Joo, nuo säännöt yms. ovat lähes lapsellisia, eikä tästä koko sähinästä tyylipisteitä ole jaossa sen enempää virka-poliittiselle-väelle, mutta ei ole kyllä asealan edusväellekään. Aseala ja - järjestöt hoitivat huonosti julkisuuspuolen, heti alusta lähtien. Ja tosiasia on se, että kun hävitään julkisuuspeli niin takkiin tulee muutenkin. Oli se oikein tai ei, niin se vain on.
Sanokaas miksi minun pitäisi voihkia ja itkeä, kun:
- olen saanut edelleen kaikki hakemani luvat ja aseet, ml. kauhistavan 9 mm:n pistoolin
- voin ampua kotiradalla vaikka joka päivä niin pistoolilla kuin reservipyssyllä ihan niin paljon kuin lompakko kestää
- yhdistykseni, johon kuulun ei ole kohdannut oikeastaan mitään ratkaisematonta ongelmaa nytkään ampumatoiminnan osalta
- metsästystoimintaa ei ole rajoitettu mitenkään
- olen huono reserviläinen, enkä tarvitse 50-kaliberista kivääriä, mitä vittua minä sillä tekisin?
Missä ongelma? Ei mulla ole. Ja kuten sanoin, yhdistysasiat on voitu hoitaa ja ratkaisut on löydetty, kun on vaivauduttu ratkaisuja etsimään eikä ole heittäydytty selälleen itkemään.
Jos viranomaiset haluavat tarkemmin katsoa kenelle aseita annetaan jne. niin se heille suotakoon. Ja jos "alalle" pyrkivä uusi tulokas joutuu osoittamaan harrastuneisuuttaan ja hankkimaan suosittelijoita...missä ongelma? Herrat on hyvät ja liittyvät ampumaseuraan ja osoittavat olevansa suunnilleen täysitolkkuisia ja vastuullisia ja saavat aikanaan suositukset ja lupa irtoaa, jos ei ole poliisin rekistereihin ihan sitten tullut hankittua nimeään komeilemaan....ja sitten sitä asetta ei kyllä tarvitsekaan.
Alan tulevaisuuden tekevät pitkälti alan harrastajat iha ite. Vapaa käytäntö on houkutteleva, mutta se voi ajaa tosi pahasti metsään. Ei maha mittää pojat, tässä asiassa olen näköjään aika yksinäinen asenteissani, mutta ei se mitään.
Sanokaas miksi minun pitäisi voihkia ja itkeä, kun:
- olen saanut edelleen kaikki hakemani luvat ja aseet, ml. kauhistavan 9 mm:n pistoolin
- voin ampua kotiradalla vaikka joka päivä niin pistoolilla kuin reservipyssyllä ihan niin paljon kuin lompakko kestää
- yhdistykseni, johon kuulun ei ole kohdannut oikeastaan mitään ratkaisematonta ongelmaa nytkään ampumatoiminnan osalta
- metsästystoimintaa ei ole rajoitettu mitenkään
- olen huono reserviläinen, enkä tarvitse 50-kaliberista kivääriä, mitä vittua minä sillä tekisin?
Missä ongelma? Ei mulla ole. Ja kuten sanoin, yhdistysasiat on voitu hoitaa ja ratkaisut on löydetty, kun on vaivauduttu ratkaisuja etsimään eikä ole heittäydytty selälleen itkemään.
Jos viranomaiset haluavat tarkemmin katsoa kenelle aseita annetaan jne. niin se heille suotakoon. Ja jos "alalle" pyrkivä uusi tulokas joutuu osoittamaan harrastuneisuuttaan ja hankkimaan suosittelijoita...missä ongelma? Herrat on hyvät ja liittyvät ampumaseuraan ja osoittavat olevansa suunnilleen täysitolkkuisia ja vastuullisia ja saavat aikanaan suositukset ja lupa irtoaa, jos ei ole poliisin rekistereihin ihan sitten tullut hankittua nimeään komeilemaan....ja sitten sitä asetta ei kyllä tarvitsekaan.
Alan tulevaisuuden tekevät pitkälti alan harrastajat iha ite. Vapaa käytäntö on houkutteleva, mutta se voi ajaa tosi pahasti metsään. Ei maha mittää pojat, tässä asiassa olen näköjään aika yksinäinen asenteissani, mutta ei se mitään.