Amerikkalainen sotataito

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja late347
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
McCain tietaa enemman kuin lehdisto (tassa vaiheessa ja viittaus budjettikeikkauksiin on mielenkiintoinen).

Paralleeli kuuden engl. sotapoliisin (hekin olivat koulutusvierailulla) kuolemaan Irakissa on kylla lahella. Heilla oli vain Lantikoissa radiot, ei muuta, ja ne tuhottiin ensimmaisina, eli jaivat taysin eristyksiin. Alueella oli laskuvarjojoukkoja, mutta ei heilla ollut tietoa tapauksesta ja vetaytyivat hyvassa jarjestyksessa. Loppu ei ollut yhta onnellinen kuin talla kertaa (tosin 4 ja 6 ovat samaa suuruusluokkaa, mutta 4 ei nyt ollut 100%).
- tulee varmaan interoperability-juttua, ja ehka enemman samalla alueella operoivien valtioiden yhteispartioita, jotta tuki jarjestyy, silloin kun sita on olemassa
 
War is boringin juttu samasta tapauksesta.

https://warisboring.com/french-mirage-2000-fighters-came-to-the-rescue-of-green-berets-in-niger/

Taktiikan ja toimintatapojen osalta nostaisin enemmän esille sen miksi ylipäätänsä jouduttiin 50 miehen jäjestämään väijytykseen? Ilmatuki myöhästyi, mutta se nyt voi myöhästyä joka tapauksessa tai matala pilvikorkeus, lumisade, hiekkamyrsky tai vaikka sumu voi estää sen kokonaan.

Asiaa pohtiessa olisi tietenkin hyvä tietää mistä oli kyse. Liikuttiinko paikasta A paikkaan B turvalliseksi luullulla alueella. Oltiinko menossa tekemään iskua? Miehistövaihto tai huoltokuljetus?
 
War is boringin juttu samasta tapauksesta.

https://warisboring.com/french-mirage-2000-fighters-came-to-the-rescue-of-green-berets-in-niger/

Taktiikan ja toimintatapojen osalta nostaisin enemmän esille sen miksi ylipäätänsä jouduttiin 50 miehen jäjestämään väijytykseen? Ilmatuki myöhästyi, mutta se nyt voi myöhästyä joka tapauksessa tai matala pilvikorkeus, lumisade, hiekkamyrsky tai vaikka sumu voi estää sen kokonaan.

Asiaa pohtiessa olisi tietenkin hyvä tietää mistä oli kyse. Liikuttiinko paikasta A paikkaan B turvalliseksi luullulla alueella. Oltiinko menossa tekemään iskua? Miehistövaihto tai huoltokuljetus?

War is boringin jutun mukaan rutiininomainen tiedustelutehtävä oli muuttunut kesken kaiken alueellisen IS-johtajan sieppaamiseksi tai tiedusteluksi. Lopputulos ei kyllä kovin mairittelevaa kuvaa joukon tasosta anna, kun juuri ennen väijytystä edellisen kylän kylänvanhin oli viivyttänyt partiota ja silti väijyty pääsi yllättämään ( sivustoja ei tiedusteltu? ), taisteluvalmiutta ei ollut ja partio hajosi ( älä eksy kavereista ), eikä edes irtautuminen onnistunut, vaikka paikallisista iso osa lähti haneen ( yritettiinkö edes? ).

Todellista tapahtumien kulkua ei välttämättä tule koskaan julkisuuteen, mutta oliskohan mahdollista, että tuo erilleen joutunut siepattiin heti aluksi ja tämän takia ei irtauduttu, vaan yritettiin pelastaa?
 
