Valaiset varmasti viisaampana, että mikä tuossa oli huttua?SJ kirjoitti:Yllä oleva on aika selvää huttua, mutta käsittääkseni Häyhällä oli joku mukana "virallisena valvojana", en tiedä, että tekikö kaveri muutakin, mutta outoahan tuo olisi ollut, jos tämä olisi tyytynyt vain katselemaan.
Häyhällä oli tietojen mukaan tosiaan mukanaana "virallinen valvoja" kaatojen todentajana, mutta hän ei kuitenkaan toiminut siinä määrin tähystäjänä kuin nykyisellään asia käsitetään. Kyseistä henkilöä ei ole kai missään nimetty, joten ei voida varmuudella edes sanoa, että aina oli kyseessä sama henkilö. TA-parin toiminta perustuu kuitenkin hyvin paljon pitkän yhdessä harjoittelun hiomaan parityöskentelyyn.
Nyt tietenkin tulee eteen se, että mitä kukin pitää huttuna, mutta huttu on syötävää, eli se menee alas nieltynä ts. en ole niin paljoa erimieltä, että alkaisin väittämään vastaan (ps. ne osat mihin väitän vastaan)(joku voisi väitellä siitä, että onko hutun nieleminen positiivinen asia vaiko ei, mutta nyt ei nirsoilla vaan syödään). Mitä taas tulee Häyhään, niin käsittääkseni TA-parien käyttö keksittiin vasta WW2:n aikana, joten eikö tuo ole hieman huono esimerkki alunalkaenkin?
Se miten ne oraganisatorisesti on sinne PST-joukkueeseen sijoitettu on yhdentekevää. Kyse on siitä miten niitä käytetään. TA-pari toimiii joka tapauksessa ensisijaisesti parina. Onko siinä PST-ryhmässä muilla radiot? Miten ryhmänjohtaja heitä ohjaa? Mistä ne radiot otetaan? Useinhan suurvalta-armeijoissa tuo johtaminen suoritetaan nimenomaan radioilla, mutta meillä niitä on hieman niukemmin. Lisäksi ryhmänjohtajan pitäisi saada nykyisen sinkoryhmäkoulutuksensa lisäksi koulutus tarkka-ampujien toimintaan, että voisi mitenkään näitä johtaa. Toistaiseksi vain sinä olet yleensäkään olllut sijoittamassa tarkka-ampujia pst-joukkueeseen. Vieläkään en ymmärrä miksi heidät pitäisi sinne pysyvästi sitoa. Nykyisellä tavalla sijoitettuna heidät voidaan tarpeen mukaan sinne alistaa, mutta käyttää tehokkaammin hyödyksi muualla lopun aikaa. Tai siinä muodossa kuin olet asiaa esittänyt ei kyseessä ole varsinaisesti edes kyseessä tarkka-ampuja vaan aseenkäyttäjä.Eli nuo kiväärit toimisivat paremmin jos ne muodostaisivat oman ryhmän PST-joukkueessa, eikä osana sinko ryhmää? Vai mitenkäs se on PST-ryhmässä, että onko rj. vain yksi ampujista, vai kerkeäisikö se vaikkapa pienen radion kanssa koordinoimaan tuon aseen asemanvaihtoja?
Aseet sitoisin PST-joukkueeseen, koska PST:hen niitä eniten käytettäisiin (tai siellä niillä olisi eniten käyttöä) ja silloin he olisivat sieltä jaettavissa sinne missä näitä tarvitaan (eikö PST-joukkue juuri näin toimikin?). Ja tosiaankin näen AMR ampujan enemmän PST-miehenä kuin tarkka-ampujana ja näillä mielestäni tulisi olla sen mukainen koulutus, jotta saadaan täysi teho irti käytännössä.
Tähän mennessä on moneen otteeseen todettu, että ampumateknisesti olet ajatellut lähinnä räimimistä kohti vaunua, kunhan johonkin sitä vaunua osuu. Se osuminen on mielestäsi helppoa, koska vaunut ovat kokoa ajan tasiasessa liikkeessä ja aina optimikulmissa ampujaan nähden. Maalivaikutukselta uskot että kyllä ne vaunut pelästyy kun edes hiukan siellä kolisee, ettei niillä tarkoilla osumilla ole merkitystä, vaan kyllä TA:n laukaukuset enemmän pelottaa kuin singon. (Miksiköhän niihin osuvalla kk-sarjalla ei ole samaa vaikutusta?) Ampujien johtaminen on mielestäsi helppoa ja yhteistoiminta muiden kanssa sujuu itsestään kunhan ryhmänjotajalla on radio.
Tuossa erehdyt, ei se ole "kunhan johonkin osuu" vaan "kunhan jostakin läpäisee" siellä vaunussa loppujen lopuksi on paljon paikkoja mihin sitä läpi tullutta ammusta ei haluta. Kolinaa miehistö tuskin paljoa huomaa, mutta läpitulleet KUN ne huomataan, on sitten toinen juttu. Ja jos viittaat tuolla kiväärien pelottavuudella tuohon aikaisempaan esimerkkiini, niin ei ne kiväärit se pelottava osa ole, vaan singot ja sitten se AMR:ien riesa siihen päälle.