Ammunnan harjoittelu riittävälle taitotasolle saakka

baikal kirjoitti:
Miten muuten on: voidaanko simulaattoreiden tuomaa rutiinia ja taitotasoa jotenkin testata? Ja jos, niin testataanko?

Pst-ohjuksen simulaattorilla tuli aikoinaan satoja (ei senttän tuhansia) laukauksia ammuttua ja itse pidin siitä, että simulaattorin (ei sisäsimulaattori vaan kentällä käytettävä) kouluttajan päätteeltä näki osuman suhteessa maaliin vaikka maalina oli liikkuva panssarivaunu jossa oli laservastaanottimet. Siihen aikaan tavanomainen harjoitus oli ampua kaksikymmentä laukausta ohjuksella peräperää liikkuvaan vaunuun, ja niistä sai paitsi osumat/laukaukset myös sen 'kasan' muodon joka kertoi aika hyvin mikä menee pieleen. Kyseessä oli siis käsipyörillä veivattava PstOhj 82M, jossa ampujan täytyy pitää vaunu tähtäinristikossa ohjuksen lentoajan loppuun asti.

Luulisin, että niiden ammuntojen tulokset päätyivät muuallekin kuin komppanian ilmoitustaululle joten kyllä niitä pystytään tilastoimaan ja vertailemaan. T-55:n vaunusimulaattorissa muistelen olleen ulkomaalaisiakin vieraita, joten simulaattorituloksia pystyttiin suoraan vertaamaan myös meikäläisten ja muunmaalaisten vaunumiehistöjen välillä. Itse asiassa simulaattoriharjoituksista saattaa kertyä enemmänkin tietoa kuin kovapanosammunnoista. Simulaattori tallentaa sellaista dataa jota ei pääse kovapanosammunnan maaleista ammunnan aikana mittaamaan ja simulaattoreilla voi ottaa toistoja paljon enemmän kuin kovilla a-tarvikkeilla, kun harjoittelun hinta ei riipu niinkään laukausten määrästä ja vaara-alueista ei tarvitse välittää. Tiedon määrä ei tosin korvaa tiedon laatua, eli simulaattoriharjoitusten täytyy tietysti olla oikeanlaisia jotta niistä saadaan vertailukelpoista dataa, se ei saa olla pelkkää pellolle pysäytettyn traktoriin köytetyn prisman sihtailua, vaikka siitä voi tietysti aloittaa alkeisharjoittelun ohjussimulaattorilla.
 
Meillä ampumakoulutus ei ollut ihan tuommoinen. Yhden päivän aikana ammuttiin useita kymmeniä laser-laukauksia per ukko, tulosten perusteella valittiin ampuja ja varaampuja ryhmään (osuma prosentti oli yli 95 ja kasa tiivis). Hämmästyttävää että osalla osumaprosentti saattoi olla niinkin alhainen kuin 85 (muistaakseni osuma tarkoitti sitä että osumat olivat alle 1 metrin halkaisijan alueella). Maalina oli paikoillaan oleva UAZ n. 500-100 metrin päässä. :a-laugh:

Meillä oli sikäli varsin Venäläinen sotilaskoulutus että aika varhain valittiin miehet paikoilleen ryhmässä ja sitten he hieroivat sitä omaa tehtäväänsä paljon. Toki heidän piti osoittaa että hallitsivat muutkin tehtävät mutta esim ampumisen hoiti aika pitkälle ampuja sen jälkeen kun oli löytynyt se ryhmän paras ampuja... Noilla opeilla kai ne valtakunnallisten koulutustarkastusten kärkipaikat hommattiin.

Noilla laser simulaattoreilla tosin on useita heikkouksiakin, ja etenkin ohjusmiehillä tämä on jonkinlainen ongelma mielestäni kun heillä ei vanhemmilla ohjuksilla ole mitään muuta ampumaharjoitustapaa kuin tuo. Ne antavat liian yksipuolisen kuvan ammunnasta ja siihen liittyvistä ongelmista ja tekijöistä. Tässä mielessä on mielestäni hyvä olla käytössä jonkinlainen sisäsimulaattori jolla kaikki ampumiseen ja ohjuksen lentorataan vaikuttavat tekijät otetaan huomioon ja mallinetaan realistisesti. Laser itsessään jättää hyvin simppelin ja yksinkertaisen kuvan... Toki nuo ainakin meillä käytiin aika tarkasti teoriassa läpi ja jokaisen ohjusmiehen piti tuntea ohjuksen toimintaperiaate ja laukausen vaiheet teoriassa. Kyllähän noillakin on kuviteltavissa ja käsiteltävissä millainen se laukaus tosielämässä on... No mutta ennenkuin liikaa haukkuu tuota laseria niin muistanpa ensimmäisen harjoituksen jossa tuota käytettiin ja vastassa oli eläviä ja vastaan taistelevia panssarivaunuja. Sai ohjuskoulutus ihan uudenlaista konkretiaa sen jälkeen.
 
Second kirjoitti:
Noilla laser simulaattoreilla tosin on useita heikkouksiakin, ja etenkin ohjusmiehillä tämä on jonkinlainen ongelma mielestäni kun heillä ei vanhemmilla ohjuksilla ole mitään muuta ampumaharjoitustapaa kuin tuo. Ne antavat liian yksipuolisen kuvan ammunnasta ja siihen liittyvistä ongelmista ja tekijöistä. Tässä mielessä on mielestäni hyvä olla käytössä jonkinlainen sisäsimulaattori jolla kaikki ampumiseen ja ohjuksen lentorataan vaikuttavat tekijät otetaan huomioon ja mallinetaan realistisesti.

Nyt et toivottavasti tarkoita PstOhj 82:n sisäsimulaattoria tuolla realistisella mallinnuksella? En halunnut koko värkin olemassaoloakaan mainita kun se on mitä on.
 
Heikkilä kirjoitti:
Second kirjoitti:
Noilla laser simulaattoreilla tosin on useita heikkouksiakin, ja etenkin ohjusmiehillä tämä on jonkinlainen ongelma mielestäni kun heillä ei vanhemmilla ohjuksilla ole mitään muuta ampumaharjoitustapaa kuin tuo. Ne antavat liian yksipuolisen kuvan ammunnasta ja siihen liittyvistä ongelmista ja tekijöistä. Tässä mielessä on mielestäni hyvä olla käytössä jonkinlainen sisäsimulaattori jolla kaikki ampumiseen ja ohjuksen lentorataan vaikuttavat tekijät otetaan huomioon ja mallinetaan realistisesti.

