Ahvenanmaa

No kyllä minä tämän oikeasti tiedän aivan hyvin, risoo vaan tämä nykyinen varsin yleinen suomalaisten kädettömyys-asenne näissä maanpuolustusasioissa.

On niin monta asiaa mitä ei mukamas "voida, saada, kehdata, pystytä, uskalleta yms." joita kuitenkin muut maat tekevät ihan pokkana kyselemättä keneltäkään mitään. Suomessa luullaan, että maanpuolustus on joku arvostelulaji, jossa jaetaan tyylipisteitä ja kilteimmin toiminut voittaa hymypoika-palkinnon.

Oiekeastihan kyse on kansallisen itsemääräämisoikeuden ja olemassaolon säilyttämisestä, itsellä ainakin ajoittain nakertaa maanpuolustustahtoa kun niin monessa asiassa pitää toimia ikäänkuin kädet selän taakse sidottuina ja odottaa, että vastustaja lyö ennen kuin voi alkaa varautumaan asioihin mitenkään järkevällä tavalla...

Ei tarvitse.... Mutta kun suurin osa kuvittelee, että "odotellaan sormi suussaan"....
 
Mutta ihan tämän pelleryhmän rauhanharjoituksen ohi ja herättämänä voimme huomata, että kyllä Ahvenanmaan turvallisuutta on ajateltu ihan käytännöllisestikin parin viime vuoden aikana. Pääsääntöisesti Ahvenanmaan järjestysvalta kuuluu maakunnan poliisille.

Tarvittaessa on muutakin.

Poliisitoimesta Ahvenanmaan maakunnassa huolehtivat osaksi maakunta ja osaksi valtakunta siten kuin asetuksessa FINLEX 1177/2009 säädetään.

Maakunnan poliisin tehtävänä on ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä suorittaa muut poliisille kuuluvat tehtävät, jollei toisin erikseen säädetä laissa tai asetuksessa taikka määrätä 4 §:n nojalla (erityisen vaativa poliisitehtävä).

Valtakunnan poliisi vastaa maakunnassa valtion turvallisuudesta sekä hoitaa suojelupoliisille ja keskusrikospoliisille kuuluvat tehtävät. Poliisihallitus päättää poliisitoiminnan johtamisesta maakunnan poliisin osallistuessa näihin tehtäviin. Maakunnassa on keskusrikospoliisin toimipiste.


Rajavartiolaitos on toimivaltainen Ahvenanmaalla myös syvässä rauhan tilassa vuorokaudet läpeensä. Rajavartiolaitos voi poliisin pyynnöstä hoitaa Ahvenanmaalla myös tiettyjä poliisitehtäviä.

Mikäli pohditaan tilannetta, jossa Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 2 a ja b kohdassa tarkoitettuja tehtäviä on suoritettava Ahvenanmaan alueella, tästä on tehty yhdessä Puolustusministeriön ja Ahvenanmaan maakuntahallituksen edustajien kanssa tiukka yhteistarkastelu (sattuneesta syystä) viimeksi vuonna 2014.

Mainitun lainkohdan mukaan puolustusvoimien tehtävänä on muiden viranomaisten tukeminen, johon kuuluu virka-apu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi sekä muuksi yhteiskunnan turvaamiseksi sekä pelastustoimintaan osallistuminen antamalla käytettäväksi pelastustoimintaan tarvittavaa kalustoa, henkilöstöä ja asiantuntijapalveluja.

Yhdessä todettiin, että rauhan aikana Suomi saa poikkeuksellisten olosuhteiden vaatiessa viedä alueelle ja pitää siellä väliaikaisesti vakituisen poliisihenkilöstön lisäksi sellaisia aseellisia voimia, jotka ovat välttämättömän tarpeelliset järjestyksen ylläpitämiseksi sekä käydä aika ajoin tarkastamassa saaria yhdellä tai kahdella kevyellä sotaaluksella, jotka saavat ankkuroida väliaikaisesti alueen vesillä sekä erityisen tärkeiden seikkojen vaatiessa tuoda alueelle ja pitää siellä väliaikaisesi muitakin pinta-aluksia kuin saarten tarkastukseen tarvittavia.

