Anti Material Rifles - raskaat kiväärit

[SJ]

No, ammus on nopea ja siis lentää hyvin matalalla kaarella, lisäksi kun kerran ammutaan edestä, niin ennakkosta ei tarvitse huolehtia,

Vaikka lentorata olisi kuinka suora, niin kkarta on aina sen verran, että tarkka etäisyyden arviointi on välttämätön. Jos etäisyys muuttuu koko ajan, on myös ennakko välttämätön. Se vain otetaan liikesuuntaan nähden.
Lisäksi on melkoista optimismia odottaa, että aina päästäisin ampumaan täsmälleen edestä, eikä esim vinosti lähestyvää / ohittavaa kohdetta ja/tai edes samalata tasalta. Pitkille etäisyyksille ammuttaessa on tarkkaan tuleen pyrittäessä huomioitava maaston mahdollinen kaltevuus eli ampuminen ylä- tai alamäkeen.
Tämä ihan näin ampumateknisenä perusteena huomattakoon.

Riippuu miten pieneen maaliin arvelet ammuttavan. Jos armeijan tarkka-ampujat ampuvat pääosumia 300 metriin "kaikissa" oloissa ja keskimassa osumia vissiin 600 metriin, niin luulisi tuollaisen tarkkuuden riittävän siihen kuskiin osumiseen, etenkin jos tuo ase ampuu matalammalla kaarella mitä TAK-85. Ja jos ei suoraan edestä pääse ampumaan, niin sitten oletettavati jokin muu kohta tulee esille ja mikäpä sen hauskempaa...

Jopa armeijan tarkka-ampujilta tuo edellyttää etäisyysarviointia ja kiikarin matkarummun kieräyttämistä tai tähtäyspisteen muuttamista TAK-85:lla
Ja tuossa ettei suoraan edestä pääse ampumaan tarkoitin ettei vaunu tulee todennäköisesti kohti suoraan edestä kohti, vaan hivenen leikkaavassa kulmassa, jolloin sillä on myös sivuttaisliikettä ampujan asemaan nähden. Nähtävissä ei juurikaan ol lisääkäytettäviä maaleja, mutta sivusiirtymä on huomioitava kuitenkin.

Eli nyt oletetaan kaikkein epäedullisinta maalitilannetta, jossa ampujalla ei ole avustavaa ampujaa, joka voisi auttaa etäisyyden määrittelemisessä? Oletan myös että maali on juuri paikantanut tuon ampujan, joten ei ole myöskään mahdollista odottaa parempaa tilaisuutta ampua. Niin, ja ammuksia on jaettu vain yksi ammus, joten sillä itselataavalla aseella ei myöskään voi hakea maalipistettä ampumalla. No ilmiselvästi kyseessä on täysin romu ase, kun ei selviä tuollaisessa tilanteessa joka kerta.

 

[SJ]

No, ammus on nopea ja siis lentää hyvin matalalla kaarella, lisäksi kun kerran ammutaan edestä, niin ennakkosta ei tarvitse huolehtia,

Vaikka lentorata olisi kuinka suora, niin kkarta on aina sen verran, että tarkka etäisyyden arviointi on välttämätön. Jos etäisyys muuttuu koko ajan, on myös ennakko välttämätön. Se vain otetaan liikesuuntaan nähden.
Lisäksi on melkoista optimismia odottaa, että aina päästäisin ampumaan täsmälleen edestä, eikä esim vinosti lähestyvää / ohittavaa kohdetta ja/tai edes samalata tasalta. Pitkille etäisyyksille ammuttaessa on tarkkaan tuleen pyrittäessä huomioitava maaston mahdollinen kaltevuus eli ampuminen ylä- tai alamäkeen.
Tämä ihan näin ampumateknisenä perusteena huomattakoon.

Riippuu miten pieneen maaliin arvelet ammuttavan. Jos armeijan tarkka-ampujat ampuvat pääosumia 300 metriin "kaikissa" oloissa ja keskimassa osumia vissiin 600 metriin, niin luulisi tuollaisen tarkkuuden riittävän siihen kuskiin osumiseen, etenkin jos tuo ase ampuu matalammalla kaarella mitä TAK-85. Ja jos ei suoraan edestä pääse ampumaan, niin sitten oletettavati jokin muu kohta tulee esille ja mikäpä sen hauskempaa...

Muistuttaisin, että 12,7 - 20 mm panssariluodit (sekä alikaliiperiset umpiluodit että sytytysmassaa sisältävät täysikaliiperiset panssarisytytysluodit) eivät ole yhtä tarkkoja kuin vaikkapa TAK-85:n D166-luoti. Sitä hajontaa voi tulla jo a-tarvikkeesta ja aseesta niin paljön, että mitään pääosumia ei kannata yrittää.

Kohti tulevan panssarivaunun ampumisessa se liike vaikeuttaa ampumista ennen kaikkea sen takia, että vaunut liikkuvat niille ominaisella tavalla keula voimakkaasti nyökkien, jos alusta ei ole tasainen. Bemari taitaa olla vielä tavallistakin 'keulivampaa' sorttia syystä tai toisesta. Meno on kuin kevyellä moottoriveneellä isossa aallokossa, eikä ole epätavallista että joku panssarijääkäri tulee pahoinvoivaksi ekoilla ajeluilla. Jos siis koitat ampua vaikka sitä vaunun keulan alaviistoa osaa (jotta luoti ei kimpoaisi siitä 80 asteen yläviistopanssarista) niin tilanne voi hyvinkin olla se, että yhdellä hetkellä sitä ei käytännössä näy kun keula on alhaalla ja toisella sitä näkyy niin paljon, että siihen tähdättäessä laukaisuviiveen ja lentoajan jälkeen keula on taas laskenut ja osuma onkin yläviistolla osalla. Tornissa on sama juttu, se soutaa ylös ja alas riippuen maastonmuodoista ja kuskin kaasujalasta, eli joka nosto ei ole samanlainen. Tähän kun lisätään pienet suunnanmuutokset ja torniin tähdättäessä vakaimen toiminta, niin voi olla jopa haastavaa ampua samankokoista kasaa vaunun keulaan kuin RK03-tauluun tai Jasteriin 300 m radalla.

Jos vaunu pitää saada liikkumattomaksi tai muuten toimimattomaksi yhdellä luodilla, joka on panssarit lävistettyään kuin 7,62 x 51 umpiluoti, paitsi että liike-energiaa on 10 - 25 % alkuperäisestä, niin se melkein vaatii ajajan saamisen pois pelistä tai todella hyvän osuman sellaiseen osaan moottoria tai ohjauskoneistoa että se pysäyttää vaunun saman tien. Joku vuoto jäähdyttimessä ei oikein riitä, vaikka se vaatiikin korjausta keskipitkällä aikavälillä. Jos se vihollinen pystyy voittamaan käsillä olevan taistelun, niin se pystyy jälkeenpäin korjaamaan ne vaununsa, ja yksittäiset 7 mm reiät siellä täällä ovat helpommasta päästä remontteja. Jos ne vaunut saadaan liikkumattomiksi tai tuleen tai tornista molemmat miehet kylmiksi niin sitten pst:llä on ollut toivottu vaikutus, ja sitä on minusta vaikea saada jos yritetään raskaan tarkkuuskiväärin alikaliiperiluodilla rynnäkkövaunua etusektorista.