Nyt et toivottavasti tarkoita PstOhj 82:n sisäsimulaattoria tuolla realistisella mallinnuksella? En halunnut koko värkin olemassaoloakaan mainita kun se on mitä on.

Oliko teillä sisäsimulaattori :a-shocked: Enpä tiennytkään! Olen kyllä kuullut että neukut oli aika innokkaita kokeilemaan ja totettamaan erilaisia simulaattoriratkaisuja mutta luulin että ne rajoittuu panssarivaunupuolelle.
 
Jotain ajatuksia. Nämä on kirjoitettu sellaisesta lähtökohdasta, että käytössä on itselataava lippaallinen kertatulikivääri ts. sotilasmallinen urheiluase ts. reserviläiskivääri sekä pistooli, mutta pääpaino on kuitenkin kiväärissä.

Aiheita.

- Maalinvaihdot.
- Tuplalaukaukset / mozambiquet (2 rintaan, 1 päähän). Ei silti mitään orjallista kaavaa ampua aina samat, vaan tässäkin voi soveltaa esim. laittamalla 3 SRA-taulua 5 metrin päähän ja vetämällä pistoolin kotelosta, jonka jälkeen ampuu jokaiseen yhden osuman rintaan, vaihtaa lippaan ja sama uusiksi. Tai El Presidente tms. Kunhan on monipuolista ja lähtökohtana on ampua tappavia tai vakavasti vahingoittavia osumia riittävällä tarkkuudella ja riittävän nopeasti.
- Lippaanvaihdot sellaisista lipastaskuista joita käyttäisi oikeastikin. Taktinen lippaanvaihto ja hätä/pikalippaanvaihto. Aseen virittäminen ”heikommalla” kädellä sekä aseen virittäminen vahvemmalla kädellä. Ylipäätään tilanteen/asennon/esteiden huomioiminen eikä orjallinen vakiosuoritus. Ihan yksi vitun sama, vaikka joku kruutiukko antaisikin pahaa silmää mustille kivääreille ja taisteluvyö/chestrig tms. varusteille jos ne ovat oleellinen osa oikein ja oikeilla varusteilla harjoittelua.
- Häiriönpoistot klikki- tai latausharjoituspatruunoilla. Tilanteenmukaisesti sopivalla tavalla olipa käytössä sitten tukikäsi tai asekäsi.
- Aseen vaihto pitkästä lyhyeen ja veto sellaisesta kotelosta, jossa pistoolia kantaisi sotapolullakin.
- Ampumin en liikkeestä, käännöksistä ja suojaa käyttäen.
- Hengästyneenä ampuminen m/ Falling Plates tai ns. rasitusammunta.
- Ampuminen eri asennoista ja ”väärältä puolelta” (Ei rajoitu kolmeen kouluampuma-asentoon.)


Noita yhdistämällä saa aika kelvokasta harjoitusta. Ametit 3-70 metriä. Tuohon vielä pari kaveria mukaan ja piippari, niin tulee vähän jännitystäkin. Nämä ovat juuri niitä reserviläisten laittomia taisteluammuntoja ainakin silloin, jos samaan aikaan ampuu useampi mies. Tuo tietysti edellyttää sitä, että kaikki osaavat homman, suoritukset ovat turvallisia ja silti kaiken varalta yksi valvoo takasektorista ja huutaa tarvittaessa seis. Vaatii myös luottamuksen kanssa-ampujiin ja heidän osaamiseensa. En lähtisi tuota tekemään ihan jokaisen metsästäjän kanssa… Aseet voivat hyvinkin olla ”kuumia”, koska niinhän ne olisivat myös oikeasti ja jos turvasääntöjä noudatetaan, niin ei ole mikään ongelma lähteä siitä, että kaikki ”päällä” olevat aseet ovat varmistuksen poiston jälkeen ampumavalmiita. Joo, ei ehkä toimi intin radoilla, mutta eipä niitä kaikkialla ole mahdollista käyttää muutenkaan siinä määrin kuin olisi suotavaa. Intin radoilla mennään toki intin säännöillä, vaikka se sotisikin omia totuuksia vastaan.

Kaikesta huolimatta: ”kuumat” aseet, hyvinkin laaja-alaisesti sovellettu ja osin ryhmässä suoritettu ammunta eivät aiheuta vaaratilanteita tai vahingonlaukauksia jos noudatetaan normaaleita turvasääntöjä ja käsittelysektoreita. Mielestäni kaikki spesifimpi ampumaharjoittelu ja koulutus tulisi toteuttaa noin, koska ladattua asettahan käsitellään samoin, kuten tyhjää ja jos ladattu ase saa aikaan minkäänlaisia viboja tai käsien hikoamista tms., niin sitten sen asian kanssa ei pääse sinuiksi. Sukkahousuissa suorittettava urheiluammunta sikseen, tälläisellä luodaan Kiväärimiehen osaamista.

"Remember, you will fight as you train!”
 
pstsika kirjoitti:
- Lippaanvaihdot sellaisista lipastaskuista joita käyttäisi oikeastikin. Taktinen lippaanvaihto ja hätä/pikalippaanvaihto. Aseen virittäminen ”heikommalla” kädellä sekä aseen virittäminen vahvemmalla kädellä. Ylipäätään tilanteen/asennon/esteiden huomioiminen eikä orjallinen vakiosuoritus. Ihan yksi vitun sama, vaikka joku kruutiukko antaisikin pahaa silmää mustille kivääreille ja taisteluvyö/chestrig tms. varusteille jos ne ovat oleellinen osa oikein ja oikeilla varusteilla harjoittelua.