Jenkit ovat laittamassa pystyyn, doktriinin ja taktiikan kehittamisen ja juoksevan hankintatoimen valiin uutta puljua armeijassaan, jolle tulee kaikki sellaiset ohjelmat/ hankinnat, joissa katsotaan oltavan jaljessa mahd. vastustajasta:
The Cross-Functional Teams will form the core of the future Futures Command. In a sign of how seriously the service is taking the CFTs, each is led by a combat veteran who’s commanded a brigade and risen to general officer rank. The original plan was for CFT leaders to be one-stars but some are actually two-stars, McCarthy said: “We made it entirely about the individual,” not the rank
 
Uusimmassa Panssari-lehdessä on Pekka Toverin artikkeli USAn panssarijoukkojen kehittämisestä. Jenkit ovat nyt panneet hihat heilumaan, saadakseen takaisin viimeisen runsaan kymmennen vuoden aikana menettämänsä taistelukyvyn. Kirjoitus on jossain määrin jopa järkyttävä, monella tapaa; kuinka nopeasti voidaan menettää pitkällä työllä saavutettu suoritustaso, miten suurvallan tekemät päätelmät sodankäynnistä voi nopeasti vaikuttaa koko strategiseen tilanteeseen, ja ennekaikkea se panee ajattelemaan kuinka kepeästi ja hämmästyttävän putkinäköisellä suunnittelulla rapautetaan toimintakyky.. Myös sen, kuinka vaarallista on / olisi lähteä seuraamaan muiden, vaika sitten johtavan sotilaallisen suurvallan, sotilaallista logiikkaa. Toki länsinaapurimme veti vielä överiksi.

Tuosta ei myöskään ole kaukana ajatus, että vaikka jenkeillä voimaa ja kykyä onkin tehdä mittava korjausliike:
1) se ei ole vielä tuottanut merkittävää vaikutusta (huvittavana esimerkkinä Euroopan joukkojen komentajan huomautus siitä että yksi kehittämistavoitteista on saada hankittua panssarijoukoille vihreää maalia -- ajelevat aavikkomaalatuilla vaunuilla)
2) joku toinen (joka ehkä laiminlöi aiemmin, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana on jo käynnistänyt oman krjausliikkeensä) saattaa nähdä tässä omien tavoitteidensa saavuttamiseen aikaikkunan. Ikkuna on avautunut ja nyt mahdollisesti alkaa hiljakseen sulkeutua.
3) kaikilla länsimailla ei ole vastaavia resursseja kuin USA:lla. Ne jotka ovat lähteneet samalle matkalle, vastasissitoiminnan kyvykkyyksiin tuijottaen ja poistaen kapasiteettia epäsuoran tulen, raskaan panssari-aseen, ilmasuojan osalta kevyiden jalkaväkijoukkojen hyväksi, eivät välttämättä kykene samassa tahdissa korjaamaan omaa tilannettaan.

Ja lopuksi tulee mieleen eräs Kustaa, jolla oli vahva amerikkalaissuuntaus (ja koulutus), sekä Honkajoen iltarukous soveltuvin osin. Onneksi selvisimme tästäkin ja onneksi meillä on taitavat ja pätevät ammattisotilaat, joilla on kyky ja riittävä itsetunto tehdä kylmästi omia ratkaisuja.
 
As potential adversaries build out sophisticated underground complexes, the U.S. military will try to keep up by going down.

ISIS and the North Korean regime share at least one tactic in common: both have sought to counter the U.S. military’s monitor-and-strike capabilities by building vast subterranean tunnel complexes. They’re not the only potential adversaries to do so. On Thursday, the Defense Advanced Research Projects Agency, or DARPA, announced a new grand challenge in search of new tech to map, navigate, and search underground.

Tunneling is once again rising in importance as adversaries seek to evade the ever-growing number of cameras and sensors that the U.S. can employ to photograph and collect intelligence on the Earth’s surface. In 2015, ISIS made a practice of attacking buildings, street intersections, and other targets via underground passageways rigged with explosives. “The use of tunnels for IEDs and other purposes will continue to provide a low risk strategic advantage to extremist organizations and therefore requires continued development efforts and fielding of effective mitigation techniques,” according to a 2015 brief from the Joint Improvised-Threat Defeat Organization.