Huomauttaisin nyt taas, että ei ole tarpeen saada vaunua pysähtymään "yhdellä" luodilla, vaan ainakin tässä aseessa mistä on puhe ( http://world.guns.ru/sniper/large-caliber-sniper-rifles/at/steyr-iws-2000-e.html ) niin siinä on viiden laukauksen lipas ja se lataa itsekseen. Luulisi lisäävän mahdollisuuksia. Kuskin pois pelistä saamiseen riittää useimmiten osuma mihin tahansa mikä rikkoo ihon ja jos kuski huomaa osumia tulevan lähelle siellä vaunun sisällä, niin epäilemättä silläkin on vaikutus. Ja en vähättelisi niitä pikkuisia reikiä, niitä jos on vaunussa, niin miehistö luultavasti taistelun aikana ilmoittaa esimiehelleen, että heidän vaununsa on vahingoittunut ja kyselevät lupaa vetäytyä tms. Lisäksi kaikki tuollaiset pikku vahingot vievät miestyötunteja miehistöltä jotka on tehtävä epäilemättä kentällä ja kaikki se on poissa yöunesta. En tiedä missä bemarin jäähdytin on, mutta kai siellä moottoritilassa on ainakin jotakin letkuja mitkä kuljettaa niitä nesteitä, mutta pointti on se, että osuma jäähyttimeen tarkoittanee sitä, että vaunu ei ainakaan vetäydy kauas tai moottori menee pilalle, joten jonkun toisen on tultava noutamaan se vaunu tai korjattava paikallaan.

Mitä tässä koetan sanoa, niin voihan toki olla, että se AMR ei "tuhoa" yhtäkään vaunua taistelun aikana, mutta jos singot tuhoavat vaikka komppaniasta 3-4 vaunua, niin silloin joukon johtaja ei vielä välttämättä käske porukkaa vetäytymään, mutta jos yksi vaunu ilmoittaa, että kuski otti jotakin jalkaansa eikä pysty toimimaan kunnolla. Toinen ilmoittaa, että heihin on osunut, mutta eivät osaa sanoa onko vauriota, joskin sirpaleita kimpoilee vaunussa ja vetäydyttäessä vielä tulee ilmoitus, että joku irvileuka ampui takaoven läpi piruillakseen, mutta olisi voinut osua matkustajiin tai polttoainetankkiin (siis siihen penkkien välissä olevaan, eikä ovessa olevaan(oli tyhjä)). Tälläiset jutut alkavat sitten epäilemättä jo vaikuttaa toimintaan. Tämä siis olettaa, että AMR ampuja oli vaihtanut asemaa usein ja siksi ampunut useita eri maaleja, eikä vain keskittynyt yhteen maaliin ja saattoipa siinä ohessa laittaa laukauksia noihin singoilla tuhottuihin vaunuihinkin.

 

[koponen]

Tuota... DPICM- ja Strix-paukkua putkille kiitos, ja niitä sinkoja massamaisesti jakoon? Ja nuo välikaliiperit kylläkiitos myös AP-projektiililla mutta sarjatuliversiona. Raskas kk on kuitenkin huikeasti monikäyttöisempi kuin vähintään taistelijaparin sitova raskas kivääri.

Ja niitä miinojakin (ja/tai erilaisia sensorisytyttimiä r-aineelle) saisi olla riittävästi ja monipuolisesti.

 

[SJ]

Tuossa oli puhetta tuosta etäisyyden arvioinnista, niin tuolla aikaisemmassa linkissä sanottiin, että tuhannelta metriltä ammuttaessa ammus nousee ainoastaan 800 milliä tähtäyslinjan ylle. Sikäli kun ymmärrän mitä tuo tarkoittaa, niin eikös tuhanteen metriin säädettyä tähtäintä voisi silloin käyttää ikäänkuin taistelutähtäimenä? Siis tähdätään siihen ajoneuvon pohjan tasalle ja ammutaan. http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/bb/BMP21981graphic1.gif Tuon kuvan perusteella arvioiden pitäisi osua, ellei ammuta yli kilsan päästä.

 

[noska]

No, ammus on nopea ja siis lentää hyvin matalalla kaarella, lisäksi kun kerran ammutaan edestä, niin ennakkosta ei tarvitse huolehtia,

Vaikka lentorata olisi kuinka suora, niin kkarta on aina sen verran, että tarkka etäisyyden arviointi on välttämätön. Jos etäisyys muuttuu koko ajan, on myös ennakko välttämätön. Se vain otetaan liikesuuntaan nähden.
Lisäksi on melkoista optimismia odottaa, että aina päästäisin ampumaan täsmälleen edestä, eikä esim vinosti lähestyvää / ohittavaa kohdetta ja/tai edes samalata tasalta. Pitkille etäisyyksille ammuttaessa on tarkkaan tuleen pyrittäessä huomioitava maaston mahdollinen kaltevuus eli ampuminen ylä- tai alamäkeen.
Tämä ihan näin ampumateknisenä perusteena huomattakoon.

Riippuu miten pieneen maaliin arvelet ammuttavan. Jos armeijan tarkka-ampujat ampuvat pääosumia 300 metriin "kaikissa" oloissa ja keskimassa osumia vissiin 600 metriin, niin luulisi tuollaisen tarkkuuden riittävän siihen kuskiin osumiseen, etenkin jos tuo ase ampuu matalammalla kaarella mitä TAK-85. Ja jos ei suoraan edestä pääse ampumaan, niin sitten oletettavati jokin muu kohta tulee esille ja mikäpä sen hauskempaa...

Jopa armeijan tarkka-ampujilta tuo edellyttää etäisyysarviointia ja kiikarin matkarummun kieräyttämistä tai tähtäyspisteen muuttamista TAK-85:lla
Ja tuossa ettei suoraan edestä pääse ampumaan tarkoitin ettei vaunu tulee todennäköisesti kohti suoraan edestä kohti, vaan hivenen leikkaavassa kulmassa, jolloin sillä on myös sivuttaisliikettä ampujan asemaan nähden. Nähtävissä ei juurikaan ol lisääkäytettäviä maaleja, mutta sivusiirtymä on huomioitava kuitenkin.