Eli sellaisista lipastaskuista joita löytyy henkilökohtaisesta omistuksesta. :) Tai pikemminkin aseen virittäminen käyttäen hyväksi esim. vyötä ja lippaanvaihto yhdellä kädellä tukien asetta polvien väliin, koska heikommalla kädellä ampuminen ensisijaisesti harjoitellaan sitä varten että toinen käsi on loukkaantunut. On hyvä lähteä perinteisistä asennoista kohti vakioituja suorituksia kuten käännöksiä mutta mitä pidemmälle harjoittelussa mennään voidaan ns. katoista eli vakioiduista liikesarjoista luopua ja siirtyä vapaamuotoisiin harjoituksiin, joissa jokainen hakee kropalleen ja luonteenpiirteilleen sopivimmat motoriset likkeet tilannekohtaisesti. Mutta ne perusteet pitää kuitenkin iskostaa hyvin mieleen ennen siirtymistä eteenpäin. Siviilissähän tämä on mahdollista mutta varusmiespalveluksessa ei päästä perusteista koskaan eteenpäin jos edes niihinkään, aika ja resurssit loppuvat vain kesken.

- Aseen vaihto pitkästä lyhyeen ja veto sellaisesta kotelosta, jossa pistoolia kantaisi sotapolullakin.

Siis sellaisella pistoolilla ja sellaisella kotelolla joka löytyy yksityisomistuksesta. :)

"Remember, you will fight as you train!”

Vastuusi olla valmis taistelemaan ei lopu koskaan!
 
Juuri näin. Kirjoitin tuon painottaen kiväärin osuutta ehkä suhteessa 80/20 tms. tai enemmänkin kiväärin hyväksi, mutta jos pistoolia aikoo kantaa, niin sitäkin pitää harjoitella, niin kuin mitä tahansa muutakin asiaa. Ei toki kiväärin kustannuksella, vaan sitä täydentäen. Kivääri on Kiväärimiehen pääase ja pistooli on pääsääntöisesti vara-ase niihin tilanteisiin, joissa pääase ei jostain syystä ole käytettävissä. Pistoolilla (ja toki kiväärilläkin) tulisi tämän ja ryssäläisten solttujen suojavarusteiden takia harjoitella ampumaan aina mahdollisuuksien mukaan feissiin, koska se on ainoa varma paikka saada läpäisyä ja kerralla tappava eikä vain säikäyttävä osuma.

On tärkeää, että pistoolia pystyy käsittelemään myös haavoittuneena ja sen takia mainitsemaasi vyötä tai koteloa vasten räkkäämiset tukikädellä tulisi opetella, koska on hyvinkin mahdollista, että oikeaan käteen haavoittunut ei oikealla kädellä enää asetta käsittele, mutta on kuitenkin siinä kuosissa, että pystyy vielä puolustautumaan edellyttäen, että on harjoitellut myös vetämisen, lataamisen, häiriönpoiston yms. alkuperäisellä tukikädellä, joka muuttuneen tilanteen takia saa toimia asekätenä.

Välttäkää ajatusta heikommasta kädestä ts. tukikädestä, koska se ehdollistaa ajattelemaan sitä oikeasti heikkona ja näinhän ei ole. Se "heikompi käsi" ei vain ole dominoiva, mutta ei se ole sen huonompi kuin varsinainen asekäsikään. On tukikäsi ja asekäsi, jotka vaihtavat tarpeen mukaan tehtäviään esim. kulmien tai haavoittumisen takia.

En varmaan ikinä lakkaa ihmettelemästä sitä, että henkilö X haluaa kehittää kiväärimiesosaamistaan ja on valmis sijoittamaan 1000-2000 euroruplaa aseeseen, mutta sitten ostaa leikkikaluun tarkoitetun halpistähtäimen (hinta esim. 40€) eikä osta kerralla kestävää ja laadukasta optiikkaa, vaikka se maksaisikin 7-15 kertaa tuon lelun verran.
Tai miksei pistä sitä muutamaa kymppiä tai muutamaa satasta aseen ergonomian ja käyttökelpoisuuden kehittämiseen esim. tukin, hihnan, kiskohässäkän tms. muodossa jos pelkkään aseeseen on valmis laittamaan nelinumeroisen määrän rahaa.
Lopputuloksena on kivääri, joka pilataan käyttökelvottomilla varusteilla ja paskalla tähtäimellä. Mahdollinen valaisin on kiinnitetty esimerkiksi teipillä suoraan piippuun ja valaisinkin on kenties tasoa Teboilin alelaari… Näitä näkee yllättävän paljon. Aseen päällä voi hyvin olla joku ilmakivääriin tarkoitettu tähtäin ja sitten ihmetellään, että miksei aseella osu ja miksi kohdistukset eivät pidä tai miksi tähtäin hajoaa melkeinpä siitä, että taivaalle ilmestyy pilviä.

En myöskään lakkaa hämmästelevästä sitä, että henkilö X pyrkii harjoittelemaan taistelua varten, mutta ampuu ”sukkahousuissa”, vetää avoimista pikavetokoteloista tai kantaa vaihtolippaita jopa taskuissaan. Oikeat varusteet ovat oleellinen osa harjoittelua, jotta asiat syöpyvät selkärankaan. Jos totutat itsesi vetämään lippaat aina pikavetokoteloista, mutta sodassa kantaisit niitä läpällisissä koteloissa, niin ongelmia tulee varmasti. Sama pistoolin osalta. Stressitilanteessa ihminen hakee varustetta aina siltä tutulta paikalta, josta on tottunut sen harjoitustilanteessa saamaan käsiinsä tietyllä tapaa. Tälläinen ajattelutapa on toki myrkkyä jos haluaa ampua kilpaa voittaakseen, mutta SRA alkaa muutenkin olla jo liian kaukana alkuperäisestä ajatuksestaan eli RESERVILÄISTEN TILANTEENMUKAISEN AMPUMATAIDOIN KEHITTÄMISESTÄ JA MITTAAMISESTA.

