Helsingin poliisin rikostorjuntayksikön rikoskomisario
Teemu Hokkanen bloggaa poliisin sivuilla aiheesta ”miksi poliisi ei kerro?”.
– Oletko miettinyt, miksi poliisi ei tiedottaessaan yleensä kerro esimerkiksi rikoksesta epäillyn ihonväriä tai uskontoa? Tai miksi poliisi ei kommentoi kesken olevia rikostutkintoja? Entä missä ja miten poliisin tiedotuksesta ylipäätään päätetään? Kaikkiin edellisiin vastaus on lyhyesti: Lainsäädäntö, rikoskomisario toteaa.
Julkistamisia sääteleviä lakeja on ollut ainakin 1950-luvulta alkaen. Julkisuuslaki säädettiin lähes 20 ja henkilörekisterilaki yli 30 vuotta sitten.
Henkilötietolaissa luetellaan noita yksityiselämään liittyviä arkaluontoisia tietoja. Ne ovat lain mukaan henkilötietoja, jotka on tarkoitettu kuvaamaan:
” 1) rotua tai etnistä alkuperää;
2) henkilön yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta tai ammattiliittoon kuulumista;
3) rikollista tekoa, rangaistusta tai muuta rikoksen seuraamusta;
4) henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia;
5) henkilön seksuaalista suuntautumista tai käyttäytymistä; taikka
6) henkilön sosiaalihuollon tarvetta tai hänen saamiaan sosiaalihuollon palveluja, tukitoimia ja muita sosiaalihuollon etuuksia. ”