Eli nyt oletetaan kaikkein epäedullisinta maalitilannetta, jossa ampujalla ei ole avustavaa ampujaa, joka voisi auttaa etäisyyden määrittelemisessä? Oletan myös että maali on juuri paikantanut tuon ampujan, joten ei ole myöskään mahdollista odottaa parempaa tilaisuutta ampua. Niin, ja ammuksia on jaettu vain yksi ammus, joten sillä itselataavalla aseella ei myöskään voi hakea maalipistettä ampumalla. No ilmiselvästi kyseessä on täysin romu ase, kun ei selviä tuollaisessa tilanteessa joka kerta.

Nyt teet jotain täysin omia tulkintojasi. Minä puutuin vain siihen sinun väitteeseesi ettei ennakko tarvitse ottaa, eikä etäisyyttä arvioida. Tottakai TA:lla on mukanaan pari, joka myös osallistuu etäisyydenarviointiin. Toivon mukaan TA saa myös paikkolaukauksen mahdollisuuden. Lähtökohtaisesti TA-toiminta vaan lähtee siitä, että pyritään vaikutukseen ensimmäisellä laukauksella eikä paljasteta omia asemia ammuskelemalla kohdistuksia ja haarukoimalla tulta.
Mikään ei kuitenkaan poista sitä fysiikan lakien mukaista tosiasiaa, että lentoradan kaarevuuden vuoksi on se etäisyys määritettävä, jotta osuutan siihen pään kokoiseen maaliin ja huomioitava myös se vaunun liike, koska se muuttaa etäisyysarviota, sekä maaston kaltevuus, joka myös vaikuttaa osumapisteeseen, sekä mahdollinen vaunun sivuttaissuuntainen liike. Kyse siis ei ole siitä onko ase romu vai ei vaan siitä, että fysiikan lait nyt vaan on huomioitava IHAN KAIKILLA aseilla ja äärimmäisen harvoin saavutetaan kumpaakaan ääripäätä eli täysin optimitilannetta tai epäedullisinta mahdollista.
Sitä paitsi itse TA:na jättäisin tuon epäedullisiman tilanteen joka tapauksessa ampumatta, vaikka minulla olisi vuonna 3082 valmistettu ase, jossa hyperpulssilaser ja sooninen tainnutin. Tuossa tapauksessa TA vaihtaisi asemaa ja hakisi edullisemman tilanteen ja toivoisi, että myös muuta aseet osallistuisivat jotenkin taisteluun, mutta se ei oikeastaan kuulu varsinaisesti tähän.
Niin ja yllämainittussa on tosiaan lähdetty siitä olettamuksesta, että vaunu liikkuu tasiaisesti keinumatta, suuntaa ja nopeutta muuttamatta. Heikkisen mainitsemat vaunun liikkumistavat maastossa on siitä vielä täysin huomioimatta.

 

[noska]

Tuossa oli puhetta tuosta etäisyyden arvioinnista, niin tuolla aikaisemmassa linkissä sanottiin, että tuhannelta metriltä ammuttaessa ammus nousee ainoastaan 800 milliä tähtäyslinjan ylle. Sikäli kun ymmärrän mitä tuo tarkoittaa, niin eikös tuhanteen metriin säädettyä tähtäintä voisi silloin käyttää ikäänkuin taistelutähtäimenä? Siis tähdätään siihen ajoneuvon pohjan tasalle ja ammutaan. http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/bb/BMP21981graphic1.gif Tuon kuvan perusteella arvioiden pitäisi osua, ellei ammuta yli kilsan päästä.

800mm = 80cm = 0,8m.
Toki jos vaunu on paikallaan tai korkeintaan tasaisessa liikkeessä ja asema vaunun kanssa samalla tasalla, niin kyllähän sillä osuu siihen vaunuun johonkin kohtaan, jos ei lainkaan välitetä mille korkeudella, vaan pelkkä osuma riittää. Silloinhan on turha tehdä mitään tuulikorjauksiakaan laittaa vaan ristikon keskelle ja paukuttelee siitä. Kyllä se varmaan jonnekin päin osuu. Ja ampuu vaan pikatulta. Turha nitä jokaista laukausta on tähystellä. Säästetänpä samantein yksi äijä muihin tarkoituksiin kun ei laiteta tähystäjää TA:n pariksi lainkaan. Kyllä ne vaunut siitä äkkiä lähtevät takaisin kun panssareissa joku kilisee ja sisään tulee edes jotain tavaraa, kun taistelun tiimelyksessä siellä vaunussa on muuten niin hiljaista, niin siellä kyllä helposti kaikki äänet ja irtotavara pelottaa. Ja takaan, että niin nopeasti asemiaan vaihtava TA, että kykenee ampumaan takaovien läpi, alkaa pelottaa ihan tosissaan. Nimittäin vaunuilla kun ei ole tapana kääntää sitä peräpeiliään vihollisille, nin kyseessä on tosi nopsaan liikkuva TA.

 

[SJ]

Tuossa oli puhetta tuosta etäisyyden arvioinnista, niin tuolla aikaisemmassa linkissä sanottiin, että tuhannelta metriltä ammuttaessa ammus nousee ainoastaan 800 milliä tähtäyslinjan ylle. Sikäli kun ymmärrän mitä tuo tarkoittaa, niin eikös tuhanteen metriin säädettyä tähtäintä voisi silloin käyttää ikäänkuin taistelutähtäimenä? Siis tähdätään siihen ajoneuvon pohjan tasalle ja ammutaan. http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/bb/BMP21981graphic1.gif Tuon kuvan perusteella arvioiden pitäisi osua, ellei ammuta yli kilsan päästä.

800mm = 80cm = 0,8m.
Toki jos vaunu on paikallaan tai korkeintaan tasaisessa liikkeessä ja asema vaunun kanssa samalla tasalla, niin kyllähän sillä osuu siihen vaunuun johonkin kohtaan, jos ei lainkaan välitetä mille korkeudella, vaan pelkkä osuma riittää. Silloinhan on turha tehdä mitään tuulikorjauksiakaan laittaa vaan ristikon keskelle ja paukuttelee siitä. Kyllä se varmaan jonnekin päin osuu. Ja ampuu vaan pikatulta. Turha nitä jokaista laukausta on tähystellä. Säästetänpä samantein yksi äijä muihin tarkoituksiin kun ei laiteta tähystäjää TA:n pariksi lainkaan. Kyllä ne vaunut siitä äkkiä lähtevät takaisin kun panssareissa joku kilisee ja sisään tulee edes jotain tavaraa, kun taistelun tiimelyksessä siellä vaunussa on muuten niin hiljaista, niin siellä kyllä helposti kaikki äänet ja irtotavara pelottaa. Ja takaan, että niin nopeasti asemiaan vaihtava TA, että kykenee ampumaan takaovien läpi, alkaa pelottaa ihan tosissaan. Nimittäin vaunuilla kun ei ole tapana kääntää sitä peräpeiliään vihollisille, nin kyseessä on tosi nopsaan liikkuva TA.