Tietysti jotain KSE:tä voi itselleen antaa eli ei esimerkiksi aina ammu kypärän tai suojaliivin kanssa ihan jo mukavuustekijöiden takia (+30 helle tms.) tai keventää varustusta jättämällä varusteliivin pois ja käyttäen vain vyövarustusta. Tuo tarkoittaa siitä huolimatta oikean varustuksen kantamista joskin kevennettynä. Jos jako on vaikkapa:

1. vyövarustus (+ mahdolliset suojavälineet) ts. first line kit
2. vyövarustus ja taisteluliivi (+ mahdolliset suojavälineet) ts. second line kit
3. vyövarustus, taisteluliivi ja päiväreppu (+ mahdolliset suojavälineet) ts. third line kit

niin mikä tahansa ”kitti” tarkoittaa oikeilla varusteilla harjoittelua, vaikka jonain päivänä menisikin kevyemmällä setillä. Myös sodan aikana tulee tilanteita, jolloin päällä ei ole kaikkea mahdollista, vaan tilanteenmukainen varustus. Kukaan ei kuitenkaan toivottavasti kanna varalippaita farkkujen perstaskussa sotatoimialueella…

Eivät nuo nyt maata kaatavan kalliita ole ainakaan jos ei edellytä sotilaskäyttöön tarkoitettuja vaan esim. softaukseen/RA-harjoituksiin sopivia varusteita. Toki sotilaskäyttöön tarkoitetut ovat kestävämpiä ja sellaisia, että niihin voi tykästyä niinkin kovin, ettei ole vaikea valita ottaako tornifirman M/85 tetsarin ja sipulisäkin vaiko oman, itselle sopivaksi kootun liivin kunnian kentille mukaan.
Suosittelen lämpimästi sitä sotilaskäyttöön tarkoitettua vaihtoehtoa, vaikka se olisi vähän kalliimpi. Harjoituskäyttöön sopivan liivin ja taskut saa kuitenkin hankittua XX tai XXX määrällä oravannahkoja. Sotilaskäyttöön sopivat ovat sitten tupla- tai triplahinnoilla, mutta laatuero on selvä. Minä en ainakaan halua, että second line kitin olkahihnat katkeavat heikon laadun takia taistelutilanteessa tiputtaen lippaat ja käsikranaatit nilkkoihin siinä kohtaa, kun kyse on elämästä ja kuolemasta.
 
Hyvää tekstiä yläpuolella olevissa viesteissä!

Suosittelen minäkin myös lämpimästi kokeilemaan ampumista täysi taisteluvarustus päällä. Jos ei muun syyn takia niin jo pelkästään siksi, että se on helvetin paljon vaikeampaa!

Kun päällä on sirpaleliivi levyillä, kypärä, polvisuojat, nestereppu, ehkä reisitelakkaa ja läjä täysiä lippaita, niin kaikki muuttuu verrattuna siihen, kun ammutaan kisaa t-paidassa ja lenkkareissa. Varusteet painavat helposti 15 kiloa, ja se kaikki on käytännössä ylävartalossa.

Syöksyminen ja singahtelu ei enää sujukaan niin jouhevasti, pelkkä makuuasennosta nousu ja liikkeelle lähtö on yllättävän paljon raskaampaa. Paksut liivit tekevät vartalon jäykäksi, keskivartalo ei taivukaan niin kuin on tottunut. Ampuma-asennot muuttuvat, kiväärillä ammuttaessa perä onkin äkkiä muutaman senttiä pidempi, kun sen ja kropan välissä on paksua olkahihnaa tai ballistista materiaalia. Pistoolilla ammuttaessa tiukka isosceles ei onnistukaan, kun kädet eteen viedessä liivin reunat painuvat olkapäiden etuosiin ja blokkaavat liikkeen.

Luulet ehkä olevasi hyvässä kunnossa? Niin minäkin, mutta keväällä ammuttu kaksipäiväinen karbiinikurssi osoitti omalla kohdalla etten ollutkaan. Päällä oli juurikin tuo yllä mainittu varustus, ja jo ensimmäisen päivän jälkeen alaselkä oli jumissa ja hartioita särki sen verran ettei illasta selvitty ilman Buranaa. Päivät olivat lämpimiä ja hikoilin kuin sika. Nestereppu tyhjeni molempina päivinä. Suojalasit välillä sumenivat kun hiki ei päässyt haihtumaan kasvoilta ja kypärän alta tarpeeksi nopeasti. Uudet, vain muutamaa viikkoa aikaisemmin hommatut liivit vaativat säätöä useamman kerran. Toki ne oli jo kotona säädetty kertaalleen, mutta käytäntö taas osoitti sen että parannettavaa oli.

Jne, jne, listaa voisi jatkaa vielä pitkälti. Pointtina siis oli se, että jos harjoittelet sotilaallisia ampumataitoja, niin harjoittele niin kuin taistelet. Kaikki muu on urheilua...
 
Varusmiesten tulostaso laskenut kilpa-ammunnoissa
Eemeli Peltonen | Julkaistu 5.9.2013 | Muokattu 5.9.2013

Ammunnan sotilaiden SM-kilpailujen tulokset paljastavat varusmiesten ampumataitojen heikentyneen kilpatasolla. Hyvää ampumataitoa pidetään puolustusvoimissa yhtenä sotilaan perustaidoista.

Vuoden 2013 ammunnan sotilaiden SM-kilpailujen kilpailusihteeri, kapteeni Jouni Puljujärvi kertoo, että varusmiesten tulokset ovat laskeneet 2000-luvun alusta lähtien. Puljujärven mukaan erityisesti valmennuksen väheneminen on vaikuttanut tulosten heikkenemiseen.

– Valmennus oli ennen rajumpaa. Nykyisin ne joukkoyksiköt, jotka satsaavat ampumakoulutukseen erottuvat kyllä joukosta, Puljujärvi toteaa.

2000-luvun alussa varusmiesten tulostason huippu oli vielä 170 pisteen tasolla. Nyt varusmiesten sarjassa kultaa saatiin 163 pisteellä. Puljujärven mukaan 2000-luvun lopun ammunnan sotilaiden SM-kilpailuissa tulostason huippu on vakiintunut 167 pisteen tasolle.

– 2-3 pisteen muutos varusmiesten tulostasossa saattaa tuntua pieneltä, mutta kyseessä on iso muutos, Puljujärvi kertoo.

Puljujärven mukaan ampumataito kertoo yleisesti paljon siitä, millainen sotilas on kyseessä. Vuosittain järjestettävät ammunnan sotilaiden SM-kilpailut antavat varusmiehille ja kantahenkilökunnalle mahdollisuuden kehittää ja harjoituttaa ampumataitoaan.

Jääkäriprikaati vastuussa järjestelyistä

Ammunnan sotilaiden SM-kilpailut päättyivät tänään torstaina Sodankylän varuskunnassa. Puolustusvoimien pohjoisin joukko-osasto Jääkäriprikaati sai tänä vuonna järjestettäväkseen perinteikkään kilpailun. Kilpailujen yhteydessä pidettiin myös Päällystöliiton ja Aliupseeriliiton ampumamestaruuskilpailut sotilaiden SM-kilpailulajeissa.