As the war continued, ISIS’s use of tunnels evolved as a means to launch sneak attacks and collect intelligence with cheap drones.
Linkki
 
Oheisella videolla näkyy suurinpiirtein kaikki jenkkien käyttämät jalkaväen tukiaseet toiminnassa. "Sotiminen" afganistanissa = ajetaan konvoyllä tiellä kunnes joku ampuu -> ammutaan takaisin 10 suuremmalla tulivoimalla kevyistä panssariajoneuvoista.


(Ja 0:20 ammutaan ilmeisesti bean bag rekan nuppiin kun kuski ei väistä konvoita)
 
Oheisella videolla näkyy suurinpiirtein kaikki jenkkien käyttämät jalkaväen tukiaseet toiminnassa. "Sotiminen" afganistanissa = ajetaan konvoyllä tiellä kunnes joku ampuu -> ammutaan takaisin 10 suuremmalla tulivoimalla kevyistä panssariajoneuvoista.


(Ja 0:20 ammutaan ilmeisesti bean bag rekan nuppiin kun kuski ei väistä konvoita)
Vähän hektinen tuo rytmi tuossa videolla, mutta onko siinä 17s kohdalla joku ampumassa RPG:llä ? Ja 55s. kohdalla toinen veikkonen ammuskelee yhdellä kädellä, samalla kun toinen kuvaa kännykällä - ja näyttääkö tuo vain, vai onko sillä kuvaajalla sylissään AK? Mitä porukkaa nämä oikein on. Kk:kin väpättää parissa kohden vallan perusteellisesti ...
 
Vähän hektinen tuo rytmi tuossa videolla, mutta onko siinä 17s kohdalla joku ampumassa RPG:llä ? Ja 55s. kohdalla toinen veikkonen ammuskelee yhdellä kädellä, samalla kun toinen kuvaa kännykällä - ja näyttääkö tuo vain, vai onko sillä kuvaajalla sylissään AK? Mitä porukkaa nämä oikein on. Kk:kin väpättää parissa kohden vallan perusteellisesti ...

Oma suosikkini on 90 asteen minigun sarja Trump bumpper stickerin kanssa ja aurinkoa ottavat KRH miehet.

Ne on ilmeisesti Green Berrettejä, eli Armyn erikoishathat miehiä. Toisaalta koko karavaanin voisi korvata kahdella Puolalaisten konetykki AMV:llä, joten ei ihan selvinny mikä tässä on ajatuksena. Perusjääkärit jne.

17s taitaa olla RPG ja 55s AT4.
 
Jos miettii taktiikan ja strategian osuutta sodankäynnissä, niin logistiikan - sekä tavaralogistiikan, henkilölogistiikan että myös tieto- ja ymmärryslogistiikan - merkitys on aivan ytimessä.

Logistiikka antaa usein - kaikilla noilla kolmella alueellaan - taktiikalle ja strategialle ne reunaehdot, joiden puitteissa on mahdollista toimia tai siirtää reunaehtoja johonkin toiseen kohtaan.

Logistiikan merkitystä ja osuutta suomalaisen taktisen ja strategisen osaamisen ja toiminnan osana ei mielestäni pidä täällä juurikaan käsitellä.

Muiden maiden sotataitoon liittyvissä ketjuissa se olisi mielestäni oiva lisä.

Amerikkalaisen sotataidon suhteen logistinen osaaminen ja suorituskyky on aivan keskiössä.

Aiheen ottaminen paremmin mukaan ketjuihin on yksi vaihtoehto. Toinen olisi avata sille oma ketjunsa.
 