Suomen Valtakunnan viranomaiset ovat yleisen toimivaltansa rajoissa myös velvollisia maakunnan hallituksen pyynnöstä avustamaan maakunnan viranomaisia itsehallintoon kuuluvien tehtävien hoidossa (31 §). Maakunnan hallitus voi näin ollen pyytää virka-apua valtakunnan viranomaisilta.

Maakunnan hallituksen suostumuksella valtakunnan hallinnolle kuuluvia tehtäviä voidaan asetuksella siirtää määräajaksi tai toistaiseksi maakunnan viranomaiselle sekä vastaavasti maakuntahallintoon kuuluvia tehtäviä siirtää valtakunnan viranomaiselle (32 §). Hallintovaltaa siirretään tasavallan presidentin asetuksina annettavilla sopimusasetuksilla.
 
Jospa tuolla lienee näin lomakuukausina on silmiä ainakin paikalla. :rolleyes: Ahvenanmaa on kuuluisa siitä, että sen vesillä on alituiseen ryhdikkäitä, lyhythiuksisia kalastusporukoita. Onhan se tuo Ahvenanmaa ahistanut venäläisiä aina. Olisko noin kymmenen vuotta siitä, kun suomalainen yliluti kärähti Vaasan rannikkopston asioiden vuotamisesta kolmannelle osapuolelle. Ja eikös Vaasan rannikkoalue lie ollutkin jyvitetty Ahvenanmaan peliliikkeisiin?

Tässä kirjassa muuten kerrotaan kuinka suomalaisupseerit suorittelivat kesäisin purjeveneillä siviilit päällä maastontiedustelua Ahvenanmaan saaristossa. Aina välillä tuli vastaan vastaavanlaisia lyhyttukkaisia siviilivaatteissa olevia nuoria miehiä omissa purjeveneissään. Puhuivat mm. riikinruotsia ja puolaa. Epävirallisena tapana oli, että veneiden lähestyessä ja ohittaessa toisensa tehtiin lipputervehdys ja vedettiinpä välillä kättä lippaankin (ohjesäännön vastaisesti tietty) :)

1.jpg
 
Eli poliisi, Rvl ja PV:n kantahenkilökunta ovat käytettävissä olevat voimavarat, mikäli tulisi esim. vaarallisen henkilön kiinniottoja tai muuta räyhäkästä.

Asevelvollisuuslain nojalla vain puolustusvoimien henkilökuntaan kuuluvat voivat osallistua puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain mukaisiin voimankäyttöä edellyttäviin virka-aputehtäviin sekä muihin tavanomaisesta poikkeaviin virka-apu- ja tukemistehtäviin.

Harmaan vaiheen pitäisi ensin vähän kiristyä ennen kuin sventuuva päästetään Brändön lossilla hyökkäämään autotallissa tehty helvetinkone kainalossa. Ruotsalaisen idiootin taiteellinen rauhanmoskovajuna ei ehkä vielä ole se tilanne.
 
Miten on, kuuluuko ahvenanmaa Open Skies-toiminnan piiriin?

Viimeistä reittiä ei ainakaan medialle kerrottu..
 
Ei muuta kun nyt vaan järjestämään Ahvenanmaalle pientä "Puolustushaarojen yhteistä maanpuolustushenkistä telttaretkeä". Jonkinlainen "laajennettu yhteinen tyky-viikko" luonnonkauniissa ympäristössä. :)
 
Vuonna 2014 käytiin ilmeisesti Krimin herättäminä paljonkin asioita läpi yhdessä Ahenanmaan maakunnan edustajien kanssa. Rajavartiolain vuonna 2014 voimaan tulleen muutoksen (749/2014) mukaan poliisilla on oikeus saada rajavartiolaitokselta Suomen merialueella ja talousvyöhykkeellä sotilaallisia voimakeinoja sisältävää virka-apua (77 a §) eräiden terroristisessa tarkoituksessa tehtävien rikosten estämiseksi tai keskeyttämiseksi, jos se on välttämätöntä suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi eikä vaaraa ole mahdollista torjua lievemmillä keinoilla. Perustelujen mukaan poliisi arvioi tilanteen perusteella, pyytääkö se puolustusvoimien vai rajavartiolaitoksen vai molempien virka-apua.

Mikäli maakunnan asukkaita joudutaan siirtämään toiselle paikkakunnalle manner-Suomeen, tästä tekee päätöksen maakunta. Valmius on.