Älä nyt liian innokkaasti tartu tuohon taistelutähtäin juttuun. Tuolla vain demonstroin sitä, että tuollaisella aseella se etäisyydenmääritys ole niin valtavan vaativaa, joten huonommallakin arvauksella (ja huom. ei ole pakko edes jättää asioita arvauksen varaan) pitäisi saada osumia jo ensimmäisillä laukauksilla. Ja mitä tulee siihen tähystämiseen, niin se on kai tuon taisteluparin (tai oikeastaan ampujan yksinään) päätettävissä, jos ampuja saa ekalla osuman hyvään kohtaan, niin pidetään tähtäys missä ekallakin ja annetaan mennä. Mitä taas tulee tuohon takaoveen, niin tuo on toki minun moka ja sinä olet oikeassa, mutta samalla sinä unohdat, että se tähystäjä tarvitaan tuon aseen kanssa apuna kantamisessa, jos ei muuten.

 

[noska]

samalla sinä unohdat, että se tähystäjä tarvitaan tuon aseen kanssa apuna kantamisessa, jos ei muuten.

En unohda vaan tiedän että tarpeen tullen ainakin puolituumaisen kanssa kyllä pärjää mies yksinkin. Esim puolen tuuman Barret painaa kymmenestä neljääntoista kiloon. 25millinen painaa 15kg. Muista puolituumaisista Gepard 17,5kg; AI:n AS50 14,1kg, AW50 15kg ja AW50F 13,5kg; Kalekalip 13kg, kiinalaisilta ainakin AMR2 noin 11kg, M99, M99B ja M06 noin 12kg ja JS-02 12,5kg; Armalite AR-50 18,1kg;
CZW127 13,4kg; EDM 14,1kg; Harris noin 13kg; KSVK 12kg; TAC-50 11,8kg; PGM Hecat 13,8kg; Steyr HS50 12,4kg; WKW 16,1kg; Zastavat 14,5kg ja 16kg; RPA 16,9kg; DSR 10,3kg; SVN 11kg; OSV 12,9kg; OP96 13,4kg ja OP99 12,9kg; Nemesikset 10-15kg; Truvelo 16kg; RAMO 10,4kg.
Pituudet pääsääntöisesti 130-160cm.

Isommista: Istiglal 20kg; Denelit 31kg ja 34kg; Widhwansak 25kg; Anzio 26,8-59kg; Steyr IWS20 18kg; RT20 19,2kg; NTW20 26kg; Akoriya 7kg.
Muut pituudeltaan välillä 17,-2,1m mutta RT20 vain 1,33m ja Askoriya 1,17m.
Verttailun vuoksi 2.MS:n aikaiset pst-kiväärit: Lahti 49,5kg/2,2m; Mauser 18,5kg/1,69m; Wz 10kg/1,76kg; PTRD 17,3kg/2,02m; Solothurnit satanen 45kg/1,76m ja tonninen 53,7kg/2,16m; Type97 59kg/2,06m; PzB39 11,6kg/1,62m; PTRS 20,3kg/2,10m; Boys 16kg/0,91m (paraversio 0,76m).

Eli hiukan valikointia suorittaen on suurin osa noista nykyaikaisista yhden miehen vietävissä ainakin hyvässä drag bagissa. Isommissa kaliipereissa saattaa joutua hieman lipas- ja patruunmäärää miettimään miten ne kulkee. Oma RAP painaa 28kg ja on liki 170 senttiä pitkä. Toistaiseksi en ole niitä Tazan-filmeistä tuttuja kantajakaravaaneja tarvinnut.

 

[SJ]

samalla sinä unohdat, että se tähystäjä tarvitaan tuon aseen kanssa apuna kantamisessa, jos ei muuten.

En unohda vaan tiedän että tarpeen tullen ainakin puolituumaisen kanssa kyllä pärjää mies yksinkin. Esim puolen tuuman Barret painaa kymmenestä neljääntoista kiloon. 25millinen painaa 15kg. Muista puolituumaisista Gepard 17,5kg; AI:n AS50 14,1kg, AW50 15kg ja AW50F 13,5kg; Kalekalip 13kg, kiinalaisilta ainakin AMR2 noin 11kg, M99, M99B ja M06 noin 12kg ja JS-02 12,5kg; Armalite AR-50 18,1kg;
CZW127 13,4kg; EDM 14,1kg; Harris noin 13kg; KSVK 12kg; TAC-50 11,8kg; PGM Hecat 13,8kg; Steyr HS50 12,4kg; WKW 16,1kg; Zastavat 14,5kg ja 16kg; RPA 16,9kg; DSR 10,3kg; SVN 11kg; OSV 12,9kg; OP96 13,4kg ja OP99 12,9kg; Nemesikset 10-15kg; Truvelo 16kg; RAMO 10,4kg.
Pituudet pääsääntöisesti 130-160cm.

Isommista: Istiglal 20kg; Denelit 31kg ja 34kg; Widhwansak 25kg; Anzio 26,8-59kg; Steyr IWS20 18kg; RT20 19,2kg; NTW20 26kg; Akoriya 7kg.
Muut pituudeltaan välillä 17,-2,1m mutta RT20 vain 1,33m ja Askoriya 1,17m.
Verttailun vuoksi 2.MS:n aikaiset pst-kiväärit: Lahti 49,5kg/2,2m; Mauser 18,5kg/1,69m; Wz 10kg/1,76kg; PTRD 17,3kg/2,02m; Solothurnit satanen 45kg/1,76m ja tonninen 53,7kg/2,16m; Type97 59kg/2,06m; PzB39 11,6kg/1,62m; PTRS 20,3kg/2,10m; Boys 16kg/0,91m (paraversio 0,76m).

Eli hiukan valikointia suorittaen on suurin osa noista nykyaikaisista yhden miehen vietävissä ainakin hyvässä drag bagissa. Isommissa kaliipereissa saattaa joutua hieman lipas- ja patruunmäärää miettimään miten ne kulkee. Oma RAP painaa 28kg ja on liki 170 senttiä pitkä. Toistaiseksi en ole niitä Tazan-filmeistä tuttuja kantajakaravaaneja tarvinnut.

Toki sen jaksaa kantaa, mutta sen 18 kilon (siitä Steyristähän tässä on ollut koko ajan puhe ainakin läpäisyn perusteella) aseen kanssa jos mennään asemasta toiseen, niin kyllä siinä saa olla toinen ukko mukana auttamassa, oli se ampuja kuinka vahva tahansa. Ja onhan ase suunniteltu siten, että sen saa kahteen osaan kannettavaksi, joten miksi ei käyttää ominaisuutta siten (joskaan taistelussa asetta tuskin on syytä ottaa osiin)(mahtaakohan aseen tarkkuus kärsiä, jos asetta kantaa niin, että toinen ukko kantaa sitä pitäen piipusta kiinni ja toinen ottaa toisesta päästä mistä vaan otteen saa?)?