Tomorrow’s battlefield is a tangled web of unknown, uncertain, and constantly changing conflict. For more than 15 years, the Army has focused on winning against asymmetrical adversaries; however, the operating environment of the future is complex. Because U.S. enemies threaten the advantage across a multi-domain battlefield, the Army must project power across all domains to ensure joint force freedom of action. Learn how the Army will win in a complex world through the Multi-Domain Battle Concept, a concept that calls for ready ground combat forces capable of outmaneuvering adversaries through combined arms across all domains
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
Laitan tänne. Henkilökohtaisesti ymmärrän tämän rekrytointi ongelman, mutta samalla voin sanoa, että 9-11 oli paras työkalu tähän toimeen mitä olen koskaan nähnyt. Silloin monet halusivat päästää cyberhelvetin irti ja näin monia jotka lähtivät suoraan armeijan leiviin (Snowden on yksi esimerkki). Ehkä, jos tämä tapahtuu uudestaan jenkit saavat aikaiseksi cyberoperaattori pumpun, mutta tällä hetkellä ongelma on siinä että yksityisellä puolella pääset helpommalla ja pen testing antaa avaimet itsensä toteuttamiseen ilman että tuntee olonsa uhatuksi. Silti, jos joudut tähän pumppuun, niin suuri mahdollisuus on että nämä henkilöt näkevät taistelua ja suorittavat operaatiota sotatantereella. Tähän mennessä jenkit on tasaisesti takavarikoinut dataa ja siirtäneet sen ketjussa takaisin päin syvempään analyysiin, mutta cy-op tapauksissa mahdollisuus vaikuttaa kohteen sisällä ja kerätä taikka manipuloida voi olla huokuttelevampi kuin normi datakeräys. Tämä voi tulla varsinkin eteen jos ja kun jenkit rupeavat kohtaamaan miehittämättömiä maa-alustoja konfliktialueella. Meillä tämä asia tulee melko varmasti eteen jo 20-luvulla jos naapuri jatkaa drone-trendiään.

UNDISCLOSED LOCATION, Southwest Asia -- It's not the kind of offer you'd expect the commandant of the Marine Corps to make.

"Anybody in here a hacker?" Gen. Robert Neller asked, looking around the basketball court at Marines crowded into a semi-circle, as afternoon sunlight streamed in. "If you are, come see me, because I'll give you a re-enlistment bonus. I'm serious. I'm looking for people who know how to do that."

No hands go up, but the offer stands, and the Marines know Neller will be back later that evening for one-on-one conversations.

Marine leaders have been vocal about their desire to build more cyber capabilities into the force.

An expected 1,000-Marine increase built into the Fiscal 2018 National Defense Authorization Act is earmarked for the cyber and electronic warfare communities and other skilled specialties.
Linkki
 
The Marines now are giving small, unmanned quadcopters to every squad so they can practice and drill with drones and robots. The drones will play a role in everything from beach assaults to training.

“They’re going fast. We’re talking about [sending] two hundred a month,” said Lt. Gen. Robert Walsh, head of the Marine Corps Combat Development Command, at a drone industry-hosted conference outside Washington, D.C.,on Tuesday. The effort began last week.

The Marine Corps plans to distribute the drones on the basis of which troops are scheduled to deploy first.
http://www.defenseone.com/technolog...-quadcopters-every-squad/145778/?oref=d-river
 
The infantry unit of the future is sophisticated, with electronic warfare capabilities, robust intelligence and reconnaissance capabilities, and the ability to conduct local influence operations.

And the future is now.


When Marine Corps Commandant Gen. Robert Neller named an experimental infantry unit, 3rd Battalion, 5th Marines, in early 2016, much of the concept was built around hardware: testing out unmanned systems, vehicles, and weapons for use by the force. But, more than a year later, many of the recommendations coming out of the experiment have to do with enhancing the skill set inherent in the infantry battalion, not just the gear the unit carries.

Brig. Gen. Christian Wortman, the commanding general of Marine Corps Warfighting Lab, told reporters at the Pentagon Tuesday that some new capabilities expected to arrive for infantry battalions include an increased sniper platoon, to enhance surveillance and reconnaissance; tools to manage and monitor the signature the unit creates; and new positions focused on information and effective communication with adversaries and local populations downrange.