Lakipykälät ovat tietenkin aina olleet naftaliinissa. Tärkein seikka tällaisissa yhteisneuvotteluissa toki on se, että maakunta itse on ollut mukana sitoutumassa turvallisuutensa parantamiseen muuttuvassa maailmassa. Eli viranomaisohjeet tuoreutetaan muistiin eikä niistä tiukan paikan tullen tarvitse vääntää.

Kaikille on selvää, siis myös maakunnan vastuuhenkilöille, että Ahvenanmaan turvallisuuden takaamiseksi puolustusvoimat voi pyynnöstä tarvittaessa antaa virka-apua toimivaltaisille viranomaisille myös Ahvenanmaalla. Pyytäjä voi olla maakunnan tai valtakunnan poliisi tai rajavartiolaitos.

Merivoimat tekee joka vuosi muutamia virka-aputehtäviä Ahvenanmaalla. Raivaamista on ollut ja lisäksi rajavartiolaitos, joka on vastaava aluevalvontaviranomainen siellä, on toisinaan pyytänyt muiden muassa teknistä erityisosaamista.

Puolustusvoimien edustajat ovat toimineet siviilivaatteissa ja liikkuneet joko siviili- tai poliisiautoilla kohteeseen. Vuonna 2012 toteutettiin erittäin vaativa sotilasräjähteiden raivaus Märketin majakan läheisyydessä.

Voimakeinojen käyttöä edellyttäviä apuja ei ole pyydetty.
 
Viimeksi muokattu:
Olen miettinyt johtamisongelmia.

Puolustusvoimat osaa ja kykenee hoitamaan tehtävänsä, koska se harjoittelee - myös muiden viranomaisten tukemista. On kuitenkin otettava huomioon, että todennäköisimmät uhkaskenaariot olisivat aina terrorismiinkin asti vielä sillä asteella, että ne kuuluisivat täysin sisäministeriölle ja poliisille, jolloin PV antaa pyydettäessä tukea mutta ei johda toimintaa.

Selvitys vuodelta 2014 totesi PV:n näkökulmasta seuraavaa:

Erityisen vaativien tehtävien edellyttämää yhteistoimintaa Ahvenanmaan viranomaisten ja puolustusvoimien välillä ei tiettävästi ole harjoiteltu maakunnan alueella. Erityisen vaativien virka-aputehtävien harjoittelu poliisin kanssa on suoritettu muualla kuin maakunnan alueella. Harjoittelu kuvatulla tavalla ei kaikilta osin anna parasta valmiutta vakavien tilanteiden ratkaisemiseen. Ahvenanmaan ja valtakunnan viranomaisilla ei aina ole riittävästi tietoa puolustusvoimien ja muiden viranomaisten virka-avun ja muun tuen edellytyksistä, virka-avun sisällöstä ja sen pyytämisen menettelytavoista.

Tästä tulee heti mieleen myös vakava kysymys. Kenellä on tilannekuva? Se on kuitenkin tärkeä päätöksenteon peruste. Sekä valtakunnan että maakunnan edustajilla pitää olla sama tilannekuva. Operatiivinen vastuu on sitten toimivaltaisella viranomaisella.

Yhteiset viranomaisharjoitukset olisivat Ahvenanmaan turvaamiseksi tärkeät. "Rauhanharjoitusta" siellä jo piisaakin.
 
Viimeksi muokattu:
Olen miettinyt johtamisongelmia.

Puolustusvoimat osaa ja kykenee hoitamaan tehtävänsä, koska se harjoittelee - myös muiden viranomaisten tukemista. On kuitenkin otettava huomioon, että todennäköisimmät uhkaskenaariot olisivat aina terrorismiinkin asti vielä sillä asteella, että ne kuuluisivat täysin sisäministeriölle ja poliisille, jolloin PV antaa pyydettäessä tukea mutta ei johda toimintaa.

Selvitys vuodelta 2014 totesi PV:n näkökulmasta seuraavaa:

Erityisen vaativien tehtävien edellyttämää yhteistoimintaa Ahvenanmaan viranomaisten ja puolustusvoimien välillä ei tiettävästi ole harjoiteltu maakunnan alueella. Erityisen vaativien virka-aputehtävien harjoittelu poliisin kanssa on suoritettu muualla kuin maakunnan alueella. Harjoittelu kuvatulla tavalla ei kaikilta osin anna parasta valmiutta vakavien tilanteiden ratkaisemiseen. Ahvenanmaan ja valtakunnan viranomaisilla ei aina ole riittävästi tietoa puolustusvoimien ja muiden viranomaisten virka-avun ja muun tuen edellytyksistä, virka-avun sisällöstä ja sen pyytämisen menettelytavoista.