 

[noska]

Toki sen jaksaa kantaa, mutta sen 18 kilon (siitä Steyristähän tässä on ollut koko ajan puhe ainakin läpäisyn perusteella) aseen kanssa jos mennään asemasta toiseen, niin kyllä siinä saa olla toinen ukko mukana auttamassa, oli se ampuja kuinka vahva tahansa. Ja onhan ase suunniteltu siten, että sen saa kahteen osaan kannettavaksi, joten miksi ei käyttää ominaisuutta siten (joskaan taistelussa asetta tuskin on syytä ottaa osiin)(mahtaakohan aseen tarkkuus kärsiä, jos asetta kantaa niin, että toinen ukko kantaa sitä pitäen piipusta kiinni ja toinen ottaa toisesta päästä mistä vaan otteen saa?)?

Ei TA taistelussa sitä asetta ainakaan osiin laita asemia vaihtaessaan. Aseesta riippuen hän joko ryömii sitä kannatellen tai perässään erikoisvalmisteisessa laukussa kiskoen suojaiseen paikkaan, jossa ottaa sen kantoon kunnes taas lähtee ryömimään. Tuo drag bag on useimmiten valmistettu niin, että siinä saa kannettua asetta kuin repussa. Lisävarusteiden (tämän tyyppisessä asemienvaihdssa lippaiden ja patruunoiden) kantamisessa on toki hyötyä apumiehestä ja tähystäjän tärkeä tehtävä on suojata TA:ta tämän siirtymisten aikana. Mutta kuten sanoin niin ilmankin tullaan toimeen. Häyhä ei käyttänyt koskaan paria. Hänen aseensa tosin ei ollut noin järeä. Kyllähän asetta usein kannetaan kahteen mieheen kuin riukua TA:n ja tähystäjän välillä. Jos molemmilla on raskas ase niin kaksi asetta menee myös näin kivasti. Tuo etenemistapa ei kyllä ole kovin taktinen ja sitä voi käyttää asemienvaihdossa melko lyhyen aikaa erittäin suojaisessa paikassa, jos vihollinen ei käytä epäsuoraa tulta eikä ilmatoimintaa ole. Tälläisessä asemienvaihdossa oli eduksi mikäli jokaisessa uudessa asemassa olisi valmiiksi mies joka pystyy antamaan nopean tilanneselostuksen TA:lle. Siirtyessään kun TA on suurimman osan aikaa täysin ilman tilannekuvaa ja joutuu siitä melko nopeasti ottamaan kiinni voidakseen aloittaa taas tulitoiminnan. Asemasta pitää olla valmiina tuliasemakortti, johon pohjautuen päivitetään muuttuneet tilanteet tantereella ja määritetään maaliprioriteetti. Niin ja TA:n asemanvaihto on aina selvästi pidempi kuin nihin rk-mies on tottunut, koska TA vetää kovin herkästi puoleensa myös raskaampaa tulta.
Osana pst-osastoa TA-parin pitäisi olla myös jotenkin pst:-osaston kohtajan johdettavissa. Tämä on sangen vaikeasti toteutettavissa. Jv:n kanssa toimittaessa TA miehille saatetaan antaa määrätyllä sektorilla vapaa metsästysoikeus. Pst:ssä pitää sektorin olla suurempi mikä tuo ongelmia muille ja on joka tapauksessa kovin rajallinen TA-toimintaan. Toinen vaihtoehto on koordinoida tilannetta tarkasti, jolloin kaikki muut aseet joutuvat koko ajan huomioimaan TA:n sijaiinin (tai ainakin oletetun sijainnin) ja TA muiden aseiden. Koordinoinnissa olisi kuitenkin se etu, että eri aseet pystyvät jakamaan maaleja keskenään ja mahdollisesti tietävät jonkun muun juuri olevan tuhoamassa vaunua, jonka tulittamista itse vasta suunnitellaan, tai ettei kukaan tulita huonosta asemasta vaunua, jonka odotta juuri seuraavilla sekunneilla siirtyvän itselle optimaaliseen pisteeseen.

 

[SJ]

Toki sen jaksaa kantaa, mutta sen 18 kilon (siitä Steyristähän tässä on ollut koko ajan puhe ainakin läpäisyn perusteella) aseen kanssa jos mennään asemasta toiseen, niin kyllä siinä saa olla toinen ukko mukana auttamassa, oli se ampuja kuinka vahva tahansa. Ja onhan ase suunniteltu siten, että sen saa kahteen osaan kannettavaksi, joten miksi ei käyttää ominaisuutta siten (joskaan taistelussa asetta tuskin on syytä ottaa osiin)(mahtaakohan aseen tarkkuus kärsiä, jos asetta kantaa niin, että toinen ukko kantaa sitä pitäen piipusta kiinni ja toinen ottaa toisesta päästä mistä vaan otteen saa?)?

Ei TA taistelussa sitä asetta ainakaan osiin laita asemia vaihtaessaan. Aseesta riippuen hän joko ryömii sitä kannatellen tai perässään erikoisvalmisteisessa laukussa kiskoen suojaiseen paikkaan, jossa ottaa sen kantoon kunnes taas lähtee ryömimään. Tuo drag bag on useimmiten valmistettu niin, että siinä saa kannettua asetta kuin repussa. Lisävarusteiden (tämän tyyppisessä asemienvaihdssa lippaiden ja patruunoiden) kantamisessa on toki hyötyä apumiehestä ja tähystäjän tärkeä tehtävä on suojata TA:ta tämän siirtymisten aikana. Mutta kuten sanoin niin ilmankin tullaan toimeen. Häyhä ei käyttänyt koskaan paria. Hänen aseensa tosin ei ollut noin järeä. Kyllähän asetta usein kannetaan kahteen mieheen kuin riukua TA:n ja tähystäjän välillä. Jos molemmilla on raskas ase niin kaksi asetta menee myös näin kivasti. Tuo etenemistapa ei kyllä ole kovin taktinen ja sitä voi käyttää asemienvaihdossa melko lyhyen aikaa erittäin suojaisessa paikassa, jos vihollinen ei käytä epäsuoraa tulta eikä ilmatoimintaa ole. Tälläisessä asemienvaihdossa oli eduksi mikäli jokaisessa uudessa asemassa olisi valmiiksi mies joka pystyy antamaan nopean tilanneselostuksen TA:lle.

Yllä oleva on aika selvää huttua, mutta käsittääkseni Häyhällä oli joku mukana "virallisena valvojana", en tiedä, että tekikö kaveri muutakin, mutta outoahan tuo olisi ollut, jos tämä olisi tyytynyt vain katselemaan.