– Kilpailut sujuivat hyvin. Pieni sumu haittasi hieman kilpailujen alkupäivinä, mutta mitään suurempaa haittaa kisasuorituksille ei sää tuottanut, Puljujärvi selostaa. Onnistuneesta kilpailusta kertoo Puljujärven mukaan myös se, että osallistujat eivät ole tehneet ainuttakaan protestia ammunnoista.

Jääkäriprikaati on vastannut kilpailun järjestelyistä myös aikaisemmin. Ensimmäistä kertaa kilpailut järjestettiin Sodankylässä vuonna 2005.

– Kilpailun esivalmistelut hoidettiin hyvin. Tukea järjestelyille toi runsas kokemus, sillä SM-kilpailut on järjestetty Jääkäriprikaatin toimesta ennenkin, Puljujärvi kommentoi.
Lähde ruotuväki

http://www.puolustusvoimat.fi/portal/puolustusvoimat.fi/!ut/p/c5/vZDJkqJAFEW_qM0kGTJZojIPicywMQApxJKhQCnk68voWvWiXFX0u8sT952ICzLwTJfPTZ3fmr7LryABmXBUkUA0AzKiyjgE6jRwkeopkEQ8iEECuaN_eQz6-r56F7g4diCjwLI_7b2i-6vOBkUMfXlitqoRTNiTU8a1bvtATOST4h2koNaL5fkn-8dETXv7NFkwwpbL7FT4mkPmmwusbMqOyjGqu-Og7u9DMQgxq4bCyz718DeHP5wEQQoy_NMS1IYg-KUlXnuE_-TBv-YxQNYU7eazbDdww3EIi0QgiMeE4whiQVykjCX3hrSX4lnqpyktLGRQ_c41zfAn9k1D37EKg3AlJlHii3YajTaqw0PpHNn3Srx2ZihpTZRs48foStJbpgazUivdh5eP59Nt1rb5vabDqSTtnR97Q8HW8ojfhLMA7_x5umqdUeLdbdG70-VyyDlYDTmlAw-zaxf6NLIG2sYOEhar8w5mxI2l-aG45ohXQmy0NMDR-rYCQzsPsqetyd9U0hd4fm1y/dl3/d3/L2dBISEvZ0FBIS9nQSEh/?pcid=ed431f8040fb75e98fe18fe56fa359ff
 
No mitä termiä käyttäisit? Nykytietämyksen mukaisesti on oikea-, vasen- ja molempikätisiä. Käsittääkseni molempikätiset ovat vasenkätisiä luonnostaan, jotka ympäröivä maailmamme on pakottanut hallitsemaan molemmilla käsillä asioita melkein yhtä hyvin. Sehän on tietysti kaiketi tottakin että sen väärän käden käyttö lisää motoriikkaa siinä oikeassakin, lie jotain tekemistä aivojen hermoratojen kanssa. Mutta meillä kaikilla on käytännössä heikompi käsi.

Sanoisin että taistelua varten harjoittelua on montaa erilaista, on ne zombit, sinikypärät ja ryssät sekä kaikki muu siinä välissä. Itse en oikein jaksa uskoa siihen että valtion vermeistä vetelisin lippaita. Kuitenkin joku lippaanvaihto erilaisesta taskusta on hyvin nopeasti opeteltavissa verrattuna itse ampumataitoon tai vaikka pistoolinvetoon. Lisäksi lippaanvaihto on aika pieni osa kuitenkin ampumista, jos joudut vaihtamaan lippaan kesken tulitaistelun olet tavallaan jo hävinnyt pelin. Oma liivi on paras hankinta mutta useimmille ei ole mitään käyttöä tuollaisille. Ainakin minulle pitäisi jotenkin perustella sellaiset hankinnat kuin kypärä tai salattu-vhf. Ei niitä viitsi jättää hyllyynkään laskemaan arvoa. Ilmeisesti joillakin maakuntakomppanioille on lupa käyttää omia liivejä tai muita harjoituksissa mutta eipä tuo paljoa ole näyttänyt parantavan suorituskykyä kenelläkään harjoituksissa. Se suorituskyky haetaan ampumaradalta, lenkkipolulta, tatamilta, kuntosalilta tai mistä vain muttei ebaysta. Jos haluttaisiin parantaa suorituskykyä niin lähtisin mieluummin liivien, kypärien ja muiden taktisten vehkeiden sijaan hakemaan pimeänäkölaitetta.

Kuten Jeff Cooper jo aikoinaan totesi urheilulajit suosivat aina tiettyjä tyyppejä ja tietynlaista varustautumista. Niin practical kuin SRA ovat kaukana todellisuudesta eikä IDPA ole myöskään täydellinen. Erityisesti ne luovat vain soturille mahdollisuuden testata kykyjään muita vastaan. Eihän kukaan kiellä SRA:ta ampumasta liivi ja nasse päällä. Kannattaa sitä omaa suorituskykyä verratta niihin tyyppeihin jotka ampuvat samanlaisella kalustolla.
 
Toki meillä jokaisella on heikompi käsi, mutta sitä ei tule mieltää heikoksi kädeksi vain sen takia, että toinen käsi on parempi, koska se johtaa siihen, ettei heikompaa kättä haluta/uskalleta käyttää siksi, ettei sen motoriikka ole yhtä kehittynyt kuin sen luontaisen käden. Tuohonkin kai voi vaikuttaa harjoittelulla, mutta voi olla liian totista hakea kaksikätisyyttä, kunhan vain osaa tehdä jotain sillä heikommallakin kädellä. Tämä ei ole alkuperältään minun ajatukseni, mutta sitä on jossain kohtaa koitettu minulle vähän avata ja siinä on kyllä pointti.