Tästä tulee heti mieleen vakava kysymys. Kenellä on tilannekuva? Se on kuitenkin tärkeä päätöksenteon peruste. Sekä valtakunnan että maakunnan edustajilla pitää olla sama tilannekuva. Operatiivinen vastuu on sitten toimivaltaisella viranomaisella.

Hyvä kysymys on myös se, että onko maakunnan viranomaisilla kykyä ja osaamista ryhtyä tämän tilannekuvan mukaisiin toimiin, vaikka tilannekuva itsessään olisikin jaettua?

Poliisiasioissa uskon maakunnan viranomaisten olevan varsin hyvin kartalla sen suhteen milloin tarvitaan esimerksi lisää apua valtakunnan Poliisilta tai jopa Rajavartiolaitokselta. Kysymys kuuluukin, että mitäs sitten jos tilanteiden kehityskulku on sen suuntainen, että ilmaantuneisiin uhkakuviin vastaaminen vaatisi ennen muuta Puolustusvoimien suorituskykyjen käyttöä?

Toisin sanoen onko Ahvenanmaan viranomaisilla tarpeeksi hyvä kuva siitä, että missä kulkee raja sen suhteen, että eteen tulevat tilanteet voidaan hoitaa sisäisen turvallisuuden viranomaisten voimin ja milloin tulisi ottaa yhteyttä suoraan Puolustusvoimiin? Tai onko olemassa poliittisia syitä joiden vuoksi kynnys turvautua PV:n virka-apuun on suurempi kuin sen muutoin tulisi olla? Onko Ahvenanmaan viranomaisilla ylipäätään riittävän hyvä kuva siitä millaisia suorituskykyjä PV voi tarjota, jotta näitä osataan pyytää tarvittaessa?
 
Tiivistetysti: Helikopterit eivät lennä Utista kauaa Ahvenanmaalle, mutta eri viranomaisten väliseen pallotteluun ja vastuukysymysten selvittämiseen saadaan helposti aikaa kulumaan tunneista päiviin.

Manner-Suomen puolella tietynlainen vahvuus myös siviiliviranomaisten varautumisessa poikkeusoloihin verrattuna moneen muuhun länsimaahan on se, että lähes kaikkien viranomaistahojen johtopalleilta löytyy vähintään varusmiespalveluksen suorittaneita henkilöitä, jolloin tilanteen tullessa eteen sotilaallisen uhan mahdollisuus osataan ainakin jollain alitajuntaisella tasolla ottaa huomioon.

Ahvenanmaalla sen sijaan voi olla korkeissa viranomaisasemissa henkilöitä, joille kaikki puhe jostain sotilaallisesta uhasta on täyttä hepreaa, eikä sellaista mahdollisuutta edes haluta ottaa mitenkään toiminnassa huomioon tai pitää ylipäätään edes mahdollisena.

Huikean iso psykologinen ero siinä, että pitääkö jotain asiaa edes ylipäätään mahdollisena vaikkakin erittäin epätodennäköisenä vai sulkeeko koko asian mahdollisuuden mielestään kokonaan pois...
 
Ei tarvitse.... Mutta kun suurin osa kuvittelee, että "odotellaan sormi suussaan"....


Mitään en tiedä, mutta hyvin varma olen. Kun katsoo kartalta saaren sijaintia ja sitä, mitä mielenkiintoa se on eri Itämerellisissä osapuolissa aina herättänyt halki historoan, niin tuskin PV:ltäkään se on jäänyt unholaan. Sen verran keskeisellä paikalla Ahvenanmaan saaristo sijaitsee jo meidän huoltovarmuuden kannalta että ei sitä voi vaan unohtaa tai sivuuttaa. Veikkaan että Ahvenanmaan puolustuksesta on yksityiskohtaisemmat suunnitelmat kun monen muun maakunnan tai alueen puolustuksesta ja turvaamisesta.