Siirtyessään kun TA on suurimman osan aikaa täysin ilman tilannekuvaa ja joutuu siitä melko nopeasti ottamaan kiinni voidakseen aloittaa taas tulitoiminnan. Asemasta pitää olla valmiina tuliasemakortti, johon pohjautuen päivitetään muuttuneet tilanteet tantereella ja määritetään maaliprioriteetti. Niin ja TA:n asemanvaihto on aina selvästi pidempi kuin nihin rk-mies on tottunut, koska TA vetää kovin herkästi puoleensa myös raskaampaa tulta.
Osana pst-osastoa TA-parin pitäisi olla myös jotenkin pst:-osaston kohtajan johdettavissa. Tämä on sangen vaikeasti toteutettavissa. Jv:n kanssa toimittaessa TA miehille saatetaan antaa määrätyllä sektorilla vapaa metsästysoikeus. Pst:ssä pitää sektorin olla suurempi mikä tuo ongelmia muille ja on joka tapauksessa kovin rajallinen TA-toimintaan. Toinen vaihtoehto on koordinoida tilannetta tarkasti, jolloin kaikki muut aseet joutuvat koko ajan huomioimaan TA:n sijaiinin (tai ainakin oletetun sijainnin) ja TA muiden aseiden. Koordinoinnissa olisi kuitenkin se etu, että eri aseet pystyvät jakamaan maaleja keskenään ja mahdollisesti tietävät jonkun muun juuri olevan tuhoamassa vaunua, jonka tulittamista itse vasta suunnitellaan, tai ettei kukaan tulita huonosta asemasta vaunua, jonka odotta juuri seuraavilla sekunneilla siirtyvän itselle optimaaliseen pisteeseen.

Eli nuo kiväärit toimisivat paremmin jos ne muodostaisivat oman ryhmän PST-joukkueessa, eikä osana sinko ryhmää? Vai mitenkäs se on PST-ryhmässä, että onko rj. vain yksi ampujista, vai kerkeäisikö se vaikkapa pienen radion kanssa koordinoimaan tuon aseen asemanvaihtoja?

 

[Heikkilä]

Mitä tässä koetan sanoa, niin voihan toki olla, että se AMR ei "tuhoa" yhtäkään vaunua taistelun aikana, mutta jos singot tuhoavat vaikka komppaniasta 3-4 vaunua, niin silloin joukon johtaja ei vielä välttämättä käske porukkaa vetäytymään...

Jos ne raskaat kiväärit eivät edes yritä tuhota ensimmäistäkään vaunua, niin kyllä minä silloin laittaisin sen raskasta kivääriä käyttävän tst-parin sinkomiehiksi, jolloin voitaisiin olla 3-4 vaunun sijasta 5-6 tuhotussa vaunussa. Eihän siellä Jv-komppaniassa ole turhia miehiä yhtään, eli tuon aseen käyttäjät ovat siitä muusta suorituskyvystä pois. Komppanian komentojoukkueen rskes-ryhmä on vahvuudeltaan 2+4, ja jos niistä kavereista kaksi erotetaan ampumaan jollakin torrakolla, jolla ei edes tuhota vaunuja niin teho laskee. Jotta se torrakko olisi hyödyllinen, pitäisi 4 sinkomiestä + 1 raskas kivääri olla tehokkaampi kuin 6 sinkomiestä. Tämä keskustelu ei ole vakuuttanut minua siitä, että tämä pitäisi paikkaansa.

Ennemmin selvittelisin mahdollisuutta parantaa niiden komppaniassa jo olevien raskaiden konekiväärien (2) tehoa maamaaleihin vaihtamalla a-tarvike tai jopa vaihtamalla kaliiperia.

 

[Heikkilä]

Eli nuo kiväärit toimisivat paremmin jos ne muodostaisivat oman ryhmän PST-joukkueessa, eikä osana sinko ryhmää? Vai mitenkäs se on PST-ryhmässä, että onko rj. vain yksi ampujista, vai kerkeäisikö se vaikkapa pienen radion kanssa koordinoimaan tuon aseen asemanvaihtoja?

Ei sillä komppanian pst-ryhmän johtajalla taida useimmissa jv-komppanioissa olla pientä radiota, vaan ainoastaan iso ääni ja pienet korvat. Ja joo, kyllä se johtajakin varmaan joutuu ampumaan.

 

[noska]

Yllä oleva on aika selvää huttua, mutta käsittääkseni Häyhällä oli joku mukana "virallisena valvojana", en tiedä, että tekikö kaveri muutakin, mutta outoahan tuo olisi ollut, jos tämä olisi tyytynyt vain katselemaan.

Valaiset varmasti viisaampana, että mikä tuossa oli huttua?
Häyhällä oli tietojen mukaan tosiaan mukanaana "virallinen valvoja" kaatojen todentajana, mutta hän ei kuitenkaan toiminut siinä määrin tähystäjänä kuin nykyisellään asia käsitetään. Kyseistä henkilöä ei ole kai missään nimetty, joten ei voida varmuudella edes sanoa, että aina oli kyseessä sama henkilö. TA-parin toiminta perustuu kuitenkin hyvin paljon pitkän yhdessä harjoittelun hiomaan parityöskentelyyn.

Eli nuo kiväärit toimisivat paremmin jos ne muodostaisivat oman ryhmän PST-joukkueessa, eikä osana sinko ryhmää? Vai mitenkäs se on PST-ryhmässä, että onko rj. vain yksi ampujista, vai kerkeäisikö se vaikkapa pienen radion kanssa koordinoimaan tuon aseen asemanvaihtoja?