Jos harjoituskotelo eroaa siitä kotelosta, jossa normaalisti välinettä (ase, lipas, OC tms.) kantaa, niin tuo ero tulee selkeästi esille, koska ihminen ja sotilas oppii toimimaan parhaiten sen varustuksen kanssa, jota käyttää eniten. Jos koteloa vaihtaa erityyppiseen tai toiminnaltaan/lukitukseltaan erilaiseen, niin sen kanssa tulee myös harjoitella, jotta käsi löytää sen automaattisesti samalta paikalta eikä tarvitse kiinnittää huomiota itse suoritukseen vaan sen voi keskittää uhkaan. Erilaiset voimankäyttökoulutukset tarjoavat paraatipaikan tämän seuraamiseen jos esimerkiksi henkilö X kantaa OC sumutinta pikavetokotelossa normaalisti, mutta harjoituksessa on jostain syistä käytössä perinteinen läpällä suljettava kotelo. Tai turvakotelo vs. kainalokotelo tai vyökotelo vs. reisikotelo. Siinä näyttää useimmilla tulevan lihasmuistista sen ”päivittäiskotelon” käyttö ja erot ovat silmiinpistäviä. Parhaassa tapauksessa asekäsi laskeutuu hakemaan asetta liian matalalta sen sijaan, että käsi vain ”putoaisi” perän päälle. Tai vastaavasti OC:n pikavetokotelo on sijoitettu hieman eri kohtaan kuin ”normaali kotelo” ja taas käsi hakee välinettä hieman väärästä paikasta alkuun. Jossain lyhyeltä etäisyydellä tapahtuvassa hätävarjelutilanteessa tuollainen moka voi olla hyvinkin vaarallinen, koska se sekoittaa omaa pakkaa entisestään. Nuo eivät tietenkään poissulje aseen käsittelyn ja ampumataidon merkitystä, mutta kyllä nuo selkeästi siihen kokonaissuoritukseen vaikuttavat.

Se, että oma taisteluliivi ei ”paranna suorituskykyä” rauhan ajan harjoituksissa voi hyvinkin johtua siitä, että suurin osa suomalaisreserviläisistä ei ole edes kokeillut vaihtoehtoa sille M/85 tetsarille ja kannossa ei ole kuin 3 lipasta, joista yksi on jo aseessa. Heitteitäkään ei ole kovin runsaasti jos lainkaan. Eli tosi kevyt rauhanajan harjoitusvarustus.
Entäs jos kiväärin lippaita olisi edes 6 tai vaikkapa 8 kpl. Lisäksi kaksi tai kolme käsikranaattia, yksi tai kaksi savua ja merkkisavu, kenties valopistooli patruunoineen ja lähiradio vara-akkuineen. Miten tuollaiset sopivat yhteen M/85 tetsarin kanssa? M/05 taisteluliiviähän ei kaikille ole jakaa. M/85 toimii edes välttävästi vain jos käytössä on varusmiesten koulutusvarustus eli 3 lipasta/pakki/sadeasu/varustepussi päällystakkeineen/lapio/suojanaamari yms. Tuolloinkin tosin vähintään lippaat asettavat ongelmia, koska niitä joutuu onkimaan liian syvistä taskuista ja tyhjät lippaat on helpoin laittaa takin sisään tai pudotella kumpparien varsiin, koska lipastasku liian ahdas, jotta sitä pystyisi fiksusti käyttämään ilman katseen kääntämistä.

Minun mielestäni hyvät varusteet parantavat sotilaan suorituskykyä rajallisesti olipa kyse liivistä tai kengistä. Ero korostuu jos käytetään huonoa/hyvää varustetta. Varusteet eivät toki tee kenestäkään sotilasta, mutta ainakin niillä on sellaisia ominaisuuksia, jotka helpottavat ja nopeuttavat toimintaa.
 
pstsika kirjoitti:
Se, että oma taisteluliivi ei ”paranna suorituskykyä” rauhan ajan harjoituksissa voi hyvinkin johtua siitä, että suurin osa suomalaisreserviläisistä ei ole edes kokeillut vaihtoehtoa sille M/85 tetsarille ja kannossa ei ole kuin 3 lipasta, joista yksi on jo aseessa. Heitteitäkään ei ole kovin runsaasti jos lainkaan. Eli tosi kevyt rauhanajan harjoitusvarustus.

Entäs jos kiväärin lippaita olisi edes 6 tai vaikkapa 8 kpl. Lisäksi kaksi tai kolme käsikranaattia, yksi tai kaksi savua ja merkkisavu, kenties valopistooli patruunoineen ja lähiradio vara-akkuineen. Miten tuollaiset sopivat yhteen M/85 tetsarin kanssa? M/05 taisteluliiviähän ei kaikille ole jakaa. M/85 toimii edes välttävästi vain jos käytössä on varusmiesten koulutusvarustus eli 3 lipasta/pakki/sadeasu/varustepussi päällystakkeineen/lapio/suojanaamari yms. Tuolloinkin tosin vähintään lippaat asettavat ongelmia, koska niitä joutuu onkimaan liian syvistä taskuista ja tyhjät lippaat on helpoin laittaa takin sisään tai pudotella kumpparien varsiin, koska lipastasku liian ahdas, jotta sitä pystyisi fiksusti käyttämään ilman katseen kääntämistä.

Sanoisin että pikemminkin ne omat taistelukamat eivät paranna suorituskykyä ra-harjoituksissa, koska ei ole sellaisia harjoituksia juurikaan jossa olisi jakaa kamaa.... Lohdutukseksi täytyy sanoa ettei kyllä ole sotatilanteessakaan... :D M/85:lla ei tee mitään, maastopuvun taskutkin ajavat asiansa paremmin mitä tulee taisteluvarustuksen säilömiseen. Ei voi korostaa yhtään liikaa miten paska se systeemi on. Jos on normaali reppu lantio- ja rintahihnoilla sekä maastopuvussa taskut niin M/85:sta voi käyttää makkaranpaistoon.

Minun mielestäni hyvät varusteet parantavat sotilaan suorituskykyä rajallisesti olipa kyse liivistä tai kengistä. Ero korostuu jos käytetään huonoa/hyvää varustetta. Varusteet eivät toki tee kenestäkään sotilasta, mutta ainakin niillä on sellaisia ominaisuuksia, jotka helpottavat ja nopeuttavat toimintaa.

Joo, liivit ja kengät kyllä parantavat. Mutta parantavatko niin paljon kuin vaikka pimeänäkökyky? Mielestäni PV taas lähti uusimaan jotain maastopukuja turhan takia. Niiden hinta suhteessa parantuneeseen taistelukykyyn on aika lähellä nollaa. Joku M/05-varustekokonaisuuskin liiveineen on täysin toissijainen hankinta jos meillä ei ole optiikkaa kivääreissä tai pimeänäkölaitteita.
 