Enkä usko että nämä suunnitelmat täysin pimennossa maakuntahallitukseltakaan ovat. Ja tuskin heillä on asiasta eriävää mielipidettä, koska saaren suojaaminen sotatilanteessa ja tämänhetkisen elämänmenon ja aseman jatkuminen ei ole muodosta intressiristiriitaa saaren tämänhetkisten asukkaiden etujen ja tavoitteiden kanssa. Miksi muodostaisi? Olisiko Ahvenanmaalaisten intresseissä puolustussuunnitelmien laiminlyönti (etenkin kun se voidaan tarvitaessa toteuttaa mannersuomalaisten verellä), ja saaren mahdollisimman mutkaton liittäminen Leningradin tai Kaliningradin Oblastin ulkosaaristoksi venäläisen sotilasmiehityksen mukanaantuomineen riemuineen ja iloineen?
 
Juuri näin! Ja Naton ulkopuolella pysyminen mahdollistaa suomen helpomman painostamisen. Naton ulkopuolella saa Venäjältä painostusta, Natossa saa Venäjältä kiukuttelua.



Siis suomen ydinaseet, oletko tosissasi? Itselläni ei ole enään mitään lisättävää.

NATO, Suomen ratkaisuaseet (ml. ydinase) tai suomettuminen ovat kolme loogista vaihtoehtoa jotka on geopoliittinen asemamme huomioon ottaen oltava keskustelussa teoreettisina vaihtoehtoina Suomen sotilaallisen suvereniteetin kannalta.

Huomaa siis argumentaation seuraavat kokonaan kaksi eri asiaa: Vaikkei varsinaisesti uskoisi Suomen ydinaseeseen pätkääkään, voi helposti uskoa siihen, että maa, jolla on pienikin moderni ydinase, on aivan toisella tavalla varustettu pelotteella, joka estää Venäjän iskut oloissa, joissa nykyaseistuksemme ei, eli tuo kuvastaa mitä ratkaisuaseistuksella tarkoitetaan. Voi olla, että tietty konventionaalinenkin aseistus tuohon ehkä yltäisi mutta ratkaisuaseistuksen määritelmää kuvaamaan ydinase nopeimmin avaa mitä se tarkoittaa.
 
Viimeksi muokattu:
Tiivistetysti: Helikopterit eivät lennä Utista kauaa Ahvenanmaalle, mutta eri viranomaisten väliseen pallotteluun ja vastuukysymysten selvittämiseen saadaan helposti aikaa kulumaan tunneista päiviin.

Manner-Suomen puolella tietynlainen vahvuus myös siviiliviranomaisten varautumisessa poikkeusoloihin verrattuna moneen muuhun länsimaahan on se, että lähes kaikkien viranomaistahojen johtopalleilta löytyy vähintään varusmiespalveluksen suorittaneita henkilöitä, jolloin tilanteen tullessa eteen sotilaallisen uhan mahdollisuus osataan ainakin jollain alitajuntaisella tasolla ottaa huomioon.

Ahvenanmaalla sen sijaan voi olla korkeissa viranomaisasemissa henkilöitä, joille kaikki puhe jostain sotilaallisesta uhasta on täyttä hepreaa, eikä sellaista mahdollisuutta edes haluta ottaa mitenkään toiminnassa huomioon tai pitää ylipäätään edes mahdollisena.

Huikean iso psykologinen ero siinä, että pitääkö jotain asiaa edes ylipäätään mahdollisena vaikkakin erittäin epätodennäköisenä vai sulkeeko koko asian mahdollisuuden mielestään kokonaan pois...

Yläolevassa puheenvuorossa on oleellista ajattelua, mutta siihen on silti sanottava, että tuo hybridi toimii siten, että kaikki Putinin rauhantahtoon hurahtaneet ja jopa intin käyneet ja ammattilaisetkin (tulee mieleen joku Visuri) voivat tuudittautua liian kauan siihen uskoon, että puheet Ahvenanmaan miehityksestä ovat natotrollausta ja "fake news."

Ja tuollaiset vierailevat rauhaneskalaattorit, konsulaatin massiivinen väki sun muut sunnuntaivuihersukeltajat jotka sellaisessa tilanteessa saarella jo ovat voivat hyvinkin pystyä Suomen muutaman toimivan eurokopterin taivaalta noukkimaan (heko on haavoittuvin ilmamaali) joten on tuossa aika kovat kysymykset ennen kuin nykytilanteen demilitarisaation vuoksi voi olettaa olevan mitään muuta kuin että nyt Ahvenanmaa on tarjottimella.