"At the battalion level, we gave [the Marines] some tools to support military information operations, to be able to support our influence efforts in a contested [area of operations] and to work to gain the support of local populations and discourage the efforts of potential adversary forces," Wortman said.

Military influence support operations, or MISO, is a field better known to the public by a name the Army still uses: psychological operations, or PSYOP.

The terms cover a range of activities from direct communication with local civilians by use of leaflet or radio broadcast, to deception strategies aimed at the enemy -- all intended to influence emotions, motives, and decision-making in favor of a particular objective.

"At the battalion level, we want them to be part of the equation for effectively engaging local populations, engaging adversary forces," Wortman told Military.com.

"The means of delivery have changed a lot. Being able to reach people on their phones with texts or other types of capabilities to deliver messages, those are the types of tools that we want to be able to provide down to the battalion level," he continued. "It just hasn't been part of the battalion fight up to this point."

In experimentation, the unit was given "enhanced situational awareness tools," including radios that can interface with tablets equipped with battlefield visualization software designed to enhance awareness of what's happening in the region with friendly forces, enemies, and any local civilian population, Wortman said.

Recommendations for unit improvement after the experimentation included adding an information environment operations officer and an information management officer, as well as an additional forward air controller at the battalion level.

As for the addition of more scout snipers, that will also improve battlefield awareness, Wortman said. He said the Marines are looking to add eight additional snipers to the existing scout sniper platoons inside infantry battalions.

"[It's] just recognizing the demand of being able to operate with high levels of awareness of what our adversary might be doing and then to be able to engage with precision in a complex environment that potentially involves civilians," Wortman said. "We recognize that scout snipers enable us to achieve a lot of that."

All of these changes in some way reinforce a key takeaway of the Marines' infantry experiment: that the service is in "an age of strategic competition," requiring key capability changes to better accomplish the mission.

"We're locked in to a competition for the support of the local population. And in a counterinsurgency kind of environment, there's a premium on gaining that kind of support," Wortman said. "But even in an age of strategic competition, we want to ensure that we've got the right tools to reach out to civilian populations so they understand the nature of our operations ... So we want to have tools to support the strategic message at the tactical edge so that we're able to reinforce that and communicate that effectively."
https://www.military.com/defensetec...may-have-psyop-capabilities-more-snipers.html
 
Lisää rahaa ja lisää tekniikkaa- niillä ongelmat ratkeaa.

An Officer Corps That Can’t Score
How military careerism breeds habits of defeat

By William S. LindApril 17, 2014

The most curious thing about our four defeats in Fourth Generation War—Lebanon, Somalia, Iraq, and Afghanistan—is the utter silence in the American officer corps. Defeat in Vietnam bred a generation of military reformers, men such as Col. John Boyd USAF, Col. Mike Wyly USMC, and Col. Huba Wass de Czege USA, each of whom led a major effort to reorient his service. Today, the landscape is barren. Not a military voice is heard calling for thoughtful, substantive change. Just more money, please.

Such a moral and intellectual collapse of the officer corps is one of the worst disasters that can afflict a military because it means it cannot adapt to new realities. It is on its way to history’s wastebasket. The situation brings to mind an anecdote an Air Force friend, now a military historian, liked to tell some years ago. Every military, he said, occasionally craps in its own mess kit. The Prussians did it in 1806, after which they designed and put into service a much improved new model messkit, through the Scharnhorst military reforms. The French did it in 1870, after which they took down from the shelf an old-model messkit—the mass, draft army of the First Republic—and put it back in service. The Japanese did it in 1945, after which they threw their mess kit away, swearing they would never eat again. And we did it in Korea, in Vietnam, and now in four new wars. So far, we’ve had the only military that’s just kept on eating.
Why? The reasons fall in two categories, substantive and structural. Substantively, at the moral level—Colonel Boyd’s highest and most powerful level—our officers live in a bubble. Even junior officers inhabit a world where they hear only endless, hyperbolic praise of “the world’s greatest military ever.” They feed this swill to each other and expect it from everyone else. If they don’t get it, they become angry. Senior officers’ bubbles, created by vast, sycophantic staffs, rival Xerxes’s court. Woe betide the ignorant courtier who tells the god-king something he doesn’t want to hear. (I know—I’ve done it, often.)