Tietysti pimeänäkölaitteet ovat tärkeitä, mutta jos yksittäinen reserviläinen rajatuin resurssein hankkii omaa välineistöä, jolla on mahdollista ylläpitää taitoja sekä kehittyä niin pari sataa euroa taisteluliiviin ja sen taskuihin on eri tason sijoitus kuin kolme tonnia pimeänäkölaitteeseen. Molemmilla on toki rajoitteena se, että päivittäiselämässä niille ei toistaiseksi ole kovin paljon käyttöä. Etenevässä määrin aktiivireserviläisiltä kuitenkin löytyy myös pimeänäkölaitteita, joiden käyttöä mm. MPK:n kursseilla ei rajoiteta mitenkään. Jakovahvuudet pimeänäkölaitteiden (VV2000&Wildbig) osalta kun eivät vastaa alkuunkaan sitä tarvetta joka esimerkiksi tiedustelukursseilla on. Nuo ressujen omat laitteet eivät toki ole Gen 3, vaan Gen 1/1+, mutta nekin ovat pilkkopimeässä metsässä paljon parempia kuin Mk. I Eyeball. Ainakin näkee kulkea ja vähän tähystellä, mutta kuten kaikki tietävät: optiikassa hinta on suoraan verrannollinen laatuun ja kovin monella ei liene halua laittaa noin kapean käyttöalan varusteeseen sitä 3000€.

Kuten varmasti tiedät, commando, MPK:n toiminnassa ei myöskään turhanpäiten rajoiteta omien taisteluvöiden, suojalasien, polvisuojien, reppujen/rinkkojen, jalkineiden tms. käyttöä vaan siihen jopa kannustetaan. Ei ole mitenkään tavatonta, että ”kurssikirjeessä” ilmoitetaan jakovarustus ja perässä esim. ”Omia taisteluvöitä, suojalaseja yms. voi käyttää. Omaa maastopukua voi käyttää edellyttäen, että se on M/91 res tai M/05.”

Tähän liittyen törmäsin tuossa alkuvuodesta johonkin nuoreen ilmeisesti vast’ikään valmistuneeseen kandiluutnanttiin, jolle oli hirveä shokki, että reserviläiset pukivat varusteet päälle siten, että ne ovat tarkoituksenmukaisesti, vaikkakaan eivät täysin yhtenäisesti. Tarkoitti siis sitä, että käytössä oli ainakin

- 4 erilaista PV:n malliston maastopukua (M/62, M/91, M/04, M/05)
- kasa erilaisia omia taisteluvöitä/chestrigejä
- kasa erilaisia omia reppuja/rinkkoja lumihuppuineen
- M/05 lumipuvut, joista osa käytti vain housuja ja osa koko pukua
- Jalkineita huopikkaista varsikenkien kautta jakolinjaston kumppareihin ja talvisaappaisiin
- Päähineinäkin ainakin turkislakki, pipo, kenttälakki M/91 ja kesälakki M/05

Ja paljon muutakin omia kamoja yhdistettynä toimivaksi kokonaisuudeksi. Ei varmaan tarvitse erikseen painottaa, että mm. tornileimatut noukkarit ja pallokasivitoset eivät olleet suurella osalla käytössä… Tuo kyseinen luutnantti jopa avasi suunsa koskien varustusta ja oli ilmeisestikin sitä mieltä, että koska varusmiehiltä edellytetään lähes millintarkasti yhtenäistä varustusta, niin samaa kaavaa voi soveltaa vapaaehtoisiin omalla ajalla ja omalla rahalla harjoitteleviin reserviläisiin siviileihin (MPK) jopa ilman mitään virallista käskyvaltasuhdetta. Tässä kohtaa jo hieman elämää natolangan toisella puolen nähnyt vanhempi ammattisotilas isovelimäisesti hiljensi kyseisen luutnantin… Varusmiehet ja ilmeisesti kadetitkin pukevat vaikka villapaidan ja pakkaspuvunkin aamulenkille jos vain joukon yhtenäinen ulkomuoto edellyttää sitä ja joku antaa käskyn. Ihmiset ovat eri asia, vaikka miten olisi kyseessä sotilaskäsky tai yhtenäinen varustus. Jos joukko on tunnistettavissa niin se riittää. Nythän se oli, koska suurin osa vartalosta oli peitetty valtion kuosilla vaikkakin varusteiden mallit vaihtelivat toisiinsa nähden.

Koska Suomenmaassa on vielä hieman vapautta jäljellä, niin reserviläinen voi omalta kohdaltaan vaikuttaa siihen, että kulkeeko kruunun antamissa paikatuissa kumppareissa vaiko omissa hyvin istuvissa varsikengissä. Tietysti mitään varustetta ei kannata ostaa vain kaappiin jos sille ei ole mitään käyttöä, mutta ilmeisen monella aktiivilla ei ole ollut vaikea valita ottaako jalkaansa jakokumpparit vaiko omat Haixit tai Dannerit. Halvin tapa on tietysti ottaa ne pykineet kumpparit linjastolta, mutta ainakin minä koen saavani kunnon jalkineista etua sekä niiden parantavan toimintakykyäni. Jalkineet ovat yksi esimerkki tuosta. On muutakin, joka parantaa yksittäisen miehen valmiutta ja kykyä pysyä hengissä ja taistelukykyisenä taistelukentällä. Hyvänä esimerkkinä on vaikkapa pistooli. Tai riittävä määrä hyviä sukkia. Tai lämpimät käsineet. Tai hyvä kantolaite.

Jos varusteille löytyy käyttöä muutenkin kuin kaapissa tilanviejinä, niin rahallinen sijoitus maksaa itsensä takaisin parantuneena käyttömukavuutena, ja siten nostaa taistelukykyä ja omaa mukavuutta, joka sekin vaikuttaa vähintään henkisellä tasolla tuohon taistelukykyyn
 
Yhteisostona pv, reserviläisjärjestöt, mpk, ampujainliiton jäsenseurat ymv, ja ennen kaikkea suomalaiset reserviläiset voisi hankkia kotikäyttöön sopivia pitkän aseen simulaattoreita. Pitäisi olla kympintappo-ominaisuus ja nopearytmiseen reagoivat "sammuvat lamput" tms. Kun kotoa kuitenkin löytyy tietokone ja/tai älypuhelin, "varsinainen" voisi olla aika edullinen. Jos hinta olisi muutamia satasia, pakettiin voisi neuvotella osamaksumahdollisuuden, niin saataisiin junnu-/vähävaraisväkikin mukaan.

