinaisesti kurjuutta, koska ensimmäiseksi lopetettiin alkuvuodesta 1943 mm. siviilikäyttöön tarkoitettujen henkilöautojen ja tapetin tuottaminen. Aluksi elintarvikesäännöstelykin oli maltillista. Esimerkiksi voita sai ostaa säännöstelykupongilla, mutta margariinia ei säännöstelty.
Varsinainen kurjuus alkoi sitten vuonna 1944 ja huipentui talven 44-45 suoranaiseen elintarvikepulaan ja loputtomiin ilmahyökkäyksiin.
Niinpä.
Mutta tavaraa sai (virallisesti) vain kupongeilla ja kenraalien sukulaiset saivat tavaraa vain kupongeilla.
Toisekseen etenkään sodan loppuvaiheessa läheskään kaikki kenraalit eivät olleet yläluokkaisia, vaan osa oli hyvinkin nopeasti ylenneitä ja perinteisen sotilaskastin ulkopuolelta.