At Boyd’s next level, the mental, our officers are not professionals. They are merely craftsman. They have learned what they do on a monkey-see, monkey-do basis and know no more. What defines a professional—historically there were only three professions, law, medicine, and theology—is that he has read, studied, and knows the literature of his field. The vast majority of our officers read no serious military history or theory. A friend who teaches at a Marine Corps school told me the most he can now get majors to read is two pages. Another friend, teaching at an Army school, says, “We are back to drawing on the cave wall.”

As culpable as our officers are for these failings, they are not the whole story. Officers are also victims of three structural failures, each of which is enough to lay an armed service low.
The first, and possibly the worst, is an officer corps vastly too large for its organization—now augmented by an ant-army of contractors, most of whom are retired officers. A German Panzer division in World War II had about 21 officers in its headquarters. Our division headquarters are cities. Every briefing—and there are many, the American military loves briefings because they convey the illusion of content without offering any—is attended by rank-upon-rank of horse-holders and flower-strewers, all officers.
The pathologies that flow from this are endless. Command tours are too short to accomplish anything, usually about 18 months, because behind each commander is a long line of fellow officers eagerly awaiting their lick at the ice-cream cone. Decisions are pulled up the chain because the chain is laden with surplus officers looking for something to do. Decisions are committee-consensus, lowest common denominator, which Boyd warned is usually the worst of all possible alternatives. Nothing can be changed or reformed because of the vast number of players defending their “rice bowls.” The only measurable product is entropy.

The second and third structural failings are related because both work to undermine moral courage and character, which the Prussian army defined as “eagerness to make decisions and take responsibility.” They are the “up or out” promotion system and “all or nothing” vesting for retirement at 20 years. “Up or out” means an officer must constantly curry favor for promotion because if he is not steadily promoted he must leave the service. “All or nothing” says that if “up or out” pushes him out before he has served 20 years, he leaves with no pension. (Most American officers are married with children.)

It is not difficult to see how these two structural failings in the officer corps morally emasculate our officers and all too often turn them, as they rise in rank and near the magic 20 years, into ass-kissing conformists. Virtually no other military in the world has these policies, for obvious reasons.
Of these two types of failings, the structural are probably the most damaging. They are also the easiest to repair. The Office of the Secretary of Defense, the president, and Congress could quickly fix all of them. Why don’t they? Because they only look at the defense budget, and these are not directly budgetary issues. They merely determine, in large measure, whether we win or lose.
Fixing the substantive problems is harder because those fixes require changes in organizational culture. OSD cannot order our officers to come out from the closed system, fortified with hubris, that they have placed around themselves to protect the poor dears from ever hearing anything upsetting, however true. Congress cannot withhold pay from those officers who won’t read. Only our officers themselves can fix these deficiencies. Will they? The problem is circular: not until they leave their bubble.

If American military officers want to know, or even care, why we keep losing, they need only look in the mirror. They seem to do that most of the time anyway, admiring their now-tattered plumage. Behind them in the glass, figures in turbans dance and laugh.

William S. Lind is author of the Maneuver Warfare Handbook and director of the American Conservative Center for Public Transportation

http://www.theamericanconservative.com/articles/an-officer-corps-that-cant-score/
 
Jos pärjäävät noin huonosti (Lebanon, Somalia, Iraq, and Afghanistan) vastaan niin miten mahtaa käydä jos vastassa on Venäjä....:confused:
 
Back
Top