Itsenäiseen, tavoitteelliseen harjoitteluun ei varmasti läheskään kaikkia saisi mukaan. Siksi pitäisi ottaa Internetin mahdollistamana pelillistäminen avuksi. Kaverihaasteita, porukkarankingeja (kuinka monta % porukasta on ampunut tämän "tehtävän" - ryhmäpainetta), nettipelaajille tuttuja trophyja saavutuksista jne.

Tuollaiseen tarpeeseen ja volyymiin voisi hyvinkin saada kotimaisen valmistajan mukaan. Suunnittelun hienosäätöä joukkoistamisella, tarvittaessa kehityksen rahoitusta joukkorahoituksella, verkkosisällön kehittämistä avoimen ympäristön ja yhteisön kautta.

Mutta voi olla, että keskinäinen kyräily tappaisi tuollaisen ennen kuin edes päästäisiin mittaamaan kysyntää markkinoilla. Tällainen ampumapoliittinen kokonaisratkaisu ei meikäläisessä monikannassa taida kelvata kaikille vaikka sisältö olisi mitä.
 
Ongelma tuossa Eko-Aims systeemissä on se hinta. Lisäksi yksikössäni ainakaan minun aikanani ko. järjestelmää ei annettu käyttää vaan se makasi varastossa... Kerran tai pari pääsin käyttämään ja vieläkin vituttaa häviö yhdelle tyypille, jonka nimen olen unohtanut mutta kasvot painunut mieleen... ;)
 
Eikös Eko-Aims ole tarkoitettu ammunnan perusteiden opetteluun ja käytettäväksi ennen kaikkea alokaskoulutuksessa? Minulla ei ainakaan ole kyseisestä järjestelmästä juurikaan hyvää sanottavaa. Paljon mieluummin hyvä ilmakivääri tai pienoiskivääri kuin laserpyssy, vaikka laserpyssy olisikin hieman rynkyn näköinen. Lisäksi minä tykkään siitä, että ase sanoo PAM. :)

Eko-Aims edustaa juurikin kympintappoharjoitinta. Puuttuva rekyyli, yleinen lelumaisuus ja vääränlainen painotus tarkoittavat sitä, että taktisen käytön harjoitteluun siitä ei ole, vaikka järjestelmä tarjoaakin mahdollisuuden ampua samantyyppisiin maaleihin kuin ampumahiihtomaalit eli osuma ja kaato.
 
No kyllä noilla simulaattoreilla treenataan paljon korkeammalla tasolla kuin aloittelijoiden joukossa. Nuo simulaattorit tuottavat dataa, josta näkee omia virheitä, mitä ei pysty ilmakivääreillä tms. näkemään paljain silmin. Kaikki ammunta lähtee perusteista ja aina välillä pitää palata perusteisiin huippujenkin. Minä en kyllä tykkää siitä yhtään että ase sanoo "PAM", se heikentää kuuloa. Lisäksi kilpailullisesti ei ole mitään järkeä ampua esim. 10 lks:n tarkkuussarjaa valtion "pam"-sanovilla afrikkalaissoturitasoisilla aseilla. Asekohtainen hajonta on monesti suurempaa kuin ampujakohtainen. Varsinkin aloittelija tarvitsee erittäin tarkan aseen, jotta pystyy näkemään onko vika itsessä ja missä tai jopa aseessa (loppuunammutut ja -hinkatut kehitysmaa-RK62:t jonka seurauksena monen ampumatulos on kiinni onnesta aseenjakotilanteessa). Jos PV:lla ei ole tarkkaa asetta antaa ja riskeeraa näin ampumataidon kehittymisen ja jonkun lapsen hengen niin sitten ammunnanperusteita pitää yhä etenevissä määrin harjoitella simulaattoreilla. Myöhemmässä vaiheessa kun soturintaimen on perusteiden jälkeen kykenevä oppimaan lisää niin voidaan antaa "pam"-sanovia aseita käsiin ja vaikka taktisiin harjoituksiin muovikuula-aseita/fx/kasi tms. jotta myös kohteet voivat ampua takaisin.
 
Itse olen treenannut ekolla, noptelilla ja beamhitilla. Kaikki mielekkäitä harjoittelun apuvälineitä, ja pienellä vaivannäöllä myös hauskanpidon apuvälineitä.

Vähemmän herkästi huvittuvalle reagoivat, itsenäisesti sijoitettavat maalit ovat tarpeellinen lisä.
 
Minun mielestäni yhdistysten ja MPK:n tulisi hankkia ampuma-aseita, koska tässä on sekin seikka nähtävissä, että lainsäätäjä alkaa vinisemään jotain ”Ette te tarvitse tuliaseita, koska laseraseillakin voi harjoitella.
En missään tapauksessa kiistä perusharjoittelun (tähtääminen, laukaisu, ampuma-asento, hengittäminen yms.) tärkeyttä, mutta ResUL:n/MPK:n/yhdistysten tarkoitus on kehittää reserviläisten eli sotilaiden ampumataitoa ja siihen sopii hirveän huonosti SALlilainen käsimunissa ampuminen tai ampujantakit yms. Laseraseet valmistajasta riippumatta ovat hyviä alkeiskoulutukseen ja perusteiden kertaamiseen, mutta kyllä luvalla sanoen vituttaisi ampua vain sellaisilla. Oleellinen osa sotilaan ampumataitoa on hyvä ja varma aseenkäsittelytaito erilaisissa tilanteissa eikä se ole laseraseilla harjoiteltavissa samalla tapaa, kuten ampuma-aseilla. Vaikka jokainen rauhassa ja hyvältä tuelta ammuttu 10 lks sarja olisi täydet 100 pistettä, niin se ei kerro vielä kuin puolikkaan totuuden reserviläisen ampumataidosta. Sotilaan ei tarvitse ampua 10 laukauksella 100 pistettä, vaan riittävän nopeasti ja riittävän tarkasti.
 
Back
Top