Ja jos sattumalta "Kaliningradiin matkalla ollut" massiivinen osasto poikkeaa lento- ja laivastovierailulle tuoden area denial ohjuskalustoa kun maakuntien hallintomiehet vielä ihmettelevät sitkeitä "fake news" raportteja miehityksestä niin se oli siinä. Ilmavoimamme on se yksi tekijä joka hieman nostaa kynnystä mutta skenaario on silti hyvin selvä.

Ja de-eskalaatio-doktriini on nimenomaan silloin oleellinen kun puhutaan Suomen kyvystä ja ennen kaikkea halusta ottaa Ahvenanmaa väkisin takaisin ydinaseettomana ja yksin kun länsimaat muistavat ettei Pietarin esikaupungin takia kannata ryhtyä ydinsotaan Venäjän kanssa kuten republikaanit nyt USA:ssa sanovat.
 
Viimeksi muokattu:
th

Tässä se nyt on, eiköhän riitä tässä ketjussa, ei pahalla.
 
th

Tässä se nyt on, eiköhän riitä tässä ketjussa, ei pahalla.

Ilman tuota lännen kalkyyli Venäjän sotilaallisesta voimasta ja "what-if" skenaariot esim. NATO:n ammattilaisilla olisivat aivan kokonaan toiset, ei millään pahalla. Ketään ei kiinnostaisi 40-luvun museokone TU-95:n ilmestyminen ilmatilan lähelle tai harjoituspommituslennot Tukholmaan ja Bornholmiin ym. Joka tuon haluaa aktiivisesti unohtaa ei ole ammattilainen..
 
Kyllä nuo "karttaruutupommit" alkavat olla hieman....liikaa....
 
Ilman tuota lännen kalkyyli Venäjän sotilaallisesta voimasta ja "what-if" skenaariot esim. NATO:n ammattilaisilla olisivat aivan kokonaan toiset, ei millään pahalla. Ketään ei kiinnostaisi 40-luvun museokone TU-95:n ilmestyminen ilmatilan lähelle tai harjoituspommituslennot Tukholmaan ja Bornholmiin ym. Joka tuon haluaa aktiivisesti unohtaa ei ole ammattilainen..
Kyllähän ajatus Suomalaisesta ydinaseesta saa viisarin värähtämään mutta ei sitä nyt saada tälle syksylle mistään eikä oikein seuraavallekaan joten josko jätetään se pois nyt tästä.
 
Kyllä nuo "karttaruutupommit" alkavat olla hieman....liikaa....

Venäjän "karttaruutupommien" uhka estivät Obaman aseavun (lethal aid) Ukrainalle Krimin miehityksen jälkeen kun sotilaallisen heikkouden kannalta demilitarisoitu Ahvenanmaa muistuttaa nyt paljolti Krimiä Euroopassa.
 
Kyllähän ajatus Suomalaisesta ydinaseesta saa viisarin värähtämään mutta ei sitä nyt saada tälle syksylle mistään eikä oikein seuraavallekaan joten josko jätetään se pois nyt tästä.

Et siis ymmärrä eroa sen suhteen että keskustellaan miten Venäjän doktriini vaikuttaa ja miten teoreettisesti sen kalkyyli muuttuisi vs. varsinainen ydinaseen Suomelle hankinnan problematiikka.

Argumentaatiollasi nimittäin epäsuorasti sanot, että "kyllähän NATOon liittymisestä saa viisarin värähtämään mutta ei sitä nyt saada ym joten jätetään se nyt pois tästä." - siis haluat kieltää keskustelun Suomen sotilaallisen suvereniteetin saavuttamisen teoreettisista keinoista saati sen muistuttamisen mitä sotilaallisen suvereniteetin puuttuminen tarkoittaa.

Ihmetystä kyllä aiheuttaa se ahdistus ja päänsärky, jota jotkut tuntevat sotilapoliittisista realiteeteista niiden oikeilla nimillä keskusteltaessa ja siitä aiheutuva halu keskustelun kieltämiseen kekkoslovakian liturgian tapaan.
 
Back
Top