Se miten ne oraganisatorisesti on sinne PST-joukkueeseen sijoitettu on yhdentekevää. Kyse on siitä miten niitä käytetään. TA-pari toimiii joka tapauksessa ensisijaisesti parina. Onko siinä PST-ryhmässä muilla radiot? Miten ryhmänjohtaja heitä ohjaa? Mistä ne radiot otetaan? Useinhan suurvalta-armeijoissa tuo johtaminen suoritetaan nimenomaan radioilla, mutta meillä niitä on hieman niukemmin. Lisäksi ryhmänjohtajan pitäisi saada nykyisen sinkoryhmäkoulutuksensa lisäksi koulutus tarkka-ampujien toimintaan, että voisi mitenkään näitä johtaa. Toistaiseksi vain sinä olet yleensäkään olllut sijoittamassa tarkka-ampujia pst-joukkueeseen. Vieläkään en ymmärrä miksi heidät pitäisi sinne pysyvästi sitoa. Nykyisellä tavalla sijoitettuna heidät voidaan tarpeen mukaan sinne alistaa, mutta käyttää tehokkaammin hyödyksi muualla lopun aikaa. Tai siinä muodossa kuin olet asiaa esittänyt ei kyseessä ole varsinaisesti edes kyseessä tarkka-ampuja vaan aseenkäyttäjä.
Tähän mennessä on moneen otteeseen todettu, että ampumateknisesti olet ajatellut lähinnä räimimistä kohti vaunua, kunhan johonkin sitä vaunua osuu. Se osuminen on mielestäsi helppoa, koska vaunut ovat kokoa ajan tasiasessa liikkeessä ja aina optimikulmissa ampujaan nähden. Maalivaikutukselta uskot että kyllä ne vaunut pelästyy kun edes hiukan siellä kolisee, ettei niillä tarkoilla osumilla ole merkitystä, vaan kyllä TA:n laukaukuset enemmän pelottaa kuin singon. (Miksiköhän niihin osuvalla kk-sarjalla ei ole samaa vaikutusta?) Ampujien johtaminen on mielestäsi helppoa ja yhteistoiminta muiden kanssa sujuu itsestään kunhan ryhmänjotajalla on radio.
Olet aivan varmasti oikeassa. Me muut vaan olemme niin tyhmiä, ettemme tajua. Sinun kannattaisi heti tänään ottaa yhteyttää pääesikuntaan ja kertoa ideasi heille. He varmasti osaavat arvostaa kun saavat hyviä ja toimivia ideoita. Me foorumin jäärät emme vain vajaalta ymmärryskyvyltämme tajua niiden hienoutta.

 

[JOKO]

Siirtyessään kun TA on suurimman osan aikaa täysin ilman tilannekuvaa ja joutuu siitä melko nopeasti ottamaan kiinni voidakseen aloittaa taas tulitoiminnan. Asemasta pitää olla valmiina tuliasemakortti, johon pohjautuen päivitetään muuttuneet tilanteet tantereella ja määritetään maaliprioriteetti. Niin ja TA:n asemanvaihto on aina selvästi pidempi kuin nihin rk-mies on tottunut, koska TA vetää kovin herkästi puoleensa myös raskaampaa tulta.
Osana pst-osastoa TA-parin pitäisi olla myös jotenkin pst:-osaston kohtajan johdettavissa. Tämä on sangen vaikeasti toteutettavissa. Jv:n kanssa toimittaessa TA miehille saatetaan antaa määrätyllä sektorilla vapaa metsästysoikeus. Pst:ssä pitää sektorin olla suurempi mikä tuo ongelmia muille ja on joka tapauksessa kovin rajallinen TA-toimintaan. Toinen vaihtoehto on koordinoida tilannetta tarkasti, jolloin kaikki muut aseet joutuvat koko ajan huomioimaan TA:n sijaiinin (tai ainakin oletetun sijainnin) ja TA muiden aseiden. Koordinoinnissa olisi kuitenkin se etu, että eri aseet pystyvät jakamaan maaleja keskenään ja mahdollisesti tietävät jonkun muun juuri olevan tuhoamassa vaunua, jonka tulittamista itse vasta suunnitellaan, tai ettei kukaan tulita huonosta asemasta vaunua, jonka odotta juuri seuraavilla sekunneilla siirtyvän itselle optimaaliseen pisteeseen.

Eli nuo kiväärit toimisivat paremmin jos ne muodostaisivat oman ryhmän PST-joukkueessa, eikä osana sinko ryhmää? Vai mitenkäs se on PST-ryhmässä, että onko rj. vain yksi ampujista, vai kerkeäisikö se vaikkapa pienen radion kanssa koordinoimaan tuon aseen asemanvaihtoja?

Pst-kiväärien pitäisi olla komppanian tai mieluummin pataljoonan osana. Ne pitää sijoittaa keskitetysti sopivaan paikkaan pataljoonan taistelualueella. Umpimetsässä niille ei mielestäni ole käyttöä. Vaativat rikkonaisen maaston, jossa puolustus voidaan porrastaan syvyyteen.

Mielestäni Noska katsoo asiaa väärin, kun tarkastelee asiaa sinkojen ja tavallisten tarkka-ampujien käyttöperiaatteilla. Läheltä ja/tai laukaus kerrallaan. Ei noin. Tuli pitää avata kaukaa ja useilla kivääreillä samaan maaliin. Ammunta on osana yleistä taistelun kulkua. Pst-kiväärien avatessa tulen ammutaan alueella kaikilla muillakin aseilla. Musti- ja ohjusryhmät avaavat tulen samoihin aikoihin.

Pst-kivääriryhmässä voisi olla vaikkapa kolme kivääriä ja kuusi miestä + ryhmänjohtaja. Koko ryhmä ampuu lippaan tyhjäksi samaan maaliin. Ovat valmistellun puolustuksen osa, joten sektori ja etäisyydet voidaan määritellä ennakolta. Pitää olla vähintään muutama asema valmisteltuna. Kaksi ukkoa saa kiväärin kulkemaan rivakasti asemaa vaihdettaessa. Lähelle omia sinkomieä ajamassa olevia vaunuja ei tietenkään ammuta.

Maalipiste ei ole halkaisijaltaan kymmeniä senttejä, vaan käytännössä vähintään yhden neliömetrin suuruinen. Tornin alle tähtäys. Useampi laukaus osuu väistämättä vaunun tekniikkaan tai miehistöön. Tähtäimen heittäminen muutamalla sadalla metrillä ei ole ongelma.

Yksi kk voisi tietysti lähettää saman määrän ammuksia matkaan, mutta epäilen aseesta tulevan liian painavan riittävä kaliiperi huomioiden. 12,7mm ei riitä. Sitä suuremman kk:n kanssa tulee asemanvaihtamisesta tuskaa.

 

[Second]

No niin. Kyllä noille paras sijoitus on se joku mystillinen TA-ryhmä joka pysyy sitten helvetin kaukana Pataljoonan PST:stä ja jääkärien ryhmityksistä, ynnä muusta sellaisesta tärkeästä.

Tuollainen kun oikeastaan kerjää verta nenästään siinä mielessä että jos se metelöi vihollisen kiusaksi kaukaa niin siihen voidaan keskittää ihan kohtuullinenkin tulivaikutus. Onpa sitten kiva kun pataljoonan TA amokissaan (raivojuoksu tms) tilaa niskaansa parisen iskua ja siinä menee pataljoonan ja prikaatinkin PST-vahvennuksia, tai se torppaava joukko. Se on kallis .50 caliberin laukaus se.

On hirvittävä kiima vaihtaa paikkaa koko ajan, tämä on ilmeisesti joku Tarkka-ampujien KES (koulutuksen suoma etu) jolla voidaan perustella tuntikausien istuminen sotkussa munkki-kahvien äärellä. Siinä vaan on pari ihan pienen pientä ongelmaa...

Ensinnäkin se että kun A2 tulee niin se tulee. Se ei siis hiippaile ja pidä taukoja välissä vaan se TULEE. Se ei siis ole kuten rasvamahareserviläsisitä koottu jumppakerho, jossa liikutaan 1 minuutti ja levätään 59 minuuttia. Se joka tuossa vaiheessa A2:sta vastaan vaihtelee asemia on lähinnä rintamakarkuri joka juuri petti oman joukkonsa ja aiheutti sen tst-suunnitelmalle melkoista hallaa.

Toisekseen kuka hullu lähtee tulittamaan A2:sta siinä vaiheessa kun se antaa vielä suora-ammunnalla isän kädestä? Siellä on melkoisen monta optiikka- ja silmäparia tähystämässä juuri sitä että joku pässi avaa tulen (kutsutaan jenkkiläisittäin "recon by fire", eli tulella tiedusteluksi). On pikkuisen toinen juttu ampua varomatonta vartiomiestä joka on matkalla kuselle, kuin komppanian-pataljoonan kokoista hyökkäyksen alkuvaiheita (eli epäsuorantulen järjestelyjä ja suora-ammuntaaseilla tulittamista) suorittavaa joukkoa.

Tällä pinta puolisesti käsiteltynä. Minulla on nyt nimenomaan puolustustaistelua koskeva skenaario tässä takana. Hyökkäys on paljon monipuolisempi ja monitahoisempi. Samoin viivytys.

 

[baikal]

Mietin noita bmp:n eri variaatioiden peltejä ja mietin pitääkö tuollainen pelti (edes) kevyen heittimen mötkäystä ulkopuolella? Joka tapauksessa tuo pellitys ei kestä raskaan tykistön isointa sirpaleröykytystä. Bmp-sarjassa on varmasti vahvuutensa, mutta suoraan sanoen ei vakuuta tuo ainevahvustieto, joka meillä nyt on käytössä. Taitavat olla vähän hilipalivehkeitä rynnäkkövaunuiksi.

 

[JOKO]

Googlesta nappaamani kuva Kouvolan itäpuolelta:

Tuollaista perinteisen rikkonaista kotimaista maastoa. Lykkäät asemat oikeastaan mihin tahansa, niin aina niitä asemia halkoo johonkin suuntaan joku tieura, pelto, hakkuuaukea, lampi tai jokin muu vastaava. Se antaa mahdollisuuden puolustuksen syvyyden kasvattamiseen, kunhan kantamaa löytyy jalkaväen aseista. Tuollaisessa maastossa on paljon hyviä paikkoja ohjusten ja pst-kiväärien käytölle. Pieniä ja epämääräisen muotoisia aukeita. Paljon tilaisuuksia useiden puolustajan aseiden käyttämiseen yksittäin esiin pölähtäviä hyökkääjiä vastaan. Hyökkääjän on vaikea käyttää kootusti tulivoimaa. Normandian puskataistelut vähän laajempana.

 

[SJ]

Mitä tässä koetan sanoa, niin voihan toki olla, että se AMR ei "tuhoa" yhtäkään vaunua taistelun aikana, mutta jos singot tuhoavat vaikka komppaniasta 3-4 vaunua, niin silloin joukon johtaja ei vielä välttämättä käske porukkaa vetäytymään...

Jos ne raskaat kiväärit eivät edes yritä tuhota ensimmäistäkään vaunua, niin kyllä minä silloin laittaisin sen raskasta kivääriä käyttävän tst-parin sinkomiehiksi, jolloin voitaisiin olla 3-4 vaunun sijasta 5-6 tuhotussa vaunussa. Eihän siellä Jv-komppaniassa ole turhia miehiä yhtään, eli tuon aseen käyttäjät ovat siitä muusta suorituskyvystä pois. Komppanian komentojoukkueen rskes-ryhmä on vahvuudeltaan 2+4, ja jos niistä kavereista kaksi erotetaan ampumaan jollakin torrakolla, jolla ei edes tuhota vaunuja niin teho laskee. Jotta se torrakko olisi hyödyllinen, pitäisi 4 sinkomiestä + 1 raskas kivääri olla tehokkaampi kuin 6 sinkomiestä. Tämä keskustelu ei ole vakuuttanut minua siitä, että tämä pitäisi paikkaansa.

Missä sanotaan, että nuo kiväärit eivät edes yritä tuhota noita vaunuja? Kannattaa lukea se teksti kunnolla ja ajatuksella. Mikäli olet kuitenkin liian laiska tai kiireinen tähän, niin tiedoksi että kyseessä oli esimerkki, jossa jätin tarkoituksella nuo vahingot näennäisesti aika vähäisiksi (voit kuitenkin kuvitella, että kivääri teki vahinkoa myös niihin tuhottuihin vaunuihin, ennen kuin niihin iskettiin singoilla). Toisekseen olen puhunut PST-ryhmästä (/joukkueesta) mutta missään en muistaakseni ole maininnut, että se ryhmä olisi osa jv komppaniaa, joten turha väittää sen juuri siellä olevankaan. Tuollainen ase on päivänselvästi parempi pitää niissä erillisissä PST osastoissa, josta ne voitaisiin alistaa sinne missä niitä tarvitaan eniten. Muistaakseni myöskin sanoin, että tuo taistelupari LISÄTÄÄN siihen ryhmään eikä siis sinkoja kantavien ukkojen määrä vähene!

 

[Heikkilä]

Mietin noita bmp:n eri variaatioiden peltejä ja mietin pitääkö tuollainen pelti (edes) kevyen heittimen mötkäystä ulkopuolella? Joka tapauksessa tuo pellitys ei kestä raskaan tykistön isointa sirpaleröykytystä. Bmp-sarjassa on varmasti vahvuutensa, mutta suoraan sanoen ei vakuuta tuo ainevahvustieto, joka meillä nyt on käytössä. Taitavat olla vähän hilipalivehkeitä rynnäkkövaunuiksi.

Se peltien ohuus johtuu osaltaan siitä, että venäjällä nuo vaunut halutaan pitää uintikykyisinä ja osaltaan siitä, että niiden valmistuskustannuksillekin on asetettu joku katto. Yli 30 tn painoisissa rynnäkkövaunuissa on sitten moottorin ja voimansiirronkin oltava kallimpaa kuin 14-tonnisissa, ei siinä pelkkä rauta lisäänny. Tykistökeskitys on edelleen ihan pätevä tapa vaikuttaa pst-aseiden kantaman ulkopuolella oleviin kevyihin vaunuihin, ainakin jos niiden matkustajat tykkäävät istua kannella miinavaaran takia venäläiseen tapaan. Tykistökeskityksessäkään ei tosin se todennäköisyys saada suoraa osumaa sirpalekranaatilla vaunun kanteen ole kovin iso vaikka sirpaleita tulisi jalkaväen tappamiseksi riittävästi ja vaunut tulevat nopeasti ohi siitä maalipisteestä, joten siinäkin hommassa on omat haasteensa.